Ajankohtaista > Uutisarkisto > Tiedote

27.03.2003

Laajakaistapolitiikka punnitaan nyt

Laajakaistaa luvataan kaikille vuoteen 2005 mennessä, mutta miten? Siitä oli vaalien alla eri näkemyksiä ja mielenkiintoista tulee olemaan, miten laajakaistapolitiikka kirjoitetaan uuden hallituksen ohjelmaan.

Suomessa oli vuoden 2003 alussa käytössä 274.000 laajakaistaliittymää. Näistä 220.000 oli toteutettu DSL-tekniikalla kuparista puhelinjohtoa pitkin, 54.000 kaapelitelevisioverkoissa ja vain 500 langattomasti. Muitakin vaihtoehtoja olisi, kuten digi-televisio tai satelliittitekniikka, jolla saadaan yhteydet vaikka lentokoneeseen.

Näkemyksissä eroja

Seutuverkot ry pitää päämääränään optista valokuitua loppukäyttäjälle asti. Suurimmissa yrityksissä sellainen jo on, mutta pienempiin yrityksiin ja 2,4 miljoonaan kotitalouteen kuidun vieminen maksaisi noin 3,3 miljardia euroa. Maksettaisiinko investointi verovaroin?

Ruotsissa ollaan innostuneita seutuverkkomaiseen ajatteluun. Kunnat rakentavat siellä valokuituverkkoja ja saavat rakentamiseen valtion tukea. Kyseessä on kylmä kuitu (svart fiber) eli lisäksi tarvitaan kuidun molempiin päihin aktiivilaitteet ja jokin yritys, joka tarjoaa viestintäpalvelua.

IT-viikon verkkosivuilla 13.3.2003 kysyttiin puolueiden kantaa laajakaistaverkon tukemiseen. Käsitykset vaihtelivat puuttumattomuuslähtöisestä lähestymisestä valtiovallan ja kuntien vahvaan rooliin. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry:n kanta on, että laajakaistayhteyksien yleistymistä on edistettävä markkinalähtöisesti.

Valokaapeli jo nyt miltei kaikissa Suomen kunnissa

Seutuverkkojen kannanotto siitä, että olisiko kansantaloudellisesti järkevää rakentaa vain yksi tietoliikenneverkko, voidaan kyseenalaistaa. Tosiasiassa runkoverkkoja on Suomessa jo olemassa useita toisiaan täydentäviä ja keskenään kilpailevia. Ainoastaan vajaaseen viiteen prosenttiin Suomen kunnista ei tule valokaapelia. Väkeä niissä asuu noin prosentin verran.

ADSL-liittymiä tarjotaan nykyisin sinne, missä puhelinkeskuksen alueella asuu lukuisia laajakaistasta kiinnostuneita asiakkaita. ADSL-liittymissä hyödynnetään kertaalleen jo joka kotiin rakennettua puhelinjohtoa.

Euroopan unioni on ajanut voimakkaasti puhelinkeskuksesta asiakkaalle vievän puhelinjohdon eli niin kutsutun viimeisen mailin avaamista kilpailulle. Huhtikuusta 2000 alkaen puhelinjohdon omistava yritys on ollut velvollinen vuokraamaan tilaajajohdon toiselle teleyritykselle. Puhelinjohto voidaan myös jakaa puhelu- ja tietoliikennekäyttöön, jolloin vuokraaminen voi koskea vain jompaakumpaa kaistaa eli osaa johdosta. Vuokrahinnoittelun on oltava läpinäkyvää ja syrjimätöntä. Kun tämä periaate saadaan toteutettua, loppuasiakkaalla on aina mahdollisuus valita liittymän toimittaja.

Miten palvelut saadaan haja-asutusalueille?

Tosiasia on, että laajakaistaliittymien toimittaminen syrjäseuduille ei ole vielä taloudellisesti kannattavaa. Uudessa, heinäkuussa voimaan tulevassa viestintämarkkinalaissa on yleispalveluvelvoite, joka koskee sitä teleyritystä, jolla on alueella suurin markkinaosuus. Käyttäjällä on oikeus kiinteän puhelinverkon liittymään, joka puheluiden lisäksi mahdollistaa tarkoituksenmukaisen internet-yhteyden. Tarkoituksenmukaisuus arvioidaan kulloisenkin kehitysvaiheen mukaan.

Tänä päivänä moni käyttäjä on ihan tyytyväinen modeemi- tai ISDN-yhteyteen. Niiden avulla voi surffata netissä ja lähettää ja vastaanottaa sähköpostia. Kärsivällisyys on koetteilla vasta, jos liitetiedostot ovat ylisuuria tai käyttäjä haluaa imuroida netistä ääntä tai varsinkin liikkuvaa kuvaa.

Laajakaistasta puhutaan aivan liian teknologiakeskeisesti. Tärkeintä on, että verkkoon luodaan sellaisia palveluita, julkisia tai yksityisiä, joita ihmiset haluavat käyttää. Tällöin laajakaista etenee markkinalähtöisesti.

Miten kiihdyttää laajakaistakehitystä?

Pohjoismaisissa kokouksissa laajakaistan levittämistä kiirehditään ja avuksi halutaan valtion tukia. FiCom on todennut viestintäpoliittisissa linjauksissaan, että loppukäyttäjälle voidaan suunnata tukea. Mikä olisikaan suotavampaa kuin, että kirjastoihin, kouluihin ja kylien tapaamispaikkoihin sijoitetaan kuntien kustantamia laajakaistayhteyksiä? Hieman epäselvää on, mikä olisi valtion rooli rahoituksessa ja kuntien ohjauksessa.

Julkinen sektori voi edistää laajakaista-asiaa siirtämällä omia palveluja nopealla aikataululla myös sähköiseen muotoon, verkkoon. Kun kansalaiset huomaavat, että kunnan eri hallinnonalojen palvelut ovat joustavasti verkosta saatavilla, laajakaistaliittymien kysyntä kyllä kasvaa.

Kuntien, seutukuntien ja maakuntaliittojen, joilla on tai jotka saavat julkista rahoitusta haja-asutusalueiden infrastruktuurin rakentamiseen, tulee kilpailuttaa verkkojen rakentaminen ja operointi markkinoilla olevien toimijoiden kesken.

Verkonrakentajille tai palveluntarjoajille myönnetyt tuet taas vääristävät kilpailua. Terve kilpailu takaa pidemmän päälle parhaat palvelut ja kestävästi edullisemmat hinnat. Eikä tulevaisuuden kannalta ole viisasta sitoutua myöskään yhteen yksittäiseen teknologiaan - valokuituun tai ADSL:ään.

Teksti:

Eeva Laatikainen
lainsäädäntöjohtaja
FiCom ry
puhelin: (09) 6812 1013

Kirjoittaja on liikenne- ja viestintäministeriön laajakaistatyöryhmän jäsen.

.