Sähköinen raha puhuttaa Euroopassa - mobiilipalvelut vaarassa jäädä lainsäädännön alle
Tässä artikkelissa myösSähköinen liiketoiminta tuntuu vaaralliselta
Mobiilipalveluiden kohtalo on valinkauhassa juuri nyt
Oikea mobiilikukkaro
Puhelinpalvelut ja lisäarvopalvelut
Vuonna 2000 Euroopan unionissa hyväksyttiin sähköistä rahaa koskeva direktiivi. Direktiivin tarkoituksena oli tehdä ero talletustoiminnan ja sähköisen rahan välille ja antaa muillekin kuin pankeille mahdollisuus sähköisen rahan liikkeelle laskemiseen. Komissio miettii nyt, sovelletaanko sähkörahadirektiiviä myös matkaviestinyrityksiin. Suomessa taas on käynnissä juuri voimaan tulleen luottolaitoslain arviointi.
Niin kutsuttuihin prepaid-liittymiin puheaika maksetaan etukäteen eli liittymään talletetaan arvoa, joka voidaan tulkita sähköiseksi rahaksi. Direktiivin säätämisen aikaan oli jo tavanomaista tarjota jälkikäteen laskutettavien puhelinliittymien rinnalla prepaid-liittymiä. Silloin ei ollut esillä eikä edes mielletty, että prepaid-liittymät rinnastettaisiin sähköiseen rahaan. Keskustelu on yltynyt vasta nyt.
Mitä siitä seuraisi, jos prepaid-liittymät rinnastettaisiin sähköiseen rahaan? Ainakin alalle pääsyn kynnys nousisi. Sähköisen rahan liikkeelle laskeminen vaatii vähintään yhden miljoonan euron alkupääoman. Lisäksi luottolaitostoiminta ja viestintäpalvelu olisi erotettava omiksi yhtiöikseen, mikä tuntuu matkaviestinyrityksen kannalta aivan kohtuuttomalta ja jopa järjenvastaiselta vaatimukselta.
Sähköinen liiketoiminta tuntuu vaaralliselta
Jälkikäteen laskutettavista muista kuin telepalveluista käydään köydenvetoa siitä, ovatko ne maksuliiketoimintaa vai tavallista laskutuspalvelua.Matkaviestimillä voi paitsi puhua puhelimeen myös tehdä pieniä ostoksia, joista erittäin suosituksi Suomessa on osoittautunut HKL:n kännykkälippu. On kuitenkin enteitä, että Euroopan unionin tiukan sääntelyn vuoksi kännykkäliput sekä logot ja soittoäänet loppuvat kannattamattomina.
Sähköistä liiketoimintaa tunnutaan pidettävän jotenkin vaarallisempana kuin perinteistä liiketoimintaa. Pahvisen matkalipun pystyi vielä jokin vuosi sitten ostamaan 30 päiväksi tai jopa kokonaiseksi vuodeksi ilman, että kukaan kyseli YTV:n tai HKL:n vakavaraisuuden perään. Nyt kun matkakortit, kuntosalikortit ja prepaid-liittymät luokitellaan sähköiseksi rahaksi, niiden tarjoajilta tullaan mahdollisesti vaatimaan tiukkoja vakavaraisuus- ja yhtiöittämisehtoja.
Mobiilipalveluiden kohtalo on valinkauhassa juuri nyt
Euroopan komissio julkaisi viime joulukuussa tiedonantoluonnoksen maksualan uudesta oikeudellisesta kehyksestä. Kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava, mutta perusperiaate siinä on, että maksujen välityksellä olisi samat pelisäännöt Euroopassa riippumatta siitä, mistä maasta mihin maksut ohjautuvat.Samassa yhteydessä komissio esittää kommentteja mobiilimaksamisesta. Langattomien viestintäpalveluiden välityksellä tehtävät pienet maksut eivät komission mukaan kuuluisi nykyisen sähkörahadirektiivin alle. Komissio esittää kiusallisen kysymyksen, pitäisikö niiden sittenkin kuulua maksualan uuden oikeudellisen kehyksen alle, ja jos kyllä, niin minkälaisten palveluiden osalta. Rajaa on yritetty vetää sellaisten palveluiden välille, joita voidaan kuluttaa vain matkapuhelimessa (esimerkiksi logot ja soittoäänet), ja niiden, jotka tuovat muuta hyvää (autonpesu on mainittu esimerkkinä, mutta kysymyksenvaraisiksi jäävät edelleen ratikkalippu ja parkkimaksut). Rajanveto on ongelmallista.
Suomessa asian tekee ajankohtaiseksi se, että vuoden 2003 alussa hyväksytty luottolaitoslain muutos tuli täysin voimaan 15.2.2004. Suomen Rahoitustarkastus on nyt pyytänyt matkaviestinyrityksiä arvioimaan, tarvitsevatko ne luottolaitoslupaa.
Komissio aikoo tulevan huhtikuun aikana julkaista konsultaatiopaperin siitä, pitäisikö sähkörahadirektiiviä soveltaa matkaviestinyrityksiin. Aihe on siis kuuma monella rintamalla.
Oikea mobiilikukkaro
En halua väittää, etteikö puhelimen SIM-kortille voitaisi ladata mobiilikukkaroa. Sellainen voisi tulevaisuudessa olla esimerkiksi siru, jolla voin maksaa vippini kaverille langattomasti, ilman käteistä tai pankin konttorissa käymistä. Sellaisen sirun pitäisikin FiComin näkemyksen mukaan kuulua sähkörahadirektiivin soveltamisalaan. Mutta jos kyse on telepalvelusta tai siihen läheisesti liittyvästä muusta rajatusta palvelusta, sähkörahadirektiivin vaatimusten täyttäminen telealan tiukan sääntelyn lisäksi saattaa tappaa palvelut jo kynnykselle.Puhelinpalvelut ja lisäarvopalvelut
Jo vuosia olen voinut soittaa aikataulutiedusteluun kysyäkseni linja-autojen kulkemisista. Palvelu on laskutettu minulta puhelinlaskulla. Teleyritys on tällöin tarjonnut aikatauluneuvonnalle laskutuspalvelua riippumatta siitä, olenko soittanut kiinteästä linjasta vai matkaviestimestä. Aikatauluneuvonta ei ole voinut tietää, käytinkö kiinteää puhelinta vai prepaid- tai postpaid-matkaviestinliittymää. Teleyritys ei useinkaan ole tällaisen lisäarvopalvelun tarjoaja. Siksi luottolaitosluvan vaatiminen teleyritykseltä ei FiComin tulkinnan mukaan ole perusteltua. Teleyritys ei tarjoa edes luototusta, sillä maksuajan myöntää lisäarvopalvelun tarjoaja ja se myös kantaa luottoriskin.Teksti:
Eeva Laatikainen
lainsäädäntöjohtaja
FiCom ry
 | . |
| . |