Ajankohtaista > Uutisarkisto > Tiedote

29.08.2006

Ilmaisia julkisia verkkoja ei ole olemassa

Viime aikoina on käyty keskustelua kaupunkialueiden julkisista ja käyttäjille ilmaisista WLAN-verkoista. Kannanotoissa on valitettu verkkojen vähäisyyttä ja vertailtu kaupunkien ja eri maiden WLAN-verkkopeittoja toisiinsa.

WLAN-teknologia eli langaton lähialueverkkoteknologia mahdollistaa langattoman laajakaistaisen internetyhteyden rajatulla alueella, esimerkiksi ravintolassa, hotellissa tai laivassa. Kodeissa ja toimistoissa langattomat sisäverkot ovat jo yleistymässä. Viimeaikoina WLAN-tukiasemia on sijoitettu siten, että niistä muodostuu laajempia kokonaisuuksia, joiden peittoalueella yhteyttä voi käyttää. Esimerkkejä tällaisista ovat yliopistokampukset, kävelykatualueet tai puistot.

Yhteyden käyttäjiltä ei julkisilla paikoilla olevissa verkoissa yleensä peritä erillistä maksua. Lentokentillä ja hotelleissa maksuja sen sijaan yleensä peritään.

Joku maksaa aina

WLAN-teknologia on loistava osoitus jatkuvasti kehittyvistä teknologioista ja palveluista, jotka mahdollistavat tietoliikenteen entistä helpomman ja tehokkaamman käyttämisen. Langattomia lähiverkkoja otetaan kiihtyvällä vauhdilla käyttöön sekä toimistoissa että kodeissa operaattorin operoiman kiinteän laajakaistaliittymän jatkeena. Myös eri tahojen yhteistyönä toteutettavat verkot yleistyvät nopeasti. Ajankohtaisena esimerkkinä toimii Espoon asuntomessujen alue.

Langattoman lähiverkon, kuten minkä tahansa tietoliikenneyhteyden, maksaa aina joku. Pelkkä WLAN-tukiasema ja sen avoimeen käyttöön jättäminen ei vielä avaa tietä tiedon valtaväylille internetiin. Langattoman yhteyden takana on aina langallinen yhteys, jossa tietoliikenne välitetään tilaajayhteyden kautta alueverkkoon, sieltä maankattaviin runkoverkkoihin ja niiden kautta aina kansainvälisiin verkkoihin.

Yksittäisen WLAN-tukiaseman hinta on hyvin alhainen. Varsinaiset tietoliikenteen kustannukset syntyvät langallisten tietoliikenneverkkojen rakentamisesta ja ylläpitämisestä. Lisätietoa siitä, miten WLAN-verkko ja sen kustannukset muodostuvat, löytyy täältä.

WLAN-verkon maksut maksaa yksittäinen liittymänsä muille avoimeksi jättänyt kuluttaja, kahvilan omistaja tai vaikkapa kunta. Kahvilan omistaja voi upottaa liittymän kustannukset tuotteiden hintoihin. Kunta ottaa liittymän kustannukset verovaroista.

Tietoyhteiskuntakehityksen kannalta on erittäin tärkeää varmistaa koko järjestelmän kivijalasta eli runkoverkoista vastaavien tahojen toimintaedellytykset. Jos runkoverkot eivät ole kunnossa, ei irrallisista saarekkeista ole iloa.

Julkisen vallan rooli teknologisessa kehityksessä

Markkinoilla on jo nyt yhden megabitin laajakaistaisen yhteyden mahdollistava kolmannen sukupolven matkaviestinverkkoteknologia HSDPA, joka toimii laajalla alueella sangen kohtuulliseen kuukausihintaan. Vanhoilta NMT 450 -matkapuhelinverkoilta vapautuneilla taajuusalueilla toimiva langaton verkko on tulossa kahden vuoden sisällä langattoman laajakaistaisen viestinnän käyttöön ja sen toiminta-alueena on koko Suomi. Sähköpostin lukeminen matkapuhelimella onnistuu GPRS-verkossa jo nyt käytännössä koko maan alueella.

Julkisen tahon, siis valtion tai kunnan, ei tule omilla päätöksillään sitoa tietoteknistä kehitystä johonkin tiettyyn teknologiaan. Tästä on tietoliikennealan historiassa useita varoittavia esimerkkejä.

Toinen kysymys on sitten, tuleeko kuntien tiukan taloudenpidon aikana käyttää verovaroja sellaiseen tekniseen kehitykseen, joka toteutuu kohtuullisella aikajänteellä muutoinkin. Suomessa on lähdetty siitä, että kansalaisilla on yhteys käytössä siellä, missä sitä todella tarvitaan. Suomi on maailman kärkimaita laajakaistayhteyksien määrässä sekä kodeissa, toimistoissa, kirjastoissa että virastoissa. On nurinkurista ajatella, että julkisen sektorin tulisi tarjota ilmainen WLAN-yhteys puistossa tai kahvilassa, joissa kävijät useimmiten viettävät vapaa-aikaansa. On arvokysymys, suunnataanko kuntien verovaroja lasten tai vanhusten hoivatyöhön vai kaupungissa liikkuvien mahdollisuuteen käyttää WLAN-yhteydellä varustettua mobiililaitettaan tietyllä alueella.

Verkkojen ylläpito velvoittaa

Rajaamattomalle alueelle ja käyttäjäryhmälle suunnattu langattoman verkon käyttömahdollisuus tulkitaan Viestintäviraston kannanoton mukaan yleiseksi teletoiminnaksi.

Tämä laukaisee velvoitteen tehdä teletoimintailmoitus ja täyttää sangen laajat teknisiin määräyksiin, tietoturvallisuuteen, kuluttajasuojaan ja tietosuojaan liittyvät velvoitteet. Lisätietoa WLAN-verkon tietoturvallisuudesta löytyy täältä.

Kaikkien velvoitteiden täyttäminen merkitsee käytännössä uuden "kunnallisen puhelinlaitoksen" perustamista. Palattaisiin siis kunnan kannalta kustannuksiltaan kalliiseen tilanteeseen, josta viime vuosikymmenien aikana on edellisten teknologioiden osalta pyritty määrätietoisesti eroon. Tämänkaltainen historian toistaminen nykyisessä kuntataloudessa ei liene pidemmällä aikajänteellä perusteltua.

Eri osapuolten yhteistyönä toteutetuille ja alueellisesti rajoitetuille julkisille verkoille on joissakin tilanteissa ratkaisuina oma paikkansa, useimmiten erityisesti imagosyistä. Julkisten paikkojen avointen verkkojen todellinen käyttö on jäänyt käytännössä paljon oletettua vähäisemmäksi.

Laajamittaisten palveluiden varmistaminen tulevaisuudessa edellyttääkin runko- ja alueverkkojen rakentamis- ja ylläpitoinvestointien kattamisen mahdollistavan operaattoreiden terveen liiketoiminnan toteutumista.

Teksti:

Reijo Svento
toimitusjohtaja
FiCom ry

.