Ajankohtaista > Uutisarkisto > Tiedote

26.08.2009

Laajakaista tarpeen mukaan

Suomessa on linjattu kansallisen laajakaistastrategian tavoitteeksi mahdollistaa jopa sadan megabitin laajakaistayhteydet kattavasti koko maassa. Strategian mukaan nopeat yhteydet tuodaan kahden kilometrin päähän kiinteästä asutuksesta.

Kukin kotitalous päättää loppupätkän teknisestä toteutuksesta ja sen sallimasta yhteysnopeudesta tarpeidensa mukaisesti. Kukin kotitalous myös kustantaa itse loppupätkän aiheuttamat kustannukset. Kustannukset vaihtelevat esimerkiksi kupariverkon ADSL-liittymän joistakin sadoista euroista valokuituyhteyden useisiin tuhansiin euroihin. Viimeiseen kahteen kilometriin on olemassa myös monia langattomia vaihtoehtoja eri nopeuksissa ja hintaluokissa.

Paljon laajakaistaliittymiä, ei huippunopeuksia

Viimeisimpien EU:n komission tekemien selvitysten mukaan Suomi on laajakaistayhteyksien yleisyyttä mitattaessa Euroopan kärkinelikossa (katso lisätietoa FiComin tilastokoosteesta). Kun edeltäviä sijoja pitävät pienet ja tiheään asutut Hollanti sekä Tanska, voidaan neljättä sijaa heti Ruotsin jälkeen pitää maantieteellisesti suurelle ja harvaan asutulle maalle vähintäänkin tyydyttävänä.

Silmiinpistävää vertailutilastoissa sen sijaan on sijoituksemme yhteyksien nopeusvertailuissa. Tässä vertailussa maamme kuuluu korkeintaan keskikastiin. Useimmilla kotitalouksilla on käytössään enintään kahden megabitin laajakaistayhteys. Tästä on pitkä matka 100 megabittiin.

Nopeustarpeet tulevat lisääntymään

Huomattavalla osalla maamme kotitalouksista on jo pitkään ollut mahdollisuus hankkia sadan megabitin liittymiä. Olemattoman harva on kuitenkin näin vielä tehnyt.

Mistä tämä johtuu? Helpolta vastaukselta tuntuisi liian kova hinta. Tarkemman analyysin perusteella siitä ei kuitenkaan voi olla kyse. Hintaerot nopeampien yhteyksien maihin eivät selitä isompien nopeuksien vähäistä käyttöä, sillä hintaerot maiden välillä eivät ole merkittävät. Vastaavasti Suomen sisäisten 2, 5,10, 24 ja 100 megabitin liittymien hintaerot eivät ole hyötyyn nähden niin suuria, että ne selittäisivät kuluttajakäyttäytymistä.

Kyse lienee enemmän siitä, että valtaosa kuluttajista ei vielä koe tarvitsevansa nykyistä nopeampaa yhteyttä. Osittain kyse on myös tietämättömyydestä ja siitä, että kuluttajat eivät osaa haluta sellaista, mitä eivät ole kokeilleet. Lisäksi kiinnostavia nopeampia yhteyksiä edellyttäviä sisältöpalveluja on vielä liian vähän.

Kahden megabitin yhteys riittää mainiosti nettisivujen selailuun, sähköpostin normaalikäyttöön, ja esimerkiksi pankkiasioiden hoitoon.

Erityisesti kuva- ja äänitiedostojen siirtämiseen sekä liikkuvan kuvan, elokuvien tai tv-lähetyksien katsomiseen tarvitaankin jo selkeästi nopeampia yhteyksiä. Yhä useampia palveluita ollaan siirtämässä verkkoon: muun muassa fyysiset videovuokraamot väistyvät verkossa toimivien elokuvavuokraamoiden tieltä ja nettitelevisio eli ns. IPTV on yleistymässä. Näiden palveluiden lisääntyminen kasvattaa varmasti kiinnostusta nopeampien yhteyksien hankkimiseen.

Yhteiskunnan rahoitusta harkiten

Laajakaistastrategiassa kaikkein syrjäisimpien seutujen nopeiden yhteyksien rakentamista rahoitetaan myös yhteiskunnan varoilla. Tämän perustellun tavoitteen yhteydessä tulee kuitenkin varmistaa, että viimeisen kahden kilometrin osalta päätöksiä tekevillä kotitalouksilla on riittävästi tietoa eri teknisten vaihtoehtojen eroista ja siitä, minkälaisia kustannuksia niiden rakentamisesta kotitalouksille itselleen syntyy. Lisäksi kotitalouksilla tulee olla riittävästi tietoa verkon nopeita yhteyksiä edellyttävistä palveluista (katso myös: Laajakaistaa suomeksi). Vasta sen jälkeen heillä on mahdollisuus tehdä oikea päätös omista tarpeistaan lähtien.

Lopullisia alueellisia verkonrakentamisen ratkaisuja tehtäessä tulee vastaavasti olla riittävä tieto kaavailtujen loppuasiakkaiden odotuksista ja hankintasuunnitelmista.

Teksti:

Reijo Svento
toimitusjohtaja
FiCom ry