Adidas-laajakaistaa vai kuitukaistaa?

"Vähän respektiä!", on aiheellinen toteamus erinäisissä tilanteissa. FiComin jäsenyritystenkin piirissä otetaan usein hartaan vakavasti kansainvälisiä vertailuja, eritoten jos Suomessa ei olla aivan maailman huipulla, vaan "vain" muiden sivistysvaltioiden kanssa samalla tasolla. Olisi hyvä muistaa myös voittoja, kuten Pisa-tutkimuksia. Niistä voidaan antaa täysi kunnia hyvin koulutetuille suomalaisille opettajille.

Oma osuutensa voidaan antaa myös suomalaiselle lehdistölle. Suomi on maailman johtavia sanoma- ja aikakauslehtimaita. Tässä vertailussa menestyksemme perustuu siihen, että suomalaiset ovat sivistyskansaa niin, että kotiin tilatut lehdet ovat olleet osa normaalin perheen arkea läpi vuosikymmenten. Tämä on saatu aikaan "adidas-laajakaistalla"; suunnaton on se megojen määrä, joka päivittäin jaetaan koteihin kaikkialle Suomessa.

Nyt uusi ideologinen valinta on se, että pyritään valtiovallan myötävaikutuksella toimittamaan laajakaistainen tietoliikenneyhteys - osin valokuituun perustuen - koteihin joka niemeen ja notkelmaan. Tuo valitsemani ilmaisu "ideologinen valinta" ei ole tässä tarkoitettu väheksyväksi toteamukseksi. Heti perään nimittäin haluan huomauttaa, että EU:n - ja käytännössä myös suomalaisen politiikan - ideologinen valinta on samaan aikaan lainsäädäntö, jossa määritellään viisipäiväinen postinjakelu yksiselitteiseksi oikeudeksi hamaan tulevaisuuteen, joka niemeen ja notkelmaan.

Vaikka mielelläni näkisin, että myös asiointiviestintää ja paperista mediaa toimitetaan kaikkialle viitenä päivänä viikossa suuressa määrin vuonna 2014, en silti jaksa oikein uskoa siihen, että tämä tulee olemaan asiakkaidemme tarve. Tosin en usko siihenkään, että on oikeaa politiikkaa pakottaa asiakkaita muutoksiin. Kyllä markkinataloudessa pitäisi luottaa ensisijassa houkutuksen voimaan. Silloinkin kun asiakas näyttäisi jostain näkökulmasta oleva väärässä.

Moni voi kysyä, kuinka visionääristä on tehdä useita tulevia vuosia varten direktiivi ja lainsäädäntöä, jossa ei tosissaan varauduta teknologian tuomiin muutoksiin. Postipalveluiden tulevaisuus muotoutuu nyt vahvasti sähköisten palveluiden vaikutuksesta. Monikanavaisuus ja konvergenssi olivat hype-sanoja vuosia sitten. Nyt ne ovat todellisuutta. Monikanavaisuutta on esimerkiksi Itellan tarjoama Netposti, johon asiakas voi tulevan kevään aikana keskittää myös verkkolaskunsa kaikilta toimijoita, pankkien yhtenäisen käytännön mukaisesti. Kyse on kansainvälisestikin ainutlaatuisesta innovaatiosta.

Sanomalehdistön monikanavaisuutta on esimerkiksi se, että kustantaja voi päättää toimittavansa pelkästään sähköisesti julkaisuja sinne, missä jakelukustannukset muutoin ovat liian korkeat. Konvergenssi tarkoittaa myös sitä, että ratkaistaan asiakkaiden tarpeita teknologiasta riippumatta: laskutus on laskutusta, taloushallinto taloushallintoa ja sisältöliiketoiminta vastaavasti sitä itseään. Hämmästyttävän yleistä näyttää olevan ajattelu, jossa nämä asiat sidotaan välineeseen. Myös lainsäädäntö ja regulaatio lähtevät vahvasti markkinamäärittelyissään välineistä, sen sijaan että katsottaisiin perimmäistä asiaa, käyttäjän tarvetta saada käyttöönsä jokin palveluhyödyke.

PS. Vihreillä arvoilla hypettämisen kanssa kannattaa juuri nyt olla tarkkana. Tavanomaiset postilähetykset ovat nimittäin ensimmäisiä viestintäpalveluita Suomessa, joiden osalta CO2-päästöt voidaan kompensoida sataprosenttisesti! Eläköön ilman hiilidioksidijalanjälkeä oleva kommunikaatio. Printattu mainos on edelleen niin myyjän kuin kuluttajan rakastama käyttöliittymä. Ja voi siis voi olla ekoteko.