10.10.2018

Mitä vahva sähköinen tunnistaminen tarkoittaa?


Helppokäyttöinen sähköinen tunnistaminen on digitaalisen Suomen kivijalka. Kun sekä taloudellisesti että oikeudellisesti merkittävä asiointi siirtyy yhä enemmän verkkoon, sosiaalisen median rekisteröitymiset tai muut ihmisen itsensä luomat tunnukset eivät enää riitä. Tarvitaan varmuus palvelun käyttäjän henkilöllisyydestä.

Vahvan sähköisen tunnistamisen ajatuksena on, että luotettava toimija takaa käyttäjän identiteetin aina, kun tunnistamista käytetään. Tällaisia tunnistamisessa käytettyjä välineitä ovat verkkopankkitunnukset, Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenne eli käytännössä poliisin myöntämä sähköinen henkilökortti sekä teleyritysten Mobiilivarmenne.

Vahvan sähköisen tunnistamisen markkinaa on pyritty kehittämään asteittaisin muutoksin jo usean vuoden ajan, mutta Suomessa käytetään silti edelleen ikääntyneitä tunnistamisvälineitä. Suurin osa suomalaisista tunnistautuu verkkoon pankkien 90-luvun lopulta asti käytössä olleilla salasanalistoilla, mutta Mobiilivarmenteen käyttö lisääntyy jatkuvasti. Uusien tunnistuspalvelujen yleistymistä rajoittavat useiden sopimusten aiheuttama hallinnollinen vaiva palveluntarjoajalle sekä tunnistuspalvelujen pohjoismaisittain poikkeuksellisen korkea hintataso.


Taustalla oleva lainsäädäntö

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain tavoitteena on ollut luoda yhteiset pelisäännöt tunnistamispalvelujen tarjontaan sekä edistää niiden käyttöä. Lain lähtökohtana on, että käyttäjä voi luottaa vahvan sähköisen tunnistamisen tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan.

Viestintävirasto valvoo, että tunnistuspalvelun tarjoajat ja laatuvarmentajat noudattavat niille laissa sekä määräyksessä asetettuja velvollisuuksia. Se toimii myös valvovana viranomaisena asioissa, jotka koskevat tunnistuspalvelun tarjoajien ja laatuvarmentajien toimintaa. Viestintävirasto ja tietosuojavaltuutettu, joka puolestaan valvoo tunnistamislain henkilötietoja koskevien säännösten noudattamista, toimivat valvontatehtävissä yhteistyössä Finanssivalvonnan, Kilpailuviraston ja Kuluttajaviraston kanssa.

Tunnistuslaki säädettiin jo vuonna 2009, mutta heinäkuussa 2016 sitä muutettiin vastaamaan EU:n eIDAS-asetuksen tavoitteita. Asetuksen keskeisenä tavoitteena on tarjota sähköisiä tunnistusvälineitä, joilla on mahdollista tunnistautua julkishallinnon palveluissa koko EU:ssa sekä antaa palveluntarjoajalle mahdollisuus osoittaa selkeästi, että sen verkkopalveluita varten tarjoama tuote (esimerkiksi allekirjoitusvarmenne tai sähköinen aikaleima) on luotettava. Suomessa tämä toteutetaan luottamusverkostolla.

Luottamusverkosto

1.5.2017 toimintansa aloittaneeseen kansalliseen luottamusverkostoon kuuluu tunnistusvälineiden tarjoajia, kuten operaattoreita ja pankkeja sekä välityspalvelun tarjoajia. Välityspalvelun tarjoaja on toimija, joka kokoaa yhteen kaikki eri tunnistuspalvelut ja niiden asiakaskunnan, jolloin verkkopalvelun tarjoajan tarvitsee tehdä sopimus vain yhden välityspalvelun tarjoajan kanssa. Aiemmin verkkopalvelun tarjoajan piti tehdä erikseen sopimus jokaisen tunnistuspalvelun tarjoajan kanssa. Viestintävirasto ylläpitää rekisteriä sekä tunnistuspalveluiden että välityspalveluiden tarjoajista.

Luottamusverkoston toiminnan käynnistymistä on hidastanut ensitunnistamisen hinnoittelu ja se, että keskinäisiä sopimuksia ei ole saatu tehtyä. Markkinalla haastajan asemassa olevien palveluntarjoajien on käytännössä hyvin vaikeaa saada asiakkaita ilman kattavaa ja kohtuuhintaista sähköistä ensitunnistamista. Ensitunnistaminen vastaa teknisenä toimenpiteenä mitä tahansa tunnistamistietojen välittämistä luottamusverkostossa, mutta se on silti hinnoiteltu tavallista tunnistustapahtumaa huomattavasti kalliimmaksi. Hintasääntelyllä pyritään turvaamaan kuluttajan mahdollisuus valita helposti juuri omia tarpeita vastaava tunnistusväline, mutta enimmäishinta on vieläkin liian korkea.

Lue myös Elina Ussan blogikirjoitus:
Vatulointi sikseen ja tunnistautumisjärjestelmät kuntoon.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

5.10.2018

Infograafeja ICT-alasta

Kattavat, nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut ovat välttämättömiä koko yhteiskunnalle.

Havainnollistaaksemme ICT-alan merkitystä ja monipuolisuutta olemme julkaisseet infograafeja mm. digitaalisesta infrastruktuurista, mobiiliteknologioiden kehityksestä sekä televisio- ja sisältöalasta.

Kaikki infograafit löytyvät verkkosivuiltamme ja voit ladata ne käyttöösi pdf-tiedostoina.

Tämä aihe liittyy


5.10.2018

Kuluvan vuoden tammi - elokuussa 56,7 miljoonaa sähköisen tunnistamisen tapahtumaa

Vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana tunnistauduttiin sähköisiin palveluihin keskimäärin 12,4 kertaa kutakin 15 – 89-vuotiasta suomalaista kohden.

Suomi.fi-tunnistus on julkishallinnon asiointipalveluiden yhteinen tunnistuspalvelu, joka on tämän vuoden alusta korvannut Kansalaisen tunnistus- ja maksamispalvelu Vetuman sekä Tunnistus.fi:n.  Siirtyminen Suomi.fi -tunnistukseen toteutettiin vaiheittain vuosien 2016 ja 2017 aikana. Vuoden 2018 tunnistautumistapahtumien määriä ei siten voi täysin verrata aiempien vuosien tapahtumamääriin.

Sekä Suomen että EU:n kansalainen voi tunnistautua turvallisesti Suomi.fi:ssä erilaisilla tunnistusvälineillä. Yksittäisen kansalainen voi käyttää tupas-tunnistetta, varmennekorttia (henkilökortti) ja mobiilivarmennetta. Lisäksi yrityksen, yhtymän, julkisen organisaation tai kuolinpesän edustajana voi tunnistautua Katso-tunnistetta käyttämällä.

Tunnistustapahtumat tunnistusvälineittäin tammi – elokuussa 2018

  • Katso PWD (=Katso Password) kirjautumisessa tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana.
  • Katso OTP (=Katso One Time Password) kirjautumisessa tarvitaan käyttäjätunnus, salasana ja kertakäyttösalasana. Katso OTP tunnistamistapa valitaan, jos tarvitaan vahvaa tunnistautumista.

Vaikka vuoden 2018 tunnistustapahtumien määrät eivät ole täysin verrattavissa edellisen vuoden määriin, voidaan eri tunnistusvälineiden osuuksissa tapahtuneita muutoksia jonkin verran arvioida.

Pankkitunnistusten käyttö on hieman vähentynyt viime vuoden 93,7 prosentista tämän vuoden tammi – elokuun välisen ajan 89,6 prosenttiin. Varmennekortti on pysynyt suunnilleen samoissa osuuksissa. Viime vuonna sitä käytti 0,7 prosenttia, nyt 0,6 prosenttia. Mobiilivarmenteen osuus on kasvanut viime vuoden 2,8 prosentista 3,8 prosenttiin tänä vuonna. Katso OTP tunnistautuminen on myös kasvanut viime vuoden lopun 2,9 prosentista tämän vuoden 5,9 prosentin osuuteen. Katso PWD:n osuus on edelleen vain 0,1 prosenttia.

Mobiilivarmenteen käyttö kasvussa

Mobiilivarmenteen osuus sähköisen tunnistamisen välineenä kasvoi vuonna 2017 tammikuun 2,2 prosentista 3,3 prosenttiin joulukuussa 2017.

Mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista kuukausittain

Kuluvan vuoden tammikuussa mobiilivarmenteen käytön osuus oli 3,3 prosenttia. Siitä se kasvoi yhtäjaksoisesti kesäkuuhun asti, jolloin mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista oli 4,2 prosenttia. Heinäkuisen pienen notkahduksen jälkeen mobiilivarmenteen osuus elokuussa oli 4,1 prosenttia.

Suomi.fi asiointipalvelujen määrä lisääntyy

Suomi.fi:ssä oli tämän vuoden tammikuussa 563 eri asiointipalvelua. Elokuun lopussa niitä oli 604, kasvua vuoden alusta oli 7,3 prosenttia.

(Lähteinä Suomi.fi ja Suomi.fi palveluhallinta)

 

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

3.10.2018

Digiverosta haittaa Suomelle ja Euroopalle

Ecofin-neuvoston käsiteltäväksi on tulossa Euroopan komission Digital Services Tax -ehdotus, jossa suuret digitaalisia palveluita ja alustoja tarjoavat yritykset maksaisivat ylimääräistä liikevaihtoperusteista veroa siellä, missä palveluita käytetään ja kulutetaan.

Ehdotuksen tavoitteena on siirtää verotusoikeutta sinne, missä asiakkaat ja markkinat ovat. FiComin näkemyksen mukaan digitaalinen talous ei eroa muusta yritystoiminnasta siinä, mihin siitä saaduista tuloista pitäisi maksaa veroa: verot maksetaan siellä, missä tuote tai palvelu on kehitetty ja missä arvo syntyy. Ehdotettu digivero myös maksettaisiin liikevaihdosta eikä tuloksesta, kuten normaalisti.

Digivero otettaisiin käyttöön kahdessa eri vaiheessa: ensin se koskisi verkkomainostilan myymistä, digitaalista välitystoimintaa ja käyttäjien antamien tietojen pohjalta jalostetun datan myymistä. Seuraavassa vaiheessa koko verotusrakennetta uudistettaisiin ja vero laajenisi monenlaisiin sopimuspohjaisiin digitaalisiin palveluihin, esimerkiksi video- ja ohjelmakirjastoihin.

Suomi on profiloitunut korkean teknologisen osaamisen ja innovoinnin maana. Digivero voisi vaarantaa tämän aseman vaikeuttamalla digitaalisiin innovaatioihin perustuvaa liiketoimintaa. Komission ehdotuksen toisen vaiheen verotusrakenteen muutos tarkoittaisi käytännössä tulonsiirtoa Suomesta EU:n isoihin jäsenvaltioihin: suomalaisyritys kehittää ja tuottaa palvelun kotimaassa, mutta digiverotulot kertyvät sinne, missä palvelun käyttäjiä on eniten.

Panostukset verotuksen sijaan toimintaympäristön kehittämiseen

Myös OECD:ssä on parhaillaan työn alla digiveromalli. Olisikin järkevämpää pyrkiä globaaliin ratkaisuun, kuten mm. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat ehdottaneet. EU:n toimiessa yksin on vaarana, että vero kääntyy sitä itseään vastaan.

Digiveron kehittelyn sijaan EU:n tulisi turvata sekä uusille startupeille että vakiintuneille alan toimijoille kasvua tukeva toimintaympäristö, jossa syntyy digitaalisia innovaatiota. Digivero ei ole oikea keino puuttua digitalisaation aiheuttamaan markkinamuutokseen.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

25.9.2018

E-kirjat ovat ihania – paitsi verotukseltaan

Sähköiset kirjat yleistyivät 2010-luvun alussa ensin erillisissä lukulaitteissa, mutta nykyään e-kirjojen lukeminen onnistuu helposti myös älypuhelimella tai tabletilla. Viime vuonna varsinaisia e-kirjoja myytiin Suomessa tuplasti enemmän kuin edellisvuonna, ja kaikkien sähköisten julkaisujen myynti kasvoi 46 prosenttia. Niitä myytiin vajaalla 35 miljoonalla eurolla, ja osuus koko kirjamyynnistä oli 13,6 prosenttia. Kaikkiin sähköisiin julkaisuihin sisältyy e-kirjojen lisäksi sähköisessä muodossa myydyt fyysiset tallenteet, sähköiset äänikirjat ja ammatilliset digikirjastot.

Kirjojen myynti Suomessa

Digitaaliset palvelut ovat houkutelleet kirjojen pariin myös uutta yleisöä. Sähköiset äänikirjat ovat saaneet kirjallisuudesta kiinnostuneeksi sellaisetkin ihmiset, joille lukeminen ei maistu tai ole mahdollista, mutta kirjojen kuunteleminen kiehtoo. Äänikirjasta voi nauttia esimerkiksi ajaessa tai käsi- tai kotitöitä tehdessä.

Sähköisten kirjojen lukeminen on alkanut kiinnostaa myös kansainvälisesti. Viime vuonna e-kirjojen osuus eurooppalaisten kustantajien liikevaihdosta oli 6 – 7 prosenttia.

Sähköisen kirjan arvonlisävero saatava painotuotteen kanssa samalle viivalle

E-kirjat ja verkkolehdet ovat sähköisiä palveluita, jotka EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaan on verotettava yleisellä verokannalla. Tämä tarkoittaa, että kirjan eri julkaisumuotoja kohdellaan verotuksellisesti eri tavoin: sähköisen kirjan 24 prosentin arvonlisävero on huomattavasti suurempi kuin painetun kirjan 10 prosenttia.

Direktiivin muutosehdotus, joka antaisi mahdollisuuden laskea sähköisten kirjojen ja lehtien verokantaa, on jo hyväksytty parlamentissa, mutta neuvosto ei ole päässyt asiassa sopuun. Verotusta koskevat ratkaisut edellyttävät EU:n neuvoston yksimielistä päätöstä.

On kestämätöntä, että digitaaliset palvelut asetetaan fyysisten tuotteiden kanssa eriarvoiseen asemaan, ja verokohtelulla hankaloitetaan niiden leviämistä. Sähköisiä julkaisuja ei tarvitse painaa, varastoida tai kuljettaa fyysisesti myyntipaikkoihin. Niiden hiilijalanjälkeä pienentää myös se, ettei erillinen lukulaitekaan ole enää välttämätön.

Suomessa näkemys on se, että digitaalisten sisältöjen arvonlisäveroa on laskettava. Toivottavasti koko EU on samaa mieltä mahdollisimman pian.

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

11.9.2018

Sisältö- ja tekijänoikeuspolitiikkaan vahvempi markkinanäkökulma

Sisältöjen katselutavat ovat monipuolistuneet uudenlaisten palveluiden tarjonnan kasvaessa. Tämä on kiristänyt AV-sisältöjen ja niitä tarjoavien palvelujen välistä kilpailua. Kotimaiset sisältöpalvelut saavat yhä enemmän kansainvälisiä kilpailijoita. On tärkeää huolehtia siitä, että kotimaisilla toimijoilla on lainsäädännön ja oikeuksien saatavuuden osalta mahdollisuus vastata kilpailuun.

Tekijänoikeus- ja AV-politiikan tavoitteeksi tulee ottaa alan arvoverkon markkinaehtoisen kasvun tukeminen. On tehtävä sellaista poliittisia ratkaisuja, joka edistävät alan kasvua tukevia rakenteita ja toimintatapoja. Kansainvälisessä kilpailussa kotimaisen sisällön tarjonnan ja käytön lisääminen on tärkeää.

FiComin tavoitteena on selkeä, tasapainoinen ja teknologianeutraali tekijänoikeuslainsäädäntö, joka kannustaa uusien palveluiden kehittämiseen sekä sisältöalan markkinaehtoiseen kasvuun.

Suora sopiminen on kasvun ajuri

Palveluja kehitetään nopeasti muuttuvassa ja voimakkaasti kilpaillussa ympäristössä. Jotta tällaisissa olosuhteissa voi luoda uutta liiketoimintaa, sisältöoikeuksien hankkimisen on oltava helppoa ja joustavaa.

Sisältöjen käyttöoikeuksista pitää ensisijaisesti pystyä sopimaan suoraan niiden haltijan, esimerkiksi tuottajan kanssa. Oikeuksien kollektiivihallintoa käytetään vain erityistapauksissa. Tekijänoikeusjärjestöjen ylläpitämää kollektiivihallintoa on myös kehitettävä läpinäkyvämmäksi ja tekijän päätösvaltaa omien teoksiensa käyttöön joustavammaksi.

Tekijänoikeussääntelyn oltava teknologiariippumatonta

Samaa sisältöä voi jaella kuluttajalle monin eri tavoin. Tekijänoikeussääntelyn tulee kohdella kaikkia teknisiä ratkaisuja samalla tavalla eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa oikeudelliseen kohteluun tai maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin.

Antenni- ja kaapeliverkko ovat jakeluteinä saman arvoisia. Kaapelitelevisioverkon siirtovelvoite eli operaattorin velvollisuus välittää julkisen palvelun televisio-ohjelmia oheis- ja lisäpalveluineen ilman korvausta tulee purkaa. Lähetysten jakelutekniikka ei voi myöskään olla peruste tekijänoikeuksien lisäkorvaukselle, joten ohjelmaostojen yhteydessä hankittujen kaapeliverkon televisiolähetysten tekijänoikeuksista ei pidä rahastaa kahteen kertaan antennijakeluun nähden.

EU-tasoista tekijänoikeussääntelyä on kehitettävä kilpailua tukevaksi: oikeuksien hankkimisessa sisämarkkina-alueella tulisi soveltaa alkuperämaaperiaatetta käytettävästä teknologiasta riippumatta. Tämä edistäisi kilpailua oikeuksien yhteishallintojärjestöjen välillä ja parantaisi oikeuksien saatavuutta erityisesti uusiin, internetissä tarjottaviin palveluihin.

Tekijänoikeusasiat työ- ja elinkeinoministeriöön

Immateriaalioikeuksia on syytä tarkastella kokonaisuutena, joten kaikkien immateriaalioikeuksien lainsäädännön valmistelu ja käytännön hallinto tulisi keskittää työ- ja elinkeinoministeriöön. Tämän toteutumiseksi ja sisältöalan kasvun tukemiseksi eri ministeriöiden (TEM, OKM ja LVM) yhteistä koordinaatiota tulee lisätä.

Helppokäyttöiset lailliset palvelut ovat paras vaihtoehto piratismille

Se, että kuluttajille on tarjolla kiinnostavia, helppokäyttöisiä laillisia palveluja, on paras tapa vähentää laittomien, tekijänoikeuksia loukkaavien palvelujen käyttöä. Laillisia palveluja tarjoavan liiketoiminnan edellytysten parantaminen on keino suitsia piratismia. Piraattipalveluiden karsimisessa tulee ennen kaikkea puuttua niiden ansaintamalleihin.

Teleyritykset eivät ole verkkosisällön valvojia

Teleyritysten velvoitteita laittomiin palveluihin puuttumiseksi ei tule entisestään lisätä. Teleyrityksen pääasiallinen tehtävä on digitaalisen markkinan edellytysten rakentaminen: verkonrakennus ja tiedonsiirtopalveluiden tarjoaminen. Arvio verkoissa siirrettävien sisältöjen laillisuudesta sekä suoritettavista toimenpiteistä kuuluu aina toimivaltaisille viranomaisille, ei teleyritykselle.

Teleyrityksillä tulee olla oikeus täyteen korvaukseen sille asetetuista, muiden tahojen liiketoimintaa palvelevista velvoitteista, jotka aiheuttavat ylimääräistä työtä ja kustannuksia.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

10.9.2018

Joukkoviestintämarkkinat Suomessa: sähköinen viestintä kasvaa, muut ennallaan tai pienessä laskussa

Tilastokeskuksen viimeisimpien tietojen mukaan joukkoviestintämarkkinoiden arvo Suomessa oli noin 3,8 miljardia euroa.

Kustannustoiminnan osuus oli hieman yli puolet, 55 prosenttia eli noin 2,1 miljardia euroa. Tästä lehtien osuus oli 71 prosenttia ja kirjojen 29 prosenttia. Molempiin sisältyy myös digitaalinen myynti.

Sähköisen viestinnän arvo oli noin 1,5 miljardia euroa. Sen osuus koko joukkoviestintämarkkinasta oli 39 prosenttia.  Sähköisestä viestinnästä television osuus oli 74 prosenttia, radion osuus 4 prosenttia ja internetmainonnan osuus 22 prosenttia.

Tallenteiden osuus joukkoviestintämarkkinasta oli noin 6 prosenttia ja arvo 214 miljoonaa euroa. Tallenteista äänitteiden ja videoiden osuus oli kummankin 28 prosenttia ja elokuvateattereiden osuus 45 prosenttia.

Joukkoviestintämarkkinoiden kehitys sektoreittain

Televisiotoiminnan tuotot

Tilastokeskuksen laskemien arvioiden mukaan televisiotoiminnan tuotot vuonna 2016 olivat noin 1,1 miljardia euroa. Tästä Yle-veron osuudeksi arvioitiin 43 prosenttia ja mainonnan osuudeksi 23 prosenttia. Maksu-tv:n osuudeksi Tilastokeskus arvioi 24 prosenttia (sisältää myös tilausvideopalvelut) ja kaapeli-tv perusmaksujen osuudeksi 10 prosenttia.

Äänitemyynnistä valtaosa digitaalista

Kuluvan vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla äänitemyynnin kokonaisarvo oli 19,9 miljoonaa euroa. Tästä fyysisten äänitteiden osuus oli 14 prosenttia ja digitaalisen myynnin osuus 86 prosenttia, eli noin 17,1 miljoonaa euroa.

Digitaalisesta musiikista lähes 98 prosenttia oli suoratoistopalvelua (kuten Spotify, Apple ja Deezer). Musiikin latauksia oli noin kaksi prosenttia. (IFPI Finland)

Musiikin myynnin kehitys

Vuonna 2017 koko vuoden äänitemyynnin arvo oli noin 39,5 miljoonaa euroa, kasvua edellisestä vuodesta oli 8,4 prosenttia. Digitaalisen musiikin osuus myynnistä oli 83 prosenttia eli 32,6 miljoonaa euroa. Sen myynti kasvoi lähes 20 prosenttia edellisestä vuodesta.

Fyysisten äänitteiden myynnin arvo oli noin 6,9 miljoonaa euroa. Se laski noin 25 prosenttia edellisestä vuodesta.

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

5.9.2018

Energiavero laskettava Ruotsin tasolle

Suomella ja Ruotsilla on periaatteessa tasavertaiset edut vahvaan palvelinkeskusteollisuuteen. Meillä on muun muassa hyvät kansainväliset tietoliikenneyhteydet, vakaa sääntely-ympäristö, korkea koulutustaso, hyvä energian saatavuus ja suotuisa ilmasto ja sopiva maantieteellinen sijainti.

Kilpailukykyämme heikentää Suomen korkea energiaverotus. Ruotsiin verrattuna vero Suomessa on suurille palvelinkeskustoimijoille 14-kertainen ja pienille, alle viiden megawatin datakeskuksille, 45-kertainen Ruotsiin verrattuna. Ruotsi alensi sähköverotustaan EU:n minimitasolle viime vuonna. Samalla se laski konesaleilta vaadittua tehorajaa niin, että myös pienet yksiköt pääsevät alennetun veron piiriin.

Palvelinkeskuksen sijaintipaikkaa pohtiva ja investointipäätöksiä tekevä yritys ottaa varmasti huomioon verotuksellisen eron, joka on selvästi naapurimaalle eduksi. EK:n teettämän kansainvälisen vertailun mukaan Suomella on kirittävää sekä palveluiden että datakeskusten sähköverotuksessa.

Pienistä yksiköistä yhteenlaskettuna suuria – veroale myös niille

Suomessa sähköverotus tulee laskea Ruotsin kanssa kilpailukykyiselle tasolle. Yhtä lailla on tärkeää, että myös pienet yksiköt pääsevät hyötymään alennetusta verokannasta. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi mallilla, jossa kokonaistehoon laskettaisiin yhteen konsernien kaikkien yksiköiden vuosikeskiteho.

Sama periaate pitäisi ulottaa palvelinkeskusten lisäksi myös mobiiliverkon tukiasemien sähköveron määräytymiseen. Tukiasemat ja palvelinkeskukset ovat elintärkeä osa digitaalista infraa, jota ilman yhteiskuntamme ei nykypäivänä toimi. Kilpailukykyisestä digi-infrasta hyötyy koko Suomi.

Palvelinkeskuksilla laaja positiivinen heijastusvaikutus

Datakeskukset eivät ole perinteisesti työvoimavaltainen toimiala. Se luo kuitenkin runsaasti välillisiä työpaikkoja, ja heijastusvaikutukset toimialan hyödyistä leviävät laajalle. Finnish Data Center Forum teki alkuvuonna selvityksen, jossa kuvataan palvelinkeskusten ympärilleen luomaa ekosysteemiä ja sen tuomia tulovirtoja.  

Palvelinkeskuksista kehitetään jatkuvasti energiatehokkaampia. Niiden tuottama lämpö voidaan hyödyntää kaukolämpönä esimerkiksi asuinkiinteistöissä, teollisissa prosesseissa tai vaikkapa kasvihuoneissa. Lämmön hyötykäyttö tukee hiilineutraalia kiertotaloutta ja sen kehittymistä ja luo uutta liiketoimintaa.

Myös Copenhagen Economics -tutkimuslaitoksen arvion mukaan datakeskukset tuottaisivat huomattavaa lisäarvoa. Jos Suomi onnistuisi täysin realisoimaan datakeskusten heijastusvaikutukset, vuonna 2025 datakeskusteollisuuden kokonaisvaikutukset vastaisivat vuositasolla 2,3 miljardia euroa ja 33 000 työpaikkaa.

Yhä useampi liiketoiminta perustuu dataan. Kansainvälisen tutkimuslaitos IDC:n mukaan maailmanlaajuisten julkisten pilvipalvelumarkkinoiden arvo kasvoi viime vuonna 29 prosenttia ja päätyi noin 117 miljardiin. Valtavasti lisääntyvän datamäärän pitää liikkua nopeasti ja turvallisesti paikasta toiseen. Suomalaiset yritykset ovat Euroopan innokkaimpia pilvipalveluiden käyttäjiä. Suomen verotuksellisista olosuhteista tulee tehdä sellaiset, että Suomi on kärjessä myös palvelinkeskusinvestoinneissa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

5.9.2018

Suomalaiset yritykset merkittäviä pilvipalveluiden käyttäjiä Euroopassa

Pilvipalveluiden käyttö suomalaisissa yrityksissä on selkeästi yleisempää kuin muissa EU-maissa. Suomessa 66 prosenttia yrityksistä käytti pilvipalveluja vuonna 2017. Kasvua edellisestä vuodesta oli lähes 16 prosenttia.

Niistä EU-maista, jotka olivat ilmoittaneet omat tietonsa, oli seuraavana Tanska, jossa pilvipalveluja käytti 51 prosenttia. Norjassa osuus oli 48 prosenttia. Kaikista maista ei tietoja yritysten pilvipalveluiden käytöstä ollut ilmoitettu, joten myöskään EU:n keskiarvoa vuodelta 2017 ei ole saatavilla. Vuonna 2016 se oli 21 prosenttia. (Eurostat)

Vuoden 2017 puuttuvien tietojen vuoksi graafissa tiedot myös vuodelta 2016

Yritysten pilvipalveluiden käyttö EU-maissa

Millaiset yritykset pilvipalveluja Suomessa käyttävät?

Tilastokeskuksen mukaan pilvipalvelujen käyttö yrityksissä vaihteli toimialoittain 87 prosentista 45 prosenttiin. Yleisimmin niitä käytti informaation ja viestinnän toimiala. Kuljetus ja varastointi -toimialalla pilvipalveluita käytettiin Suomessa vähiten, 45 prosenttia, mikä sekin oli kuitenkin enemmän kuin suurimmassa osassa EU-maiden yrityksiä.

Pienemmissä, 10 – 19 henkilöä työllistävissä yrityksissä pilvipalveluja käytettiin 59 prosentissa. Suurimmissa, yli 100 henkilöä työllistävissä yrityksissä osuus oli 86 prosenttia.

Yli puolet (52 prosenttia) pilvipalvelua käyttävistä yrityksistä käytti julkista pilvipalvelua. Yksityistä pilvipalvelua käytti 21 prosenttia yrityksistä.

Pilvipalveluiden suosituimmat käyttötarkoitukset Suomessa

Sähköposti oli selkeästi suosituin pilvipalveluiden käyttötapa, sitä käytti 76 prosenttia pilvipalveluita käyttävistä yrityksistä. Seuraavana oli tiedostojen tallennus, 63 prosenttia, ja kolmantena toimisto-ohjelmien käyttö, 57 prosenttia.

Kirjanpitosovelluksia pilvipalveluna käytti hieman yli puolet, 51 prosenttia, yrityksen tietokantojen ylläpitoon pilvipalvelua käytti 45 prosenttia ja asiakkuuden hallintaan 33 prosenttia. (Tilastokeskus)

Pilvipalveluja käytetään myös suomalaisissa kotitalouksissa

Tilastokeskuksen kyselyn mukaan kolmasosa 16 – 89-vuotiaista suomalaisista tallensi tiedostoja internetin henkilökohtaiseen levytilaan. Nuoret käyttävät pilvipalveluja eniten. 16 – 24-vuotiaista yli puolet, 58 prosenttia, käytti pilvipalvelua tiedostojen tallentamiseen. Vanhimmastakin ikäryhmästä, 75 – 89-vuotiaista, neljä prosenttia tallensi tiedostojaan henkilökohtaiseen levytilaan internetissä. Molemmissa ikäryhmissä pilvipalvelun käyttö oli kasvanut edellisestä vuodesta, nuoremmilla kolme prosenttiyksikköä ja vanhemmilla kaksi prosenttiyksikköä.

Pilvipalvelu-, palvelinkeskus- ja palvelinmarkkinoille ennustetaan maailmanlaajuisesti kasvua

Gartnerin mukaan maailmanlaajuisten julkisten pilvipalvelumarkkinoiden arvo vuonna 2017 oli 153,5 miljardia dollaria. Kuluvana vuonna markkinoiden arvioidaan olevan 186,4 miljardia dollaria, jolloin kasvua edellisvuodesta olisi 21,4 prosenttia. Vuonna 2021 julkisten pilvipalvelumarkkinoiden arvon ennustetaan kasvavan 302,5 miljardiin dollariin. Kasvu kolmessa vuodessa olisi reilut 62 prosenttia.

Vuonna 2017 palvelinkeskusten maailmanlaajuiset markkinat olivat 181 miljardia dollaria. Tänä vuonna niiden arvioidaan kasvavan 3,7 prosenttia 188 miljardiin dollariin. Vuonna 2019 markkinoiden ennustetaan olevan 190 miljardia dollaria (Gartner).

Palvelinkeskusten maailmanlaajuiset markkinat

Vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä maailmanlaajuiset palvelinmarkkinat kasvoivat 38,6 prosenttia, 18,82 miljardiin dollariin edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Palvelinlaitteiden toimitukset vastaavana aikana olivat 2,70 miljoonaa laitetta, ja niissä kasvua edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta oli 120,7 prosenttia (IDC).

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

30.8.2018

Mobiilivarmenteella lähes 150 000 uutta käyttäjää vuodessa

Kun käytämme sähköisiä palveluita, meidän tulee todistaa, kuka olemme. Helpoimmin se hoituu puhelimen SIM-korttiin liitetyllä Mobiilivarmenteella, joka on varma ja luotettava tapa tunnistautua verkossa. Vuodessa Mobiilivarmenteen käyttäjiä on rekisteröitynyt lisää lähes 150 000.

Mobiilivarmenne on DNA:n, Elisan ja Telian yhteinen ponnistus digitaalisen yhteiskunnan kulmakiven, turvallisen ja kätevän sähköisen tunnistamisen, mahdollistamiseksi. Mobiilivarmenne on sähköinen henkilöllisyystodistus SIM-kortilla. Se on mukana siellä, missä puhelinkin, ja sen käyttämiseen tarvitsee muistaa vain yksi, itse valittu tunnusluku.

”Sähköisten palvelujen yleistymisessä keskeinen rooli on tavalla, jolla niihin voi tunnistautua. Käyttäjälle on tärkeää, että tunnistautuminen on helppoa, mutta sen on oltava myös luotettavaa. Mobiilivarmenne on osoittanut toimivuutensa molemmissa suhteissa. Tämä kannattaa muistaa, kun valtio lähtee nyt selvittämään kansalaisten vahvan sähköisen tunnistamisen mallia”, sanoo FiCom ry:n toimitusjohtaja Elina Ussa.

 Mobiilivarmenteen osuus myös tunnistustapahtumissa lisääntyy

Suomessa on huippuedellytykset kehittää turvallista ja sujuvaa sähköistä asiointia: meillä on kattavat ja nopeat verkot, olemme mobiilidatan käytössä maailman ykkösiä ja taustalla ovat toimivat ja hyvät perusrekisterit.

Viranomaisasiointiin tarkoitettuun Suomi.fi-verkkopalveluun tunnistaudutaan kuukaudessa noin 7,5 miljoonaa kertaa. Suurin osa suomalaisista käyttää edelleen tunnistautumiseen pankkien perinteisiä salasanalistoja. Mobiilivarmenteen osuus Suomi.fi-tunnistautumisista on noin neljä prosenttia. Mobiilivarmenteen käyttö lisääntyy kuitenkin jatkuvasti: Mobiilivarmenteella palveluun tunnistautumisten määrä on kasvanut vuodessa lähes 200 prosenttia.

Mobiilivarmenne toimii yli 20 000 palvelussa. Sitä voi käyttää esimerkiksi asiointiin Kelassa tai verottajalla, sillä voi tunnistautua kansalaisaloitteen allekirjoittajaksi, tilata passin, käydä katsomassa terveystietojaan tai ilmoittautua vaikkapa kaupungin liikuntatunneille. Mobiilivarmenteen voi tilata osoitteesta mobiilivarmenne.fi tai omalta matkapuhelinoperaattorilta.

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

27.8.2018

Kuka päättää laittoman sisällön suodattamisesta internetissä?

Teleyrityksen rooli

Teleyritys on internetverkon ylläpitäjä, jonka roolia voi verrata tienpitäjän rooliin: tienpitäjän tehtävä on rakentaa riittävät ja hyväkuntoiset tiet ja pitää niitä kunnossa. Tienpitäjän tehtävä ei kuitenkaan ole valvoa, kuljetetaanko tietä pitkin ajavissa autoissa esimerkiksi varastettua musiikkia tai muuta rikollista aineistoa. Tämä tehtävä kuuluu poliisille. Jos operaattorilla olisi velvollisuus seurata asiakkaidensa nettiliikennettä ja puuttua siihen tarvittaessa, muuttuisi sen rooli tien ylläpitäjästä poliisiksi. Aivan samasta tilanteesta olisi kyse silloin, jos kun Posti velvoitettaisiin lukemaan kantamansa kirjeet.

Teleyritykset eivät ole suodattamisen kannalla tai sitä vastaan, vaan yleisestä internetliikenteen suodattamisen oikeutuksesta päättävät muut kuin operaattorit. Internetliikenteen suodattamista puoltavia näkökulmia ovat esimerkiksi kansalaisten turvallisuuden takaaminen, lastensuojelu ja rikollisuuden torjuminen, mutta samaan aikaan voivat valitettavasti toteutua myös kielteiset asiat, kuten luvallisen aineiston tai tiedon sensurointi, sananvapauden loukkaus tai yksityisyyden suojan menetys. Viestinnän luottamuksellisuudesta ja sananvapaudesta on säädetty Suomen perustuslaissa ja niiden koskemattomuus on erittäin syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Operaattorin tehtävä on digitaalisen markkinan edellytysten rakentaminen, ei sisältöjen valvonta

Rikosten tutkinta ja tuomioiden langettaminen on viranomaisten tehtävä. Myös verkkopiratismin tai minkä tahansa muun rikollisen verkkoilmiön estämisestä päättää viranomainen. Teleyritykset voivat toimia viranomaisten ohjeiden mukaan myös vapaaehtoisesti esimerkiksi lasten seksuaalista riistoa ja kaltoinkohtelua sisältävää aineistoa suodattaakseen, mutta silloinkin viranomaiset vastaavat siitä, että estettävä viestintä on juuri sitä, mitä sen pitääkin olla ja operaattoreille jää ainoastaan suodattamisen tekninen toteuttaminen. Teleyritys ei voi eikä saa olla se, joka päättää, mitä viestintää verkossa estetään.

Jos internetliikenteen suodattamiseen ryhdytään, täytyy teleyrityksen tehtävät määritellä selkeästi. Teleyritys ei itse arvioi, mikä aineisto on laitonta, eikä ole se, joka ensisijaisesti tiedottaa käyttöönotettavasta verkkotason suodatuksesta, vaan tehtävä kuuluu suodatuskehotuksen antaneelle viranomaiselle. Suodatusjärjestelmän toimivuutta on myös säännöllisesti arvioitava: jos järjestelmä ei toimi, sitä tulee kehittää, parantaa tai se tulee lopettaa.

Internetliikenteen suodattamisen eri tasojen tekniset toteutustavat johtavat eri tuloksiin

Päätelaitetason suodattamisessa suodatetaan yksittäisen tietokoneen tai esimerkiksi yrityksen palvelimeen kytkettyjen tietokoneiden internetliikennettä, jolloin suodattaminen on koneen haltijan, esimerkiksi lasten vanhempien tai yrityksessä yrittäjän vastuulla. Teleyritykset tarjoavat päätelaitetason suodatuspalveluita ja se on mahdollista toteuttaa tarkasti, koneen haltijan toiveiden mukaisesti.

Kun internetliikennettä suodatetaan verkkotasolla, puhutaan esimerkiksi kokonaisten verkon osa-alueiden liikenteen sulkemista yleisestä internetverkosta. Verkkotasolla liikennettä voidaan suodattaa esimerkiksi ip-osoitteen mukaan, jolloin pääsy estetään vaikkapa yksittäisen yrityksen kaikille alasivuille, mutta verkkotason suodattaminen on epätarkkaa ja usein liiankin tehokasta.  Haitallista aineistoa saattaa päästä läpi tai viatonta aineistoa saattaa suodattua liikaa.

Teleyritykselle ei saa syntyä vastuuta suodatuksesta mahdollisesti aiheutuvista vahingoista. Yksittäisellä koneella tai palvelimella vastuu on laitteen ja liittymän haltijalla, verkkotasolla suodatuskäskyn antaneella viranomaisella

Laillisten palvelujen tarjoamisen edellytysten parantaminen on paras tapa vähentää piratismia

Operaattorit vastustavat tekijänoikeuksilla suojatun aineiston luvatonta levittämistä eli piratismia sekä verkon muuta laitonta aineistoa ja kehittävät aktiivisesti uusia laillisia sisältöpalveluja. Paras tapa vähentää tekijänoikeuksia loukkaavien palvelujen käyttöä onkin se, että kuluttajille on tarjolla kiinnostavia, helppokäyttöisiä laillisia palveluja.

Teleyrityksen pääasiallinen tehtävä on kuitenkin digitaalisen markkinan edellytysten rakentaminen eikä mikään taho ei pysty yksin estämään tai poistamaan piratismia tai muuta verkon rikollista ilmiötä. Arvio verkoissa siirrettävien sisältöjen laillisuudesta sekä suoritettavista toimenpiteistä kuuluu aina toimivaltaisille viranomaisille, mutta rikosten torjunnassa on tehtävä yhteistyötä, johon osallistuvat operaattoreiden, palveluntarjoajien ja viranomaisten lisäksi myös kuluttajat, siis tavalliset verkon käyttäjät.

Kuluttajat voivat osallistua laittoman aineiston leviämisen ehkäisemiseen noudattamalla verkossakin lakeja ja yhteisiä pelisääntöjä.

Mediataitoviikko on Kansallisen audiovisuaalisen instituutin KAVI:n koordinoima mediakasvatuksen teemaviikko, jonka tavoitteena on kehittää mediataitoja sekä vahvistaa aikuisten valmiuksia mediakasvatukseen. Se on yritysten, viranomaisten sekä järjestöjen tapa kertoa kuluttajille fiksusta netin käytöstä ja verkon pelisäännöistä. Mediataitoviikkoa on suunnittelemassa, toteuttamassa ja rahoittamassa vuosittain n. 50 kansallista organisaatiota, mukaan lukien FiCom.


23.7.2018

Mobiilimenestys palvelee myös kuiturakentamista

Tutkijat Marko Ala-Fossi ja Jockum Hildén kirjoittivat (HS 16.7.), että Suomi ei ole mobiilin internetin kärkimaa. He totesivat kuitenkin, että suomalaisten mobiilidatan huima kulutus on seurausta teknologisesta edelläkävijyydestä ja toimivasta kilpailusta.

Suomi on maailman huippua mobiiliteknologian ja -datan käytössä. Langattomat laajakaistaverkot kattavat yli 99 % väestöstä ja Suomessa on väkilukuun suhteutettuna käytössä enemmän langatonta tiedonsiirtokapasiteettia kuin muualla Euroopassa.

Tämä on vaatinut ja vaatii jatkossakin teleyrityksiltä kehitystyötä ja investointeja sekä valtiolta mahdollistavaa ja teleyrityksiä tukevaa taajuuspolitiikkaa, jolle 5G-toimilupien huutokauppa on luontevaa jatkoa.  

Kiinteissä kuituliittymissä tarjontaa on enemmän kuin kuluttajakysyntää. Viestintäviraston tutkimuksen mukaan noin 60 % suomalaisista kotitalouksista ei ole kiinnostunut hankkimaan kuituliittymää. Huippunopeisiin kiinteisiin yhteyksiin ei ole mielekästä investoida, jollei niille ole kysyntää. Kysynnän kasvattaminen onkin oleellista investointipäätöksille. Esimerkiksi julkishallinnon palveluiden nykyistä laajempi digitalisointi, innovatiivisten julkisten hankintojen edistäminen ja maakunnille jaettu tieto viestintäverkkojen hyödyistä edistäisivät halukkuutta huippunopeiden liittymien hankintaan.

Yksi nopeiden kuituyhteyksien kysyntään vaikuttava ja niiden yleistymistä hidastava tekijä on kuitukaapelien asentamisen korkea hinta: kuituyhteyden rakentamisen kustannukset nousevat helposti korkeiksi, jopa tuhansiin euroihin kotitaloutta kohti.

Teleala on merkittävä investoija

Ala-Fossin ja Hildénin väite, että operaattorien into investoida verkkoihin olisi laimeaa, ei pidä paikkaansa. Teleyritykset investoivat vuonna 2017 yli 600 miljoonaa euroa tietoliikenneverkkojen rakentamiseen ja siitä lähes puolet kiinteään verkkoon. Teleala on kaiken kaikkiaan merkittävä investoija kotimarkkinoilla: investointien osuus teleyritysten liikevaihdosta on vuosittain noin 17 % ‒ samaa luokkaa kuin muualla Pohjoismaissa.

Liikenne- ja viestintäministeriössä työn alla olevan digitaalisen infrastruktuurin strategian visiona on viedä Suomi tietoliikenneverkkojen kärkimaaksi. Tavoitteena on, että Suomessa tarjottavat laajakaistaverkot ovat nopeudeltaan, laadultaan ja viiveeltään riittäviä tulevaisuuden palveluiden ja innovaatioiden toteuttamiseksi. Tämän strategian toteutuminen edellyttää niin mobiilia kuin kiinteätäkin laajakaistaverkkoa.

Mobiilin menestys palvelee myös kiinteän verkon kuiturakentamista, kun yhteydet tukiasemille rakennetaan mahdollisimman laadukkaiksi. Näin myös Suomen kiinteä laajakaistaverkko laajenee ja uudistuu markkinaehtoisesti.

Suomalaiset ottivat aikoinaan kännykän omakseen, kun muualla puhelut vielä hoidettiin lankapuhelimella. Vastaavasti suomalaiset ovat nyt datan mobiilikäytössä edelläkävijöitä. Suomi on mobiilin internetin kärkimaa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

29.6.2018

EU:n DSM-direktiiviesitys uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta

EU:n tekijänoikeussääntelyssä tulee pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon eri osapuolten intressit. Sääntelyä ei tule laatia tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, koska liian yksityiskohtainen sääntely muodostuu ongelmaksi tekniikan ja liiketoimintamallien kehittyessä.

Erityisen tärkeää on pitää kiinni sähköisen kaupankäynnin direktiivissä vahvistetusta tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien vastuuvapaudesta, joka on ollut eurooppalaisen ICT-alan kehityksen oikeudellinen perusta. Jos tämä perusta rapautuu, eurooppalaisen ICT-alan kyky vastata kansainväliseen kilpailuun heikentyy olennaisesti.

Esitetyssä muodossaan tekijänoikeusdirektiivi kääntää tekijänoikeuksien tasapainoa lyhytnäköisellä tavalla, joten artiklojen 11 ja 13 osalta tulee huomioida seuraavat seikat:

Artikla 11

Ehdotettu 11 artiklan lehtikustantajien lähioikeus ei ole oikea tapa edistää laadukkaan ja moniarvoisen median digitalisoitumista, koska kustantajat voivat jo nyt neuvotella tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käytöstä kolmansien osapuolien kanssa. Uuden lähioikeuden lisääminen ei korjaa kuluttajien kulutustottumusten ja mainosmarkkinoiden muutoksista johtuvia kustannusalan rakenteellisia haasteita.

Artiklan muotoilu mahdollistaa epäselvät tulkinnat esimerkiksi katkelmien ja hyperlinkkien käyttämisessä, vaikuttaen yritysten lisäksi aivan tavallisiin internetiä käyttäviin kansalaisiin.

Artikla 13

Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien olisi ryhdyttävä monitoroimaan sisältöä estääkseen sellaisten teosten ja muun aineiston saannin, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet.

Artiklan muotoilu on hyvin epämääräistä ja se jää tulkinnanvaraisiksi. Ehdotettu artikla ei esimerkiksi anna selvyyttä siihen, onko kyseessä muutos sähkökauppadirektiivin 14 artiklan vastuuvapaussääntelyyn, jonka tämänhetkisen muotoilun kanssa ehdotettu monitorointivelvoite ei ole yhteensopiva.

Ehdotettu säännös ei muodosta toimivaa kokonaisuutta voimassa olevan EU:n tekijänoikeussääntelyn eikä välittäjän vastuun sääntelyn tai näihin liittyvän Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. Välittäjille tai hosting-palvelun tarjoajille asetettava monitorointivelvoite on hyvin ongelmallinen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta.

Kaikkien alustan käyttäjien aktiivinen tarkkailu automaattisen suodattamisen toteuttamiseksi voisi johtaa täysin laillisen ja alkuperäisen sisällönkin estämiseen ja sensuuriin, vaarantaen eurooppalaisten sisällöntuottajien ja internetin käyttäjien perusoikeudet. Lisäksi tällaisten suodattimien asentaminen aiheuttaisi raskaita velvoitteita erityisesti pienille ja keskisuurille palveluntarjoajille.

Huonosti valmisteltu sovittelumalli eurooppalaisen välittäjän vastuun ja tekijänoikeuden rajapintaan uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta, joka on omiaan jarruttamaan eurooppalaisten internet-palvelujen kehittymistä ja eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten mahdollisuutta hyötyä digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Taustaa:

Kansainvälisen internetpalvelutarjoajien järjestön EuroISPA:n lausunto EU-komission alkuperäiseen esitykseen (2/2018)

Tämä aihe liittyy

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

21.6.2018

Digi-infrastrategian tavoitteet kannatettavia

Liikenne- ja viestintäministeriön digitaalisen infrastruktuurin strategian visiona on viedä Suomi tietoliikenneverkkojen kärkimaaksi. Tavoitteena on, että Suomessa tarjottavat kiinteät ja langattomat laajakaistaverkot ovat nopeudeltaan, laadultaan ja viiveeltään riittäviä tulevaisuuden palveluiden ja innovaatioiden toteuttamiseksi.

Tietoliikenneverkot ovat kaiken digitalisaation edellytys, joten digistrategian laatiminen on tarpeellista, ja strategialuonnoksessa esitetyt tavoitteet ja toimenpiteet hyviä ja perusteltuja.

Suomi on maailman johtava maa mobiiliteknologiassa ja mobiilidatan käytössä. Tämä edelläkävijyys vaatii teleyrityksiltä toimenpiteitä ja investointeja, mutta myös mahdollistavaa ja teleyrityksiä tukevaa taajuuspolitiikkaa.

Taajuuksien valtakunnallinen jako kärkimaana pysymisen edellytys

Strategialuonnoksessa esitetään, että koko 3,5 GHz:n taajuusalue huutokaupataan valtakunnalliseen käyttöön.  Tämä on aivan keskeinen edellytys nopealle langattomalle laajakaistalle ja Suomen ainutlaatuisille, rajoittamattomille mobiilidataliittymille sekä Suomen kilpailukyvylle. Kokonaisuudessaan valtakunnalliseen ja kaupallisen käyttöön myönnetty taajuusalue on teknisesti paras ja tehokkain tapa hyödyntää rajallista taajuuskaistaa valtakunnallisessa 5G-käytössä.

Erilaisia yksilöllisiä, paikallisia verkkotarpeita varten toimiluvan haltijan tulisi vuokrata taajuuden käyttöoikeus sitä haluavalle sellaisella maantieteellisellä alueella, jolla toimiluvan haltija ei tarjouspyynnöstä huolimatta tarjoa haluttua räätälöityä palvelua.

Verkkojen rakentamista edistettävä

Tietoliikenneverkkoja rakennetaan pääsääntöisesti muiden kuin teleyrityksen omistamille maille ja kiinteistöille. Ennen kuin liittymä on asiakkaan käytössä, sitä edeltää verkon rakentamisen monitahoinen prosessi.

Kunnat ovat verkkorakentamisen avainasemassa. Suomessa on tällä hetkellä 311 kuntaa, joiden moninaiset ja pirstaloituneet käytännöt, edellytykset sekä resurssit ja osaaminen hankaloittavat rakentamista. Kuntia on hyvä kannustaa kehittämään omia menettelyjään laajakaistarakentamisen sujuvoittamiseksi, mutta vielä parempi on, että kunnat kehittäisivät yhteisiä menettelyjä omien, erilaisten menettelytapojen sijaan.

Valtion tulee vaikuttaa siihen, että kunnissa otetaan käyttöön yhdenmukainen rakentamis- ja lupamenettely ja sallitaan uusien rakennustapojen, kuten mikrosahauksen, käyttö.

Verkkoinfran sijoittamisoikeus maanteiden varsille oltava pysyvä

Verkkoja rakennettaessa kaapeleita ja niihin liittyviä rakennelmia sijoitetaan paljon myös maanteiden varsille. Positiivinen kehitys rakentamissääntelyn ja luvituksen keventämisessä on helpottanut ja nopeuttanut viestintäverkkojen rakentamista, ja myös sähköinen asiointi on edistynyt huomattavasti viime vuosina.

Aivan keskeistä viestintäinfrastruktuurin rakentamisessa ja sitä kautta digitalisaatiossa on, että kaapeleiden sijoittamisoikeus on jatkossakin pysyvä ja vastikkeeton kuten nykyisin. Valtion määräaikaiset ja vastikkeelliset vuokrasopimukset antaisivat aivan väärän signaalin verkkojen rakentamisen ja investointien kannustimiksi.

Kysynnän lisääminen keskeistä huippunopeiden yhteyksien rakentamiselle

Huippunopeisiin yhteyksiin ei investoida, jollei niille ole kysyntää. Kysynnän kasvattaminen on oleellista investointipäätöksille. Esimerkiksi julkishallinnon palveluiden nykyistä laajempi digitalisointi, innovatiivisten julkisten hankintojen edistäminen ja maakunnille jaettu tieto viestintäverkkojen hyödyistä edistäisivät halukkuutta huippunopeiden tilaajayhteyksien hankintaan.

Kunnat ja kaupungit tulee saada kilpailemaan siitä, missä tarjotaan parhaat verkkoyhteydet.

Lue FiComin lausunto digitaalisen infrastruktuurin strategiasta 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.6.2018

Langattomat sukupolvet 1G, 2G, 3G, 4G, 5G…

Onko paha paikka? Kieleemme syntyi uusi kysymyslause, kun matkapuhelimet yleistyivät. Enää ei ollutkaan selvää, missä puheluun vastattiin. Tämän teki mahdolliseksi ensin NMT- ja sen jälkeen GSM-teknologian kehittyminen.

Analoginen NMT-matkapuhelinverkko aloitti toimintansa Suomessa vuonna 1981. Kymmenen vuotta myöhemmin silloinen pääministeri Harri Holkeri soitti ensimmäisen, kuuluisaksi tulleen GSM-puhelun. Matkapuhelinverkkojen digitaalinen aikakausi oli alkanut.

1G ja 2G

Pohjoismaissa toiminut NMT-verkko oli maailman ensimmäinen mobiiliverkko, jossa puhelut toimivat myös valtakunnanrajojen yli. Sen edeltäjä, ARP-verkko, toimi vain Suomessa. NMT:n käyttö yleistyi Suomessa nopeasti, ja ensimmäisen 450 MHz:n taajuuden lisäksi otettiin pian myös 900 MHz:n taajuus mobiilikäyttöön. NMT:tä voidaan pitää mobiilisukupolvista ensimmäisenä, 1G:nä. Teknologia kehittyi, ja pian digitaalinen matkapuhelinverkko GSM korvasi NMT:n. 2G oli syntynyt.

Uusi tekniikka toi mukaan uusia kommunikaatiomahdollisuuksia: puhelujen lisäksi tekstiviestien lähettäminen tuli mahdolliseksi. Suomalaiset ottivat 160 merkin mittaisen viestintämahdollisuuden avosylin vastaan. Tekstiviestit tulivat markkinoille vuonna 1995, ja vuonna 1999 niitä lähetetiin jo 705 miljoonaa kappaletta. Huippuvuonna 2012 suomalaiset tekstasivat yli 4,3 miljardia kertaa.

Monopolista vapaaseen kilpailuun

Analogisia matkaviestinverkkoja oli hallinnut monopolina valtiollinen Posti- ja telelaitos. Digitaalisuuden myötä murtui myös monopoli, kun vuonna 1990 alueellisten puhelinyhtiöiden muodostama Radiolinja Oy sai GSM-matkaviestinverkon toimiluvan.

Liikenne- ja viestintäministeriössä omaksuttiin jo varhain liberaali ajatusmalli, jossa korostettiin kuluttajan etua. Kilpailun edistämistä tuettiin lainsäädännöllä. Lisääntyvä kilpailu laski viestintäpalveluiden hintoja, ja jo 90-luvulla puhelut harvaan asutussa ja maantieteellisesti laajassa Suomessa olivat Euroopan edullisimpia.

Suomalaiset ottivat mobiilikommunikaation nopeasti omakseen: vuonna 1999 matkapuhelinliittymät ylittivät lankapuhelinliittymien määrän. 

Vuosituhannen alusta asti Suomessa on ollut kolme valtakunnallista GSM-toimiluvan haltijaa. 2003 voimaan tullut mahdollisuus pitää sama puhelinnumero myös operaattoria vaihdettaessa lisäsi kilpailua ja kuluttajien liikkuvuutta operaattorilta toiselle.

Suomessa toimivien yritysten kilpailuasetelma on tuottanut maahamme korkealuokkaisen viestintäinfran. Verkkoyhteys löytyy myös syrjäseuduilta: keskellä metsää samoilevan sienestäjän ei nykyään tarvitse olla huolissaan eksymisestä, sillä hän voi aina tarvittaessa tarkistaa sijaintinsa matkapuhelimestaan.

Matkaviestinverkon liittymämäärän kehitys Suomessa

3G ja 4G

Mobiiliteknologian kehitys jatkui, ja kolmannen sukupolven UMTS (Universal Mobile Telecommunications System) -verkot otettiin käyttöön 2000-luvun puolivälissä. Aluksi 3G-verkot kattoivat pääkaupunkiseudun ja suuret kaupungit, mutta tällä hetkellä verkko ulottuu kaikkialle Suomeen.

Uusi tekniikka toi tiedonsiirron yhä tärkeämmäksi ominaisuudeksi puhumisen rinnalle. 3G-verkkojen suunnittelussa oli jo lähtökohtaisesti ajateltu myös datasiirtoa. Tiedonsiirtonopeudeksi luvattiin 2 Mbit/s, kun samalla väläyteltiin tulevaisuutta, jossa seuraavat 4G-verkot taipuisivat jopa sadan megabitin sekuntivauhtiin. 

Viime vuoden lopussa Suomen mobiililaajakaistaliittymistä 32 prosenttia oli yhteysnopeudeltaan vähintään 100 Mbit/s, ja myös 4G-verkkko toimi joka puolella Suomea.

Mobiililaajakaistaliittymien yhteysnopeudet Suomessa

Taajuuspolitiikka ja palveluiden huima kehitys

Liikenne- ja viestintäministeriö myönsi vuosituhannen lopussa, jälleen ensimmäisenä maailmassa, UMTS-taajuudet matkaviestiverkon operaattoreille. Toisin kuin monissa muissa maissa, niistä ei rahastettu huutokaupalla.

Radiotaajuudet eivät kulu käytössä, mutta ne ovat rajallinen luonnonvara, jolle on paljon halukkaita käyttäjiä. Suomessa taajuuksia on myönnetty mobiilin laajakaistan käyttöön eturintamassa. 4G-verkot saivat 800 MHz:n ja 700 MHz:n taajuusalueet käyttöön maltillisilla huutokaupoilla vuosina 2009 ja 2016.

Parhaillaan on meneillään lausuntoaika ensimmäisten 5G-taajuuksien huutokaupasta. Nyt jaettava taajuusalue tulee saada kokonaan maanlaajuiseen, kaupalliseen käyttöön. Näin turvataan viestintäverkkojen kehitys, joka on edellytys niin yhteiskunnan kuin yksilöidenkin käyttämien palveluiden kehittymiselle entistä paremmiksi ja monipuolisemmiksi.

Lisää kapasiteettia mobiililaajakaistan käyttöön todella tarvitaan. Viime vuoden lopussa Suomessa oli noin 8,5 miljoonaa mobiililaajakaistaliittymää, mikä on 83 prosenttia kaikista laajakaistaliittymistä. Kilpailu on tuottanut meille erinomaisten verkkojen lisäksi mm. datan käyttöä suosivan hinnoittelumallin. Mobiilidatan käyttäjinä suomalaiset ovatkin maailman innokkaimpia; Suomessa mobiilidataa käytetään enemmän kuin kaikissa muissa Pohjoismaissa yhteensä, ja kasvu jatkuu vuosittain.

Lähes 90 prosenttia suomalaisista käyttää internetiä, ja suurin osa meistä – yli 71 prosenttia – menee nettiin matkapuhelimella. Netissä hoidetaan posti- ja pankkiasiat, luetaan lehdet, etsitään tietoja, kuunnellaan musiikkia, pidetään yhteyttä sosiaalisessa mediassa ja katsellaan videoita.

Mobiililaajakaistaliittymien määrä Suomessa

5G – ja pilkahdus 6G:stä

Seuraava askel viestintäverkkojen kehitysjatkumossa on 5G. 5G-verkkoja testataan jo useissa eri tutkimushankkeissa, ja niiden kaupallinen käyttö alkaa ensi vuonna. 5G tekee mahdolliseksi jälleen entistä huomattavasti nopeamman tiedonsiirron, mutta ennen kaikkea se kasvattaa kapasiteettia ja lyhentää viiveen lähes olemattomiin.

Ensimmäisenä 5G:n etuja voivat hyödyntää eri toimialat esimerkiksi teollisuusautomaatiossa, palveluliiketoiminnassa, etäkirurgiassa tai älyliikenteessä. Myöhemmin uusi teknologia siirtyy kuluttajien käyttöön, ja vain mielikuvitus on rajana sille, millaisia palveluita huippunopeassa verkossa voi tarjota.

Teknologian kehitys ei lopu viidenteenkään mobiilisukupolveen. Oulun yliopistossa on perustettu jo 6G-verkon kehittämisohjelma. Kuten kaikki aiemmatkin sukupolvet, se tähyää vieläkin nopeampaan ja vieläkin täydellisempään langattomaan yhteyteen. Verkkosukupolvien kehitys ponnistaa edellisen sukupolven teknologiasta. Niin myös 6G:tä kehitetään 5G:n pohjalta, ja oululaisen vision mukaan 6G on arkipäivää noin vuonna 2030.

 

Lähteitä:
FiCom ry:n tilastotietopankki
LVM juhlakirja (2012), Parempia väyliä ja nopeampia yhteyksiä
Nevalainen, P. (2015), Telealan suuri murros ja Suomi. Historiallinen aikakauskirja
Kilkki, K. (2018), Informaatioteknologian perusteet

 

 

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

15.6.2018

Suomi kolmantena digitaalista kehitystä mittaavissa indekseissä

EU:n Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan kehitystä mittaava indeksi DESI

Euroopan komission vuosittain tekemässä Digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksi DESI:ssä (Digital Economy and Society Index) laaditaan kustakin EU-maasta indeksi, joka kuvaa maan digitaalista toimintakykyä ja sen kehitystä.

Kokonaisindeksi koostuu viidestä eri osaindeksistä: siirtoyhteydet (connectivity), inhimillinen pääoma (human capital), internetpalvelujen käyttö (use of internet services), digitaaliteknologian integraatio (integration of digital technology) ja julkishallinnon digitaaliset palvelut (digital public services) sekä niiden yhteenvedosta.

Kukin osaindeksi puolestaan sisältää lukuisia eri mittareita, joiden perusteella digitaalista toimintakykyä ja kehitystä arvioidaan. Liian suoraviivaisia johtopäätöksiä maiden keskinäisestä vertailtavuudesta kannattaa kuitenkin välttää, sillä kulttuuriset ja taloudelliset tilanteet sekä koulutuksen ja yhteiskunnan rakenteet vertailtavien maiden välillä vaihtelevat. Tämä tekee kuvaavien, yhteismitallisten mittareiden valinnasta vaikeaa. Suuntaviivoja vertailut silti antavat, ja kunkin maan omaa digitaalista kehitystä mittarit kuvaavat hyvin.

Suomi mukana huippusuoriutujien ryhmässä

Suomen kokonaisindeksi vuonna 2018 oli 70,1.  Tällä pisteluvulla Suomi oli kolmas EU:n 28 maasta. EU:n keskiarvo oli 54,0. Suomen sijoitus putosi yhdellä edellisestä vuodesta, jolloin Suomi oli toisena pisteluvulla 67,2. EU:n keskiarvo oli tällöin 50,8.

Kokonaistuloksensa perusteella Suomi kuului huippusuoriutujien ryhmään. Muut maat tässä ryhmässä olivat Tanska, Ruotsi, Alankomaat, Luxemburg, Irlanti, Yhdistynyt kuningaskunta, Belgia ja Viro.

Inhimillinen pääoma ja julkishallinnon digitaaliset palvelut Suomen vahvuuksia osaindekseissä

Suomen vahvuuksia osaindekseissä tänä vuonna olivat inhimillinen pääoma ja julkishallinon sähköiset palvelut. Niissä molemmissa Suomi oli EU-maiden paras. Huonoin sijoitus, yhdeksäs sija, Suomella oli siirtoyhteydet-osaindeksissä.

Siirtoyhteydet -osaindeksissä Suomen vahvuutena mobiililaajakaistan käyttö ja laajakaistaliittymien hinnat

Siirtoyhteydet-osaindeksi mittaa muun muassa laajakaistojen levinneisyyttä ja käyttöä kotitalouksissa sekä 4G- ja NGA-verkkojen kattavuutta. Suomen tulos tässä oli 66,1 pistettä ja sijoitus yhdeksäs. EU:n keskiarvo oli 62,6 pistettä.

Ensimmäisen sijan Suomi sai mobiililaajakaistan käyttöönotossa ja laajakaistaliittymien hintaindeksissä. 4G-verkon kattavuudessa Suomi oli seitsemäntenä siitä huolimatta, että 4G-verkon kattavuus on 98 prosenttia kotitalouksista. EU:n keskiarvon alapuolelle Suomi sijoittui nopean laajakaistan kattavuudessa ja käytössä sekä ultranopeiden laajakaistayhteyksien kattavuudessa. Kiinteän laajakaistan suhteellisen vähäistä käyttöä selittää kuitenkin osaltaan Suomen mobiililaajakaistayhteyksien yleisyys, mikä on 146 liittymää sataa henkilöä kohti, kun EU:n keskiarvo on 90 liittymää henkilöä kohti.

ICT-alan asiantuntijoiden ja alalta valmistuvien määrä toivat Suomelle parhaat pisteet Inhimillinen pääoma -osaindeksissä

Inhimillinen pääoma -osaindeksissä mitataan muun muassa internetin käytön yleisyyttä, henkilöiden digitaalisia taitoja ja ICT-alan asiantuntijoiden sekä valmistuvien opiskelijoiden määriä. Suomen tulos oli 79,2 pistettä ja sijoitus listan ensimmäinen. EU-maiden keskiarvo oli 56,5 pistettä. Internetin käyttäjien määrässä Suomi oli kuudes, digitaalisissa perustaidoissa neljäs, tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden määrässä ensimmäinen ja alalta valmistuvien määrässä toinen.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan ICT-ala Suomessa työllistää keskimäärin 100 000 henkilöä joka vuosi. Viime vuoden lopussa määrä oli 104 900.

Kotitalouksien internetpalvelujen käytössä Suomi oli viidentenä

Internetpalvelujen käyttö -osaindeksillä mitataan kotitalouksien internetin käyttötapoja, muun muassa uutisten lukemista, pankkiasiointia, verkkokauppaa ja sosiaalisen median käyttöä. Tässä Suomen tulos oli 65,4 pistettä ja sijoitus viides. EU-maiden keskiarvo oli 50,5 pistettä.

Verkkopankin käytössä Suomi oli ykkösenä. Musiikin kuuntelussa, videoiden katsomisessa ja digitaalisten pelien pelaamisessa Suomi oli toisena. Uutisten seuraamisessa verkossa sekä tilausvideopalveluiden käytössä Suomen sijoitus oli neljäs. Verkko-ostosten teossa Suomi oli kahdeksas. Hieman EU:n keskiarvoa alemmaksi Suomi sijoittui sosiaalisen verkoston käytössä (15. sija) ja videopuheluiden puhumisessa (26. sija).

Yritysten sähköisten palvelujen käytössä Suomi oli toisena

Digitaaliteknologian integraatio -osaindeksi mittaa yritysten sähköisten palvelujen käyttöä, muun muassa verkkokauppaa sekä pilvipalvelujen, sähköisen tiedonjaon ja sosiaalisen median käyttöä. Suomen tulos oli 60,9 pistettä ja sijoitus toinen. EU:n keskiarvo oli 40,1 pistettä.

Parhaiten Suomi menestyi yritysten pilvipalveluiden käytössä, siinä Suomi oli ykkönen.  RFID:n (radiotaajuinen etätunnistus) käytössä Suomi oli kolmas, sosiaalisen median käytössä kuudes ja pk-yritysten verkkokaupassa kahdeksas. Sähköisen tiedonjaon järjestelmien käytössä Suomi oli yhdeksäs. Heikoin Suomi tässä osa-indeksissä oli verkkomyynnissä ulkomaille, siinä Suomen sijoitus oli 23, eli selkeästi EU:n keskiarvon alapuolella.

Julkishallinnon digitaaliset palvelut -osaindeksissä Suomen sijoitus oli ensimmäinen

Julkishallinnon digitaaliset palvelut -osaindeksi mittaa sähköisen hallinnon käyttäjien määrää, julkishallinnon digitaalisia palveluja yrityksille, avoimen datan määrää sekä sähköistä terveydenhuoltoa.  Suomen tulos oli 78,6 pistettä ja sijoitus ensimmäinen. EU-maiden keskiarvo oli 57,5 pistettä.

Vahvimmillaan Suomi oli sähköisen terveydenhuollon käytössä, jossa Suomi oli ensimmäisenä, ja sähköisen hallinnon käyttäjien määrässä, jossa sijoitus oli toinen. Esitäytettyjen lomakkeiden käyttäjien määrässä Suomi oli kolmas ja avoimen datan määrässä viides. Huonoiten Suomi sijoittui julkishallinnon digitaalisen palveluiden määrässä yrityksille, siinä Suomen sijoitus oli 21.

Suomen sijoitus kolmas myös tämän vuoden Digibarometrissä

Digibarometrissä mitataan digitaalisuuden yhteiskunnallista hyödyntämistä 22 eri maassa 36 yksittäisellä muuttujalla. Muuttujat ryhmitetään kolmen teeman alle: digitaalisuuden edellytykset, käyttö ja vaikutukset. Muuttujia tutkitaan kolmella eri sektorilla: yritykset, kansalaiset ja julkinen hallinto.

Suomi sijoittui vuoden 2018 digibarometrin kokonaisvertailussa kolmannelle sijalle. Edellisenä vuonna Suomen sijoitus oli toinen, joten myös Digibarometrin vertailussa Suomen sijoitus putosi yhdellä. Ensimmäisenä tänä vuonna oli Norja ja toisena USA. Suomen jälkeen tulivat Hollanti, Ruotsi, Tanska, Sveitsi, Israel, Etelä-Korea ja Iso-Britannia. 

Kokonaisindeksiään eniten edelliseen vuoteen verrattuna paransivat Saksa, Israel, USA ja Ranska. Sveitsin pistearvo pysyi lähes samana ja muiden maiden indeksiarvo oli edellisvuodesta laskenut. Eniten pisteitä menettivät Tanska, Intia, Brasilia ja Iso-Britannia.

Kolmesta eri muuttujasta Suomi menestyi parhaiten edellytyksissä, jossa sijoitus oli toinen, ja käytössä, jossa sijoitus oli kolmas. Vaikutukset-muuttujassa Suomi oli viidentenä.

Kolmesta sektorista Suomi oli vahvimmillaan julkisen sektorin osuudessa, jossa se oli toisena. Yrityssektorilla Suomi oli neljäntenä ja kansalaiset-sektorilla viidentenä.

Digibarometrin julkaisivat yhteistyössä liikenne- ja viestintäministeriö, Business Finland, Teknologiateollisuus ry ja Verkkoteollisuus ry.

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

7.6.2018

EU pääsi sopuun telepaketista

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat päässeet yhteisymmärrykseen Euroopan televiestinnän sääntöjen uudistamisesta. Telepaketin keskeisenä tavoitteena on edistää nopeiden yhteyksien rakentamista ja saatavuutta koko Euroopassa.

5G-verkkoja edistetään varmistamalla, että 5G-taajuudet ovat jäsenvaltioissa käytettävissä vuoden 2020 loppuun mennessä. Suomi on 5G:n käyttöönotossa etukenossa: ensimmäisistä 5G-taajuuksista järjestetään huutokauppa tämän vuoden puolella, ja lausuntoaika asiasta on parhaillaan meneillään. Telepaketin voimaantulon jälkeen operaattoreille on taattava vähintään 20 vuoden määräaika taajuuksien hallintaan.

On positiivista, että taajuuspolitiikan keskeiset osat, esimerkiksi taajuuksien jakotapa, säilyvät edelleen kansallisessa päätösvallassa. Myös kansallinen harkintavalta verkkosääntelyssä lisääntyy.

Kaukopuheluihin hintasääntely

Telepakettiin sisältyy unionin sisäisten puheluiden hintasääntely, jonka mukaan toiseen EU-maahan soitetun puhelun veroton hinta saa olla korkeintaan 19 senttiä minuutilta. Tekstiviestin hinta ei saa ylittää kuutta senttiä.

Suomi vastusti hintasääntelyä, joka on nykymaailman kilpailutilanteessa tarpeeton. Perinteisten puhelujen rinnalla kuluttajilla on tänä päivänä käytettävissään myös monia erilaisia netissä toimivia kommunikaatiosovelluksia.

Kansalliseen lainsäädäntöön parin vuoden kuluttua

Telepaketin alkuperäinen tavoite oli lainsäädännön täysharmonisoinnin avulla yhdenmukaistaa ja purkaa sääntelyä. Käyttäjiä koskeva sääntely näyttää kuitenkin lisääntyneen ja on pirstaloitunutta ja seikkaperäistä, mikä ei ole omiaan edistämään sisämarkkinoiden kehittymistä.

Digitaalisista sisämarkkinoista vastaavan komissaari Andrus Ansipin mielestä telepaketti on välttämätön eurooppalaisten kasvavien yhteystarpeiden tyydyttämiseksi ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Sen jälkeen, kun Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat lopullisesti hyväksyneet lakiesityksen, jäsenmailla on kaksi vuotta aikaa ottaa se osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Tämä aihe liittyy

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

6.6.2018

Tutustu FiCom Forumin antiin

Uutiset FiCom Forum 2018 -seminaarista

Puheenvuorojen materiaalit

Puhujat 2018

Tämä aihe liittyy

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

25.5.2018

Satsaukset tekoälyyn ja robotisaatioon kasvavat voimakkaasti lähivuosina

Tekoälyyn arvioidaan maailmanlaajuisesti tänä vuonna käytettävän 19,1 miljardia dollaria. Kasvua edellisvuodesta olisi 54 prosenttia. Vuonna 2021 summan ennustetaan kasvavan 52,2 miljardiin dollariin, ja tällöin vuotuinen kasvu olisi 46 prosenttia.

Eniten tekoälyyn investoi arvioiden mukaan vähittäiskauppa, jonka maailmanlaajuiset investoinnit arvioidaan 3,4 miljardiksi dollariksi. Toisena tulee pankkisektori 3,3 miljardin dollarin investoinneilla ja kolmantena koneteollisuus kahden miljardin investoinneilla. Viiden vuoden vertailujakson, 2016 – 2021, aikana käytetystä rahamäärästä hieman yli puolet kuluu arvion mukaan ohjelmistoihin. Tekoälysatsauksista suurimman osan arvioidaan tulevan USA:sta. Euroopan osuus on seuraavaksi isoin. (IDC)

Gartner arvioi, että tekoäly tuottaa liiketoiminnalle maailmanlaajuisesti lisäarvoa (business value) 1 175 miljardia dollaria kuluvana vuonna. Kasvua edellisestä vuodesta olisi 70 prosenttia. Vuonna 2021 lisäarvon ennustetaan nousevan 3 346 miljardiin dollariin. Lisäarvoksi Gartner katsoo tässä asiakaskokemukset, kustannusten alenemiset sekä uudet liiketoiminnat.

Teollisuus käyttää robotteja – myös kuluttajamarkkinat kasvavat

Robotiikan maailmanlaajuisten markkinoiden arvioidaan olevan 94 miljardia dollaria tänä vuonna. Suurimman osan, yli 70 prosenttia, markkinoista arvioidaan olevan teollisuudessa, ennen kaikkea kone- ja prosessiteollisuudessa (IDC).

Kuluttajamarkkinoiden robotiikan arvon ennustetaan vuonna 2026 olevan maailmanlaajuisesti 23 miljardia dollaria ja laitetoimitusten yltävän sataan miljoonaan laitteeseen.  Kuluttajamarkkinat tässä ennusteessa sisältävät kodin hoidon robotteja, henkilökohtaisen ja sosiaalisen vuorovaikutuksen robotteja sekä lasten leluja. Näistä henkilökohtaiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen liittyvien robottien markkinaosuuden ennustetaan kasvavan eniten. Vuonna 2014 niiden osuus oli lähes nolla, ja sen ennustetaan nousevan noin 21 prosenttiin vuonna 2026 (ABI Research).

Lisätyn todellisuuden, virtuaalitodellisuuden ja yhdistetyn todellisuuden yrityksiä Suomessa

Digital Media Finlandin tekemän selvityksen mukaan virtuaalitodellisuuden ja lisätyn todellisuuden markkinoista ja niillä toimivista yrityksistä Suomessa 23 prosenttia toimi pelialalla, 13 prosenttia kehitti työkaluja, arkkitehtuurin piirissä ja oppimisen alalla molemmissa toimi kymmenisen prosenttia yrityksistä. Selvityksessä mukana olevista yrityksistä pääosa oli nuoria start-up -tyyppisiä yrityksiä. Yli puolet niistä oli ollut toiminnassa yhdestä kolmeen vuotta, 12 prosenttia 3 – 5 vuotta ja noin kolmannes oli ollut toiminnassa yli viisi vuotta.

Business Finlandin ja FIVRin (Finnish Virtual Reality Association) tutkimuksen mukaan Suomen XR-ekosysteemin (XR kattaa virtuaalitodellisuuden, lisätyn todellisuuden ja yhdistetyn todellisuuden) yrityksistä 68 prosenttia oli henkilömäärältään alle 10 henkilön yrityksiä. Yli sadan henkilön yrityksiä oli seitsemän prosenttia. Yritysten yhteinen liikevaihto vuonna 2016 oli noin 12,7 miljoonaa euroa, kasvua edellisestä vuodesta oli 94 prosenttia. Puhtaasti XR-toimintoihin liittyvän liikevaihdon osuus oli noin 48 prosenttia (6,1 miljoonaa euroa) ja tässä kasvua edellisvuodesta oli 368 prosenttia.

Lisätyn todellisuuden ja virtuaalitodellisuuden maailmanlaajuisilla markkinoilla huimaa kasvua

Virtuaalitodellisuuteen ja lisättyyn todellisuuteen maailmanlaajuisesti käytettävän rahan arvioidaan tänä vuonna olevan 17,8 miljardia dollaria. Kasvu edellisestä vuodesta olisi lähes kaksinkertainen (95 prosenttia). Kasvun ennustetaan jatkuvan noin sadan prosentin vuotuisena kasvuna vuodesta 2017 vuoteen 2021.

Kuluttajamarkkinoiden osuuden kuluvana vuonna arvioidaan olevan 6,8 miljardia dollaria, mikä olisi 38 prosenttia koko markkinoista. Vuonna 2021 kuluttajamarkkinoiden maailmanlaajuisen arvon ennustetaan olevan 20 miljardia dollaria, jolloin vuotuinen kasvu 2017 - 2021 olisi 45 prosenttia. Yritysmarkkinoiden osuuden tänä vuonna arvioidaan olevan 60 prosenttia, ja sen ennustetaan kasvavan 85 prosenttiin vuonna 2021. (IDC)

IHS Markitin arvion mukaan virtuaalitodellisuuden maailmanlaajuisilla kuluttajamarkkinoilla oli viime vuonna 28,3 miljoonaa virtuaalitodellisuuden laitetta. Määrän ennustetaan kasvavan 77,5 miljoonaan vuonna 2021. Näiden arvo maailmanlaajuisesti vuonna 2017 oli 803 miljoonaa dollaria ja sen ennustetaan kasvavan 2,8 miljardiin dollariin vuonna 2021. Suurin markkina-alue viime vuonna oli Pohjois-Amerikka, 42 prosenttia. Euroopan osuus oli 30 prosenttia ja Aasian-Tyynenmeren alueen osuus 19 prosenttia.

Lisätyn todellisuuden mobiilisovelluksiin kuluttajien maailmanlaajuisesti käyttämä raha oli kaksi miljardia dollaria vuonna 2017, ja summan ennustetaan nousevan 7,8 miljardiin dollariin vuonna 2021 (IHS Markit).

IoT antaa perustan kehitykselle

Maailmanlaajuisten IoT-markkinoiden arvioidaan tänä vuonna olevan 772,5 miljardia dollaria. Vuonna 2021 markkinoiden ennustetaan olevan 1 100 miljardia dollaria.

Vuonna 2018 laitteistojen arvioidaan edustavan 239 miljardilla dollarilla markkinoiden suurinta osuutta. Vuonna 2021 ohjelmistojen ja palvelujen osuuden ennustetaan kasvavan suurimmaksi, jolloin se on 55 prosenttia maailmanlaajuisista IoT-markkinoista.

Eniten IoT-ratkaisuihin tänä vuonna rahaa käyttäviä toimialoja ovat teollisuus 189 miljardia dollaria, kuljetus 85 miljardia dollaria sekä energia-, vesi- ja voimalaitokset 73 miljardia dollaria. Kuluttajien IoT-ratkaisuihin liittyvien menojen arvioidaan olevan 62 miljardia dollaria, ja niistä suurin osa liitttyy älykoteihin. (IDC)

IHS Markit arvioi teollisuudessa käytettäviä IoT-kytkettyjä laitteita olevan maailmanlaajuisesti 440,8 miljoonaa tänä vuonna. Vuosittaisen kasvun 2016 – 2021 ennustetaan olevan 23,3 prosenttia.

Älykaupunkien IoT-kytkettyjen laitteiden määräksi tänä vuonna arvioidaan 473,2 miljoonaa, ja vuotuinen kasvu 2016 – 2021 olisi 17,7 prosenttia.

Maailman autoissa laitteita arvioidaan olevan tänä vuonna 64,7 miljoonaa ja niissä vuosien 2016 – 2021 kasvuksi ennustetaan 13,6 prosenttia.

Lääketieteessä IoT-kytkettyjä laitteita arvioidaan tänä vuonna olevan 125,4 miljoonaa. 2016 – 2021 vuotuinen kasvu olisi ennusteen mukaan 15,3 prosenttia.

Arvio IoT-kytkettävien laitteiden määrästä ja kasvusta maailmanlaajuisesti

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

25.5.2018

Suomen digitaalinen suunta on ylös ja eteenpäin

Sanotaan, että mikään ei ole haitallisempaa menestykselle tulevaisuudessa kuin aiempi menestys. Suomen aseman säilyttäminen digitalisaation kärkimaana vaatii työtä, jatkuvaa uudistumista ja entistä ennakkoluulottomampaa asennetta luoda sellaiset olosuhteet, että ne vetävät investointeja ja innovaatioita puoleensa.

Digitaalista infrastruktuuria FiCom Forumissa puineessa paneelissa korostui, että Suomen edelläkävijäksi nostaneet innovaatiot ovat syntyneet olosuhteista; esimerkiksi mobiilidatan leviäminen on luonnollista Suomen kaltaisessa suuressa, mutta harvaan asutussa maassa. Emme olisi kuitenkaan päätyneet mobiilidatan käytön ykköseksi maailmassa ilman korkeaa koulutustasoa, edistyksellistä viestintäpolitiikkaa tai palveluiden ennakkoluulotonta hinnoittelua.

Suomen Ericssonin toimitusjohtajan ja FiComin hallituksen puheenjohtaja Olli Sirkan vetämässä paneelissa Tiina Höckert (Elisa), Sini Wirén (LVM), Olli Liinamaa (Oulun yliopisto) ja Janne Koistinen (Telia) nostivat Suomen vahvuudeksi myös poikkeuksellisen mutkattoman yhteistyön niin viranomaisten kuin alan toimijoidenkin kesken.

Kuluttajakäyttäytymisen muutoksia ei kannata vastustaa, vaan luoda niiden pohjalta uusia palveluja ja uutta liiketoimintaa. Yritysten on kuitenkin syytä muistaa, että kuluttaja on keskiössä ja se, jota varten palveluja tehdään.

Kotimainen innovaatio voi valloittaa maailman

Uusi suomalainen innovaatio Whim on liikkumisen palvelu, joka paketoi erilaiset tavat siirtyä paikasta toiseen. Tavoitteena on luoda niin hyvä ja eri kulkumuodot saumattomasti yhdistävä palvelu, että ihminen on halukas luopumaan omasta autostaan. Kyse on erilaisia, jo olemassa olevia palveluja paketoivasta lisäarvopalvelusta, jonka tavoite on maailmanlaajuinen. Digimaailmassa mikään ei estä suomalaisen innovaation leviämistä globaaliksi.

”Me emme rakenna tehokkaampaa logistiikkaa tai joukkoliikennettä – me myymme unelmaa”, visioi MaaS Global -yrityksen perustaja Kaj Pyyhtiä.

Kaupungeista tulee älykkäitä – lisääntyvä data tuotava lähelle kuluttajaa

Kaupungistuminen on globaali megatrendi, joka tuo mukanaan erilaisia haasteita. Tärkeimpiä niistä ovat turvallisuus, sujuva liikkuminen ja tehokkaat tietoliikenneyhteydet, kertoi puheenvuorossaan Telesten Mika Kavanti.

Erilaiset digitaaliset valvontaratkaisut lisäävät kaupunkilaisten turvallisuutta. Esimerkiksi Pariisin poliisin valvonta-apuna on yli 22 000 kameraa. Liikkumisen sujuvuutta kaupungeissa lisäävät taas erilaiset matkustajainfot, tiedot vapaista pysäköintipaikoista, ruuhkista ja ilmanlaadusta sekä esimerkiksi reaaliaikainen tieto erilaisista massatapahtumista, jotka vaikuttavat liikkumiseen.

Tällaiset digitalisaatiota hyödyntävät älykkäät palvelut vaativat toimiakseen hyviä viestintäverkkoja. Yhä voimakkaasti lisääntyvä datan määrä tarkoittaa myös sitä, että datakeskukset on tuotava lähemmäs palvelujen käyttäjiä. Vaikka Suomi on Euroopan laidalla, me voimme olla datan keskeinen solmukohta ja data centerien sijoituspaikka, muistutti Digitan Fredrik Brunberg.

Kyberturvallisuus on digimaailman elinehto

Internetistä täytyy tehdä turvallinen, sanoi F-Securen Kristian Järnefelt, joka samalla muistutti, että kaikki verkkoon kytketyt älylaitteet voivat pahimmillaan – käyttäjän huomaamatta – osallistua palvelunestohyökkäykseen.

Verkkorikollisuutta vastaan kampailu on pitkään ollut ihmisten välistä kissa-ja-hiiri-leikkiä, mutta siitä on yhä enemmän tulossa tekoälyjen välistä. Tekoäly mahdollistaa entistä kohdistetummat ja räätälöidymmät rikokset, joita on yhä vaikeampi havaita.

Välinpitämättömyys omasta tietoturvasta on kuin jättäisi takaoven auki perinteiselle rosvolle. Jos laitteiden tehdasasetusten salasanoja ei vaihda eikä tee ohjelmistopäivityksiä, verkkorikollisen on erittäin helppo tulla sisään ja etsiä vaikkapa luottokortti- ja pankkitilitietoja tai asentaa kiristysohjelmia.

Lisää FiCom Forumin antia

 

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

Pages