23.4.2019

Suomessa netti on kaikkialla

Suomi on pinta-alaltaan Euroopan viidenneksi suurin maa, mutta väestötiheytemme on EU-maiden pienin. Suomen väestö keskittyy taajamiin: Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2015 lopussa noin 85 prosenttia suomalaisista asui alueella, joka on ainoastaan 2,2 prosenttia koko maan maapinta-alasta.

Jotta kaikki suomalaiset pääsevät käyttämään viestintäpalveluja, on erilaisia tietoliikenneverkkoja rakennettu kaikkialle maahamme jo vuosikymmenien ajan. Tekniikan kehittyessä verkkoja on uusittu ja niiden kattavuutta lisätty. Suomalaiset teleyritykset investoivat joka vuosi yli puoli miljardia euroa verkkojen rakentamiseen ja ylläpitoon.

Mobiiliteknologia toi valtavan digiloikan niin maaseudulle kuin kaupunkeihinkin. 3G:n mukana internet tuli lähes jokaisen taskuun, ja 4G lisäsi mahdollisuuden videokuvaan. Tänä päivänä meillä on käytännöllisesti katsoen koko Suomessa toimiva 4G-verkko, jonka yhteysnopeus on vähintään 30 Mbit/s. Verkon kattavuus ja nopeus paranevat jatkuvasti. Ensimmäisiä 5G-yhteyksiä on jo otettu käyttöön.

Kiinteitä ja mobiileja laajakaistaverkkoja rakennetaan jatkuvasti

Valokuituliittymien osuus kasvoi viime vuonna jo yli puoleen kaikista kiinteän verkon laajakaistaliittymistä. Samanaikaisesti myös kiinteiden liittymien kokonaismäärä nousi edeltäviä vuosia korkeammalle tasolle. Suomalaiskotitalouksissa on jo yli 1,5 miljoonaa kiinteää liittymää. Sähkö- ja teleyhtiöiden yhteisrakentaminen, eli sähkökaapelin ja valokuidun samanaikainen kaivaminen, on osaltaan lisännyt kuituverkon levinneisyyttä.

         Kiinteän verkon laajakaistatekniikoiden kehitys

Lähde: Liikenne- ja viestintävirasto

Viestintäpalveluiden käytössä asetetaan usein tarpeettomasti vastakkain eri teknologiat, mobiili ja kiinteä laajakaista, vaikka niillä kummallakin on omat vahvuutensa ja käyttötarkoituksensa. Teleyritysten vuosittainen yli puolen miljardin investointi viestintäverkkoihin jakautuu suunnilleen puoliksi kiinteän ja mobiiliverkon kesken.

Mobiiliverkon etu on, että se toimii kaikkialla. Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että nettipalveluja voi käyttää missä ja milloin vain. Mobiilidatan käyttäjinä olemme maailman kärkikastia. Mobiiliteknologia on myös kustannustehokasta, kuluttajalle edullista ja sen saa käyttöön hetkessä.  

Kiinteä kuituliittymä on teknisesti laadukas ja varma.  Sen hankintakustannukset ovat asiakkaalle huomattavasti mobiililiittymää suuremmat. Liittymä, joka edellyttää kaivamista ja kaapelien asentamista, ei myöskään ole otettavissa käyttöön kovin nopeasti.

Haja-asutusalueille vaihtoehto voi olla myös niin sanottu kiinteä langaton laajakaista: ulos asennettava, tukiasemaa kohti suunnattava antenni ja reititin, joka jakaa yhteyden sisätiloihin. Tekniikka mahdollistaa korkeiden taajuuksien ja niiden tuoman lisäkapasiteetin hyödyntämisen myös maaseudulla.

Kuitu kaipaa kysyntää

Liikenne- ja viestintäviraston tutkimuksen mukaan kuluttajat eivät ole kovin innokkaita hankkimaan valokuitua. Suuri osa pientaloasujista ei ole kiinnostuneita liittymähankinnasta.  

Kiinteän verkon rakentamisen suurin kuluerä on maan kaivaminen. On arvioitu, että kuituverkon rakentaminen maksaa keskimäärin 10 – 12 euroa metriltä. Haja-asutusalueella ja taajamien ulkopuolella matka verkon lähimmälle keskittimelle voi olla hyvinkin pitkä. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan liittymästä suuria summia. Liikenne- ja viestintäviraston tutkimuksessa suurin osa vastaajista olisi valmis investoimaan kuituliittymään alle 500 euroa.

Tuleeko 5G vain kaupunkiin?

On kritisoitu, että 5G-teknologia ei toimi maaseudulla vaan ainoastaan kaupungeissa. Tekniikkaa luonnollisesti uudistetaan ensin siellä, missä käyttäjiä on eniten. Näin ovat levinneet myös aiempien sukupolvien matkaviestinverkot.

Ensin avautuvat 3,5 gigahertsin ja perinteisiä 4G-taajuuksia hyödyntävät verkot. Noin vuonna 2020 käyttöön saadaan korkeampia taajuuksia hyödyntävät verkot, jotka edelleen lisäävät suorituskykyä ja nopeutta. 5G tulee ensin kaupunkeihin, ja leviää sieltä joidenkin vuosien kuluessa haja-asutusalueille.

Kaupungeissa 5G-verkon tukiasematiheys tulee olemaan suuri, mutta on arvioitu, että maaseudun esteettömissä olosuhteissa tukiaseman kantama on useita kilometrejä. Tukiasemat sijoitetaan mahdollisimman keskeisesti asukkaisiin nähden. 5G-verkon tukiasemat vaativat toimiakseen kuituyhteyksiä, joten mobiiliteknologian myötä myös valokuituverkko laajenee. Kuluttajayhteyksien lisääntymisen tärkein kriteeri on niiden kysynnän kasvu.

Vaativaan yritystoiminnan digi-infratarpeeseen voi vastata valokuidun lisäksi 5G-teknologian mahdollistamalla verkon viipaloinnilla, joka tarkoittaa yrityksen oman verkkoliikenteen eriyttämistä muusta verkkoliikenteestä. Jos esimerkiksi teollisuuslaitos haluaa erityistarpeisiinsa räätälöidyn, alueellaan toimivan verkkopalvelun, teleoperaattorin tulee joko tarjota tällaista itse tai vaihtoehtoisesti vuokrata taajuuden käyttöoikeus taholle, joka paikallispalvelun tuottaa.

5G-palveluita lanseerataan useassa eri vaiheessa, ja nykyisiä mobiiliverkkoja käytetään uusien rinnalla vielä pitkään. Olemme matkalla kohti älykästä yhteiskuntaa: kymmenen vuoden kuluttua käytämme palveluita, joiden emme vielä tänään uskoneet olevan edes mahdollisia. Tämä edellyttää riittävää tietoliikenneinfrastruktuuria, joka rakennetaan sekä mobiilia että kuitua hyödyntäen.

Valtion keinot: kannustava lainsäädäntö ja palvelujen digitalisointi

Mobiiliverkkojen kapasiteetin riittävyydestä esitetään aika ajoin epäilyjä. Operaattorit seuraavat kuitenkin jatkuvasti tukiasemien verkkoliikenteen kapasiteettia ja sen riittävyyttä ja lisäävät sitä tarpeen mukaan.

Eri palvelut edellyttävät toimiakseen erilaisia laajakaistanopeuksia. Verkkopankkiasiointiin, sähköpostiin tai veroilmoituksen täyttämiseen verkossa ei tarvita huippunopeaa laajakaistaa. Netti-tv:n katselu tai verkkopelaaminen taas tarvitsevat hieman nopeampaa yhteyttä. Nopeatkin yhteydet voidaan toteuttaa joko kiinteällä tai mobiilitekniikalla. Suomen kaltaisessa maassa tulee aina olemaan alueita, joissa viestintäverkkojen rakentaminen on haastavaa. Kuluttajalle on kuitenkin tärkeintä, että palvelut toimivat, ei se, millä tekniikalla ne on toteutettu.

Viestintäverkot – kuten muukin infrastruktuuri ja palvelut – syntyvät sinne, missä niille on kysyntää ja tarvetta. Yhteiskunta tukee laajakaistarakentamista parhaiten investointeihin kannustavalla, teknologianeutraalilla lainsäädännöllä sekä kysynnän lisäämisellä. Tätä voi edistää kiihdyttämällä julkisten palveluiden digitalisointia ja tarjontaa.

 

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

17.4.2019

Virkamiesesitykset pääosin linjassa FiComin tavoitteiden kanssa

Yritystoiminnan kannalta ennakoiva, läpinäkyvä ja tasapuolinen sääntely ovat kaiken A ja O. Ministeriöt ovat virkamiestyönä laatineet tavoitteitaan tulevalle hallituskaudelle. Tehtävälistoja on laadittu ennenkin, mutta aiemmasta poiketen nyt niitä on myös julkistettu. Monet tavoitteista ovat hyvin samansuuntaisia kuin ne, joita FiCom on omissa hallitusohjelmatavoitteissaan nostanut esille.

Toimialamme kannalta keskeisiä esityksiä:

Liikenne- ja viestintäministeriö edistää elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia luomalla edellytyksiä tekoälyn ja alustatalouden sähköisille palveluille ja avaamalla julkisen hallinnon rajapintoja sekä edistämällä hyvää, sujuvaa sääntelyä. Sääntelyn perusta on EU-lainsäädännössä, eikä erityisiä Suomi-lisiä pitäisi olla hidastamassa innovointia. Kyberturvallisuuskeskuksen roolia elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan palveluntuottajana halutaan vahvistaa.

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää myös edistyksellisen taajuuspolitiikan jatkamista. Tällä turvataan riittävästi taajuuksia laajakaistayhteyksille 5G- ja 6G-verkoissa.

FiComin näkökulmasta kivi kengässä kysyntävetoiselle ja markkinaehtoiselle rakentamiselle on kuitenkin LVM:n esittämä valtion yhtiön rooli kaupunkiseutujen valokuidun rakentamisessa. On täysin kestämätön ajatus, että valtio tulisi verkkorakentajaksi olemassa oleville markkinoille. Tähän asti on korostettu teknologianeutraalia sääntelyä, minkä kanssa esitys on myös ristiriidassa. Jatkossakin on oltava tärkeintä se, että kuluttajat saavat haluamiaan palveluita, eikä se, millä tekniikalla ne heille tuotetaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että tekijänoikeusasioita hallinnoidaan yhdessä innovaatiopolitiikan ja IPR-oikeuksien kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa tekijänoikeusasioiden siirtämistä opetus- ja kulttuuriministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Olemme samaa mieltä siitä, että tämä olisi erittäin järkevää resurssien käyttöä ja samalla vahvistaisi tekijänoikeuskysymysten asemaa elinkeinopolitiikan osana.

Valtiovarainministeriö korostaa teknologisen kehityksen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Kovin konkreettisia tavoitteita ei esitetä, mutta ylätason lauseet ohjaavat FiComin näkökulmasta toimintaa oikeaan suuntaan. Työperäisen maahanmuuton esteiden purkaminen, digitaalisten palveluiden tehokkuushyödyt ja investointiympäristön houkuttelevuuden turvaaminen ovat kaikki strategisina tavoitteina kannatettavia.

Valtiovarainministeriö toteaa sähköisen tunnistamisen olevan keskeinen osa erilaisten julkisten ja yksityisten digitaalisten palveluiden hyödyntämistä. Lainsäädäntöä on tältä osin juuri muutettu, ja muutoksen vaikutuksia pitää tulevan hallituskauden aikana arvioida; valtion ylläpitämää järjestelmää ei tule edistää.

Ympäristöministeriö haluaa edistää digitaalisia rakennettuja ympäristöjä mm. luomalla yhden yhteisen alustan, johon kerätään kaikki infran keskeiset tiedot hyödyttämään myös televerkkojen rakentamista. Lisäksi kuntien rakennusvalvonnan käytäntöjä esitetään yhdenmukaistettaviksi. FiCom kannattaa toimenpiteitä, joilla pyritään yhden luukun lupamenettelyyn. Yhteinen tietoalusta sekä yhtenevät käytännöt ovat keskeinen osa sujuvaa rakentamista.

Suomen edelläkävijyys digimaana on asia, jota kaikki ministeriöt ja puolueet haluavat edistää.

Vaaleista on kulunut vasta muutama päivä. Monet politiikkaa läheltä seuraavat ennustavat hallitusneuvotteluista vaikeita, niin kokoonpanon kuin sisällönkin osalta. Hallitusohjelmasta tullee yksityiskohtainen strategisten suuntaviivojen sijaan. Käy hallitusneuvotteluissa kuinka tahansa, voi olla varma siitä, että teknologinen kehitys ja palveluiden sähköistyminen tulevat jatkumaan voimakkaina. Digitalisaatio on taatusti yksi seuraavien vuosien läpileikkaavista pääteemoista. Sen vauhti ja edistämiskeinot saattavat toki vaihdella. 

Virkamiestyönä tehdyt tavoitteet ovat hyvä keskustelun avaus. Valta päättää tehtävistä toimenpiteistä ja niiden toteutuksesta on kuitenkin vastavalitulla eduskunnalla ja erityisesti tulevien kuukausien aikana aloittavalla hallituksella. Tulevan hallituksen poliittista linjaa ja ohjelmaa odotellessa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

16.4.2019

Anna-Maija Karjalainen: Suomi haluaa päästä digitalisoinnissa Tanskan tasolle

Kysyimme valtiovarainministeriön ICT-johtaja Anna-Maija Karjalaisen näkemyksiä valtion mahdollisuuksista ja tavoitteista yhteiskunnan digitalisaation edistämiseksi.

Miten valtio voi edistää digitalisaatiota?

Voimme edistää digitalisaatiota useilla eri tavoilla. Meidän ohjauskeinomme ministeriönä ovat informaatio-ohjaus ja strategialla ohjaaminen sekä voimakkaampina keinoina rahoituksella ohjaaminen ja lainsäädännöllä velvoittaminen. Olemme käyttäneet kaikkia keinoja viime vuosien aikana ja saaneetkin digitalisaatiota edistettyä voimakkaasti.

”Digitalisoidaan julkiset palvelut” pääministeri Sipilän hallitusohjelman läpileikkaavana teemana nosti digitalisoinnin tarpeen ja ymmärryksen uudelle tasolle. Tästä osoituksena viime vuonna EU:n digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksissä (DESI - Digital Economy and Society Index) Suomi nousi julkisten palvelujen digitalisoinnissa EU:ssa ensimmäiselle sijalle.

Millaiset tavoitteet valtiolla on digitalisaation suhteen?

Tavoitteenamme ohjata julkisen hallinnon palvelujen käyttäjät digitaalisiin palveluihin ja tästä syystä viranomaiset onkin velvoitettu tarjoamaan helppokäyttöisiä ja tietoturvallisia digitaalisia palveluja. Yksityisen sektorin tulisi käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan digitaalisia palveluja. Toivoisimme pääsevämme digitalisoinnissa Tanskan kanssa samalle tasolle, jossa 90 % kansalaisista käyttää digitaalisia palveluja, ja he ovat myös tyytyväisiä palvelujen käyttäjiä.

Digitalisaation tavoitteena on myös uudistaa toimintatapoja ja prosesseja, jotta palvelut olisivat entistä parempia ja myös tuottavuus kasvaisi. Tulevaisuudessa on myös entistä vahvemmin kytkettävä tekoälyn mahdollisuudet julkisten palvelujen kehittämiseen.

Millä keinoilla suomalaiset saadaan sähköisten palvelujen käyttäjiksi?

Tärkein keino on tarjota sujuvia digitaalisia palveluprosesseja asiakkaidemme käyttöön ajasta ja paikasta riippumatta. Digitaalisten palvelujen tulee olla laadukkaita, tietoturvallisia, saavutettavia ja helppokäyttöisiä. Olemme tarjonneet kansalaisille digitukihankkeessa viidellä alueella palvelujen käytön tukea ja nyt tuki tulee määräaikaisesti levitettäväksi koko Suomeen vuoden 2020 loppuun saakka. Digitukea annetaan käytännössä monien eri toimijoiden toimesta, kuten kirjastoissa ja yhteispalvelupisteissä tai kansalaisjärjestöjen toimesta.

Palvelujen mainonta ja markkinointi on myös tärkeää, jotta palvelut löydetään. OmaVero on hyvä esimerkki siitä, miten kansalaisille tarkoitettuja palveluita markkinoidaan kaikkien käyttöön. 

Mitkä ovat digitalisaation suurimmat haasteet?

Käyttäjän näkökulmasta suurimmat haasteet ovat osaaminen, palvelujen löydettävyys ja palveluprosessien ihmiskeskeisyys eli sujuvuus. Osaamisen tueksi yllä mainittu digitukihanke auttaa kansalaisia palvelujen käyttöön. Vastaavaa digitukea on tarve järjestää myös pienille yrityksille. Meillä Suomessa on paljon ennakkoluulottomuutta uusien tekniikoiden käyttöönottoon. Samaa kulttuuria soisi myös digitaalisten palvelujen ennakkoluulottomalle kokeilemiselle ja käytölle.

Kokonaisuuden näkökulmasta digitalisaation haasteena on julkisen hallinnon moninainen toimintaympäristö, jossa toiminnan ja tiedon yhteentoimivuudessa on edelleen työtä. Haasteena on myös, miten järjestämme palvelumme entistä paremmin ihmis- ja asiakaslähtöisesti eri elämäntapahtumat huomioiden.


16.4.2019

Olemme hyviä, mutta emme vielä parhaita

Suomen digitaalinen toimintakyky EU:n kärkimaiden joukossa

Euroopan komission Digital Economy and Society Index -tutkimuksessa Suomi oli kokonaistuloksissa 70,1 pisteellä EU-maista kolmantena. EU:n keskiarvo oli 54,0 pistettä.

Ensimmäiseksi sijoittui Tanska 73,7 pisteellä. Seuraavina hyvin tasaväkisinä olivat Ruotsi 70,4 pistettä, Suomi 70,1 pistettä ja Hollanti 69,9 pistettä.

DESI-indeksin kokonaistulokset

Indeksi koostuu viidestä eri osaindeksistä: siirtoyhteydet (connectivity), inhimillinen pääoma (human capital), internetpalvelujen käyttö (use of internet services), digitaaliteknologian integraatio (integration of digital technology) ja julkishallinnon digitaaliset palvelut (digital public services)

Parhaiten Suomi menestyi inhimillinen pääoma- sekä julkishallinnon digitaaliset palvelut -osaindekseissä. Näissä molemmissa Suomi sijoittui ensimmäiseksi.

Digitaaliteknologian integraatio -osaindeksissä, joka mittaa yritysten sähköisten palvelujen käyttöä, Suomi oli toisena. Kotitalouksien internetpalvelujen käyttöä mittaavassa osaindeksissä Suomen sijoitus oli viides ja siirtoyhteydet -osaindeksissä yhdeksäs. Tällä mitataan laajakaistojen levinneisyyttä ja käyttöä kotitalouksissa.

Osaindeksien tulokset Suomessa ja EU-maissa keskimäärin

Kussakin osaindeksissä oli lukuisia eri mittareita. Näistä parhaita tuloksia muihin EU-maihin verrattuna Suomi sai muun muassa tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijoiden määrässä (Suomi ensimmäinen) ja alalta valmistuvien määrässä (Suomi toinen) sekä kansalaisten digitaalisissa perustaidoissa (Suomi neljäs).  EU-maista ensimmäisenä Suomi oli myös yritysten pilvipalveluiden käytössä, mobiililaajakaistan käyttöönotossa, laajakaistaliittymien hintaindeksissä sekä verkkopankin ja sähköisen terveydenhuollon käytössä.

Parantamisen varaa on verkkokaupan käytössä, varsinkin yritysten ulkomaille suuntautuvassa verkkokaupassa, kuten myös sosiaalisen verkoston sekä yritysten sähköisen tiedon jakamisen järjestelmien käytössä. Julkishallinnon digitaalisten palveluiden määrässä yrityksille Suomi jäi EU-maiden keskiarvon alapuolelle. (Digital Economy and Society Index, DESI) 

Julkishallinnon asiointipalveluissa 86,6 miljoonaa sähköistä tunnistautumista

Viime vuonna Suomi.fi -tunnistustapahtumia oli 86,6 miljoonaa eli noin 19 tunnistustapahtumaa kutakin 15 vuotta täyttänyttä suomalaista kohti.

Suomi.fi-tunnistus on julkisen hallinnon asiointipalveluiden yhteinen tunnistuspalvelu. Palvelu on käytössä valtion ja kuntien sähköisissä palveluissa, joissa käyttäjä pitää tunnistaa luotettavasti

Tunnistustapahtumat tunnistusvälineittäin 2018

Katso-tunnisteella voi tunnistautua yrityksen edustajana viranomaisten sähköisiin palveluihin. Katso-tunnistetta voivat käyttää myös yhtymät, julkiset organisaatiot ja kuolinpesät. Katso PWD (=Katso Password) kirjautumisessa tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana. Katso OTP (=Katso One Time Password) kirjautumisessa tarvitaan käyttäjätunnus, salasana ja kertakäyttösalasana. Katso OTP tunnistamistapa valitaan, jos tarvitaan vahvaa tunnistautumista.

Mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista toistaiseksi pienehkö, mutta kasvaa voimakkaasti

Vuoden 2017 tammikuussa mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista oli 2,2 prosenttia, viime vuoden joulukuussa se oli noussut 5,1 prosenttiin. Kasvua oli yli 130 prosenttia. Tämän vuoden helmikuussa osuus oli jo 5,6 prosenttia. Kasvua kahdessa kuukaudessa oli lähes 10 prosenttia. (Suomi.fi palveluhallinta)

Teleyritykset investoivat digitulevaisuuteen

Vuonna 2017 telealan kokonaisinvestoinnit olivat 22,4 prosenttia liikevaihdosta. Muun yrityssektorin (poislukien teleala ja rahoitussektori) investoinnit vastaavana aikana olivat 7,8 prosenttia. Vuodesta 2010 vuoteen 2017 telealan keskimääräinen investointiaste on ollut 19,9 prosenttia ja muun yrityssektorin 5,8 prosenttia. (Tilastokeskus)

Kokonaisinvestointien osuus liikevaihdosta, prosenttia

Teleyritysten investoinnit viime vuonna olivat 608 miljoonaa euroa. Kiinteän verkon osuus tästä oli noin 41 prosenttia, matkaviestinverkon noin 51 sekä tv- ja radiotoiminnan investointien osuus noin 7 prosenttia. (Liikenne- ja viestintävirasto)

Suomessa tutkimus- ja kehittämistoimintaan rahaa enemmän kuin EU-maissa keskimäärin, suurin osa rahasta yrityssektorilta

Tilastokeskuksen arvion mukaan tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot olivat Suomessa viime vuonna 6,3 miljardia euroa. Kasvua edellisestä vuodesta oli 2,2 prosenttia eli lähes 139 miljoonaa euroa. Osuus bruttokansantuotteesta oli 2,7 prosenttia.

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot Suomessa, miljoonaa euroa ja osuus bruttokansantuotteesta

Kansainvälisesti vertailtuna Suomessa käytetään tutkimus- ja kehittämistoimintaan rahaa asukasta kohti selvästi enemmän kuin EU-maissa keskimäärin. Vuonna 2017 tutkimus- ja kehittämistoimintaan EU-maissa käytettiin keskimäärin noin 620 euroa ja Suomessa 1 122 euroa asukasta kohti. (Eurostat)

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetty raha asukasta kohti Suomessa ja EU:ssa keskimäärin, €

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot sektoreittain Suomessa

Kaksi kolmasosaa tutkimus- ja kehittämistoiminnan menoista Suomessa tulee yrityssektorilta. Korkeakoulusektorin osuus on neljäsosa ja julkisen sektorin osuus noin 10 prosenttia. (Tilastokeskus)

Tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot sektoreittain, 2018 arvio

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

15.4.2019

Mobiilivarmenne kasvattaa suosiotaan

Luotettavan sähköisen tunnistamisen edistäminen on elintärkeää digiyhteiskunnan kehitykselle. Sähköisen asioinnin määrä kasvaa jatkuvasti, ja kun palvelut kulkevat kännykän mukana taskussa, on luontevaa, että tunnistautumisvälinekin löytyy samasta paikasta.

Mobiilivarmenne on DNA:n, Elisan ja Telian kehittämä sähköinen henkilöllisyystodistus SIM-kortilla. Mobiilivarmenne on aina mukana siellä, missä puhelinkin, ja sen käyttämiseen tarvitsee muistaa vain yksi, itse valittu tunnusluku. Mobiilivarmenne toimii jo yli tuhannessa palvelussa: sitä voi käyttää mm. terveysalan, kuntien, valtionhallinnon, oppilaitosten sekä pankki-, rahoitus- ja vakuutusyhtiöiden palveluissa.

Viranomaisasiointiin tarkoitettuun Suomi.fi-verkkopalveluun tunnistauduttiin kuluvan vuoden maaliskuussa noin 8,4  miljoonaa kertaa. Vaikka suurin osa suomalaisista käyttää edelleen tunnistautumiseen pankkien perinteisiä salasanalistoja, tehtiin Suomi.fi -tunnistautumisista 6,76 % Mobiilivarmenteella.  Mobiilivarmenne on kasvattanut suosiotaan, sillä sen osuus kirjautumisista kasvoi lähes 60 prosenttia viime vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna.

Lakimuutos edistää markkinan kehittymistä

Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista muuttui huhtikuun alussa. Uuden sääntelyn tavoitteena on lisätä turvallisten ja luotettavien sähköisten palvelujen tarjontaa.

Tavoitteidensa mukaisena toteutuessaan uusi lainsäädäntö selkeyttäisi vahvan sähköisen tunnistamisen palveluntarjoajien muodostaman luottamusverkoston toimintaa sekä laskisi ensitunnistamisen enimmäishinnan 3 senttiin. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo lain noudattamista ja arvioi luottamusverkoston enimmäishintasääntelyn tasoa vuosittain.

Myös valtio hyötyy markkinaehtoisista ratkaisuista

Väestörekisterikeskus on julkisten palveluiden digitalisaatiosta vastaavalle kunta- ja uudistusministerille tekemässään selvityksessä  kartoittanut vaihtoehtoja julkisen hallinnon palveluihin tunnistautumiseen. VRK ehdottaa Digihumaus-raportissaan, että nykyisten tunnistautumisvälineiden lisäksi tulisi "kehittää kansalaisille maksuton, helppokäyttöinen, saavutettava ja mobiililaitteissa toimiva tunnistusväline, jolla kirjautuminen julkishallinnon sähköisiin palveluihin on vaivatonta”.  On toivottavaa, ettei valtio tähtää toimijaksi sähköisen tunnistautumisen markkinalle.

Valtion kannalta kestävämpi ratkaisu on ottaa hyöty irti olemassa olevista markkinaehtoisista sähköisen tunnistamisen vaihtoehdoista kuin kehittää kokonaan oma tunnistusväline.


20.3.2019

Ketjusta arvoverkko – sisältöliiketoiminnan murros

Sisältöliiketoiminnan ekosysteemi on verkosto, jossa eri toimijoiden välillä on monenlaisia vuorovaikutussuhteita. Sisällön tuottajana voi nykyään olla vaikkapa kuluttaja, ja sisältö voi liikkua arvoverkossa mihin suuntaan vain toisin kuin perinteisessä arvoketjumallissa.

Digitaalisen maailman liiketoimintamalleihin erikoistuneen Digital Media Finlandin toimitusjohtaja Jari Muikku kuvailee muuttunutta ympäristöä:

- Digitalisaation ja internetin myötä lineaaristen arvoketjujen ja niiden portinvartijoiden valta-asema on murtunut. Sisältöliiketoimintaa voidaan harjoittaa huomattavasti aiempaa moninaisemmin keinoin ja mallein globaalilla tasolla. Lisäksi alihankkijasuhteet ovat muuttuneet enenevissä määrin monenkeskisiksi ekosysteemeiksi, joissa oikeuksia pyritään hyödyntämään kaikille osapuolille kannattavin keinoin. Markkinoille tulee jatkuvasti myös uudenlaisia toimijoita.

Kilpailu katsojista on kiristynyt, kun esimerkiksi kansainväliset suoratoistopalvelut ovat tulleet mukaan sisältötoimialalle. Tämä merkitsee myös sitä, että kotimaisten alan toimijoiden ja sisältöjen kilpailukyvystä huolehtiminen on aiempaakin tärkeämpää.

Sääntely on yksi keskeisistä keinoista vaikuttaa eri alojen liiketoimintamahdollisuuksiin. Tekijänoikeussääntelyn tulee olla selkeää ja tasapainoista, eikä sitä saa tehdä tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin.

- Parhaiten sisältöliiketoimintaa tukeva tekijänoikeuslainsäädäntö on sellaista, joka antaa selkeät puitteet toiminnalle ja turvaa eri osapuolten perusoikeudet, mutta ei hidasta kehitystä väärällä tavalla, ei vääristä kilpailutilanteita ja jättää riittävästi tilaa markkinaehtoiselle kaupankäynnille oikeuksien käytön laajuuden ja hinnoittelun suhteen, toteaa Jari Muikku.

Teleyrityksiltä merkittävä panos kotimaisiin sisältöihin

Myös teleyritykset ovat arvoverkon toimijoita. Niiden rahallinen panos suomalaiseen sisältöön on vuosittain noin sata miljoonaa euroa. Summa koostuu tekijänoikeus- ja verkkotallennusmaksuista, ohjelmaostoista sekä suorista tilityksistä tekijöille ja tuottajille. Esimerkiksi Elisa Viihde on noussut tärkeäksi kotimaisten tv-sarjojen rahoittajaksi Ylen, MTV3:n ja Nelosen rinnalle.

Jari Muikku muistuttaa, että operaattoreilla on myös toinen rooli sisältöliiketoiminnassa:

- Tehokkaat tietoliikennemobiiliverkot ja kohtuullisen hintaiset kuluttajaliittymät ovat digitaalisen sisältöliiketoiminnan ehdoton edellytys. Ilman niitä sisältöjen monilaite- ja mobiilikäyttö olisivat mahdottomia, eivätkä sisältömarkkinat voisi kasvaa eikä palvelupuolen kehitystä tapahtuisi.

Tietoliikenneverkot myös monipuolistavat sisältöjen katselutapoja. Suomalaisista 44 prosenttia käyttää jotain kuukausimaksullista, verkon kautta katsottavaa tv-palvelua ja 25 prosenttia teleyritysten IPTV-palvelua. Areenassa, Ruudussa ja mtv-palvelussa olevia sisältöjä käynnistettiin katsottavaksi viime vuonna noin 60 miljoonaa kertaa kuukaudessa, ja tämän vuoden helmikuussa jo lähes 73 miljoonaa kertaa.

Onko sisällöillä tulevaisuutta?

Sisältöbisneksen tulevaisuus näyttää Muikun mukaan sekä valoisalta että haasteelliselta samaan aikaan.

- Sisältöjä käytetään kasvavissa määrin, mutta niiden yksikköhinnat putoavat. Tällöin tarvitaan perinteisten mallien rinnalle uudenlaisia liiketoimintamalleja sekä sitä, että tuottajat siirtyvät tuotekeskeisestä ajattelusta oikeuskeskeiseen ajatteluun. Tarkoitan tällä sitä, että esim. av-tuottaja ei tee vain tv-sarjoja tai elokuvia vaan luo ensi sijassa IPR:ää, joka voi saada monenlaisia eri ilmiasuja ja luo aiempaa useampia tulovirtoja. Brändilähtöisestä toiminnasta esimerkkinä on vaikkapa julkkiskokki, jonka ympärille voidaan rakentaa tv-sarja, kokkauskirjoja, ravintolaketju, kokkikoulu, keittiövälinesarja, ruokamatkoja eri puolille maailmaa, ruokatuotesarja jne.

 

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

19.3.2019

Arvoa ja iloa sisällöistä

Tekijänoikeuksien tuotot Suomessa

Tekijänoikeuksista saadut tuotot vuonna 2017 olivat reilu 8 555 miljoonaa euroa. Vastaava summa vuonna 2012 oli noin 2 931 miljoonaa euroa. Tuotot ovat lähes kolminkertaistuneet viidessä vuodessa.

Tietokonepelit, ohjelmistot ja tietokannat muodostivat tuotoista selkeästi suurimman osan. Pelien osuus oli 28 prosenttia (2 400 miljoonaa euroa), ohjelmistojen ja tietokantojen osuus 61 prosenttia (5 200 miljoonaa euroa).

Tekijänoikeuksista saadut tuotot ilman tietokonepelien, ohjelmistojen ja tietokantojen osuutta olivat 915 miljoonaa euroa. Viidessä vuodessa ne olivat kasvaneet 21 prosenttia. Tuotot jakaantuivat seuraavasti: kirjallisuus ja lehdet 21 prosenttia, musiikki, teatteri ja ooppera 16 prosenttia, elokuvat ja videot 19 prosenttia, radio ja televisio 21 prosenttia, valokuvaus 17 prosenttia, visuaalinen ja graafinen taide 4 prosenttia ja mainonta 2 prosenttia. (Direct copyright revenue streams in creative industries in Finland / Jari Muikku, 2018)

Television katselusta

Television äärellä vietettiin aikaa keskimäärin 3 tuntia 20 minuuttia viime vuonna. Käytetystä ajasta 82 prosenttia oli televisio-ohjelmien live-katselua tai ajassa siirrettyä katselua (ohjelma katsottu alle 7 vuorokautta sen lähetyksestä). Muu aika, 18 prosenttia, oli esimerkiksi striimauspalveluiden, Netflixin, yli 7 vuorokautta vanhojen tallenteiden katselua tai pelaamista. Televisiosisältöjä katseltiin myös netti-tv-palveluista, erityisesti nuorten keskuudessa. Online-katselu lisäsi television katseluaikaa koko väestöllä kuusi prosenttia ja 15 – 24-vuotiailla 27 prosenttia. (Finnpanel)

Areenan, Katsomon, Ruudun ja C-Moren käynnistyksiä oli noin 60 miljoonaa kappaletta kuukaudessa (Finnpanel). Maksullisia verkon kautta katsottavia TV-sisältöjä (esimerkiksi Netflix, HBO) käytti 44 prosenttia suomalaisista. 25 prosenttia suomalaisista katsoi TV-sisältöjä käyttämällä teleyritysten IPTV-palvelua (OKM).

Maksu-tv-taloudet Suomessa

Maksullisia tv-kanavia vuonna 2018 tilasi 705 000 taloutta, mikä oli 27 prosenttia tv-talouksista (Finnpanel). Kaapeli- ja IPTV-verkossa maksullisten tv-kanavien tilaajia oli 293 000, määrä kasvoi 12 prosenttia edellisvuodesta (FiCom).

IPTV-liittymien tilaukset Suomessa

Teleyritysten IPTV-liittymiä viime vuonna oli 458 000. Määrä on viidessä vuodessa kasvanut lähes 80 prosenttia (Viestintävirasto).

Joukkoviestinnän ja esittävän taiteen markkinoista Suomessa

Tilastokeskuksen mukaan joukkoviestintämarkkinoiden (tässä kustannustoiminta, sähköinen viestintä ja tallenneviestintä*) arvo Suomessa vuonna 2017 oli yhteensä 3 795 miljoonaa euroa. Vuonna 2012 arvo oli 4 030 miljoonaa euroa, joten viidessä vuodessa se on laskenut noin 6 prosenttia. Joukkoviestintämarkkinoista suurimman osuuden, noin 53 prosenttia, muodosti kustannustoiminta. Sähköisen viestinnän osuus oli noin 41 ja tallenneviestinnän osuus noin 6 prosenttia.

Äänitemyynnin kokonaisarvo viime vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla oli 19,9 miljoonaa euroa. Näistä fyysisten äänitteiden osuus oli 14 prosenttia ja digitaalisen musiikin osuus 86 prosenttia. Digitaalisesta musiikista lähes 98 prosenttia oli suoratoistopalvelua, kuten Spotify, Apple ja Deezer. Musiikin latauksia oli noin 2 prosenttia. (IFPI Finland)
Elokuvateattereiden pääsylipputulot vuonna 2017 olivat 98,5 miljoonaa euroa, viidessä vuodessa ne ovat kasvaneet 25 prosenttia. Elokuvateattereita oli Suomessa 172. (Suomen Elokuvasäätiö)
Vuoden 2018 kirjamyynti oli 121,5 miljoonaa euroa. Tästä painettujen julkaisujen osuus oli 78 prosenttia ja sähköisten 22 prosenttia. (Suomen Kustannusyhdistys)
Esittävän taiteen (teatteri, ooppera, tanssi, sirkus) saamat tulot yhteensä vuonna 2017 olivat noin 263 miljoonaa euroa. Valtion tuen osuus oli 42 prosenttia, kuntien myöntämän tuen osuus 28 prosenttia ja teattereiden omien tulojen osuus 30 prosenttia (Teatteritilastot).
Puheteattereiden tulot olivat noin 194 miljoonaa euroa. Valtio avustusten osuus oli 32 prosenttia. Teattereiden lukumäärä oli 47. (Tilastokeskus).  Suomen Kansallisoopperan tulot vuonna 2017 olivat noin 58 miljoonaa euroa. Näistä suurin osa, 65 prosenttia, oli valtion avustuksia. (Tilastokeskus)

*) Tilastokeskuksen jaottelu: kustannustoiminta = lehdet ja kirjat ; sähköinen viestintä = televisio, radio, internetmainonta ; tallenneviestintä = äänitteet, videot, elokuvateatterit

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

19.3.2019

Miten lohkoketjuteknologia voi muuttaa immateriaalioikeuksien hallintaa?

Lohkoketju eli blockchain on teknologia, jonka tunnetuimmat sovellukset ovat luultavasti erilaiset kryptovaluutat -- kuten Bitcoin. Teknologia sinänsä on kuin tilikirja -- ledger -- joka mahdollistaa tapahtumien kirjaamisen lohkoon tietyllä ajanjaksolla. Lohkot voidaan niiden sisällöstä lasketun tiivistefunktion avulla liittää toisiinsa. Silloin niistä muodostuu lohkoketju, jota ei voi huomaamatta muuttaa jälkikäteen. Kryptovaluuttojen lisäksi niin sanottuja älykkäitä sopimuksia -- smart contracts -- on pidetty lupaavana sovelluksena teknologialle.

Immateriaalioikeuksien hallinnan kannalta lohkoketjuteknologian merkitystä voi lähestyä eri näkökulmista. Ensinnäkin lohkoketjuteknologia voi tarjota vaihtoehdon sopimiselle, jolloin immateriaalioikeuksien käytöstä sopiminen hyödyntäen älykkäitä sopimuksia voi muuttaa immateriaalioikeuksien hallintaa. Tausta-ajatuksena on, että sopimiseen liittyvät prosessit voitaisiin automatisoida.

Toisaalta kysymystä voidaan lähestyä oikeuksien rekisteröinnin näkökulmasta: osa immateriaalioikeuksista -- kuten tavaramerkit -- ovat kattavasti rekisteröityjä (esim. EU-tavaramerkit ovat haettavissa keskitetysti EU IPO:n tietokannasta), kun taas osa -- kuten tekijänoikeudet -- eivät tyypillisesti ole rekisteröityjä. Lohkoketjuteknologiaan perustuva kiinteistörekisteri on yksi esimerkki teknologian mahdollisista sovelluskohteista, ja Suomessa ollaan siirtymässä tallentamaan tiedot asunto-osakkeiden omistuksesta lohkoketjuun perustuvaan järjestelmään.

Mitä se edellyttää alan toimijoilta? Miten lohkoketjutekniikan käyttöönottoa voisi edistää?

Esimerkiksi musiikin oikeuksien osalta ei ole käytettävissä kattavaa rekisteriä, josta tieto sisällöistä ja niiden oikeudenhaltijoista olisi saatavilla. Musiikkialan toimijat ovat muun muassa esittäneet musiikin hyödyntämisen tehostamiseksi lohkoketjuun ja globaaliin musiikin oikeuksien tietokantaan perustuvaa ratkaisua.

Kattava tieto oikeuksista on tärkeää, mutta tiedon yhteensopivuuden merkitys korostuu sen tehokkaan hyödynnettävyyden näkökulmasta. Esimerkiksi EU komission asettama työryhmä korosti oikeuksien kattavan rekisteröinnin samoin kuin yhteisten metadata-standardien merkitystä automatisoidulle sopimiselle.

Teknologia mahdollistaa uusia ratkaisuja, muttei välttämättä yksin ratkaise kaikkia haasteita. Lohkoketjuteknologian yhteydessä esimerkiksi usein nostetaan esille sen muuttamattomuus -- immutability -- ja sen nähdään vähentävän luottamuksen merkitystä transaktioiden yhteydessä. Lohkoketju ei kuitenkaan toimi tyhjiössä: esimerkiksi alkuperän varmistamiseen liittyvänä haasteena voi myös ns. last mile -- sen varmistaminen, että tiedot tallennetaan lohkoketjuun oikein. Myös tietoturva ja tietosuoja ovat kysymyksiä, jotka on välttämätöntä huomioida uusia ratkaisuja kehitettäessä.

Onko jo olemassa ratkaisuja, joita voisi ottaa käyttöön?

Älykkäiden sopimusten tekemiseen on tarjolla erilaisia ratkaisuja, esim. Ethereum-pohjaisten sopimusten tekemistä varten on saatavilla ratkaisu, joka ei vaadi ohjelmointiosaamista. Myös Suomessa on kehitetty tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa tehostamaan tarkoitettu lohkoketjuteknologiaan perustuva alusta.

Tässä vaiheessa lohkoketjun laajamittainen käyttöönotto immateriaalioikeuksien hallintaan liittyen ei ole toteutunut. Tähän liittyvät ratkaisut ovat kuitenkin epäilemättä potentiaalinen kohde lohkoketjuteknologialle.

Tämä aihe liittyy


15.3.2019

DNA:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen FiComin hallituksen johtoon

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry:n vuosikokous on valinnut hallituksen ja puheenjohtajan toimikaudelle 2019 - 2020. Hallituksen uusi puheenjohtaja on DNA Oyj:n toimitusjohtaja Jukka Leinonen. Hän seuraa tehtävässä Suomen Ericssonin toimitusjohtaja Olli Sirkkaa.

Jukka Leinonen on toiminut DNA:n palveluksessa yritysliiketoiminnan johtajana vuodesta 2010 ja toimitusjohtajana vuoden 2013 marraskuusta alkaen.

”FiComin edustama toimiala on keskeisessä roolissa rakentamassa Suomesta digitalisaation edelläkävijää. Modernin teknologian avulla voidaan merkittävästi vaikuttaa Suomen kansalliseen kilpailukykyyn, koko maan kattavaan asutukseen ja joustavan työnteon edellytyksiin sekä myös suuriin globaaleihin uhkiin kuten ilmastonmuutokseen. Onkin todella hienoa päästä viemään eteenpäin näitä tärkeitä asioita FiComin hallituksen puheenjohtajan roolissa”, Jukka Leinonen kommentoi.

”Olen iloinen, että saamme Jukka Leinosen luotsaamaan FiComin työtä sen puolesta, että Suomessa on liiketoiminnalle innovaatio- ja investointimyönteiset olosuhteet. Haluan myös kiittää lämpimästi Olli Sirkkaa hänen sitoutuneesta työstään FiComin tavoitteiden hyväksi omalla puheenjohtajakaudellaan”, sanoo FiComin toimitusjohtaja Elina Ussa.

Elina Ussa, Olli Sirkka ja Jukka Leinonen                                                                             Kuva: Camilla Ekholm

FiComin hallituksen kokoonpano 2019 - 2020

Puheenjohtaja:
Jukka Leinonen, toimitusjohtaja, DNA Oyj

Varapuheenjohtajat:
Jussi Tolvanen, toimitusjohtaja, Microsoft Oy
Pasi Mehtonen, johtaja Telia Finland Oyj

Muut jäsenet:
Juha-Pekka Weckström, toimitusjohtaja, Digita Oy
Asko Känsälä, varatoimitusjohtaja, Elisa Oyj
Olli Sirkka, toimitusjohtaja, Oy LM Ericsson Ab
Jarmo Matilainen, toimitusjohtaja, Finnet-liitto ry
Jarkko Huhtaniitty, toimitusjohtaja, HP Finland Oy
Antti Kirjavainen, toimitusjohtaja, Relacom Oy
Timo Lehtimäki, toimitusjohtaja, Suomen Erillisverkot Oy


13.3.2019

Tekijänoikeusdirektiivin kompromissit entistä huonompia

EU:n parlamentin, komission ja neuvoston trilogineuvottelut uudesta tekijänoikeusdirektiivistä päätyivät kompromissiin, joka ei ole toivotunlainen eikä vastaa viime syyskuussa europarlamentissa hyväksyttyä mandaattia.

Nyt ehdotetussa muodossaan direktiivi olisi tuomassa internetissä toimiville palveluntarjoajille uusia vastuita ja vaikuttaisi merkittävästi yksityisiin netinkäyttäjiin. Pelkona on, että osa palveluntarjoajista vetäytyy mieluummin EU:n markkinoilta kokonaan kuin ottaa lisävastuut kantaakseen. Netin laillisen sisällön supistuminen ei ole kenenkään etu.

FiCom on kannattanut Suomen nyt vähemmistöön jäänyttä kantaa, jossa sanotaan, että direktiivin yleisilme ei vastaa Suomen yleisnäkemystä siitä, miten tekijänoikeutta tulisi kehittää sisämarkkinoilla. Erityisen vaikeina tekijänoikeussääntelyn kokonaisuudessa pidetään direktiiviehdotuksen 13 artiklan alustoja koskevia säännöksiä sekä ehdotettua uutta lehtikustantajan lähioikeutta eli artiklaa 11 artikla, mutta myös muussa kuin tieteellisessä tarkoituksessa tapahtuvaa tiedonlouhintaa koskevassa artiklassa 3 a on ongelmia.

Artikla 3 a - Tiedonlouhinta

Direktiiviin ehdotettu artikla 3 sallii tekijänoikeudella suojatun aineiston käytön tieteellistä tarkoitusta varten tapahtuvassa tiedonlouhinnassa.

Artikla 3 a sallii tekijänoikeudella suojatun aineiston vapaan käytön myös muussa kuin tieteellistä tarkoitusta varten tapahtuvassa tiedonlouhinnassa. Oikeudenhaltija voi kuitenkin halutessaan yksipuolisesti kieltää teosten käytön. Tällöin aineiston käyttäminen tekoälyn opettamisessa on käytännössä mahdotonta – asia, jota on pidetty tärkeänä nimenomaan Euroopan datatalouden edellytysten kehittämiseksi. Oikeudenhaltijat saisivat määritellä, mitä tietoa saa analysoida, vaikka tieto itsessään ei ole koskaan ollut tekijänoikeussuojan kohteena.

Artikla 11 - "Linkkivero"

Linkkiveron tarkoitus on taata verkkomedioille lupa veloittaa halukoneilta ja somepalveluilta tekijänoikeuskorvauksia siitä, että niiden julkaisemaa sisältöä jaetaan internetissä.

Nyt tehty kompromissi sallisi ”yksittäisten sanojen tai hyvin lyhyiden katkelmien” jakamisen linkin yhteydessä. Näin epämääräinen muotoilu on ongelmallinen ja aiheuttaa kysymyksiä mm. siitä, miten lyhyt katkelma määritellään, montako sanaa siihen sisältyy, kuka määrittelyn tekee ja miten klikkauksia mitataan.

Artikla 13 - "Filternet" ja vastuun siirto alustoille

Direktiivi velvoittaisi verkkoalustat huolehtimaan ”parhaansa mukaan” siitä, että niillä on hallussaan tekijänoikeuslisenssi kaikkeen materiaaliin, jota alustojen käyttäjät voivat mahdollisesti julkaista. On vaikea nähdä, miten tämä toteutettaisiin käytännössä.

Vaikka direktiivi ei velvoittaisikaan asentamaan filttereitä, ei verkkoalustoilla käytännössä ole muita vaihtoehtoisia tapoja valvoa direktiivin edellyttämää tekijänoikeuksien noudattamista. Ongelma on, että filtterit tekevät virheitä eivätkä välttämättä tunnista sallittuja karikatyyrejä, parodioita tai pastisseja.

Epäselvää ja tulkinnanvaraista direktiiviä ei tule hyväksyä

Tekijänoikeusdirektiiviä on pyritty saamaan valmiiksi jo pitkään: ensimmäinen ehdotus sen sisällöksi tehtiin jo syksyllä 2016, eikä asiaa ole siis saatu lopullisesti hyväksyttyä vieläkään. Direktiiviä ovat koko sen valmistelun ajan vastustaneet monet internetissä palveluita tarjoavat yritykset, tekijänoikeuteen erikoistuneet akateemikot ja myös yksityishenkilöt.

Direktiivin keskeisenä tarkoituksena on siirtää tuloja internetin sisällönjakoalustoilta sisällön kustantajille sekä parantaa tekijänoikeudella suojatun aineiston markkinoiden toimivuutta. Tavoite on hyvä, mutta valitut keinot vääriä. Epäselvällä uudistuksella pyritään muuttamaan tekijänoikeuksien tasapainoa hyvin lyhytnäköisellä tavalla.

EU:n tekijänoikeussääntelyssä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon eri osapuolten intressit. On tärkeää huolehtia siitä, että rajoitussäännökset mahdollistavat uusien toimintatapojen, kuten datan louhinnan, kehittämisen myös liiketoiminnan tarpeisiin.

EU parlamentti äänestää ehdotuksesta 25. - 28.3.2019 pidettävässä täysistunnossa. Parlamentin ei tule äänestää nyt saavutetun ratkaisun puolesta, sillä se ei vastaa viime syyskuussa parlamentissa hyväksyttyä mandaattia, jonka mukaan pk-yritykset on rajattava kokonaan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Ehdotuksessa ainoastaan alle kolme vuotta vanhat palvelut, yrityksen koosta huolimatta, on vapautettu ennakkomonitorointivelvoitteesta, ja niidenkin tulee pyrkiä ennalta mahdottomaksi tiedettyyn lisensiointiin.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

8.3.2019

Sähköisen tunnistamisen markkinan avaaminen etenee

Kansalaisten luotettava tunnistaminen erilaisissa sähköisissä palveluissa on keskeinen osa digitalisoituvaa yhteiskuntaa. Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on helppoa, turvallista ja kohtuuhintaista sekä käyttäjälle että palvelujen tarjoajille.

Sähköisen tunnistamisen markkinan avaaminen eteni ilahduttavasti, kun eduskunta hyväksyi eilen hallituksen esityksen vahvaa sähköistä tunnistamista ja sähköisiä luottamuspalveluita koskevan lain muuttamisesta. Lakiuudistuksen tavoitteena on kilpailun edistäminen sekä turvallisten ja luotettavien sähköisten palvelujen tarjonnan lisääminen.

Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian. Lähivuosina siis nähdään, miten nyt hyväksytty esitys tosiasiallisesti vaikuttaa sähköisen tunnistamisen markkinan kehittymiseen. Tavoitteidensa mukaisena toteutuessaan uusi lainsäädäntö selkeyttäisi vahvan sähköisen tunnistamisen palveluntarjoajien muodostaman luottamusverkoston toimintaa sekä laskisi ensitunnistamisen enimmäishinnan 3 senttiin.

Myös valtio hyötyy markkinaehtoisista ratkaisuista

Väestörekisterikeskus luovuttaa tänään kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle selvityksen, jossa on kartoitettu vaihtoehtoja julkisen hallinnon palveluihin tunnistautumiseen. Nykyisin tunnistautumisvälineinä ovat käytössä pankkien TUPAS-tunnukset, henkilökorttiin liitetty sähköinen kansalaisvarmenne sekä teleyritysten tarjoama Mobiilivarmenne.

On toivottavaa, ettei valtio tähtää toimijaksi sähköisen tunnistautumisen markkinalle. Kaksi aiempaa valtiovetoista yritystä on karahtanut kiville - muistona niistä on kymmenien miljoonien hintalappu, mutta ei toimivaa tunnistusvälinettä. Valtion kannalta kestävämpi ratkaisu on ottaa hyöty irti olemassa olevista markkinaehtoisista sähköisen tunnistamisen vaihtoehdoista kuin kehittää kokonaan oma tunnistusväline. 


1.3.2019

Nina Nissilä: Digitalisaation hyödyntäminen on vastuullista toimintaa

Kysyimme Kelan johtaja Nina Nissilältä hänen ajatuksiaan valtionhallinnon ja julkisten palveluiden digitalisaatiosta. Nissilä aloitti helmikuun alussa Kelan kehittämispalvelujen, ICT-palvelujen ja yhteisten palvelujen tulosyksiköistä vastaavana johtajana.

Ennen nykyistä pestiään Nissilä johti Valtiokonttorissa toimivaa D9-digitiimiä, jonka tehtävänä oli vauhdittaa valtion palveluiden digitalisaatiota ja varmistaa hyvä asiakaskokemus.  Aiemmin hän toiminut digitalisaation ja ICT-palveluiden kehittämisen parissa myös mm. Tiedossa, CGI:ssä ja Ilmarisella.

Näin Nina Nissilä vastasi kysymyksiimme:

Miten digitalisaatiota voisi entistä paremmin hyödyntää valtionhallinnossa ja julkisissa palveluissa?

Tässä ajan hetkessä käytössä olevilla teknologioilla voitaisiin tehdä vielä paljonkin julkisten palvelujen asiakaskokemuksen parantamiseksi. Esimerkiksi automaatioaste ei ole vielä likimainkaan riittävällä tasolla. Paljon on toki jo myös tehty. Veroehdotus on yksi loistava esimerkki siitä, miten tiedonantoa on voitu automatisoida merkittävästi.

Kelan verkkopalveluissa käytiin viime vuonna 44 miljoonaa kertaa. Vastaavasti toimipisteissämme asioitiin 2,5 miljoonaa kertaa. Digitaaliset palvelukanavat ovat meille erittäin tärkeitä. Digitalisaation mahdollisuuksien hyödyntäminen on myös yhteiskunnan näkökulmasta vastuullista toimintaa.

Panostaako Suomi riittävästi innovaatioihin ja digitalisaatiohankkeisiin?

Rahaa voisi varmastikin aina olla enemmän, mutta sanoisin, että ei meillä ihan kauhean huonostikaan asiat ole. Business Finland tekee paljon työtä tällä saralla. Vake Oy on vielä suhteellisen uusi toimija, mutta tuonee aikanaan myös arvokkaan lisän teknologian edelläkävijyyden tukemiseen.

Noin ylipäänsä olemme usein kovasti kriittisiä oman edistyksellisyytemme suhteen, mutta kun tutkitaan tarkemmin tilannetta kansainvälisellä tasolla, niin Suomi on sitten kuitenkin kehityksen kärkijoukoissa. Monissa maissa pidetään vielä vaikkapa faksia esimerkkinä digitaalisesta yhteydenpidon välineestä.

Voiko julkisilla hankinnoilla kannustaa innovaatioihin?

Ehdottomasti. Kelakin on omalla tavallaan aktiivinen tässä suhteessa. Meillä itseisarvona ei tosin ole yksityisen sektorin innovaatioiden tukeminen. Tutkimme jatkuvasti, mitkä ratkaisut parhaiten tukevat toimintamme kehittymistä sekä omia tavoitteitamme. Sitä kautta olemme päätyneet yhteistyöhön myös pienempien vasta kasvupolkunsa alussa olevien yritysten kanssa.

Uskallan rinta rottingilla väittää, että me julkishallinnon edustajat olemme itse asiassa monesti olleet etujoukoissa tutkimassa uusien teknologioiden mahdollisuuksia. Aiemmassa työtehtävässäni D9:n vetäjänä näin lukuisia hienoja esimerkkejä todella innovatiivisista ratkaisuista eri puolilla valtionhallintoa: autonomisen liikkumisen hankkeet, lohkoketjuteknologian hyödyntäminen asunto-osakekaupassa, laserkeilaus maastokartoituksissa tai vaikkapa kymmenet tekoälykokeilut eri puolilla valtionhallintoa. Mielenkiinnolla odotan, mikä julkishallinnon taho tekee ensimmäisen näkyvämmän läpimurron kvanttiteknologian saralla.

Miten valtio voi parhaiten edistää digialan markkinaehtoista kilpailua?  

Koko julkinen sektori noudattaa hankinnoissaan lakia julkisista hankinnoista, joka jo itsessään ohjaa avoimesti kilpailuttamaan hankinnat. Kyseinen laki herättää usein monenmoisia tuntemuksia, mutta kun kyse on julkisten varojen vastuullisesta käytöstä, niin pelisäännöt ovat selkeät.

Me Kelassa teemme töitä sen eteen, että rakentaisimme mahdollisimman laadukkaita kilpailutuksia IT-hankinnoissa.

 


27.2.2019

Toimivaa kilpailua ja markkinaehtoisia ratkaisuja

Viestintäverkkojen kehitys Suomen vapaasti kilpailluilla markkinoilla

Liikenne- ja viestintäviraston juuri valmistuneiden tilastojen mukaan matkaviestinverkon liittymien määrä vuonna 2018 oli 9,53 miljoonaa. Kahdessakymmenessä vuodessa liittymien määrä on yli kolminkertaistunut (Liikenne- ja viestintävirasto).

Matkaviestinverkon liittymämäärien kehitys Suomessa

Mobiililaajakaistaliittymien määrä Suomessa vuonna 2018 oli 8,64 miljoonaa. Kymmenen vuotta sitten niitä oli 480 000. Tämän hetken mobiililaajakaistaliittymistä suurin osa, 74 prosenttia, on rajoittamattoman tiedonsiirron liittymiä (Liikenne- ja viestintävirasto).

Mobiililaajakaistaliittymien määrän kehitys Suomessa

Kiinteistä laajakaistaliittymistä viimeisin tieto on vielä toistaiseksi vuoden 2018 kesäkuun lopusta, jolloin niitä oli 1,7 miljoonaa (Liikenne- ja viestintävirasto).

Teleyritysten investoinnit tietoliikenneverkkoihin vuosittain 600 miljoonaa euroa

Teleyritysten investoinnit teletoimintaan Suomessa vuonna 2017 olivat Liikenne- ja viestintäviraston mukaan 608 miljoonaa euroa.  Kiinteän verkon investoinnit olivat 250 miljoonaa euroa, matkaviestinverkon investoinnit 313 miljoonaa ja tv- ja radiotoiminnan investoinnit 45 miljoonaa euroa.

Investoinnit tietoliikenneverkkoihin ovat jo pitkään pysytelleet noin 600 miljoonassa eurossa vuosittain. Viimeisten viiden vuoden investointien keskiarvo/vuosi on 608,2 miljoonaa euroa (Liikenne- ja viestintävirasto).

Teleyritysten investoinnit, miljoonaa euroa

Valtion rooli ICT-hankinnoissa

Viime vuonna valtio hankki tuotteita tai palveluita yhteensä noin 4 069 miljoonalla eurolla. Näistä ICT-hankkeiden osuus oli noin neljännes, 1 026 miljoonaa euroa.  Suurin hankintakategoria olivat väylähankkeet, 1 456 miljoonaa euroa.

Valtion hankintojen toimittajista Valtori oli kolmanneksi suurin Senaattikiinteistöjen ja Destian jälkeen. Se osuus hankinnoista oli 237 miljoonaa euroa, mikä oli lähes neljännes kaikista ICT-hankkeiden kustannuksista.

Varmennekortti sähköisen tunnistamisen välineenä ei menesty, mobiilivarmenteen käyttö kasvaa

Suomi.fi:n sähköisiä tunnistustapahtumia oli viime vuonna yhteensä noin 86,6 miljoonaa. Tunnistusvälineistä verkkopankkitunnistuksen osuus oli 89,7 prosenttia. Sen osuus oli edellisestä vuodesta pudonnut lähes kolme prosenttiyksikköä.

Mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista oli 4,1 prosenttia. Kasvua edellisestä vuodesta oli 1,3 prosenttiyksikköä. Varmennekortin osuus oli 0,6 prosenttia. Se oli hivenen pudonnut edellisestä vuodesta, jolloin osuus oli 0,7 prosenttia.

Suomi.fi -tunnistustapahtumat vuonna 2018

Katso-tunnisteella voi tunnistautua yrityksen edustajana viranomaisten sähköisiin palveluihin. Katso PWD (=Katso Password) kirjautumisessa tarvitaan käyttäjätunnus ja salasana. Sen osuus oli 0,2 prosenttia tunnistustapahtumista. Katso OTP (=Katso One Time Password) kirjautumisessa tarvitaan käyttäjätunnus, salasana ja kertakäyttösalasana. Sen osuus oli 5,4 prosenttia.

Mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista kuukausittain

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

14.2.2019

Rejlers Finland Oy FiComin jäseneksi

Vuonna 1980 Mikkelissä perustettu insinööritoimisto Rejlers Finland Oy on FiComin uusin jäsen. FiComin hallitus päätti jäsenyydestä kokouksessaan 12.2.2019.

Rejlers tarjoaa insinööripalveluja teollisuuden, energian, rakentamisen ja infran asiakaskunnille. Rejlers on mukana asiakashankkeiden kaikissa vaiheissa alkaen hankeselvityksistä ja esisuunnittelusta aina projektointiin ja tuotannon aikaisiin palveluihin. Rejlersin osaaminen on asiakkaiden käytössä konsulttipalveluina, projektipalveluina ja palvelutuotteina.

”Rejlers on Suomessa ja myös Ruotsissa merkittävä televerkkojen asiantuntijapalveluiden tuottaja. FiCom on Rejlersille hyvä paikka tuoda esille omia näkemyksiä ja olla mukana vaikuttamassa alan kehitykseen” sanoo yhtiön toimitusjohtaja Seppo Sorri.

Suomessa Rejlers toimii 20 paikkakunnalla. Henkilökuntaa on noin 700, ja Rejlers-konsernin Suomen yhtiöiden liikevaihto vuonna 2018 oli noin 56,2 miljoonaa euroa.

Suomen Rejlers on osa pohjoismaista Rejlers AB -yhtiötä.  Koko konsernilla on noin 2000 työntekijää ja yli 80 toimistoa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa.

Toivotamme uuden jäsenyrityksemme lämpimästi tervetulleeksi!


11.2.2019

TV on monipuolisempi kuin koskaan ‒ Televisioviikko 11. – 17.2.

Televisio on elämänsä kunnossa. Sisällön katselutavat on monipuolistuneet ja lähetystekniikka kehittynyt. Tarjolla on yhä enemmän yhä korkealaatuisempaa sisältöä lukuisilta kanavilta ja eri palveluissa. 11. – 17.2.2019 vietetään ensimmäistä valtakunnallista Televisioviikkoa.

Suomalaiset katselivat viime vuonna televisiota 2 tuntia 45 minuuttia päivittäin. Se on vain viisi minuuttia vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan televisioruudun äärellä viettämämme kokonaisaika on suurempi kuin koskaan aiemmin: 3 tuntia 20 minuuttia. Perinteisen tv-katselun lisäksi mukaan on tullut mm. erilaisten suoratoistopalveluiden seuraaminen. Jo 40 prosenttia suomalaisista katsoo verkon kautta maksullisia tv-palveluita, kuten Netfixiä ja HBO:ta.

Televisio tuo edelleen kansan yhteen ja luo ilmiöitä sekä yhteisiä puheenaiheita. Jotkut niistä ovat ylitse muiden: viime joulukuista itsenäisyyspäivän vastaanottoa seurasi ruudusta jälleen kerran lähes joka toinen suomalainen.

Sisältöä useilla tavoilla ja tekniikoilla

Televisiokuva tulee koteihimme antenni-, kaapeli-, satelliitti- tai iptv-verkon kautta. Kännykästä tai tabletistakin televisiota voi katsella. Lähetystekniikka on syytä tietää silloin, kun hankkii uutta tv-laitetta tai haluaa lisää sisältöä katseltavakseen. Laitevaatimukset ja palvelutarjonta vaihtelevat eri verkoissa ja palveluissa.

Antenniverkon lähetystekniikka uudistuu lähivuosina. Uuden DVB-T2-teknologian myötä antenniverkon taajuuksille mahtuu enemmän kanavia, ja myös teräväpiirtokanavien määrä lisääntyy. Jo nyt antenniverkon maksu-tv-kanavat lähetetään uudella tekniikalla.

Television voi liittää myös laajakaistaan. Kun tv-vastaanottimessa on nettiliittymä ja hybridi-tv-ominaisuus, voi kaukosäätimellä käyttää televisio-ohjelmien yhteydessä olevia vuorovaikutteisia palveluita, esimerkiksi äänestää kykykilpailussa omaa voittajasuosikkiaan.

Neljäsosa suomalaisista nauttii tv-sisällöstä jonkin internetpohjaisen viihdepalvelun, esimerkiksi DNA TV:n, Elisa Viihteen, Telia TV:n tai Maxivisionin kautta. Verkkoon kytketyssä palvelussa saa käyttöönsä perus tv-kanavien lisäksi erilaisia kanavapaketteja, urheilulähetyksiä, ohjelmakirjastoja, elokuvavuokraamoja sekä verkkotallennuspalvelun.

Tarkista, että telkkari on testattu

Kun hankit televisiota, digiboksia tai kortinlukijaa, kannattaa varmistaa, että se on Antenna HD tai Cable Ready HD -testattu. Hankkimalla testatun laitteen vältyt monelta harmilta ja varmistat laitteen toimivuuden myös tulevaisuudessa. Testatutlaitteet.fi-sivustolta löydät kaikki suomalaisissa televisioverkoissa testatut päätelaitteet.

IPTV-palveluun tarvittavan digiboksin saat operaattorilta palvelun tilaamisen yhteydessä.

Maksukanavia avoinna viikonloppuna 15. – 17.2.

Tv-sisältöjä voi katsella lukuisilta eri kanavilta. Iso osa kanavista on vapaasti vastaanotettavia, mutta vielä paljon enemmän sisältöä löytyy kymmeniltä maksu-tv-kanavilta. Televisioviikon lopulla on mahdollisuus tutustua television monipuoliseen tarjontaan. Jos vielä ei tilaa maksullisia lisäkanavia, niiden sisältöön pääsee nyt kurkistamaan veloituksetta.

Maksu-tv-kanavista ovat 15. – 17.2. vapaasti katsottavissa C More Max, C More Sport 1 sekä C More Sport 2, Viasatin urheilukanavat sekä Viasat History, Viasat Explore ja Viasat Nature, Discoveryn Animal Planet, Discovery Channel, Investigation Discovery ja Discovery Science sekä Telian Liiga-passin ja Elisa Viihde Sport -sisällöt. Katselu onnistuu antenni-, kaapeli-, satelliitti-, ip- ja mobiili -vastaanottotavoilla.

FiCom on mukana Televisioviikossa, jonka järjestävät televisioyhtiöt, operaattorit ja kaupan toimijat. Myös Teosto tukee Televisioviikon toteutusta.

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

22.1.2019

Suomessa viestintäverkkoihin panostetaan

Suomessa yhteensä 10,3 miljoonaa laajakaistaliittymää

Kiinteitä laajakaistaliittymiä Suomessa oli vuoden 2018 kesäkuun lopussa yhteensä 1,7 miljoonaa. Liittymistä noin 88 prosenttia oli kotitalouksissa.  Yhteystekniikoista yleisimpiä olivat FTTB-liittymät (FTTB = kuitu rakennukseen), niitä oli 41 prosenttia. Kupariliittymien osuus oli 26 prosenttia, kaapeliliittymien 25 prosenttia ja FTTH-liittymien 7 prosenttia. 

FTTH-liittymien (FTTH = kuitu kotiin) määrä kasvoi nopeimmin, 18 prosenttia edellisen vuoden vastaavasta ajasta.  FTTB-liittymien määrä kasvoi 10 prosenttia ja kaapeliliittymien noin kaksi prosenttia. Kupariliittymien määrä sen sijaan väheni 17 prosenttia. (Viestintävirasto)

Kiinteät laajakaistaliittymät yhteystekniikan mukaan

Mobiililaajakaistaliittymien määrä vuoden 2018 kesäkuun lopussa oli noin 8,6 miljoonaa. Kasvua edellisestä vuodesta oli prosentin verran. Liittymistä 76 prosenttia oli kotitalouksissa. Suurin osa, 73 prosenttia, mobiililaajakaistaliittymistä oli sellaisia, joissa tiedonsiirron määrää ei oltu rajoitettu. (Viestintävirasto)

Mobiililaajakaistaliittymät tiedonsiirtosopimuksen mukaan

Kiinteän verkon laajakaistayhteyksistä nopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s liittymiä oli vuoden 2018 ensimmäisellä puolivuotiskaudella oli 50 prosenttia ja vähintään 100 Mbit/s liittymiä 35 prosenttia.

Matkaviestinverkossa nopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s liittymiä oli vuoden 2018 ensimmäisellä puoliskolla 68 prosenttia ja vähintään 100 Mbit/s oli 39 prosenttia

Matkaviestinverkon liittymiä Suomessa lähes 10 miljoonaa, kasvu tasaantunut viime vuosina

Matkaviestinverkon liittymien määrä viime vuoden ensimmäisellä puolivuotiskaudella oli 9,52 miljoonaa. Kotitalouksien osuus liittymistä oli 72 prosenttia. Liittymien määrä kasvoi edelleen jonkin verran, vajaa prosentti edellisen vuoden vastaavasta ajasta, mutta kasvu on huomattavasti tasaantunut viime vuosina. Kymmenen viime vuoden aikana liittymämäärien kasvu oli noin 50 prosenttia. (Viestintävirasto)

5G-verkon näkymät

GSA:n mukaan 182 operaattoria yhteensä 78 maassa oli joko testannut tai saanut lisenssin 5G-verkon testaamiseen tai koekäyttöön viime vuoden lopussa. 5G-verkon avaamista vuosien 2018 – 2022 aikana suunnitteli 74 operaattoria 43 maassa.

Ericssonin arvion mukaan vuonna 2024 5G-verkossa olisi matkapuhelinliittymiä maailmanlaajuisesti 1,5 miljardia. Näistä 55 prosenttia olisi Pohjois-Amerikassa, 43 prosenttia Koillis-Aasiassa ja 29 prosenttia Länsi-Euroopassa.

Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto myönsi viime vuonna järjestetyssä taajuushuutokaupassa 5G-verkon toimiluvat kolmelle operaattorille. Testilupia viime vuonna myönnettiin kahdeksan kappaletta.

Teleyritykset investoivat edelleen voimakkaasti tietoliikenneverkkoihin

Tilastokeskuksen mukaan teleyritysten kokonaisinvestoinnit vuonna 2017 olivat 21 prosenttia liikevaihdosta. Muun yrityssektorin (poislukien teleala ja rahoitussektori) investoinnit vastaavana aikana olivat noin kahdeksan prosenttia.

Kokonaisinvestointien osuus liikevaihdosta, prosenttia

Liikenne- ja viestintävirasto jakaa teleyritysten investoinnit kiinteän verkon, matkaviestinverkon sekä tv- ja radiotoiminnan investoinneiksi. Vuonna 2017 kiinteän verkon investoinnit olivat 250 miljoonaa euroa, mikä oli 41,1 prosenttia kaikista bruttoinvestoinneista. Matkaviestinverkon investoinnit, 313 miljoonaa euroa olivat 51,5 prosenttia ja tv- ja radiotoiminnan investoinnit, 45 miljoonaa euroa, 7,4 prosenttia kaikista bruttoinvestoinneista. Teleyritysten bruttoinvestoinnit yhteensä olivat 608 miljoonaa euroa.  

Teleyritysten investointien jakauma, miljoonaa euroa (aineelliset ja aineettomat bruttoinvestoinnit)

 

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

21.1.2019

Mikro-ojitus on houkutteleva ratkaisu taajamien kuitukaapelointeihin

Taajamissa valokaapelit asennetaan Suomessa pääosin kaivamalla katujen vierille viheralueille tai näiden puuttuessa jalkakäytävälle. Erityisesti taajamien pientaloalueilla uusien kaapeleiden kaivaminen on varsin hidasta ja kallista.

Taajamien valokaapelointeihin on kuitenkin kehitetty uusia ja aikaisempaa kevyempiä asennusmenetelmiä kuten mikro-ojitus, jyrsintä ja ketjusahaus. Näissä tekniikoissa valokaapelit sijoitetaan 30 - 40 cm syvään uraan normaalin 70 cm asennussyvyyden sijasta. Nestor Cables oli mukana mikro-ojitusprojektissa viime syksynä.

Kaikkia edellä mainittuja asennustekniikoita on käytetty jo jonkin verran Suomessa, mutta verrattuna esimerkiksi Ruotsiin niiden käyttö on vielä satunnaista - varsinkin kotimaan kunnat suhtautuvat varauksella kaapeleiden asentamiseen 30 - 40 cm syvyyteen sekä yleensäkin uusiin asennusmenetelmiin. Uusien menetelmien edut ovat perinteiseen kaivuuasennukseen verrattuna kuitenkin niin selvät, että ne ovat varmuudella yleistymässä Suomessakin. Kehitystä vauhdittaa tiedonsiirtotarpeiden nopea kasvu ja 5G-verkot, jotka toimiakseen tarvitsevat hyvät ja kattavat kuituyhteydet.

Miten mikro-ojitus tapahtuu käytännössä?

Ennen mikro-ojituksen reitin merkitsemistä katuun koko reitti tutkitaan tarkoin maatutkauksella muiden kaapeleiden sekä vesi- tai viemäriputkien varalta.

Mikro-ojituksessa asfalttiin sahataan kolmella vierekkäisellä timanttiterällä 24 mm leveä ja noin 40 cm syvä ura. Runko- ja taloputket ohjataan heti sahausterien jälkeen kaapeliuran pohjalle. Mikroputkien asennussyvyys tarkistetaan ja dokumentoidaan tarkasti.

Jokaista kadun varrella olevaa kiinteistöä varten on oma taloputki, vaikka kaikki kiinteistöt eivät tässä vaiheessa ottaisikaan kuituliittymää. Kun uusia kiinteistöliittymiä myöhemmin lisätään, koko kaapelireittiä ei tarvitse avata, vaan liittyvän kiinteistön kohdalta kaivetaan esille vain taloputken pää, johon liitetään lyhyt jatkoputki, ja tämän jälkeen talokaapeli puhalletaan lähimmältä jakamolta kiinteistöön. Mikrokanavatekniikan ansiosta talokaapeleita voidaan puhaltaa ympäri vuoden.

Mikroputkien asennusten jälkeen ura täytetään erikoishiekalla ja tiivistetään huolella. Lopuksi urasta poistetaan ylimääräinen täytehiekka, ura siistitään ja täytetään 8 cm:n syvyydeltä ja pinta peitetään 10 cm:n leveydeltä erikoisbitumilla.

Mikro-ojituksen hyödyt

Normaaliin kaivuuasennukseen verrattuna mikro-ojituksen toteuttaminen häiritsee alueen asukkaita vähemmän. Pienten koneiden ansiosta mikro-ojitusta voidaan tehdä kapeillakin kaduilla ilman, että siitä on paljoa haittaa alueen asukkaiden liikkumiselle. Kaapeliura on myös niin kapea, että sen yli voi ajaa autolla ennen uran täyttöä.

Mikro-ojitus on huomattavasti nopeampaa kuin perinteinen asennus kaivamalla. Reitistä, liittymien määristä ja katupohjien maa-aineksista riippuen asennusnopeus viikossa vaihtelee 1,5 kilometristä jopa 3,5 kilometriin.

Mikro-ojituksen kokonaiskustannukset ovat erikoismateriaalien, useiden koneiden ja työssä tarvittavan henkilöstön vuoksi suunnilleen kaivuuasennusten luokkaa, mutta huomattava säästö tulee siinä, että jälkiasfaltoinnit jäävät kokonaan pois.


8.1.2019

Tekijänoikeusdirektiivi synnytti Pelastetaan internet -kampanjan

Valmistelussa loppusuoralla oleva EU:n tekijänoikeusdirektiivi on aiheuttanut runsaasti keskustelua. Uusi direktiivi näyttää luovan internetissä toimiville palveluntarjoajille uusia vastuita sekä vaikuttavan merkittävästi myös yksityisiin netinkäyttäjiin. Pelkona on, että osa palveluntarjoajista vetäytyy mieluummin EU:n markkinoilta kokonaan kuin ottaa lisävastuut kantaakseen. Netin laillisen sisällön supistuminen ei ole kenenkään etu.

Direktiivin keskeisenä tarkoituksena on siirtää tuloja internetin sisällönjakoalustoilta sisällön kustantajille sekä parantaa tekijänoikeudella suojatun aineiston markkinoiden toimivuutta. Tavoite on hyvä, mutta valitut keinot vääriä. Epäselvällä lakiuudistuksella pyritään muuttamaan tekijänoikeuksien tasapainoa hyvin lyhytnäköisellä tavalla.

Turre Legal Oy, Creative Commons Suomi, EFFi ry, Open Knowledge Finland ry, Suomen Tubettajat ry ja FiCom ovat aloittaneet tiedotuskampanjan ja avanneet verkkosivuston pelastetaaninternet.fi selventääkseen, mistä tekijänoikeusdirektiivissä on kyse.

Kiistanalaisimmat kohdat

Artikla 3 - Tiedonlouhinta

Vain tutkimusorganisaatiot (lähinnä yliopistot) saavat harjoittaa tiedonlouhintaa. Tämä vaikeuttaisi tekoälyn kaupallista kehitystä merkittävästi.

Artikla 11 - "Linkkivero"

Uutisia koostaville palveluille säädetään velvollisuus maksaa lisenssimaksuja lehtikustantajille. Some-palveluiden tulee maksaa sivustojen esikatselutekstin näyttämisestä.

Artikla 12a - Urheilutapahtumien järjestäjien suoja

Urheilutapahtumien järjestäjillä on yksinoikeus järjestämänsä tapahtuman kuvaamiseen ja esittämiseen.

Artikla 13 - "Filternet" ja vastuun siirto alustoille

Nettisivustoille tulee vastuu käyttäjien sivustoille lataamista sisällöistä ja niiden mahdollisista tekijänoikeusloukkauksista.

Direktiiviä synnytetty yli kaksi vuotta

Tekijänoikeusdirektiivin sisällöstä annettiin ensimmäinen ehdotus jo syksyllä 2016, eikä asiaa ole saatu lopullisesti hyväksyttyä vieläkään. Direktiiviä ovat koko sen valmistelun ajan vastustaneet paitsi internetissä palveluita tarjoavat yritykset, myös yksityishenkilöt.

Direktiiviä käsitellään seuraavan kerran EU:n parlamentin, komission ja neuvoston trilogi-neuvotteluissa 21.1.2019.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

20.12.2018

ICT-toimialan ympäristövaikutukset

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2017

Tilastokeskuksen tuottamien ennakkotietojen mukaan kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Suomessa vuonna 2017 noin viisi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvihuonekaasupäästöjen määrä oli yhteensä 55,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.  Energiasektorin osuus näistä oli 74 prosenttia, teollisuusprosessien 11 prosenttia, maatalouden 12 prosenttia ja jätteiden käsittelyn osuus kolme prosenttia. Eniten päästöjen laskuun vaikutti fossiilisten polttoaineiden kulutuksen väheneminen ja liikenteen biopolttoaineiden osuuden kasvu. (Tilastokeskus, Kasvihuonekaasut)

Elektroniikkateollisuuden sekä televiestinnän osuus kasvihuonepäästöistä 0,04 prosenttia

Kasvihuonekaasut-tilasto ei jaottele päästöjä toimialoittain, ainoastaan sektoreittain. Ilmapäästöt toimialoittain -tilasto sen sijaan jaottelee kasvihuonekaasupäästöt myös toimiloittain. Suomalaisten aiheuttamiin päästöihin lasketaan tässä tilastossa mukaan myös suomalaisten aiheuttamat päästöt ulkomailla eli tilastossa ovat muun muassa lento- ja vesiliikenteen päästöt.

Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2016, jolloin kasvihuonepäästöt olivat kokonaisuudessaan 62 727 455 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Energiahuollon osuus päästöistä on suurin, 27,5 prosenttia. Kuljetus- ja varastointitoimialan osuus on noin 16 prosenttia ja maa-, metsä- ja kalatalouden lähes 13 prosenttia. Kotitalouksien osuus on neljänneksi suurin, noin 11 prosenttia.

Elektroniikkateollisuuden osuus on vain 0,04 prosenttia, kuten myös televiestinnän. Tietojenkäsittelypalvelun, joka sisältää myös palvelinkeskusvuokrauksen, osuus on 0,003 prosenttia.  Toimialoittaisessa vertailussa ICT-alan muodostamat kasvihuonekaasupäästöt ovat siis melko vähäiset. (Tilastokeskus, Ilmapäästöt toimialoittain)

Kasvihuonekaasupäästöt toimialoittain 2016

  osuus kasvihuonekaasupäästöistä
Kotitaloudet 11,2255
A Maa-, metsä- ja kalatalous 12,9801
B Kaivostoiminta ja louhinta 0,6740
10_12 Elintarviketeollisuus ym. 0,3879
13_15 Tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus 0,0247
16_18 Metsäteollisuus, painaminen 4,9763
19_22 Kemianteollisuus 6,2720
23 Rakennusaineteollisuus 2,3570
24_25 Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus 5,9447
26 Elektroniikkateollisuus 0,0431
27 Sähkölaitteiden valmistus 0,0004
28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 0,0224
29_30 Kulkuneuvojen valmistus 0,0300
31_32 Muu valmistus ml. huonekalut 0,0041
33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 0,0013
D_E Energia-, vesi- ja jätehuolto 17,3318
F Rakentaminen 2,3137
G Kauppa 1,0203
H Kuljetus ja varastointi 16,4340
I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 0,3975
58_60 Kustannustoiminta ja audiovisuaalinen toiminta 0,0082
61 Televiestintä 0,0358
62_63 Tietojenkäsittelypalvelu 0,0028
K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 0,3685
L Kiinteistöalan toiminta 0,1403
N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 0,9193
O_Q Julkinen hallinto; koulutus; terveys- ja sosiaalipalvelut 1,2894

Kotitaloudet suurin sähkön kuluttaja Suomessa

Tilastokeskuksen Energiatilinpito 2016 -tilaston mukaan kotitaloudet käyttivät lähes neljäsosan koko Suomessa käytetystä sähköstä. Loput kolme neljäsosaa jakaantui teollisuuden, palvelujen ja julkisen hallinnon eri toimintojen välillä.

Eri toimialoista sähkön kulutus oli suurinta metsäteollisuudessa, noin 21 prosenttia. Kemianteollisuus käytti noin kahdeksan prosenttia Suomen sähköstä. Suunnilleen seitsemän prosentin osuudessa olivat metallien jalostus sekä energia-, vesi- ja jätehuolto. Kaupan osuus oli noin neljä prosenttia ja kuljetus ja varastointi -toimialan kolme prosenttia. Maa-, metsä- ja kalatalous, elintarviketeollisuus, kaivostoiminta ja louhinta sekä kiinteistöala käyttivät kaikki noin kaksi prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan osuus kulutuksesta oli hieman yli yhden prosentin ja muiden toimialojen osuudet jäivät alle prosentin. Näistä elektroniikkateollisuuden osuus oli 0,3 prosenttia, televiestinnän 0,4 prosenttia ja tietojenkäsittelypalvelun samoin 0,4 prosenttia.

Energiatilinpito 2016 -tilasto julkaistiin syyskuussa 2018.

Sähkön kulutuksen suhde mobiilidatan määrään

VTT on tutkinut muun muassa mobiilioperaattoreiden sähkön kulutuksen ja mobiilidatan määrän suhdetta. Vuosien 2010 ja 2017 välisenä aikana operaattoreiden sähkön kulutus on kasvanut reilut 10 prosenttia. Samaan aikaan mobiilidatan määrä on kuitenkin kasvanut noin 4500 prosenttia.  Sähkön kulutus lähetettyä gigatavua kohti on siis huomattavasti laskenut.

Tämän kehityksen ennustetaan vielä kasvavan 4G LTE verkon parantuessa, sillä 3G- ja 2G-verkkojen sähkön kulutus on huomattavasti 4G-verkkoa suurempaa. Sähkön kulutuksen yhtä lähetettyä gigatavua kohti arvioidaan laskevan edelleen 5G-verkossa. Toisaalta 5G-verkon tukiasemia on aiempaa tiheämmässä, joten lopullisen sähkön kokonaiskulutuksen ennustaminen on toistaiseksi melko vaikeata. (VTT, Evaluating the Energy Consumption of Mobile Data Transfer, 2018)

Datakeskusten energiankäytön vähentämiseen panostetaan

EU:n Data Centre Code of Conduct on vuonna 2008 perustettu hanke, jonka tavoitteena on vähentää datakeskusten energian kulutusta.  Hankkeessa mukana olevat datakeskukset sitoutuvat energian kulutuksen säännölliseen tarkkailuun ja jatkuvaan energian kulutuksen vähentämiseen. Ne osallistuvat auditointiin energian säästämismahdollisuuksien tunnistamiseksi. Datakeskusten osallistuminen hankkeeseen on vapaaehtoista. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (Joint Research Centre, JRC) tutkijoiden mukaan joulukuussa 2016 hankkeeseen oli ilmoittautunut mukaan jo 345 datakeskusta, joista suuri osa sijaitsee Euroopassa. 

Yksi datakeskuksille laadittu mittari on PUE-arvo (PUE = Power Usage Effectiveness). Sen ideaaliarvo on yksi, tosin nykyisillä laitteilla sen saavuttaminen ei vielä ole mahdollista. Hankkeessa mukana olevien datakeskusten keskimääräinen PUE-arvo on kuitenkin selvästi laskenut vuodesta 2010, jolloin se oli 1,96, pistelukuun 1,64 vuonna 2016. Osa datakeskuksista oli saavuttanut arvon 1,2.  Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden mukaan Pohjoismaissa tai Pohjois-Euroopassa sijaitsevien datakeskusten on odotetusti todettu olevan energiatehokkaimpia. (Trends in Data Centre Energy Consumption under the European Code of Conduct for Data Centre Energy Efficiency, 2017)

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

19.12.2018

Sitran Mari Pantsar: Digitalisaatio keskeinen päästövähennyksien mahdollistaja

Digitalisaation ja ICT-alan merkitys on maapallon tulevaisuuden turvaamisessa huomattava. Uusilla teknologisilla ratkaisuilla saavutetaan päästövähennyksiä joko suoraan tai välillisesti. Sitrassa Suomea kohti ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa luotsaava Mari Pantsar vastaa kysymyksiin ICT:n ja ilmastokriisin suhteesta.

Kuinka suuri rooli digitalisaatiolla on ilmastomuutoksen hillitsemisessä?

IPCC:n raportin (8.10.2018) mukaan maapallon lämpötilan nousu voidaan vielä rajoittaa 1,5 asteeseen, mutta se vaatii pikaisia toimia ja valtavaa yhteiskunnallista muutosta.

Digitalisaatio on yksi keskeinen uusien ratkaisujen mahdollistaja, jonka avulla voidaan saavuttaa päästövähennyksiä ja joka voi auttaa siirtymisessä vähähiiliseen maailmantalouteen. Päästövähennykset voivat syntyä suoraan teknologisen kehityksen kautta tai epäsuorasti vaikuttamalla muiden alojen päästöihin muuttamalla kulutustottumuksia, luomalla jakamistaloudelle uusia mahdollisuuksia ja tukemalla yritysten siirtymää kohti kiertotalouden periaatteiden mukaisia liiketoimintamalleja.

ICT-sektori ja digitalisaatio kuluttaa kuitenkin paljon energiaa. Maailman digitalisoituessa voimme olettaa, että ICT-sektorin kokonaisenergiankulutus kaikesta huolimatta kasvaa ja tällä voi olla negatiivisia sivuvaikutuksia (ns. rebound-vaikutus), jotka on huomioitava. Pitäisi pystyä arvioimaan nykyistä paremmin mitkä digitaaliset ratkaisut auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa ja mitkä taas toimivat päinvastoin.

Miten digitalisaatio ja kiertotalous liittyvät yhteen?

Kiertotalous edistää talouskasvun irtikytkentää luonnonvarojen liikakäytöstä ja siinä digitalisaatiolla voi olla merkittävä rooli. Digitalisaatio mahdollistaa muun muassa jakamis- ja alustatalouden kehityksen, mikä on keskeistä kiertotalouden edistämiseksi.

Digitalisaatiota hyödyntäen voidaan lisäksi kehittää erilaisia liiketoimintamalleja, joiden avulla voidaan pidentää tuotteiden elinkaarta, edistää siirtymistä tuotteiden kuluttamisesta palveluihin sekä tehostaa luonnonvarojen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä.  

Digitalisaatio voi toimia myös hyvänä työkaluna osallistaa kansalaiset ilmastotyöhön ja saada heidät vähentämään kulutustaan ja matkusteluaan.

Miten ICT-ala voi käytännössä auttaa ilmastokriisin ratkaisemisessa?

ICT-alan tulee siirtyä energiankäytössään uusiutuviin energialähteisiin sekä pienentää toiminnastaan aiheutuvaa kokonaisenergiankulutusta ja kokonaispäästöjä koko ICT-ketjussa, tietoverkoissa, datakeskuksissa ja laitteissa.

ICT-ala voi auttaa ilmastokriisin ratkaisemisessa myös kehittämällä teknologiaa ja ratkaisuja, jotka auttavat muita aloja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

EU-komission pyrkimys saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä edellyttäisi muun muassa sitä, että esimerkiksi sähkön tuotanto pitäisi yli kaksinkertaistaa samalla, kun sen tuotannossa luovuttaisiin kokonaan fossiilisista polttoaineista. Lisää sähköä tarvitaan, jotta liikenteen ja asumisen päästöjä saadaan vähennettyä. Edellä mainittuun liittyen ICT-alan kasvava energiankulutus ja päästöt tulee olla mukana kaikissa tarkasteluissa, ja sähkönkulutusta ja päästöjä tulisikin tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja yli eri sektorirajojen.

ICT-alan tulee olla mukana arvioissa, kun ratkaistaan, mihin yhä niukkenevat luonnonvarat käytetään ja miten hoidetaan siirtymä fossiilisesti tuotetusta energiasta uusiutuviin kokonaisvaltaisesti, ei vain ICT-alan sisällä vaan koko yhteiskunnassa.

Mitä ICT-alalla voimme tehdä vielä nykyistä paremmin?

ICT-alan tulee jatkaa ponnisteluja yhä energiatehokkaampien ratkaisuiden kehittämiseksi. Lisäksi alan tulisi avoimesti ja kriittisesti keskustella siitä, mitkä ratkaisut auttavat ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja mitkä taas aiheuttavat mahdollisesti nykyistä suuremmat päästöt. On tärkeää tuoda esille, että kaikki digitalisaatioon liittyvät ratkaisut eivät ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta positiivisia ja joitakin olemassa olevista ratkaisuista voitaisiin myös kenties toteuttaa jo nykyistä vähäpäästöisemmin.

ICT-alan tulisi myös huolehtia, että se nopeuttaa jo olemassa olevien päästöjä vähentävien ratkaisuiden käyttöönottoa kuten datakeskusten hukkalämmön talteenottoa myös vanhoissa datakeskuksissa.

Monet ICT-alaan liittyvät ratkaisut, kuten esimerkiksi kuluttajien viihde-, peli- ja mediapalveluiden käyttö, lisääntyvät jatkuvasti. Joidenkin arvioiden mukaan jo tänä päivänä suuri osa internet-liikenteestä on videoiden striimausta. Tämän ns. E&M (Entertainment & media) osuus ja rooli ICT-sektorin kokonaispäästöissä onkin asia, jota pitää tutkia enemmän ja josta pitäisi keskustella avoimemmin.

Kuluttajien käyttäytymisen kautta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, ja kuluttajia pitäisi tiedottaa ympäristöystävällisistä käyttötavoista. Tämä voisi olla yksi keino vastata kasvavaan energian kysyntään tulevaisuudessa (yhdessä energiatehokkaampien laitteiden ja verkkojen kehittämisessä).

Myös ICT-alan edellyttämien laitteiden yms. valmistuksesta ja raaka-aineiden kaivamisesta aiheutuvat päästöt pitäisi pystyä ottamaan huomioon nykyistä paremmin. Näiden materiaalien kierrätystä ja uudelleenkäyttöä tulisi myös kehittää.

ICT-alan tulisi avoimemmin tuoda esille alaan liittyvät energiankulutus- ja päästötiedot. Lisäksi liian usein puhutaan myös siitä, että energiankulutusta on pystytty vähentämään esim. siirrettyä dataa kohti, mutta vähemmän puhutaan siitä, miten kokonaisenergiankulutus on muuttunut – esim. datan määrä moninkertaistunut ja siten energiankulutus noussut / tulee nousemaan.

 

Tämä aihe liittyy

Mari Pantsar, johtaja, hiilineutraali kiertotalous, Sitra


Pages