20.8.2020

Korona kiihdytti Tampereen digikehitystä

Vaikka monipaikkaisuuden ja varsinkin etätöiden tekemisen ennustetaan koronan vaikutuksesta lisääntyvän, globaali kaupungistumistrendi tuskin muuttaa täysin suuntaansa, uskoo Tampereen pormestari Lauri Lyly. Tampereella kaupungin työntekijöistä noin kolmannes pystyi koronakeväänä siirtymään etätöihin. Uudet, etätyöhön sopivat toimintatavat otettiin kaupungissa käyttöön nopealla aikataululla.

Pormestari Lauri Lyly, Tampereen kaupunki

Millä tavalla kuluneen kevään digiloikka on mennyt Tampereella?

Tampereen kaupunki tunnetaan teollisena ja teknologisena edelläkävijänä. Pyrimme tekemään ratkaisuita ja päätöksiä, jotka kantavat vuosikymmeniä eteenpäin. Emme kaihda kokeilla uutta ja ottaa käyttöön uusia ratkaisuita. Tampereen kaupungin strateginen Smart Tampere -kehitysohjelma rakentaa kestävää ja älykästä Tampereen seutua, jossa asuminen, eläminen ja liikkuminen ovat hiilineutraalia ja jossa palvelut toimivat digitaalisesti, sujuvasti ja käyttäjälähtöisesti. Kokeilevalla otteella tuemme yhteistyötä yrityksien, korkeakouluyhteisön ja elinkeinoelämän kanssa.

Koronan tuomat muutokset ovat haastaneet meitä nopeuttamaan muutoksen vauhtia. Kaupungin työntekijöistä noin kolmanneksen on ollut mahdollista siirtyä etätöihin. Nopealla aikataululla kehitimme työnkulut etätyöhön sopiviksi ja otimme omaksemme uudet työtavat. Tämä on edellyttänyt joustamista ja kokeilevaa otetta meiltä kaikilta.

Suurin osa kuntien henkilöstöstä työskentelee tehtävissä, joissa ei ole mahdollista siirtyä etätöihin. Esimerkiksi hoiva-, opetus-, varhaiskasvatus-, terveydenhuolto- ja joukkoliikenteentehtävät vaativat ihmisen kohtaamista ja läsnäoloa, eikä etätyö ole ollut mahdollista. Näiden ammattilaisten työ on ollut tärkeää, ja olemme pyrkineet suojaamaan heitä taudilta työtehtävissä käytettävissä olevilla keinoilla.

Löytyikö keväällä pullonkauloja sähköisissä palveluissa, joihin pitäisi panostaa?

Kevään aikana sähköisten palveluiden kysyntä on ollut huomattavan suurta, eikä kaikkia palveluita ollut etukäteen mitoitettu vastaamaan näin nopeasti kasvavaan kysyntään. Esimerkiksi yli 70-vuotiaille ikäihmisille perustimme pikaisesti soittopalvelun, jossa ammattilainen ottaa heihin yhteyttä kysyäkseen vointia ja kuulostellakseen tilannetta.

Julkisen sektorin työntekijät ovat koronakriisissä venyneet uskomattomiin työsuorituksiin, ja siitä meidän jokaisen on syytä heitä kiittää. He tekevät työnsä ammattitaidolla vaikeissa olosuhteissa ja paineen alla.

Onko monipaikkaisuuden edistäminen järkevää – ja millä reunaehdoilla?

Monipaikkaisuudella tarkoitetaan työntekemisen ja asumisen pirstoutumista useisiin paikkoihin. Kyse voi olla kesämökistä ja kaupunkiasunnosta, kakkosasunnosta ja kodista tai vastaavista monen paikan välille hajautuvasta arjesta. Etätyö on yksi monipaikkaisuuden muodoista, jossa työ jakautuu kahden paikan välille.

Tänä keväänä yhä useampi suomalainen on kokeillut tätä työntekotapaa. Tutkimusten mukaan vain noin 7 prosenttia työvoimasta on tehnyt säännöllisestä etätöitä. Heistä suurin osa on ollut ylempiä toimihenkilöitä. Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka suuri harppaus etätyötä tekevien luvussa on tänä keväänä otettu.

Monipaikkaisuuden ennakoidaan kasvavan, eritoten juuri etätyön muodossa. Avainasemaan nousevat toimivat ja nopeat tietoliikenneyhteydet. Jos ne ovat kunnossa, on työtä mahdollista tehdä lähes mistä vain, mikäli työn luonne antaa siihen mahdollisuuden. Hybridimalli, jossa osa työstä tehdään tiimin kanssa kasvokkain ja osa etänä, kasvattaa varmasti suosiotaan.

On kuitenkin vaikea nähdä, että globaali kaupungistumisen trendi kääntyisi suoranaiseksi muuttovirraksi kaupungeista harvaanasutummille seuduille. Sen sijaan voisi ennakoida kausiasumisen suosion nousua. Ympärivuoden asuttavat mökit ja kakkosasunnot voivat tarjota etätyötä tekeville mieluista vaihtelua. Haasteena on, miten julkiset palvelut pysyvät asukkaan perässä, kun kotikunta vaihtelee. Tähän tarvitaan ratkaisuja, joita on etsittävä yhdessä ministeriöiden ja muiden päättäjien kanssa.

Mistä monipaikkaisuuden edistäminen jumittaa?

Monipaikkaisuudesta tarvitaan lisää tietoja, sillä valtioneuvoston raporttikin on todennut, etteivät nykyiset tilastointitavat kykene hahmottamaan ilmiön laajuutta ja kehitystä. Ensin täytyy olla käsitys nykytilanteesta, jotta voidaan ymmärtää, millaisesta ilmiöstä ja kuinka suuresta osasta väestöä sekä julkisia palveluita on kyse. Tämän jälkeen on harkittava sujuvia ratkaisuita, joilla voimme helpottaa monipaikkaisuuden tuomia haasteita. Suurin este on ensisijaisesti tiedonpuute, johon on tärkeä perustaa hyvät päätökset.


20.8.2020

Tunnistaminen toimii – miljoonat muualle kuin valtion välineeseen

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman yksi tavoite on edistää toimivien tunnistusratkaisujen kehittymistä. Valtiovarainministeriössä tämän on ilmeisesti tulkittu tarkoittavan useaan kertaan kuopattua ideaa, jossa valtio kehittää oman tunnistamisvälineensä ja alkaa kilpailla sillä markkinatoimijoiden kanssa.

Uuden tunnistusratkaisun hintalapuksi on arvioitu 15,9 miljoonaa euroa. Tämän lisäksi siitä aiheutuisi jatkuvasti kolmen miljoonan euron vuotuiset käyttökustannukset (Valtiovarainministeriön julkaisuja 2019:20, s. 44).

Ehdotus on korkean hinnan lisäksi myös kilpailuoikeudellisesti ja valtiontukisäännösten kannalta ongelmallinen. Esimerkiksi valtiovarainministeriön omassa, 2.7.2020 julkaistussa arviomuistiossa digitaalisen henkilöllisyyden kehitykseen vaikuttavasta lainsäädännöstä (VN/16287/2020) tunnistetaan riski kielletystä valtiontuesta. Tilanteessa, jossa valtion tunnistusväline olisi osana kilpailtua markkinaa ja muodostuisi taloudelliseksi toiminnaksi, olisi arviomuistion mukaan hyvin todennäköisesti kyse kielletystä valtiontuesta (s. 63). Valtion varoilla tuotettu tunnistusväline olisi lisäksi erilaisessa kilpailuasemassa yksityisen sektorin välineisiin verrattuna (s. 65). Arviomuistion mukaan myös sillä, että  valtio  ei enää ostaisi yksityisiä tunnistuspalveluja, vaan tuottaisi oman ratkaisunsa julkishallinnon palveluita varten, saattaa olla valtiontuen ja kilpailuoikeuden kannalta merkitystä (s. 71).

Todellisuudessa esimerkiksi alaikäisten, EU:n ulkopuolisesta maasta tulevien henkilöiden, turvapaikanhakijoiden, suomalaisten viranomaisten kanssa asioivien EU-kansalaisen sekä muiden yksittäisten kohderyhmien tunnistamisen ongelmat voidaan ratkaista valtion ja markkinatoimijoiden yhteistyönä kehitetyillä erillisillä tunnistusratkaisuilla.

Mobiilivarmenne uudistuu

Parhaillaan työn alla oleva uusi versio suomalaisoperaattoreiden Mobiilivarmenteesta on hyvä esimerkki jatkuvasti kehittyvistä, markkinatoimijoiden tarjoamista tunnistusvälineistä. Mobiilivarmenne toimii jatkossakin vahvana sähköisenä tunnisteena, mutta sen lisäksi yleiskäyttöisenä tunnistusvälineenä erilaisissa palveluissa, joissa ei tarvita henkilötunnusta. Enää ei siis palveluihin kirjautuessa tarvitse muistaa erillisiä käyttäjätunnuksia ja salasanoja, ja uuden käyttäjätilin voi myös helposti perustaa Mobiilivarmenteen avulla.

Uudistuva Mobiilivarmenne tukee älypuhelinten biometrisiä tunnisteita eli sormenjälki- ja kasvotunnistusta, ja sen voi itse ottaa käyttöön passin tai henkilökortin avulla.

Uusi versio toimii myös kansainvälisesti. Jos katsotaan tarpeelliseksi, siihen on mahdollista liittää EU-kansalaisille tarkoitettu eIDAS-tunnistautuminen, ja se on yhteensopiva kansainvälisen mobiilioperaattorien yhteistyöjärjestö GSMA:n Mobile Connect -tunnistuspalvelun kanssa. Mobiilivarmenteella voi siis jatkossa tunnistautua maailmanlaajuisesti, turvallisesti ja tehokkaasti.

Valtion ei pidä lähteä kilpailemaan omalla välineellään hyvin toimiville ja entuudestaan kilpailluille tunnistamisen markkinoille. Miljoonille euroille, jotka uppoavaisivat valtion oman tunnistusratkaisun perustamiseen ja ylläpitoon, on vallitsevassa taloustilanteessa taatusti parempaakin käyttöä.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

20.8.2020

Konesalien verotus järkevöityy

Hallitus on toteuttamassa lupaamansa sähköverouudistuksen ensi vuoden alusta. Teollisuussähkön taso lasketaan EU:n minimiin, ja samalla energiaveronpalautukset poistuvat. Malli on nykyistä läpinäkyvämpi ja parantaa Suomen kilpailukykyä. Ruotsissa EU:n minimitaso on sähköverotuksessa ollut käytössä jo useamman vuoden.

Valtiovarainministeriön mukaan muutos sisältää myös konesalien sähköverotuksen uudistuksen. Pienet, alle viiden megawatin, konesalit verotetaan jatkossa alemman (sähköveroluokka II) teollisuussähköveroluokan mukaan. Tällä hetkellä sen piirissä ovat olleet vain isot konesalit, mutta jatkossa keinotekoinen kokorajoitus poistuu. Päästäkseen alemman veron piiriin pienten konesalien on kuitenkin osoitettava, että konesaleissa syntyvä lämpö käytetään hyödyksi. Tarkemmat yksityiskohdat konesalien osalta kerrotaan julkisuuteen vasta 1.9., jolloin sähköverouudistusta valmistellut työryhmä saa työnsä valmiiksi. Myös FiCom on ollut työryhmässä kuultavana.

Verotuksella ilmastomyönteisiä tuloksia

Kiinnostavia konesaleihin liittyviä yksityiskohtia on lukuisia. Hallitusohjelman kirjauksessa on esimerkiksi maininta lämmön hyödyntämisvelvoitteesta kaukolämpöverkossa. Lämmön hyötykäytön tulisi aina olla alempaan veroluokkaan oikeuttava seikka riippumatta siitä, kuka ja miten konesaleissa syntyvää lämpöä hyödyntää. Myös suurten konesalien lienee ohjattava tuottamansa lämpö hyötykäyttöön, sillä niiden synnyttämä lämpömäärä on merkittävä. Hyödyntämisvelvoitetta ei kuitenkaan voi asettaa taannehtivasti.

Sähköverouudistuksella halutaan tukea teollisuuden sähköistymistä. Myös ilmastonmuutoksen torjunnassa sähköisten palvelujen lisääntyvä käyttö on tärkeää. Suomessa on kansainvälisesti arvioiden korkealaatuiset tietoliikenneverkot, jotka konesalien lisäksi ovat keskeinen osa digitaalista infraa. Uuden sukupolven mobiiliteknologia käyttää vähemmän energiaa kuin aiemmat, mutta datan käytön kasvaessa sähkönkulutuksen ennustetaan nousevan. Ympäristön kannalta merkityksellisintä on, miten hiilidioksidivapaasti sähkö on tuotettu.

Myös palvelut alempaan veroluokkaan

Digitaalinen infra ja sen palvelut tulisi kokonaisuudessaan siirtää alempaan veroluokkaan. Näin tuettaisiin yhteiskunnan digitaalisia palveluita ja edistettäisiin ratkaisuja, jotka auttavat myös ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Haasteeksi nimittäin nousee järkevän ja erittäin kannatettavan teollisuussähkön laskemisen jälkeen se, että palvelualat jäävät ylempään veroluokkaan ja niitä verotetaan jatkossa noin 45-kertaisesti teollisuuteen verrattuna. Palvelualat, joihin siis myös digiala kuuluu, ovat kuitenkin avainroolissa työllisyyden nostamisessa. Digitaaliset ratkaisut vähentävät jatkuvasti paitsi omaansa, myös muiden alojen hiilijalanjälkeä. Niidenkin sähköveron reivaaminen alaspäin olisi kasvua ja ympäristöä tukeva toimenpide.

Tämä aihe liittyy

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

20.8.2020

Laajakaistatukilain uudistus etenee - mitä tuella on saatu?

Valtion budjettiin on varattu ensi vuodelle viisi miljoonaa euroa laajakaistatukea. Tukirahaa voidaan myöntää nopeiden yhteyksien rakentamiseen alueille, joille ei ole tulossa kaupallista laajakaistaa ennen vuotta 2025. Vertailun vuoksi: teleyritykset investoivat verkkorakentamiseen vuosittain noin puoli miljardia euroa, joista kiinteisiin yhteyksiin investoidaan yli puolet.

Liikenne- ja viestintäministeriö lähetti vapun alla lausunnolle luonnoksen laajakaistatukilaiksi. Ehdotus on jatkoa Nopea laajakaista –tukiohjelmalle, jonka hakuaika päättyi vuonna 2018. Tukiohjelman jatkaminen on kirjattu hallitusohjelmaan. Tarkoituksena on, että tukea voi hakea ja myöntää jälleen ensi vuoden alusta. Laajakaistan rakentamiseen olisi mahdollista saada tukea 66 prosenttia hankkeen tukikelpoisista kustannuksista. Tuesta osan maksaisi valtio ja osan kunnat. Luonnoksesta on nyt annettu lausunnot, ja hallituksen esitys annetaan syksyllä.

Suomessa viestintäverkot on rakennettu pääosin markkinaehtoisesti, ja siksi on aivan keskeistä, ettei tuki vääristä kilpailutilannetta ja markkinoita. Lakiluonnoksessa aivan oikein todetaan, että julkista tukea ei ole tarkoituksenmukaista kohdentaa sellaisten laajakaistayhteyksien rakentamiseen, jotka ovat joko nyt tai lähitulevaisuudessa markkinaehtoisesti saatavilla tai muuten turvatut.

Lainsäädännön oltava aidosti teknologianeutraalia

Esityksen mukaan se on teknologianeutraali. Näin ei valitettavasti ole, koska tukikelpoisuuden ehtona on 100 Mbit/s symmetrisen häiriöttömän yhteyden tarjoaminen tavanomaisissa ruuhka-aikaolosuhteissa. Tällä hetkellä tällaiset laatuvaatimukset pystytään toteuttamaan valokuitutekniikalla ja kaapelitelevisioverkkoon pohjautuvilla laajakaistayhteyksillä. Esitys sulkisi tuen ulkopuolelle esimerkiksi uudet Fixed Wireless Access (FWA) -tekniikalla toteutetut nopeat laajakaistayhteydet, koska ne eivät ole symmetrisiä. FWA:lla toteutetut yhteydet toisivat uusia mahdollisuuksia nopean laajakaistan saatavuuteen nimenomaan pientaloalueille. Tämä helpottaisi osaltaan hallitusohjelmaan kirjattua saatavuusongelmaa taajamissa.

FiCom esittikin omassa lausunnossaan pientä pykälämuutosta, jolla ehdotuksesta saataisiin aidosti teknologianeutraali ja vastaamaan paremmin EU:n laajakaistatavoitteita. Muutos parantaisi samalla viestintäverkkojen rakentajien mahdollisuuksia liittymien tarjontaan ja antaisi kuluttajille lisää vaihtoehtoja valita haluamansa tekniikka.

Kotitalousvähennys toimisi rakentamisrahaa paremmin

Viime aikoina on puhuttu paljon siitä, että valtion tulisi kustantaa kansalaisille laajakaistayhteydet, koska kyse on sähkön ja veden lailla peruspalvelusta ja -tarpeesta. Toistaiseksi myös sähkö- ja vesi-infran ovat maksaneet niiden rakennuttajat, ei yhteiskunta, joten miksi laajakaistarakentaminen pitäisi kustantaa verovaroista?

Tuelle on perusteensa, jos nopeita yhteyksiä ei ole kaupallisesti lainkaan saatavilla. Tuen voisi kuitenkin kohdentaa paremmin suoraan kuluttajalle esimerkiksi kotitalousvähennyksenä, joka myönnettäisiin laajakaistan rakentamiskustannuksista myös oman tontin ulkopuolella.

Tukea myönnetty reilu 140 miljoonaa euroa

Nopea laajakaista -tukiohjelmasta on myönnetty valokuituverkkojen rakentamiseen vuosina 2011 – 2019 valtion tukea 76 miljoonaa euroa. Jotta tukea on voinut hakea, hanke on edellyttänyt kunnalta 8 – 33 prosentin ja kuituverkkoa rakentavalta taholta 1/3 maksuosuutta rakentamiskustannuksista. Lisäksi ELY-keskukset ovat myöntäneet maaseuturahastosta tukea 25 miljoonaa euroa. Yhteensä tukia on myönnetty hieman reilu 140 miljoonaa euroa (valtio 76 milj. €, ELY-keskukset 25 milj. € ja kunnat vajaat 40 milj.).  

Tuella on rakennettu kuituverkkoa 25 000 km vuoden 2019 loppuun mennessä. Rakentaminen jatkuu vielä tänä vuonna, mutta uusien tukien hakeminen päättyi 2018, ja viimeiset tukipäätökset tehtiin 2019.

Hankkeessa on myyty liittymiä noin 53 200. Valmiiksi on rakennettu noin 40 000 liittymää, joista käytössä on noin 32 500. Käytössä olevien liittymien hinnaksi on muodostunut reilu 4 300 euroa/liittymä.

Kaiken kaikkiaan Suomessa kuituverkko on saatavissa yli miljoonaan kotitalouteen ja vähintään 100 Mbit/s yltävä, kiinteä laajakaista oli vuoden 2019 lopussa saatavissa 64 prosenttiin eli lähes 1,8 miljoonaan kotitalouteen (lähde: Traficom).

Tuella on saatu hyvää aikaan ja kiinteitä yhteyksiä sinne, missä kaupallisella tarjonnalla on ollut haasteita. Toisaalta kääntöpuolena on joidenkin alueiden taloudelliset vaikeudet, jotka ovat heijastuneet hankekuntiin, kuten Valtiontalouden tarkastusviraston raportista ilmenee. Raportin mukaan useiden kuntien talous on heikentynyt, kun ne ovat osallistuneet laajakaistahankkeisiin suuremmalla taloudellisella panoksella kuin oli lain mukaan tarkoitus. Koska tilanne on tarkastusviraston mukaan epäselvä, se jatkaa tilanteen seurantaa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

19.8.2020

Kansainvälisissä vertailuissa Suomi digitaalisen kehityksen etujoukoissa

Suomi ensimmäinen EU:n julkaisemassa digitaalista toimintakykyä ja kehitystä kuvaavassa indeksissä

EU:n kesällä julkaisemassa Digital Economy and Society -indeksissä (DESI) Suomi sijoittui edellisen vuoden tapaan ensimmäiseksi. Vuonna 2018 Suomi oli toisena.

DESI-indeksi koostuu viidestä eri osaindeksistä: siirtoyhteydet (Connectivity), inhimillinen pääoma (Human Capital), internetpalvelujen käyttö (Use of Internet Services), digitaaliteknologian integraatio (Integration of Digital Technology) ja julkishallinnon digitaaliset palvelut (Digital Public Services) sekä niiden yhteenvedosta. Indeksi ilmaistaan pisteluvuilla 0 - 100. Mitä lähempänä sataa pistettä mittarin pisteluku on, sitä parempi on tulos.

Tämän vuoden kokonaistuloksissa Suomi oli EU-maiden ensimmäinen pisteluvulla 72,3. EU:n keskiarvo oli 52,6.

EU-maiden kokonaistulokset vuonna 2020

Kymmenen parhaan maan joukkoon kuuluivat Suomen lisäksi Ruotsi, Tanska, Hollanti, Malta, Irlanti, Viro, UK, Belgia ja Luxemburg.

Suomen osaindeksien tulokset

Siirtoyhteydet (Connectivity) -osaindeksissä mitataan muun muassa laajakaistayhteyksien levinneisyyttä ja käyttöä. Uutena mittarina on mukana myös valmiudet 5G-verkkoon. Suomen tulos tässä oli 59,2 pistettä ja sijoitus 9. Selkeästi yli EU:n keskiarvon Suomen tulokset olivat 4G-verkkojen kattavuudessa (Suomessa 99 prosenttia, EU 96 prosenttia), mobiililaajakaistan käytössä (Suomessa 154 liittymää sataa henkilöä kohti EU:n keskiarvo 100), 5G-valmiudessa (Suomessa 67 prosenttia, EU 21 prosenttia), laajakaistaliittymien hintaindeksissä (Suomi 79 pistettä, EU 64) sekä erittäin suuren kapasiteetin kiinteän verkon kattavuudessa (Suomessa 58 prosenttia, EU 44 prosenttia). Kiinteän laajakaistan kokonaiskäytössä, vähintään 100 Mbit/s kiinteän laajakaistan käytössä ja nopean laajakaistan kattavuudessa Suomi jäi jonkin verran alle EU:n keskiarvon, mikä johtuu mobiiliteknologian suuresta suosiosta Suomessa.

Inhimillinen pääoma (Human Capital) -osaindeksi mittaa muun muassa henkilöiden digitaalista osaamista ja ICT-alan asiantuntijoiden sekä valmistuvien opiskelijoiden määriä. Suomen tulos oli 78,4 pistettä ja sijoitus listan ensimmäinen. Suomen tulokset olivat EU:n keskiarvojen yläpuolella kaikissa tämän osaindeksin eri mittareissa. Vähintään digitaaliset perustaidot (Suomessa 76 prosenttia väestöstä, EU 58 prosenttia), perustason ylittävät digitaaliset taidot (Suomessa 50 prosenttia väestöstä, EU 33 prosenttia), vähintään perustason ohjelmistotaidot (Suomessa 77 prosenttia väestöstä, EU 61 prosenttia), tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat (Suomessa 7,2 prosenttia kaikista työntekijöistä, EU 3,9 prosenttia), naispuoliset tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat (Suomessa 3 prosenttia naispuolisista työntekijöistä, EU 1,4 prosenttia) sekä tieto- ja viestintätekniikan alalta valmistuneet (Suomessa 6,3 prosenttia valmistuneista, EU 3,6 prosenttia).

Internetpalvelujen käyttö (Use of Internet Services) -osaindeksillä mitataan ihmisten internetin käyttöä ja käyttötapoja, muun muassa uutisten lukemista, pankkiasiointia, verkkokauppaa ja sosiaalisen median käyttöä. Tässä Suomen tulos oli 76,3 pistettä ja sijoitus ensimmäinen. Suomessa 93 prosenttia väestöstä käytti internetiä, EU:n keskiarvo oli 85 prosenttia. Internet-palveluista suomalaisten eniten käyttämiä olivat pankkipalvelut (95 prosenttia netin käyttäjistä, EU 66 prosenttia), musiikki, videot ja pelit (94 prosenttia netin käyttäjistä, EU 81 prosenttia) sekä uutiset (85 prosenttia netin käyttäjistä, EU 72 prosenttia).

Digitaaliteknologian integraatio (Integration of Digital Technology) -osaindeksi mittaa yritysten sähköisten palvelujen käyttöä, muun muassa verkkokauppaa sekä pilvipalvelujen, sähköisen tiedonjaon ja sosiaalisen median käyttöä. Suomen tulos oli 67,0 pistettä ja sijoitus toinen. Myös tässä osaindeksissä Suomen tulokset olivat EU:n keskiarvojen yläpuolella kaikissa mittareissa. Sähköisen tiedonjaon järjestelmät (Suomessa 43 prosenttia yrityksistä, EU 34 prosenttia), sosiaalinen media (Suomessa 44 prosenttia yrityksistä, EU 25 prosenttia), massadata (Suomessa 19 prosenttia yrityksistä, EU 12 prosenttia), pilvipalvelut (Suomessa 50 prosenttia yrityksistä, EU 18 prosenttia), verkkokauppaa harjoittavat yritykset (Suomessa 22 prosenttia yrityksistä, EU 18 prosenttia) sekä verkkomyynti ulkomaille (Suomessa 9 prosenttia yrityksistä, EU 8 prosenttia).

Julkishallinnon digitaaliset palvelut (Digital Public Services) -osaindeksillä mitataan muun muassa sähköisen hallinnon käyttäjien määrää, julkishallinnon digitaalisia palveluja yrityksille sekä avoimen datan käyttöä.  Suomen tulos oli 87,0 pistettä ja sijoitus neljäs. Yksittäisissä mittareissa Suomen tulokset olivat kaikki yli EU:n keskiarvon. Sähköisen hallinnon käyttäjät (Suomessa 94 prosenttia internetin käyttäjistä, joiden toimitettava lomakkeita, EU 67 prosenttia), esitäytetyt lomakkeet (Suomi 82 pistettä, EU 59), verkkopalvelun loppuun saattaminen (Suomi 96 pistettä, EU 90 pistettä), julkishallinnon digitaaliset palvelut yrityksille (Suomi 92 pistettä, EU 88 pistettä) sekä avoimen datan käyttö (Suomessa 76 prosenttia enimmäispisteistä, EU 66 prosenttia)

Suomen osaindeksien tulokset vuonna 2020

Myös samoihin aikoihin julkaistun digibarometrin tulokset samoilla linjoilla DESI-indeksin kanssa

Digibarometrissä mitataan digitaalisuuden hyödyntämistä 22 eri maassa 36 yksittäisellä muuttujalla. Muuttujat ryhmitetään kolmen teeman alle edellytykset, käyttö ja vaikutukset sekä kolmelle sektorille: yritykset, kansalaiset ja julkinen. Digibarometrin vuonna 2020 julkaisivat yhteistyössä Business Finland, Liikenne- ja viestintäministeriö, Elinkeinoelämän Keskusliitto EK ja Suomen Yrittäjät. Tutkimuksen toteuttajana oli Etlatieto Oy.

Suomi sijoittui vuoden 2020 digibarometrin kokonaisvertailussa toiselle sijalle pisteluvulla 74,9 (vuonna 2019 sijoitus oli kolmas).

Digibarometri 2020, kokonaistulokset

Kokonaistuloksissa oli ensimmäisenä Tanska. Suomen jälkeen kolmantena oli USA.  

Kolme parasta sijoitusta kolmen eri muuttujan osalta kaikki sektorit huomioiden:

  • Edellytykset: USA, Suomi, Tanska
  • Käyttö: Hollanti, Suomi, Tanska
  • Vaikutukset: USA, Tanska, Hollanti (Suomi viidentenä)

Kolme parasta sijoitusta eri sektoreiden osalta kaikki muuttujat huomioiden:

  • Yritykset: Tanska, Hollanti, Norja (Suomi seitsemäs)
  • Kansalaiset: Hollanti, Tanska, Suomi
  • Julkinen: USA, Suomi, Ruotsi

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

18.8.2020

Cisco Systems Finland Oy FiComin jäseneksi

Tietoliikenne- ja elektroniikkateollisuusyritys Cisco Systems Finland Oy on liittynyt FiComin jäseneksi 1.7.2020. Ciscon kehittämät laitteet, ohjelmistot ja palvelut auttavat ihmisiä monipuolistamaan viestintäänsä ja vuorovaikutustaan tietoverkkojen välityksellä.

Cisco on monikansallinen IT-yhtiö, joka auttaa organisaatioita hyödyntämään teknologian mahdollisuuksia yhdistämällä ihmisiä, tietolähteitä, asioita ja prosesseja uusin tavoin.

”Cisco ei kehitä vain teknologiaa vaan tulevaisuuden kokonaisvaltaisia ratkaisuja. FiComin jäsenenä pääsemme osalliseksi jatkuvasti uudistuvan toimialamme eteen tehtävästä edunvalvontatyöstä ”, sanoo Ciscon Suomen ja Baltian alueen maajohtaja Janne Tägtström.

Cisco on maailman johtavia teknologiayrityksiä, joka on auttanut organisaatioita ratkaisemaan liiketoiminnan haasteita vuodesta 1984. Yrityksen liikevaihto vuonna 2019 oli 59 miljardia työllistäen globaalisti yli 75 000 henkilöä ja Suomessa noin 100 henkilöä.

Toivotamme uuden jäsenyrityksemme lämpimästi tervetulleeksi!

Tämä aihe liittyy

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

22.6.2020

Koronakevään opeilla päästöpihiin tulevaisuuteen

Monet prosessit sähköistyvät, ja automaatio- ja digiosaaminen tuo tehostumisen lisäksi uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Sähköistymistä tullaan tukemaan myös hallituksen syksyn energiaverouudistuksessa, kirjoittaa ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen.

Ympäristö- ja ilmastoministeri
Krista Mikkonen

Tänä keväänä koronaepidemian keskellä moni on konkreettisesti huomannut, miten digitalisaatio voi tukea paitsi epidemian torjumista myös ilmastotyötä. Moni kansainvälinen tapaaminen on järjestynyt kotoa käsin ja toimistotyötä tekevien päivittäinen työmatkaliikenne on vähentynyt minimiin.

Juuri julkaistun vuoden 2019 ilmastovuosikertomuksen viesti on, että voimme päästä hiilineutraaliustavoitteeseen vuonna 2035, mutta se vaatii lisätoimia kaikilla sektoreilla. Tähän asti ilmastotyö on ollut tehokkainta päästökaupan piirissä olevilla aloilla eli esimerkiksi sähkön ja lämmöntuotannossa ja teollisuudessa. Niin sanotulla taakanjakosektorilla eli esimerkiksi liikenteessä ja maataloudessa päästövähennyksissä ei olla vielä yhtä pitkällä. Hallitus valmistelee parhaillaan sektorikohtaisia ilmasto-ohjelmia, joissa keinot saavuttaa hiilineutraalius vuonna 2035 on löydettävä. Alkuvuodesta Vuosaaren ilmastokokouksessa näille ohjelmille asetettiin kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet.
 

ICT-ratkaisut voivat auttaa päästöpihimmäksi

Digitalisaatio tarjoaa meille apua ilmastotyössä niin liikkumisen, asumisen, kuluttamisen, ruokaketjujen kuin teollisuuden aloilla. Nopea viestintäalustojen kehitys ja kokemukset etäkokouksista tulevat varmasti myös korona-ajan jälkeen vähentämään ihmisten tarvetta liikkumiseen. Voi olla, että tulevaisuudessa konttorilla käydään vain silloin, kun siihen on todellista tarve ja kansainväliset tapaamiset toteutuvat useammin etänä. Näin olisi mahdollisuus välttää liikenteen ruuhkautumista, ja siirtymissä säästetty aika voidaan käyttää esimerkiksi perheen ja harrastusten parissa. Samaan aikaan digiratkaisut liikkumisessa ovat lisänneet esimerkiksi kaupunkipyörien käyttöä ja sähköpotkulautailua.

Digitalisaatio on jo tuonut muutoksia myös esimerkiksi ravintolahävikkiruoan tilaamiseen tai muun hävikkiruoan hyödyntämiseen. Itsekin olen käyttänyt käteviä sovelluksia hävikkiruoan ostamiseen. Myös monet kiertotaloutta edistävät digiratkaisut kuten nettikirpputorit, lainauspalvelu ja asuntojen väliaikaisvuokraus ovat monille tuttuja. Ne vähentävät painetta tuottaa uusia tavaroita ja siten lisäävät resurssitehokkuutta ja vähentävät päästöjä.

Teollisuudessa monet prosessit sähköistyvät,  ja automaatio- ja digiosaaminen tuo prosessien tehostumisen lisäksi uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Sähköistymistä tullaan tukemaan myös hallituksen syksyn energiaverouudistuksessa. Puhtaan sähkön riittävästä tarjonnasta huolehditaan esimerkiksi lisäämällä resursseja tuulivoiman lupakäsittelyihin ja ratkomalla tutkien ja tuulivoiman yhteensovittamisen haasteita.

Tärkein ICT-alan ilmastoteko on, että se on rakentamassa ratkaisuja päästöjen vähentämiseen muilla sektoreilla. Yksikin ICT-ratkaisu voi mullistaa parhaimmillaan laajamittaisesti ja pysyvästi toimintaa päästöpihimmäksi. Lisääntyvällä tietoliikenteellä ja datalla on kuitenkin myös kielteisiä vaikutuksia ympäristöön. Ennusteiden mukaan vuonna 2030 jopa yli viidesosa maailmassa kulutettavasta energiasta tulee tieto- ja viestintäteknologia-alan kulutuksesta.

Mitä säästäväisemmin energiaa käytetään, sen parempi

Onkin tärkeää, että ICT-ala näyttää mallia päästökehityksessä. Kaikki mikä pidentää digilaitteiden akkujen ja käyttöiän kestoa ja korjattavuutta, on myös päästöystävällistä. Mitä pihimmin energiaa käytetään, sen parempi. ICT-alan energiatarpeen kokonaismäärän lisäksi ratkaisevaa myös käytettävän energian laatu. Puhtaan sähkön saatavuuden varmistaminen yrityksille on myös valtion vastuulla.

Koronakevät on osoittanut, miten suuriin muutoksiin pystymme nopeallakin aikataululla. Nyt on varmistettava, että saamme otettua tämän muutoksen hyvät opit käyttöömme, samalla kun määrätietoisella työllä jätämme epidemian taaksemme. Muutoksesta saaduilla opeilla suuntaamme digitaalisempaan ja päästöpihimpään tulevaisuuteen.


22.6.2020

ICT- sektorin jalanjälki ja kädenjälki - miksi niiden mittaaminen on hankalaa?

Tällä hetkellä monia meistä kiinnostaa kysymys siitä, kumpi on suurempi, ICT-alan kädenjälki vai jalanjälki? Molempia näkökulmia tarvitaan, toteaa tutkija Hanna Pihkola VTT:ltä.

Hanna Pihkola
tutkija, VTT

Jalanjäljellä viitataan yleensä ns. suoriin ympäristövaikutuksiin, joita ovat mm. verkkojen energiankulutus ja tarvittaviin laitteisiin liittyvä materiaalien kulutus. Kädenjäljellä puolestaan useimmiten tarkoitetaan ICT-sektorin tuotteiden ja palveluiden muille aloille mahdollistavaa ympäristövaikutusten vähennystä.

Usein jalanjälki kuvataan ns. negatiivisten vaikutusten mittarina ja kädenjälki positiivisten vaikutusten mittarina, mutta todellisuudessa molempia näkökulmia tarvitaan. Jalanjäljen hyvä tuntemus on edellytys kädenjäljen arvioinnille. Molemmat laskelmat perustuvat elinkaariarviointiin, joka on vakiintunut ympäristöjohtamisen ja tutkimuksen menetelmä.

Erilaisia arvioita ICT-sektorin ympäristövaikutuksista on vuosien varrella esitetty, mutta yksiselitteistä vastausta vaikutusten suuruudesta on vaikea antaa, koska tarkasteltava kokonaisuus on erittäin laaja. Tutkijana toivon, että tiedon lisääntyessä ymmärtäisimme entistä paremmin, että vastauksia tähän kysymykseen voi olla monia.

Olemassa olevat tutkimukset osoittavat, että tapauskohtaiset vaihtelut esimerkiksi energiankulutuksessa ja hiilijalanjäljessä voivat olla suuria. Miten, missä ja minkälaisella päätelaitteella kuluttaja käyttää digitaalisia palveluja, voi vaikuttaa huomattavasti arvioituun energiankulutukseen ja siten myös hiilijalanjälkeen.

Kokonaiskuvan saamiseksi tarvitsemme monenlaista tutkittua tietoa

Yksittäinen tutkimus antaa yleensä tärkeää tietoa tietyn palvelun kuormituksesta, mutta kokonaiskuvan saamiseksi tarvitsemme monenlaista tutkittua tietoa erilaisista tuotteista, palveluista ja arvoketjuista. ICT-sektorilla oman erityishaasteensa muodostavat pitkät arvoketjut, nopeasti muuttuvat teknologiat sekä kerättyjen kulutustietojen kohdistaminen. Vaikka verkon tai sen eri osien energian kulutus olisi tiedossa, ei ole ihan helppo sanoa, miten tämä kulutus tulisi oikeudenmukaisesti jakaa eri käyttäjille. Tai mikä osa kuluttajan älypuhelimen valmistuksesta tulisi kohdentaa hänen puhelimella käyttämilleen (todennäköisesti useille) palveluille?

On tärkeää tiedostaa laskentaan liittyvät haasteet, mutta olennaista on myös muistaa, että täydellisen tiedon tai mittarin puute ei ole este toiminnan kehittämiselle yhä ympäristöystävällisempään suuntaan. Monilla alan yrityksillä on jo olemassa hyvät tiedot omista tuotteistaan ja toiminnoistaan, ja niistä on hyvä aloittaa koko elinkaaren kattavan tiedon kerääminen. Tämä tulee edellyttämään myös yhteistyötä toimijoiden välillä.

Jotta voisimme varmistaa sen, ettei kasvava kulutus syö parantuneella tehokkuudella saavutettuja säästöjä, olisi tärkeää ymmärtää, miten digitaaliset palvelut vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen. Näiden välillisten vaikutusten mittaaminen saattaa olla se kaikkein hankalin osa sekä jalanjälkien että kädenjälkien määritystä. Jatkossa kaikkien meidän pitäisi pystyä paremmin tunnistamaan oman toimintamme vaikutukset, ja lisäksi pyrkiä aktiivisesti vähentämään niitä. Tämä koskee sekä yksilöitä että yrityksiä. Jokaisesta laskelmasta voidaan yleensä tunnistaa eniten ja vähiten kuluttavat elinkaaren vaiheet, mutta kaikkein olennaisinta olisi keskittyä siihen, miten koko ketjun muodostamaa kuormitusta voidaan pienentää. Kuluttajat ja muut loppukäyttäjät tulisi nähdä osana tätä ketjua.

ICT-alan yritykset voivat omalta osaltaan auttaa kertomalla avoimesti omien palveluidensa vaikutuksista, sekä lisäämällä yhteistyötä koko elinkaaren kattavan tiedon tuottamiseksi. Erilaisia ratkaisuja myös luottamukselliseen tiedon jakamiseen on jo olemassa, ja elinkaaritietopankit auttavat kattamaan elinkaaren kaukaisempiin osiin liittyviä tiedonpuutteita. Jaetusta elinkaaritiedosta on hyötyä kaikille toimijoille, jotka ovat kiinnostuneita oman jalanjälkensä pienentämisestä ja kädenjälkensä kasvattamisesta.

Teksti: Hanna Pihkola, tutkija, VTT


22.6.2020

Puhelimen palauttaminen kierrätykseen on ekoteko

Kun hankit uuden puhelimen, tuleeko vanha jemmattua varalaitteeksi? Tai säilytätkö vanhoja puhelimia, koska tietoturva huolettaa?

Puhelimien sisältämät arvometallit uusiokäyttöön

Elektroniikkajätteen määrä kasvaa lähes 7 % vuodessa. Suomalaiset ovat laiskoja puhelimien kierrättäjiä: eri arvioiden mukaan noin 10 - 20 % kännyköistä kierrätetään. Puhelimen palauttaminen kierrätykseen olisi kuitenkin helppo, mutta merkityksellinen ekoteko, sillä jopa 99 % matkapuhelimien materiaaleista on kierrätettäviä. Vaikka pieninä pitoisuuksina laitteissa olevien metallien talteenotto onkin haastavaa, voidaan kännyköistä saada talteen ja uudelleen kiertoon arvokkaita metalleja: kultaa, hopeaa, kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Niistä saadaan myös erilaisia uusiokäyttöön soveltuvia muovilaatuja ja murskattua lasia. Kierrätysmateriaalien hyödyntäminen vähentää kaivostoimintaa, ympäristöhaittoja ja energiankulutusta.

Laite tyhjäksi tietoturvallisesti

Vanhan puhelimen tiedot voi tuhota palauttamalla laitteen tehdasasetukset. Jos haluat olla varma siitä, että kaikki puhelimesi tiedot poistetaan asianmukaisesti, palauta vanha, käytöstä poistettu laitteesi operaattorin tai kodinkoneliikkeen lukolliseen tietoturva-astiaan tai SEIFFI-palvelun kautta. Palautuspisteisiin tuodut laitteet käsitellään tietoturvallisesti. SEIFFI-palvelussa puhelimen kaikki tiedot poistetaan ja muisti tyhjennetään joko digitaalisesti ylikirjaamalla tai mekaanisesti murskaamalla niin, että tietoja ei voida enää palauttaa eikä niitä joudu vääriin käsiin.

Lue lisää sähkö- ja elektroniikkalaitteiden palautuspaikoista

Vaihtohyvitystä vanhasta laitteesta

Toimivasta ja ehjästä päätelaitteesta voi myös saada silkkaa rahaa. Useat liikkeet antavat puhelimista ja tableteista hyvityksen vaihdossa uuteen, ja osassa hyvityksen voi saada myös rahana ilman ostovelvoitetta.  Myymälä huolehtii vaihdossa ottamansa laitteet tietoturvallisesti joko uudelle omistajalle tai kierrätykseen.

Lähteet: LVM, DNA, Elisa, Telia, Elker, Kuusakoski, SER

Katja Laine, viestintä ja televisioasiat @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

16.6.2020

Kesäkuun tilastokatsaus:
ICT:n ympäristövaikutukset

Tietoliikenteen mahdollistamat hiilidioksidipäästöjen vähennykset kymmenen kertaa päästöjä suuremmat

GSMA ja Carbon Trust ovat yhteistutkimuksessaan arvioineet tietoliikenteen, lähinnä mobiiliteknologian, mahdollistamia hiilidioksidipäästöjen vähennyksiä. Työn tuloksena todettiin mobiilin tietoliikenteen mahdollistavan jopa 2 000 miljoonan tonnin hiilidioksidipäästöjen vähennykset vuodessa. Se on lähes kymmenen kertaa enemmän kuin tietoliikenteen aiheuttamat hiilidioksidipäästöt.

Tietoliikenteen mahdollistamat hiilidioksidipäästöjen vähennykset, prosenttia hiilidioksidipäästöistä

Laskelmat tehtiin vuoden 2018 tiedoilla

Tutkimustulokset viittaavat siihen, että tietoliikenteen mahdollistamat vähennykset perustuvat niin M2M- ja IoT-teknologioiden käyttöönottoon kuin älylaitteita käyttävien kuluttajien muutoksiin omassa käyttäytymisessään.

Esimerkkejä päästöjen vähentämisen vaikuttavista tekijöistä:

  • Rakennusten osuus kasvihuonekaasupäästöistä on noin 19 %. Älyrakennusten M2M-teknologiaa hyödyntävien älymittareiden, lämmityksen ja ilmastoinnin säätöjen ja valvonnan avulla voidaan saada merkittäviä vähennyksiä rakennusten aiheuttamiin päästöihin.
  • Energiatalouden päästöjen vähentämiseksi tarvitaan enemmän hiilivapaiden energiamuotojen käyttöä, tehokkaampaa sähkön jakelua ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. M2M- ja IoT-teknologiaa hyödyntävät älykkäät sähköverkot voivat vaikuttaa päästöjen vähentämiseen sinällään, mutta ne myös helpottavat uusien energialähteiden käyttöön ottamista.
  • Työntekoon, elämiseen ja terveyteen liittyvät päästövähennykset perustuvat niiden siirtymiseen digitaaliseen muotoon. Esimerkkeinä etätyöt, videokokoukset, erilaisten alustojen käyttö muun muassa majoitusten ja kulkuneuvojen jakamiseen sekä terveydenhuollon sähköiset reseptit ja pankkiasiointi.

Suomessa ICT-toimialan sähkönkäyttö laskenut neljässä vuodessa yhdeksän prosenttia

ICT-toimialan sähkönkäyttö on vuosien 2014 – 2017 välisenä aikana laskenut yhdeksän prosenttia. Vuonna 2014 ICT-ala käytti sähköä noin 3 400 terajoulea, vuoteen 2017 se oli laskenut noin 3 100 terajouleen. Suomessa tänä aikana käytetyn sähkön määrä kokonaisuudessaan on ollut melko tasaista, noin 230 000 terajoulea vuodessa, ja kasvua 0,7 %. ICT-alan osuus kokonaissähkönkäytöstä on vaihdellut hyvin vähän; enimmillään se on ollut 1,46 % ja pienimmillään 1,28 %.  (Tilastokeskus)*

ICT-alan sähkökäytöstä televiestinnän osuus on laskenut tarkastelujakson alun 47 %:sta 42 %:iin vuonna 2017. Ohjelmistot, konsultointi ja tietojenkäsittelypalvelu -toimialan, johon myös palvelinkeskukset kuuluvat, sähkönkäyttö vuonna 2014 oli 997 terajoulea, mutta laski 21 % vuoteen 2017, jolloin sen osuus ICT-alan sähkökäytöstä oli 42 %. Elektroniikkateollisuuden sähkönkäyttö sen sijaan kasvoi kyseisen ajanjakson aikana 795 terajoulesta 991 terajouleen ja osuudet ICT-alan sähkönkäytöstä vastaavasti 23 %:sta 32 %:iin. (Tilastokeskus)*

Samaan aikaan kuin ICT-alan sähkönkäyttö väheni yhdeksän prosenttia, on mobiilidataliikenteen määrä Suomessa kasvanut yli nelinkertaiseksi. Vuonna 2014 mobiilidataliikenteen määrä oli 184 miljoonaa gigtavua, vuonna 2017 se oli 825 miljoonaa gigatavua. Kasvu oli 348 %. (Liikenne- ja viestintävirasto) Päivittäin tai lähes päivittäin internetiä käyttävien suomalaisten osuus väestöstä nousi vastaavasti kuusi prosenttiyksikköä, 75 %:sta 81 %:iin. (Tilastokeskus)

*) Tilastokeskuksen viimeisin tilasto aiheesta vuodelta 2017 ilmestyi syksyllä 2019

ICT-toimialan osuus Suomessa tuotetuista kasvihuonekaasuista 0,06 prosenttia

ICT-toimialan osuus kasvihuonekaasuista Suomessa vuonna 2017 oli vain 0,06 %. Osuus on pysynyt suunnilleen samalla tasolla koko tarkastelujakson ajan, 2014 -2017. Korkeimmillaan se oli 0,07 % ja alimmillaan 0,05 %. (Tilastokeskus)*

Kasvihuonekaasut, toimialat yhteensä ja ICT-alan osuus

*) Tilastokeskuksen viimeisin tilasto aiheesta vuodelta 2017 ilmestyi syksyllä 2019

Tilastokeskuksen tilasto ”Ilmapäästöt toimialoittain” sisältää myös Suomen kansalaisten päästöt maa-, vesi- ja ilmaliikenteestä sekä suomalaisista kalastusaluksista ulkomailla. Ilmapäästöistä vähennetään ulkomaiden kansalaisten maa-, vesi- ja ilmaliikenteen päästöt Suomen alueella. Tilastossa käytetään toimialaluokitusta, mikä mahdollistaa ICT-toimialan seurannan.

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

15.6.2020

Digitalisaatio on ilmastohaasteen ratkaisija – ICT-ala ratkaisujen tekijä

Elina Ussan puheenvuoro ja esitys ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategiaa valmistelevan työryhmän väliraportin julkistustilaisuudessa 15.6.2020:

Suomi on digitalisaation kärkimaa. Olemme toista vuotta peräkkäin EU-maista ensimmäisenä vuosittaisessa DESI-tutkimuksessa. Tulos perustuu niin suomalaisten digitaitoihin, julkisiin digitaalisiin palveluihin kuin viestintäverkkojen kattavuuteenkin. On siis luonnollista, että käymme läpi myös ICT-alan omia ilmastovaikutuksia ensimmäisenä maana EU:ssa.

Suomessa kiinteä laajakaistaverkko kattaa 75 % väestöstä, ja 4G-verkon alueella asuu 99 % suomalaisista. Seuraavan sukupolven matkaviestintäverkkoja on rakennettu jo puolitoista vuotta, ja 5G verkko on avattu yli 30 paikkakunnalla. Tietoliikenneverkot on Suomessa rakennettu pääosin markkinaehtoisesti. Teleyritykset käyttävät vuosittain yli puoli miljardia euroa viestintäverkkojen rakentamiseen.

Kevät on ollut tietoliikenneverkkojen kannalta ennennäkemätön testi. Tässä vaiheessa voi jo huokaista helpottuneesti: ongelmia verkkojen kapasiteetin suhteen ei ole ilmennyt. Suomessa ylipäätään verkot on rakennettu korkealaatuisesti ja esimerkiksi tukiasemat ovat lähes aina valokuidutettuja. Viimeisten kuukausien aikana kansalaisten digiloikka on ollut valtava. Työ ja vapaa-aika siirtyi nopeasti verkkoon. Jo nyt voidaan arvioida, että suomalaiset ovat selvinneet testistä erinomaisin tuloksin.

Suomalaisen kuluttajan kannalta on ollut helpotus, että Suomessa on kattavasti käytettävästi sähköisiä palveluita, meillä on toimivat järjestelmät tunnistautua luotettavasti verkossa ja yleisin käytössä oleva kännykkäliittymätyyppi on sellainen, jossa ei ole datakattoa. Lähes kaikilla alle 44-vuotiailla ja alle 65-vuotiaistakin vielä yli 90 prosentilla on älypuhelin käytössään. Käytännössä meillä on taskuissamme tietokoneet ja aina yhteys nettiin.

Datan käytön kasvusta viime kuukausien aikana ei ole vielä olemassa viranomaisten keräämää tietoa. Kevään tiedot julkaistaan syyskuun paikkeilla.

Tehokasta ja järkevää energiankäyttöä

Teknologian ja digitalisaation hyödyntäminen kaikilla toimialoilla etenee valtavan nopeasti. Optimoitu valmistus vähentää tuotannon, ja oikein ajoitettu toiminta logistiikan, aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Myös energiatehokkuuden kehittäminen on ottanut aimoharppauksia viime vuosina.

Tietoliikenneverkkojen energiatehokkuuden kehitys on yksi hyvä esimerkki kehityksen vauhdista: mobiilidatan käyttö on vuosien 2014 ja 2018 välisenä aikana kuusinkertaistunut. Samaan aikaan datan sähkönkulutus on vähentynyt 80 %. Viidennen sukupolven mobiiliverkot lisäävät edelleen verkon nopeutta ja ovat avain entistä parempiin digitaalisiin palveluihin. Kuten väliraportin päätelmissäkin todettiin, 5G voi olla jopa sata kertaa 4G:tä energiatehokkaampi.

Uusien innovaatioiden kehittymisen kannalta on tärkeää, että Suomessa on investointeihin kannustava ilmapiiri.  Datakeskusten ja tukiasemien hukkalämpö on järkevää kerätä ja käyttää – verotuksella voidaan tässäkin asiassa kannustaa aktiivisuuteen.  Hallitusohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan kaikki datakeskukset – kokoon katsomatta - pääsevät matalamman sähköveron piiriin, jos tuotannossa syntyvä lämpö voidaan osoittaa hyödynnetyksi. Sama ajattelumalli pitäisi laajentaa koskemaan myös tukiasemien käyttämän sähkön verotusta. Toivottavaa on myös se, että Suomi pystyy houkuttelemaan esimerkiksi uusia datakeskusinvestointeja – ja olemaan kilpailukykyinen kohdemaa Ruotsin ja Norjan rinnalla.

Keskeinen kysymys on, miten alan kuluttama energia tuotetaan. Kulutetaanko fossiilista vai päästötöntä sähköä. Suomessa kulutettu sähkö on verrattain hiilivapaata. Suomen omasta sähköntuotannosta uusiutuvien osuus on 35 % ja ydinvoiman 27 %. Tuontisähköstä suurin osa tulee Ruotsista. Teleyritykset ovat omalta osaltaan sitoutuneet konkreettisiin toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi.

Haasteena kokonaiskuvan luominen

Haasteitakin strategiatyössä on. Yksi niistä on kokonaiskuvan luominen. Siihen tarvitaan hiilijalanjäljen lisäksi myös hiilikädenjäljen eli positiivisten vaikutusten arviointia.  Mobiiliteknologian on arvioitu vähentävän hiilidioksidipäästöjä jopa kymmenkertaisesti verrattuna toimialan omaan hiilijalanjälkeen. Strategiassa on pystyttävä tuomaan esiin tasapainoisesti niin ilmastokysymyksen kannalta haastavat asiat mutta myös ne positiiviset näkökulmat. Ei ole realistista olettaa, että ict-alan sähkönkulutus laskisi tulevina vuosina muiden toimialojen digitalisoidessa toimintojaan ja vähentäessä näin toimimalla hiilidioksidipäästöjään.

On kiistatonta, että tietoliikenteen, datakeskusten ja tukiasemien käytön kasvaessa myös ICT-alan sähkönkulutus lähitulevaisuudessa - energiatehokkuuden kehityksestä huolimatta - kasvaa. Digitalisoituva yhteiskunta on energiaintensiivinen, mutta samaan aikaan energiatehokkuuden kehitys, uudet palvelut ja toimintatavat vähentävät hiilidioksidipäästöjä. Laskennallisia lukuja on vaikea positiivisista asioista laatia, mutta niitä soisi strategiassa olevan enemmän. Esimerkiksi julkisten palveluiden kehityksen osalta ei valitettavasti ole olemassa arviota niiden ilmastovaikutuksista. Selvää on, että liikenteen päästöt vähenevät, kun esimerkiksi etätyö ja terveydenhuollon etäpalvelut vähentävät tarvetta liikkumiselle.

Yksittäisiä esimerkkejä toki on.  Digi- ja viestintävirasto arvioi, että jos Suomessa luovutaan kokonaan paperisista viranomaisposteista ja siirrytään sähköisiin viranomaisviesteihin, säästetään tonneittain hiilidioksidipäästöjä ja säästetään valtion varoja useita miljoonia.

Toinen haaste on vertailukelpoisten lukujen ja riittävän tuoreiden tutkimusten löytäminen. Vaarana strategian laadinnassa on se, että metsä hämärtyy puilta. Keskitytään asioihin, joita on nice-to-know, mutta joilla ei lopulta ole merkitystä itse ilmastomuutoksen tehokkaan torjunnan kannalta. ICT-ilmastokysymys kaipaa dataa. Tarvitaan yhteismitallisia lukuja, joita verrata keskenään.

Globaalien arvioiden sijaan on löydettävä aitoja kirittäjiä järkevistä vertailumaista. EU:n digitalisaation kärkimaiden (DESI-tutkimuksen kovimmat kilpailijamaat Ruotsi, Tanska, Hollanti) keskinäinen vertailu ja hyvin käytänteiden jakaminen olisi mielekkäintä.

Eväitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen

Syksyllä on johtopäätösten laadinnan aika. Yhteenvetona toimialan näkemyksestä voi todeta, että

  • tarvitaan lisää ajantasaista tietoa ja vertailukohtia eri maista,
  • kuluttajien tietämystä tulee kasvattaa ja tiedostaa, että aineettomillakin palveluilla on vaikutuksensa,
  • tarvitaan ilmastomyönteistä investointipolitiikkaa,
  • tarvitaan yhteiskunnan vahvaa roolia mahdollistajana ja että
  • Suomen kilpailukyky on turvattava ja panostettava pitkäjänteisesti osaamiseen.

Näillä eväillä syntyy uudet innovaatiot ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Suomella on tässäkin kysymyksessä mahdollisuus olla suunnannäyttäjä niin Euroopassa kuin globaalistikin.

Palatakseni vielä tilaisuuden otsikkoon ja siinä esitettyyn kysymykseen: onko ICT-ala ratkaisija vai rohmu? Digitalisaatio on ilmastohaasteen ratkaisija. ICT-ala on näiden ratkaisujen tekijä.

Tämä aihe liittyy

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

4.6.2020

Sähköinen tunnistaminen toimii – ja yhä paranee

Suomessa on tällä hetkellä käynnissä kaksi valtiovarainministeriön hanketta, jotka molemmat koskevat kansalaisten tunnistamista sähköisissä palveluissa. Kumpikaan hanke ei – varsinkaan nykyisessä koronakriisin aiheuttamassa taloustilanteessa – ole realistinen tai edes tarpeellinen.

Henkilötunnuksen uudistamista ja valtion takaaman identiteetin hallinnoimista käsittelevä työryhmä ehdottaa uutta henkilötunnusta, josta ei kävisi ilmi henkilön syntymäaika tai sukupuoli. Nykyjärjestelmässä on toki erinäisiä haasteita, ja FiCom pitääkin ehdotettuja toimenpiteitä hyvänä keskustelunavauksena asiasta. Työryhmän loppuraportissa ei kuitenkaan ole lainkaan huomioitu toimenpiteiden huomattavia vaikutuksia tietojärjestelmiin, eri vaihtoehtojen kustannuksia tai täysin epärealistisella aikataululla toteuttaviksi ehdotettavista uudistuksista aiheutuvaa työmäärää.

Erityisryhmien ongelmat voi ratkaista käytäntöjä kehittämällä

Valtaosa raportissa esitetyistä tunnistamisen ongelmista voidaan ratkaista sähköistä tunnistamista kehittämällä ilman henkilötunnuksen uudistamista. Ratkaisut eivät riipu teknisistä asioista eikä lainsäädännöstäkään, vaan kysymys on puhtaasti poliittinen: jatketaanko markkinavetoisella vai valtion vaihtoehdolla - ja kumpi tuottaa parhaan ja kustannustehokkaan lopputuloksen.

Kansalaiset ovat nyt poikkeusoloissa asioineet entistä enemmän sähköisesti. Tämä on osoittanut, että tämänhetkiset tunnistusratkaisumme toimivat.  Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen kuitenkin edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on mahdollisimman helppoa ja kohtuuhintaista myös palvelujen tarjoajille.

Jos ihmisellä ei ole henkilötunnusta, hän ei tänä päivänä voi saada vahvaa tunnistusvälinettä eli pankkitunnisteita, Mobiilivarmennetta tai henkilökorttiin sisältyvää kansalaisvarmennetta. Tämä estää myös sähköisten viranomaispalveluiden käytön. Asian korjaamiseen ei kuitenkaan tarvita henkilötunnuksen uudistamista, vaan riittää, että valtio kehittää identiteetinhallintajärjestelmäänsä yhteistyössä tunnistamispalveluita tarjoavien markkinatoimijoiden kanssa.

Tunnistamisvälineet ovat jo olemassa – valtio ei tarvitse omaa

Valtion identiteetinhallintajärjestelmän uudistamisesta on ministeriössä myös toinen erillinen hanke, jossa on tasaisin väliajoin väläytelty vaihtoehtoa, että valtio siirtyisi kilpailemaan markkinatoimijoiden kanssa omalla tunnistamisvälineellään. Ehdotus on korkeiden kustannusten lisäksi myös kilpailuoikeudellisesti ja valtiontukisäännösten kannalta ongelmallinen.

Esimerkiksi alaikäisten, EU:n ulkopuolisesta maasta tulevien henkilöiden, turvapaikanhakijoiden, suomalaisten viranomaisten kanssa asioivien EU-kansalaisen sekä muiden suljettujen kohderyhmien tunnistamisen ongelmat voidaan ratkaista Mobiilivarmenteen yhteistyömallilla tai valtion ja markkinatoimijoiden yhteistyöllä kehitetyillä erillisillä tunnistusratkaisuilla.

Myös Mobiilivarmennetta on kehitetty. Sen uudet ominaisuudet ovat käyttäjien saatavilla vielä tänä vuonna. Vahvan sähköisen tunnistamisen lisäksi uusi Mobiilivarmenne voi toimia myös yleiskäyttöisenä tunnistusvälineenä korvaamassa käyttäjätunnukset ja salasanat. Uudistuva Mobiilivarmenne tukee älypuhelinten biometrisiä tunnisteita eli sormenjälki- ja kasvotunnistusta, mikä tekee varmenteen käyttöönotosta entistä helpompaa: sen voi ottaa käyttöön itsepalveluna myös passin ja henkilökortin avulla.

Rajat ylittävästä sähköisestä tunnistamisesta annettu eIDAS-asetus tuli voimaan 1.7.2016, ja se toi muutoksia myös kansalliseen sähköiseen tunnistamiseen. Valtion omaa tunnistusvälinettä on Suomessa perusteltu mm. sillä, että meillä ei tällä hetkellä ole yhtään eIDAS-notifioitua korotetun tai korkean tason tunnistuspalvelua. Tarvetta valtion välineelle ei tältäkään osin ole, sillä Mobiilivarmenteen uusi versio on mahdollista eIDAS-notifioida, ja se on GSMA Mobile Connect -yhteensopiva, joten se tukee myös rajat ylittävää sähköistä tunnistamista.

Miksi yrittää korjata kalliilla jotain, joka ei alun perinkään ole ollut rikki?

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

4.6.2020

Komission tavoitteena säilyttää verkkovierailun hyödyt

Kesäkuusta 2017 asti eurooppalaiset ovat matkustaessaan toisessa EU- tai ETA-maassa voineet käyttää matkaviestinpalveluitaan samalla hinnalla kuin kotimaassaan. Tämän on mahdollistanut EU-asetus, jonka voimassaolo päättyy 30.6.2022.

Komission aikomuksena on käynnistää kesäkuun aikana julkinen kuuleminen sääntelyn vaikutusarvioista. Jo nyt on tiedossa, että komissio tulee ehdottomaan sääntelyn jatkamista. Tämä käy ilmi sekä alustavasta vaikutusarviosta että komission kertomuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Komission ensisijaisena tavoitteena on varmistaa verkkovierailusääntelyn jatkuminen, jotta voidaan säilyttää edut, joita sääntely on tuonut eurooppalaisille asiakkaille. Vaikka sekä vähittäis- että tukkutason verkkovierailumarkkinoilla on havaittavissa joitakin merkkejä kilpailun kiristymisestä, komission mukaan taustalla olevat kilpailun perusedellytykset eivät ole muuttuneet. Ne eivät todennäköisesti lähitulevaisuudessa muutukaan siinä määrin, että verkkovierailumarkkinoiden sääntely vähittäis- tai tukkutasolla voitaisiin poistaa.

Toissijaisena tavoitteena komissiolla on arvioida nykyisten sääntöjen mahdollista muutostarvetta, jotta sääntely olisi entistä tarkoituksenmukaisempaa. Tähän voisi sisältyä myös nykyisten säännösten selkeyttäminen ja reagointi teknologian ja liiketoiminnan kehitykseen.

Sääntely jatkuu joko ennallaan tai uudistettuna

Komissio tulee siis ehdottamaan sääntelyn jatkamista. Tämä tarkoittaa joko sitä, että nykyiset säännökset pidetään enimmäkseen ennallaan tai niihin tullaan tekemään muutoksia.  

Jos sääntelyyn tehdään muutoksia, komissio on jaotellut ne sekä asiakkaan että operaattorin näkökulmista yhteensä yhdeksään kohtaan. Operaattorinäkökulmasta keskeisin on tukkuhintasääntely ja sen jatkaminen. Komissio harkitsee, voisiko tukkuhintahintakattoja alentaa entisestään kutenkin siten, että kilpailu kotimarkkinoilla säilyisi.

Tämän hetken tietojen mukaan komissio ei olisi muuttamassa niin sanottua kohtuullisen käytön politiikkaa ja kestävyysmekanismia koskevia sääntöjä, koska ne toimivat perälautana kotimaan markkinoiden häiriöttömyydelle. Lisäksi toimenpiteistä voisi mainita palvelun laatua (QoS) koskevat mahdolliset vaatimukset ja kasvavan koneiden välisen viestinnän (M2M) osalta nousseet kysymykset. 

Suomalaisten mobiilikäyttö turvattava

FiComin näkemyksen mukaan perusteet sääntelyn jatkamiselle ovat olemassa. Jotta kaikkia koskisivat samat säännöt myös tulevaisuudessa, sääntelyinstrumenteista asetus on paras ja toimivin vaihtoehto.

Tukkuhintasääntelyn tulee säilyä myös jatkossa, koska se mahdollistaa verkkovierailumaksujen kohtuullisen tasapuolisen kohdentumisen eri maiden operaattoreiden välillä, ja se on myös kuluttajien etu. FiComin alustavien arvioiden mukaan tukkuhintoja tulisi nykyiseen tapaan laskea asteittain myös jatkossa.

Osa eurooppalaisista operaattoreista on vahvasti sitä mieltä, että tukkuhintakattoa ei tulisi laskea tai sitä tulisi jopa nostaa. Nämä operaattorit toimivat maissa, joissa turismi on huomattava elinkeino ja/tai mobiilidatan hinnoittelu on käyttöperusteista tai mobiilidataa ylipäätään käytetään vähän.

Palvelun laatua koskevaa sääntelyä ja sen tarpeellisuutta tulee arvioida huolellisesti, koska kotioperaattori ei voi vaikuttaa toisen maan verkon ja palvelun laatuun, kuten verkon kattavuuteen tai siihen, että vierailumaassa olisi tarjolla 4G tai 5G-yhteyksiä. Asia on kotioperaattorin näkökulmasta moneltakin osin haastava, ja sillä voi olla käänteisiä vaikutuksia tavoitteisiin nähden. Koneiden välinen viestintä ei puolestaan lähtökohtaisesti sovellu verkkovierailusääntelyyn, joten sen poistamista tämän sääntelyn yhteydestä on syytä harkita.

Suomi on mobiilimaa: suomalaiset käyttävät eniten mobiilidataa maailmassa. Jotta suomalaiset voivat jatkossakin nauttia maailman parhaista ja edullisista mobiilipalveluista, on tärkeää, että nykyisen verkkovierailusääntelyn perusperiaatteet säilytetään ja sääntelyyn tehdään harkittuja ajan edellyttämiä tarkistuksia.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

4.6.2020

5G ja säteilyturvallisuus – faktoja huhujen sijaan

Suomessa ollaan kovaa vauhtia siirtymässä uusimman mobiilitekniikan sukupolven, 5G:n, aikaan. Verkon rakentaminen etenee ripeästi, ja 5G toimii jo kolmellakymmenellä paikkakunnalla. Myös 5G-puhelimien myynti on aloitettu tänä keväänä. Epäluuloakin löytyy.

Jo nykyiset matkapuhelinverkot tarjoavat nopeita mobiililaajakaistayhteyksiä, mutta kapasiteettia ja vauhtia tarvitaan tulevaisuudessa lisää. 5G vastaa tähän tarpeeseen. Uuden sukupolven verkko on myös luotettavampi ja sen viive on käytännössä olematon, mikä on tärkeä ominaisuus esimerkiksi verkkopelaamisessa, älyliikenteessä ja erilaisten teollisten prosessien hallinnassa.

5G ja säteilyturvallisuus

Uusi teknologia herättää monissa myös epäilyksiä ja vastustusta. 5G:n ympärillä käydään nyt keskustelua matkapuhelinverkkojen kyberturvallisuudesta sekä siitä, onko kännykän ja tukiasemien säteilyllä haitallisia vaikutuksia ihmiseen ja ympäristöön.

Pelko on hedelmällistä maaperää väärän tiedon levittämiselle. Monissa 5G:n käyttöönottoa vastustavissa puheenvuoroissa toistuvat spekulaatiot siitä, että mobiiliverkot ja niiden käyttö olisivat terveydelle haitallisia ja että vaaralliselta säteilyltä voisi suojautua esimerkiksi käyttämällä hopeoituja vaatteita tai säteilyä poistavaa USB-tikkua. Sähkömagneettisista kentistä ja säteilystä on kuitenkin tehty mittava määrä riippumattomia tutkimuksia, joissa johdonmukaisesti todetaan, että kansainvälisesti käytössä olevien raja-arvojen ja ohjeiden mukainen mobiiliverkkojen käyttö on turvallista kansalaisille ja ympäristölle. 5G-tekniikka ei poikkea säteilyturvallisuuden kannalta merkittävästi jo käytössä olevista tekniikoista.

Suomalaiset operaattorit toimivat mobiilitukiasemien rakentamisessa Säteilyturvakeskuksen (STUK) määräysten mukaisesti ja noudattavat toiminnassaan lakeja ja viranomaismääräyksiä. Myös viranomaispäätökset perustuvat tieteellisiin tutkimustuloksiin, joiden mukaan tukiasemat eivät ylitä sähkömagneettisen säteilyn raja-arvoja eivätkä aiheuta terveydelle haitallista säteilyaltistusta.

Tutkimustuloksia on koottu muun muassa EMF-portaaliin.

Turhaa huolta voi ja pitää hälventää

5G-vastustajien esittämät ajatukset mobiiliviestinnän haitallisista terveysvaikutuksista aiheuttavat tarpeetonta huolta. Huolta on syytä hälventää jakamalla aktiivisesti virheellisiä käsityksiä kumoavia faktoja sekä korostamalla 5G:n myönteisiä vaikutuksia digitaalisen yhteiskunnan kehittymiselle. Näin linjasivat myös eurooppalaisten teleyritysten etujärjestö ETNO ja kansainvälinen mobiilioperaattorien yhteistyöjärjestö GSMA yhteisessä 5G-misinformaation vastaisessa tilaisuudessaan 15.5.2020.

Monissa Euroopan maissa, etenkin Britanniassa ja Hollannissa, 5G-vastustajat ovat paitsi levittäneet salaliittoteorioita siitä, että 5G:n käyttöönotto laukaisi koronaviruspandemian, myös tuhopolttaneet mobiiliverkon tukiasemia sekä häiriköineet ja uhkailleet teleyritysten työntekijöitä.

Eurooppa tarvitsee 5G:tä: uuden sukupolven matkapuhelinverkot ovat Euroopalle keskeinen edellytys kilpailla globaaleilla markkinoilla. Keskustelua 5G:stä on hyvä käydä, mutta virheelliset väitteet ja väärät käsitykset täytyy säännönmukaisesti oikoa, eikä teleyrityksiin tai niiden työntekijöihin kohdistuvia hyökkäyksiä voida hyväksyä.

Lue lisää!

Tämä aihe liittyy

Katja Laine, viestintä ja televisioasiat @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

4.6.2020

Digitalisaatio on ratkaisu ilmastokysymykseen

ICT-ilmastostrategiaa on laadittu liikenne- ja viestintäministeriön johdolla viime marraskuusta asti. Suomi on edelläkävijä digipolitiikassa, eikä siis yllätä, että olemme sitä myös toimialan ilmastostrategian laadinnassa. Saksassa ja Ranskassa tarve ilmastovaikutusten selvittämiseksi on nostettu esiin, mutta siellä ollaan edelleen keskustelun tasolla.

Tavoitteena on muodostaa yhteinen näkemys alan aiheuttamista kansallisista ilmasto- ja ympäristövaikutuksista sekä niitä koskevista tavoitteista sekä keinoista tavoitteisiin pääsemiseksi. Lisäksi strategiassa halutaan luoda näkemys tieto- ja viestintäteknologiasektorin roolista kansallisten ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Tarkasteltava ajanjakso on vuoteen 2035. Strategian väliraportti julkaistaan kesäkuussa, ja sen johtopäätösten perusteella laaditaan toimenpide-ehdotuksia ensi syksynä.

Ongelmallista strategian laadinnassa on vertailukelpoisten ja riittävän tuoreiden tilastojen ja lukujen löytäminen. Vaarana erillisen ilmastostrategian laadinnassa on ollut se, että metsä hämärtyy puilta. Keskitytään asioihin, joita on kiinnostava tietää, mutta joilla ei lopulta ole merkitystä ilmastomuutoksen tehokkaan torjunnan kannalta.

Keskeinen kysymys on, miten alan kuluttama energia tuotetaan: kulutetaanko fossiilista vai päästötöntä sähköä. Suomessa kulutettu sähkö on verrattain hiilivapaata. Suomen omasta sähköntuotannosta uusiutuvien osuus on 35 % ja ydinvoiman 27 %. Tuontisähköstä suurin osa tulee Ruotsista.

Tiedonsiirto lisääntyy – energiatehokkuus paranee

Teknologia kehittyy valtaa vauhtia, ja esimerkiksi tietoliikenneverkkojen energiatehokkuus on parantunut viime vuosina merkittävästi. Mobiilidatan käyttö on vuosien 2014 ja 2018 välisenä aikana kuusinkertaistunut. Samaan aikaan datan ominaissähkönkulutus on vähentynyt 80 %.

Viidennen sukupolven mobiiliverkot lisäävät entisestään tiedonsiirron nopeutta ja ovat avain yhä parempiin digitaalisiin palveluihin. Uusien innovaatioiden syntymiseksi on tärkeää, että Suomessa on digitaalisuuteen kannustava ilmapiiri ja teknisesti korkealaatuinen digi-infra. Kuulumme edelläkävijöihin: Suomi on Euroopan ensimmäisten maiden joukossa, joissa on jo avattu kaupallisia 5G-verkkoja.

Elvytysinvestoinnit ilmastomyönteisiin ratkaisuihin

Kun digitalisaatio edistyy, on väistämätöntä, että tulevaisuudessa ICT-ala kuluttaa yhä enemmän sähköä. Alan kehityksen kannalta ei ole realistista tavoitella energiankulutuksen laskua. Sen sijaan on keskityttävä totuudenmukaisen tilannekuvan arvioimiseen ja energiankulutuksen kasvun hillitsemiseen. Tätä hidastaa vanhan teknologian säilyminen uusien innovaatioiden rinnalla.

Siirtyminen entistä energiatehokkaampiin ratkaisuihin vaatii investointeja. Koronakriisin jälkihoitoon suunnitellussa elvytyspaketissa on järkevää suunnata investointeja niin, että ne auttavat myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Kansainvälisen selvityksen mukaan mobiiliteknologia voi auttaa vähentämään hiilidioksidipäästöjä jopa kymmenkertaisesti verrattuna toimialan omaan hiilijalanjälkeen.

Yhteistä tiedonkeruuta tarvitaan

Jotta ICT-ilmastokysymyksestä voi saada kokonaiskäsityksen, tarvitaan monipuolista dataa, ja tähän taas EU:ssa yhteisesti sovittuja toimintatapoja. Tavoite edellyttää yhteismitallisia lukuja, joita verrata keskenään. Globaalien arvioiden sijaan EU:n digitalisaation kärkimaiden (Suomi, Ruotsi, Tanska, Hollanti ja Viro) keskinäinen vertailu ja benchmarking olisi mielekästä.

Ongelma on globaali, mutta ratkaisut kansallisia. Ilman pitävää tilannekuvaa ei järkeviä ratkaisuja voida esittää.

Tämä aihe liittyy

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

4.6.2020

Koronaviruksen digitaalinen jäljittäminen Suomessa

Euroopan komissio antoi 8.4.2020 oman suosituksensa unionin yhteisestä työkalupakista, jossa keskitytään erityisesti mobiilisovellusten ja anonymisoidun liikkuvuusdatan käyttöön.  Komissio ja jäsenvaltiot valmistelivat tämän perusteella yhteisesti sovittuja käytännön ohjeita tartuntaketjujen jäljittämistä tukevien mobiilisovellusten kehittämiseen ja käyttöön.

Ensimmäinen versio työkalupakista julkaistiin 15.4.2020, ja sitä kehitetään edelleen saatujen kokemusten perusteella. Jäsenmaiden piti raportoida suosituksen pohjalta tekemistään toimenpiteistä komissiolle 31.5.2020 mennessä. Lisäksi komissio julkaisi 16.4.2020 sovellusten tietosuojaa koskevat ohjeet.

FiCom piti valtioneuvoston tavoin komission suositusta, yhteistä työkalupakkia ja tietosuojaa koskevaa tiedonantoa oikeansuuntaisina. Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta painotti komission suositusten mukaisesti, että sovellusten käytön tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Keskeistä on valiokunnan käsityksen mukaan huolehtia yksityisyyden suojan ja muiden perusoikeuksien toteutumisesta sekä korkeasta tietoturvan tasosta. Hyödynnettävät tiedot tulee rajata vain niihin, jotka ovat sovellukselle tarpeellisia tarkkarajaisesti määritellyn tarkoituksen kannalta. Tiedot tulee myös poistaa, kun niitä ei enää tarvita, eikä niitä saa käyttää mihinkään muihin tarkoituksiin. Suomen lopullinen kanta noudattelee valiokunnan kannanottoa.

Teleala voi auttaa epidemian taltuttamisessa

Sosiaali- ja terveysministeriössä on kehittämishanke Suomen COVID-19-mobiilisovelluksesta, johon FiCom antoi oman lausuntonsa. Mobiiliteknologiaan perustuvan, koronavirukselle altistuneiden tunnistusjärjestelmän tarjoaminen on määrätty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tehtäväksi, ja vastaukset THL:n tarjouspyyntöön piti jättää viimeistään 1.6. Pilottitoteutuksen tulee olla rajatussa koekäytössä heinäkuun puoliväliin mennessä, ja tuotantokelpoinen ja auditoitu sovellus on tarkoitus julkaista viimeistään 31.8.

Teleala on ilmaissut, että sillä on kykyä ja halua auttaa COVID-19-epidemian hillitsemisessä. Sen lisäksi, että teleoperaattorit voivat mainostaa asiakkailleen valtion koronasovellusta, operaattorit tarjoavat tilannekuvaa ja anonymisoitua tietoa ihmisvirtojen liikkeistä valtioneuvoston sekä esimerkiksi Helsingin yliopistollisen sairaalan käyttöön viranomaisten tueksi sekä koronavirusepidemian leviämisen ennustamiseksi.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

4.6.2020

Sähkökauppadirektiivin perusperiaatteet säilytettävä

Euroopan unioni aikoo päivittää sähköisestä kaupankäynnistä annettua direktiiviä, joka on jo 20-vuotias. Komissio on ryhtynyt valmistelemaan digitaalisia palveluja koskevaa horisontaalista sääntelyä työnimenään Digital Services Act.

Lainsäädännön ajantasaistaminen on ehdottomasti tarpeen, mutta julkisuudessa on sen yhteydessä esitetty puheenvuoroja, jotka käytännössä johtaisivat sähkökauppadirektiivin perusperiaatteiden romuttamiseen. Esimerkiksi direktiivin sisältyvä välittäjien vastuuvapaus on ollut eurooppalaisen ICT-alan kehityksen oikeudellinen perusta. Jos tämä rapautuu, eurooppalaisen ICT-alan kyky vastata kansainväliseen kilpailuun heikentyy olennaisesti.

ICT-ala on yksi Euroopan talouden peruspilareista, ja sen panos tulee olemaan ensiarvoisen tärkeä myös COVID-19-kriisistä toipumisessa. Päättäjien on varmistettava selkeät, tasapainoiset ja tulevaisuuden ratkaisuja tukevat puitteet, joissa Euroopan vahva digitalous voi kasvaa ja kukoistaa.

Edelläkävijämaita kuunneltava

Neuvostossa Digital Services Actia käsitellään ensimmäisen kerran perjantaina 5.6. pidettävässä televiestintä- ja tietoyhteiskuntatyöryhmässä. Tätä varten komissio pyysi digitaalisesti edistyneitä, ns. D9+-maita (Suomen lisäksi Tanska, Ruotsi, Alankomaat, Luxemburg, Belgia, Iso-Britannia, Irlanti ja Viro sekä Tšekki ja Puola) ilmaisemaan oman kantansa.

Maiden julkaisemassa non-paperissa korostetaan sähkökauppadirektiivin perusperiaatteiden, kuten alkuperämaaperiaatteen, yleisen monitoroinnin kiellon sekä välittäjien vastuuvapauden tärkeyttä, mutta niitä pitäisi maiden mielestä myös modernisoida.

D9+-maiden mukaan kaikkien uusien sääntelyehdotusten tulisi perustua paremman sääntelyn tavoitteisiin tasapainoisen ja oikeasuhtaisen sääntelyn varmistamiseksi.

Raportteja eri valiokunnilta

Neuvoston ja komission valmistelun lisäksi myös parlamentin valiokunnat ovat julkaisseet omia raporttejaan lainsäädäntöhankkeesta. Sisämarkkinoiden ja kuluttaja-asioiden valiokunta julkaisi oman raporttinsa 24.4. Siinä maltalainen raportööri Alex Agius Saliba tähdentää sähkökauppadirektiivin perusperiaatteiden säilyttämisen tärkeyttä. Hän puolustaa myös internetin anonymiteettia ja vaatii sääntelyä vilpillisiin poistopyyntöihin reagoimiseksi

Raportissa on myös huolestuttavia ehdotuksia, jotka voivat merkittävästi lisätä palveluntarjoajien kustannuksia. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaiden tuntemiseen liittyvät vaatimukset sekä online-kauppapaikkojen poistopyynnöille ehdotettavat tiukat aikarajat.

Kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 29.4. julkaistussa raportissa belgialainen Euroopan parlamentin jäsen Kris Peeters huomauttaa aiheellisesti, että automaattinen suodatus voi johtaa sananvapauden rajoittamiseen. Myös Peeters on sähkökauppadirektiivin perusperiaatteiden säilyttämisen kannalla, samoin kuin saksalainen europarlamentaarikko Tiemo Wölken oikeudellisten asioiden valiokunnan 22.4. julkaistussa raportissa.  Wölkenin mukaan internetiin ladatun aineiston laillisuuden ratkaiseminen kuuluu tuomioistuimille ja viranomaisille, vaikka samalla ehdottaakin kaikille, siis myös pienille ja keskisuurille, alustoille pakollisia avoimuusraportteja ja suhteettoman suuria sanktioita.

Välittäjien vastuuvapaus keskeistä

FiCom on tuonut näkemyksiään aktiivisesti esiin Suomen kantaa muodostettaessa ja toiminut myös yhdessä eurooppalaisten sisarjärjestöjen kanssa. Tietoyhteiskunnan palvelujen välittäjien ehdollisen vastuuvapauden säilyttäminen on FiComin mielestä ensiarvoisen tärkeää sähkökauppadirektiivin sääntelyä uudistettaessa.

Sääntelyn tulee mahdollistaa uudet digitaaliset palvelut ja innovaatiot lisäämättä tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Lainsäädännön valmistelun tulee olla laaja-alaista, ja siinä tulee sovittaa yhteen teollisuuden, palveluntarjoajien sekä kuluttajien tarpeet.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

19.5.2020

Pelastetaan kotimainen kauppa

Verkkokaupoista voi ostaa ihan mitä vain. Jopa laivat ja ydinvoimalat ovat saaneet oman verkkokauppansa, vaikka valtaosa verkossa myytävistä tuotteista tänä päivänä onkin kaikille tuttuja arkisia hyödykkeitä.

Jos emme huomioi matkoja, rahapelejä, emmekä lippuja, niin suosituimmat tuoteryhmät verkkokaupassa vuonna 2019 olivat:

  • 55 % on ostanut vaatteita, kenkiä ja asusteita
  • 38 % vartalon- ja kauneudenhoitotuotteita
  • 31 % kodin elektroniikkaa, tietokoneita, matkapuhelimia, audio- ja videolaitteita
Markku Korkiakoski
toimitusjohtaja, Vilkas Group Oy

Suomessa verkkokaupasta ostaneiden osuus oli 72 % vuonna 2019. Se on vähiten, kun verrataan muihin Pohjoismaihin. Esimerkiksi Ruotsissa vastaava osuus on 84 % ja Tanskassa 86 %. Kuluneen kevään aikana olemme kuitenkin todistaneet poikkeuksellisen voimakasta digiloikkaa Suomessa, ja toki myös maailmanlaajuisesti. Etenkin kuluttajat, jotka ovat syystä tai toisesta halunneet pysyä verkkokaupasta etäällä, ovat joutuneet asioimaan verkkokaupassa koronaviruksen takia. Esimerkiksi ruoan ja lääkkeiden verkkokauppa on kasvanut räjähdysmäisesti.

Vaikka verkkokauppa on joillekin melko uusi tuttavuus, on sitä tehty Suomessa jo 25 vuotta. Tänä aikana verkkokauppa on ottanut isoja kehitysaskeleita ja nykyään asiakkaille avautuu ihan erilainen ostokokemus kuin mitä se oli silloin ennen. Nykyään asiakkaat odottavat verkkokaupalta mm. mobiilimaksamista, laatua, ympäristötekoja ja eettistä kulutusta sekä läsnäoloa sosiaalisessa mediassa. Myös verkkokauppojen kotimaisuus on ollut viime aikoina nosteessa, sillä asiakkaat ovat alkaneet tiedostamaan enemmän, mitä yhteiskunnallista ja sosiaalista merkitystä on kotimaisen kaupan tukemisella. 

Kotimaisen vähittäiskaupan rakenteen kannalta on elintärkeää tukea kotimaista kauppaa, sillä muuten etenkin erikoiskaupat voivat kadota ulkomaisille toimijoille. Myös pienten kaupunkien erikoiskauppoja uhkaa tulevaisuudessa yhä vaikeammat ajat. Suuret erikoiskaupat pystyvät tarjoamaan asiakkaille nykyään merkittävästi edullisemmin ja monipuolisemmin tuotteita ympäri Suomen. Lisäksi logistiikka alkaa olemaan jo huippuunsa viritettyä ja paketin saa usein jo parin päivän sisällä lähimpään ruokakauppaan. Tämä voi tarkoittaa sitä, että Suomen kauppa kokee mullistuksen lähivuosina, koska kivijalan kannattavuus alkaa olemaan heikkoa. Lisäksi on ennustettu, että kauppakeskukset ovat tulleet samasta syystä tiensä päähän. Uhattuina ovat kaupan alan yritykset ja niiden työntekijät. 

Verkkokaupan digiloikka on ollut kevään 2020 aikana ennennäkemätön ja nyt spekuloidaan onko muutos pysyvä. Asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että muutos on pysyvä. Joissakin kategorioissa voidaan hieman palata menneeseen, mutta pääosin asiakkaat tulevat pysymään verkkokaupan miljoonissa basaareissa, missä valikoima, saatavuus, hinnat ja palvelut ovat syystäkin houkutelleet valtaosan asiakkaita aktiivishoppailjoiksi. Nyt onkin ensiarvoisen tärkeää, että kotimaiset kauppiaat perustavat verkkokaupan nopeasti, jos sitä ei ole vielä tehty. Lisäksi jokaisen meistä suomalaisena kuluttajana on tärkeä tukea kotimaista kauppaa. Pelastetaan kotimainen kauppa!

Teksti: Markku Korkiakoski
toimitusjohtaja, Vilkas Group Oy

 

Kotimaiset kaupat löydät helpoiten osoitteessa www.pelastetaankauppa.fi

Tämä aihe liittyy


19.5.2020

Mutkaton työkulttuuri auttaa koronatilanteessa

”Koronaepidemia siirsi valtaosan suomalaisista etätöihin, ja monille tilanne oli uusi. Olemme kuitenkin huomanneet, että etätöitä voivat tehdä lähes kaikki, ellei työtehtävä vaadi läsnäoloa. Yhteisöllisyyden ylläpitäminen on poikkeusoloissakin tärkeää, mutta nyt se tehdään virtuaalisesti”, muistuttaa DNA:n henkilöstöjohtaja Marko Rissanen.

Marko Rissanen, henkilöstöjohtaja, DNA Oyj

Vajaat kymmenen vuotta sitten kokosimme HR:stä, viestinnästä, hallinnosta ja IT:stä ryhmän, joka kävi läpi etätyöhön liittyviä plussia ja miinuksia. Suunnittelussa kuultiin koko henkilöstöä. Esimiehet koulutettiin ja sitoutettiin uuteen työn tekemisen tapaan. Kolmen kuukauden kokeilun jälkeen niin kutsuttu mutkaton työ laajeni vähitellen koko yritykseen.

Jo ennen kevään 2020 poikkeusaikaa lähes kaikki DNA:laiset olivat etätyön piirissä, aina asiakaspalvelijoista lähtien. Olemme havainneet, että etätöitä voivat tehdä lähes kaikki, kunhan työtehtävä ei luonteensa puolesta vaadi läsnäoloa. Tällaisia ovat myymälätyöt ja esimerkiksi tietoturvasyistä osa verkon hallintakeskuksen töistä. Näihinkin olemme kuitenkin lisänneet laajasti joustoja.

Nyt poikkeustilanteessa olemme kiinnittäneet huomiota etenkin virtuaalisen yhteisöllisyyden ylläpitämiseen. Tiimit kohtaavat säännöllisesti, ja kokousten lisäksi on esimerkiksi verkon yli hoidettavia kahvihetkiä ja -lounaita sekä vapaata yhteistä työaikaa. Tämä tarkoittaa vaikkapa yhteisen työn kommentointia pitkin päivää. Esimiehet tapaavat tiimiläisiinsä vähintään yhtä usein kuin tavallisestikin, vaikkakin etäyhteyden yli, niin ryhmässä kuin kahden kesken.

Huhtikuun lopulla, eli reilun kuukauden kestäneen lähes sataprosenttisen etätyöskentelyn jälkeen, henkilöstö on DNA:lla voinut pääasiassa hyvin. HR kuitenkin ennakoi haasteita, jos poikkeustilanne jatkuu hyvin pitkään. Elämänhallintaan liittyvät ongelmat, esimerkiksi yksinäisyys ja lapsiperhearjen yhdistäminen työntekoon, saattavat nousta pintaan. Myös liiallista alkoholinkäyttöä voi esiintyä. HR on säännöllisesti muistuttanut, että töitä ei saa ryhtyä tekemään liikaa. Nyt onneksi näyttää siltä, että maata ollaan vähitellen kesällä avaamassa ja tilanne hieman helpottaa.

Etätöitä tehtäessä esimiehen rooli on keskeinen. Jokaisen esimiehen tulee tuntea perin pohjin oma tiiminsä ja sen jäsenet työskentelytapoineen. Vuorovaikutuksen johdon, esimiesten ja tiimien välillä täytyy olla sujuvaa ja säännöllistä. Jotta tämä kaikki hoituisi, tulee siis esimiehillekin tarjota valmennusta ja tukea. Jokaisella työntekijällä täytyy olla kirkkaana yhdessä asetetut lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteet. Niiden toteutumista seurataan, ja mahdollisiin ongelmiin tartutaan heti.

Koronaviruskriisi muuttaa yritysten käytäntöjä pysyvästi. DNA:lla olemme aloittaneet uuden vaiheen, joka on mutkaton työ 2.0. Ajatuksena on jatkuva oppiminen. Kun työelämä muuttuu, ihmisten tulisi kehittyä sen mukana, ja tässä työnantaja voi auttaa henkilöstöään. DNA:lla kuitenkin uskotaan, että koronan jälkeenkin yksi pysyy: ihmisen fyysisten kohtaamisten tarve tulee säilymään.

Teksti: Marko Rissanen
henkilöstöjohtaja, DNA Oyj

Tämä aihe liittyy


18.5.2020

Kriittinen viestintä turvattu poikkeusoloissakin

Valtionomisteisen Erillisverkkojen tehtävä on varmistaa viranomaisten ja huoltovarmuuskriittisten toimijoiden kriittinen viestintä kaikissa olosuhteissa. Meiltä odotetaan vahvaa turvallisuus- ja varautumistasoa vuoden jokaisena päivänä, kertoo Suomen Erillisverkot Oy:n toimitusjohtaja Timo Lehtimäki.

Timo Lehtimäki, toimitusjohtaja,
Suomen Erillisverkot Oy

Olemme varautuneet poikkeusoloihin ja häiriötilanteisiin. Päivitämme varautumissuunnitelmaamme aktiivisesti ja arvioimme riskejä jatkuvasti, eivätkä poikkeusolot eroa tästä. Palvelumme ovat toimineet normaalisti myös koronapandemian aikana.

Erillisverkkojen palvelut auttavat yhteiskunnan toimivuuden ja turvallisuuden varmistamisessa. Erilaisissa yhteiskunnan häiriötilanteissa palvelujen toimivuus on ensisijainen, ja silloin esimerkiksi verkkojen kehitystyötä ja päivityksiä viivästetään. Resurssit valjastetaan turvaamaan verkon ja palvelujen toimivuus.

Mikäli verkkojen kuormitus nousisi liian korkeaksi, tehtäisiin ennalta suunniteltuja priorisointeja. Esimerkiksi nykyisessä koronapandemian tilanteessa se olisi hätäkeskustoiminnan palvelujen priorisointia.

Virve-viranomaisverkko uudistuu

Viranomaisverkko Virven viestiliikennemäärät ovat pysyneet vakiintuneella tasolla, eikä koronalla ole ollut suuria vaikutuksia verkon kuormitukseen. Toki poikkeusoloissa verkoilta odotetaan paljon ja suorituskyvyn on siis oltava hyvä.

Virve 2.0 -uudistus etenee suunnitellusti. Virve 2.0-palvelulla viranomaisille ja muille turvallisuustoimijoille tarjotaan toimintavarmat ja entistä monipuolisemmat langattomat laajakaistapalvelut.

Seuraavan sukupolven Virve on yksi merkittävimmistä valtion ict-hankkeista seuraavien vuosien aikana, ja meille Erillisverkoissa luonnollisesti prioriteetti. Virve mahdollistaa viranomaisten ja muiden turvallisuustoimijoiden saumattoman yhteistyön, joka on välttämätöntä arjessa, mutta myös kriisitilanteissa, kuten nyt koronapandemiassa.

Olemme tehneet hankkeen ensimmäisen vaiheen hankintapäätökset: hankimme laajakaistaisen Virve 2.0:n radioverkon palveluna Elisalta ja keskeisimmät tietojärjestelmät Ericssonilta.

Tietoturva tarvitsee yhteistyötä

Erillisverkkojen osalta korona ei juuri ole muuttanut verkkojen turvallisuustilannetta. Tietoturvan ydin on yhteistyö, joka suomalaisten viranomaisten kesken toimii erinomaisesti. Yhteistyötä tarvitaan myös valtiollisten ja kaupallisten toimijoiden välillä sekä maiden ja maanosien rajojen yli. Hyökkääjän tarvitsee löytää vain yksi haavoittuvuus, mutta puolustajan on yritettävä tilkitä kaikki aukot. Kansainvälinen yhteistyö on ainoa vaihtoehtomme.

Aukotonta ohjelmistoa ja viestijärjestelmää ei olekaan; haavoittuvuuksia on kaikkialla.  Yksittäisten laitteiden lisäksi on tarkasteltava koko järjestelmän toimivuutta ja sille perustellusti asetettuja vaatimuksia.

Verkot toimivat, henkilökunnan jaksamiseen kiinnitettävä huomiota

Koronan aiheuttamat poikkeusolot ovat sellaiset, joiden väittäisin tulleen kaikille yllätyksenä. Erilaisissa harjoitusskenaarioissa uhkia on tyypillisesti samanaikaisesti lukuisia, ja poikkeusolot eivät ole harjoituksissa olleet globaaleja.

Samalla on kuitenkin todettava, että tämän kaltainen poikkeusolo ei ole turvallisuuskriittisten verkkojen ja palvelujen osalta ollut mikään koettelemus – viranomaisten toimintokriittiset palvelut ja viestintä toimivat hyvin pitkälti samoin kuin muissakin yhteiskunnan häiriötilanteissa.

Oppeja varmasti punnitaan tarkemmin sitten, kun kriisi helpottaa. Tässä vaiheessa Erillisverkkojen omassa toiminnassa nousee esiin mm. henkilöstön terveys ja hyvinvointi. Kuinka varmistetaan riittävä hajautus tehtävissä, joita ei voi kotikonttorilta tai ylipäätään etänä hoitaa? Myös henkiseen jaksamiseen on kiinnitettävä huomiota pitkittyvässä tilanteessa – miten esimerkiksi huomioidaan työpaikan sosiaalisen verkoston puutumisen vaikutukset.

Teksti: Timo Lehtimäki
toimitusjohtaja, Suomen Erillisverkot Oy


Pages