18.7.2019

Epäselvää ja tulkinnanvaraista ePrivacy-ehdotusta ei pidä edistää

Eurooppalaisilla lainsäätäjillä on keskeinen rooli EU-alueen kasvun edellytysten ja toimintaympäristön kehittämisessä. Juuri käynnistyneen istuntokauden aluksi on erinomainen tilaisuus vaikuttaa Euroopan digitaaliseen tulevaisuuteen, kun kiistanalainen sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus (ePrivacy) on jälleen käsittelyssä.

ePrivacy-hanke on ollut vastatuulessa: asetusta on hiottu jo yli kaksi vuotta eikä ratkaisua ole näkyvissä. Asetusehdotuksen perusongelmia ovat tekstin monimutkaisuus, tulkinnanvaraisuus asetuksen soveltamisalasta  ja sen mukanaan tuomista velvoitteista sekä se, ettei asetus huomioi uusia teknologioita ja digitaalisia liiketoimintamalleja. Tämä on aiheuttanut erityisesti pk-yrityksille epävarmuutta niitä jatkossa koskevasta lainsäädännöstä ja velvoitteista. EU-sääntelyn tulee olla koordinoitua, kannustavaa ja tulevaisuuteen katsovaa. ePrivacy -asetus ei nykyisessä muodossaan ole hyödyksi eurooppalaisten yritysten  kilpailukyvylle, vaan luo päinvastoin epävarmuutta.

ePrivacy ei istu nykyiseen sääntelykokonaisuuteen

Euroopassa on sitouduttu siihen, että lainsäädäntö suojaa tehokkaasti kansalaisia sekä heidän oikeuttaan yksityisyyteen. Tavoitteeseen tulisi pyrkiä kehittämällä EU:n digitaalisia sisämarkkinoita sekä viime vuosien aikana luotua lainsäädännöllistä kokonaisuutta. ePrivacy-asetusehdotus laadittiin jo ennen muita keskeisiä digitaalisia palveluita koskevia säädöksiä, kuten EU:n yleistä tietosuoja-asetusta (GDPR), sähköisen viestinnän säännöstöä (EECC), sähköistä todistusaineistoa rikosasioissa koskevia  eurooppalaisia esittämis- ja säilyttämismääräyksiä (eEvidence) sekä ehdotettua asetusta terroristisen sisällön levittämisen ehkäisemiseksi internetissä.

Ristiriitaista ja liiallista sääntelyä

ePrivacy-asetuksen tarkoitus on täydentää GDPR-asetusta, joten niiden välille ei saa jäädä ristiriitaisuuksia tai tulkintaepäselvyyksiä. Nyt ehdotettua luonnostekstiä on kuitenkin hyvin vaikea sovittaa yhteen GDPR:n kanssa, sillä se perustuu yhä pääosin v. 2002 sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin malliin ja tavoitteisiin, jotka ovat ilmeisen yhteensopimattomia nykyisen digitaalisen ympäristön ja lainsäädännön kanssa mm. sähköisen viestinnän tietojen käsittelyperusteiden ja yksityisyysasetusten määrittelyn osalta. ePrivacy-ehdotus ei huomioi digialan palveluntarjoajien liiketoimintamalleja.

Eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstö (EECC) määrittelee yksiselitteisesti velvoitteet sähköisten viestintäpalveluiden tarjoajille. Jo nämä velvoitteet yhdessä GDPR:n kanssa toteuttavat ePrivacy-asetusehdotuksen ensisijaisen tavoitteen eli varmistavat korkeatasoisen tietosuojan käyttäjille ja tasapuoliset toimintaedellytykset internetalustoille. Liiallisen lainsäädännön käyttöönotto vain hämärtää nykyistä sääntelykehystä.

Ehdotus ei kannusta innovaatioihin

EU-komissio julkisti tekoälystrategiansa reilu vuosi sitten. Esineiden internetin (IoT) sekä laitteiden väliseen viestintään perustuvien teknologioiden (M2M) kuuluminen ePrivacy-asetuksen soveltamisalaan ei edistä tekoälyn kehittämistä jäsenvaltioissa. Päinvastoin: se lisää epävarmuutta eikä kannusta innovaatioihin, ja on näin ristiriidassa EU-komission esittämien tekoälystrategiatavoitteiden kanssa. FiCom ei näe mitään syytä sille, miksei sääntelyllä voitaisi sekä varmistaa sähköisen viestinnän tietosuoja että taata yrityksille edellytykset kehittää uusia, innovatiivisia teknologioita, kuten tekoälyä. Nyt ehdotettu ePrivacy-asetus ei näitä tavoitteita täytä.

Tulkintaepäselvyydet luovat epävarmuutta

Yksi ePrivacy-asetuksen pääasiallisista tavoitteista on turvata GDPR:n mukainen käyttäjäkeskeinen malli. ePrivacy-teksti ei kuitenkaan tätä mallia tue, sillä se vähentää GDPR:n määrittämät tietojenkäsittelyn oikeusperusteet seitsemästä yhteen, loppukäyttäjän suostumukseen. Koska muut oikeusperusteet tietojen lainmukaiselle hankkimiselle ja käsittelylle jäävät soveltamisalan ulkopuolelle, voi tästä seurata  suostumuspyyntöjen radikaali lisääntyminen. Tässä piilee riski: käyttäjät kyllästyvät suostumuspyyntöihin ja antavat harkitsematta tai vähin tiedoin suostumuksensa aina, kun heidän tietojaan käsitellään.

Yritykset ovat tehneet merkittäviä panostuksia voidakseen noudattaa GDPR:n mukanaan tuomia velvoitteita. GDPR:n ja ePrivacy-sääntelyn keskinäinen suhde ja tulkintaepäselvyydet aiheuttavat yrityksille epävarmuutta siitä, mitä säädöksiä jatkossa tulisi noudattaa ja miten.

Tulkinnanvaraista ehdotusta ei tule edistää

FiCom ymmärtää hyvin tietosuojasääntelyn tärkeän roolin yksityiselämän ja henkilötietojen suojan varmistamiseksi. Nykyinen ePrivacy-asetusehdotus ei kuitenkaan sellaisenaan toimi, vaan asetusta on syytä tarkastella uusin silmin ja ryhtyä toimiin sellaisen lainsäädännön luomiseksi, joka hyödyntää paremmin sekä Euroopan digitaalista ekosysteemiä että eurooppalaisia kuluttajia.

Tavoitteena on, että EU-komissio vetää pois eurooppalaiselle digialalle vaikeasti ennakoitavia seurauksia aiheuttavan ePrivacy-ehdotuksen.

 

Lisää aiheesta: FiComin lausuntoja

  • FiComin lausunto valtioneuvoston kirjelmään komission eEvidence-asetusehdotuksesta
  • FiComin lausunto valtioneuvoston jatkokirjelmään komission eEvidence-asetusehdotuksesta
  • FiComin lausunto: Valtioneuvoston täydentävä jatkokirjelmä komission eEvidence-direktiiviehdotuksesta
  • FiComin lausunto valtioneuvoston kirjelmään verkossa tapahtuvan terroristisen sisällön levittämisen estämistä koskevasta komission asetusehdotuksesta
  • FiComin lausunto: Sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivin uudistaminen

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

18.7.2019

Yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmän muuttamiselle ei ole tarvetta

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut tuoreimman Yksityinen kopiointi 2019 -tutkimusraportin, jossa selvitetään,  kuinka paljon Suomessa kopioidaan musiikki- ja videomateriaalia, ja mistä lähteistä. Raportissa esiin noussut lisensioitujen sisältöpalveluiden offline-tallennuksen kasvu viestii yksityisen kopioinnin laskevasta kehityssuunnasta. Tarvetta nykyisen hyvitysmaksutason korotukselle eikä hyvitysjärjestelmän muuttamiselle ole.

Budjettirahoitteinen yksityisen kopioinnin hyvitys

Tekijänoikeusjärjestöille ja oikeudenhaltijoille maksettava yksityisen kopioinnin hyvitys muuttui v. 2015 alusta budjettirahoitteiseksi. Samalla aiemmasta laitemaksukäytännöstä luovuttiin. Hyvityksen suuruudeksi säädettiin 11 miljoonaa euroa vuosille 2015 - 16, minkä jälkeen oikea taso määriteltäisiin hyödyntäen yksityisen kopioinnin kehitystä koskevien tutkimusten tuloksia.  Vuonna 2014 laitemaksuihin perustuva hyvitysmaksukertymä oli 6,1 milj. euroa (vrt. vuosi 2008, jolloin hyvitysmaksukertymä oli vielä 11,9 milj. euroa).

Uudistuksen yhteydessä vastuu kopiointitutkimuksista siirrettiin Teostolta Taloustutkimukselle. Toimintaa valvomaan ja kehittämään perustettiin hallinnon ja sidosryhmien edustajista koostuva neuvottelukunta. Elinkeinoelämää yksityisen kopioinnin tutkimuksen neuvottelukunnassa edustavat EK ja FiCom.

Suoratoistopalveluiden offline-tallennus ainoa kasvava  alkuperäislähde 

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut tuoreimman Taloustutkimuksen toteuttaman Yksityinen kopiointi 2019 -tutkimusraporttinsa päätuloksineen. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää  musiikki- ja videoaineiston yksityisen kopioinnin kokonaismäärää Suomessa.

Tutkimuksen keskeinen kysymys on, kuinka paljon musiikki- ja videomateriaalin yksityistä kopiointia tapahtuu, ja mistä lähteistä se on peräisin. Raportin johtopäätöksissä todetaan, että yksityisen kopioinnin kokonaismäärä edellisvuoteen verrattuna on kasvanut, mutta vain vähän: musiikkitiedostoja on raportin mukaan kopioitu hiukan enemmän kuin vuonna 2018, jolloin määrä oli selvästi vähäisempi kuin edeltävinä vuosina. Tulosten mukaan merkittävä osa musiikki- ja av-sisältöjen tallentamisesta tapahtuu yksityisen kopioinnin ulkopuolelle jäävistä lähteistä.

Musiikki- ja videomateriaalia kopioidaan tunnistetuista lähteistä yhteensä noin 506 miljoonaa tiedostoa, josta noin 54 - 59 % on laillista yksityistä kopiointia. Musiikin yksityisen kopioinnin määrä on 60 - 73 miljoonaa tiedostoa, vain noin 22 - 27 % kaikesta musiikin kopioinnista. Se osuus musiikin kopioinnista, joka jää yksityisen kopioinnin ulkopuolelle — josta ei makseta oikeudenhaltijoille hyvitysmaksua — on merkittävästi suurempi, arviolta 78 - 73 %. Videotallennusten kokonaiskopiointimäärän on arvioitu pysyneen aiemman vuoden tasolla, mutta musiikkitiedostoihin verrattuna se muodostaa kuitenkin yksityisen kopioinnin piiriin kuuluvasta yhteenlasketusta kopiointimäärästä 75 % eli suurimman osan.

Musiikin yksityisen kopioinnin kehityksestä puhuttaessa on oleellista kiinnittää huomiota sen pieneen volyymiin suhteessa videotallennusten määrään.

Tutkimuksessa  kokonaiskopiointimääriin on sisällytetty yksityisen kopioinnin lisäksi myös yksityisen kopioinnin ulkopuolelle jäävää sisältöä, esimerkkeinä vertaisverkoista hankittu materiaali ja streaming-palveluiden offline-tallennukset. Sen sijaan yksityisen kopioinnin ulkopuolelle on raportissa jätetty  muun muassa itse tehty aineisto (mm. omat valokuvat ja dokumentit), verkosta laittomasti ladattu aineisto sekä kopiot, jotka sisältyvät palvelun hintaan tai ovat muuten luvallisia.

Selkeää vastausta siihen, sisältyvätkö suoratoistopalveluiden offline-tallennukset yksityisen kopioinnin lukuun, ei raportista löydy. Suoratoisto- eli streaming-palveluiden (esim. Spotifyn) offline-tallennus oli raportin mukaan eniten käytetty alkuperäislähde musiikkia kopioitaessa. Se oli myös ainoa musiikkilähde, josta tallentaminen oli kasvanut ja sen  osuus on nyt arviolta 31 % kaikista tallennuskerroista.  Herääkin kysymys, miten musiikin yksityisen kopioinnin määrä olisi voinut hienoisesti nousta, jos kasvua on ollut vain streaming-palveluiden offline-tallennuksessa.

On tärkeä muistaa, ettei suoratoistopalveluiden offline-kuuntelu oikeuta yksityisen kopioinnin hyvitykseen, vaan kyseessä on yksityisen kopioinnin ulkopuolelle jäävä lisensioitu musiikin käyttö.

Hyvitysmaksulinjaukset kuluvalla hallituskaudella

Hallitusohjelmakirjauksen mukaan kuluvalla kaudella kehitetään toimiva yksityisen kopioinnin hyvitysjärjestelmä. Muutoksen toteuttamisen vähimmäisedellytyksenä tulee olla nykyisen, viisi vuotta käytössä olleen budjettiperusteisen järjestelmän toimivuuden arviointi.

Nykytilanteesta on olemassa opetus- ja kulttuuriministeriön viime vuonna eduskunnan sivistysvaliokunnalle laatima selvitys, jossa todetaan, että yksityinen kopiointi on tutkimustiedon perusteella asettunut pysyvästi alhaiselle tasolle, eikä yksityisestä kopioinnista mahdollisesti aiheutuvasta haitasta ole vastausten vähäisyyden vuoksi mahdollista tehdä sellaisia johtopäätöksiä, joita voisi käyttää hyvityksen tasoa määriteltäessä.

Ministeriö totesi loppupäätelmissään, että budjettiin perustuva määräraha yksityisen kopioinnin hyvittämisestä on kustannustehokas, vähän hallinnollista taakkaa aiheuttava järjestelmä ja että mahdolliseen laitemaksuun palaamiseen sisältyy enemmän ongelmia kuin mahdollisuuksia.

Yksityisestä kopioinnista aiheutuvan haitan määrää ei ole kyetty arvioimaan

OKM:n Taloustutkimukselta tilaamien tutkimusten perusteella musiikin yksityinen kopiointi on vähentynyt merkittävästi, 328 miljoonasta 39 miljoonaan tiedostoon vuosina 2013 - 2018 ja yksityisen kopioinnin määrää mittaavien tutkimusten tulosten ja yksityisessä kopioinnissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottaminen hyvityksen mitoituksessa on osoittautunut odotettua haastavammaksi. Yksityisen kopioinnin määrien kehityksen suora ja täysimääräinen huomioon ottaminen hyvityksen määrässä johtaisi – ja olisi jo johtanut – hyvityksen merkittävään vähenemiseen. Perättäisten vuosien tutkimustulosten perusteella ei kuitenkaan ole haluttu tehdä liian isoja ja nopeita muutoksia määrärahan mitoitukseen valtion talousarviossa. 

OKM:n tilaamassa tutkimuksessa on vuodesta 2017 alkaen pyritty selvittämään myös kopioinnista mahdollisesti aiheutuvaa haittaa ja sen arvoa. Tehtyjen tutkimusten perusteella ei kuitenkaan ole arvioitu yksityisestä kopioinnista mahdollisesti aiheutuvan haitan rahallista määrää.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

17.7.2019

Mobiilivarmenteen käyttö kasvaa

Luotettavan sähköisen tunnistamisen edistäminen on elintärkeää digiyhteiskunnan kehitykselle.
Sähköisen asioinnin määrä kasvaa jatkuvasti, ja kun palvelut kulkevat kännykän mukana taskussa, on luontevaa, että tunnistautumisvälinekin löytyy samasta paikasta.

Mobiilivarmenne on DNA:n, Elisan ja Telian kehittämä sähköinen henkilöllisyystodistus SIM-kortilla. Mobiilivarmenne on aina mukana siellä, missä puhelinkin, ja sen käyttämiseen tarvitsee muistaa vain yksi, itse valittu tunnusluku. Mobiilivarmenne toimii jo yli tuhannessa palvelussa: sitä voi käyttää mm. terveysalan, kuntien, valtionhallinnon, oppilaitosten sekä pankki-, rahoitus- ja vakuutusyhtiöiden palveluissa.

Suurin osa suomalaisista käyttää edelleen tunnistautumiseen pankkien perinteisiä tunnuslukuja. Viranomaisasiointiin tarkoitetun Suomi.fi  verkkopalvelun tunnistautumisista tehtiin tämän vuoden tammi-kesäkuussa 88,8 % pankkitunnuksilla ja 5,5 % Mobiilivarmenteella. Kesäkuussa 2019 Mobiilivarmenteen osuus oli 6,4 %.

Mobiilivarmenne on kasvattanut suosiotaan, sillä sen osuus kirjautumisista kasvoi lähes 60 prosenttia viime vuoden ensimmäiseen vuosipuoliskoon verrattuna.

Lakimuutos edistää markkinan kehittymistä

Laki vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista muuttui huhtikuun alussa. Uuden sääntelyn tavoitteena on lisätä turvallisten ja luotettavien sähköisten palvelujen tarjontaa.

Tavoitteidensa mukaisena toteutuessaan uusi lainsäädäntö selkeyttäisi vahvan sähköisen tunnistamisen palveluntarjoajien muodostaman luottamusverkoston toimintaa sekä laskisi ensitunnistamisen enimmäishinnan 3 senttiin. Liikenne- ja viestintävirasto valvoo lain noudattamista ja arvioi luottamusverkoston enimmäishintasääntelyn tasoa vuosittain.

Myös valtio hyötyy markkinaehtoisista ratkaisuista

Väestörekisterikeskus ehdotti huhtikuussa Digihumaus-raportissaan, että nykyisten tunnistautumisvälineiden lisäksi tulisi "kehittää kansalaisille maksuton, helppokäyttöinen, saavutettava ja mobiililaitteissa toimiva tunnistusväline, jolla kirjautuminen julkishallinnon sähköisiin palveluihin on vaivatonta”.  On toivottavaa, ettei valtio tähtää toimijaksi sähköisen tunnistautumisen markkinalle.

Valtion kannalta kestävämpi ratkaisu on ottaa hyöty irti olemassa olevista markkinaehtoisista sähköisen tunnistamisen vaihtoehdoista kuin kehittää kokonaan oma tunnistusväline.

Markkinaehtoisia tunnistusvälineitä on jo muitakin: uusimpana Nixun, Suomen Tilaajavastuun ja Digital Livingin Sandbox of Trustin pilottihanke, jonka tavoitteena on ratkaista digitaalisen tunnistamisen ongelmia ja luoda uusi tunnistamistapa.

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

1.7.2019

Geomatikk Finland Oy FiComin jäseneksi

Kaapeleiden näyttöpalvelua tarjoava Geomatikk Finland Oy liittyi FiComin jäseneksi 1.7.2019. Geomatikk Finland Oy hoitaa kaapelitiedusteluja ja -näyttöjä sekä suunnittelukarttojen toimituksia asiakasportaalissaan osoitteessa verkkoselvitys.fi.

”Kaapelivauriot voivat aiheuttaa suuria vahinkoja yhteiskunnalle, mutta yhteistyöllä voimme välttää vaaratilanteet. FiComin jäsenyys on meille erinomainen tapa tiivistää yhteistyötä digitaalisen infran toimijoiden kesken”, sanoo Geomatikkin toimitusjohtaja Jukka Rouhe.

Vuonna 2016 perustetun Geomatikk Finland Oy:n liikevaihto vuonna 2018 oli 2,6 miljoonaa euroa, ja se työllisti 43 henkilöä. Geomatikk Finland Oy on osa viiden yrityksen pohjoismaista konsernia. Kaikki konsernin yritykset ovat tekemisissä yhteiskunnan infrastruktuurin kanssa auttaen luomaan kestävää digitaalista tulevaisuutta.

Kaikki FiComin jäsenet löydät täältä.

Tämä aihe liittyy


27.6.2019

Digiala tunnistaa liiketoimintansa ympäristövaikutukset

Tieto- ja viestintätekniikan hiilidioksidipäästöt ja ympäristövastuu ovat olleet esillä niin mediassa kuin some-keskusteluissakin tänä kesänä. Hyvä niin, sillä asia on tärkeä ja on tärkeää lisätä ymmärrystä digialan energiankulutuksesta ja hiilijalanjäljestä sekä alan myönteisistä vaikutuksista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä.

Moderni yhteiskunta perustuu laadukkaisiin tietoliikenneyhteyksiin ja laajaan tietotekniikan hyödyntämiseen. Suomi sijoittuu monellakin mittarilla digikehityksen kärkimaiden joukkoon ja erityisesti mobiiliverkot ja mobiilidatan käyttö meillä ovat maailman huippua.

Tietoliikenne verkkoineen ja datakeskuksineen vaatii energiaa, jonka tuottamisesta syntyy päästöjä. Eri arvioiden mukaan tietotekniikka-ala tuottaa nykyisellään 3–4 prosenttia koko maailman hiilidioksidipäästöistä.

Suomalaisoperaattorit ovat sitoutuneet konkreettisiin toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen pysäyttämiseksi parantamalla energiatehokkuutta ja vähentämällä kasvihuonepäästöjä. Datankäytön jatkuva kasvu lisää energiankulutusta tietoliikenneverkoissa, jolloin energiatehokkuudella onkin entistä tärkeämpi merkitys ympäristövaikutusten hallinnassa.

Tietoliikenneverkkojen ja konesalien sähkönkäytön haitallisia ympäristövaikutuksia vähennetään myös hyödyntämällä  konesalien hukkalämpöä ja käyttämällä mahdollisuuksien mukaan uusiutuvilla luonnonvaroilla tuotettua tai päästötöntä energiaa.

ICT-alan rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on tärkeä

Tieto- ja viestintätekniikan käytöllä on myös positiivisia ympäristövaikutuksia. Alan tuottamilla palveluilla ja ratkaisuilla voidaan vähentää liikenteen, valmistuksen, maatalouden, rakentamisen ja energiantuotannon päästöjä: esimerkiksi etätyöskentely pienentää työmatkaliikkumisen päästöjä merkittävästi ja erilaiset älykkään liikenteen ratkaisut auttavat optimoimaan raskaan liikenteen ajettuja kilometrejä ja polttoaineen kulutusta.

Entistä monikäyttöisemmät ja useita toimintoja sisältävät älylaitteet vähentävät tarvetta erillisille elektroniikkalaitteille, jolloin materiaalitehokkuus paranee.

On tärkeää lisätä ymmärrystä digialan energiankulutuksesta ja hiilijalanjäljestä sekä alan myönteisistä vaikutuksista ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Keinoja ja työkaluja löytyy. Kyse on tahtotilasta tehdä asioita fiksummin ja ilmastomyönteisemmin.

FiCom sen jäsenyritykset ovat valmiita avaamaan keskustelua aiheesta ja pohtimaan yhdessä mahdollisia ratkaisuja. Alalla otettiin ilolla vastaan myös Sitran sekä liikenne- ja viestintäministeriön ilmoitukset siitä, että niiden agendalla on lähiaikoina käynnistää digialan ympäristövaikutuksia selvittäviä hankkeita.

Lue lisää!

Teleyritysten ympäristövastuuohjelmat

ICT-toimialan ympäristövaikutukset

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

20.6.2019

Siirtovelvoitesääntely on kaiku menneestä maailmasta

Lainsäädäntö velvoittaa suomalaiset kaapelitelevisioverkon operaattorit lähettämään Yleisradion julkisen palvelun kanavien televisiolähetykset verkoissaan ilman korvausta. Siirtovelvoitteen eli must carry -sääntelyn tavoitteena on ollut varmistaa yhteiskunnallisesti merkittävien kanavien ja sananvapauden kannalta tärkeiden ohjelmasisältöjen saatavuus kaapeliverkoissa.

Eurooppalaisen sähköisen viestinnän sääntelyä koskevan direktiivin mukaan ”jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjen radio- ja televisiolähetyskanavien välittämistä koskevia kohtuullisia siirtovelvoitteita sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille, jos merkittävä määrä kyseisten verkkojen ja palvelujen loppukäyttäjiä käyttää niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja televisiolähetyskanavia”.

Tv-ohjelmien katseluun on lukuisia vaihtoehtoja

Suomessa hieman yli puolet kotitalouksista vastaanottaa televisiolähetykset kaapeliverkossa ja hieman alle puolet antenniverkossa. Kasvava määrä suomalaisia käyttää laajakaistaan perustuvia iptv-palveluita. Myös ohjelmien katselu nettitelevision kautta on voimakkaassa kasvussa: Ylen, MTV:n, Nelosen ja muiden kotimaisten nettitelevisiopalveluiden kuukausittaisia käynnistyksiä oli v. 2018 alkupuolella yli 70 miljoonaa, ja tänä päivänä määrä on varmasti tätäkin suurempi.

Must carry -sääntely koskee valtakunnallisten Yleisradion julkisen palvelun kanavien televisio- ja radio-ohjelmien jakelua kaapeliverkoissa ja taloyhtiöiden yhteisantennijärjestelmissä. Osa kaupallisista kanavista poistettiin siirtovelvoitteen piiristä vuonna 2011 ja loput vuonna 2017. Must carryn päättymisestä huolimatta näiden kanavien jakelu kaapeliverkoissa jatkui entiseen tapaan. Myöskään Yleisradion kanavien pitäminen siirtovelvoitteen alaisena ei ole tarpeen, sillä ne ovat joka tapauksessa katsojien saavutettavissa useilla eri vastaanottotavoilla ja -laitteilla.

Televisio-ohjelmien lähettämisestä tulisi sopia kaupallisesti

Kaikkia television jakeluteitä tulisi pitää teknologianeutraalisti samanarvoisina, joten vain kaapeliverkkoa ja yhteisantennijärjestelmiä koskeva julkisen palvelun televisio- ja radiokanavien siirtovelvoite on aika purkaa. Must carry on teknologisen kehityksen myötä muuttuneessa mediaympäristössä tullut tiensä päähän, ja myös Yleisradion ohjelmien lähettämisestä tulisi sopia kaupallisesti aivan kuten muidenkin kanavien osalta toimitaan.

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

18.6.2019

Markkinaoikeus vahvisti:
Suomen malli TV-jakelussa tasapuolinen ja toimiva

Markkinaoikeus on antanut ratkaisunsa Kopioston Teliaan kohdistamissa, kaapeli- ja iptv-verkon lähetyksiin liittyvissä vaatimuksissa. Ratkaisun mukaan kaapeli- ja iptv-verkossa lähetetty tv-ohjelma on alkuperäistä lähettämistä siinä missä antenniverkon lähetyskin.

Operaattoreita edustava Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry on tyytyväinen Markkinaoikeuden ratkaisuun.

”Markkinaoikeus vahvisti kaapeliverkon operaattoreiden yhteisen näkemyksen siitä, että Suomessa jo kymmenien vuosien ajan käytössä ollut tv-lähetysten jakelumalli on tasapuolinen ja toimiva”, sanoo FiCom ry:n toimitusjohtaja Elina Ussa.

”Nykyinen, hyväksi havaittu toimintatapa säilyy ratkaisun myötä entisellään: tekijät saavat heille kuuluvan korvauksen ohjelmaostojen yhteydessä ilman välikäsiä, ja televisio-ohjelmien jakelu katsojille voidaan hoitaa samoin edellytyksin tekniikasta riippumatta”, jatkaa Ussa.

Suomessa on pitkään ollut käytössä malli, jossa TV-yhtiöt ostavat katsojille maksuttomien kanavien ohjelmiston lähetysoikeudet koko Suomen väestön osalta kaikille jakelutavoille – myös kaapeli- ja iptv-jakelulle – jo hankkiessaan ohjelmistoa tuottajilta.

Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto tulkitsi tekijänoikeuksia koskevaa lainsäädäntöä omista lähtökohdistaan, ja nosti helmikuussa 2018 Teliaa vastaan kanteen, jossa vaadittiin erillistä lisäkorvausta suomalaisten maksuttomien televisiokanavien jakelusta kaapeli- ja iptv-verkossa sillä perusteella, että kaapeli- ja iptv-verkossa lähetetty tv-ohjelma olisi edelleenlähettämistä.

Lue lisää!

Markkinaoikeuden ratkaisu

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

14.6.2019

Saako sinun kunnassasi rakentaa Suomen selkärankaa?

Moderni yhteiskunta tarvitsee kattavat, luotettavat ja laadukkaat viestintäverkot. Sellaiset Suomessa jo on, mutta sähköisten palveluiden kehittyminen, alustatalous ja uudet innovaatiot edellyttävät verkkojen jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista.

Kunnilla on Suomessa valta päättää, kuinka helppoa tai vaikeaa digitaalisen infran rakentaminen niiden alueella on. Suomessa on 311 kuntaa, joilla kaikilla on omat, erilaiset rakentamisehtonsa ja -vaatimuksensa, mikä on viestintäverkkojen rakentamisen kannalta haastavaa. Teleyrityksen näkökulmasta verkkoja ei tehdä kuntarajojen mukaan vaan koko Suomen tarpeisiin.

Kaupunkien ja kuntien vetovoima perustuu palveluihin ja mahdollisuuksiin, joita ne tarjoavat. Laadukas ja toimintavarma digi-infra on tärkeä alusta näille palveluille. Tulevaisuuden e-urheiluammattilainen, älykodin asukas, etätyöntekijä ja paikkakunnalla toimiva yrittäjä tarvitsevat sekä työ- että vapaa-aikaansa laajakaistayhteyksiä. Myönteinen suhtautuminen verkkorakentamiseen ja kaikkien sitä edistävien toimintatapojen käyttöönotto parantavat kuntalaisten edellytyksiä elää, viihtyä ja yrittää paikkakunnalla.

Viestintäverkkojen rakentamisen esteitä ja hidasteita on purettava. Rakentamiseen liittyviä lukuisia lupaprosesseja on yksinkertaistettava, digitalisoitava ja tarvittavat luvat on saatava yhdeltä luukulta. Myös uudenlaiset, kevyet rakentamismenetelmät, kuten mikrosahaus, pitää saada viipymättä käyttöön. Kunnat voisivat jopa kilpailla siitä, missä verkkorakentamiselle tarjotaan parhaat edellytykset. Tehdään homma niin helpoksi kuin mahdollista ja edistetään koko digi-Suomen kehitystä.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

13.6.2019

Lupaviidakosta rivakampaan rakentamiseen

Kattavat ja laadukkaat viestintäverkot ovat digitaalisen yhteiskuntamme selkäranka. Kaupungeissa ja kunnissa elinkeinoelämä, hallinto eivätkä asukkaat tule toimeen ilman viestintäyhteyksiä. Niitä tarvitaan sekä työ- että vapaa-aikana.

Suomen digitaalinen infra on hyvässä kunnossa, mutta sähköisten palveluiden kehittyminen, alustatalous ja uudet innovaatiot edellyttävät verkkojen jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista. Verkkorakentaminen ei saa kompastua byrokraattisiin esteisiin.

Suomessa on 311 kuntaa, joilla kaikilla on omat, erilaiset rakentamisehtonsa ja -vaatimuksensa, mikä on viestintäverkkojen rakentamisen kannalta haastavaa. Teleyrityksen näkökulmasta verkkoja ei tehdä kuntarajojen mukaan vaan koko Suomen tarpeisiin.

Saisinko verkon rakennusluvan, kiitos

Viestintäverkkojen rakentamisen esteitä ja hidasteita on purettava. Rakentamiseen liittyy lukuisia lupaprosesseja, joita on yksinkertaistettava. Ne on digitalisoitava, ja keskitettävä niin, että tarvittavat luvat saa yhdeltä luukulta.

Verkkorakennukselle otollinen aika on Suomen sääolosuhteissa rajallinen. Lupien odottelu viivästyttää pahimmillaan rakentamista. Tavoitteena onkin ilmoitusmenettely, jossa ilmoituksen käsittelylle asetetaan määräaika. Töiden välitön aloitus pitää sallia ilmoituksen jättämisen tai määräajan jälkeen, ellei valitusviranominen määrää toisin.

Kevyt tarkoittaa myös ympäristöystävällistä

Jotta valokuituverkko saadaan levittäytymään mahdollisimman ripeästi, on uudenlaiset, kevyet rakentamismenetelmät saatava viipymättä käyttöön. Mikrosahaus – mikro-ojitus, matala-asennus, matalakaivuu, kuitusahaus; hyvällä menetelmällä on monta nimeä – on erinomainen ratkaisu taajamien kuitukaapelointeihin.

Taajamissa valokaapelit asennetaan Suomessa pääosin kaivamalla katujen vierille viheralueille tai jalkakäytävälle. Erityisesti taajamien pientaloalueilla uusien kaapeleiden kaivaminen on varsin hidasta ja kallista sekä asukkaiden kannalta hermoja raastavaa. Mikrosahaus tekee vain kapean railon asvaltoituun tiehen. Se on perinteistä kaivuuta nopeampaa, kustannustehokkaampaa ja siitä aiheutuva hiilijalanjälki on pienempi. Rakennusalueella asuville aiheutuva haitta on lyhytaikainen, ja kotikatu käyttökelpoinen käytännöllisesti katsoen koko kaapelin asennuksen ajan.

Yhteisrakentamista aina kun mahdollista

Sähkö- ja telekaapeleiden laittaminen samaan ojaan kuulostaa järkiratkaisulta. Sitä se onkin aina silloin, kun yhteisrakentaminen on mahdollista. Viestintäverkkojen rakentamisessa yksi suurimmista kulueristä on maan kaivaminen.

Sähkö- ja televerkkojen rakentamisen lähtökohdat ovat kuitenkin kovin erilaiset ja niillä on myös toisistaan poikkeavat rakentamisehdot. Sähköverkkoyhtiöt toimivat monopolissa ja teleyhtiöt erittäin kilpaillussa markkinassa. Myös verkkojen suunnittelu eroaa toisistaan.

Yhteisrakentamista helpottamaan on toteutettu mm. Verkkotietopiste-palvelu, jonne kerätään kootusti tietoa eri rakennushankkeista. Tele- ja sähköala on myös laatinut kustannustenjakomallin yhteisrakentamishankkeisiin.

Kunnat voivat edistää digitaalisen infran rakentamista ottamalla viestintäverkon rakentamisen huomioon kaavoituksessaan. Esimerkiksi Kuopiossa uudelle asuinalueelle maahan asennetaan myös putkisto valokuitua varten muiden rakennustöiden yhteydessä. Näin varaudutaan kaupungin digitaaliseen tulevaisuuteen.

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

13.6.2019

Suomi digitaalisen infran kärkimaana - Rinteen hallituksen eväät

On hienoa, että hallitusohjelmassa sitoudutaan digitaalisen infrastruktuurin strategian edistämiseen. Viime kesänä hyväksytty strategia on hyvä pohja tulevien vuosien toimenpiteiksi – nyt on vain käärittävä hihat ja ryhdyttävä toimeen!

Tietoverkot ovat alusta yhteiskunnan palveluille, ja niitä pitää jatkuvasti kehittää tulevaisuuden tarpeita vastaavaksi. Suomessa teleyritykset ovat merkittäviä investoijia: investointiaste on yli 20 prosenttia, ja vuosittain viestintäverkkoja rakennetaan yli puolen miljardin euron edestä.  

Viidennen sukupolven matkaviestinverkkojen ja kiinteiden laajakaistaverkkojen rakentaminen vaativat mittavia, vuosia kestäviä investointeja. Digi-infran rakentamisen sujuva jatkuminen on koko digitalisaatiokehityksen kannalta keskeistä. Siksi on hienoa, että hallitusohjelmassa investointiympäristön houkuttelevuudesta pidetään korostetusti huolta. Moderni Suomi sähköisine palveluineen rakentuu toimivan digitaalisen infran päälle.

Kehittyvä teknologia ja sen luomat mahdollisuudet ovat vahvasti esillä pääministeri Rinteen hallitusohjelmassa. Digitalisuuteen viitataan ohjelmassa eri yhteyksissä 57 kertaa. Aihe myös läpileikkaa eri toimialat tasapuolisesti.

Teknologianeutraalius ja markkinaehtoisuus edistävät verkkorakentamista

Rinteen ohjelma korostaa kiinteän ja langattoman laajakaistaverkon rakentamista tasapainoisesti.  Teknologiariippumaton lähestyminen on järkevää, koska eri tekniikat eivät ole toisiaan poissulkevia. Ohjelma nostaa myös markkinaehtoisen laajakaistan rakentamisen ensisijaiseksi. Molemmat periaatteet – teknologianeutraalisuus ja markkinaehtoisuus – ovat peruspilareita tulevaisuuden viestintäpolitiikalle. Sen sijaan teleyrityksille annettava velvoite esittää suunnitelmansa laajakaistaverkon rakentamiseksi on kilpailullisesti arveluttavaa ja haiskahtaa menneen ajan suunnitelmataloudelle.

Puhe- ja internetpalveluja koskeva yleispalveluvelvoite otetaan ohjelmassa poliittiseksi välineeksi, vaikka kyseessä on viimekätinen turvaverkko, jonka tarkoitus on turvata minimitason peruspalvelu kuluttajalle tämän vakinaisessa asuinpaikassa. Yleispalveluvelvoite astuu voimaan vain silloin, kun palveluja ei ole kaupallisesti saatavilla. Suomen kymmenestä miljoonasta liittymästä vain kourallinen on yleispalveluliittymiä, joten saatavuus ei meillä ole ongelma.

Suomen viestintämarkkinoiden edelläkävijyys on turvattava tehokkailla investoinneilla, jotka jatkossakin kohdennetaan kysynnän mukaan. Oleellista ei kuitenkaan ole viestintäverkkojen tekniikka ja tiedonsiirtonopeus, vaan se, että kuluttajien käyttämät ja haluamat palvelut ovat heidän saatavillaan. Ongelmattomuudesta ei kannata tehdä ongelmaa - eikä varsinkaan lisäsääntelyllä. 

Tuki suoraan kuluttajalle

Laajakaistatuen jatko on osa hallituksen tulevaisuusinvestointeja. Laajakaistan rakentamiseen on osoitettu 30 miljoonan euron kokonaispotti vuosille 2020 - 2022. Julkisista rakentamistuista tulee kuitenkin lähtökohtaisesti pidättäytyä. Markkinahäiriön riski on aina merkittävä, jos valtio osittain joillain alueilla tukee rakentamista. Jos julkista rahoitusta tullaan hallitusohjelman mukaisesti käyttämään, pitää ennen lopullista päätöstä tehdä seikkaperäinen vaikutusarvio markkinoihin ja kilpailuun. Nykyistä tukilakia ei tule ainakaan jatkaa ilman vaikutusarvion tekemistä. Lisäksi teknologianeutraalisuuden nimissä lienee luontevaa, että jaettava tuki koskee samanarvoisesti niin langattoman kuin kiinteän laajakaistan rakentamista.

Kotitalousvähennys on hyvä keino lisätä kotitalouksien kiinnostusta kiinteän laajakaistan hankintaan, sillä se kohdentuu silloin suoraan laajakaistan hankkijalle. Laajakaistaliittymän rakentamiskustannus on Traficomin selvityksissä ollut yksi keskeisimpiä kysyntään vaikuttavia tekijöitä. Valitettavasti sen sijaan, että vähennystä olisi laajakaistahankinnan osalta korotettu ja laajennettu koskemaan myös oman pihan ulkopuolisia töitä, kotitalousvähennystä lasketaan. Koko Suomen kuiduttaminen on valtava haaste, ja siihen tarvitaan eri toimenpiteiden yhteispanostusta. Näissä talkoissa myös kotitalousvähennyksellä on paikkansa. Toivottavasti hallitus vielä kertaalleen pohtii tätä päätöstä, jos se haluaa edistää kuidun kysyntää.

Byrokratia minimiin

Hallitusohjelma lupaa myös edistää rakentamiseen liittyvän asioinnin helppoutta muuttamalla sen sähköiseksi ja yhden luukun periaatteen mukaiseksi. Tämä on hyvä ja kannatettava suunta. Koko laajakaistarakentamisen lupaprosessi pitää digitalisoida yhden luukun periaatteelle, jossa valtion tai kuntien lupaviranomainen huolehtii hallinnon sisäisistä luvista. Lupamenettelystä pitää myös siirtyä ilmoitusmenettelyyn, jossa ilmoituksen käsittelylle asetetaan määräaika. Töiden välitön aloitus pitää sallia ilmoituksen jättämisen tai määräajan jälkeen, ellei valitusviranominen määrää toisin.

Hallitus nostaa mikrosahauksen hienosti esiin yhtenä edistettävänä asiana, joka edistää verkkorakentamista.

Tällä viikolla julkaistussa kansainvälisessä DESI-digivertailussa Suomi nousi viime vuoden kolmossijalta EU-maiden ykköseksi digitalisaation hyödyntämisessä. Pidetään huoli, että Suomi pysyy jatkossakin digitalisaation kärkimaana. Yritysten rooli saavutuksessa on keskeinen, mutta harjoitetulla politiikallakin on merkitystä. Yhteiskunnan pitää tarjota huipulla pysymisen mahdollisuudet ja pitää kapulat pois rattaiden välistä.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

4.6.2019

Valokuitu meillä ja muualla

Kiinteistä laajakaistaliittymistä Suomessa yli puolet valokuitua

Kiinteiden laajakaistaliittymien määrä Suomessa viime vuoden lopussa oli 1,737 miljoonaa. Kasvua edellisestä vuodesta oli 1,6 prosenttia. Liittymistä suurin osa, 88 prosenttia, on kotitalouksissa.

Hieman yli puolet, 51 prosenttia, kiinteistä laajakaistaliittymistä on valokuituliittymiä. Niistä FTTB-liittymiä (kuitu rakennukseen) on 755 000 ja FTTH-liittymiä (kuitu kotiin) on 133 000.  

Kiinteät laajakaistaliittymät Suomessa yhteystekniikoittain

FTTB-liittymien määrä kasvoi edellisestä vuodesta 11,5 prosenttia ja FTTH-liittymien määrä 25,5 prosenttia. Kupariliittymien määrä vastaavana aikana väheni lähes parikymmentä prosenttia. (Liikenne- ja viestintävirasto)

Liikenne- ja viestintäviraston kyselyssä 60 prosenttia ei ollut kiinnostunut valokuituliittymän hankkimisesta

Liikenne- ja viestintäviraston kuluvan vuoden maalis-huhtikuussa tekemässä kuluttajatutkimuksessa kysyttiin noin 1 200 omakoti-, pari- tai rivitalossa asuvalta vastaajalta valokuitulaajakaistaliittymän hankkimisesta. Heistä 17 prosenttia oli hankkinut liittymän ja 13 prosenttia olisi ollut kiinnostunut sellaisen hankkimaan, mutta sitä ei ollut tarjottu. Vastaajista 22 prosentille oli tarjottu valokuituliittymää, mutta sitä ei ollut siitä huolimatta hankittu.  38 prosentille valokuituliittymää ei ollut tarjottu, mutta he eivät myöskään olleet kiinnostuneita sen hankkimisesta. 10 prosenttia vastaajista ei osannut sanoa.

Kiinnostus valokuituliittymän hankintaan

Niiltä noin 630 vastaajalta, jotka olivat hankkineet, olivat kiinnostuneita hankkimaan tai joille valokuitulaajakaistaa oli tarjottu, kysyttiin myös, kuinka paljon he olisivat valmiita kuituliittymästä maksamaan. Suunnilleen puolet vastaajista, 48 prosenttia, olisi valmis maksamaan siitä alle 500 euroa.  

Mitä olisit valmis maksamaan valokuitulaajakaistasta?

Valokuidun tilanne Euroopassa

EU:n viimeisimpien tilastojen mukaan (heinäkuussa 2018) valokuituliittymien osuus kaikista kiinteistä laajakaistayhteyksistä EU-maissa keskimäärin oli 16 prosenttia, ja Suomessa vastaava osuus oli 48 prosenttia. (EU Digital Single Market)

FTTH Council Europe:n ja Idate Consulting:n tekemän selvityksen mukaan 39 Euroopan maassa noin 160 miljoonalla kotitaloudella oli pääsy FTTH/B-verkkoon viime syksynä. Kuituliittymän tilaajia oli 59,6 miljoonaa, mikä on noin 37 prosenttia niistä kotitalouksista, joilla valokuituverkko oli saatavilla.  (Panorama. Europe Broadband Status. Market at September 2018 )

Vuonna 2025 valokuituverkon ennustetaan olevan 263 miljoonan kotitalouden saatavilla 39 Euroopan maan alueella. Kuituyhteyden tilaajia olisi 168 miljoonaa, eli noin 45 prosenttia kotitalouksista. (FTTH Forecast for Europe. Europe Broadband Status. Market forecast by 2020 and 2025)

Suomessa valokuitu yleisempää kuin OECD-maissa keskimäärin

OECD-maissa keskimäärin valokuituliittymä on 7,5 prosentilla asukkaista. Suomessa vastaava osuus on 15 prosenttia. Kaapeliliittymiä OECD-maissa on noin 10 prosentilla asukkaista ja DSL-liittymiä noin 12 prosentilla. Suomessa sekä kaapeli- että DSL-liittymiä on noin 8 prosentilla. (OECD)

Kiinteät laajakaistaliittymät teknologioittain Suomessa ja OECD-maissa keskimäärin, prosenttia asukkaista

Kun tarkastellaan kuituliittymien osuutta kaikista kiinteistä laajakaistaliittymistä, OECD-maissa keskimäärin osuus on noin 25 prosenttia ja Suomessa 48 prosenttia.

Kuituliittymien osuus kiinteistä laajakaistaliittymistä

Kuituliittymät tässä sisältävät FTTH (kuitu kotiin), FTTP (kuitu kiinteistöön) ja FTTB (kuitu rakennukseen) liittymät, mutta ei sisällä FTTC (kuitu katuun, valokuitukaapelien asentaminen maan alle paikalliseen jakopisteeseen asti) liittymiä.

 

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

3.6.2019

Rakennetaan ratkaisut yhdessä – poimintoja hallitusohjelmasta

Antti Rinteen johdolla neuvoteltu tulevan hallituksen ohjelma sisältää hyviä uudistuksia viestintäpolitiikkaan.  Kehittyvä teknologia ja sen luomat mahdollisuudet ovat vahvasti esillä seuraavan neljän vuoden poliittisessa ohjauksessa.

Viidennen sukupolven matkaviestintäverkon sekä valokuituverkon rakentaminen ovat mittavia, vuosia kestäviä investointeja, ja niiden sujuva eteneminen on koko digitalisaatiokehityksen kannalta keskeistä. On erinomaista, että tulevassa hallitusohjelmassa investointiympäristön houkuttelevuudesta pidetään erityistä huolta.

Digialan kannalta hallitusohjelman keskeisiä asioita

Hallitusohjelmassa sitoudutaan digitaalisen infrastruktuurin strategian edistämiseen. Viime kesänä hyväksytty paketti on hyvä pohja tulevien vuosien toimenpiteiksi, ja tekemistä siinä edelleen riittää. Yleispalveluvelvoite on turvaverkko silloin, jos palveluita ei kaupallisesti ole saatavilla. Tämä ei Suomessa ole ongelma. Yleispalveluvelvoitteessa oleellista ei ole tiedonsiirtonopeus vaan se, että tarvittavat palvelut ovat saatavilla.

Ohjelma korostaa kiinteän ja langattoman laajakaistaverkon rakentamista tasapainoisesti. Teknologiariippumaton lähestyminen on järkevää. Hallitusohjelma nostaa myös markkinaehtoisen laajakaistan rakentamisen ensisijaiseksi. Molemmat periaatteet – teknologianeutraalisuus ja markkinaehtoisuus – ovat peruspilareita tulevaisuuden viestintäpolitiikalle. Sen sijaan teleoperaattoreille annettava velvoite esittää suunnitelmansa laajakaistaverkon rakentamiseksi on paitsi kilpailulainsäädännöllisesti arveluttavaa, myös haiskahtaa menneen ajan suunnitelmataloudelta.

Hallitusohjelma lupaa osaltaan myös edistää rakentamiseen liittyvän asioinnin helppoutta muuttamalla asioinnin sähköiseksi ja yhden luukun periaatteen mukaiseksi. Tämä on hyvä suunta, ja koko laajakaistarakentamisen lupaprosessi pitääkin digitalisoida yhden luukun periaatteelle, jossa valtion tai kuntien lupaviranomainen huolehtii hallinnon sisäisistä luvista. Lupamenettelystä pitää myös siirtyä ilmoitusmenettelyyn, jossa ilmoituksen käsittelylle asetetaan määräaika. Töiden välitön aloitus pitää sallia ilmoituksen jättämisen tai määräajan jälkeen, ellei valitusviranominen määrää toisin.

Mikrosahaus nostetaan hallitusohjelmassa hienosti esiin yhtenä uutena kaapelointiteknologiana, jonka käyttöönottoa edistetään.

Kaukolämpöverkkoon lämpöä tuottavat alle 5MW konesalit pääsevät jatkossa alennettuun sähköveroluokkaan. Muutos on erinomainen. On hienoa, että hallitus kannustaa konesalien tuottaman lämmön hyötykäyttöön merkittävällä veroporkkanalla. Kaukolämpöverkon sijaan monen konesalin tuottama lämpö on hyödynnettävissä myös yksittäisten kiinteistöjen tai esimerkiksi kasvihuoneiden käyttöön. Toivottavasti määritelmää vielä laajennetaan niin, että kaikenlainen hyötykäyttö oikeuttaa alempaan veroluokkaan.

Kotitalousvähennys on hyvä keino lisätä pientaloasujien kiinnostusta kiinteän laajakaistan hankintaan. Tuki kohdentuu tällöin suoraan laajakaistan hankkijalle. Liittymän hinta on Traficomin selvityksissä ollut keskeinen kysyntään vaikuttava tekijä. Sen sijaan, että vähennystä olisi korotettu ja laajennettu kiinteän laajakaistan osalta koskemaan myös pihan ulkopuolisia töitä, kotitalousvähennystä valitettavasti lasketaan. Koko Suomen kuiduttaminen on valtava haaste, joka vaatii kaikkien toimenpiteiden yhteispanostusta. Näissä talkoissa myös kotitalousvähennyksellä on paikkansa. Toivottavasti hallitus vielä kertaalleen pohtii tätä päätöstä.

Sähköisessä tunnistamisessa hallitus pidättäytyy valtion oman järjestelmän rakentamisesta, mikä on jälleen positiivinen uutinen elinkeinoelämälle. Sähköisen tunnistamisen markkinaa pitää edistää markkinoilla olevia ratkaisuja hyödyntäen.

Hallitus aikoo uudistaa hankintalain velvoittavuutta siten, että nykyistä paremmin kannustetaan kestäviin hankintoihin ja ympäristöjalanjälki sisällytetään yhdeksi kriteeriksi. Tämä muutos on erittäin tervetullut! On myös toivottavaa, että hankintalakiin samalla kirjattaisiin tiukemmin hankintadirektiivin mahdollistama velvoite siitä, että kilpailutukset pitää pilkkoa pienempiin osiin aina, kun se on tarkoituksenmukaista.

EU-sääntelyn tarkoituksenmukaisuuteen kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota. Hallitus lupaa myös purkaa vanhaa normistoa samaan aikaan kun luodaan uutta sääntelyä. Tarpeetonta hallinnollista taakkaa luvataan välttää. Jälleen hyvä ja tärkeä linjaus! Samalla hallitus sitoutuu myös yhteisiin tavoitteisiin OECD:n kanssa esimerkiksi veropolitiikan osalta. Digitaalinen maailma edellyttää juurikin tällaista rajat ylittävää yhteistä ratkaisutapaa.

Lopuksi kiitos tulevalle hallitukselle panostuksesta jatkuvaan oppimiseen ja uudelleenkoulutukseen sekä työperäisen maahanmuuton helpottamiseen. Kaikkia näitä toimia tarvitaan, jotta maassa, jossa ICT-alalla työskentelevien osuus kaikista työntekijöistä on EU:n suurin, riittää osaavia tekijöitä.

Nyt kääritään vain hihat ja aletaan toteuttaa hyviä aikomuksia. FiCom on käytettävissä ratkaisujen löytämisessä.  

 

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

20.5.2019

FiComin kannanotto Huawei-uutisointiin

Huawein tekniikkaa on yli sadan operaattorin verkoissa ja se on ollut varteenotettava toimittaja yli kymmenen vuoden ajan. Huawei on Suomessa yksi operaattoreiden laitetoimittajakumppaneista Nokian ja Ericssonin ohella. Kaikkien suomalaisten isojen operaattoreiden verkoissa käytetään Huawein teknologiaa.

Verkkojen turvallisuus ja luotettavuus ovat avainasioita operaattoreiden liiketoiminnassa. Viestintäverkot rakennetaan aina alan standardeihin, tietoturvavaatimuksiin ja parhaisiin käytäntöihin nojaten.

Verkkolaitteiden toimittamisesta vastaa valmistaja. Teleyrityksillä ei ole tietoa eri laiteosien saatavuuteen liittyvistä kysymyksistä.

Tilannetta seurataan ja vuoropuhelua käydään viranomaisten kanssa aktiivisesti. Tiedossa ei ole havaintoja tai epäilyjä epäilyttävästä toiminnasta tai vakoilusta verkoissamme Suomessa. Myöskään muissa maissa ei ole todistettavasti tullut ilmi Huawein teknologian harjoittamaa vakoilutoimintaa.

Huawein laitteiden osuus Suomen päätelaitemarkkinasta on viime vuosina huomattavasti kasvanut. Yhdysvaltojen viranomaisten päätöksistä johtuvien Googlen ratkaisujen vaikutuksia suomalasille kuluttajille on vielä liian aikaista arvioida. Konkreettisin vaikutus lienee joidenkin Googlen omien sovellusten (mm. Gmail, Youtube) poistuminen Huawein puhelimista tulevaisuudessa. Huawei on ilmoittanut jatkavansa ohjelmapäivitysten tuottamista myymiinsä laitteisiin.

Huawein toiminnan arvosteluun liittyy paljon poliittisia ja talouspoliittisia näkökulmia.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

15.5.2019

Ajankäyttömme TOP3: Nukkuminen, työnteko ja liikkuvan kuvan katselu

FiCom Forumissa luotiin katsaus mediasisältöjen kulutukseen, menestyvän sisällön tuottamiseen ja siihen, miten EU-alueella jatkossa säädellään tekijänoikeuksia.

Youtuben Suomen toimialajohtaja Robert From listasi kolme asiaa, joihin käytämme eniten aikaa vuorokaudessa: nukkuminen, työn tekeminen ja videosisältöjen katselu. Mediankäyttö siirtyy entistä enemmän mobiilivideoon, ja esimerkiksi YouTuben katselusta jo 70 prosenttia tapahtuu mobiilipäätelaitteilla.

Älypuhelimet ovat mullistaneet paitsi sisällön kuluttamisen, myös sen tuotannon. Nykyisin kuka tahansa voi luoda hyvätasoista ja kiinnostavaa sisältöä kevyesti omalla puhelimellaan. Maailmassa onkin jo noin 30 miljoonaa tubettajaa, ja YouTubeen ladataan joka minuutti 400 tuntia sisältöä.

Elämme parhaillaan tv-sarjahuumaa

Dionysos Filmsin toimitusjohtaja Riina Hyytiä kertoi, että vietämme eri medioiden äärellä yhteensä kahdeksan tuntia päivässä - noin puolet tästä kuluu television, videopalveluiden ja suoratoiston parissa. Ei siis ole yllätys, että Netflix kuormittaa maailman verkkoliikenteestä vähintään 15 prosenttia, ruuhkaisimpina hetkinä jopa 40 prosenttia.

Netflix ja muut suoratoistopalvelut taistelevat tilaajista aseenaan kiinnostava sisältö. Tämä on avannut ovia myös suomalaisen sisällöntuotannon kansainvälistymiselle. Kansainvälisessä kisassa pärjäävät alkuperämaasta tai -kielestä huolimatta ne, joiden tarinoita maailma haluaa katsoa. Hyvänä esimerkkinä tästä on Dionysos Filmsin luoma menestyssarja Karppi, joka on julkaistu Netflixissä ja levinnyt jo 180 maahan.

EU-tekijänoikeusdirektiivi muuttaa internetin

Euroopan parlamentti hyväksyi maaliskuussa uuden EU-tasoisen tekijänoikeuslainsäädännön. Kiistanalaisimmat kohdat siinä ovat linkkiveroksi kutsuttu artikla 15 (aiemmin art. 11) sekä artikla 17 (aiemmin art. 13, ”meemikielto”), joka siirtää vastuun tekijänoikeuksien loukkauksista käyttäjiltä alustapalveluille.

Käytännössä kukaan ei vielä tarkasti tiedä, miten EU:n tekijänoikeusdirektiivi tulee vaikuttamaan, mutta lainsäädännön mukanaan tuomien uusien velvoitteiden myötä epävarmuus kasvaa ja internetin tulevaisuus on Euroopan ulkopuolella, totesi suomalaista pelialaa edustavan Neogames ry:n Senior Policy Analyst Jari-Pekka Kaleva.

Valmistelutyö direktiivin implementoinniksi Suomen lainsäädäntöön on aloitettu opetus- ja kulttuuriministeriössä.

Lue myös: FiCom Forum: Digitalisoituva Eurooppa

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

15.5.2019

FiCom Forum: Digitalisoituva Eurooppa

Digitalisaatio, joka Euroopan investointipankin varapääjohtaja Alexander Stubbin mukaan on tekoälyä, robotisaatiota, koneoppimista, esineiden internetiä, tulee mullistamaan maailman. Digitalisaatio muuttaa talouden ja työnteon, politiikan ja kommunikaation sekä tieteen.

FiCom Forumissa 13.5.2019 puhunut Stubb oli sitä mieltä, että talous muuttuu yhä enemmän alustataloudeksi, ja työnteko tulee limittymään jatkuvan opiskelun kanssa. Tärkein työelämätaito tulee olemaan empatian oppiminen.

Sosiaalinen media on muuttanut tapamme kommunikoida. Digitaalisten demokratioiden sijaan ollaan synnyttämässä digitaalisia diktatuureja. Maailma polarisoituu, mikä näkyy myös vaalitulosten pirstaloitumisena.

Digitalisaatio on mahdollistanut valtavia kehitysaskelia esimerkiksi lääketieteessä. Kun biologia ja teknologia kyetään yhdistämään ja syntyy uudenlaisia hybridejä, erilaiset moraaliset kysymykset lisääntyvät.

Stubbin viesti seuraavalle,  marraskuussa aloittavalle EU-komissiolle oli se, että EU:n pitää olla luomassa 1. luotettavaa 2. kilpailukykyistä ja 3. globaalia tekoälyä. Uuden maailman rakentamisen pitää edetä laillisesti ja eettisesti ja EU:ssa tulee panostaa innovaatioihin ja yhteistyöhön sekä kansainvälisiin sopimuksiin ja standardeihin.

Lainsäädännön lisäksi innovaatioiden edistämistä

Euroopan komission Suomen-edustuston tuore päällikkö Antti Peltomäki muistutti FiCom Forumissa, että juuri nyt on aika esittää toiveita ja tavoitteita uuden komission viisivuotisen toimikauden asialistalle.

Alexander Stubb määritteli Euroopan regulaation suurvallaksi, ja Peltomäkikin pohti, haluaako EU ylisäädellä asioita. Toisaalta hän peräänkuulutti sääntelyn tasapuolisuutta tilanteissa, joissa yhtä osapuolta (teletoiminta) säännellään mutta toista ei  (alustatalous). Hänen mukaansa EU:n tavoite on kuitenkin olla iso isoissa asioissa ja pieni pienissä. Digitalisaatiokehitykselle on luotava reunaehdot, mutta samalla kannattaa pohtia, onko nykyinen regulaatiomalli ainoa oikea. Peltomäki huomautti, että jos komissio löysää EU-regulaatiossa, on joillakin jäsenvaltioilla taipumus ryhtyä säätämään kansallista lainsäädäntöä, mikä murentaa sisämarkkinaa.

Lainsäädännön lisäksi Eurooppa on edistänyt innovaatiotoimintaa esimerkiksi rahoituksen avulla. Keski-Euroopan maissa on syntynyt erilaisia teollisuus 4.0 -projekteja. Osaaminen ja startup-toiminta ovat Peltomäen mukaan Euroopassa hyvällä tolalla.

Digitaalinen maailma tarvitsee luottamusta

Suomea kohti EU-puheenjohtajakauttaan luotsaava liikenne- ja viestintäpolitiikan korkean tason edustaja Mikael Nyberg peräänkuulutti käyttäjien luottamusta tekoälyyn. Ilman luottamusta digitalisaatio ja tekoäly eivät toimi.

Uusien asioiden sääntelyprosessin kannattaisi Nybergin mukaan edetä asioiden testaamisen ja pilotoinnin kautta sen pohtimiseen, tarvitaanko kyseisessä tilanteessa regulaatiota.

Datatalouden kasvua ja tekoälyn hyödyntämistä on vahvistettava Euroopassa osana sisämarkkinoiden kehittämistä. Digitalisaation ja automaation tarjoamat mahdollisuudet ja niiden hyödyntäminen ovat myös keino vastata ilmastohaasteisiin, sillä niiden avulla saadaan aikaan päästövähennyksiä. Suomella on kunnianhimoinen tavoite päästä hiilettömään liikenteeseen kaikissa liikennemuodoissa. Varsinkin merenkulku ja lentoliikenne vaativat asiassa globaaleja ratkaisuja.

Viestinnän tulevaisuuden näkymistä Nyberg totesi, että tavoite on saada mahdollisimman paljon radiotaajuuksia mobiiliviestinnän käyttöön.

***

Alexander Stubbin digitalisaatioaiheiset lukuvinkit:

  • Andrew McAfee ja Erik Brynjolfsson - Machine, Platform, Crowd: Harnessing Our Digital Future
  • Yuval Noah Harari - Sapiens: Ihmisen lyhyt historia, Homo Deus: Huomisen lyhyt historia, 21 oppituntia maailman tilasta
  • Max Tegmark - Life 3.0

***

FiCom Forumissa myös: Ajankäyttömme TOP3: Nukkuminen, työnteko ja liikkuvan kuvan katselu

Tämä aihe liittyy

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

15.5.2019

Suomi avainasemassa EU-politiikan linjauksissa

Heinäkuun alussa alkava Suomen EU-puheenjohtajakausi antaa meille mahdollisuuden linjata EU:n seuraavan viisivuotiskauden politiikkaa. Samalla saamme poikkeuksellisen tilaisuuden vaikuttaa tulevan digipolitiikan sisältöön, sanoo valtioneuvoston kanslian EU-asioiden alivaltiosihteeri Jori Arvonen, jolta kysyimme hänen näkemyksiään Euroopan  digitalisaatiosta.

Millä tavoin Suomen rooli EU:n digikärkenä tulee esiin Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella?

Tämänkertainen puheenjohtajakausi ei ole Suomelle tavanomainen, ainoastaan kuuden kuukauden mittainen puristus. Asemamme tulevana puheenjohtajana vaikuttaa paljon laajemmin ja pidemmällä aikavälillä.

Euroopan parlamentin vaalien jälkeen alkava puheenjohtajakausi on Suomelle mahdollisuus vaikuttaa siihen, millaista politiikkaa EU tekee seuraavat viisi vuotta.  Viemme pj-kaudellamme kesäkuussa päämiesten toimesta sovittavaa unionin seuraavaa strategista ohjelmaa käytäntöön neuvoston työn kautta. Tähän liittyvä työ on ollut keskeinen prioriteettimme viimeisen vuoden ajan.

Digitalisaatioon liittyvät kysymykset asettuvat tähän kontekstiin. Yhdistämme digitalisaation ja digitaalisen talouden kehittämisen kiinteästi EU:n sisämarkkinoiden kehittämiseen. Jälkimmäinen kuuluu yhteen kolmesta painopisteestä, jossa olemme tehneet edellä mainittua, pitkän tähtäimen strategista vaikuttamistyötä. Tätä kautta digiasiat ovat myös pj-kautemme ytimessä.

Mitä ict-ala voi odottaa ensi syksyn puristukselta? 

Nykyisen komission kaudella tehty työ on keskittynyt digitaalisten sisämarkkinoiden rakentamiseen. Jatkossa digitalisaatio on nähtävä laajemmin; koko kansainvälisen kilpailun kohtaavan talouden kysymyksenä sekä yhteiskunnallisena ja yksilöihin vahvasti liittyvänä kysymyksenä. Digitalisoituvaan talouteen ja yhteiskuntaan liittyy myös paljon asioita, jotka eivät ole unionin kompetenssissa, esimerkkeinä osaamisen kehittäminen ja osallisuuden edistäminen. Erityisesti haluamme korostaa digitalisaation ja EU:n palvelumarkkinoiden tehostamisen yhteyttä.

Uuden kasvun näkökulmasta on välttämätöntä ryhtyä toimiin talouden rakennemuutosten tukemiseksi. Digitalisaatio on luonnollisesti yksi keskeinen mahdollistaja tältä osin. Lisäksi on aloja, joiden kasvupotentiaali tulisi hyödyntää digitalisaation avulla. Suomen on luontevaa pitää esillä esimerkiksi liikenteen ja liikkumisen edistämistä tai vaikkapa terveyssektorin digitalisaatiota.

Toivon tietysti, että tämän ajattelutavan mukainen politiikka tukisi suomalaisten toimijoiden mahdollisuuksia ja tarjoaisi tilaisuuksia tuoda osaamistamme esille.

Miten yritykset voivat tukea Suomen EU-puheenjohtajuuskautta?

Meillä on aivan poikkeuksellinen tilaisuus vaikuttaa tulevan digipolitiikan sisältöön. Korostan edelleen, että kyse ei ole ainoastaan pj-kaudesta. Teollisuuden eurooppalaisten etujärjestöjen kautta on hyvä vaikuttaa ja viedä näitä viestejä muihin jäsenmaihin ja unionin toimielimiin.

On tavanomaista, että komissio, aloitteen tekijän roolissa, kääntyy puoleemme halutessaan kuulla, millaisia ratkaisuja ja ehdotuksia Suomella olisi eri kysymyksiin. Näin on erityisesti juuri digitalisaatioon tai vaikkapa innovaatiomalleihin liittyen. Monet datan hallintaan tai tekoälyn soveltamiseen liittyvät kysymykset tulevat ainakin mieleen.

Hallinnossa on hyvä olla tietämystä yrityskentän mahdollisista toiveista, ongelmista ja niiden konkreettisista ratkaisumalleista. Jatkuvaa vuoropuhelua siis tarvitaan. Kannustan teitä tähän erityisesti uuden komission työn kynnyksellä. Vaikutamme tulevien toimenpiteiden sisältöihin parhaiten tarjoamalla perusteltua tietoa asioista. Te olette avain tähän tietoon.

Lukusuositus: Jori Arvosen Alivaltiosihteerin virallinen EU-blogi


15.5.2019

Euroopan digitaalinen tulevaisuus, edessä vai takana?

Tietoliikenneverkot - digitalisaation perusta

Kiinteitä laajakaistaliittymiä on EU-maissa keskimäärin 35 prosentilla asukkaista. Niistä surin osa, 61 prosenttia, on DSL-liittymiä. Kaapeliliittymiä on 19 prosenttia, kuituliittymiä 16 prosenttia ja muita liittymiä (esimerkiksi satelliittivastaanotin) neljä prosenttia. Suomessa on kiinteitä liittymiä asukasta kohti laskettuna hieman EU-maiden keskiarvoa vähemmän, kuituliittymiä sen sijaan huomattavasti enemmän, 48 prosenttia kiinteistä laajakaistaliittymistä. (EU Digital Single Market)

Eri tilastojen laskentatavat ja liittymien määritelmät vaihtelevat jonkun verran, joten lukumääriä ei voi täysin verrata toisiinsa, mutta ne antavat kuitenkin suuntaviivoja.

OECD-maissa laajakaistaliittymä oli viime vuonna keskimäärin 31 prosentilla asukkaista Tämä on jonkin verran vähemmän kuin EU-maissa. Liittymistä 38 prosenttia oli DSL-liittymiä, 33 prosenttia kaapeliliittymiä, 25 prosenttia kuituliittymiä ja muita liittymiä oli neljä prosenttia. (OECD Broadband Portal)

ITU:n arvion mukaan kiinteitä laajakaistaliittymiä on 14 prosentilla maapallon asukkaista.  Maanosittain laskettuna eniten niitä on Euroopassa, 31 prosentilla asukkaista. Amerikoissa liittymiä on 21 prosentilla, IVY-maissa 19 prosentilla, Aasian ja Tyynen meren alueella 14 prosentilla, Arabimaissa viidellä prosentilla ja Afrikassa vajaalla prosentilla.

Laajakaista (kiinteä ja mobiili) eri alueilla, prosentilla asukkaista*

*) ITU:n tilasto koko maailmasta on arvio. Eri tilastojen luvut eivät ole suoraan verrannollisia keskenään.

Mobiililaajakaistaliittymiä on EU-maissa keskimäärin 96 prosentilla asukkaista, Suomessa osuus on 156 prosenttia.

OECD-maissa keskimäärin mobiili laajakaistaliittymä on 106 prosentilla asukkaista Yli sadan prosentin liittymätiheyden maita Euroopan ulkopuolella ovat Japani, Korea, USA, Australia, Uusi-Seelanti ja Israel.

ITU arvioi mobiililaajakaistaliittymiä olevan maailmanlaajuisesti 69 prosentilla asukkaista. Amerikoissa mobiililaajakaistaliittymä on 97 prosentilla asukkaista, Euroopassa 94 prosentilla, IVY-maissa 79 prosentilla, Aasian ja Tyynenmeren alueella 68 prosentilla, Arabimaissa 63 prosentilla ja Afrikassa 30 prosentilla.

Pelkkä määrä ei riitä, pitää olla myös nopea

Cisco arvioi kiinteiden laajakaistaliittymien nopeuksien olevan tänä vuonna maailmanlaajuisesti keskimäärin 52,9 Mbit/s. Länsi-Euroopassa niiden arvioidaan olevan vastaavasti 53,2 Mbit/s. Vuodelle 2022 Cisco ennustaa maailmanlaajuiseksi nopeudeksi 75,4 Mbit/s ja Länsi-Euroopan tasolle 76,0 Mbit/s.

Mobiilien laajakaistaliittymien maailmanlaajuisten keskimääräisten nopeuksien Cisco arvioi olevan tänä vuonna 17,7 Mbit/s ja Länsi-Euroopan 31,2 Mbit/s. Vuoden 2022 ennuste maailmanlaajuisista nopeuksista on 28,5 Mbit/s ja Länsi-Euroopan 50,5 Mbit/s. (Cisco, Visual Networking Index: Forecast and Trends 2017 – 2022)

Määrä ja nopeus mahdollistavat mobiilidatan kasvun

Mobiilidataa eniten käyttävistä kymmenestä OECD-maasta yhdeksän maata on Euroopasta. Muista OECD-maista mukana on ainoastaan Etelä-Korea, jossa mobiilidataa käytettiin yhdeksänneksi eniten.

Mobiilidatan käyttö OECD-maissa, mobiililaajakaistaliittymää kohti kuukaudessa, gigatavua

Tuoreimpien, vuodelta 2017 olevien OECD-tilastojen mukaan eniten mobiilidataa käytettiin Suomessa, 15,45 gigatavua mobiililiittymää kohti kuukaudessa. Seuraavana oli Itävalta 11,17 gigatavua ja kolmantena Viro 7,16 gigatavua/mobiililaajakaistaliittymä/kuukausi. OECD-maiden keskiarvo oli 2,82 gigatavua, joten Suomessa siirretyn mobiilidatan määrä oli siihen nähden yli viisinkertainen. (OECD Broadband Portal)

Muuttaako 5G painopisteitä?

Viime vuonna Euroopan alueen matkapuhelinliittymistä 46 prosenttia oli 4G-liittymiä. Maailmanlaajuisesti osuus oli 43 prosenttia. Euroopan edellä oli Pohjois-Amerikka 69 prosentilla. Aasian – Tyynenmeren alue oli Euroopan kanssa suunnilleen tasoissa 45 prosentilla.

GSMA ennusteen mukaan vuonna 2025 tulee 5G-matkapuhelinliittymiä olemaan maailmanlaajuisesti 15 prosenttia kaikista matkapuhelinliittymistä. Euroopassa vastaavan osuuden ennustetaan olevan 29 prosenttia. Eniten 5G-liittymiä olisi Pohjois-Amerikassa, 47 prosenttia matkapuhelinliittymistä. (The Mobile Economy 2019, GSMA)

5G-liittymät maanosittain, osuus matkapuhelinliittymistä, prosenttia

Panostetaanko kehittämiseen?

Tutkimus- ja kehittämismenot olivat OECD-maissa keskimäärin 2,4 prosenttia bruttokansantuotteesta vuonna 2017. EU-maissa ne olivat keskimäärin 2,1 prosenttia ja Suomessa 2,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, mikä oli OECD-maiden yhdeksänneksi eniten.  OECD-maiden suurimmat tutkimus- ja kehittämismenot olivat Koreassa, 4,6 prosenttia bruttokansantuotteesta. Seuraavina tulivat Israel 4,5 prosenttia, Ruotsi 3,3 prosenttia sekä Japani ja Itävalta 3,2 prosenttia bruttokansantuotteesta. (OECD, Gross domestic spending on R&D)

Eräiden OECD-maiden tutkimus- ja kehittämismenoja, prosenttia bruttokansantuotteesta

EU-maissa tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettiin asukasta kohti laskettuna rahaa keskimäärin 620 euroa vuonna 2017. Kasvua vuodesta 2013 oli noin 14 prosenttia. Suomessa tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettiin rahaa asukasta kohti 1 122 euroa eli noin 55 prosenttia EU-maiden keskiarvoa enemmän.  Suomessa määrä ei kuitenkaan vastaavana viisivuotiskautena ole kasvanut vaan vähentynyt noin yhdeksän prosenttia. (Eurostat)

Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytetty raha asukasta kohti laskettuna Suomessa ja EU:ssa keskimäärin, €

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

23.4.2019

Suomessa netti on kaikkialla

Suomi on pinta-alaltaan Euroopan viidenneksi suurin maa, mutta väestötiheytemme on EU-maiden pienin. Suomen väestö keskittyy taajamiin: Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2015 lopussa noin 85 prosenttia suomalaisista asui alueella, joka on ainoastaan 2,2 prosenttia koko maan maapinta-alasta.

Jotta kaikki suomalaiset pääsevät käyttämään viestintäpalveluja, on erilaisia tietoliikenneverkkoja rakennettu kaikkialle maahamme jo vuosikymmenien ajan. Tekniikan kehittyessä verkkoja on uusittu ja niiden kattavuutta lisätty. Suomalaiset teleyritykset investoivat joka vuosi yli puoli miljardia euroa verkkojen rakentamiseen ja ylläpitoon.

Mobiiliteknologia toi valtavan digiloikan niin maaseudulle kuin kaupunkeihinkin. 3G:n mukana internet tuli lähes jokaisen taskuun, ja 4G lisäsi mahdollisuuden videokuvaan. Tänä päivänä meillä on käytännöllisesti katsoen koko Suomessa toimiva 4G-verkko, jonka yhteysnopeus on vähintään 30 Mbit/s. Verkon kattavuus ja nopeus paranevat jatkuvasti. Ensimmäisiä 5G-yhteyksiä on jo otettu käyttöön.

Kiinteitä ja mobiileja laajakaistaverkkoja rakennetaan jatkuvasti

Valokuituliittymien osuus kasvoi viime vuonna jo yli puoleen kaikista kiinteän verkon laajakaistaliittymistä. Samanaikaisesti myös kiinteiden liittymien kokonaismäärä nousi edeltäviä vuosia korkeammalle tasolle. Suomalaiskotitalouksissa on jo yli 1,5 miljoonaa kiinteää liittymää. Sähkö- ja teleyhtiöiden yhteisrakentaminen, eli sähkökaapelin ja valokuidun samanaikainen kaivaminen, on osaltaan lisännyt kuituverkon levinneisyyttä.

         Kiinteän verkon laajakaistatekniikoiden kehitys

Lähde: Liikenne- ja viestintävirasto

Viestintäpalveluiden käytössä asetetaan usein tarpeettomasti vastakkain eri teknologiat, mobiili ja kiinteä laajakaista, vaikka niillä kummallakin on omat vahvuutensa ja käyttötarkoituksensa. Teleyritysten vuosittainen yli puolen miljardin investointi viestintäverkkoihin jakautuu suunnilleen puoliksi kiinteän ja mobiiliverkon kesken.

Mobiiliverkon etu on, että se toimii kaikkialla. Me suomalaiset olemme tottuneet siihen, että nettipalveluja voi käyttää missä ja milloin vain. Mobiilidatan käyttäjinä olemme maailman kärkikastia. Mobiiliteknologia on myös kustannustehokasta, kuluttajalle edullista ja sen saa käyttöön hetkessä.  

Kiinteä kuituliittymä on teknisesti laadukas ja varma.  Sen hankintakustannukset ovat asiakkaalle huomattavasti mobiililiittymää suuremmat. Liittymä, joka edellyttää kaivamista ja kaapelien asentamista, ei myöskään ole otettavissa käyttöön kovin nopeasti.

Haja-asutusalueille vaihtoehto voi olla myös niin sanottu kiinteä langaton laajakaista: ulos asennettava, tukiasemaa kohti suunnattava antenni ja reititin, joka jakaa yhteyden sisätiloihin. Tekniikka mahdollistaa korkeiden taajuuksien ja niiden tuoman lisäkapasiteetin hyödyntämisen myös maaseudulla.

Kuitu kaipaa kysyntää

Liikenne- ja viestintäviraston tutkimuksen mukaan kuluttajat eivät ole kovin innokkaita hankkimaan valokuitua. Suuri osa pientaloasujista ei ole kiinnostuneita liittymähankinnasta.  

Kiinteän verkon rakentamisen suurin kuluerä on maan kaivaminen. On arvioitu, että kuituverkon rakentaminen maksaa keskimäärin 10 – 12 euroa metriltä. Haja-asutusalueella ja taajamien ulkopuolella matka verkon lähimmälle keskittimelle voi olla hyvinkin pitkä. Kuluttajat eivät kuitenkaan ole valmiita maksamaan liittymästä suuria summia. Liikenne- ja viestintäviraston tutkimuksessa suurin osa vastaajista olisi valmis investoimaan kuituliittymään alle 500 euroa.

Tuleeko 5G vain kaupunkiin?

On kritisoitu, että 5G-teknologia ei toimi maaseudulla vaan ainoastaan kaupungeissa. Tekniikkaa luonnollisesti uudistetaan ensin siellä, missä käyttäjiä on eniten. Näin ovat levinneet myös aiempien sukupolvien matkaviestinverkot.

Ensin avautuvat 3,5 gigahertsin ja perinteisiä 4G-taajuuksia hyödyntävät verkot. Noin vuonna 2020 käyttöön saadaan korkeampia taajuuksia hyödyntävät verkot, jotka edelleen lisäävät suorituskykyä ja nopeutta. 5G tulee ensin kaupunkeihin, ja leviää sieltä joidenkin vuosien kuluessa haja-asutusalueille.

Kaupungeissa 5G-verkon tukiasematiheys tulee olemaan suuri, mutta on arvioitu, että maaseudun esteettömissä olosuhteissa tukiaseman kantama on useita kilometrejä. Tukiasemat sijoitetaan mahdollisimman keskeisesti asukkaisiin nähden. 5G-verkon tukiasemat vaativat toimiakseen kuituyhteyksiä, joten mobiiliteknologian myötä myös valokuituverkko laajenee. Kuluttajayhteyksien lisääntymisen tärkein kriteeri on niiden kysynnän kasvu.

Vaativaan yritystoiminnan digi-infratarpeeseen voi vastata valokuidun lisäksi 5G-teknologian mahdollistamalla verkon viipaloinnilla, joka tarkoittaa yrityksen oman verkkoliikenteen eriyttämistä muusta verkkoliikenteestä. Jos esimerkiksi teollisuuslaitos haluaa erityistarpeisiinsa räätälöidyn, alueellaan toimivan verkkopalvelun, teleoperaattorin tulee joko tarjota tällaista itse tai vaihtoehtoisesti vuokrata taajuuden käyttöoikeus taholle, joka paikallispalvelun tuottaa.

5G-palveluita lanseerataan useassa eri vaiheessa, ja nykyisiä mobiiliverkkoja käytetään uusien rinnalla vielä pitkään. Olemme matkalla kohti älykästä yhteiskuntaa: kymmenen vuoden kuluttua käytämme palveluita, joiden emme vielä tänään uskoneet olevan edes mahdollisia. Tämä edellyttää riittävää tietoliikenneinfrastruktuuria, joka rakennetaan sekä mobiilia että kuitua hyödyntäen.

Valtion keinot: kannustava lainsäädäntö ja palvelujen digitalisointi

Mobiiliverkkojen kapasiteetin riittävyydestä esitetään aika ajoin epäilyjä. Operaattorit seuraavat kuitenkin jatkuvasti tukiasemien verkkoliikenteen kapasiteettia ja sen riittävyyttä ja lisäävät sitä tarpeen mukaan.

Eri palvelut edellyttävät toimiakseen erilaisia laajakaistanopeuksia. Verkkopankkiasiointiin, sähköpostiin tai veroilmoituksen täyttämiseen verkossa ei tarvita huippunopeaa laajakaistaa. Netti-tv:n katselu tai verkkopelaaminen taas tarvitsevat hieman nopeampaa yhteyttä. Nopeatkin yhteydet voidaan toteuttaa joko kiinteällä tai mobiilitekniikalla. Suomen kaltaisessa maassa tulee aina olemaan alueita, joissa viestintäverkkojen rakentaminen on haastavaa. Kuluttajalle on kuitenkin tärkeintä, että palvelut toimivat, ei se, millä tekniikalla ne on toteutettu.

Viestintäverkot – kuten muukin infrastruktuuri ja palvelut – syntyvät sinne, missä niille on kysyntää ja tarvetta. Yhteiskunta tukee laajakaistarakentamista parhaiten investointeihin kannustavalla, teknologianeutraalilla lainsäädännöllä sekä kysynnän lisäämisellä. Tätä voi edistää kiihdyttämällä julkisten palveluiden digitalisointia ja tarjontaa.

 

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

17.4.2019

Virkamiesesitykset pääosin linjassa FiComin tavoitteiden kanssa

Yritystoiminnan kannalta ennakoiva, läpinäkyvä ja tasapuolinen sääntely ovat kaiken A ja O. Ministeriöt ovat virkamiestyönä laatineet tavoitteitaan tulevalle hallituskaudelle. Tehtävälistoja on laadittu ennenkin, mutta aiemmasta poiketen nyt niitä on myös julkistettu. Monet tavoitteista ovat hyvin samansuuntaisia kuin ne, joita FiCom on omissa hallitusohjelmatavoitteissaan nostanut esille.

Toimialamme kannalta keskeisiä esityksiä:

Liikenne- ja viestintäministeriö edistää elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia luomalla edellytyksiä tekoälyn ja alustatalouden sähköisille palveluille ja avaamalla julkisen hallinnon rajapintoja sekä edistämällä hyvää, sujuvaa sääntelyä. Sääntelyn perusta on EU-lainsäädännössä, eikä erityisiä Suomi-lisiä pitäisi olla hidastamassa innovointia. Kyberturvallisuuskeskuksen roolia elinkeinoelämän ja muun yhteiskunnan palveluntuottajana halutaan vahvistaa.

Liikenne- ja viestintäministeriö esittää myös edistyksellisen taajuuspolitiikan jatkamista. Tällä turvataan riittävästi taajuuksia laajakaistayhteyksille 5G- ja 6G-verkoissa.

FiComin näkökulmasta kivi kengässä kysyntävetoiselle ja markkinaehtoiselle rakentamiselle on kuitenkin LVM:n esittämä valtion yhtiön rooli kaupunkiseutujen valokuidun rakentamisessa. On täysin kestämätön ajatus, että valtio tulisi verkkorakentajaksi olemassa oleville markkinoille. Tähän asti on korostettu teknologianeutraalia sääntelyä, minkä kanssa esitys on myös ristiriidassa. Jatkossakin on oltava tärkeintä se, että kuluttajat saavat haluamiaan palveluita, eikä se, millä tekniikalla ne heille tuotetaan.

Työ- ja elinkeinoministeriö esittää, että tekijänoikeusasioita hallinnoidaan yhdessä innovaatiopolitiikan ja IPR-oikeuksien kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa tekijänoikeusasioiden siirtämistä opetus- ja kulttuuriministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön. Olemme samaa mieltä siitä, että tämä olisi erittäin järkevää resurssien käyttöä ja samalla vahvistaisi tekijänoikeuskysymysten asemaa elinkeinopolitiikan osana.

Valtiovarainministeriö korostaa teknologisen kehityksen mukanaan tuomia mahdollisuuksia. Kovin konkreettisia tavoitteita ei esitetä, mutta ylätason lauseet ohjaavat FiComin näkökulmasta toimintaa oikeaan suuntaan. Työperäisen maahanmuuton esteiden purkaminen, digitaalisten palveluiden tehokkuushyödyt ja investointiympäristön houkuttelevuuden turvaaminen ovat kaikki strategisina tavoitteina kannatettavia.

Valtiovarainministeriö toteaa sähköisen tunnistamisen olevan keskeinen osa erilaisten julkisten ja yksityisten digitaalisten palveluiden hyödyntämistä. Lainsäädäntöä on tältä osin juuri muutettu, ja muutoksen vaikutuksia pitää tulevan hallituskauden aikana arvioida; valtion ylläpitämää järjestelmää ei tule edistää.

Ympäristöministeriö haluaa edistää digitaalisia rakennettuja ympäristöjä mm. luomalla yhden yhteisen alustan, johon kerätään kaikki infran keskeiset tiedot hyödyttämään myös televerkkojen rakentamista. Lisäksi kuntien rakennusvalvonnan käytäntöjä esitetään yhdenmukaistettaviksi. FiCom kannattaa toimenpiteitä, joilla pyritään yhden luukun lupamenettelyyn. Yhteinen tietoalusta sekä yhtenevät käytännöt ovat keskeinen osa sujuvaa rakentamista.

Suomen edelläkävijyys digimaana on asia, jota kaikki ministeriöt ja puolueet haluavat edistää.

Vaaleista on kulunut vasta muutama päivä. Monet politiikkaa läheltä seuraavat ennustavat hallitusneuvotteluista vaikeita, niin kokoonpanon kuin sisällönkin osalta. Hallitusohjelmasta tullee yksityiskohtainen strategisten suuntaviivojen sijaan. Käy hallitusneuvotteluissa kuinka tahansa, voi olla varma siitä, että teknologinen kehitys ja palveluiden sähköistyminen tulevat jatkumaan voimakkaina. Digitalisaatio on taatusti yksi seuraavien vuosien läpileikkaavista pääteemoista. Sen vauhti ja edistämiskeinot saattavat toki vaihdella. 

Virkamiestyönä tehdyt tavoitteet ovat hyvä keskustelun avaus. Valta päättää tehtävistä toimenpiteistä ja niiden toteutuksesta on kuitenkin vastavalitulla eduskunnalla ja erityisesti tulevien kuukausien aikana aloittavalla hallituksella. Tulevan hallituksen poliittista linjaa ja ohjelmaa odotellessa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

16.4.2019

Anna-Maija Karjalainen: Suomi haluaa päästä digitalisoinnissa Tanskan tasolle

Kysyimme valtiovarainministeriön ICT-johtaja Anna-Maija Karjalaisen näkemyksiä valtion mahdollisuuksista ja tavoitteista yhteiskunnan digitalisaation edistämiseksi.

Miten valtio voi edistää digitalisaatiota?

Voimme edistää digitalisaatiota useilla eri tavoilla. Meidän ohjauskeinomme ministeriönä ovat informaatio-ohjaus ja strategialla ohjaaminen sekä voimakkaampina keinoina rahoituksella ohjaaminen ja lainsäädännöllä velvoittaminen. Olemme käyttäneet kaikkia keinoja viime vuosien aikana ja saaneetkin digitalisaatiota edistettyä voimakkaasti.

”Digitalisoidaan julkiset palvelut” pääministeri Sipilän hallitusohjelman läpileikkaavana teemana nosti digitalisoinnin tarpeen ja ymmärryksen uudelle tasolle. Tästä osoituksena viime vuonna EU:n digitaalitalouden ja -yhteiskunnan indeksissä (DESI - Digital Economy and Society Index) Suomi nousi julkisten palvelujen digitalisoinnissa EU:ssa ensimmäiselle sijalle.

Millaiset tavoitteet valtiolla on digitalisaation suhteen?

Tavoitteenamme ohjata julkisen hallinnon palvelujen käyttäjät digitaalisiin palveluihin ja tästä syystä viranomaiset onkin velvoitettu tarjoamaan helppokäyttöisiä ja tietoturvallisia digitaalisia palveluja. Yksityisen sektorin tulisi käyttää viranomaisten kanssa asioidessaan digitaalisia palveluja. Toivoisimme pääsevämme digitalisoinnissa Tanskan kanssa samalle tasolle, jossa 90 % kansalaisista käyttää digitaalisia palveluja, ja he ovat myös tyytyväisiä palvelujen käyttäjiä.

Digitalisaation tavoitteena on myös uudistaa toimintatapoja ja prosesseja, jotta palvelut olisivat entistä parempia ja myös tuottavuus kasvaisi. Tulevaisuudessa on myös entistä vahvemmin kytkettävä tekoälyn mahdollisuudet julkisten palvelujen kehittämiseen.

Millä keinoilla suomalaiset saadaan sähköisten palvelujen käyttäjiksi?

Tärkein keino on tarjota sujuvia digitaalisia palveluprosesseja asiakkaidemme käyttöön ajasta ja paikasta riippumatta. Digitaalisten palvelujen tulee olla laadukkaita, tietoturvallisia, saavutettavia ja helppokäyttöisiä. Olemme tarjonneet kansalaisille digitukihankkeessa viidellä alueella palvelujen käytön tukea ja nyt tuki tulee määräaikaisesti levitettäväksi koko Suomeen vuoden 2020 loppuun saakka. Digitukea annetaan käytännössä monien eri toimijoiden toimesta, kuten kirjastoissa ja yhteispalvelupisteissä tai kansalaisjärjestöjen toimesta.

Palvelujen mainonta ja markkinointi on myös tärkeää, jotta palvelut löydetään. OmaVero on hyvä esimerkki siitä, miten kansalaisille tarkoitettuja palveluita markkinoidaan kaikkien käyttöön. 

Mitkä ovat digitalisaation suurimmat haasteet?

Käyttäjän näkökulmasta suurimmat haasteet ovat osaaminen, palvelujen löydettävyys ja palveluprosessien ihmiskeskeisyys eli sujuvuus. Osaamisen tueksi yllä mainittu digitukihanke auttaa kansalaisia palvelujen käyttöön. Vastaavaa digitukea on tarve järjestää myös pienille yrityksille. Meillä Suomessa on paljon ennakkoluulottomuutta uusien tekniikoiden käyttöönottoon. Samaa kulttuuria soisi myös digitaalisten palvelujen ennakkoluulottomalle kokeilemiselle ja käytölle.

Kokonaisuuden näkökulmasta digitalisaation haasteena on julkisen hallinnon moninainen toimintaympäristö, jossa toiminnan ja tiedon yhteentoimivuudessa on edelleen työtä. Haasteena on myös, miten järjestämme palvelumme entistä paremmin ihmis- ja asiakaslähtöisesti eri elämäntapahtumat huomioiden.


Pages