20.12.2018

ICT-toimialan ympäristövaikutukset

Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 2017

Tilastokeskuksen tuottamien ennakkotietojen mukaan kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Suomessa vuonna 2017 noin viisi prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. Kasvihuonekaasupäästöjen määrä oli yhteensä 55,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.  Energiasektorin osuus näistä oli 74 prosenttia, teollisuusprosessien 11 prosenttia, maatalouden 12 prosenttia ja jätteiden käsittelyn osuus kolme prosenttia. Eniten päästöjen laskuun vaikutti fossiilisten polttoaineiden kulutuksen väheneminen ja liikenteen biopolttoaineiden osuuden kasvu. (Tilastokeskus, Kasvihuonekaasut)

Elektroniikkateollisuuden sekä televiestinnän osuus kasvihuonepäästöistä 0,04 prosenttia

Kasvihuonekaasut-tilasto ei jaottele päästöjä toimialoittain, ainoastaan sektoreittain. Ilmapäästöt toimialoittain -tilasto sen sijaan jaottelee kasvihuonekaasupäästöt myös toimiloittain. Suomalaisten aiheuttamiin päästöihin lasketaan tässä tilastossa mukaan myös suomalaisten aiheuttamat päästöt ulkomailla eli tilastossa ovat muun muassa lento- ja vesiliikenteen päästöt.

Viimeisimmät tiedot ovat vuodelta 2016, jolloin kasvihuonepäästöt olivat kokonaisuudessaan 62 727 455 hiilidioksidiekvivalenttitonnia.

Energiahuollon osuus päästöistä on suurin, 27,5 prosenttia. Kuljetus- ja varastointitoimialan osuus on noin 16 prosenttia ja maa-, metsä- ja kalatalouden lähes 13 prosenttia. Kotitalouksien osuus on neljänneksi suurin, noin 11 prosenttia.

Elektroniikkateollisuuden osuus on vain 0,04 prosenttia, kuten myös televiestinnän. Tietojenkäsittelypalvelun, joka sisältää myös palvelinkeskusvuokrauksen, osuus on 0,003 prosenttia.  Toimialoittaisessa vertailussa ICT-alan muodostamat kasvihuonekaasupäästöt ovat siis melko vähäiset. (Tilastokeskus, Ilmapäästöt toimialoittain)

Kasvihuonekaasupäästöt toimialoittain 2016

  osuus kasvihuonekaasupäästöistä
Kotitaloudet 11,2255
A Maa-, metsä- ja kalatalous 12,9801
B Kaivostoiminta ja louhinta 0,6740
10_12 Elintarviketeollisuus ym. 0,3879
13_15 Tekstiili-, vaatetus- ja nahkateollisuus 0,0247
16_18 Metsäteollisuus, painaminen 4,9763
19_22 Kemianteollisuus 6,2720
23 Rakennusaineteollisuus 2,3570
24_25 Metallien jalostus ja metallituotteiden valmistus 5,9447
26 Elektroniikkateollisuus 0,0431
27 Sähkölaitteiden valmistus 0,0004
28 Muiden koneiden ja laitteiden valmistus 0,0224
29_30 Kulkuneuvojen valmistus 0,0300
31_32 Muu valmistus ml. huonekalut 0,0041
33 Koneiden ja laitteiden korjaus, huolto ja asennus 0,0013
D_E Energia-, vesi- ja jätehuolto 17,3318
F Rakentaminen 2,3137
G Kauppa 1,0203
H Kuljetus ja varastointi 16,4340
I Majoitus- ja ravitsemistoiminta 0,3975
58_60 Kustannustoiminta ja audiovisuaalinen toiminta 0,0082
61 Televiestintä 0,0358
62_63 Tietojenkäsittelypalvelu 0,0028
K Rahoitus- ja vakuutustoiminta 0,3685
L Kiinteistöalan toiminta 0,1403
N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 0,9193
O_Q Julkinen hallinto; koulutus; terveys- ja sosiaalipalvelut 1,2894

Kotitaloudet suurin sähkön kuluttaja Suomessa

Tilastokeskuksen Energiatilinpito 2016 -tilaston mukaan kotitaloudet käyttivät lähes neljäsosan koko Suomessa käytetystä sähköstä. Loput kolme neljäsosaa jakaantui teollisuuden, palvelujen ja julkisen hallinnon eri toimintojen välillä.

Eri toimialoista sähkön kulutus oli suurinta metsäteollisuudessa, noin 21 prosenttia. Kemianteollisuus käytti noin kahdeksan prosenttia Suomen sähköstä. Suunnilleen seitsemän prosentin osuudessa olivat metallien jalostus sekä energia-, vesi- ja jätehuolto. Kaupan osuus oli noin neljä prosenttia ja kuljetus ja varastointi -toimialan kolme prosenttia. Maa-, metsä- ja kalatalous, elintarviketeollisuus, kaivostoiminta ja louhinta sekä kiinteistöala käyttivät kaikki noin kaksi prosenttia Suomessa kulutetusta sähköstä. Majoitus- ja ravitsemistoiminnan osuus kulutuksesta oli hieman yli yhden prosentin ja muiden toimialojen osuudet jäivät alle prosentin. Näistä elektroniikkateollisuuden osuus oli 0,3 prosenttia, televiestinnän 0,4 prosenttia ja tietojenkäsittelypalvelun samoin 0,4 prosenttia.

Energiatilinpito 2016 -tilasto julkaistiin syyskuussa 2018.

Sähkön kulutuksen suhde mobiilidatan määrään

VTT on tutkinut muun muassa mobiilioperaattoreiden sähkön kulutuksen ja mobiilidatan määrän suhdetta. Vuosien 2010 ja 2017 välisenä aikana operaattoreiden sähkön kulutus on kasvanut reilut 10 prosenttia. Samaan aikaan mobiilidatan määrä on kuitenkin kasvanut noin 4500 prosenttia.  Sähkön kulutus lähetettyä gigatavua kohti on siis huomattavasti laskenut.

Tämän kehityksen ennustetaan vielä kasvavan 4G LTE verkon parantuessa, sillä 3G- ja 2G-verkkojen sähkön kulutus on huomattavasti 4G-verkkoa suurempaa. Sähkön kulutuksen yhtä lähetettyä gigatavua kohti arvioidaan laskevan edelleen 5G-verkossa. Toisaalta 5G-verkon tukiasemia on aiempaa tiheämmässä, joten lopullisen sähkön kokonaiskulutuksen ennustaminen on toistaiseksi melko vaikeata. (VTT, Evaluating the Energy Consumption of Mobile Data Transfer, 2018)

Datakeskusten energiankäytön vähentämiseen panostetaan

EU:n Data Centre Code of Conduct on vuonna 2008 perustettu hanke, jonka tavoitteena on vähentää datakeskusten energian kulutusta.  Hankkeessa mukana olevat datakeskukset sitoutuvat energian kulutuksen säännölliseen tarkkailuun ja jatkuvaan energian kulutuksen vähentämiseen. Ne osallistuvat auditointiin energian säästämismahdollisuuksien tunnistamiseksi. Datakeskusten osallistuminen hankkeeseen on vapaaehtoista. Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen (Joint Research Centre, JRC) tutkijoiden mukaan joulukuussa 2016 hankkeeseen oli ilmoittautunut mukaan jo 345 datakeskusta, joista suuri osa sijaitsee Euroopassa. 

Yksi datakeskuksille laadittu mittari on PUE-arvo (PUE = Power Usage Effectiveness). Sen ideaaliarvo on yksi, tosin nykyisillä laitteilla sen saavuttaminen ei vielä ole mahdollista. Hankkeessa mukana olevien datakeskusten keskimääräinen PUE-arvo on kuitenkin selvästi laskenut vuodesta 2010, jolloin se oli 1,96, pistelukuun 1,64 vuonna 2016. Osa datakeskuksista oli saavuttanut arvon 1,2.  Euroopan komission yhteisen tutkimuskeskuksen tutkijoiden mukaan Pohjoismaissa tai Pohjois-Euroopassa sijaitsevien datakeskusten on odotetusti todettu olevan energiatehokkaimpia. (Trends in Data Centre Energy Consumption under the European Code of Conduct for Data Centre Energy Efficiency, 2017)

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

19.12.2018

Sitran Mari Pantsar: Digitalisaatio keskeinen päästövähennyksien mahdollistaja

Digitalisaation ja ICT-alan merkitys on maapallon tulevaisuuden turvaamisessa huomattava. Uusilla teknologisilla ratkaisuilla saavutetaan päästövähennyksiä joko suoraan tai välillisesti. Sitrassa Suomea kohti ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa luotsaava Mari Pantsar vastaa kysymyksiin ICT:n ja ilmastokriisin suhteesta.

Kuinka suuri rooli digitalisaatiolla on ilmastomuutoksen hillitsemisessä?

IPCC:n raportin (8.10.2018) mukaan maapallon lämpötilan nousu voidaan vielä rajoittaa 1,5 asteeseen, mutta se vaatii pikaisia toimia ja valtavaa yhteiskunnallista muutosta.

Digitalisaatio on yksi keskeinen uusien ratkaisujen mahdollistaja, jonka avulla voidaan saavuttaa päästövähennyksiä ja joka voi auttaa siirtymisessä vähähiiliseen maailmantalouteen. Päästövähennykset voivat syntyä suoraan teknologisen kehityksen kautta tai epäsuorasti vaikuttamalla muiden alojen päästöihin muuttamalla kulutustottumuksia, luomalla jakamistaloudelle uusia mahdollisuuksia ja tukemalla yritysten siirtymää kohti kiertotalouden periaatteiden mukaisia liiketoimintamalleja.

ICT-sektori ja digitalisaatio kuluttaa kuitenkin paljon energiaa. Maailman digitalisoituessa voimme olettaa, että ICT-sektorin kokonaisenergiankulutus kaikesta huolimatta kasvaa ja tällä voi olla negatiivisia sivuvaikutuksia (ns. rebound-vaikutus), jotka on huomioitava. Pitäisi pystyä arvioimaan nykyistä paremmin mitkä digitaaliset ratkaisut auttavat ilmastonmuutoksen torjunnassa ja mitkä taas toimivat päinvastoin.

Miten digitalisaatio ja kiertotalous liittyvät yhteen?

Kiertotalous edistää talouskasvun irtikytkentää luonnonvarojen liikakäytöstä ja siinä digitalisaatiolla voi olla merkittävä rooli. Digitalisaatio mahdollistaa muun muassa jakamis- ja alustatalouden kehityksen, mikä on keskeistä kiertotalouden edistämiseksi.

Digitalisaatiota hyödyntäen voidaan lisäksi kehittää erilaisia liiketoimintamalleja, joiden avulla voidaan pidentää tuotteiden elinkaarta, edistää siirtymistä tuotteiden kuluttamisesta palveluihin sekä tehostaa luonnonvarojen kierrätystä ja uudelleenkäyttöä.  

Digitalisaatio voi toimia myös hyvänä työkaluna osallistaa kansalaiset ilmastotyöhön ja saada heidät vähentämään kulutustaan ja matkusteluaan.

Miten ICT-ala voi käytännössä auttaa ilmastokriisin ratkaisemisessa?

ICT-alan tulee siirtyä energiankäytössään uusiutuviin energialähteisiin sekä pienentää toiminnastaan aiheutuvaa kokonaisenergiankulutusta ja kokonaispäästöjä koko ICT-ketjussa, tietoverkoissa, datakeskuksissa ja laitteissa.

ICT-ala voi auttaa ilmastokriisin ratkaisemisessa myös kehittämällä teknologiaa ja ratkaisuja, jotka auttavat muita aloja hiilidioksidipäästöjen vähentämisessä.

EU-komission pyrkimys saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä edellyttäisi muun muassa sitä, että esimerkiksi sähkön tuotanto pitäisi yli kaksinkertaistaa samalla, kun sen tuotannossa luovuttaisiin kokonaan fossiilisista polttoaineista. Lisää sähköä tarvitaan, jotta liikenteen ja asumisen päästöjä saadaan vähennettyä. Edellä mainittuun liittyen ICT-alan kasvava energiankulutus ja päästöt tulee olla mukana kaikissa tarkasteluissa, ja sähkönkulutusta ja päästöjä tulisikin tarkastella nykyistä kokonaisvaltaisemmin ja yli eri sektorirajojen.

ICT-alan tulee olla mukana arvioissa, kun ratkaistaan, mihin yhä niukkenevat luonnonvarat käytetään ja miten hoidetaan siirtymä fossiilisesti tuotetusta energiasta uusiutuviin kokonaisvaltaisesti, ei vain ICT-alan sisällä vaan koko yhteiskunnassa.

Mitä ICT-alalla voimme tehdä vielä nykyistä paremmin?

ICT-alan tulee jatkaa ponnisteluja yhä energiatehokkaampien ratkaisuiden kehittämiseksi. Lisäksi alan tulisi avoimesti ja kriittisesti keskustella siitä, mitkä ratkaisut auttavat ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa ja mitkä taas aiheuttavat mahdollisesti nykyistä suuremmat päästöt. On tärkeää tuoda esille, että kaikki digitalisaatioon liittyvät ratkaisut eivät ole ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta positiivisia ja joitakin olemassa olevista ratkaisuista voitaisiin myös kenties toteuttaa jo nykyistä vähäpäästöisemmin.

ICT-alan tulisi myös huolehtia, että se nopeuttaa jo olemassa olevien päästöjä vähentävien ratkaisuiden käyttöönottoa kuten datakeskusten hukkalämmön talteenottoa myös vanhoissa datakeskuksissa.

Monet ICT-alaan liittyvät ratkaisut, kuten esimerkiksi kuluttajien viihde-, peli- ja mediapalveluiden käyttö, lisääntyvät jatkuvasti. Joidenkin arvioiden mukaan jo tänä päivänä suuri osa internet-liikenteestä on videoiden striimausta. Tämän ns. E&M (Entertainment & media) osuus ja rooli ICT-sektorin kokonaispäästöissä onkin asia, jota pitää tutkia enemmän ja josta pitäisi keskustella avoimemmin.

Kuluttajien käyttäytymisen kautta aiheutuviin ympäristövaikutuksiin pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, ja kuluttajia pitäisi tiedottaa ympäristöystävällisistä käyttötavoista. Tämä voisi olla yksi keino vastata kasvavaan energian kysyntään tulevaisuudessa (yhdessä energiatehokkaampien laitteiden ja verkkojen kehittämisessä).

Myös ICT-alan edellyttämien laitteiden yms. valmistuksesta ja raaka-aineiden kaivamisesta aiheutuvat päästöt pitäisi pystyä ottamaan huomioon nykyistä paremmin. Näiden materiaalien kierrätystä ja uudelleenkäyttöä tulisi myös kehittää.

ICT-alan tulisi avoimemmin tuoda esille alaan liittyvät energiankulutus- ja päästötiedot. Lisäksi liian usein puhutaan myös siitä, että energiankulutusta on pystytty vähentämään esim. siirrettyä dataa kohti, mutta vähemmän puhutaan siitä, miten kokonaisenergiankulutus on muuttunut – esim. datan määrä moninkertaistunut ja siten energiankulutus noussut / tulee nousemaan.

 

Tämä aihe liittyy

Mari Pantsar, johtaja, hiilineutraali kiertotalous, Sitra


18.12.2018

Puhelimen palauttaminen kierrätykseen on ekoteko

Kun hankit uuden puhelimen, tuleeko vanha jemmattua varalaitteeksi? Tai säilytätkö vanhoja puhelimia, koska tietoturva huolettaa? Kun kuitenkin käytät vain yhtä puhelinta, on turha pitää vanhoja laitteita lipaston laatikossa.

Puhelimien sisältämät arvometallit uusiokäyttöön

Suomalaiset ovat laiskoja puhelimien kierrättäjiä: vain noin 10 prosenttia kännyköistä kierrätetään. Puhelimen palauttaminen kierrätykseen on helppo, mutta merkityksellinen ekoteko, sillä jopa 99 prosenttia matkapuhelimien materiaaleista on kierrätettäviä. Kännyköistä saadaan talteen ja uudelleen kiertoon arvokkaita metalleja: kultaa, hopeaa, kuparia, nikkeliä ja kobolttia. Niistä saadaan myös erilaisia uusiokäyttöön soveltuvia muovilaatuja ja murskattua lasia. Kierrätysmateriaalien hyödyntäminen vähentää kaivostoimintaa, ympäristöhaittoja ja energiankulutusta.

Laite tyhjäksi tietoturvallisesti

Vanhan puhelimen tiedot voi tuhota palauttamalla laitteen tehdasasetukset. Aina se ei kuitenkaan riitä: esimerkiksi Android-laitteissa tehdasasetusten palauttaminen ei välttämättä poista kaikkia tietoja. Palautuspisteisiin tuodut laitteet käsitellään tietoturvallisesti. Puhelimen kaikki tiedot poistetaan ja muisti tyhjennetään joko digitaalisesti ylikirjaamalla tai mekaanisesti murskaamalla niin, että tietoja ei voida enää palauttaa eikä niitä joudu vääriin käsiin. Palauttamalla laitteen operaattorin tai kodinkoneliikkeen lukollisiin tietoturva-astioihin tai SEIFFI-palvelun kautta voit varmistua siitä, että laite kierrätetään tietoturvallisesti.

Vaihtohyvitystä vanhasta laitteesta

Toimivasta ja ehjästä päätelaitteesta voi saada silkkaa rahaa. Useat liikkeet antavat puhelimista ja tableteista hyvityksen vaihdossa uuteen, ja osassa hyvityksen voi saada myös rahana ilman ostovelvoitetta.  Myymälä huolehtii vaihdossa ottamansa laitteet tietoturvallisesti joko uudelle omistajalle tai kierrätykseen.

Lähteet: DNA, Elisa, Telia, Elker, Kuusakoski

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

10.12.2018

Sähköisen tunnistamisen markkinasta aidosti avoin

Luotettavan sähköisen tunnistamisen edistäminen on elintärkeää digiyhteiskunnan kehitykselle. Sähköisen asioinnin kasvu edellyttää, että sekä tunnistaminen että tunnistautuminen verkossa on helppoa, luotettavaa ja kohtuuhintaista.

Sähköinen tunnistaminen Suomessa on edelleen lapsenkengissä. Valtio ei ole kyennyt rakentamaan kansalaisille toimivaa tunnistusjärjestelmää, ja pankit ovat keskittyneet omien asiakkaidensa palveluun myös tunnistautumisessa. Toimijoiden yhteiseen luottamusverkostoon perustuva kansallinen tunnistamisratkaisu ei sekään ole ottanut tulta alleen.

Finanssiala ry:n Teija Kaarlelan mukaan (HS Mielipide 5.12.) kyse on siitä, että kuluttajat eivät ole tarttuneet uusiin ratkaisuihin. Totuus on, että markkina ei tällä hetkellä toimi.  Hallitus onkin esittänyt vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain muuttamista. Tavoitteena on lisätä paitsi palvelujen tarjontaa ja sen myötä sähköisen tunnistamisen yleistymistä, myös palvelutarjoajien keskinäisen hinnoittelun kohtuullistamista.

Kilpailu on avain toimivaan sähköisen tunnistamisen markkinaan, mutta suunnan määrätietoista luotsaamista tarvitaan. Nyt esitetty lakimuutos pyrkii ilahduttavasti edistämään tunnistusmarkkinan avautumista.

Palveluntarjoajat käyttävät tällä hetkellä omia, käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuvia tunnistustapojaan. On kaikkien etu, että käyttäjät voivat entistä helpommin valita yhden tarpeisiinsa sopivan tavan tunnistautua ja käyttää sitä laajasti eri palveluissa. Helppokäyttöisten ja kaikkia käyttäjiä – myös mm. ulkomaalaisia ja alaikäisiä – palvelevien tunnistusjärjestelmien markkinoille tuominen pitää tehdä aidosti mahdolliseksi.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

30.11.2018

Sähköisen tunnistamisen markkinalla mahdollisuus vihdoin avautua

Valtio ei ole kyennyt rakentamaan kansalaisille toimivaa tunnistusjärjestelmää, ja pankit ovat keskittyneet omien asiakkaidensa palveluun myös tunnistautumisessa. Hallituksen nyt esittämä lakimuutos pyrkii ilahduttavasti edistämään tunnistusmarkkinan avautumista.

Digitaalisuuden edelläkävijämaassa Suomessa sähköinen tunnistaminen on edelleen lapsenkengissä. Sähköiset palvelut lisääntyvät, mutta niihin tunnistautuminen tapahtuu suurimmaksi osaksi 90-luvulta peräisin olevilla pankkitunnisteilla.

Eduskunta kiinnitti jo vuonna 2015 huomiota kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin asioida verkossa. Suomessa tehtiin päätös kansallisen tunnistamisratkaisun kehittämiseksi, mutta asia ei edennyt, koska pankit suhtautuivat hankkeeseen torjuvasti. Sama tapahtuu nyt, kun hallitus esittää lakimuutosta, jolla pyritään lisäämään turvallisten ja luotettavien sähköisten palvelujen tarjontaa. 

Esitetyllä lakimuutoksella selkeytetään vahvan sähköisen tunnistamisen palveluntarjoajien luottamusverkoston toimintaa ja sitä, millaisia sopimuksia verkoston osapuolet ovat velvoitettuja solmimaan.  Esitykseen sisältyvällä tunnistustapahtumien hintasääntelyllä varmistetaan, että tunnistuspalveluja tarjoavien toimijoiden keskinäinen hinnoittelu ei muodostu esteeksi uusien palveluiden kehittämiselle. Hintasääntely on keino, joka otetaan käyttöön silloin, kun asia ei muilla keinoin ratkea.

Finanssialan mielestä pankit joutuisivat tappiolla tuottamaan tunnistuspalveluita muille. Erityisesti kritiikkiä pankkien puolelta on nostanut pankkikonttorissa tapahtuvan ensitunnistamisen kalleus.

”Ei Mobiilivarmenteen tunnistusvälineekseen haluava kuluttaja mene henkilökohtaisesti pankkiin tunnistautumaan. Kyllä osoite on teleoperaattorin palvelupiste, jossa tunnistaminen tehdään. Pankki tunnistaa oman asiakkaansa omia palveluitaan varten”, sanoo FiComin toimitusjohtaja Elina Ussa.

Kun jo olemassa olevia pankkitunnuksia käytetään toisen tunnistusvälineen käyttöönottoon, ei tapahtuma ole teknisesti mitenkään monimutkaisempi kuin normaali sähköinen tunnistaminen.

”On hienoa, että lainsäätäjät haluavat edistää uusien palveluiden syntymistä digiyhteiskunnalle elintärkeän tunnistautumisen markkinalle”, kiittää Elina Ussa.

Tämä aihe liittyy


21.11.2018

Digitaaliset palvelut edellyttävät hyviä viestintäverkkoja

Tämän vuoden kesäkuun lopussa laajakaistaliittymiä oli Suomessa yhteensä noin 10,3 miljoonaa. Näistä kiinteitä oli 1,7 miljoonaa ja mobiileja laajakaistaliittymiä 8,6 miljoonaa.

Kiinteistä laajakaistaliittymistä suurin osa, 41 prosenttia, on FTTB- eli kuitu rakennukseen -liittymiä. 88 prosenttia niistä on kotitalouksissa.

Mobiililaajakaistaliittymistä on kotitalouksissa suunnilleen puolet (46 prosenttia). Kuukausimaksullisten, rajoituksettomien tiedonsiirtoliittymien määrä kasvaa edelleen melko runsaasti. Vuoden 2017 kesäkuusta tämän vuoden kesäkuuhun kasvu oli noin 10 prosenttia, ja niiden osuus kaikista mobiililaajakaistaliittymistä oli 73 prosenttia. (Viestintävirasto)

Laajakaistaliittymien yhteysnopeudet kasvavat koko ajan

Kiinteän verkon laajakaistayhteyksistä nopeudeltaan vähintään 30 Mbit/s liittymiä vuonna 2010 oli 7 prosenttia, vuonna 2016 niitä oli 28 ja tämän vuoden kesäkuussa 50 prosenttia kaikista kiinteistä laajakaistaliittymistä. Vähintään 100 Mbit/s liittymiä vuonna 2010 oli 4 prosenttia, vuonna 2016 niitä oli 28 ja tämän vuoden kesäkuussa 35 prosenttia.

Laajakaistaliittymien nopeuksien kehitys kiinteässä verkossa

Matkaviestinverkon laajakaistaliittymien yhteysopeuksista vähintään 30 Mbit/s nopeuksia on tilastoitu vasta vuodesta 2015 alkaen, jolloin niiden osuus kaikista matkaviestinverkon liittymistä oli 37 prosenttia. Vuonna 2017 osuus oli 62 ja tämän vuoden kesäkuussa 68 prosenttia.

Vähintään 100 Mbit/s liittymiä vuonna 2015 oli 16 prosenttia, viime vuoden lopussa niiden osuus oli kasvanut 32 prosenttiin ja tämän vuoden kesäkuussa 39 prosenttiin. (Viestintävirasto)

Laajakaistaliittymien nopeuksien kehitys matkaviestinverkossa

Julkishallinnon sähköisten palvelujen kehittyneisyys ja kansalaisten sähköisen osallistumisen edistäminen Suomessa hyvällä mallilla

YK:n tekemä 193 maan kansainvälinen vertailu E-Government Survey tutkii sähköisen hallinnon kehitystä erityisesti kansalaisten tarvitsemien palveluiden tarjonnan ja kehittyneisyyden näkökulmasta.

Tänä vuonna julkaistussa tutkimuksessa Suomen sijoitus kokonaisindeksissä (EGDI =E-Government Development Index) oli kuudes. Edellisestä vuodesta sijoitus oli pudonnut yhdellä pykälällä.

Vertailun kymmenen kärkimaata olivat Tanska, Australia, Korea, UK, Ruotsi, Suomi, Singapore, Uusi-Seelanti, Ranska ja Japani. Maanosien välisessä vertailussa Eurooppa sijoittui ensimmäiseksi, ja EU-maiden viisi kärkimaata olivat Tanska, UK, Ruotsi, Suomi ja Ranska. Näistä Tanska on noussut kahdeksan sijaa edelliseen tutkimukseen verrattuna, UK pudonnut kolme sijaa, Ruotsi noussut yhden, Suomi pudonnut yhden ja Ranska noussut yhden.

Yksi alaindekseistä on Online Service Index, joka kuvaa julkisen hallinnon online-palvelujen kehittyneisyyden astetta. Alin taso tarkoittaa, että hallinnon internetsivuilla on tarjolla tietoa linkkeineen ja ylimmällä tasolla yhteydet kansalaisiin sekä viranomais- ja muihin tahoihin toimivat ja hallintokeskeisyys on korvautunut kansalaisnäkökulmalla. Tässä indeksissä Suomen saama pisteluku oli 0,9953. Suurimmat pistemäärän (tasan 1) sai Tanska. Euroopan keskiarvo oli 0,7946 ja kaikkien maiden 0,5691 pistettä.

E-participation Index kuvaa kansalaisten sähköisen osallistumisen edistämistä niin tiedon saannin edistämisen, kansalaisten ja hallinnon kanssakäymisen edistämisen kuin myös päätöksentekoon osallistumisen edistämisen näkökulmasta. Korea, Tanska ja Suomi jakoivat tässä ensimmäisen sijan, kaikki saivat tasan yhden pisteen. Euroopan keskiarvo oli 0,8103 ja kaikkien maiden 0,5654 pistettä.

Telecommunication Infrastructure -alaindeksi kuvaa, paljonko kussakin maassa on internetin käyttäjiä, kiinteän puhelinverkon liittymiä, matkapuhelinliittymiä ja kiinteitä laajakaistaliittymiä. Suomen saama pisteluku oli 0,7284. Euroopan keskiarvo oli 0,6765 ja kaikkien maiden 0,4155 pistettä. Parhaiten tässä sijoittui Monaco, tasan yksi pistettä. Suomen pistemäärää tässä laskee selkeästi mittaristossa edelleen oleva lankapuhelinliittymien määrän mittaaminen.  

Human Capital -osiossa Suomen saama pisteluku oli 0,9509. Australia oli tässä yhden pisteen arvoinen. Euroopan keskiarvo oli 0,8471 ja kaikkien maiden 0,4155 pistettä. (UN: E-Government Survey 2018)

Suomi ykkönen Julkishallinnon digitaalisissa palveluissa

Euroopan komission vuosittaisessa Digital Economy and Society Index (DESI) -tutkimuksessa laaditaan kustakin EU-maasta indeksi, joka kuvaa maan digitaalista toimintakykyä ja sen kehitystä. Kokonaisindeksissä Suomen sijoitus tämän vuoden tutkimuksessa oli kolmas. Julkishallinnon digitaaliset palvelut -osiossa Suomi oli ykkönen.

DESI-tutkimus koostuu viidestä eri osa-alueesta: siirtoyhteydet (connectivity), inhimillinen pääoma (human capital), internetpalvelujen käyttö (use of internet services), digitaaliteknologian integraatio (integration of digital technology) ja julkishallinnon digitaaliset palvelut (digital public services) sekä niiden yhteenvedosta.  

Siirtoyhteydet osiossa mitataan muun muassa laajakaistojen levinneisyyttä ja käyttöä sekä 4G- ja NGA-verkkojen kattavuutta ja käyttöä.

Suomen tulos tässä oli 66,1 pistettä ja sijoitus 9. EU:n keskiarvo oli 62,6 pistettä. Ykkösenä Suomi oli mobiililaajakaistan käyttöönotossa sekä laajakaistaliittymien hintaindeksissä. 4G-verkon kattavuudessa Suomi oli seitsemäntenä.

Nopean laajakaistan kattavuudessa ja käytössä Suomi oli 22, ultranopeiden laajakaistayhteyksien kattavuudessa sijalla 21 ja käytössä sijalla 13.  Kiinteä laajakaista oli Suomessa käytössä 57 prosentilla kotitalouksista, ja siinä Suomen sijoitus oli 27. Kiinteän laajakaistan suhteellisen vähäistä käyttöä selittää Suomen mobiililaajakaistayhteyksien yleisyys, 146 liittymää sataa henkilöä kohti, kun EU:n keskiarvo oli 90 liittymää henkilöä kohti

Julkishallinnon digitaaliset palvelut mittaavat sähköisen hallinnon käyttäjien määrää, julkishallinnon digitaalisia palveluja yrityksille, avoimen datan määrää sekä sähköistä terveydenhuoltoa.

Julkishallinnon digitaaliset palvelut -alaindeksin pisteet EU:n DESI-indeksissä

Julkishallinnon digitaalisten palvelujen osiossa Suomi sijoittui ensimmäiseksi pistemäärällä 78,6 pistettä. EU-maiden keskiarvo oli 57,5 pistettä. Sähköisen terveydenhuollon käytössä Suomi oli ensimmäinen, sähköisen hallinnon käyttäjien määrässä toinen, esitäytettyjen lomakkeiden käyttäjien määrässä kolmas ja avoimen datan määrässä viides. Eniten parannettavaa Suomella vaikuttaa olevan julkishallinnon yrityksille tarjoamien digitaalisen palveluiden määrässä. Siinä Suomen sijoitus oli vasta 21.

Inhimillinen pääoma-alaindeksi antoi Suomelle 79,2 pistettä ja ensimmäisen sijan, internetpalvelujen käyttö sijan 5 ja digitaaliteknologian integraatio sijan 2. (EU: Digital Economy and Society Index 2018)

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

21.11.2018

Sähköisen viestinnän sääntely uusiksi

Liikenne- ja viestintäministeriö järjesti 16.11. sidosryhmilleen kuulemistilaisuuden, jossa käytiin läpi telepaketti- ja AVMS-direktiivien keskeistä sisältöä sekä niiden valmistelun ja voimaantulon aikataulua.

Eurooppalaista sähköisen viestinnän säännöstöä koskeva direktiiviehdotus (telepaketti-direktiivi) sisältää päivitettynä säännökset nykyisistä EU:n sähköisen viestinnän direktiiveistä sekä lukuisia uusia säännöksiä. Uudistuksen keskeinen tavoite on edistää nopeiden kiinteiden ja langattomien datayhteyksien sekä digitaalisten viestintäpalvelujen saatavuutta EU:n alueella. Kokonaisuus sisältää myös jäsenmaiden viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelintä BEREC:iä koskevan asetuksen.

Audiovisuaalisia mediapalveluita koskevan direktiivin (AVMS-direktiivi) uudistuksen myötä direktiivin soveltamisala laajenee kattamaan televisiolähetystoiminnan ja tilausvideopalveluiden lisäksi videojakoalustat. Tavoitteena on parantaa kuluttajien ja alaikäisten suojelua, taata alan toimijoille tasavertaiset toimintaedellytykset ja parantaa oikeusvarmuutta sekä yksinkertaistaa lainsäädäntöä.

Molempien säädösten sisällöstä on päästy EU:ssa poliittiseen sopuun kesällä 2018 ja ne on tarkoitus hyväksyä muodollisesti loppuvuodesta. Säädökset pääosiltaan ovat kansallisesti sovellettavissa viimeistään joulukuussa 2020 - tammikuussa 2021.

Sähköisen viestinnän palveluista annetun lain kokonaisuudistus

Liikenne- ja viestintäministeriö on parhaillaan käynnistämässä säädösten kansallista lainvalmistelutyötä. Suunnitteilla on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain kokonaisuudistus, jossa EU:n telepaketti- ja AVMS -direktiivit pannaan täytäntöön ja arvioidaan niiden kansallisia muutostarpeita. Hallituksen esitys viestintäpalvelulain muuttamisesta annettaneen alkuvuodesta 2020.

Ministeriö perustaa hankkeelle seurantaryhmän tuottamaan näkemyksiä ja takaamaan laaja-alaisen asiantuntemuksen lainvalmistelun tueksi. Lisäksi harkitaan alatyöryhmien perustamista. Hankkeen tarkemmasta organisoitumisesta tiedotetaan vuodenvaihteen jälkeen.

Hyvä hetki käynnistää telesääntelyn norminpuku

Telepaketin säännöksiä Suomen lainsäädäntöön implementoidessa tavoitteena tulee olla sääntelyn selkeyttäminen, yksinkertaistaminen ja keventäminen. Kuluvan hallituskauden norminpurkutalkoot eivät ole yltäneet telesääntelyn puolelle. Nyt onkin hyvä hetki käynnistää norminpuku myös telesektorilla ja poistaa Suomi-lisät rohkeasti.

Uusi sääntely lisää merkittävästi BEREC:in tehtäviä muun muassa uusien suuntaviivojen ja kannanottojen antajana. Koska BEREC:istä tulee keskeinen toimija markkinoilla, tulee sen toiminnan olla avoimempaa ja läpinäkyvämpää. Suomen kannat BEREC:issä olisi syytä muodostaa etukäteen kansallisessa yhteistyössä Viestintäviraston, liikenne- ja viestintäministeriön, toimialan ja muiden sidosryhmien kanssa.

FiCom osallistuu mielellään ja aktiivisesti sekä telepaketin implementointityöhön että BEREC:iä koskevien kansallisten kantojen muodostamiseen.

EU-telepaketti: direktiiviin ja asetukseen liittyviä määräaikoja

FiComin lausunnot EU:n telepaketti- ja AVMS-direktiiviehdotuksista

Lue lisää!

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

20.11.2018

EU-komission Vesa Terävä:
Sääntelyllä ei tähdätä kaikkea mikä liikkuu

Euroopan komissiossa viestintäverkoista, sisällöistä ja teknologiasta on vastuussa DG Connect -pääosasto. Sen tutkimusstrategiayksikön päällikkö Vesa Terävä vastaa kysymyksiin EU:n sähköisen viestinnän lainsäädännön ns. telepaketista, josta syntyi sopu viime kesänä. Nyt direktiiviä ollaan tuomassa kansalliseen lainsäädäntöön.

Mitkä ovat EU:n telepaketin päätavoitteet?

- Taloudessa ja yhteiskunnassa laajemmin tapahtuva digitaalinen muutos, josta esimerkkeinä ovat mm. verkkosisältöpalvelujen lukumäärän ja suosion lisääntyminen sekä esineiden internetin, pilvipalveluiden sekä laitteiden välisen viestinnän (M2M) yleistyminen, on johtanut laadukkaiden kiinteiden ja langattomien yhteyksien jatkuvaan kysynnän kasvuun. Viestintälainsäädännön on vastattava tähän haasteeseen ja tuettava siirtymistä kohti gigabittiyhteiskuntaa.

- Viestintäpalveluiden tarjonta on monipuolistunut ja kansainvälistynyt internetin myötä. Kuluttajansuojasäännösten on huomioitava tämä kehitys ja turvattava sekä loppukäyttäjien oikeudet muuttuneilla markkinoilla riippumatta siitä, miten palvelut tarjotaan, että palveluntarjoajien mahdollisuus tarjota palveluita mahdollisimman yhdenmukaisten sääntöjen puitteissa.

Mikä on mielestäsi merkittävin muutos nykysääntelyyn verrattuna?

- Uusi lainsäädäntökehys korostaa verkkoinvestointien tärkeyttä ja laajentaa siviili-infrastruktuurin (mm. mastojen, kaapelikanavien ja jakamojen) käyttöoikeutta, mikä laskee merkittävästi teleoperaattoreiden kustannuksia ja helpottaa oman verkkoinfrastruktuurin rakentamista. Uudet yhteisinvestointeja koskevat säännöt hyödyntävät kaikkia markkinatoimijoita, jotka ovat valmiita investoimaan erittäin suuren kapasiteetin kuituverkkoihin.

- Radiotaajuuksien osalta taajuustoimilupien takaama 20 vuoden investointivarmuus ja yhteiset määräajat luovat edellytykset 5G-verkkojen rakentamiselle. Erityisesti vaatimus 3,5 GHz:n ja 26 GHz:n taajuusalueita koskevien toimilupien myöntämiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä tasoittaa tietä nopealle Euroopan laajuiselle verkkorakentamiselle. Lisäksi uudet säännöt yhdenmukaistavat loppukäyttäjäsuojaa koskevia sääntöjä EU:ssa ja varmistavat näin loppukäyttäjille korkeatasoisen kuluttajansuojan kaikkialla unionin alueella.

Toteutuvatko tavoitteet uudella lainsäädännöllä? Ovatko valitut keinot oikeita ja riittäviä?

- Tulevina vuosina tarvitaan merkittäviä verkkoinvestointeja, joista pääosin vastaa yksityinen sektori kilpailluilla markkinoilla. Vaikka investointeihin vaikuttava useat, lainsäädännöstä riippumattomat taloudelliset tekijät, säännöstö, joka korostaa infrastruktuuri-investointeja ja tarjoaa kaikille toimijoille oikeat kannustimet investoimaan sekä varmistaa että radiotaajuudet ovat nopeasti saatavilla, tarjoaa ennustettavissa olevan ja investointeja tukevan oikeudellisen kehyksen.

Huomioidaanko paketissa kansallisten markkinoiden erityispiirteet? Jos, niin miten?

- Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat keskeisiä toimijoita uusien sääntöjen soveltamisessa. Niiden tehtävänä on arvioida, toimivatko markkinat ja jos ne eivät toimi, asettaa asianmukaisia ​​sääntelyvelvoitteita.

- Itse asiassa nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna uudet säännöt ottavat huomioon selkeästi sen, että kilpailuedellytykset voivat vaihdella huomattavasti ei ainoastaan jäsenvaltioiden välillä mutta myös niiden sisällä. Tämän vuoksi sääntelyviranomaisilta edellytetään kohdennetun sääntelyn pohjaksi sekä jo rakennettujen verkkojen sekä investointisuunnitelmien kartoittamista.

Miten telepaketin vaikutuksia markkinoille seurataan?

- Seurantaa tapahtuu eri tasoilla. Osana markkina-analyysiprosessia sääntelyviranomaiset keräävät tietoja markkinoiden kehityksestä ja nämä tiedot jaetaan komission ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen BERECin kanssa, jotka molemmat seuraavat markkinoiden kehitystä EU:n tasolla.

- Komissio jatkaa raportointia markkinoiden ja sääntelyn edistymisestä vuosittaisessa raportissa, joka perustuu muun muassa ns. DESI-indeksiin (Digital Economy and Society Index) sekä maakohtaisiin raportteihin EU-lainsäädännön täytäntöönpanosta.

Tuleeko vielä uusi telepaketti tai tarvitaanko jatkossa telealan erityissääntelyä? Jos, niin millaista sen tulisi mielestäsi olla?

- Ensin on varmistettava, että uudet säännöt pannaan täytäntöön ja niitä sovelletaan ennen kuin ennakoidaan tulevia sääntelytarpeita.

- Suuntaus on selvä: viimeisten 15 vuoden aikana säänneltyjen markkinoiden lukumäärä on selvästi vähentynyt. 2000-luvun alussa säänneltyjä markkinoita oli 18. Tällä hetkellä EU:n tasolla säänneltäväksi on identifioitu neljä markkinaa sekä roaming.

- Lisäksi uuden sääntelykehyksen puitteissa terminointimarkkinoiden sääntelyä yksinkertaistetaan, joskin samalla kuluttajansuojaa lisätään kansainvälisten puheluiden osalta.

- Sääntelyllä ei tähdätä kaikkea mikä liikkuu, vaan säännellään sitä mikä ei liiku ja estää markkinoita toimimasta.

- Ennakkosääntelyn alaisia markkinoita koskeva suositus tarkistetaan seuraavan kerran vuoden 2020 loppuun mennessä. Koko sääntelykehystä tarkastellaan uudelleen vuoden 2025 loppuun mennessä. Nopeasti muuttuvalla alalla seitsemän vuotta on niin pitkä aika, ettei tässä vaiheessa ole mitään syytä tehdä liian pitkälle meneviä ennusteita.

Vesa Terävä on Euroopan komission viestintäverkoista, sisällöistä ja teknologiasta vastaavan DG Connect -pääosaston tutkimusstrategiayksikön päällikkö.
 


6.11.2018

Sähköinen henkilökortti vei valtion rahat muttei saavuttanut suosiota

Yhdeksäntoista vuotta sitten suomalaiset saivat mahdollisuuden hankkia itselleen sähköisen henkilökortin. Sen tavoitteena oli olla avain eri rekistereihin ja esimerkiksi terveystietoihin. Sen avulla oli tarkoitus varmentaa henkilöllisyys kaikenlaisessa sähköisessä asioinnissa. Tunnistautumisen lisäksi kortissa oli mahdollisuus sähköiseen allekirjoitukseen, jonka avulla käyttäjän henkilöllisyys varmistetaan.

Sähköinen henkilökortti ei ole koskaan saavuttanut käyttäjien suosiota. Järjestelmän kehittämiseen kului valtiolta miljoonia, mutta käyttäjiä oli vain kourallinen. Kortti vaati toimiakseen lisälaitteen, erillisen kortinlukijan, jollaisia ihmiset eivät innostuneet hankkimaan. Palvelut eivät kehittyneet, koska sähköisen henkilökortin käyttäjiä ei ollut – ja toisinpäin.

Kymmenen vuotta sitten Valtiontalouden tarkastusvirasto selvitti julkisen hallinnon tunnistuspalveluiden kehittämishankkeiden toteutusta. Raportissaan se kritisoi voimakkaasti hankkeiden koordinointia ja toteutusta ja totesi, että niiden kehittämis- ja käyttökustannukset olivat vuosina 1999–2007 yhteensä noin 40 miljoonaa euroa.

Tarkastusvirasto kiinnitti huomiota myös siihen, että tunnistuspalvelumarkkinoilla ei ole todellista kilpailua, vaan tunnisteiden käyttö on keskittynyt verkkopankkitunnisteiden käyttöön. Tilanne on edelleen sama. Viime vuonna julkisten palveluiden tunnistautumisista 92,4 prosenttia tehtiin pankkitunnuksilla.

Henkilökorttiin voi liittää kansalaisvarmenteen – jos osaa

Nykyään poliisin myöntämään henkilökorttiin on mahdollista liittää kansalaisvarmenne. Henkilökortin lisäksi kansalaisvarmenteen käyttöön tarvitaan tietokone, kortinlukija ja kortinlukijaohjelmisto.

Kansalaisvarmenne täytyy aktivoida, ennen kuin sitä voi käyttää sähköisessä tunnistautumisessa. Varmenteen aktivoiminen on kuitenkin niin hankalaa, että se tuottaa tuskaa digitaitoiselle kansanedustajallekin. Ei ihme, että viime vuonna suomi.fi:ssä tehdyistä sähköisistä tunnistautumisista vain 0,7 prosentissa oli käytetty henkilökorttia.

Kilpailu on avain toimivaan tunnistamisen markkinaan

Valtion ja kuntien digipalveluiden kehitystä ei saa enää tukahduttaa julkiselle taloudelle liian kalliiksi koituvan luotettavan tunnistautumisen vuoksi. Markkinoiden avaaminen on valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen kehittäminen. Nyt jo yhtenä vahvan sähköisen tunnistamisen vaihtoehtona on teleyritysten kehittämä Mobiilivarmenne.

Liikenne- ja viestintäministeriön juuri lausuntokierroksella ollut lakiluonnos tunnistus- ja luottamuspalvelulain muuttamiseksi on tärkeä askel oikeaan suuntaan toimivan sähköisen tunnistamisen markkinan syntymiseksi. Lakimuutos tulee saattaa voimaan suunnitellusti mahdollisimman pian.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

26.10.2018

Kiitos sidosryhmäkyselyyn vastanneille!

Sidosryhmiemme näkemys toiminnastamme on meille tärkeä. Toteutimme tänä syksynä FiComin viestintää ja edunvalvontaa koskevan kyselyn. Vastausten perusteella olemme onnistuneet melko hyvin: saimme hyvää palautetta muun muassa FiComin verkkosivujen ja uutiskirjeiden ulkoasusta ja niiden sisällön hyödyllisyydestä. Kehitettävääkin toki on, ja tulemme ottamaan saamamme palautteen huomioon toimintamme suunnittelussa.

Arvoimme kaikkien vastanneiden kesken kahden hengen illallisen Pompier Espassa. Onnettaren suosikki oli Kimmo Sulkanen Empowerista. Onnea!

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

25.10.2018

Suomi digitalisaation kärkimaaksi - FiComin hallitusohjelmatavoitteet

Moderni yhteiskunta perustuu laadukkaisiin tietoliikenneyhteyksiin ja laajaan tietotekniikan hyödyntämiseen. Yhteiskunta edistää digitalisaatiota huolehtimalla siitä, että säädösympäristö on investointeihin kannustava. Markkinaehtoinen kilpailutilanne kannustaa infrastruktuurin kehittämiseen ja asiakkaista kilpailemiseen yhteyksien nopeudella ja laadulla.

Tutustu FiComin hallitusohjelmatavoitteisiin. Voit myös ladata tavoitteet käyttöösi pdf-tiedostona.


10.10.2018

Mitä vahva sähköinen tunnistaminen tarkoittaa?


Helppokäyttöinen sähköinen tunnistaminen on digitaalisen Suomen kivijalka. Kun sekä taloudellisesti että oikeudellisesti merkittävä asiointi siirtyy yhä enemmän verkkoon, sosiaalisen median rekisteröitymiset tai muut ihmisen itsensä luomat tunnukset eivät enää riitä. Tarvitaan varmuus palvelun käyttäjän henkilöllisyydestä.

Vahvan sähköisen tunnistamisen ajatuksena on, että luotettava toimija takaa käyttäjän identiteetin aina, kun tunnistamista käytetään. Tällaisia tunnistamisessa käytettyjä välineitä ovat verkkopankkitunnukset, Väestörekisterikeskuksen kansalaisvarmenne eli käytännössä poliisin myöntämä sähköinen henkilökortti sekä teleyritysten Mobiilivarmenne.

Vahvan sähköisen tunnistamisen markkinaa on pyritty kehittämään asteittaisin muutoksin jo usean vuoden ajan, mutta Suomessa käytetään silti edelleen ikääntyneitä tunnistamisvälineitä. Suurin osa suomalaisista tunnistautuu verkkoon pankkien 90-luvun lopulta asti käytössä olleilla salasanalistoilla, mutta Mobiilivarmenteen käyttö lisääntyy jatkuvasti. Uusien tunnistuspalvelujen yleistymistä rajoittavat useiden sopimusten aiheuttama hallinnollinen vaiva palveluntarjoajalle sekä tunnistuspalvelujen pohjoismaisittain poikkeuksellisen korkea hintataso.


Taustalla oleva lainsäädäntö

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain tavoitteena on ollut luoda yhteiset pelisäännöt tunnistamispalvelujen tarjontaan sekä edistää niiden käyttöä. Lain lähtökohtana on, että käyttäjä voi luottaa vahvan sähköisen tunnistamisen tietoturvaan ja yksityisyyden suojaan.

Viestintävirasto valvoo, että tunnistuspalvelun tarjoajat ja laatuvarmentajat noudattavat niille laissa sekä määräyksessä asetettuja velvollisuuksia. Se toimii myös valvovana viranomaisena asioissa, jotka koskevat tunnistuspalvelun tarjoajien ja laatuvarmentajien toimintaa. Viestintävirasto ja tietosuojavaltuutettu, joka puolestaan valvoo tunnistamislain henkilötietoja koskevien säännösten noudattamista, toimivat valvontatehtävissä yhteistyössä Finanssivalvonnan, Kilpailuviraston ja Kuluttajaviraston kanssa.

Tunnistuslaki säädettiin jo vuonna 2009, mutta heinäkuussa 2016 sitä muutettiin vastaamaan EU:n eIDAS-asetuksen tavoitteita. Asetuksen keskeisenä tavoitteena on tarjota sähköisiä tunnistusvälineitä, joilla on mahdollista tunnistautua julkishallinnon palveluissa koko EU:ssa sekä antaa palveluntarjoajalle mahdollisuus osoittaa selkeästi, että sen verkkopalveluita varten tarjoama tuote (esimerkiksi allekirjoitusvarmenne tai sähköinen aikaleima) on luotettava. Suomessa tämä toteutetaan luottamusverkostolla.

Luottamusverkosto

1.5.2017 toimintansa aloittaneeseen kansalliseen luottamusverkostoon kuuluu tunnistusvälineiden tarjoajia, kuten operaattoreita ja pankkeja sekä välityspalvelun tarjoajia. Välityspalvelun tarjoaja on toimija, joka kokoaa yhteen kaikki eri tunnistuspalvelut ja niiden asiakaskunnan, jolloin verkkopalvelun tarjoajan tarvitsee tehdä sopimus vain yhden välityspalvelun tarjoajan kanssa. Aiemmin verkkopalvelun tarjoajan piti tehdä erikseen sopimus jokaisen tunnistuspalvelun tarjoajan kanssa. Viestintävirasto ylläpitää rekisteriä sekä tunnistuspalveluiden että välityspalveluiden tarjoajista.

Luottamusverkoston toiminnan käynnistymistä on hidastanut ensitunnistamisen hinnoittelu ja se, että keskinäisiä sopimuksia ei ole saatu tehtyä. Markkinalla haastajan asemassa olevien palveluntarjoajien on käytännössä hyvin vaikeaa saada asiakkaita ilman kattavaa ja kohtuuhintaista sähköistä ensitunnistamista. Ensitunnistaminen vastaa teknisenä toimenpiteenä mitä tahansa tunnistamistietojen välittämistä luottamusverkostossa, mutta se on silti hinnoiteltu tavallista tunnistustapahtumaa huomattavasti kalliimmaksi. Hintasääntelyllä pyritään turvaamaan kuluttajan mahdollisuus valita helposti juuri omia tarpeita vastaava tunnistusväline, mutta enimmäishinta on vieläkin liian korkea.

Lue myös Elina Ussan blogikirjoitus:
Vatulointi sikseen ja tunnistautumisjärjestelmät kuntoon.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

5.10.2018

Infograafeja ICT-alasta

Kattavat, nopeat ja luotettavat tietoliikenneyhteydet ja -palvelut ovat välttämättömiä koko yhteiskunnalle.

Havainnollistaaksemme ICT-alan merkitystä ja monipuolisuutta olemme julkaisseet infograafeja mm. digitaalisesta infrastruktuurista, mobiiliteknologioiden kehityksestä sekä televisio- ja sisältöalasta.

Kaikki infograafit löytyvät verkkosivuiltamme ja voit ladata ne käyttöösi pdf-tiedostoina.

Tämä aihe liittyy


5.10.2018

Kuluvan vuoden tammi - elokuussa 56,7 miljoonaa sähköisen tunnistamisen tapahtumaa

Vuoden kahdeksan ensimmäisen kuukauden aikana tunnistauduttiin sähköisiin palveluihin keskimäärin 12,4 kertaa kutakin 15 – 89-vuotiasta suomalaista kohden.

Suomi.fi-tunnistus on julkishallinnon asiointipalveluiden yhteinen tunnistuspalvelu, joka on tämän vuoden alusta korvannut Kansalaisen tunnistus- ja maksamispalvelu Vetuman sekä Tunnistus.fi:n.  Siirtyminen Suomi.fi -tunnistukseen toteutettiin vaiheittain vuosien 2016 ja 2017 aikana. Vuoden 2018 tunnistautumistapahtumien määriä ei siten voi täysin verrata aiempien vuosien tapahtumamääriin.

Sekä Suomen että EU:n kansalainen voi tunnistautua turvallisesti Suomi.fi:ssä erilaisilla tunnistusvälineillä. Yksittäisen kansalainen voi käyttää tupas-tunnistetta, varmennekorttia (henkilökortti) ja mobiilivarmennetta. Lisäksi yrityksen, yhtymän, julkisen organisaation tai kuolinpesän edustajana voi tunnistautua Katso-tunnistetta käyttämällä.

Vaikka vuoden 2018 tunnistustapahtumien määrät eivät ole täysin verrattavissa edellisen vuoden määriin, voidaan eri tunnistusvälineiden osuuksissa tapahtuneita muutoksia jonkin verran arvioida.

Pankkitunnistusten käyttö on hieman vähentynyt viime vuoden 93,7 prosentista tämän vuoden tammi – elokuun välisen ajan 89,6 prosenttiin. Varmennekortti on pysynyt suunnilleen samoissa osuuksissa. Viime vuonna sitä käytti 0,7 prosenttia, nyt 0,6 prosenttia. Mobiilivarmenteen osuus on kasvanut viime vuoden 2,8 prosentista 3,8 prosenttiin tänä vuonna. Katso OTP tunnistautuminen on myös kasvanut viime vuoden lopun 2,9 prosentista tämän vuoden 5,9 prosentin osuuteen. Katso PWD:n osuus on edelleen vain 0,1 prosenttia.

Mobiilivarmenteen käyttö kasvussa

Mobiilivarmenteen osuus sähköisen tunnistamisen välineenä kasvoi vuonna 2017 tammikuun 2,2 prosentista 3,3 prosenttiin joulukuussa 2017.

Kuluvan vuoden tammikuussa mobiilivarmenteen käytön osuus oli 3,3 prosenttia. Siitä se kasvoi yhtäjaksoisesti kesäkuuhun asti, jolloin mobiilivarmenteen osuus tunnistustapahtumista oli 4,2 prosenttia. Heinäkuisen pienen notkahduksen jälkeen mobiilivarmenteen osuus elokuussa oli 4,1 prosenttia.

Suomi.fi asiointipalvelujen määrä lisääntyy

Suomi.fi:ssä oli tämän vuoden tammikuussa 563 eri asiointipalvelua. Elokuun lopussa niitä oli 604, kasvua vuoden alusta oli 7,3 prosenttia.

(Lähteinä Suomi.fi ja Suomi.fi palveluhallinta)

 

 

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

3.10.2018

Digiverosta haittaa Suomelle ja Euroopalle

Ecofin-neuvoston käsiteltäväksi on tulossa Euroopan komission Digital Services Tax -ehdotus, jossa suuret digitaalisia palveluita ja alustoja tarjoavat yritykset maksaisivat ylimääräistä liikevaihtoperusteista veroa siellä, missä palveluita käytetään ja kulutetaan.

Ehdotuksen tavoitteena on siirtää verotusoikeutta sinne, missä asiakkaat ja markkinat ovat. FiComin näkemyksen mukaan digitaalinen talous ei eroa muusta yritystoiminnasta siinä, mihin siitä saaduista tuloista pitäisi maksaa veroa: verot maksetaan siellä, missä tuote tai palvelu on kehitetty ja missä arvo syntyy. Ehdotettu digivero myös maksettaisiin liikevaihdosta eikä tuloksesta, kuten normaalisti.

Digivero otettaisiin käyttöön kahdessa eri vaiheessa: ensin se koskisi verkkomainostilan myymistä, digitaalista välitystoimintaa ja käyttäjien antamien tietojen pohjalta jalostetun datan myymistä. Seuraavassa vaiheessa koko verotusrakennetta uudistettaisiin ja vero laajenisi monenlaisiin sopimuspohjaisiin digitaalisiin palveluihin, esimerkiksi video- ja ohjelmakirjastoihin.

Suomi on profiloitunut korkean teknologisen osaamisen ja innovoinnin maana. Digivero voisi vaarantaa tämän aseman vaikeuttamalla digitaalisiin innovaatioihin perustuvaa liiketoimintaa. Komission ehdotuksen toisen vaiheen verotusrakenteen muutos tarkoittaisi käytännössä tulonsiirtoa Suomesta EU:n isoihin jäsenvaltioihin: suomalaisyritys kehittää ja tuottaa palvelun kotimaassa, mutta digiverotulot kertyvät sinne, missä palvelun käyttäjiä on eniten.

Panostukset verotuksen sijaan toimintaympäristön kehittämiseen

Myös OECD:ssä on parhaillaan työn alla digiveromalli. Olisikin järkevämpää pyrkiä globaaliin ratkaisuun, kuten mm. Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat ehdottaneet. EU:n toimiessa yksin on vaarana, että vero kääntyy sitä itseään vastaan.

Digiveron kehittelyn sijaan EU:n tulisi turvata sekä uusille startupeille että vakiintuneille alan toimijoille kasvua tukeva toimintaympäristö, jossa syntyy digitaalisia innovaatiota. Digivero ei ole oikea keino puuttua digitalisaation aiheuttamaan markkinamuutokseen.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

25.9.2018

E-kirjat ovat ihania – paitsi verotukseltaan

Sähköiset kirjat yleistyivät 2010-luvun alussa ensin erillisissä lukulaitteissa, mutta nykyään e-kirjojen lukeminen onnistuu helposti myös älypuhelimella tai tabletilla. Viime vuonna varsinaisia e-kirjoja myytiin Suomessa tuplasti enemmän kuin edellisvuonna, ja kaikkien sähköisten julkaisujen myynti kasvoi 46 prosenttia. Niitä myytiin vajaalla 35 miljoonalla eurolla, ja osuus koko kirjamyynnistä oli 13,6 prosenttia. Kaikkiin sähköisiin julkaisuihin sisältyy e-kirjojen lisäksi sähköisessä muodossa myydyt fyysiset tallenteet, sähköiset äänikirjat ja ammatilliset digikirjastot.

Kirjojen myynti Suomessa

Digitaaliset palvelut ovat houkutelleet kirjojen pariin myös uutta yleisöä. Sähköiset äänikirjat ovat saaneet kirjallisuudesta kiinnostuneeksi sellaisetkin ihmiset, joille lukeminen ei maistu tai ole mahdollista, mutta kirjojen kuunteleminen kiehtoo. Äänikirjasta voi nauttia esimerkiksi ajaessa tai käsi- tai kotitöitä tehdessä.

Sähköisten kirjojen lukeminen on alkanut kiinnostaa myös kansainvälisesti. Viime vuonna e-kirjojen osuus eurooppalaisten kustantajien liikevaihdosta oli 6 – 7 prosenttia.

Sähköisen kirjan arvonlisävero saatava painotuotteen kanssa samalle viivalle

E-kirjat ja verkkolehdet ovat sähköisiä palveluita, jotka EU:n arvonlisäverodirektiivin mukaan on verotettava yleisellä verokannalla. Tämä tarkoittaa, että kirjan eri julkaisumuotoja kohdellaan verotuksellisesti eri tavoin: sähköisen kirjan 24 prosentin arvonlisävero on huomattavasti suurempi kuin painetun kirjan 10 prosenttia.

Direktiivin muutosehdotus, joka antaisi mahdollisuuden laskea sähköisten kirjojen ja lehtien verokantaa, on jo hyväksytty parlamentissa, mutta neuvosto ei ole päässyt asiassa sopuun. Verotusta koskevat ratkaisut edellyttävät EU:n neuvoston yksimielistä päätöstä.

On kestämätöntä, että digitaaliset palvelut asetetaan fyysisten tuotteiden kanssa eriarvoiseen asemaan, ja verokohtelulla hankaloitetaan niiden leviämistä. Sähköisiä julkaisuja ei tarvitse painaa, varastoida tai kuljettaa fyysisesti myyntipaikkoihin. Niiden hiilijalanjälkeä pienentää myös se, ettei erillinen lukulaitekaan ole enää välttämätön.

Suomessa näkemys on se, että digitaalisten sisältöjen arvonlisäveroa on laskettava. Toivottavasti koko EU on samaa mieltä mahdollisimman pian.

Sari Laine-Lassila on FiComin viestintäpäällikkö.

Seuraa Saria Twitterissä: https://twitter.com/SLaineLassila

11.9.2018

Sisältö- ja tekijänoikeuspolitiikkaan vahvempi markkinanäkökulma

Sisältöjen katselutavat ovat monipuolistuneet uudenlaisten palveluiden tarjonnan kasvaessa. Tämä on kiristänyt AV-sisältöjen ja niitä tarjoavien palvelujen välistä kilpailua. Kotimaiset sisältöpalvelut saavat yhä enemmän kansainvälisiä kilpailijoita. On tärkeää huolehtia siitä, että kotimaisilla toimijoilla on lainsäädännön ja oikeuksien saatavuuden osalta mahdollisuus vastata kilpailuun.

Tekijänoikeus- ja AV-politiikan tavoitteeksi tulee ottaa alan arvoverkon markkinaehtoisen kasvun tukeminen. On tehtävä sellaista poliittisia ratkaisuja, joka edistävät alan kasvua tukevia rakenteita ja toimintatapoja. Kansainvälisessä kilpailussa kotimaisen sisällön tarjonnan ja käytön lisääminen on tärkeää.

FiComin tavoitteena on selkeä, tasapainoinen ja teknologianeutraali tekijänoikeuslainsäädäntö, joka kannustaa uusien palveluiden kehittämiseen sekä sisältöalan markkinaehtoiseen kasvuun.

Suora sopiminen on kasvun ajuri

Palveluja kehitetään nopeasti muuttuvassa ja voimakkaasti kilpaillussa ympäristössä. Jotta tällaisissa olosuhteissa voi luoda uutta liiketoimintaa, sisältöoikeuksien hankkimisen on oltava helppoa ja joustavaa.

Sisältöjen käyttöoikeuksista pitää ensisijaisesti pystyä sopimaan suoraan niiden haltijan, esimerkiksi tuottajan kanssa. Oikeuksien kollektiivihallintoa käytetään vain erityistapauksissa. Tekijänoikeusjärjestöjen ylläpitämää kollektiivihallintoa on myös kehitettävä läpinäkyvämmäksi ja tekijän päätösvaltaa omien teoksiensa käyttöön joustavammaksi.

Tekijänoikeussääntelyn oltava teknologiariippumatonta

Samaa sisältöä voi jaella kuluttajalle monin eri tavoin. Tekijänoikeussääntelyn tulee kohdella kaikkia teknisiä ratkaisuja samalla tavalla eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa oikeudelliseen kohteluun tai maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin.

Antenni- ja kaapeliverkko ovat jakeluteinä saman arvoisia. Kaapelitelevisioverkon siirtovelvoite eli operaattorin velvollisuus välittää julkisen palvelun televisio-ohjelmia oheis- ja lisäpalveluineen ilman korvausta tulee purkaa. Lähetysten jakelutekniikka ei voi myöskään olla peruste tekijänoikeuksien lisäkorvaukselle, joten ohjelmaostojen yhteydessä hankittujen kaapeliverkon televisiolähetysten tekijänoikeuksista ei pidä rahastaa kahteen kertaan antennijakeluun nähden.

EU-tasoista tekijänoikeussääntelyä on kehitettävä kilpailua tukevaksi: oikeuksien hankkimisessa sisämarkkina-alueella tulisi soveltaa alkuperämaaperiaatetta käytettävästä teknologiasta riippumatta. Tämä edistäisi kilpailua oikeuksien yhteishallintojärjestöjen välillä ja parantaisi oikeuksien saatavuutta erityisesti uusiin, internetissä tarjottaviin palveluihin.

Tekijänoikeusasiat työ- ja elinkeinoministeriöön

Immateriaalioikeuksia on syytä tarkastella kokonaisuutena, joten kaikkien immateriaalioikeuksien lainsäädännön valmistelu ja käytännön hallinto tulisi keskittää työ- ja elinkeinoministeriöön. Tämän toteutumiseksi ja sisältöalan kasvun tukemiseksi eri ministeriöiden (TEM, OKM ja LVM) yhteistä koordinaatiota tulee lisätä.

Helppokäyttöiset lailliset palvelut ovat paras vaihtoehto piratismille

Se, että kuluttajille on tarjolla kiinnostavia, helppokäyttöisiä laillisia palveluja, on paras tapa vähentää laittomien, tekijänoikeuksia loukkaavien palvelujen käyttöä. Laillisia palveluja tarjoavan liiketoiminnan edellytysten parantaminen on keino suitsia piratismia. Piraattipalveluiden karsimisessa tulee ennen kaikkea puuttua niiden ansaintamalleihin.

Teleyritykset eivät ole verkkosisällön valvojia

Teleyritysten velvoitteita laittomiin palveluihin puuttumiseksi ei tule entisestään lisätä. Teleyrityksen pääasiallinen tehtävä on digitaalisen markkinan edellytysten rakentaminen: verkonrakennus ja tiedonsiirtopalveluiden tarjoaminen. Arvio verkoissa siirrettävien sisältöjen laillisuudesta sekä suoritettavista toimenpiteistä kuuluu aina toimivaltaisille viranomaisille, ei teleyritykselle.

Teleyrityksillä tulee olla oikeus täyteen korvaukseen sille asetetuista, muiden tahojen liiketoimintaa palvelevista velvoitteista, jotka aiheuttavat ylimääräistä työtä ja kustannuksia.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

10.9.2018

Joukkoviestintämarkkinat Suomessa: sähköinen viestintä kasvaa, muut ennallaan tai pienessä laskussa

Tilastokeskuksen viimeisimpien tietojen mukaan joukkoviestintämarkkinoiden arvo Suomessa oli noin 3,8 miljardia euroa.

Kustannustoiminnan osuus oli hieman yli puolet, 55 prosenttia eli noin 2,1 miljardia euroa. Tästä lehtien osuus oli 71 prosenttia ja kirjojen 29 prosenttia. Molempiin sisältyy myös digitaalinen myynti.

Sähköisen viestinnän arvo oli noin 1,5 miljardia euroa. Sen osuus koko joukkoviestintämarkkinasta oli 39 prosenttia.  Sähköisestä viestinnästä television osuus oli 74 prosenttia, radion osuus 4 prosenttia ja internetmainonnan osuus 22 prosenttia.

Tallenteiden osuus joukkoviestintämarkkinasta oli noin 6 prosenttia ja arvo 214 miljoonaa euroa. Tallenteista äänitteiden ja videoiden osuus oli kummankin 28 prosenttia ja elokuvateattereiden osuus 45 prosenttia.

Televisiotoiminnan tuotot

Tilastokeskuksen laskemien arvioiden mukaan televisiotoiminnan tuotot vuonna 2016 olivat noin 1,1 miljardia euroa. Tästä Yle-veron osuudeksi arvioitiin 43 prosenttia ja mainonnan osuudeksi 23 prosenttia. Maksu-tv:n osuudeksi Tilastokeskus arvioi 24 prosenttia (sisältää myös tilausvideopalvelut) ja kaapeli-tv perusmaksujen osuudeksi 10 prosenttia.

Äänitemyynnistä valtaosa digitaalista

Kuluvan vuoden ensimmäisellä vuosipuoliskolla äänitemyynnin kokonaisarvo oli 19,9 miljoonaa euroa. Tästä fyysisten äänitteiden osuus oli 14 prosenttia ja digitaalisen myynnin osuus 86 prosenttia, eli noin 17,1 miljoonaa euroa.

Digitaalisesta musiikista lähes 98 prosenttia oli suoratoistopalvelua (kuten Spotify, Apple ja Deezer). Musiikin latauksia oli noin kaksi prosenttia. (IFPI Finland)

Musiikin myynnin kehitys

Vuonna 2017 koko vuoden äänitemyynnin arvo oli noin 39,5 miljoonaa euroa, kasvua edellisestä vuodesta oli 8,4 prosenttia. Digitaalisen musiikin osuus myynnistä oli 83 prosenttia eli 32,6 miljoonaa euroa. Sen myynti kasvoi lähes 20 prosenttia edellisestä vuodesta.

Fyysisten äänitteiden myynnin arvo oli noin 6,9 miljoonaa euroa. Se laski noin 25 prosenttia edellisestä vuodesta.

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

5.9.2018

Energiavero laskettava Ruotsin tasolle

Suomella ja Ruotsilla on periaatteessa tasavertaiset edut vahvaan palvelinkeskusteollisuuteen. Meillä on muun muassa hyvät kansainväliset tietoliikenneyhteydet, vakaa sääntely-ympäristö, korkea koulutustaso, hyvä energian saatavuus ja suotuisa ilmasto ja sopiva maantieteellinen sijainti.

Kilpailukykyämme heikentää Suomen korkea energiaverotus. Ruotsiin verrattuna vero Suomessa on suurille palvelinkeskustoimijoille 14-kertainen ja pienille, alle viiden megawatin datakeskuksille, 45-kertainen Ruotsiin verrattuna. Ruotsi alensi sähköverotustaan EU:n minimitasolle viime vuonna. Samalla se laski konesaleilta vaadittua tehorajaa niin, että myös pienet yksiköt pääsevät alennetun veron piiriin.

Palvelinkeskuksen sijaintipaikkaa pohtiva ja investointipäätöksiä tekevä yritys ottaa varmasti huomioon verotuksellisen eron, joka on selvästi naapurimaalle eduksi. EK:n teettämän kansainvälisen vertailun mukaan Suomella on kirittävää sekä palveluiden että datakeskusten sähköverotuksessa.

Pienistä yksiköistä yhteenlaskettuna suuria – veroale myös niille

Suomessa sähköverotus tulee laskea Ruotsin kanssa kilpailukykyiselle tasolle. Yhtä lailla on tärkeää, että myös pienet yksiköt pääsevät hyötymään alennetusta verokannasta. Tämän voisi toteuttaa esimerkiksi mallilla, jossa kokonaistehoon laskettaisiin yhteen konsernien kaikkien yksiköiden vuosikeskiteho.

Sama periaate pitäisi ulottaa palvelinkeskusten lisäksi myös mobiiliverkon tukiasemien sähköveron määräytymiseen. Tukiasemat ja palvelinkeskukset ovat elintärkeä osa digitaalista infraa, jota ilman yhteiskuntamme ei nykypäivänä toimi. Kilpailukykyisestä digi-infrasta hyötyy koko Suomi.

Palvelinkeskuksilla laaja positiivinen heijastusvaikutus

Datakeskukset eivät ole perinteisesti työvoimavaltainen toimiala. Se luo kuitenkin runsaasti välillisiä työpaikkoja, ja heijastusvaikutukset toimialan hyödyistä leviävät laajalle. Finnish Data Center Forum teki alkuvuonna selvityksen, jossa kuvataan palvelinkeskusten ympärilleen luomaa ekosysteemiä ja sen tuomia tulovirtoja.  

Palvelinkeskuksista kehitetään jatkuvasti energiatehokkaampia. Niiden tuottama lämpö voidaan hyödyntää kaukolämpönä esimerkiksi asuinkiinteistöissä, teollisissa prosesseissa tai vaikkapa kasvihuoneissa. Lämmön hyötykäyttö tukee hiilineutraalia kiertotaloutta ja sen kehittymistä ja luo uutta liiketoimintaa.

Myös Copenhagen Economics -tutkimuslaitoksen arvion mukaan datakeskukset tuottaisivat huomattavaa lisäarvoa. Jos Suomi onnistuisi täysin realisoimaan datakeskusten heijastusvaikutukset, vuonna 2025 datakeskusteollisuuden kokonaisvaikutukset vastaisivat vuositasolla 2,3 miljardia euroa ja 33 000 työpaikkaa.

Yhä useampi liiketoiminta perustuu dataan. Kansainvälisen tutkimuslaitos IDC:n mukaan maailmanlaajuisten julkisten pilvipalvelumarkkinoiden arvo kasvoi viime vuonna 29 prosenttia ja päätyi noin 117 miljardiin. Valtavasti lisääntyvän datamäärän pitää liikkua nopeasti ja turvallisesti paikasta toiseen. Suomalaiset yritykset ovat Euroopan innokkaimpia pilvipalveluiden käyttäjiä. Suomen verotuksellisista olosuhteista tulee tehdä sellaiset, että Suomi on kärjessä myös palvelinkeskusinvestoinneissa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

5.9.2018

Suomalaiset yritykset merkittäviä pilvipalveluiden käyttäjiä Euroopassa

Pilvipalveluiden käyttö suomalaisissa yrityksissä on selkeästi yleisempää kuin muissa EU-maissa. Suomessa 66 prosenttia yrityksistä käytti pilvipalveluja vuonna 2017. Kasvua edellisestä vuodesta oli lähes 16 prosenttia.

Niistä EU-maista, jotka olivat ilmoittaneet omat tietonsa, oli seuraavana Tanska, jossa pilvipalveluja käytti 51 prosenttia. Norjassa osuus oli 48 prosenttia. Kaikista maista ei tietoja yritysten pilvipalveluiden käytöstä ollut ilmoitettu, joten myöskään EU:n keskiarvoa vuodelta 2017 ei ole saatavilla. Vuonna 2016 se oli 21 prosenttia. (Eurostat)

Vuoden 2017 puuttuvien tietojen vuoksi graafissa tiedot myös vuodelta 2016

Millaiset yritykset pilvipalveluja Suomessa käyttävät?

Tilastokeskuksen mukaan pilvipalvelujen käyttö yrityksissä vaihteli toimialoittain 87 prosentista 45 prosenttiin. Yleisimmin niitä käytti informaation ja viestinnän toimiala. Kuljetus ja varastointi -toimialalla pilvipalveluita käytettiin Suomessa vähiten, 45 prosenttia, mikä sekin oli kuitenkin enemmän kuin suurimmassa osassa EU-maiden yrityksiä.

Pienemmissä, 10 – 19 henkilöä työllistävissä yrityksissä pilvipalveluja käytettiin 59 prosentissa. Suurimmissa, yli 100 henkilöä työllistävissä yrityksissä osuus oli 86 prosenttia.

Yli puolet (52 prosenttia) pilvipalvelua käyttävistä yrityksistä käytti julkista pilvipalvelua. Yksityistä pilvipalvelua käytti 21 prosenttia yrityksistä.

Pilvipalveluiden suosituimmat käyttötarkoitukset Suomessa

Sähköposti oli selkeästi suosituin pilvipalveluiden käyttötapa, sitä käytti 76 prosenttia pilvipalveluita käyttävistä yrityksistä. Seuraavana oli tiedostojen tallennus, 63 prosenttia, ja kolmantena toimisto-ohjelmien käyttö, 57 prosenttia.

Kirjanpitosovelluksia pilvipalveluna käytti hieman yli puolet, 51 prosenttia, yrityksen tietokantojen ylläpitoon pilvipalvelua käytti 45 prosenttia ja asiakkuuden hallintaan 33 prosenttia. (Tilastokeskus)

Pilvipalveluja käytetään myös suomalaisissa kotitalouksissa

Tilastokeskuksen kyselyn mukaan kolmasosa 16 – 89-vuotiaista suomalaisista tallensi tiedostoja internetin henkilökohtaiseen levytilaan. Nuoret käyttävät pilvipalveluja eniten. 16 – 24-vuotiaista yli puolet, 58 prosenttia, käytti pilvipalvelua tiedostojen tallentamiseen. Vanhimmastakin ikäryhmästä, 75 – 89-vuotiaista, neljä prosenttia tallensi tiedostojaan henkilökohtaiseen levytilaan internetissä. Molemmissa ikäryhmissä pilvipalvelun käyttö oli kasvanut edellisestä vuodesta, nuoremmilla kolme prosenttiyksikköä ja vanhemmilla kaksi prosenttiyksikköä.

Pilvipalvelu-, palvelinkeskus- ja palvelinmarkkinoille ennustetaan maailmanlaajuisesti kasvua

Gartnerin mukaan maailmanlaajuisten julkisten pilvipalvelumarkkinoiden arvo vuonna 2017 oli 153,5 miljardia dollaria. Kuluvana vuonna markkinoiden arvioidaan olevan 186,4 miljardia dollaria, jolloin kasvua edellisvuodesta olisi 21,4 prosenttia. Vuonna 2021 julkisten pilvipalvelumarkkinoiden arvon ennustetaan kasvavan 302,5 miljardiin dollariin. Kasvu kolmessa vuodessa olisi reilut 62 prosenttia.

Vuonna 2017 palvelinkeskusten maailmanlaajuiset markkinat olivat 181 miljardia dollaria. Tänä vuonna niiden arvioidaan kasvavan 3,7 prosenttia 188 miljardiin dollariin. Vuonna 2019 markkinoiden ennustetaan olevan 190 miljardia dollaria (Gartner).

Palvelinkeskusten maailmanlaajuiset markkinat

Vuoden 2018 ensimmäisellä neljänneksellä maailmanlaajuiset palvelinmarkkinat kasvoivat 38,6 prosenttia, 18,82 miljardiin dollariin edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta. Palvelinlaitteiden toimitukset vastaavana aikana olivat 2,70 miljoonaa laitetta, ja niissä kasvua edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta oli 120,7 prosenttia (IDC).

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

Pages