30.5.2018

FiComin lausunto virastouudistuksen HE:stä

Liikenne- ja viestintävaliokunnalle
Asia: HE 61/2018 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 61/2018 vp). FiCom esittää seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Esityksen tavoitteita voidaan pitää kannatettavina ja hyvinä, sillä uudistus nähdään monessa suhteessa mahdollistajana. Esityksen tavoitteiden toteutumista tulee seurata.
  • FiCom pitää hyvänä, että Kyberturvallisuuskeskuksesta (5 §) ja sen tehtävistä (3 §) on omat säännökset.
  • Rahoituksen läpinäkyvyyttä ja kohdentumista tulee seurata sekä keventää teleyritysten maksurasitetta.

Yleistä

Esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistettäisiin uudeksi virastoksi, Liikenne- ja viestintävirastoksi (Traficom). Liikenneviraston jäljellä olevat tehtävät ja toiminnot tulisivat uuden Väyläviraston tehtäviksi. Liikenneviraston liikenteenohjaus- ja hallintapalveluiden (tie-, rautatie- ja meriliikenteen ohjaus) tehtävät siirrettäisiin perustettavaan valtion erityistehtäväyhtiöön. Kolmesta nykyisestä organisaatiosta muodostuisi siis kolme uutta organisaatioita.

Kyse on mittavasta muutoksesta, jossa jatketaan liikenne- ja viestintäministeriön ja se alaisten virastojen uudistamishankkeita. Uusi Traficom olisi todellinen mammuttivirasto, jossa olisi henkilöstöä noin 800 ja Väylävirastossakin 400. Uusien virastojen on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2019.

Virastouudistuksen tavoitteista

Esityksen mukaan uudistuksen tavoitteena on muun muassa parantaa koko hallinnonalan kykyä vastata toimintaympäristön muutoksiin, kehittää ja vahvistaa hallinnonalan strategista ohjausta sekä saada synergiaetuja. Aivan keskeinen tavoite liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on varmistaa ja lisätä asiakaslähtöisyyttä ja huomioida asiakkaiden tarpeet. Tavoitteena on myös parantaa edelleen hallinnon tuottavuutta ja vaikuttavuutta resurssien monipuolisemmalla ja tehokkaammalla käytöllä (s. 42).

FiCom pitää esitettyjä tavoitteita kannatettavina ja hyvinä, koska ne osaltaan muun muassa mahdollistavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia markkinoille, toimijoiden tukemiseen kokeiluissa ja tuotekehityksessä sekä nähdään mahdollisuutena virastojen toimintojen tehostamiseen ja kehittämiseen.

Koska kyse on mittavasta uudistuksesta, tavoitteiden toteutumista tulee seurata.

Kyberturvallisuuskeskus ja taajuushallinto

Viestintäverkkojen osalta virastouudistuksessa keskeisintä on turvata kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoinen osaaminen ja ammattitaito. Molemmat toiminnot ovat oleellisia Suomen digitalisaatiolle, ja ne tulee taata myös jatkossa.

Esityksen lausunto-osion mukaan etenkin yrityksille oli tärkeää, että erityisalojen asiantuntemus ja toimialatuntemus uudistuksessa säilytetään vähintään uudistusta edeltävällä tasolla. Yhtenä keskeisimpänä asiana useissa lausunnoissa pidettiin kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoisen osaamisen ja ammattitaidon turvaamista.

FiCom pitää hyvänä sitä, että esitykseen on lisätty Kyberturvallisuuskeskuksesta omat säännökset (3 ja 5 §), eikä siitä päätetä viraston sisäisellä työjärjestyksellä. Keskus toimisi organisatorisesti suoraan pääjohtajan alaisuudessa ja toiminnallisesti erillisenä, omana kokonaisuutenaan. Esityksen perusteluissa oleva maininta Kyberturvallisuuskeskuksen luotettavuudesta, toiminnan jatkuvuudesta ja operatiivisten toimintaedellytysten huolehtimisesta on myös hyvä kirjaus.   

Esityksen vaikutuksista

Tuottavuuden ja tehokkuuden edistäminen on yksi esityksen tavoitteista. Toimintamenot ja asiakasmaksut siirtyisivät kuitenkin sellaisenaan Liikenne- ja viestintävirastolle. Kun tarkoitus on tehostaa toimintoja ja saavuttaa synergiaetuja, tulee tämän näkyä myös toimintamenojen ja sitä kautta teleyritysten maksujen alenemisena.

Viestintävirasto on lähes kokonaan teleyritysten tuotoilla rahoitettava virasto, kun taas Trafin rahoituksesta reilu neljännes tulee valtion varoista. Teleyritysten ei pidä subventoida liikennepuolen menoja, joten uuden viraston rahoituksen läpinäkyvyyttä ja kohdentumista tulee seurata.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

11.5.2018

Lausunto maantie- ja rautatiealueiden toissijaista käyttöä koskevasta selvityksestä

Asia: Lausuntopyyntö LVM/587/03/2018

FiCom kiittää mahdollisuudesta saada lausua asiasta ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää selvitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Selvityksessä on onnistuttu kartoittamaan keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä, mutta myös esittämään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom kannattaa selvityksen lupamenettelyn digitalisointiin liittyviä kehitysehdotuksia.
  • Selvitystä johtojen sijoittamisoikeuden muuttamisesta vuokrausoikeudeksi FiCom pitää perusteettomana eikä kannata selvityksen johtopäätöksiä tästä. Kyse olisi merkittävästä ja perustavanlaatuisesta muutosehdotuksesta, jonka kokonaisvaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu.
  • Valtio on maanomistajana ja lainsäätäjänä aivan poikkeuksellisessa erityisasemassa johtojen omistajiin nähden, ja sen tulisi kaikin tavoin kannustaa investoimaan kriittiseen verkkoinfrastruktuuriin ja toimimaan digitaalisen infrastruktuurin strategian tavoitteiden mukaisesti.

Digitalisoitu lupaprosessi

Lupaprosessin digitalisoimien on aivan keskeistä lupamenettelyn sujuvoittamisessa ja keventämisessä. Selvityksessä on ansiokkaasti nostettu esiin digitalisoinnin merkitys ja tehty sitä koskevia kehitysehdotuksia (7.1.2). FiCom kannattaa voimakkaasti selvityksen kehittämisehdotuksia ja niiden edelleen kehittämistä jatkotyössä, koska ne vievät kohti yhden luukun periaatetta ja keventävät sekä luvanhakijan että -käsittelijän taakkaa. Jatkokehitystä on syytä tehdä myös osissa, mutta tavoitteena voisi olla täysin automaattinen ja digitalisoitu lupaprosessi.

Sijoituslupa- ja sopimusprosessi tulisi yhdenmukaistaa, jotta hakijan ei tarvitsisi asioida usean eri viranomaisen kanssa ja jotta vältyttäisiin selvityksen kaaviokuvasta ilmeneviltä tilanteilta (s. 105). Todennäköisesti hakemusprosessin digitalisointi edesauttaa menettelyn sujuvoittamista ja yhdenmukaistamista, mutta jo tätä ennen tulisi ryhtyä yhdenmukaistamistoimenpiteisiin.

Sijoittamisoikeus pysyväksi

Selvityksen sivulla 118 todetaan, että ”Käyttöoikeussopimuksen minimikestolla annettaisiin johdon tai mainoslaitteen sijoittajalle minimisuoja samalla tavalla kuin nyt 5 vuoden säännöllä tehdään.” Edelleen siinä todetaan, että ”määräaikaisia sopimuksia käytettäessä olisi hyvä sopia samaa tieosuutta koskevat sopimukset eri toimijoiden kanssa päättymään samanaikaisesti.”

Teleyrityksillä on ollut mahdollisuus sijoittaa johtoja ja rakennelmia yleisten teiden varsille, ja tätä mahdollisuutta on syytä jatkaa myös vastaisuudessa. Viestintäverkkojen investoinnit ovat etupainotteisia ja pitkäikäisiä. Teleyritysten verkkoinvestoinnit tulevat kasvamaan nykyisestä yli 500 miljoonan vuositasosta. Tällöin sijoittamista koskevan rakentamisen ja lupakäytäntöjen sujuvuus korostuu entisestään, mutta myös sijoittamisen pysyvyys on aivan keskeinen arvioitaessa investointiriskejä.

Viestintäverkot ovat kriittistä infrastruktuuria, jolla turvataan muun muassa monia keskeisiä viranomaistoiminteita, joten johtojen sijoittamista tulisi tarkastella myös osana julkisen intressin turvaamista. Johtojen käyttöikä on noin 50 vuotta, ja jatkossa johdot pohjautuvat valokuituun, joten kapasiteetin osalta niiden käytettävyys tulee olemaan aivan toista kuin kuparijohtojen. Kriittistä maan alle sijoitettavaa verkkoinfrastruktuuria ja mainoslaitteita tai puun tilapäistä varastointia ei tulisi rinnastaa sijoittamisoikeuden osalta toisiinsa, sillä kyse on paitsi täysin erilaisista myös mittakaavaltaan eritasoisista asioista.

FiComin mielestä viestintäverkkojen sijoittamisoikeuden tulee olla pysyvä. Sen tulee perustua yksiselitteisesti oikeuteen sijoittaa viestintäverkkoinfraa pysyvästi esitetyn määräaikaisen vuokraoikeuden sijaan. Voimassa olevassa tietoyhteiskuntakaaressa ja maankäyttö- ja rakennuslain yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamista koskevissa säädöksissä korvausperuste on ja on ollut haitta ja vahinko, ei vuokra. Tämä korvausperuste tulee säilyttää myös jatkossa. Jos tienhaltijalle tulisi pakottava tarve siirtää johtoja tai rakennelmia, sen kustannuksista tulisi sopia tai säätää erikseen.

Ehdotetussa muutoksessa olisi kyse todella fundamentaalisesta muutosesityksestä, jossa ei ole lainkaan huomioitu sen kokonaisvaikutuksia teleyrityksille eikä koko yhteiskunnalle ja digitalisaatiolle. Selvityksen ehdotus olisi selkeästi ristiriidassa valmisteilla olevan digitaalisen infrastruktuurin strategian kanssa, jonka toisena keskeisenä tavoitteena on tukea valokuiturakentamista. Jos selvityksen esitykset toteutusivat sellaisenaan, niillä olisi väistämättä heijastusvaikutuksia myös muiden kiinteistön omistajien käyttäytymiseen, mikä taas entisestään vaikeuttaisi verkkoinvestointeja.  

Esimerkiksi viiden vuoden määräajoin tehtävä vuokrasopimus aiheuttaisi tarpeetonta epävarmuutta investoinneille sekä lisäisi hallinnollista taakkaa merkittävästi. Lisäksi mahdollisen vuokran avaaminen esimerkiksi viiden vuoden välein olisi merkittävää epävarmuutta korostava tekijä. Investointiriski tulisi huomioida myös verkon sijoitusajassa. Tietoyhteiskuntakaaressa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä, määräyksissä ja toimilupaehdoissa on useita verkon toimivuuteen ja laatuun sekä verkkojen ja palveluiden saatavuuteen kohdistuvia velvoitteita, jotka edellyttävät käytännössä sitä, että kaapelin sijoittaminen on, pakottavia siirtotarpeita lukuun ottamatta, pysyvää.

FiCom esittää, että selvityksen jatkovalmistelussa luovutaan määräaikaisuutta ja vuokraperusteisuutta koskevista ehdotuksista. Johdon sijoittamisen lähtökohtana tulee olla tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti pysyvyys, joka sitoo myös mahdollista uutta omistajaa. Korvauksen tulee jatkossakin perustua mahdolliseen haitta- ja vahingonkorvaukseen vuokran sijaan.

Siirtokustannuksista vähintään puitesopimus

Jos johtojen siirtokustannuksista ei selvityksen mukaisesti katsota tarpeelliseksi säätää lailla, asiasta tulisi laatia ainakin puitesopimus, joka loisi ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta. Puitesopimuksessa tulisi huomioida paitsi teleyrityksen investointiriskit, myös valtiovallan toiveet verkkoinvestointeihin kannustamiseksi. FiCom viittaa siirtokustannuksista, niiden määräytymisestä ja laskentakaavasta maantielain valmistelun yhteydessä 4.9.2017 antamaansa lausuntoon.

Valtiovallan tulisi kaikin keinoin kannustaa ja myös omalta osaltaan sitouttaa toimijat koko yhteiskuntaa hyödyttäviin investointeihin sallimalla verkkojen sijoittaminen pysyvästi.

Edellä mainituilla perusteilla johtojen sijoittamista tulisi arvioida kokonaisuutena, ei pelkästään yksityisoikeudellisena kiinteistön käyttöä koskevana sijoittamissopimuksena.

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

3.5.2018

Hallituksen esitys tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta

Asia: HE 44/2018 vp

Yleiset näkemykset

FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää sekä väärinkäytöstietojen käsittelyoikeutta että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin kieltoa koskevaa esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Väärinkäytöstietojen käsittelyoikeudet

FiComin näkemyksen mukaan henkilötietojen käsittely on syytä turvata myös yleisen tietosuoja-asetuksen tullessa voimaan. Perusteet ja toiminnallinen tarve tietojen käsittelylle ei muutu säädösympäristön muuttuessa, joten FiCom pitää välttämättömänä nykyisen käytännön jatkumisen turvaamista lainsäädännöllä, joka mahdollistaa tietojen käsittelyn kaikille teleyrityksille.

FiCom kannattaa sitä, että väärinkäytöstietojen käsittelyoikeutta koskevat säännökset on sijoitettu tietoyhteiskuntakaareen, joka sääntelee viestintäpalveluiden tarjontaa. FiCom kannattaa myös sitä, että tietojen käsittelyoikeuden antavat säännökset tulevat voimaan samanaikaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. 

FiCom esittää, että ehdotuksen välttämättömiin tietoihin lisättäisiin henkilön osoitetieto (145 a §:n 3 momentin 1-kohta). Jos henkilötunnusta tai syntymäaikaa ei ole käytettävissä, osoitetieto on tärkeä henkilön tunnistettavuuden kannalta. FiCom esittää säännöstä muutettavaksi seuraavasti:

145 a §

Teleyrityksen oikeus käsitellä rikoksiin liittyviä henkilötietoja

--------------------------------------------------------------------------------

1) rikoksesta tuomitun henkilön nimi, henkilötunnus tai, jos sitä ei ole käytettävissä, syntymäaika tai osoite;

--------------------------------------------------------------------------------

Matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin kielto

FiCom pitää tarpeellisena sääntelyn jatkamista samansisältöisenä ja kolmen vuoden määräajalla esitysluonnoksesta ilmenevillä perusteilla.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

21.3.2018

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Asia: U 61/2016 vp

FiComin lausunto valtioneuvoston kirjelmään koskien komission asetusehdotusta TV- ja radio-ohjelmien verkkolähetyksiä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

FiCom pitää valitettavana, että asetusehdotuksen tavoitteena ollut alkuperämaaperiaatteen laajentaminen ja siitä seuraava AV-palvelujen nykyistä laajempi tarjonta EU:n alueella ei ole toteutumassa.

U-jatkokirjeessä esitetty Suomen kannan täsmennys on ymmärrettävä ottaen huomioon neuvottelujen tilanteen EU:n toimielimissä. FiCom ei vastusta Suomen kannan muuttamista. FiCom pitää tärkeänä, että signaalin saamisesta (direct injection) ei säädetä tässä yhteydessä, koska se saattaisi hidastaa entisestään eurooppalaisten televisiomarkkinoiden kehittymistä.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

20.3.2018

Liikenne- ja viestintävaliokunnalle sekä puolustusvaliokunnalle
Asia: HE 202/2017 vp ja 203/2017 vp

FiComin lausunto tiedustelulain säännöksistä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • FiComin, sen jäsenyritysten ja tiedustelulakiehdotusten valmistelijoiden yhteistyö on ollut hyvää.
  • Sotilastiedusteluehdotuksen perusteluissa on esitetty, että salaisten pakkokeinojen käyttäminen teleyritysten laitetiloissa on kielletty. Vastaava kielto tulisi olla voimassa myös siviilitiedustelun osalta, joten valiokunnan lausunnossa olisi erittäin tarpeellista olla tätä koskeva täydennys.
  • Siviilitiedustelulain 22 §:n tiedonsiirtäjän tiedonantovelvoitteen yksityiskohtaiset perustelut olisi valiokunnan lausunnossa erittäin tarpeellista oikaista vastaamaan sotilastiedustelulain perusteluja.
  • Salaisten pakkokeinojen käytön kielto on syytä laajentaa myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin: Suomi on pilvipalvelujen käytössä EU:n kärkeä, joten selvennys on tärkeä.
  • Yrityksillä tulee olla oikeus täyteen korvaukseen viranomaisten avustamisesta.
  • On hyvä, että tiedustelutoiminnan valvonnasta annetussa esityksessä on nimenomaisesti todettu, että kantelun voi tehdä myös oikeushenkilö.

Esitysten valmistelusta

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten valmistelussa on tehty tiivistä yhteistyötä valmistelijoiden sekä FiComin ja sen jäsenyritysten välillä, ja ehdotuksia on useilta osin yhteistyössä kehitetty. Muutosten myötä esitysten toiminta käytännössä on hyvällä pohjalla.

Salaisten pakkokeinojen käyttäminen

Siviili- ja sotilastiedusteluesitysten mukaan tiedusteluviranomaisilla olisi oikeus asentaa salaa valvontaan, seurantaan tai tarkkailuun soveltuva laite toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen tai tilaan. Toimivaltuuksien soveltamisalasta on suljettu pois kotirauhan perusteella vakituiseen asumiseen käytettävä tila.

Valtuuksia ehdotetaan siviilitiedusteluehdotuksen poliisilain 5 luvun 16 §:ään ja sotilastiedustelulain 40 §:ään. Sotilastiedusteluehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 252) on selvitetty, että ”laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ei käytännössä kohdistuisi kokonaisuudessaan esimerkiksi tietojärjestelmiin, joissa käsiteltäisiin ennalta rajaamattoman käyttäjäjoukon tietoja, sillä tiedustelumenetelmän käytön kohteena olevan tahon tietojen hankkiminen näin ei olisi tarkoituksen mukaista eikä sallittua.”

Teleyritysten on käytännössä hyvin vaikea huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 29 luvun mukaisista viestintäverkkojen laatuvaatimuksista, jos viranomaisilla on oikeus omatoimisesti päästä teleyritysten tietämättä niiden laitetiloihin ja kytkeä verkkoihin teleyritysten tietämättä laitteita. Teleyritykset käsittelevät toiminnassaan käytännössä kaikkien yli kouluikäisten suomalaisten henkilötietoja. Paitsi viestintälainsäädännön ja palveluiden käyttäjien yksityisyyden suojan, myös toukokuussa 2018 voimaantulevan yleisen henkilötietoasetuksen tietoturvaloukkauksien seuraamusten vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta päästä salaa yleisten viestintäverkkojen laitetiloihin. Ulkopuolisten yksityisyyden suojaamiseksi kielto on tarpeen ulottaa koskemaan myös tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajia. 

FiCom pitää tärkeänä, että valiokunta lausuu selvästi siitä, että laitteiden asentaminen salaa teleyritysten ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien laitetiloihin on kiellettyä.

Tiedonsiirtäjän tiedonantovelvollisuus – yhdenmukaisuus siviili- ja sotilasesityksissä

FiComin, sen jäsenyritysten ja lakiesitysten valmistelijoiden kesken kehitettiin tiedonsiirtäjien tiedonantovelvollisuuden yksityiskohtia. Tämän yhteistyön perusteella muotoutuivat sotilastiedusteluehdotuksen 9 luvun 95 § perustelut. Keskeistä oli, että tiedon siirtäjällä ei ole velvollisuutta luovuttaa tiedusteluviranomaisille asiakaskohtaisia tietoja, vaan tietoja verkon teknisestä toteuttamistavasta ja topologiasta.

Sotilastiedusteluehdotuksen 9 luvun 93 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 328) on seuraava kirjaus:

Pykälän tarkoittamat tietoliikennetiedustelun kohdentamiseksi välttämättömät tiedot koskisivat verkon teknistä toteuttamistapaa ja topologiaa esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen osalta. Pykälän mukaan tiedonsiirtäjää ei voitaisi velvoittaa luovuttamaan asiakkaana olevaa yksittäiseen luonnolliseen tai oikeushenkilöön liittyviä tietoja.

Sen sijaan siviilitiedustelulakiehdotuksen 22 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 261) on jäänyt, ilmeisesti epähuomiossa, lausuntoversiossa ollut kirjaus:

Pykälän tarkoittaman tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot koskisivat ennen kaikkea sitä, mitkä asiakasorganisaatiot ovat varanneet tiedonsiirtäjältä siirtokapasiteettia käyttöönsä ja mitä tiedonsiirtäjän hallitsemia rajan ylittävän viestintäverkon osia tällaiset varaukset koskevat. Pykälä velvoittaisi tiedonsiirtäjän antamaan tietoja myös muista mahdollisista seikoista, jotka vaikuttavat tietoliikenteen reitittymistodennäköisyyteen sen ylittäessä Suomen rajan tiedonsiirtäjän omistamassa tai sen hallinnassa olevassa viestintäverkon osassa. On syytä korostaa, että pykälä velvoittaisi tiedonsiirtäjän antamaan tietoja vain siltä kapasiteettia varanneista asiakasorganisaatioista, ei sen sijaan viestintätapahtumien osapuolena olevista kuluttaja-asiakkaistaan. Pykälä ei muutenkaan perustaisi suojelupoliisille oikeutta hankkia tai saada tietoja yksittäisistä viestintätapahtumista tai niiden osapuolina olevista henkilöistä.

Lakien systematiikan vuoksi tietojenantovelvollisuuden on oltava sisällöltään samanlainen sekä sotilas- että siviilitiedustelulaeissa. Esityksistä sotilastiedustelulain yksityiskohtaiset perustelut ovat sisällöltään ne, jotka on toimialan kanssa yhteistyössä kehitetty.

FiCom esittää, että liikenne- ja viestintävaliokunta korjaa edellä tarkoitetun ristiriidan lausunnossaan esimerkiksi seuraavasti:

Valiokunta toteaa hallituksen esityksen siviilitiedustelulain 22 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden kolmannesta kappaleesta poiketen, että siviilitiedustelulain 22 §:ssä tarkoitetuilla Suomen rajan ylittävän viestintäverkon rakenteeseen ja siinä kulkevan tietoliikenteen reitittymiseen liittyvillä teknisillä tiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka koskevat verkon teknistä toteuttamistapaa ja topologiaa esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen osalta. Pykälän mukaan tiedonsiirtäjää ei voitaisi velvoittaa luovuttamaan asiakkaana olevaa yksittäiseen luonnolliseen tai oikeushenkilöön liittyviä tietoja.

Yrityksille aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä riippuisi poliisilain ehdotetun 5 a luvussa tarkoitettujen menetelmien sekä siviili- ja sotilastiedustelulaeissa tarkoitetun tiedustelun ja tiedonsiirtäjiltä vaadittavien toimenpiteiden kokonaismäärästä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja.

Vuoden 2015 alusta muuttuneen tietoyhteiskuntakaaren kustannusten korvauskäytännön mukaan teleyritykset eivät ole enää saaneet korvausta viranomaisten avustamisesta aiheutuneesta työstä, mutta järjestelmäkustannukset on edelleen korvattu. Ehdotuksessa poliisilain tiedustelumenetelmistä aiheutuvat toimenpiteet korvattaisiin tietoyhteiskuntakaaren mukaan.

Tiedustelun säädösympäristöä muuten kehitettäessä on syytä oikaista kustannusten korvauksen sääntely siten, että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on aina oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuneista kustannuksista. Nykyinen käytäntö on omiaan johtamaan tehottomiin toimintatapoihin, kun järjestelmien kehittämisen asemesta tyydyttäisiin ei-korvattaviin manuaalisesti tehtäviin toimenpiteisiin.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

9.3.2018

Lausunto maantielain muuttamisesta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

42 b § Siirto-, suojaamis- ja poistamisvelvoite

FiCom pitää erittäin valitettavana, että kyseistä pykälää ei ole muutettu aiempien ja useampien eri tahojen lausuntojen perusteella. Johtojen siirtoa koskevan kustannusriskin tulee olla sillä, joka tekee siirron tai vaatii siirtoa, eli kustannukset tulee kohdentaa "aiheuttaja maksaa" -periaatteen mukaisesti. Teleyritykset tekevät mittavia kiinteän verkon investointeja, joita lainsäädännön tulisi tukea ja mahdollistaa kaikin tavoin. Tämän lisäksi sähkö- ja teleyrityksiä kannustetaan yhteiskunnan taholta yhteisrakentamiseen, joten tältäkin osin lainsäädännön tulisi omalta osaltaan luoda kannustamia ja mahdollisuuksia. Valitettavasti tässä esityksessä verkkoinfrastruktuurin rakentamiselle ja sijoittamiselle maanteiden varsille ei tarjottu lisäkannustimia.

Muilta osin FiCom viittaa 1.9.2017 HE-luonnoksen lausuntoonsa siirtokorvausta koskevan sääntelyn uudistamisesta ja siinä esitettyyn muutosehdotukseen perusteluineen.

FiCom kuitenkin pitää positiivisena, että esityksen perusteluiden mukaan (s. 60 ja 61) "Lisäksi esiin nostettiin muun muassa maantiealueelle sijoitettuja johtoja ja kaapeleita koskeva siirtokustannusten ja -vastuiden sääntely. Jatkovalmistelussa johtojen ja muiden rakenteiden, laitteiden ja rakennelmien sijoittamista tiealueille sekä siihen liittyviä kysymyksiä on selvitetty tilaamalla aiheeseen liittyvä oikeudellinen selvitys. Valmistelua on kuitenkin tarkoitus jatkaa tästä hallituksen esityksestä erillisenä kokonaisuutena."

FiCom kannustaa vahvasti siihen, että siirtokustannuksia koskevaa valmistelua jatketaan ensi tilassa, koska koko yhteiskuntaa palvelevien kriittisten infrastruktuurien sijoittamiselle ja yhteisrakentamiselle maanteiden varsille tulee lainsäädännön toimesta tarjota mahdollisimman kustannustehokas ja insentiivinen ratkaisu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

9.3.2018

Hallituksen esitys laajakaistatukilain muuttamisesta

Asia:  LVM/240/03/2018

Lausunnonantajan lausunto

Yleiset huomiot hallituksen esityksestä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan liitto, FiCom ry pitää hallituksen esitystä tarkoituksenmukaisena ja kannatettavana.

Huomiot tukiohjelman keston pidentämisestä

Tukiohjelman keston pidentäminen on tarkoituksenmukaista.

Huomiot sähköisestä asioinnista

Sähköisen asioinnin käyttöönottaminen on kannatettavaa, ja se vastaa hallitusohjelman tavoitteita digitalisaatiosta sekä sääntelyn sujuvoittamisesta.

Muut huomiot

-

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

9.3.2018

Luonnos hallituksen esitykseksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta

Yleiset näkemykset

FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää sekä väärinkäytöstietojen käsittelyoikeutta että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin kieltoa koskevaa esitysluonnosta tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Väärinkäytöstietojen käsittelyoikeudet

FiComin näkemyksen mukaan henkilötietojen käsittely on syytä turvata myös yleisen tietosuoja-asetuksen tullessa voimaan. Perusteet ja toiminnallinen tarve tietojen käsittelylle ei muutu säädösympäristön muuttuessa, joten FiCom pitää välttämättömänä nykyisen käytännön jatkumisen turvaamista lainsäädännöllä, joka mahdollistaa tietojen käsittelyn kaikille teleyrityksille.

FiCom esittää, että säännöksen 2 momentin rikosnimikkeisiin lisättäisiin velallisen epärehellisyys ja törkeä velallisen epärehellisyys.

FiCom kannattaa sitä, että väärinkäytöstietojen käsittelyoikeutta koskevat säännökset on sijoitettu sähköisen viestinnän palveluista koskevaan lakiin, joka sääntelee viestintäpalveluiden tarjontaa. FiCom kannattaa myös sitä, että tietojen käsittelyoikeuden antavat säännökset tulevat voimaan samanaikaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. 

Matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin kielto

FiCom pitää tarpeellisena sääntelyn jatkamista samansisältöisenä ja kolmen vuoden määräajalla esitysluonnoksesta ilmenevillä perusteilla.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

1.3.2018

FiCom lausunto luonnoksesta lakiehdotukseksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta

Pääviestit

  • Esityksen tavoite – esteettömyyden edistäminen – on erittäin kannatettava. Jos esteettömyys on ongelma, tulee esteet poistaa tarkoituksenmukaisin keinoin. Keinoksi on valittava sellaiset, jotka toteuttavat tarkoituksen tehokkaasti, mutta aiheuttavat mahdollisimman vähän tarpeettomia kustannuksia tai ylimääräistä vaivaa.
  • Esitysluonnoksessa esitetään esteettömyyssääntelyn ulottamista saavutettavuusdirektiivin vaatimuksia laajemmalle, yksityisiin tunnistuspalveluntarjoajiin.
  • Ehdotus ei ole Juha Sipilän hallitusohjelman mukainen velvoittavaa EU-sääntelyä laajemman soveltamisalansa osalta.
  • Esitysluonnoksen valmistelussa ei ole riittävästi selvitetty tunnistuspalvelujen tilannetta, palvelujen esteettömyyttä eikä ehdotusten yhteen toimivuutta vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä luottamuspalveluista annetun lain kanssa.
  • Teleyritysten tarjoaman vahvan sähköisen tunnistuspalvelun, mobiilivarmenteen osalta ei ole esteettömyysongelmaa, joka pitäisi sääntelyllä ratkaista.
  • Velvoittava lainsäädäntö on vahvasti ylimitoitettu keino, joka todennäköisesti aiheuttaisi yrityksille vain tarpeetonta hallinnollista taakkaa ilman, että sääntely hyödyttäisi käyttäjien kokemaa palvelua, joka jo nykyisellään on esteetön.

Sääntelyn soveltamisala ja sille esitetyt perusteet

FiComin näkemyksen mukaan esteettömyyden edistäminen julkisissa palveluissa on äärimmäisen kannatettavaa ja julkisen sektorin digitalisoinnin edellytys. Esitysluonnoksella on tarkoitus panna täytäntöön EU:n saavutettavuusdirektiivi. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisen sektorin elinten verkkosivustot ja mobiilisovellukset täyttävät direktiivin 4 artiklassa säädetyt saavutettavuusvaatimukset. Direktiivin soveltamisalasta on rajattu pois yleisradioyhtiöt sekä eräitä muita julkisia palveluja. On selvää, että direktiivi ei aseta jäsenvaltioille velvoitetta säätää velvoittavalla lainsäädännöllä esteettömyysvaatimuksista yksityisten palveluntarjoajien osalta. Yksityisten palveluntarjoajien osalta EU:n toimielimien välisissä päätösneuvotteluissa on oma direktiiviehdotuksensa.

Esitysluonnoksen yleisperusteluissa vedetään suoraviivaisesti yhtäläisyys julkisten palvelujen ja yksityisten tunnistuspalvelujen välille. Lisäksi esitysluonnoksen perusteluissa (s. 19) todetaan seuraavasti:

”Koska viranomaiset eivät voi julkisia hankintoja toteutettaessa vaikuttaa yksittäisiin tunnistuspalveluihin tai itse kehittää tunnistuspalveluitaan vaikuttamalla tunnistuspalvelujen sisältöön, on viranomaisten digitaalisten palvelujen saavutettavuus turvattava myös tunnistamispalvelujen sisällön osalta laissa olevilla säännöksillä.”

FiCom katsoo, että perustelu ei ole kestävä. Julkinen hallinto tarjoaa kansalaisille omaa vahvan tunnistamisen välinettään – sähköistä henkilökorttia - jota on mahdollista kehittää julkisen sektorin velvoitteiden ja tarpeiden mukaan.

Yksityisten tunnistuspalvelujen toiminta on yksityistä liiketoimintaa eikä siihen, toisin kuin esitysluonnoksen perusteluissa tuodaan ilmi, sisälly minkäänlaista julkisen tehtävän hoitamista tai julkisen vallan käyttöä. Vahvan tunnistamisen sääntelyn ja palveluntarjoajien luottamusverkoston taustalla on tavoite saada vahvan tunnistamisen palvelut yleistymään nimenomaan yksityisen sektorin asioinnissa.

Näin ollen julkista sektoria velvoittavaa sääntelyä ei ole peruteltua ulottaa yksityisiin tunnistuspalvelun tarjoajiin, etenkään jos käsillä ei ole painavaa perustetta tai ongelmaa, jota ei lainsäädäntöä kevyemmällä menetelmällä saada ratkaistua. Esteettömyys on käytännössä palvelujen huolellista suunnittelua, jota on tarkoituksenmukaisinta edistää yhteistyöllä markkinatoimijoiden kanssa, ei varmuuden vuoksi sääntelemällä.

Mobiilivarmenne on esteetön

Teleyritysten tarjoama mobiilivarmenne on ollut markkinoilla usean vuoden ajan. Palvelun käyttäjäkokemus on operaattorista riippumatta sama ja palvelu on helposti myös näkövammaisten käytettävissä. Esitysluonnokseen ei sisälly arviota siitä, miten erityisryhmien kokemia esteettömyyspuutteita on selvitetty ja vaikutusarviossa kerrotaan, että vaikutuksia ei ole edes pyritty arvioimaan. Valtiovarainministeriö ei ole ollut esteettömyyskysymyksissä myöskään epävirallisesti FiComiin tai sen jäsenyrityksiin yhteydessä. Esitysluonnoksen valmistelussa on näin ollen ilmeisiä puutteita. Asian asianmukaisella selvittämisellä valtiovarainministeriö olisi saanut helposti tiedon asian tilasta.

Velvoittava sääntely on vahvasti ylimitoitettu ehdotus

Hallituksen esitysluonnoksessa on päädytty ehdottamaan velvoittavaa lainsäädäntöä sovellettavaksi puhtaasti yksityiseen elinkeinotoimintaan, vahvan tunnistuspalvelun tarjoajien palveluihin. Esityksessä ei ole lainkaan huomioitu tunnistuspalvelujen erilaisia rooleja, koska esimerkiksi tunnistuspalveluja kokoavat välityspalvelun tarjoajien toimintaan ehdotettu sääntely ei luontevasti sovellu.

Vailla kunnollisia perusteita tehty ehdotus voi ratkaisevasti haitata vahvan sähköisen tunnistamisen palvelujen markkinan kehittymistä, koska kaikki tunnistuspalvelun tarjoajat, mukaan lukien tunnistuspalveluja yrityksille ja muille luottaville tahoille tunnistuspalveluja tarjoavat välityspalvelun tarjoajat tulisivat ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan. Tätä ei todennäköisesti ole tunnistuspalvelujen tarjoajien piirissä otettu huomioon, jolloin uusi, merkittävää hallinnollista taakkaa aiheuttava sääntely voi aiheuttaa sen, että toimijat vetäytyvät markkinalta, mikä olisi tunnistuslakiin tehtyjen muutosten tavoitteiden vastaista.

Helppokäyttöisyys on ollut mobiilivarmenteen suunnittelussa keskeinen lähtökohta. Tämän tuloksena palvelu on myös erityisryhmille helppo käyttää. Jos toisilla elinkeinoelämän sektoreilla on esteettömyysongelmia, on kategorista sääntelyä toimivampi ratkaisu ratkaista toimialakohtaiset ongelmat kyseisen sektorin erityislainsäädännössä.

Ehdotettuun sääntelyn sisältyisi sen piiriin tuleville toimijoille merkittävää hallinnollista taakkaa uuden valvontaviranomaisen ja selosteiden muodossa. Hallinnollisesta taakasta selviytymiseen osoitettavat panostukset eivät mobiilivarmenteen osalta edistäisi kuitenkaan käytännössä koettua esteettömyyttä, koska ongelmaa ei siltä osin ole. 

Lopuksi

Teleyritysten tarjoaman mobiilivarmenteen osalta ei ole esteettömyysongelmaa, joka tulisi lainsäädännöllä ratkaista. FiCom pitää tärkeänä, että lainsäädännön valmistelussa noudatetaan hyvän säädösvalmistelun periaatteita ja hallitusohjelman kirjauksia.

Jatkovalmistelussa esitysluonnoksen 3 §:n 4 kohta tulee poistaa, koska sääntely ei sovellu yhteen vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetun lain kanssa. Mobiilivarmenteen osalta esteettömyyssääntely on perusteetonta ja aiheuttaisi ainoastaan yrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


26.2.2018

FiComin lausunto tiedustelulainsäädännöstä

Pääviestit

  • FiComin, sen jäsenyritysten ja tiedustelulakiehdotusten valmistelijoiden yhteistyö on ollut hyvää.
  • Sotilastiedusteluehdotuksen perusteluissa on esitetty, että salaisten pakkokeinojen käyttäminen teleyritysten laitetiloissa on kielletty. Valiokunnan on syytä lausua, että vastaava kielto on voimassa myös siviilitiedustelun osalta.
  • Salaisten pakkokeinojen käytön kielto on syytä laajentaa myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin: Suomi on pilvipalvelujen käytössä EU:n kärkeä, joten selvennys on tärkeä.
  • Yrityksillä tulee olla oikeus täyteen korvaukseen viranomaisten avustamisesta.
  • On hyvä, että tiedustelutoiminnan valvonnasta annetussa esityksessä on nimenomaisesti todettu, että kantelun voi tehdä myös oikeushenkilö.

Esitysten valmistelusta

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten valmistelussa on tehty tiivistä yhteistyötä valmistelijoiden sekä FiComin ja sen jäsenyritysten välillä, ja ehdotuksia on useilta osin yhteistyössä kehitetty. Muutosten myötä esitysten toiminta käytännössä on hyvällä pohjalla.

Salaisten pakkokeinojen käyttäminen

Siviili- ja sotilastiedusteluesitysten mukaan tiedusteluviranomaisilla olisi oikeus asentaa salaa valvontaan, seurantaan tai tarkkailuun soveltuva laite toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen tai tilaan. Toimivaltuuksien soveltamisalasta on suljettu pois kotirauhan perusteella vakituiseen asumiseen käytettävä tila.

Valtuuksia ehdotetaan siviilitiedusteluehdotuksen poliisilain 5 luvun 16 §:ään ja sotilastiedustelulain 40 §:ään. Sotilastiedusteluehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa on selvitetty, että ”laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ei käytännössä kohdistuisi kokonaisuudessaan esimerkiksi  tietojärjestelmiin, joissa käsiteltäisiin ennalta rajaamattoman käyttäjäjoukon tietoja, sillä tiedustelumenetelmän käytön kohteena olevan tahon tietojen hankkiminen näin ei olisi tarkoituksen mukaista eikä sallittua.”

FiCom pitää tärkeänä, että valiokunta lausuu selvästi siitä, että laitteiden asentaminen salaa teleyritysten ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien laitetiloihin on kiellettyä.

Teleyritysten on käytännössä hyvin vaikea huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 29 luvun mukaisista viestintäverkkojen laatuvaatimuksista, jos viranomaisilla on oikeus omatoimisesti päästä teleyritysten tietämättä niiden laitetiloihin ja kytkeä verkkoihin teleyritysten tietämättä laitteita. Teleyritykset käsittelevät toiminnassaan käytännössä kaikkien yli kouluikäisten suomalaisten henkilötietoja. Paitsi viestintälainsäädännön ja palveluiden käyttäjien yksityisyyden suojan, myös toukokuussa 2018 voimaantulevan yleisen henkilötietoasetuksen tietoturvaloukkauksien seuraamusten vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta päästä salaa yleisten viestintäverkkojen laitetiloihin. Ulkopuolisten yksityisyyden suojaamiseksi kielto on tarpeen ulottaa koskemaan myös tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajia. 

Yrityksille aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä riippuisi poliisilain ehdotetun 5 a luvussa tarkoitettujen menetelmien sekä siviili- ja sotilastiedustelulaeissa tarkoitetun tiedustelun ja tiedonsiirtäjiltä vaadittavien toimenpiteiden kokonaismäärästä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja.

Vuoden 2015 alusta muuttuneen tietoyhteiskuntakaaren kustannusten korvauskäytännön mukaan teleyritykset eivät ole enää saaneet korvausta viranomaisten avustamisesta aiheutuneesta työstä, mutta järjestelmäkustannukset on edelleen korvattu. Ehdotuksessa poliisilain tiedustelumenetelmistä aiheutuvat toimenpiteet korvattaisiin tietoyhteiskuntakaaren mukaan.

Tiedustelun säädösympäristöä muuten kehitettäessä on syytä oikaista kustannusten korvauksen sääntely siten, että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on aina oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuneista kustannuksista. Nykyinen käytäntö on omiaan johtamaan tehottomiin toimintatapoihin, kun järjestelmien kehittämisen asemesta tyydyttäisiin ei-korvattaviin manuaalisesti tehtäviin toimenpiteisiin.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


22.2.2018

FiComin lausunto LVM:n virastouudistuksen HE:stä

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Esitysluonnoksen tavoitteita voidaan pitää lähtökohtaisesti kannatettavina, sillä sen mukaan uudistus nähdään monessa suhteessa ja asiassa mahdollistajana.
  • Luonnoksesta uupuu konkretia siitä, miten tavoitteisiin päästään. Asiaa on tarkasteltu ja perusteltu lähtökohtaisesti hyvin yleisellä tasolla ja hallinnon sisäisestä näkökulmasta.
  • Tavoitteista ei ilmene, mikä on se lisäarvo viestintämarkkinoille, jota uudistuksella tavoitellaan.
  • Paitsi viestintämarkkinoille, myös yhteiskunnalle on keskeistä, että virastouudistuksessa turvataan kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoinen osaaminen ja ammattitaito.
  • Asian jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomioita rahoituksen läpinäkyvyyteen ja kohdentumiseen sekä keventää teleyritysten maksurasitetta.
  • Lähtökohtaisesti FiCom puoltaa virastouudistusta lausunnosta ilmenevin huomautuksin.

Yleistä

Esitysluonnoksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistettäisiin uudeksi virastoksi, Liikenne- ja viestintävirastoksi (Traficom). Liikenneviraston jäljellä olevat tehtävät ja toiminnot tulisivat uuden Väyläviraston tehtäviksi. Liikenneviraston liikenteenohjaus- ja hallintapalveluiden (tie-, rautatie- ja meriliikenteen ohjaus) tehtävät siirrettäisiin perustettavaan valtion erityistehtäväyhtiöön. Kolmesta nykyisestä organisaatiosta muodostuisi siis kolme uutta organisaatioita.

Kyse on mittavasta muutoksesta, jossa jatketaan liikenne- ja viestintäministeriön ja se alaisten virastojen uudistamishankkeita. Uusi Traficom olisi todellinen mammuttivirasto, jossa olisi henkilöstöä noin 800 ja Väylävirastossakin 400. Uusien virastojen on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2019.

Virastouudistuksen tavoitteista

Esitysluonnoksen mukaan uudistuksen tavoitteena on muun muassa luoda säästöjä ja taloudellista tehokkuutta sekä edistää hallinnon tuottavuutta ja vaikuttavuutta resurssien nykyistä monipuolisemmalla ja tehokkaammalla käytöllä. Yhdistymisellä pyritään myös parantamaan asiakastarpeeseen ja toimintaympäristön muutoksiin vastaamista sekä vahvistamaan hallinnonalan strategista ohjausta.

FiCom pitää esitettyjä tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina. Toimintoja yhdistettäessä saadaan tehostettua tuottavuutta poistamalla väistämättömiä päällekkäisiä toimintoja. Esitysluonnoksessa ei kuitenkaan esitetä arviota, miten hallinnon tuottavuutta edistetään ja miten päästään säästöihin, kun esimerkiksi henkilöstöä ei vähennetä (s. 42) eikä päällekkäisiä toimintoja ehdoteta vähennettäväksi.

Esitysluonnoksessa ei oteta esille hallinnollisen taakan keventämistä, jonka tällaisessa uudistuksessa tulisi olla yksi keskeisimmistä tavoitteista. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota päällekkäisten tehtävien ja hallinnollisen taakan karsimiseen.

Viestintämarkkinoiden näkökulmasta on tässä vaiheessa hyvin vaikea arvioida ja nähdä sitä lisäarvoa, jota uudistuksella tavoitellaan muun muassa siitä syystä, että uudistus keskittyy lähes yksinomaan liikenteeseen.

Esitysluonnoksen tavoitteita voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavina, mutta luonnos jää kuitenkin kokonaisuutena arvioiden hyvin abstraktille tasolle niin sisällöllisesti kuin käsitteellisesti. Siitä uupuu konkretia siitä, miten se tosiasiallisesti vaikuttaa elinkeinoelämään ja muuhun yhteiskuntaan. Asiaa on tarkasteltu ja perusteltu enemmän hallinnon sisäisestä näkökulmasta. Luonnoksesta ei myöskään ilmene, miten sille asetettuja tavoitteita seurataan tai mitataan, ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi valvottaviin yrityksiin.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää liikenne- ja viestintäalan viranomaistehtäviä ja sujuvoittaa sääntelyä sekä turvata luotettavat ja sujuvat liikenne- ja viestintäverkot. Ehdotetut uudistukset vahvistaisivat dynaamisen liikennejärjestelmän ja sähköisen viestinnän kokonaisuutta.

Viranomaistehtävien selkeyttäminen ja sääntelyn sujuvoittaminen ovat hyviä ja kannatettavia lähtökohtia. Toisaalta esitysluonnoksessa todetaan, että Väyläviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston viranomaisten roolin ja tehtävien selkiytyminen jää muutosten toteutumisen yhteyteen (s. 29), joten näitä viranomaisten rooleja ja tehtäviä tulisi selkeyttää esityksen jatkovalmistelussa.

Viestintäverkkojen osalta virastouudistuksessa keskeisintä on turvata kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoinen osaaminen ja ammattitaito. Molemmat toiminnot ovat oleellisia Suomen digitalisaatiolle, ja ne tulee taata myös jatkossa.

Viestintäsektorin sääntely on erityissääntelyä, josta osa perustuu EU:n ja osa kansalliseen normistoon. Viestintämarkkinoita koskevaa sääntelyä ei ole kuluvalla hallituskaudella juurikaan sujuvoitettu, joten epäselväksi jää, miten virastouudistuksella sujuvoitetaan sääntelyä tai miksi vasta virastouudistus antaisi hyvät lähtökohdat norminpurulle (s. 32). Sääntelyn keventäminen ei yksinomaan ole riittävää, vaan yhtä keskeistä on myös sen vieminen viranomaisen soveltamis- ja tulkintakäytäntöön sekä viranomaisten antamiin määräyksiin. Viranomaisen määräykset, tulkinnat, suositukset ja soveltamisohjeet vaikuttavat markkinoiden toimintaan usein lain säännöksiä enemmän. Näitä viranomaiskäytäntöjä ei esitysluonnoksessa ole juurikaan pohdittu, joten jatkovalmistelussa tähän tulisi kiinnittää huomiota.

Esitysluonnoksen mukaan liikenteen ja viestinnän viranomaistoimintojen yhdistämisellä vahvistetaan osaltaan yhteiskunnan huolto- ja toimintavarmuutta kokoamalla virastojen varautumistehtävät yhteen. FiCom pitää näkemystä erikoisena, koska Huoltovarmuuskeskuksen Digipoolissa ei tällaista varautumistehtävien yhdistämistä toistaiseksi ole havaittu tarpeelliseksi. Myös tätä asiaa tulee esityksen jatkovalmistelussa tarkentaa.

Sähköinen viestintä ulottuu kaikkialle: yhteiskunnan eri sektoreille, instansseille ja käyttäjille. Esitysluonnoksesta jää epäselväksi, mikä on se dynaamisen liikennejärjestelmän ja sähköisen viestinnän kokonaisuus, jota luonnoksella on tarkoitus vahvistaa. Esitysluonnoksessa oleva mainita (s. 29) yhteisrakentamisen, kuitu- ja 5G-verkkojen käyttöönoton sekä älyliikenteen kehittämisen tarjoamista mahdollisuuksista on positiivinen, mutta kovin yleisluontoinen. Viestintäverkkojen rakentamis- ja lupapolitiikka ei kuitenkaan ole yksinomaan valtion päätäntävallassa.

Esitysluonnoksen mukaan kaapeleiden sijoittamista koskevat määräykset, jotka nykyisin antaa Liikennevirasto, antaisi jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto. Luonnoksessa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, mikä taho myöntää kaapeleiden sijoitusluvat yleisten teiden varsille. Tällä hetkellä sijoitusluvat myöntää Pirkanmaan ELY-keskus. Laajakaistarakentamisen kannalta on keskeistä, että sijoitusluvat myönnettäisiin jatkossakin keskitetysti yhdestä paikasta. Keskeistä on myös se, että lupaprosessi digitalisoidaan ja prosessissa siirrytään lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn.

Esitysluonnoksen vaikutuksista

Lausuntopyynnössä pyydetään erityisesti kiinnittämään huomiota esityksen arvioituihin vaikutuksiin ja omalta osaltaan täydentämään, korjaamaan tai vahvistamaan arvioita.

Tuottavuuden ja tehokkuuden edistäminen on yksi esitysluonnoksen tavoitteista. Toimintamenot ja asiakasmaksut siirtyisivät kuitenkin sellaisenaan Liikenne- ja viestintävirastolle. Kun tarkoitus on tehostaa toimintoja ja saavuttaa synergiaetuja, tulisi tämän näkyä myös toimintamenojen ja teleyritysten maksujen alenemisena. Tämän lisäksi asian jatkovalmistelussa tulisi tavoitteena olla systemaattinen ja rohkea hallinnollisen taakan keventäminen.

Viestintävirasto on lähes kokonaan teleyritysten tuotoilla rahoitettava virasto, kun taas Trafin rahoituksesta reilu neljännes tulee valtion varoista. Tästä herää kysymys, subventoivatko teleyritykset jatkossa liikennepuolen menoja. Asian jatkovalmistelussa rahoituksen läpinäkyvyyteen ja kohdentumiseen tulee kiinnittää huomioita.

Lopuksi

Esitysluonnos on käynnistys uudistushankkeelle, mutta sitä tulee jatkojalostaa hankkeen edetessä. Kuten luonnoksessa todetaan useaan otteeseen, uudistus nähdään mahdollistajana ja mahdollisuutena muun muassa virastojen toimintojen tehostamisessa ja kehittämisessä, toimijoiden tukemiseen kokeiluissa ja tuotekehityksessä. Mahdollistajan ja mahdollisuuksien tulee siirtyä aidosti myös käytäntöön.

Lähtökohtaisesti FiCom puoltaa virastouudistusta edellä esitetyin huomautuksin.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

2.2.2018

FiComin lausunto: Miehittämätöntä ilmailua ja lennokkitoimintaa koskevan lainsäädännön kehittäminen turvallisuuden näkökulmasta

Puolustusministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esityksen muotoon laaditusta työryhmän mietinnöstä Miehittämätöntä ilmailua ja lennokkitoimintaa koskevan lainsäädännön kehittäminen turvallisuuden näkökulmasta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää mietintöä ja sen tavoitteita lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisina. FiCom pyytää kuitenkin mietinnön jatkovalmistelussa kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin:

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom pitää yleisille viestintäverkoille ja niiden palveluille aiheutettavia häiriöitä, kuten hätäpuheluiden estymistä, erittäin ongelmallisena. Mietinnön jatkovalmistelussa tulee huomioida teleyrityksen asema ja sille tietoyhteiskuntakaaressa tai sen nojalla säädetyt velvoitteet ja seuraamukset, kun yleiseen tietoliikenteeseen kohdistetaan häiriöitä. Teleyrityksille ei voi syntyä mainittuja velvoitteita ja seuraamuksia.
  • Jos Puolustusvoimien toiminta aiheuttaa teleyritykselle vahinkoa tai kustannuksia, teleyrityksellä on oikeus saada täysi korvaus.
  • Mietinnön jatkovalmistelussa tulee 15 a § ja 15 b §:iä muuttaa niiden ristiriitaisuuksien ja terminologian vuoksi. Lisäksi 15 b § 2 momentin ja 15 c §:n yhdistämistä tulisi harkita.
  • FiCom esittää, että mietinnön jatkovalmisteluun otetaan operaattorit kiinteästi mukaan, koska mietinnössä ei ole juurikaan pohdittu operaattorin roolia ja kyvykkyyksiä.

Tietoturvan ja häiriöiden hallinta sekä häiriöistä ilmoittaminen

Mietinnössä on todettu, että lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun voidaan tarvittaessa puuttua teknisesti siten, että se häiritsee tietoliikennettä. Puolustusvoimat voisi käyttää teknistä laitetta, joka voi aiheuttaa haittaa radioviestinnälle tai yleiselle matkapuhelinverkolle, sen palveluille tai sen laitteille (s. 37 ja 44).  Jos teknisen laitteen käyttö aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa yleiselle viestintäverkolle tai sen palvelulle, asiasta tulee antaa tieto Viestintävirastolle (s. 45).

Lyhytkestoista häiriötä ja häiriön sallittavuutta arvioitaessa vähäisenä haittana on otettu huomioon muun muassa häiriön piiriin tulevien ihmisten tai muiden toimijoiden määrä. FiCom huomauttaa, ettei pelkkä määrä ole ainoa mittari, vaan lisäksi tulee huomioida ympäristö, joka voi olla kriittinen vähäisestä henkilömäärästä huolimatta. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaalat tai hätäpuheluiden estyminen. Hätäpuheluiden estyminen on aina vähäistä suurempi haitta, eikä sen tulisi olla mahdollista lennokin tai ilma-aluksen kulkuun puuttumisen vuoksi.  Vähäistä haittaa tulee tarkastella uudelleen mietinnön jatkovalmistelussa.  

Mietinnössä ei kuitenkaan ole pohdittu tällaisen häiriön aiheuttamia seurauksia ja velvoitteita, joita syntyy teleyritykselle tietoyhteiskuntakaaren nojalla. Teleyrityksellä on tietoyhteiskuntakaaren 33 luvun säännösten perusteella velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tietoturvan toteuttamiseksi (272 §), velvollisuus korjata häiriö (273 §) ja tehdä häiriöilmoitus tilaajalle ja käyttäjälle (274 §) sekä Viestintävirastolle (275 §). Mietinnön jatkovalmistelussa joko Puolustusvoimien tai Viestintäviraston tulisi informoida teleyrityksiä häiriöstä, jotta se ei ryhdy 272 ja 273 §:n mukaisiin toimiin, ja/tai muuttaa tietoyhteiskuntakaarta. Lisäksi tulisi muuttaa tietoyhteiskuntakaarta siten, että teleyritykselle ei synny siinä säädettyjä ilmoitusvelvoitteita Puolustusvoimien toiminnasta johtuvista syistä.

Lisäksi teleyritykselle on säädetty tietoyhteiskuntakaaressa hätäpuhelun välittämistä koskeva velvollisuus (278 §) ja velvollisuus viipymättä ilmoittaa hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle ja meripelastuslohkokeskukselle hätäpuheluiden välittämisen kannalta merkittävistä viestintäverkon, verkkopalvelun ja viestintäpalvelun vikatilanteista ja häiriötilanteista. Mietinnön jatkovalmistelussa tulisi edellä mainitulla perusteella vapauttaa teleyritys säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta.

Mietinnön sivulla 44 todetaan, että aiheutuneista häiriöistä ilmoittamisesta säädetään tietoyhteiskuntakaaressa. Mietinnössä ei kuitenkaan tarkemmin viitata, mitä säännöstä tarkoitetaan. Tietoyhteiskuntakaaren mukaisista häiriöilmoituksista säädetään 273 ja 274 §:ssä, jotka koskevat teleyrityksiä ja lisäarvopalvelun tarjoajia. Mietinnän jatkovalmistelussa tätä tulee täydentää ja tarvittaessa muuttaa säännöksiä ilmoitusvelvollisen osalta.

Jos Puolustusvoimien toiminnasta aiheutuu teleyritykselle vahinkoa tai kustannuksia, teleyrityksellä on oikeus saada vahingosta ja kustannuksista täysimääräinen korvaus. Asiasta tulisi nimenomaisesti säätää mietinnön jatkovalmistelussa.

FiCom esittää harkittavaksi, tulisiko Puolustusvoimat olla edustettuna tietoyhteiskuntakaaressa säädetyssä häiriötilanteiden yhteistoimintaryhmässä, jonka Viestintävirasto voi asettaa (276 §).

Mietinnön 15 a § ja 15 b § keskinäinen suhde

Mietinnön 15 b § suhde 15 a §:ään jää pykäliä tarkastelemalla epäselväksi, koska 15 b §:ssä ei ole mitään viittausta ehdotuksen 15 a §:ään, jota selvyyden vuoksi mietinnön jatkovalmistelussa tulisi harkita. Mietinnöstä ei ilmene, minkälainen päätös tehdään 15 a §:n 1 momentin tilanteissa.

FiComin käsityksen mukaan 15 a § 3 momentti ja 15 b §:n 2 momentti ovat keskenään ristiriidassa, koska ensin mainitussa puuttumisella ei aiheuteta vähäistä suurempaa haittaa ja jälkimmäisessä puuttuminen voi olla vähäistä suurempaa. Mietinnön jatkovalmistelussa 15 b §:n 2 momentti tulee muuttaa 15 a §:n mukaisen oikeusperusteen mukaiseksi. FiComin näkemyksen mukaan vähäistä suuremman häiriön aiheuttaminen yleiselle viestintäverkolle tai sen palvelulle ei tule olla sallittua esitetyillä perusteilla.

Maantieteellisestä soveltamisalasta ehdotetaan säädettäväksi 15 a § 1 ja 2 momentissa. 1 momentissa on kyse Puolustusvoimien alueella tapahtuvasta lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen haltuunotosta.  Pykälän 2 momentissa säädetään 1 momentissa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella tapahtuvasta tilapäisestä haltuunotosta, millä perustelujen mukaan tarkoitetaan yleistä paikkaa. Kuitenkin 15 b §:ssä ja ainoastaan sen otsikossa käytetään termiä ’yleinen paikka’.

Kulkuun puuttumisen kestosta käytetään 15 a § ja 15 b §:ssä eri määreitä. Ensin mainitussa säännöksessä puhutaan tilapäisestä haltuunotosta (1 ja 2 mom.) ja lyhytaikaisuudesta (3 mom.) ja jälkimmäisessä säännöksessä määräajasta (1 mom.). Jos säännösten tarkoitus on eri, tulisi ainakin perusteluissa kuvata niiden väliset eroavuudet. Jos tarkoitus on sama, määritelmät olisi syytä yhdenmukaistaa.

Jatkovalmistelussa olisi syytä käyttää yhtenäistä terminologiaa pykälätasolla.

15 b §:n 2 momentista ei myöskään ilmene, että päätöksestä annetaan tieto Viestintävirastolle etukäteen, vaan se ilmenee ainoastaan perusteluista. Kuitenkin 15 c §:n itse säännökseen on kirjattu, että poliisille on ilmoitettava ennakolta päätöksestä.                                                                                                                                                                              15 b § 2 momentin ja 15 c §:n samankaltaisuuksien vuoksi tulisi harkita niiden yhdistämistä ja samalla muuttaa otsikkoa.

FiCom suhtautuu hyvin kriittisesti kaikkeen yleisen tietoliikenteeseen kohdistuvaan häirintään ja pitää yleisille viestintäverkoille ja niiden palveluille aiheutettavia häiriöitä erittäin ongelmallisena, joten mietinnön jatkovalmistelussa tulee huomioida teleyritysten asema ja tehtävät.

Muuta

Mietinnön sivulla 47 todetaan, että Puolustusvoimat voisi hankkia ip-osoitteen lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen yksilöimiseksi ja sen kulkuun puuttumiseksi. IP-osoite saadaan teleyritykseltä, joten sen hankkiminen kulkuun puuttumista varten tulisi arvioida uudelleen.

FiCom esittää, että mietinnön jatkovalmisteluun otetaan operaattorit kiinteästi mukaan, koska mietinnössä ei ole juurikaan pohdittu operaattorin roolia ja kyvykkyyksiä.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

23.1.2018

FiCom Contribution: WP29 Guideline on Consent

Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom is a co-operation organisation for the ICT industry in Finland. FiCom's members are companies and other entities that operate in the communications and teleinformatics sector in Finland.

FiCom welcomes the emphasis in the guidelines that consent is only one of the legal bases introduce by the GDPR. Contract typically provides better basis for processing especially in provision of services that are offered against payment. 

Consent and Contract

In FiCom’s view WP29 is taking too restrictive a stance on processing users’ data as a part of contract for providing a service. The GDPR does not suggest that this legal basis can only be used when the processing is ‘strictly’ necessary.

In communication services, the ones offered on top of the internet often rely on advertisement-based model, where users’ data is processed to facilitate advertising and services are free for the users. Typically, traditional communication services are offered against payment and do not carry advertising. However, business-models are evolving and it is necessary to give room also for hybrid models, where users are also offered services which include data processing for advertising purposes and receive lower price. In these cases, the legal basis for data processing is performance of the contract – not consent. Delivery of electronic direct advertisements is based on consent according to the ePrivacy directive and national legislation. Users are offered also communication services without advertisement, at slightly higher price. This cannot be regarded being detrimental to the consumers.

Contractual freedom is a fundamental pillar of the European market economy. Not only it is essential to promote market transaction, it is also a fundamental part of individual autonomy. Accordingly, companies should be free to decide what service they would like to offer and under what conditions. As long as these contracts are reasonable and balanced under national and EU law, the controller is accountable and integrates privacy in its design process, it is not up to the Working Party to decide when data processing is necessary for provision of the service.

Issues regulated in other pieces of legislation

Guideline document contains some reference on consent given on browser settings. Use of cookies is exclusively regulated in the ePrivacy directive, which has been implemented in national laws of the member states. These provisions remain effective as long as the ePrivacy directive remains in force. GDPR does not change these provisions, and Working Party should refrain from giving guidance on areas of law that are regulated by other instruments than the GDPR. 

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


19.1.2018

FiComin lausunto tietoyhteiskuntakaaren muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa tietoyhteiskuntakaaren muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Viestintämarkkinoita koskevasta norminpurusta

Arviomuistiossa on päädytty siihen lopputulokseen, ettei tietoyhteiskuntakaareen ole tarkoituksenmukaista tehdä olennaisia muutoksia. Tätä johtopäätöstä perustellaan sillä, että tietoyhteiskuntakaaren sääntely perustuu merkittävältä osin sähköisen viestinnän EU-sääntelyyn, jota koskeva hanke on vireillä EU:ssa.

Pitää paikkansa, että sähköisen viestinnän sääntelyhanketta käsitellään EU:ssa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole varmuutta sen lopullisesta sisällöstä tai siitä, milloin mahdolliset muutokset tulevat voimaan. Tämä tapahtuu oletettavasti aikaisintaan vuonna 2020.

Hallituksen yhtenä kärkihankkeena on ollut normien purku, mutta sääntelyä ei ole juurikaan kevennetty viestintämarkkinoilta. FiCom on jo hallituskauden alussa, vuoden 2015 kesällä, toimittanut ministeriölle ensimmäiset ehdotuksensa normien purkamiseksi. Viimeisimmät pykäläkohtaiset ehdotukset perusteluineen FiCom on esitellyt ja toimittanut ministeriölle sen nimenomaisesta pyynnöstä kesällä 2017. Viimeisin ehdotus koski puhtaasti kansallista, EU-sääntelystä vapaata erityissääntelyä, jota myös on tietoyhteiskuntakaaressa runsaasti. FiCom pitää erittäin valitettavana, ettei ministeriö ole ryhtynyt hallitusohjelman mukaiseen normien purkuun yhden toimialan, viestintämarkkinoiden, osalta.

FiCom esittää, että liikenne- ja viestintäministeriö arvioisi uudelleen tietoyhteiskuntakaaren kansallisen erityislainsäädännön muutosmahdollisuudet esimerkiksi käyttämällä hyväksi sille toimitettuja dokumentteja.

Yrityssopimuksiin ei tule soveltaa kuluttajasääntelyä

Arviomuistiossa on nähty tarvetta kahdelle kiireelliselle ja perustellulle muutostarpeelle. FiCom esittää näiden lisäksi yhtä kiireellistä ja perusteltua muutostarvetta, joka koskee kuluttajan suojaksi säädettyjen normien soveltamista yritysten välisiin sopimuksiin.

Tietoyhteiskuntakaaren 106 § 1 ja 2 momentin mukaan "tämän osan säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi. Jäljempänä 118–123 §:ää, 125 §:n 2–4 momenttia sekä 126 §:ää, 134 §:n 1 momenttia ja 135 §:ää sovelletaan muun kuin kuluttajan kanssa tehtävään sopimukseen vain, jos muuta ei ole sovittu.”

Viestintävirasto on antanut päätöksen asiassa, joka koskee määräaikaisten sopimusten ketjutuskiellon pakottavuutta yritysten välisissä sopimuksissa. Viraston päätöksen mukaan tietoyhteiskuntakaaren 106 §:n 2 momentti määrittelee ne säännökset, joista voidaan poiketa yritysten välisissä sopimuksissa. Muilta osin tietoyhteiskuntakaaren V osan säännökset ovat Viestintäviraston mukaan pakottavia myös yritysten välisissä sopimuksissa.

Tietoyhteiskuntakaaren esitöistä ilmenee lainsäätäjän tarkoitus, jonka mukaan tietoyhteiskuntakaarta säädettäessä tarkoituksena ei ollut muuttaa sääntelyn sisältöä ja oikeustilaa yritysten välisissä sopimuksissa. Määräaikaisten sopimusten ketjuttamista koskeva TYK 109 § 3 momentti on alun perin viestintämarkkinalaissa säädetty koskemaan ainoastaan kuluttajia. Lain valmistelussa tapahtuneen virheen vuoksi mm. kyseisessä pykälässä sana kuluttaja on kuitenkin vaihtunut sanaksi tilaaja. Viestintäviraston mukaan lain sanamuodon kanssa ristiriitaiset esityöt ja niistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus tulee sivuuttaa ja noudattaa ainoastaan lain sanamuodon mukaista tulkintaa. Viestintävirasto katsoo 109 § :n olevan pakottavaa oikeutta, josta ei voida sopia toisin edes yritysten välisissä sopimuksissa.

Määräaikaisten sopimusten ketjuttamista koskevan 109 §:n lisäksi tietoyhteiskuntakaaren valmistelussa on ilmeisesti vahingossa tapahtunut vastaava muutos myös 106 § 2 momentin kohdalla. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan TYK 106 §:n 2 momentin on tarkoitettu vastaavan VML 83 a §:ää,  mutta kyseiset lainkohdat eivät kuitenkaan asiallisesti vastaa toisiaan. TYK 106 §:n 2 momentin luettelo eroaa VML 83 a §:stä mm. irtisanomista ja purkamista koskevien säännösten osalta. Lisäksi myös esimerkiksi irtisanomisaikaa koskevan 116 §:n 1 momentissa sana kuluttaja on ilmeisesti vahingossa muutettu sanaksi tilaaja.

Viestintäviraston tulkinta tietoyhteiskuntakaaren säännöksistä johtaa siihen, että aikanaan ainoastaan kuluttajia koskeneita ja kuluttajan suojaksi säädettyjä lainkohtia sovelletaan nyt tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä tapahtuneen muutoksen johdosta pakottavina myös yrityksiin, eikä asioista voisi sopia toisin edes yritysten välillä.

Tietoyhteiskuntakaaren V osan säännökset tulisi käydä läpi ja korjata lain valmistelussa tapahtuneet yritysten sopimusvapautta kaventavat virheet. Samalla tulisi selventää, ovatko tietoyhteiskuntakaaren V osan säännökset ylipäänsä pakottavia yritysten osalta. Tietoyhteiskuntakaaressa ei tule puuttua yritysten sopimusvapauteen, ellei yleispalveludirektiivin pakottavista säännöksistä muuta johdu.

FiCom pitää erittäin tärkeänä ja perusteltuna, että tietoyhteiskuntakaaren sisältämiä säännöksiä korjataan aikaisemmassa lainsäädäntövaiheessa tapahtuneiden virheiden vuoksi.

Teleyritysten maksuhäiriö- ja väärinkäytöstietojen käsittelyoikeudet

Voimassa olevien tietosuojalautakunnan poikkeuslupien mukainen henkilötietojen käsittely on tarpeellista, jotta teleyritykset voivat turvata asemansa väärinkäytöksiä vastaan. Matkapuhelinliittymä on välttämättömyyshyödyke, joka pitää pystyä myöntämään lähtökohtaisesti kaikille. Tämän vuoksi teleyrityksillä tulee olla asianmukaiset keinot suojautua väärinkäytöksiltä. Tietosuojalautakunta on arvioinut poikkeusluvat tasapainoisiksi ja perustelluiksi tekemässään päätöksessä.

FiComin näkemyksen mukaan poikkeusluvissa tarkoitettu henkilötietojen käsittely on syytä turvata myös yleisen tietosuoja-asetuksen tullessa voimaan. Perusteet ja toiminnallinen tarve tietojen käsittelylle ei muutu säädösympäristön muuttuessa. FiCom pitää välttämättömänä, että käytännön jatkuminen turvataan lainsäädännöllä, jolloin tietojen käsittely on mahdollista kaikille yrityksille. Lainsäädännöllisen ratkaisun etuna olisi, että se antaa selkeän mahdollisuuden myös tietojen jakamiseen yritysten välillä, mitä olisi haastavaa saavuttaa yrityskohtaisilla linjauksilla.

FiCom pitää luontevana käsittelyyn sovellettavien säännösten sijoittamista tietoyhteiskuntakaareen, joka sääntelee viestintäpalveluiden tarjontaa. Tärkeintä on, että tietojen käsittelyoikeuden antavat säännökset tulevat voimaan samaan aikaan yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. 

Puhelinmarkkinoinnin kielto

Nykytilan jatkaminen kolmen vuoden määräajalla on tarpeellista säännöksen esitöistä ilmenevillä perusteilla.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

18.1.2018

Digistrategia: taajuudet

Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmistelussa digitaalisen infrastruktuurin strategia, jonka tueksi ministeriö on pyytänyt esittämään perusteltuja näkemyksiä seuraaviin taajuuspoliittisiin kysymyksiin. FiCom kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä:

Miten voidaan mahdollistaa alueelliset ja paikalliset, mahdollisesti tiettyyn käyttötarkoitukseen räätälöidyt 5G-verkot ja -palvelut (esim. teollisuus, logistiikka, terveydenhuolto)? Voidaanko taajuuksien saatavuus varmistaa myös tulevaisuudessa ilmeneviin tarpeisiin?

  • FiComin näkemyksen mukaan nykyinen, erinomainen taajuuspolitiikka on tehokkaasti taannut palveluiden tarjonnan ja saatavuuden valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Kyse on operaattoreiden perusteliiketoiminnasta, jota ne harjoittavat myös jatkossa. Tässä yhteydessä on huomioitava myös loppukäyttäjätyytyväisyys, joka on viimeisimmän Viestintäviraston selvityksen mukaan erittäin hyvällä tasolla. Nykyisen taajuuspolitiikan jatkaminen mahdollistaa myös jatkossa kysymyksessä mainittujen palvelujen tarjoamisen laadukkaasti ja hyvällä asiakastyytyväisyydellä.
  • Osana valtakunnallista verkkoa 5G-verkkoa ja -palveluja kyetään tarjoamaan alueellisesti ja paikallisesti virtuaalisesti verkkoviipaloinnilla. Lisäksi verkkopalvelimia voidaan tarvittaessa tuoda lähemmäksi paikallista toimijaa.
  • Mobiiliverkkojen ja -palveluiden toiminta edellyttää vankkaa, kokemusperäistä tietotaitoa mm. verkkosuunnittelun, häiriöneston, toimintavarmuuden, tietoturvan, ylläpidon ja kehittämisen osalta. Mobiiliverkkojen operoiminen on huomattavasti komplisoidumpaa ja erityisesti 5G-verkon osalta taloudellisesti raskaampaa kuin esimerkiksi alueellisen kuituverkon.
  • Taajuuksien jakaminen tulisi aina lähtökohtaisesti arvioida niiden tehokkaan käytön, palveluiden laadun ja toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta.
  • Taajuuksia on saatavilla ainakin korkeimmilta taajuusalueilta.
  • Jatkovalmistelussa olisi syytä tehdä kansainvälistä vertailua, onko muissa harvaan asutuissa ja pienen väkiluvun maissa ollut alueellisia tai paikallisia verkkoja ja millaisia kokemuksia niistä on saatu esim. Norjassa.

Syntyykö huutokaupatuilla taajuuksilla tulevaisuudessa taajuuksien jälkimarkkinoita (esim. käyttöoikeuden vuokraaminen)?

  • Tämä tulisi jättää markkinoiden ratkaistavaksi. Voimassa oleva lainsäädäntö ei ole estänyt jälkimarkkinoiden syntymistä, mutta niille ei ole ollut kysyntää.
  • Jälkimarkkinointi saattaisi olla mahdollista 26 GHz:ia korkeammilla taajuuksilla (esim. 28 GHz) alueellisesti tai paikallisesti.
  • Käyttöoikeuden vuokraaminen voisi olla mahdollista tilanteissa, jossa taajuudet eivät ole tehokkaassa käytössä tai ei ole kilpailua. Analogiaa voi hakea yhteisrakentamislain 3 §:n käyttöoikeuden kieltäytymiskriteereistä ja HMV-sääntelystä.
  • Valtakunnallisesti toimiville kaupallisille verkkotoimijoille allokoidut taajuudet ovat erittäin tehokkaassa käytössä ja tulevat olemaan myös jatkossa. Käyttäjien kannalta ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa toimintamallia muutoksen vuoksi, koska markkinat toimivat kuten niiden kuuluukin eli ne ovat kilpaillut, hintataso on käyttäjien kannalta edullinen ja verkkoinvestointien taso on korkea sekä verkkojen kattavuus ja laatu erinomaiset ja siten myös palveluiden saatavuus.

Onko taajuuksien yhteiskäyttö tulevaisuudessa tarkoituksenmukaista ja millä ehdoilla? Minkälaisin keinoin ja millä taajuusalueilla yhteiskäyttöä voitaisiin edistää 5G-verkoissa? Miten arvioitte taajuuksien yhteiskäytön kansainvälistä kehitystä (esim. USA:n Citizens Broadband Radio Service -malli 3550–3700 MHz taajuusalueella ja Euroopan Licensed Shared Access taajuusalueella 2300–2400 MHz)?

  • 3,5 GHz on 5G-verkkojen keskeinen yleistaajuus, joka tulisi jakaa valtakunnallisille kaupallisille toimijoille.
  • 5G-verkko tulee ensivaiheessa toimimaan yhteiskäytössä 4G-verkossa (ns. Non Stand Alone eli NSA-standardi), joita on käytössä vain kaupallisilla operaattoreilla.
  • Yhteiskäyttö riippuu taajuusalueesta ja käyttötarkoituksesta. Asiaa tulee arvioida myös taajuuksien tehokkaan käytön ja palveluiden laadun näkökulmasta.

Miten (esim. myöntämismekanismi, blokkijako) ja minkälaiseen käyttöön (esim. miksi valtakunnallinen tai alueellinen) 3,5 GHz:n taajuudet tulisi jakaa? Miten perustelette näkemystänne? Millä aikataululla ja kuinka kattavien verkkojen rakentaminen on näkemyksenne mukaan mahdollista?

  • 3,5 GHz:n taajuudet tulisi jakaa mahdollisimman pian valtakunnallista kaupallista verkkotoimintaa harjoittaville tahoille. Mahdollisen huutokaupan osalta ensisijaista on, ettei sillä ole fiskaalisia tarkoitusperiä. Blokkijaon tulee tukea taajuuksien teknistä käytettävyyttä ja tehokasta käyttöä, joka osaltaan mahdollistaa palveluiden optimaalisen tarjonnan ja laadun.
  • Toimiluvissa ei tule asettaa sisätilapeittovaatimusta verkkotoimijalle, koska sisätilapeitto on yleensä operaattorista riippumaton. Tässä yhteydessä mittarina tulisi käyttää ulkopeittoa.
  • Verkkorakentamiselle ei tulisi lähtökohtaisesta asettaa erityisiä velvoitteita. Tarkoituksenmukaisinta on ensivaiheessa rakentaa verkkoa kysyntäohjautuvasti.
  • 5G-tekniikan kehitys on vielä kesken. Kaupalliseen käyttöön tarkoitettuja komponentteja, päätelaitteita ja verkkolaitteita ei ole vielä saatavilla. Tämä tulisi huomioida tavoitteita ja mahdollisia velvoitteita asetettaessa.
  • Verkkojen rakentaminen edellyttää sekä kaapeleiden että tukiasemien lupa- ja rakentamismenettelyjen huomattavaa keventämistä ja sallimista. Erityisesti kuntasektori on pirstaloitunut lupamenettelyjen osalta, ja toisaalta joitain yksittäisiä pilottihankkeita lukuun ottamatta kunnat ovat kategorisesti kieltäneet kevyempien rakennusmenettelyjen käyttämisen.

Miten ja millaisella verkkorakenteella 3,5 GHz:n taajuusaluetta tullaan näkemyksenne mukaan käyttämään (esim. miten näette mahdollisen yhteiskäytön)? Minkälaista uutta liiketoimintaa/palveluja taajuusalueen käyttö mahdollistaisi?

  • 3,5 GHz:n 5G-verkko mahdollistaa lyhyen latenssin, korkean kapasiteetin ja huippunopeat yhteydet. Yksistään kapasiteetin tarve edellyttää 3,5 GHz allokoimista valtakunnallisille kaupallisille toimijoille. Palvelut syntyvät aikanaan, ja mainittuja tarpeita, kuten lyhyttä latenssia, tarvitsevat palvelut luovat palvelumarkkinat. Käyttäjät puolestaan ratkaisevat, mitä palveluita he tarvitsevat.

Miten ja minkälaiseen käyttöön 26 GHz:n taajuudet tulisi jakaa? Miten perustelette näkemystänne?

  • Tarve huippunopeille langattomille yhteyksille kasvaa koko ajan. Suomen mobiilimarkkinoiden edelläkävijyyden perusteella 26 GHz:n taajuudet olisi tarkoituksenmukaista jakaa mahdollisimman pian ja samoilla kriteerillä kuin 3,5 GHz.
  • Ensivaiheessa olisi mahdollista jakaa toimilupia yhteiskäyttöön.

Miten ja millaisella verkkorakenteella 26 GHz:n taajuusaluetta tullaan näkemyksenne mukaan käyttämään ja minkälaista uutta liiketoimintaa/palveluja sen käyttö mahdollistaisi?

  • Taajuusalue lisää entisestään ja merkittävästi kapasiteettia sekä tarjoaa todella huippunopeita yhteyksiä kiinteistökohtaisesti. Tätä kautta taajuusalue tukisi ja nopeuttaisi 5G-palveluiden kehittymistä.

Miten 26 GHz:n taajuusaluetta voitaisiin käyttää ennen WRC-19 taajuuspäätöksiä huomioiden laitemarkkinoiden kehitykseen ja standardointiin liittyvät epävarmuudet? Mitä esikaupallisella käytöllä tarkoitetaan käytännössä (esim. minkälaisia palveluja, milloin ja missä laajuudessa)?

  • Kansallisesti (Viestintävirastolla) olisi mahdollisuus jakaa väliaikaisia toimilupia yhteis- ja testikäyttöön. Lupien aikainen myöntäminen edesauttaisi Suomen edelläkävijyyttä mobiilipalveluiden tarjonnassa ja lisäisi kysyntää 5G-palveluiden kehittämiselle.
  • Varmuus tämänkin taajuusalueen saatavuudesta ja sen ominaisuuksista helpottaa operaattorin 5G-verkkoinvestointipäätösten tekoa. Aikainen tieto taajuusalueen saatavuudesta kaupalliseen käyttöön vauhdittaa myös päätelaitteiden kehitystä.

Mitkä taajuusalueet edellä mainittujen lisäksi näette tärkeinä lähitulevaisuudessa 5G-verkoille? Mikä tulee olemaan esim. 700 MHz:n taajuusalueen rooli 5G-verkoille ja palveluille?

  • Selkeästi tärkein ja merkittävin on 3,5 GHz valtakunnallisena 5G:n yleistaajuutena. Suomen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että 26 GHz allokoitaisiin mahdollisimman nopeasti edellä mainituilla perusteilla. 700 MHz ja sitä matalammat taajuudet ovat merkittäviä haja-asutusalueiden kattamiseksi.

Mikä on 5G-verkkojen rooli älyliikenteessä?  Missä laajuudessa 5G-verkot rakentuisivat älyliikenteen tarpeisiin markkinaehtoisesti?

  • Älyliikenne käsitteenä on hyvin laaja. Yleisellä tasolla älyliikenne on nähtävissä 5G-verkkoja hyödyntävänä palveluna niin ajoneuvokohtaisesti kuin osana laajempaa liikenteen kokonaisuutta. 5G-verkot mahdollistavat erilaisten liikennettä hyödyntävien palvelujen saatavuutta, kuten tienpinta-, keliolosuhde-, reittitieto-, ajoneuvotieto- ja ruuhkapalveluja sekä erilaisia viihdepalveluja. Lisäksi 5G-verkko tukee välillisesti autonomista ajoneuvoa sen saadessa ajamista tukevaa reaaliaikaista dataa.
  • Lähtökohtaisesti 5G-verkot rakentuvat asiakastarpeen perusteella.
  • Useat älyliikenteen käyttötapaukset voidaan toteuttaa jo 4G-verkoilla. Aiemmissa toimiluvissa operaattoreille on jo asetettu maantie- ja rautatiepeittovelvoitteita, eikä velvoitteille 5G-toimiluvissa ole perusteita.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

23.11.2017

FiComin vastaus EU-komission platform-kyselyyn

FiCom Policy Paper: Regulation of Platforms

Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom is a co-operation organisation for the ICT industry in Finland. FiCom's members are companies and other entities that operate in the communications and teleinformatics sector in Finland. FiCom makes the following submission on assessment on regulation of the platforms.

Underlying reason for ongoing assessment is the observation that platforms play a central role in digital economy. However, unlike the case with early telecom regulation, new ex-ante regulation is not the way to create or drive the market among platforms.

As the business evolves on a very fast pace a crucial issue for the regulator is to maintain level playing field for established and new market players. In terms of EU acquis, this predominantly transfers to moving away from sector-specific regulation, towards more general approach. General Data Protection Regulation, EU competition law and proposed regulation on Free Flow of Data will form the general, non-sector-specific basis for data-driven European digital economy.

There are several challenges for scenarios that incorporate new regulatory measures.

The definition of platform is so broad that it encompasses all possible platforms – not regarding their market power. When developing digital economy it is crucial for the regulator to maintain a steady and predictable regulatory environment. Vague definitions will lead to unpredictable practice.

Market of platforms is still developing and users and businesses alike may carry out quick migrations among different platforms depending on various variables. In FiCom’s opinion it is still too early to burden this sector with extensive regulation. Hastily drafted sector-specific platform regulation may seriously set back the development of European services needed to boost European digital economy.

It is advisable to wait and see the effects of the regulation already passed, namely GDPR and possible Free Flow of Data as well as practice from general competition law. Only after these implications have been carefully analysed the need for further regulation can be assessed.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


21.11.2017

 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa

Asia: HE 41/2017 vp

 

Hallintovaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää esitystä siinä esitetyillä perusteilla tarkoituksenmukaisena. FiCom haluaa kuitenkin kiinnittää valiokunnan huomioita siihen, ettei esityksen valmistelussa ole ennen valiokunnan pyyntöä kuultu teleyrityksiä ja FiComia. Kuitenkin esityksessä ehdotetaan teleyrityksille velvollisuuksia, joista niille aiheutuu kustannuksia. Esityksessä ei ole myöskään (tele)yrityksiin kohdistuvaa vaikutusarviota.

Kustannusten korvaaminen teleyritykselle

FiComin mielestä viranomaisten avustamisesta aiheutuneet kustannukset tulee kattaa teleyrityksille täysimääräisesti, koska kustannukset aiheutuvat täysin teleyrityksistä riippumattomista toimista. Mainitulla perusteella tulisi muuttaa tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 299 §:n otsikkoa ja 1 momenttia.

299 § Viranomaisten avustamiseksista hankittujen järjestelmien aiheutuneetiden kustannukseten korvaaminen

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan viranomaisen avustamiseksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen ja ohjelmistojen investoinneista ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista (lisäys). Kustannusten korvaamisesta päättää tarvittaessa Viestintävirasto.

Toissijaisesti FiCom ehdottaa, että esityksen 55 §:n 1 ja 2 momenttia muutettaisiin seuraavasti.

55 § Korvaus teleyritykselle

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus tässä luvussa tarkoitetusta viranomaisten avustamisesta ja tietojen antamisesta aiheutuneista välittömistä kustannuksista siten kuin tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 299 §:ssä säädetään. Korvauksen maksamisesta päättää toimenpiteen suorittanut hallintoyksikkö tarvittaessa Viestintävirasto.

Päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden on varattava Viestintävirastolle toimenpiteen suorittaneelle hallintoyksikölle tilaisuus tulla kuulluksi.

Muilta osin FiComilla ei ole esityksestä lausuttavaa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

14.11.2017

FiComin lausunto telepaketin U-jatkokirjelmästä

U 68/2016 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ja asetuksiksi ja komission tiedonannosta U 68/2016 vp (EU:n sähköisen viestinnän sääntelyn uudistamista koskevat ehdotukset). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

EU:n sisäisten ulkomaanpuheluiden hintasääntely

Euroopan parlamentti on esittänyt EU:n sisäisten ulkomaapuhelujen lisämaksujen poistamista siten, että jatkossa EU-maasta toiseen soitettavista puheluista ei pääsääntöisesti saisi periä ylimääräistä maksua vastaavaan kotimaan puheluun nähden.

Sääntelyn tulisi olla viimesijainen keino puuttua markkinoilla havaittuihin ongelmiin.

EU-parlamentti ei ole huomioinut esityksessään ulkomaanpuheluiden kilpailua ja uusia teknisiä mahdollisuuksia puheluiden soittamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi internetin kautta soitettavat puhelut (Over the Top, OTT-palvelut). Käyttäjällä on siis nykyisin runsaasti useita eri vaihtoehtoja soittaa ulkomaanpuheluja, ja tulevaisuudessa tarjolla on oletettavasti vieläkin useampia tapoja.

Jatkokirjelmässä on kuvattu tarkemmin ulkomaanpuhelun markkinoita, jotka osoittavat ehdotetun sääntelyn tarpeettomuuden, perusteettomuuden ja suhteettomuuden. Vähittäishintasääntely on sääntelyistä rankinta. Kun ottaa huomioon ulkomaanpuheluiden vähäisen määrän, ymmärtää sääntelyn suhteettomuuden.

FiCom kannattaa jatkokirjelmässä esitettyä kantaa sääntelyn tarpeellisuuden kyseenalaistamiseksi, mutta toivoisi suorempaa kannanottoa sääntelyn tarpeettomuudesta ja perusteettomuudesta.

Vaaratiedotteita koskeva ehdotus

FiComin käsityksen mukaan asia ei ole ainakaan kansallisella tasolla uusi, vaan siihen on teleyritysten puolelta tekniset valmiudet. Kansallisen vaaratiedotteen toteutus on tähän saakka estynyt viranomaisten omista toimista. Selvää on, että tällaisten vaaratiedotteiden kustannukset sekä järjestelmien että henkilötyön osalta tulee korvata teleyrityksille täysimääräisesti.

FiCom pitää jatkokirjelmän mukaista ehdotusta ja siinä nostettuja seikkoja, kuten tietoturvaa, yleisellä tasolla kannatettavana.

Viestinnän luottamuksellisuuteen ja tietoturvaan liittyvät toimet

FiCom puoltaa jatkokirjelmän kantoja viestinnän turvallisuudesta. Teleyrityksillä on jo tietoyhteiskuntakaaren nojalla käyttäjien informointivelvollisuus, jos sen palveluun kohdistuu tietoturvaloukkaus tai muu viestintäpalvelua häiritsevä tapahtuma.

FiCom ei kuitenkaan pidä tässä vaiheessa tarpeellisena Euroopan parlamentin ehdotusta viestintäpalvelujen päästä-päähän-salauksen velvoittamisesta, koska viestinnän luottamuksellisuus ja tietoturva on jo säännelty tietoyhteiskuntakaaressa. Lisäksi viestintäpalvelujen luottamuksellisuus on myös teknisesti korkealla tasolla, joten lisäsääntelylle ei ole tarvetta.

Jatkossa on syytä kiinnittää huomiota esineiden internetin tietoturvallisuuteen ja tarvittaessa ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. On kuitenkin syytä korostaa, ettei viestintäpalvelujen tarjoaja ole vastuussa internetiin kytkettyjen laitteiden tai ohjelmistojen tietoturvasta, vaan siitä on vastuussa asianomaisen laitteen tai ohjelmiston tarjoaja.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

13.11.2017

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle

Asia: U 59/2017 vp

FiComin lausunto datan vapaasta liikkuvuudesta

FiCom kannattaa aloitetta datan vapaan liikkuvuuden edistämiseksi. Suomessa tiedon vapaata liikkuvuutta rajoittavia esteitä ei juurikaan ole, mutta hanke on joka tapauksessa kannatettava.

FiCom korostaa sitä, että datatalouden kannalta ehdotettua keskeisempi säännös on kuitenkin EU:n toimielimissä parhaillaan käsittelyssä oleva ePrivacy-asetusehdotus, jossa ehdotetaan tarpeettoman kattavaa sääntelyä koneiden väliselle viestinnälle. ePrivacy-asetuksessa ehdotetaan ratkaisua, jossa koneiden välisen viestinnän välitystietojen käsittelyyn sovellettaisiin samoja sääntöjä kuin ihmisten väliseen viestintään. Ratkaisu ei ole perusteltu ja johtaa tilanteeseen, jossa tiedot jäisivät vajaakäytölle. Liikenne- ja viestintävaliokunta on oivallisesti kiinnittänyt tähän asiaan huomiota lausunnossaan 6/2017 vp.

FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa sääntelyn keveyden yhtenäisyyden osalta ja yhtyy valtioneuvoston huomioihin datan siirrettävyyden ja yhteen toimivuuden osalta.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


9.11.2017

FiComin näkemys komission laittoman sisällön tiedonannosta

Euroopan komissio on julkaissut syyskuussa 2017 tiedonannon ”Laitonta verkkosisältöä vastaan: Lisää vastuuta verkkoalustoille” COM (2017(555) final. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom esittää tiedonannosta seuraavat huomiot.

Päähuomiot

  • Tiedonannossa tarjotaan hyvin erilaisiin ilmiöihin samaa ratkaisua.
  • Arvio sisältöjen laillisuudesta kuuluu toimivaltaisille viranomaisille – ei palveluntarjoajille.
  • Sisältöjen poistamisessa on huomioitava asianmukaiset oikeusturvatakeet niin käyttäjille kuin palveluntarjoajillekin.
  • Luotetut ilmoittajat (trusted flaggers) ei ole välttämättä toimiva ratkaisu, kun sisällön laittomuus ei ole selvää.

Yksityiskohtaiset huomiot

Eurooppalainen verkkoympäristön säännöstö on jo pitkään perustunut sähkökauppadirektiivin välittäjien ja alustojen vastuuvapaudelle, jota EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö on täsmentänyt. Näin on oltava myös jatkossa: nykyinen käytäntö on tasapainoinen ja eri osapuolten oikeudet turvaava ratkaisu.

Tiedonanto asettaa alustojen tarjoajat hankalaan tilanteeseen: sisältöjen laillisuus pitäisi pystyä arvioimaan ja laittomat sisällöt poistaa hyvin nopeasti. Asetelma johtaa helposti hätäisiin arvioihin, mikä on ongelmallista palveluiden käyttäjien sananvapauden kannalta. Aineiston laillisuuden arviointi voi olla hyvin haastavaa, jolloin on perusteltua, että laillisuusarviot kuuluvat toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin. Käyttäjien ja alustojen tarjoajien oikeusturvan ja sananvapauden toteutumisen käsittely on tiedonannossa hyvin pintapuolista.

FiCom pitää tiedonannossa kannatettavana viranomaisyhteistyön kehittämistä ja sen selventämistä, että alustan tarjoajan vapaaehtoisesti toteuttamat toimet sisällön suhteen eivät vaikuta sähkökauppadirektiivin mukaiseen vastuuvapauteen.

Verkossa on paljon sisältöjä, joita joku voi pitää laittomina, kiusallisina tai epämiellyttävinä. Luotettavia liputtajia on käytetty joissakin maissa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Näissä tapauksissa aineiston lainvastaisuus on tyypillisesti varsin selvästi havaittavissa. Käytäntö ei sellaisenaan sovellu esimerkiksi tekijänoikeudella suojattuun aineistoon, koska kysymys aineiston lainvastaisuudesta voi näissä tapauksissa olla usein tulkinnanvarainen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


Pages