12.10.2018

FiComin lausunto 900 – 2100 MHz:n toimilupien hakuilmoituksesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa 900 – 2100 megahertsin taajuusalueilla olevien verkkotoimilupien hakuilmoitusluonnoksesta. FiCom kommentoi seuraavaa:

Toimilupien jako, teknologianeutraalius ja toimiluvan kesto

Luonnoksessa ehdotetaan, että toimiluvat 900, 1800 ja 2100 megahertsin taajuuksille myönnetään sähköisen viestinnän palveluista annetun lain (SVPL) mukaisesti vertailevassa menettelyssä. Mainitut taajuusalueet on kukin jaettu kolmeen toimilupaan. FiCom pitää jakoa tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena SVPL:n 1 §:n tavoitteiden toteuttamiseksi.

Luonnoksen mukaan verkkotoimiluvat myönnetään teknologianeutraaleina. FiCom kannattaa toimilupien teknologianeutraaliutta, koska se mahdollistaa taajuuksien optimaalisimman ja tehokkaimman käytön. Kuitenkin luonnoksessa ehdotetaan, että GSM-verkoille asetetaan teknologiaan sidottu 99 prosentin Manner-Suomen väestöpeittovelvoite, jonka tarpeellisuutta uudelleenarvioidaan vuonna 2023. Luonnoksesta ei ilmene, miksi siinä ehdotetaan teknologiasidonnaista velvollisuutta käyttää GSM-teknologiaa. Kaikki palvelut, myös puhepalvelut, jotka GSM-tekniikalla voi toteuttaa, ovat mahdollisia myös uudemmilla, edistyneemmillä ja tehokkaammilla teknologioilla. Päätelaitemarkkinat tukevat myös lähtökohtaisesti muita kuin GSM:ään perustuvia tekniikoita.

FiCom esittää, että taajuuksien tehokkaan käytön ja markkinoiden kilpailun takia GSM-tarjontavelvoitteesta tulee esityksen jatkovalmistelussa luopua.

Toissijaisesti FiCom ehdottaa, että toimilupaehtoja muutettaisiin seuraavasti:

Toimiluvanhaltijan 900 ja 1800 megahertsin taajuusaluetta hyödyntävän oman GSM-verkon matkaviestinverkon ja GSM-yhteisverkon matkaviestinyhteisverkon tulee kuitenkin yhdessä kattaa mahdollistaa puhepalvelujen tarjoamisen 99 prosenttia prosentille Manner-Suomen väestöstä., jollei tätä katsota vuonna 2023 tehtävässä välitarkastelussa tarpeettomaksi.

FiCom ei mainituilla perusteilla pidä myöskään välitarkastelua tarpeellisena, koska se luo tässä yhteydessä tarpeetonta epävarmuutta toimiluvanhaltijoille, sillä teknologiamuutokset vaativat huolellista suunnittelua, päätöksiä ja sopimuksia, joiden valmistautumiseen kuluu aikaa useita vuosia.   

Toimilupien voimassaoloaika päättyisi ehdotuksen mukaan vuonna 2033. Lupakaudet ovat poikkeuksellisen lyhytkestoisia, mutta tätä seikkaa ei perustella lainkaan luonnoksessa. Toimilupakauden pituudessa tulisi huomioida tulevan EECC direktiivin 49 artiklan mukaiset vähimmäiskestot.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

11.10.2018

FiComin lausunto hallituksen esitykseen laeiksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta sekä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi digitaalisten palvelujen tarjoamisesta sekä sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annetun lain muuttamisesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Esityksen tavoite – esteettömyyden edistäminen – on erittäin kannatettava. Jos esteettömyys on ongelma, tulee esteet poistaa tarkoituksenmukaisin keinoin. Keinoksi on valittava sellaiset, jotka toteuttavat tarkoituksen tehokkaasti, mutta aiheuttavat mahdollisimman vähän tarpeettomia kustannuksia tai ylimääräistä vaivaa.
  • Esityksessä esitetään esteettömyyssääntelyn ulottamista saavutettavuusdirektiivin vaatimuksia laajemmalle, yksityisiin tunnistuspalveluntarjoajiin.
  • Teleyritysten tarjoaman vahvan sähköisen tunnistuspalvelun, mobiilivarmenteen osalta ei ole esteettömyysongelmaa, joka pitäisi sääntelyllä ratkaista.
  • Velvoittava lainsäädäntö on vahvasti ylimitoitettu keino, joka todennäköisesti aiheuttaisi yrityksille vain tarpeetonta hallinnollista taakkaa ilman, että sääntely hyödyttäisi käyttäjien kokemaa palvelua, joka jo nykyisellään on esteetön.

Sääntelyn soveltamisala ja sille esitetyt perusteet

FiComin näkemyksen mukaan esteettömyyden edistäminen julkisissa palveluissa on äärimmäisen kannatettavaa ja julkisen sektorin digitalisoinnin edellytys. Hallituksen esityksellä on tarkoitus panna täytäntöön EU:n saavutettavuusdirektiivi. Direktiivin 1 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että julkisen sektorin elinten verkkosivustot ja mobiilisovellukset täyttävät direktiivin 4 artiklassa säädetyt saavutettavuusvaatimukset. Direktiivin soveltamisalasta on rajattu pois yleisradioyhtiöt sekä eräitä muita julkisia palveluja. On selvää, että direktiivi ei aseta jäsenvaltioille velvoitetta säätää velvoittavalla lainsäädännöllä esteettömyysvaatimuksista yksityisten palveluntarjoajien osalta, joihin on oma direktiiviehdotuksensa.

Hallituksen esityksen yleisperusteluissa vedetään suoraviivaisesti yhtäläisyys julkisten palvelujen ja yksityisten tunnistuspalvelujen välille. Lisäksi esityksen perusteluissa (s. 24) todetaan seuraavasti:

Koska viranomaiset eivät voi julkisia hankintoja toteutettaessa vaikuttaa yksittäisiin tunnistuspalveluihin tai itse kehittää tunnistuspalveluitaan vaikuttamalla tunnistuspalvelujen sisältöön, on viranomaisten digitaalisten palvelujen saavutettavuus turvattava myös tunnistamispalvelujen sisällön osalta laissa olevilla säännöksillä.

Perustelu toistetaan esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 55). FiCom katsoo, että perustelu ei ole kestävä. Julkinen hallinto tarjoaa kansalaisille omaa vahvan tunnistamisen välinettään – sähköistä henkilökorttia - jota on mahdollista kehittää julkisen sektorin velvoitteiden ja tarpeiden mukaan.

Yksityisten tunnistuspalvelujen toiminta on yksityistä liiketoimintaa eikä siihen, toisin kuin esityksen perusteluissa tuodaan ilmi, sisälly minkäänlaista julkisen tehtävän hoitamista tai julkisen vallan käyttöä. Vahvan tunnistamisen sääntelyn ja palveluntarjoajien luottamusverkoston taustalla on tavoite saada vahvan tunnistamisen palvelut yleistymään nimenomaan yksityisen sektorin asioinnissa.

Näin ollen julkista sektoria velvoittavaa sääntelyä ei ole peruteltua ulottaa yksityisiin tunnistuspalvelun tarjoajiin, etenkään jos käsillä ei ole painavaa perustetta tai ongelmaa, jota ei lainsäädäntöä kevyemmällä menetelmällä saada ratkaistua. Esteettömyys on käytännössä palvelujen huolellista suunnittelua, jota on tarkoituksenmukaisinta edistää yhteistyöllä markkinatoimijoiden kanssa, ei varmuuden vuoksi sääntelemällä.

Mobiilivarmenne on esteetön

Teleyritysten tarjoama mobiilivarmenne on ollut markkinoilla usean vuoden ajan. Palvelun käyttäjäkokemus on operaattorista riippumatta sama ja palvelu on helposti myös näkövammaisten käytettävissä. Esityksessä viitatussa liikenne- ja viestintäministeriön tilannekatsaukseksi tilaamassa selvityksessä konsultit ovat näkemyksenään esittäneet, että mikään nykyisistä vahvoista sähköisistä tunnistusvälineistä - verkkopankkitunnukset, mobiilivarmenne ja julkisen hallinnon oma sähköinen henkilökortti - ei toimi täysin saavutettavasti ja sähköinen palveluketju katkeaa jossakin vaiheessa saavutettavuusongelmien vuoksi. Esimerkiksi joillekin näkövammaisille mobiilivarmenne tuntui kuitenkin toimivan hyvin, ja sen kehittämistä toimivaksi kaikille pidettiin mahdollisena. Tällainen kehittäminen tulee kuitenkin tapahtua muutoin kuin velvoittavalla lainsäädännöllä.

Velvoittava sääntely on vahvasti ylimitoitettu ehdotus

Hallituksen esityksessä on päädytty ehdottamaan velvoittavaa lainsäädäntöä sovellettavaksi puhtaasti yksityiseen elinkeinotoimintaan, vahvan tunnistuspalvelun tarjoajien palveluihin. Soveltamisalaan ei kuuluisi varsinaiset tunnistusvälineet, vaan tunnistustapahtumaan liittyvien verkkosivustojen tai mobiilisovellusten sisällöt. Esityksessä ei ole lainkaan huomioitu tunnistuspalvelujen erilaisia rooleja, koska esimerkiksi tunnistuspalveluja kokoavat välityspalvelun tarjoajien toimintaan ehdotettu sääntely ei luontevasti sovellu.

Vailla kunnollisia perusteita tehty ehdotus voi ratkaisevasti haitata vahvan sähköisen tunnistamisen palvelujen markkinan kehittymistä, koska kaikki tunnistuspalvelun tarjoajat, mukaan lukien tunnistuspalveluja yrityksille ja muille luottaville tahoille tunnistuspalveluja tarjoavat välityspalvelun tarjoajat tulisivat ehdotetun sääntelyn soveltamisalaan. Tätä ei todennäköisesti ole tunnistuspalvelujen tarjoajien piirissä otettu huomioon, jolloin uusi, merkittävää hallinnollista taakkaa aiheuttava sääntely voi aiheuttaa sen, että toimijat vetäytyvät markkinalta, mikä olisi tunnistuslakiin tehtyjen muutosten tavoitteiden vastaista.

Helppokäyttöisyys on ollut mobiilivarmenteen suunnittelussa keskeinen lähtökohta. Tämän tuloksena palvelu on myös erityisryhmille helppo käyttää. Jos toisilla elinkeinoelämän sektoreilla on esteettömyysongelmia, on kategorista sääntelyä toimivampi ratkaisu ratkaista toimialakohtaiset ongelmat kyseisen sektorin erityislainsäädännössä.

Ehdotettuun sääntelyn sisältyisi sen piiriin tuleville toimijoille merkittävää hallinnollista taakkaa uuden valvontaviranomaisen ja selosteiden muodossa. Hallinnollisesta taakasta selviytymiseen osoitettavat panostukset eivät mobiilivarmenteen osalta edistäisi kuitenkaan käytännössä koettua esteettömyyttä, koska ongelmaa ei siltä osin ole. 

Lopuksi

Teleyritysten tarjoaman mobiilivarmenteen osalta ei ole esteettömyysongelmaa, joka tulisi lainsäädännöllä ratkaista. Esityksen 3 §:n 4 kohta tulee poistaa, koska sääntely ei sovellu yhteen vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja luottamuspalveluista annetun lain kanssa. Mobiilivarmenteen osalta esteettömyyssääntely on perusteetonta ja aiheuttaisi ainoastaan yrityksille tarpeetonta hallinnollista taakkaa.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

10.10.2018

FiComin lausunto taajuussuunnitelmasta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa luonnoksesta radiotaajuuksien käytöstä ja taajuussuunnitelmasta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamiseksi. FiCom esittää seuraavaa:

TTO-alueiden maantieteellinen pienentäminen

Asetusehdotus koskee toimiluvanvaraisten, teletoimintaan varattujen taajuusalueiden käyttörajoituksia. Asetusehdotuksessa esitetään, että tutkimus-, tuotekehitys- ja opetuskäyttöön (TTO) osoitettuja maantieteellisiä alueita pääkaupunkiseudulla, Tampereella ja Oulussa pienennetään.

FiCom kannattaa ehdotuksen esityksiä TTO-alueiden maantieteellisten peittoalueiden pienentämistä. Ehdotus on selkeä parannus nykyiseen ja osaltaan vähentää ongelmatilanteita. FiCom on aiemmin Digitaalista infrastruktuuria koskevassa lausunnossaan ja sen liitteissä 25.6.2018 todennut, että loppuasiakkaiden palvelun laadun ja käytettävyyden kannalta TTO-alueet tulee osoittaa harvaan asutuille seuduille, mutta lähelle nykyisiä TTO-alueita. FiCom näkemyksen mukaan ehdotuksessa esitettyä yhtenäisen 100 MHz:n taajuuskaistaa pääkaupunkiseudulla ja Oulun alueella tulisi harkita kavennettavaksi FiComin aiemman ehdotuksen mukaiseksi. FiCom uudistaa aiemmin lausumansa seikkaperäiset ehdotukset.

FiCom ehdottaa myös, että TTO-tukiasemat tulisi rajata tietyn korkuisiksi, esimerkiksi enintään 20-metrisiksi, ja niiden paikat tulee valita siten, että mahdolliset ympäristöesteet rajaavat häiriövaikutuksia. Lisäksi TTO-verkkojen tulee joko synkronoitua tai järjestää suojakaistat kaupallisten verkkojen suuntaan. FiCom ehdottaa, että TTO-alueita ja niiden vaikutuksia loppuasiakkaiden palvelun laatuun ja käytettävyyteen sekä teleyritysten kapasiteettitarjontaan tarkasteltaisiin määräajoin, esimerkiksi vuoden välein.

FiCom kannattaa ehdotuksen esitystä siitä, ettei toissijaisille taajuuksille allokoida TTO-käyttöä3 410-3600 MHz:n taajuuksilla. Lisäksi FiCom kannattaa muutosehdotusta, jonka mukaan matkaviestintoimintaan voisi jatkossa hyödyntää 5G-tekniikkaa 900-, 1800- ja 2100-MHz:n alueilla.

Lisäksi ehdotuksessa esitetään, että mahdollisuus harjoittaa matkaviestintoimintaa Wimax-tekniikalla luonnoksessa mainituilla taajuusalueilla poistetaan. FiCom kannattaa ehdotusta.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

10.10.2018

FiComin lausunto Verkkojen Eurooppa -välineen perustamiseksi

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineen perustamiseksi sekä asetusten N:o 1316/2013 ja (EU) N:o 283/2014 kumoamiseksi.

FiComin keskeiset viestit:

  • Suomessa viestintämarkkinat ovat kilpailtu ja markkinaehtoinen toimiala. Lisäksi säännöksissä ja toimiluvissa on asetettu velvoitteita verkkojen kattavuudesta ja palveluiden saatavuudesta.
  • Palveluita on voitava tarjota teknologianeutraalisti.
  • Osoitettaessa julkista rahoitusta tulee huolehtia siitä, ettei tuki aiheuta markkinahäiriöitä.

Digiala, kilpailu ja markkinahäiriöttömyys

Komissio ehdotuksen mukaan talouden kasvu ja työllisyyden parantaminen edellyttävät modernia, suorituskykyistä infrastruktuuria. Eurooppa haluaa olla eturintamassa uusiutuvan energian käytössä ja digitaalisessa taloudessa. Digialalla painotetaan mm. suuren ja erittäin suuren kapasiteetin viestintäverkkojen saatavuuden parantamista. Komissio esittää Verkkojen Eurooppa -rahoitusvälineelle yhteensä 21,8 miljardia euron rahoitusta vuosiksi 2021 - 2027, josta digialalle 2,7 miljardia.

Digialan osalta pääpaino on sisämarkkinoiden kehittymisen kannalta tärkeiden yhteyksien parantamisessa. Näistä tukikelpoisia ovat muun muassa paikalliset lähiverkot, 5G-yhteydet liikenneväylien varrella ja kotitalouksien erittäin nopeat yhteydet.

Valtioneuvoston kannassa ei ole käsitelty ehdotuksen vaikutuksia digialalle eikä viestintäverkoille ja -palveluille. Valtioneuvoston kannasta ilmenee, että se suhtautuu myönteisesti digialaa koskeviin ehdotuksiin.

FiCom kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että tukikelpoisia kohteita ovat muun muassa mainitut paikalliset lähiverkot, 5G-yhteydet ja kotitalouksien erittäin nopeat yhteydet. FiCom pitää komission esitystä viestintäverkkojen osalta jossain määrin erikoisena ja hankalana. Suomessa viestintäverkot ovat rakentuneet markkinaehtoisesti ilman yhteiskunnan tukia toimivien ja kilpailtujen markkinoiden ansioista. Poikkeuksen muodostaa ns. laajakaistalaki, joka edellytti tarkkaa notifiointia komissiolle juuri sen kilpailuvaikutusten takia. Suomessa verkkojen laatu ja kattavuus ovat hyvät sekä hintataso asiakkaille edullinen. Jos julkista rahoitusta käytetään viestintäverkkoihin ja -palveluihin, tulee aina suorittaa seikkaperäinen vaikutusarvio markkinoihin ja kilpailuun.

FiComin näkemyksen mukaan julkista rahoitusta ei tule osoittaa markkinoille, joissa on tarjolla kaupallisia ratkaisuja. Esimerkiksi radiotaajuuksien toimilupaehdoissa on asetettu kattavat ja laajat väestöpeittovelvoitteet, jotka on toteutettu ja toteutetaan markkinaehtoisesti. Liikenne- ja viestintäministeriön Digitaalisen infrastruktuurin strategian (LVM 10/2018) oletusarvona on, että liikenteen solmukohtien (satamat, terminaalit ja pääväylät) viestintäverkkoyhteydet toteutuvat markkinaehtoisesti (s. 37). Lisäksi tulee huomioida teknologianeutraalisuus eli digitaaliset palvelut on voitava toteuttaa käytettävästä verkkotekniikasta riippumattomasti. Teknologianeutraalisuutta ei ole erikseen huomioitu valtioneuvoston kannassa.

Jos julkista rahoitusta käytetään, sitä voisi kohdistaa esimerkiksi tienrakennus- ja tienparannushankkeisiin, joiden yhteydessä asennettaisiin kaapelikanavia ja putkia. Näihin verkkoyhtiöt voivat myöhemmin tarvittaessa viedä omia kaapeleitaan ilman maanrakennustöitä (ks. Digi-infrastrategia s. 38).

Suomessa viestintäverkkoinvestoinnit ovat mittavia, ja niihin panostetaan yli puoli miljardia euroa joka vuosi. Kuituverkon osalta kysyntä ei ole vastannut tarjontaan. Viestintäviraston tutkimuksen mukaan kuluttajien kysyntä on merkittävin ongelma valokuituliittymän hankkimiseen.

Kuluttajat ovat harvoin valmiita maksamaa yli 500 euroa valokuituliittymästä, vaikka esimerkiksi sähkö- tai vesiliittymästä maksetaan useita tuhansia euroja. Kuitenkin rakentamiskustannukset ovat näille verkoille ja niitä rakentaville yhtiöille saman hintaisia.

Valtioneuvoston mukaan se ottaa digialaa koskeviin esityksiin tarkemmin kantaa käsittelyn edetessä. FiCom pitää kannanottoa hyvänä mutta toivoo, että tässä lausunnossa esille nostetut seikat huomioidaan valiokunnan lausunnossa ja asian jatkovalmistelussa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.9.2018

FiComin lausunto valtioneuvoston kirjelmään komission verkkoalustojen toiminnan avoimuutta koskevasta asetusehdotuksesta

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (verkkoalustojen toiminnan avoimuus). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Asetuksen soveltamisalaa tulee selkeyttää – ei laajentaa.
  • Välityspalvelujen tarjoajille asetettuja velvoitteita tulee tarkentaa siten, etteivät ne vaaranna yrityksen kannalta arkaluonteisia tietoja tai mahdollista väärinkäytöksiä.
  • Sovittelua koskevia säännöksiä tulee tasapainottaa.
  • Kieltokanteen väärinkäyttömahdollisuudet tulee huomioida asetusta valmisteltaessa.
  • Kuuden kuukauden siirtymäaika on riittämätön asetuksen velvoitteiden täyttämiselle.

Soveltamisala sekä palveluntarjoajille asetetut velvoitteet

FiCom pitää hyvänä lähtökohtana ehdotuksessa olevaa avoimuuden ja toimintaympäristön ennakoitavuuden turvaamista markkinoiden toimivuutta tukevalla tavalla. Asetusehdotuksen jatkokäsittelyssä tulee kuitenkin välttää ratkaisuja, joilla kuluttajaoikeudesta tuttuja elementtejä ulotetaan yritystenvälisiin suhteisiin. Kuluttajaoikeuden ylikorostuminen toisi markkinoille ja sopimussuhteisiin epävarmuutta selkeyden sijaan.

Asetusta on ehdotettu sovellettavaksi verkossa toimiviin välityspalveluihin ja hakukoneisiin, jotka ovat yrityskäyttäjien käytettävissä tai joita tarjotaan niille käytettäviksi. Ehdotuksen määritelmissä verkossa toimivien välityspalvelujen on kerrottu tarkoittavan tietoyhteiskunnan palveluja, jotka mahdollistavat sen, että yrityskäyttäjät voivat tarjota kuluttajille tavaroita tai palveluja, ja joiden tarkoituksena on helpottaa yrityskäyttäjien ja kuluttajien välisten suorien liiketoimien käynnistämistä. Soveltamisalaan kuuluviksi palveluiksi on valtioneuvoston kirjelmässä lueteltu esimerkiksi verkkokaupan markkinapaikkoja sekä sovelluskauppoja. Asetuksen soveltamisala on kuitenkin muotoiltu niin laajaksi, että asetusta voidaan soveltaa melkeinpä kaikkiin verkossa toimiviin palveluihin, kuten esimerkiksi verkkosivujen luomiseen tarkoitettuihin alustoihin tai tuotearvostelujen julkaisemiseen. Soveltamisalaa tulee selkeyttää niin, että asetusta sovelletaan sen lähtökohtien mukaisesti vain palveluihin, joiden pääasiallisena tavoitteena on yrityskäyttäjien ja kuluttajien välisten suorien liiketoimien käynnistäminen – ei käynnistämisen helpottaminen.

Euroopan parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan kokouksessa käsitellyssä mietintöluonnoksessa asetusehdotuksen soveltamisalaa on ehdotettu laajennettavaksi siten, että asetusta sovellettaisiin myös tilanteisiin, joissa sopimussuhteen osapuolet neuvottelevat sopimuksen ehdoista. Tämä ulottaisi asetuksen soveltamisalan koskemaan muitakin kuin komission ehdotuksessa mainittuja yksipuolisia sopimuksen ehtoja ja siten lähes kaikkia yrityskäyttäjille verkossa tarjottavia palveluita. Jotta soveltamisalasta ei tule entistä laveampi ja epäselvempi, Suomen tulee kannattaa komission näkemystä soveltamisalasta sopimuksen ehtoihin.

Asetusehdotuksen mukaan verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien on ilmoitettava yrityskäyttäjille kaikista ehtoihin suunnitelluista muutoksista, mikä edellyttää myös vähäpätöisistä sekä neutraaleista muutoksista ilmoittamista. Asetusehdotuksen muotoilu aiheuttaa välityspalvelujen tarjoajille tarpeetonta hallinnollista taakkaa. Asetusta tulee tältä osin muuttaa koskemaan vain muutoksia, jotka vaikuttaisivat yrityskäyttäjiin kielteisesti. Sama välityspalvelujen tarjoajille aiheutuva hallinnollinen taakka tulee huomioida myös asetusehdotuksen velvoitteessa pitää yritysverkkosivustokäyttäjille keskeisistä järjestystä määrittävistä muuttujista laadittu kuvaus verkossa toimivista kyseisten tarjoajien hakukoneista ajan tasalla. Hakukoneet tekevät algoritmeihinsa satoja, ellei tuhansia muutoksia vuosittain, ja ainoastaan osalla näistä on yrityskäyttäjiin kielteinen vaikutus.

Välityspalvelujen tarjoajalla on asetusehdotuksen mukaan oikeus toteuttaa muutokset ehtoihin ennen asetuksessa määritellyn, ilmoittamista koskevan, vähintään 15 päivän määräajan loppumista ainoastaan, jos välityspalvelujen tarjoajaan kohdistuu oikeudellinen velvoite, jonka mukaan sen on muutettava ehtoja. On otettava huomioon myös tilanteet, joissa 15 päivän odottaminen ehtojen muuttamisessa voisi aiheuttaa vahinkoa kuluttajille, vaarantaisi verkon välityspalvelun toiminnan tai olisi ristiriidassa lainvalvontaviranomaisten esittämien, esimerkiksi esitutkintaan liittyvien velvoitteiden kanssa. Samat tilanteet tulee huomioida myös palveluntarjoajille asetetussa velvoitteessa ilmoittaa yrityskäyttäjille perustelut päätöksestään keskeyttää tai lopettaa kokonaan tai osittain verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaminen.

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien on asetusehdotuksen mukaan esitettävä ehdoissaan keskeiset muuttujat, jotka määrittävät järjestyksen sekä syyt näiden keskeisten muuttujien suhteelliseen merkitykseen verrattuna muihin muuttujiin. Tarkat syyt siihen, miksi jotkut keskeiset muuttujat ovat tärkeämpiä kuin toiset, ovat yrityksen kannalta arkaluonteisia tietoja olematta kuitenkaan sääntelyn ulkopuolelle säädettyjä liikesalaisuuksia. Useat verkossa toimivat välityspalvelut käyttävät samanlaisia muuttujia, mutta niille annettu tärkeysjärjestys on kilpailuetu, jota ei tule julkistaa. Palveluntarjoajia ei tule velvoittaa ilmaisemaan ehdoissaan liikesalaisuuksien lisäksi yrityksen kannalta arkaluonteisia tietoja tai tietoja, jotka mahdollistaisivat tulosten manipuloinnin tai muun kuluttajiin kohdistuvan vilpillisen toiminnan.

Valituksenkäsittelyjärjestelmät sekä riidanratkaisu

Asetuksessa ehdotetaan säädettäväksi sisäisestä järjestelmästä yrityskäyttäjien valitusten käsittelemiseksi. Valituksenkäsittelyjärjestelmiä koskevassa artiklassa ei kuitenkaan ole huomioitu tilanteita, joissa yrityskäyttäjä käyttäisi väärin järjestelmää lähettämällä lukuisia perusteettomia valituksia. Asetukseen tulee sisällyttää tällaisen väärinkäytön estävää sääntelyä.

Sisäisiä valituksenkäsittelyjärjestelmiä ei ehdotuksen mukaan sovellettaisi pieniin verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajiin. Ehdotettavassa asetuksessa tulee laajemminkin huomioida, ettei sääntely estä tai vaaranna uusien verkkoalustojen toimintaa. Tämä onnistuu mm. huomioimalla väärinkäytön mahdollisuudet ehtojen muutoksissa, muuttujien tärkeysjärjestyksessä tai riidanratkaisua koskevissa prosesseissa.

Ehdotuksen mukaan verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien on nimettävä ehdoissaan yksi tai useampi sovittelija, jonka kanssa ne ovat valmiita työskentelemään sopiakseen mahdolliset riidat yrityskäyttäjien kanssa tuomioistuimen ulkopuolella. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajille on asetuksessa ehdotettu velvollisuutta osallistua vilpittömässä mielessä kaikkiin pyrkimyksiin päästä sopimukseen sovittelijan hoitamassa sovittelussa, mutta tällaista vilpittömän mielen vaatimusta ei ole ehdotettu yrityskäyttäjille. Molempien sovittelun osapuolien tulisi osallistua sovitteluun vilpittömässä mielessä.

Asetusehdotuksen mukaan verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien on huolehdittava ainakin puolesta sovittelun kokonaiskustannuksista. Sovittelun kokonaiskustannukset tulisi määrittää ottamalla huomioon kaikki asiaa koskevat tosiseikat sekä osapuolten koko ja taloudellinen vahvuus toisiinsa verrattuna. Välityspalvelujen tarjoajille asetettu velvollisuus huolehtia vähintään 50 % sovittelun kokonaiskustannuksista mahdollistaa sen, että yrityskäyttäjät voivat aloittaa perusteettomia riitoja ilman pelkoa taloudellisista seuraamuksista.

Organisaatioille, joilla on oikeutettu peruste edustaa yrityskäyttäjiä tai yritysverkkosivustokäyttäjiä, sekä jäsenvaltioissa perustetuille julkisille elimille ehdotetaan oikeutta nostaa kanne kansallisissa tuomioistuimissa, jos verkossa toimivat välityspalvelujen tai hakukoneiden tarjoajat eivät noudata asetuksen vaatimuksia. Tällaisessa kieltokannemenettelyssä tulee sovittelun tavoin huomioida väärinkäytösten mahdollisuus sekä varmistaa, että kanteen nostamiseen oikeutettujen organisaatioiden ulkopuolinen rahoitus sekä muut mahdolliset sidonnaisuudet ovat mahdollisimman läpinäkyviä. On lisäksi tärkeää määritellä, etteivät erilaiset riidanratkaisukeinot mahdollista saman valituksen ajamista useassa eri prosessissa samanaikaisesti. Sisäisillä valitustenkäsittelyjärjestelmillä, sovittelulla sekä järjestöjen ja julkisten elinten kanneoikeudella tulee olla selkeä keskinäinen järjestys.

Lopuksi

Asetusehdotuksen mukaan sitä sovelletaan kuuden kuukauden kuluttua julkaisemisesta, mikä on riittämätön aika asetuksen velvoitteiden täyttämiselle. Välityspalvelujen tarjoajille tulee antaa riittävä aika toteuttaa asetuksesta aiheutuvat velvoitteet sekä järjestelmät, joten siirtymäajan tulee olla 24 kuukautta asetuksen julkaisemisesta.

Sääntelyä valmisteltaessa tulee ottaa huomioon ehdotetun asetuksen suhde yleissääntelyyn, erityisesti kilpailulainsäädäntöön. On tärkeä arvioida, miten asetusehdotus täydentäisi jo voimassa olevaa EU:n kilpailulainsäädäntöä ja välttää sen kanssa päällekkäistä sääntelyä.

Tämä aihe liittyy

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

27.9.2018

Digitaalinen Eurooppa -ohjelma

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Digitaalinen Eurooppa –ohjelmasta ja sisämarkkinaohjelmasta sekä eräiden asetusten kumoamisesta (U 69/2018 vp). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää seuraavaa:

Digitaalinen Eurooppa -ohjelma

Ehdotuksen tavoitteena on parantaa EU:n kansainvälistä kilpailukykyä sekä kehittää ja vahvistaa Euroopan digitaalisia valmiuksia. Tavoitteiden kohteena on viisi toimea: 1) suurteholaskennat, 2) tekoäly, 3) kyberturvallisuus ja luottamus, 4) digitaaliset taidot ja digitaalitekniikoiden hyödyntäminen sekä 5) yhteentoimivuus. FiCom pitää komission tavoitteita ja toimia kannatettavina.

FiCom yhtyy valtioneuvoston Digitaalinen Eurooppa -ohjelmasta esittämään kantaan. Kuten valtioneuvosto, myös FiCom kiinnittää huomiota siihen, että jo olemassa olevat EU:n digiohjelmat muodostavat selkeän ja toisiaan täydentävän kokonaisuuden, jossa tulee välttää eri ohjelmien päällekkäisyyttä.

Valtioneuvosto ei ota kantaa siihen, miten vastaavanlaiset kansalliset ohjelmat ovat linjassa EU-ohjelmien kanssa esimerkiksi tekoälyn osalta, joten tämä tulee huomioida jatkossa

Sisämarkkinaohjelma

FiCom pitää kannatettavana ja perusteltuna komission tarkoitusta välttää entistä paremmin päällekkäisyyksiä yhdistämällä ohjelmia ja tiivistämällä eri osa-alueiden välistä yhteistyötä.  FiCom yhtyy asiassa valtioneuvoston kantaan.

Lisäksi FiCom kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että EU-sääntely on lisääntynyt ja se on aiempaa seikkaperäisempää. Tästä johtuen sääntelyn vaikutuksia sisämarkkinoihin ja sen digitaaliseen kehitykseen tulee jatkossa tarkastella aiempaa kokonaisvaltaisemmin, kattavammin ja perusteellisemmin. Tästä esimerkkinä on vireillä olevan tekijänoikeusdirektiivin ja erittäin seikkaperäisen telepakettisääntelyn heijastusvaikutukset digikehitykselle. Sääntelyn kokonaisvaikutuksia tulee arvioida horisontaalisesti eikä pelkästään yhden sektorin, sen osan tai artiklan kautta. Liiallinen sääntely voi pahimmillaan luoda merkittäviä esteitä Euroopan digitalisaatiokehitykselle ja kilpailukyvylle.

 

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

3.9.2018

FiComin lausunto valtioneuvoston kirjelmään komission e-Evidence-asetusehdotuksesta

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta sekä lakivaliokunta ovat pyytäneet FiComilta lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ja direktiiviksi (lainvalvontaviranomaisen rajat ylittävä pääsy sähköiseen todistusaineistoon). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Asetuksen soveltamisala on epäselvä, ja ehdotus sisältää useita merkittäviä oikeudellisia epävarmuustekijöitä.
  • Viranomaistoimivaltaa määräyksen oikeellisuuden varmistamisesta ei tule siirtää palveluntarjoajille – yritys ei ole tuomioistuin.
  • Esittämis- ja säilyttämismääräyksen saaja tulee ensisijaisesti olla asiakasyritys, ei palveluntarjoaja.
  • Määräyksille asetetut aikarajat ovat epärealistiset.
  • Ehdotuksen velvoitteista aiheutuu yrityksille merkittävää hallinnollista taakkaa sekä kustannuksia, joista on saatava korvaus sijaintivaltion lainsäädännön mukaisesti.

Yleiset huomiot

Palveluntarjoajat ovat tottuneet tekemään yhteistyötä kotimaisten viranomaisten kanssa sekä toimimaan tehokkaasti kansallisella tasolla, mutta asetusehdotuksen myötä minkä tahansa jäsenvaltion lainvalvontaviranomainen voi antaa esittämismääräyksen missä tahansa jäsenvaltiossa. Palveluntarjoajien odotetaan siis luottavan kaikkien 28 jäsenvaltion kansallisiin oikeusjärjestelmiin sekä lainvalvontaviranomaisten vaikuttimiin.

Ehdotetun viranomaisten ja palveluntarjoajien välisen menettelyn on asetusehdotuksessa todettu perustuvan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteseen. Kyseinen periaate on kuitenkin varattu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 82 artiklan 1 kohdan mukaisesti vain oikeusviranomaisten väliselle yhteistyölle. Myöskään samaisen sopimuksen 67 artiklan 3 kohdan sanamuoto ei sisällä viranomaisten ja yksityisen välistä yhteistyötä vaan rajoittaa vastavuoroisuuden tunnustamisen ainoastaan poliisiviranomaisten, oikeusviranomaisten sekä muiden toimivaltaisten viranomaisten väliseksi. Muun muassa Meijersin komitea on kiinnittänyt tähän huomiota ehdotuksesta laatimassaan analyysissä.[1] Viestinnän luottamuksellisuuden loukkaamattomuus on turvattu Suomen perustuslaissa, joten tulisi vielä erikseen selvittää, millä perusteilla ulkomaisten viranomaisten pääsy perustuslain suojaamaan viestintään ulkomaisia rikostapauksia selvitettäessä lopulta oikeutettaisiin.

Asetusehdotus ei myöskään huomioi kaksoisrangaistavuuden periaatetta riittävästi palveluntarjoajan jäsenvaltion eikä määräyksen antavan jäsenvaltion osalta. Ehdotukseen tulisikin sisällyttää tarkemmat säännökset sen selvittämiseksi, vastaavatko osallisten jäsenvaltioiden esittämismääräyksen antamisen ja toimeenpanon edellytykset toisiaan, mikä lisäisi palveluntarjoajien oikeudellista selkeyttä esittämismääräyksiä noudatettaessa. Asetusehdotuksessa tulee huomioida tältä osin myös EU:n perusoikeuskirjan 49 artiklan mukaisen laillisuusperiaatteen edellyttämä oikeutus kansallisen rikosoikeudellisen menettelyn mukaan.

Ehdotuksen määritelmien mukaan sähköisen viestinnän metadata sisältyy niin verkkoyhteystietoihin kuin transaktiotietoihinkin. Tämä ei ole linjassa ePrivacy-asetusehdotuksessa esitetyn luokittelun kanssa, mikä aiheuttaa epävarmuutta ehdotusten keskinäisestä suhteesta. Tällainen metadatan luokittelu edellyttää lisäksi yrityksiltä esittämismääräysten noudattamisen varmistamiseksi verkkoyhteys- ja transaktiotietojen käsittelyn uudistamista, mikä entisestään lisää hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Eri tietojen määritelmien tulisi olla EU-lainsäädännössä yhdenmukaisia.

Asetusehdotuksessa esitetyn yhteistyökehyksen tulisi ylipäätään olla johdonmukaisempi tietopyyntöjä koskevien kansainvälisten standardien, kuten kansainvälistä tietoverkkorikollisuutta koskevan Budapestin yleissopimuksen, kanssa.

Oikeudellinen epävarmuus

Asetusta sovelletaan laajaan joukkoon erilaisia palveluntarjoajia, joista osalle asetuksessa säädetyn kaltainen viranomaisten avustaminen on kokonaan uusi toiminto. Laveasti määritellystä soveltamisalasta ei voi kaikissa tilanteissa selkeästi tulkita, minkä palvelujen tuottamisen ketjussa toimivan yrityksen vastuulla määräyksen tietojen hankkiminen on, joten asetusehdotuksessa tulisi tarkentaa eri tahojen vastuita.  

Jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja rikoksissa, joista voidaan tuomita vähintään kolmen vuoden vankeusrangaistus. Liikenne- ja sisältötietoja koskevan esittämismääräyksen osalta tulisi eurooppalaisen tutkintamääräyksen tavoin esittää tyhjentävä lista rikoksista, joissa määräys voisi tulla kysymykseen.

Viranomaisten velvollisuus valvoa pyyntöjen oikeutusta

Keskinäistä oikeusapua koskevassa EU:n ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa lainvalvontaviranomaisten tulee osoittaa tietopyynnön lähettämisen kynnysarvojen ylittyneen siten, että kohteen osallisuudesta rikokseen on riittävä epäilys ja että palveluntarjoajalla on todennäköisesti hallussaan oleellista tietoa. Asetusehdotuksessa esittämismääräyksiä antaville lainvalvontaviranomaisille ei ole asetettu tällaista selkeää velvoitetta, joten suhteellisuus- ja välttämättömyysperiaatteiden noudattaminen tulee taata riippumattomalla valvonnalla. Yritysten ei ole mahdollista suorittaa tällaista arviointia, joten kansallisten tuomioistuinten tulee taata oikeusvarmuus. Kohdemaan viranomaisen tulee tutkia erikseen pyyntö toisen valtion sähköiseen aineistoon pääsyyn.

Palveluntarjoajille määräysten yhteydessä annetut tiedot eivät ole riittäviä määräyksen laillisuuden, tarpeellisuuden tai oikeasuhteisuuden arvioimiseksi. Palveluntarjoajat eivät voi olla se taho, jonka vastuulla on varmistaa määräysten olevan niin määräyksen antavan jäsenvaltion kuin vastaanottavankin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisia tai arvioida, ovatko ne puutteellisia tai EU:n perusoikeuskirjan vastaisia. Viranomaisille kuuluvaa työtä ei tule siirtää palveluntarjoajien vastuulle.

Perusoikeuskirja ei ole Suomessa suoraan sovellettavaa oikeutta. Luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan rajoittamisessa yrityksiä velvoittaa perusoikeuskirjaa tiukempi perusoikeusjärjestelmämme lainsäädäntöineen. Asetusehdotuksen mukaan palveluntarjoaja ei kuitenkaan voi kieltäytyä luovuttamasta tietoja Suomen perustuslain vastaisuuden vuoksi vaan vedota ainoastaan perusoikeuskirjaan. Jotta määräyksen Euroopan unionin peruskirjan vastaisuutta tai perusteettomuutta voi arvioida, asetukseen tulisi sisällyttää selventäviä tietoja esimerkiksi määräyksen aiheesta, sen lähettäjästä sekä edellytykset täyttävästä, rikosta koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä pykälätasolla.

Tietojen salaus, luottamuksellisuus ja sopimusehtojen mukainen käsittely otettava huomioon

Ehdotuksen resitaalin 19 mukaan tiedot on toimitettava riippumatta siitä, onko ne salattu vai ei. Salatun tiedon antaminen on kuitenkin hyödytöntä ilman salauksen purkamiseen soveltuvaa salausavainta.  Sääntelyyn tulee tämän vuoksi sisällyttää selkeät säännökset salatun tiedon suojaamisesta sekä siitä, ettei palveluntarjoajalta voi vaatia salauksen purkamista. Kyseinen resitaali tulee poistaa ehdotuksesta.

Luovuttaessaan salattua tietoa palveluntarjoajat voivat joutua tahtomattaan lähettämään toimivaltaiselle viranomaiselle enemmän tietoa kuin on tarpeen tai ylipäätään on pyydetty, koska palveluntarjoaja ei voi tietää, mitä tietoja on salattu. Luovutetut tiedot voivat sisältää luottamukselliseksi säädettyä, esimerkiksi lääkärin tai asianajajan salassapitovelvollisuuden alaista tietoa. Palveluntarjoajan toimipaikan kansallisen sääntelyn ohella luovutettavaksi vaadittuun tietoon voi kohdistua salassapitovaatimuksia myös esimerkiksi sopimuksen tai kolmannen maan sääntelyyn perustuen. Palveluntarjoajien vastuulla on usein asiakkaan informoiminen viranomaispyynnöistä, jolloin päätöksentekovalta tietojen luovuttamisesta siirtyy asiakkaalle itselleen. Asetusehdotuksessa ei kuitenkaan oteta kantaa palveluntarjoajan toimintaan suhteessa asiakkaisiinsa. Kun määräys koskee yritysasiakasta, on tarpeellisuus- ja suhteellisuusvaatimuksen vuoksi osana prosessia ja palveluntarjoajalle annettavaa informaatiota perusteltava, miksi määräys osoitetaan palveluntarjoajalle eikä suoraan asiakkaalle, jonka tulee olla pyynnön ensisijainen kohde.

Ainoastaan tiettyjen ammattien vapaudet ja erioikeudet sekä vastaanottajan jäsenvaltion turvallisuuteen tai puolustukseen liittyvät olennaiset edut on mainittu asetusehdotuksessa huomioon otettavaksi, ja nekin ainoastaan johdantokappaleessa. Asetusehdotuksessa tulee varmistaa, ettei pyydetyt tiedot luovuttava palveluntarjoaja joudu vastuuseen muun lainsäädännön perusteella noudattaessaan viranomaisen määräystä. Myös pyydettyjen tietojen luovutuksen tietoturvallisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Eri jäsenvaltioiden eri lainvalvontaviranomaisilla on erilaisia, hyvin kirjavia salausohjelmia ja -käytäntöjä. Asetuksessa pitää nimenomaisesti säätää, ettei ole olemassa minkäänlaisia takaportteja tai muita tapoja taikka teknologioita heikentää palvelun turvallisuutta. Lisäksi tulee edellyttää, ettei tieto ole ollut saatavissa muilla keinoilla.

Hallinnollinen taakka

Asetus aiheuttaa yrityksille kustannuksia sekä merkittävää hallinnollista taakkaa, koska niillä ei välttämättä ole kykyä tai resursseja tutkia pyyntöjen lainmukaisuutta. Vastatakseen asetuksessa säänneltyihin määräyksiin sekä selvittääkseen niiden lainmukaisuuden palveluntarjoajan tulisi nimetä erillinen oikeudellinen edustaja, mitä useissa yrityksissä ei välttämättä ole valmiiksi saatavilla.

Määräyksessä asetetut aikarajat epärealistisia

Eurooppalaisiin esittämis- ja säilyttämismääräyksiin vastaamiselle asetetut aikarajat ovat tiukkoja ja epärealistisia. Kiireellisten tilanteiden kuuden tunnin aikaraja edellyttäisi yrityksiltä käytännössä jatkuvaa päivystysvelvollisuutta, eikä pyydetty tieto ole välttämättä edes suoraan ladattavissa palveluntarjoajan järjestelmistä vaan sen hakeminen edellyttää manuaalista asiantuntijatyötä. Tämä aiheuttaa merkittäviä kustannuksia. Asetusehdotuksen 8 artiklan mukaisesti eurooppalaisen esittämis- ja säilyttämismääräyksen vahvistavat todistukset on käännettävä jollekin sen jäsenvaltion viralliselle kielelle, jossa vastaanottaja sijaitsee. Toimenpiteen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden perusteluja ei kuitenkaan sisällytetä käännettävään todistukseen. On epäselvää, mikä taho vastaa perustelujen kääntämisestä.

Eri jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten sekä muiden tahojen olisi helppo väärinkäyttää nopeutettua menettelyä, koska pyynnön kohteina olevien henkilötietojen käsittelyssä ja suojaamisessa tulee jo yleisen tietosuoja-asetuksenkin myötä noudattaa erityistä huolellisuutta ja tietosuojasääntelyn asiantuntijan ympärivuorokautinen päivystys on erittäin vaikea järjestää. Tietosuojan lisäksi myös asetusehdotuksen muotoilusta johtuvien mahdollisien oikeudellisten ristiriitatilanteiden analysoinnin vuoksi kuuden tunnin määräaika on riittämätön. Vähintäänkin nimellinen maksu esittämismääräyksen antamisesta voisi rajoittaa kiireellisten tilanteiden määräysten antamisen tilanteisiin, joissa se on todella tarpeen.

Yrityksen on säilytettävä tietoja vastaanottamansa säilyttämispyynnön toimeenpanemiseksi yli 60 päivää, mikäli lainvalvontaviranomainen vahvistaa määräajassa laatineensa esittämispyynnön. Säilyttämispyynnön kohteena olleiden tietojen säilyttämiselle ei ole kuitenkaan asetettu ehdotuksessa minkäänlaista aikarajaa, mikäli lainvalvontaviranomainen ei jostain syystä annakaan vahvistetusti laatimaansa esittämispyyntöä.  Kuvatun lainen tilanne tulee huomioida asetusehdotuksen jatkoneuvotteluissa.

Määräysten todentaminen tehtävä luotettavaksi

Ehdotetut säännökset määräysten todentamiseksi eivät ole riittäviä. Palveluntarjoajan on mahdotonta varmistua jokaisen kansallisen lainvalvontaviranomaisen leiman ja allekirjoituksen aitoudesta, minkä vuoksi vahvempi todentamisjärjestelmä on välttämätön. Tällaisenaan asetusehdotus mahdollistaa tilanteen, jossa ulkopuolisen tahon väärentämän määräyksen johdosta palveluntarjoajalta pyydettyjä tietoja voi päätyä vääriin käsiin. Tällä hetkellä Suomessa kotimaisten lainvalvontaviranomaisten käyttämä SALPA-järjestelmä on hyvä ja toimiva, mutta asetusehdotuksen myötä palattaisiin jo aiemmin ongelmalliseksi koettuun hajautettuun järjestelmään, jossa eri viranomaisilta tulevien pyyntöjen oikeellisuus vaihtelee merkittävästi. Ehdotetut säännökset eivät ainoastaan heikennä tietoliikenteen alalla noudatettavia korkeatasoisia tietoturvavaatimuksia vaan voivat jopa johtaa järjestelmän väärinkäyttöön, mikä on omiaan heikentämään käyttäjien luottamusta ICT-alan infrastruktuuriin ja haitata digitalisaatiota. Ehdotukseen tulee tämän vuoksi sisällyttää säännökset esittämismääräyksen toimeenpanemiseksi annettujen tietojen turvallisuuden ja koskemattomuuden varmistamiseksi.

Kustannukset korvattava sijaintivaltion lainsäädännön mukaan

Palveluntarjoajalla on asetusehdotuksen mukaan oikeus vaatia korvausta kustannuksistaan ainoastaan silloin, kun se on määräyksen antavan valtion kansallisen lainsäädännön mukaan mahdollista. Muotoilu on myönteinen askel, mutta mahdollisilla kustannuksilla ei voida torjua lainvalvontaviranomaisten aiheettomia tai mahdollisesti vilpillisiä määräyksiä, koska asetusehdotuksella ei yhdenmukaisteta kustannusten korvaamista ja jäsenvaltiot ovat tehneet siltä osin hyvin erilaisia valintoja. Palveluntarjoajien olisi käytännössä hyvin vaikea saada korvausta pyydettyjen tietojen toimittamisesta ja koska annettujen esittämismääräysten tai niistä aiheutuvan työn määrää olisi hyvin vaikea ennakoida, asetusehdotus aiheuttaisi merkittävän kuluriskin. Palveluntarjoajilla tulee olla oikeus korvaukseen viranomaisen avustamisesta sijaintivaltionsa lainsäädännön mukaisesti, jolloin sekä vastuu että riski aiheutuvista kustannuksista olisi ensisijaisesti määräyksen antaneella viranomaisella. Kansallinen kustannusten korvaamista koskeva lainsäädäntö vaatii kuitenkin edelleen päivittämistä siten, että viranomaistyöstä aiheutuvat kustannukset korvataan täysimääräisesti – myös henkilötyön osalta.

Seuraamusmaksu kohtuuton vaade

Asetuksessa velvoitetaan jäsenvaltioita säätämään palveluntarjoajiin kohdistuvia seuraamusmaksuja, mikäli nämä eivät luovuta eurooppalaisessa esittämis- tai säilyttämismääräyksessä pyydettyjä tietoja. Ottaen huomioon palveluntarjoajille asetusehdotuksesta aiheutuvat huomattavat kustannukset, hallinnollisen taakan sekä oikeudellisen asemaan liittyvät epävarmuustekijät, FiCom pitää rikosoikeudellisten seuraamusten rinnalle asetusehdotuksessa esitettyjä taloudellisia seuraamuksia kohtuuttomina. Asetus ja direktiivi vaativat palveluntarjoajia noudattamaan esittämismääräystä ja muita oikeudellisia prosesseja seuraamusmaksun uhalla ilman, että palveluntarjoajaa suojataan siinä tapauksessa, että noudattaminen loukkaa muita EU:n tai sen jäsenvaltion lakeja. Mahdollisessa seuraamusjärjestelmässä tulee huomioida määräysten noudattamiseen sisältyvät merkittävät tekniset ja laintulkinnalliset haasteet ja esitetyn mukaisen sakon tulisi olla mahdollinen ainoastaan täysin tahallisesta toiminnasta. Resitaali 46 toteaa, että palveluntarjoajan pitäisi olla vapautettu vastuusta sen noudattaessa vilpittömässä mielessä esittämis- ja säilyttämismääräyksiä. Tämä immuniteetti tulee sisällyttää myös asetuksen varsinaisiin säännöksiin.

Lopuksi

Valtioneuvosto on kiinnittänyt kirjelmässään asianmukaisesti huomiota lukuisiin asetusehdotukseen sisältyviin ongelmiin ja epätarkkuuksiin. Mikäli asiasta halutaan säätää suoraan sovellettavalla asetuksella, palveluntarjoajille asetettujen vaatimusten ristiriidat muusta sääntelystä tulevien velvoitteiden kanssa on selvitettävä oikeusvarmuuden takaamiseksi. Asetuksessa tulisi varmistaa myös palveluntarjoajan oikeus korvaukseen sille aiheutuneista kustannuksista sekä riittävät oikeussuojakeinot muihin velvoitteisiin nähden. Lähtökohtaisesti todistusaineiston saatavuus tulisi kuitenkin varmistaa kehittämällä jo olemassa olevia jäsenvaltioiden välisiä prosesseja, jolloin palveluntarjoajat asioisivat ainoastaan kansallisen viranomaisen kanssa. Viranomaisten tulee tiivistää ja terävöittää omaa yhteistyöverkostoaan tarpeettoman ja ongelmallisen lisäsääntelyn sijaan.

Vaikka asetusehdotuksessa edellytetäänkin jäsenvaltioiden keräävän asianomaisilta viranomaisilta kattavia tilastotietoja asetuksen mukaisten määräysten käytöstä, siihen ei ole sisällytetty säännöksiä tämän velvoitteen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Esittämis- ja säilyttämismääräysten vastaanottamista ja antamista koskevat tilastot ovat avainasemassa palveluntarjoajien ja viranomaisten välisen yhteistyön läpinäkyvyydessä, ja komission tulisi siksi pystyä valvomaan velvoitteen noudattamista. Ehdotukseen sisältyvien salassapitovelvollisuuksien ei tulisi myöskään estää yrityksiä julkaisemasta vapaaehtoisia avoimuusraportteja vastaanottamistaan pyynnöistä.

Neuvoston työryhmäkokouksissa ehdotetut ns. suoraa pääsyä ja reaaliaikaista telekuuntelua koskevat säännökset eivät sovellu sisällytettäviksi asetusehdotuksen jo tallennetun tiedon luovuttamista koskevaan sääntelyyn. Ehdotetussa sääntelyssä on jo nykyisellään merkittäviä ongelmia, joiden vaikutuksia tulisi tarkastella entistä tarkemmin, mikäli asetuksen soveltamisalaa haluttaisiin laajentaa koskemaan reaaliaikaista telekuuntelua.

[1] https://www.commissie-meijers.nl/sites/all/files/cm1809_e-evidence_note.pdf

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

17.8.2018

FiComin näkemykset EU- ja kansainvälisen tason toimenpiteistä

FiCom kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksiä keskeisimmistä EU- ja kansainvälisen tason toimenpiteistä LVM:n tulevaisuuskatsauksen pohjalta ja esittää seuraavaa:

FiComin toimenpide-ehdotukset:

  • Suomen hyvän ja aktiivisen toiminnan jatkaminen ja ylläpitäminen EU:n eri toimielimissä taajuuksien osoittamiseksi langattomille laajakaistayhteyksille.
  • Roaming-asetuksen välitarkastelussa tulee huolehtia siitä, että säännellyt tukkuhinnat ovat alhaisella tasolla vähittäishintoihin nähden. Tukkuhintatason alhainen taso kannustaa verkkoinvestointeihin.
  • Verkkoneutraliteettiasetuksen vaikutusten seuranta uusien teknologien ja palveluiden innovaatioille ja toteutumiselle.
  • Selvityksen tekeminen siitä, kuinka EU-sääntelyprosessissa huomioidaan uuden, ehdotettavan sääntelyn suhde olemassa olevaan sääntelyyn ja ehdotuksen vaikutukset eri intressiryhmiin. Tavoitteena tulee olla sääntelyn vähentäminen ja siirtyminen yleissääntelyyn.
  • Algoritmien ja tekoälyä koskevien kysymysten käsittely EU- ja kv-tasolla ja huolehtimalla siitä, että mahdollinen sääntely on mahdollistavaa ja kannustavaa.

EU-sääntelyn tulee olla koordinoitua, kannustavaa ja tulevaisuuteen katsovaa

Lähtökohtaisesti kaiken sääntelyn tulee olla erityisesti investointeihin kannustavaa sekä tulevaisuuteen katsovaa. EU:n tulisi ottaa sama lähtökohta ja tavoitetila kuin Suomen valtion: vain välttämättömistä asioista säädetään ja valtio toimii mahdollistajana. EU-sääntelyä tarvitaan muun muassa yhtenäisten ja toimivien sisämarkkinoiden luomiseksi, mutta tämä edellyttää jatkossa entistä parempaa koordinointia EU-instanssien sisällä ja niiden välillä. Yleis- ja erityissääntelyä valmisteltaessa ei riittävällä tavalla selvitetä olemassa olevaa sääntelyä ja uuden sääntelyn vaikutuksia. Sääntelyn valmistelun ja koordinoinnin sekä vaikutusten arvioinnin tulee olla avoimempaa, läpinäkyvämpää ja tehokkaampaa. Hyvä esimerkkeinä toimivat yleinen tietosuoja-asetus (GDPR), sähköisen viestinnän tietosuoja (ePrivacy) ja eEvidence sekä eri kuluttajansuojahankkeet mm. tuotteiden ja palveluiden osalta sekä viestintäpalveluiden.

EU:ssa tulee pyrkiä voimakkaammin ja aidosti kohti yleissääntelyä erityissääntelyn sijaan. Yleissääntely on lähtökohtaisesti riittävää, joten erityissääntelyn tulee olla poikkeuksellista ja erityisen perustelua. Lisäksi erityissääntelyssä tulee olla sisäänrakennettuna kansallisten erityispiirteiden ja markkinarakenteiden huomioiminen sekä poikkeusmahdollisuudet. Esimerkiksi kaikkien EU-jäsenmaiden viestintäverkot ja -palvelut eivät ole samalla kehitystasolla.

Ehdotamme toimenpiteeksi selvityksen tekemistä siitä, kuinka EU-sääntelyprosessissa huomioidaan uuden sääntelyn suhde olemassa olevaan sääntelyyn ja ehdotuksen vaikutukset eri intressiryhmiin. Tavoitteena tulee olla sääntelyn vähentäminen ja siirtyminen yleissääntelyyn.

Palvelut

Loppukäyttäjälle on keskeistä, että hän saa tarvitsemansa palvelun. Elinkeinonharjoittajan kannalta sääntelyn tulee olla yhdenmukaista ja tasapuolista, mikä esimerkiksi korostuu viestintäpalveluissa. Jakamis- ja alustataloudet ovat tyypillisiä vähintään EU-tasolla pohdittavia kysymyksiä, joissa ei ole mielekästä pohtia kansallisia ratkaisuja. Näissäkin kysymyksissä tulee ensisijaisesti harkita uuden sääntelyn tarpeellisuutta suhteessa nykyisiin yleissäädöksiin.

Verkkoneutraliteetista on säädelty EU-asetuksella. Tulevaisuuskatsauksen mukaan Suomen on tärkeä vaikuttaa jatkossakin verkkoneutraliteetin puolesta EU:ssa, jotta viestintäpalveluiden käyttäjillä ja palveluiden tuottajilla säilyy vapaus käyttää ja tuottaa erilaisia palveluja. Tämä on tärkeä ja hyvä lähtökohta, mutta on syytä todeta, että Suomessa ei ole ollut ongelmia verkkoneutraliteetin toteutumisessa, ja verkkoneutraliteettiongelmia on ollut aika harvassa EU-jäsenmaassa.  Tulevaisuuden kannalta on kuitenkin välttämätöntä seurata sitä, ettei verkkoneutraliteettisääntely tai sitä koskeva BERECin suuntaviivat ei estä tai hidasta uusien teknologioiden tai palveluiden kehittymistä tai käyttöönottamista esimerkiksi 5G:n osalta. Jos tällaista ilmenisi, sääntelyä ja/tai suuntaviivoja tulee muuttaa välittömästi.

Toinen toimenpide-ehdotus on verkkoneutraliteettiasetuksen vaikutusten seuranta uusien teknologien ja palveluiden innovaatioille ja toteutumiselle.

Tieto

Yksityisen sektorin tiedot pitäisi tulevaisuuskatsauksen mukaan velvoittaa avattavaksi. Samalla kuitenkin, sinänsä aivan oikein, tulee kiinnittää huomioita yksityisyyden ja liikesalaisuuksien suojaan. Ehdotuksessa ei oteta kantaa, kenelle tiedot pitäisi avata ja millä ehdoilla. Olisiko ulkomaisilla toimijoilla yhtäläinen tiedonsaantioikeus? Jos näin on, tulisi asia ratkaista sekä EU- että kv-tasolla, jotta suomalaiset toimijat olisivat yhdenvertaisessa asemassa. Tämä edellyttäisi EU-tasoista sääntelyä, joka voisi pahimmillaan lisätä merkittävästi raskasta sääntelyä ja hallinnollista taakkaa.

Automatisoituvan liikenteen kehittymisen ja lainsäädännön yhteydessä tulevaisuuskatsauksessa on esitetty ratkaistavaksi tekoälyn eettiset kysymykset ja vastuut sekä algoritmien läpinäkyvyys. Tekoälyä ja algoritmeja koskevat kysymykset eivät ole Suomi-spesifejä, joten niitä tulee käsitellä vähintään EU-tasolla ja mieluusti kv-tasolla. Sääntelyn ei tule muodostaa estettä tekoälyä ja algoritmejä hyödyntävälle digitaloudelle, vaan mahdollisen sääntelyn tulee mahdollistaa ja kannustaa innovaatioihin.

Jotta Suomen muun muassa älyliikenteen edelläkävijyys jatkuisi, kolmantena toimenpide-ehdotuksena on algoritmien ja tekoälyä koskevien kysymysten käsittely EU- ja kv-tasolla.

 Verkot

FiCom on samaa mieltä tulevaisuuskatsauksen kirjauksesta, jonka mukaan huippunopeat tietoliikenneyhteydet edistävät kilpailukykyä, liiketoimintamahdollisuuksia ja hyvinvointia kaikkialla Suomessa. Verkkojen laatu ja kattavuus toteutetaan Suomessa markkinaehtoisesti. Tämän periaatteen tulee näkyä niin kansallisessa kuin EU-sääntelyssä, joten sääntelyn tulee olla verkkoinvestointeihin kannustavaa. Erityisesti tämä näkyy taajuuspolitiikassa mutta myös sääntelyn teknologianeutraalisuudessa. Sääntelyssä ja ohjeistuksissa tulisi luopua yhteysnopeuksia koskevista numeerisista tavoitteista, koska loppukäyttäjälle on keskeistä palvelun saatavuus, ei se, millä nopeudella tai tekniikalla palvelu toteutuu.

Neljäntenä toimenpide-ehdotuksena on, että Suomi jatkaa ja ylläpitää aktiivista ja hyvää toimintaansa EU:n eri toimielimissä taajuuksien osoittamiseksi langattomille laajakaistayhteyksille.

Viidentenä toimenpide-ehdotuksena on, että roaming-asetuksen välitarkastelussa tulee huolehtia siitä, että säännellyt tukkuhinnat ovat alhaisella tasolla vähittäishintoihin nähden, jotta suomalaiset pystyvät jatkossakin käyttämään eniten mobiilidataa maailmassa ja edullisesti. Tukkuhintatason alhainen taso kannustaa verkkoinvestointeihin.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

6.8.2018

FiComin lausunto HE:n luonnokseen laeiksi sähköisen viestinnän palvelulain ja julkisen hallinnon turvallisuusverkkotoimintalain muuttamisesta

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom pitää esityksen tavoitteita ja ehdotuksia tarkoituksenmukaisina ja kannatettavina.
  • Kansallista verkkovierailua koskevan sopimuksen tulee perustua kaupalliseen ja tasapuoliseen sopimukseen.
  • Hintavertailu ei sovellu viranomaistoiminteiden toteuttamiseen verkkovierailussa.
  • Verkko-operaattoriksi valitun teleyrityksen henkilöstölle ja hallitukselle säädetty rikosoikeudellista virkavastuuta tulee täsmentää.

Esityksen tavoitteet ja ehdotukset

Esityksen tavoitteena on parantaa viranomaisviestinnän laatua ja luotettavuutta mahdollistamalla uudenlainen laajakaistainen viranomaisviestintäpalvelu, jossa kaupallinen teleyritys tarjoaisi verkko-operaattorina matkaviestinverkkoaan hyödynnettäväksi viranomaisviestintäpalvelua varten. Viranomaisviestintäpalvelua tarjoavana palveluoperaattorina toimisi turvallisuusverkkolakiin tehtävän muutoksen perusteella palveluntuottaja Suomen Erillisverkot Oy.

Esityksellä mahdollistettaisiin viranomaisviestintäpalvelun tarjoaminen kaupallisessa matkaviestinverkossa siten, että viranomaisviestinnälle varmistettaisiin kaksi keskeistä viranomaistoiminnetta, joilla varmistettaisiin viranomaisviestinnän riittävä laatu ja palvelun saatavuus verkon ruuhkatilanteissa. Nämä viranomaistoiminteet olisivat viranomaisviestinnän saatavuuden etuoikeus- ja altapurkutoiminne sekä viestinnän laadun etuoikeustoiminne.

Lisäksi mahdollistettaisiin viranomaisviestinnän kansallinen verkkovierailu niissä tilanteissa, jolloin ensisijainen verkko ei ole käytettävissä.

Kansallinen verkkovierailu

FiCom pitää esitystä ja sen tavoitteita kannatettavina. Kaupallisen yrityksen verkon hyödyntäminen viranomaisviestintään on kustannustehokasta ja mielekästä muun muassa sen kattavuuden ja teknologisen kehityksen vuoksi.

Jos valitun verkko-operaattorin verkko ei ole käytössä esimerkiksi häiriön tai katvealueen takia, luonnoksessa ehdotetaan kansallista verkkovierailua viranomaisviestinnän takaamiseksi. FiCom pitää hyvänä luonnoksessa esitettyä menettelyä ja porrasteista rakennetta, jolla verkkovierailu on tarkoitus järjestää. Kyseessä on palveluntuottajan pyynnöstä käynnistyvä, sopimukseen perustuva menettely, jossa lähdetään ensisijaisesti pelkästä perusverkkovierailusta ilman säädettyjä viranomaistoiminteita ja jota voidaan toissijaisesti täydentää viranomaistatoiminteilla. Toisaalta ei ole estettä sopia samalla kertaa sekä perusverkkovierailusta että viranomaistoiminteita sisältävästä konseptista. Jos sopimukseen ei jostain syystä päästä, voi Viestintävirasto päättää sopimuksen ehdoista.

Sopimusmallissa tulee olla lähtökohtana aito kaupallinen sopimus. Sopimusehtojen tulee olla kohtuulliset molempien osapuolten kannalta, ja niissä tulee huomioida osapuolten tarpeet ja resurssit. Jos osapuolet eivät pääse sopimukseen, Viestintävirasto voisi esityksen mukaan päättää sopimuksen ehdoista osapuolen vaatimuksesta. Tätä sopimusehtojen kohtuullisuutta Viestintäviraston ratkaisuoikeuden osalta on syytä täsmentää esityksen jatkovalmistelussa.

FiCom oudoksuu, että Viestintävirasto voisi päättää viranomaistoiminteiden toteuttamisesta hintavertailun avulla. Perusverkkovierailusta hintavertailu on mahdollista, mutta 250 b §:ssä määritellyistä viranomaistoiminteista ei voi tehdä hintavertailua, joten viranomaistoiminteiden toteuttaminen tulee perustua kaupalliseen sopimukseen, ei Viestintäviraston päätökseen. Tältä osin esitystä on syytä muuttaa.

Rikosoikeudellinen vastuu

FiCom pitää hyvänä ja tarkoituksenmukaisena ehdotusta siitä, että verkkovierailua tarjoavaan yritykseen ei sovelleta turvallisuusverkkotoimintalain (TUVE-laki) alihankintaa ja siihen liittyvää rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä.

Verkko-operaattoriksi valitun teleyrityksen henkilöstölle ja hallitukselle säädelty rikosoikeudellinen virkavastuu TUVE-lain 20 §:ssä on esitetty hieman epämääräisesti, joten sitä tulee esityksen jatkovalmistelussa täsmentää.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

20.7.2018

Lausunto ehdotuksesta poliisin toimivaltuuksiksi puuttua lennokkien ja miehittämättömien ilma-alusten kulkuun

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom pitää ehdotusta ja sen tavoitteita tarpeellisina ja tarkoituksenmukaisina yhteiskunnan turvallisuuden lisäämiseksi.
  • Ehdotuksessa on hyvin kuvattu toimenpiteiden edellytykset ja niiden vaikutukset yleiseen viestintäverkkoon ja sen palveluille.
  • Jos toimenpiteen häiriön piiriin arvioidaan tulevan yleinen matkapuhelinverkko, tulee toimivaltuuksien käytön kynnys arvioida erityisen korkealle hätäpuheluiden toimivuuden ja jatkossa esimerkiksi älyliikenteen ja liikenteen automatisaation vuoksi.
  • Teleyrityksen häiriöilmoitusten tekemättä jättämistä koskevat poikkeukset tulee nostaa pykälätasolle.
  • Poliisin ilmoitusvelvollisuuden tekemättä jättämistä Viestintävirastolle tulee täydentää.

Ehdotuksen vaikutukset viestintäverkkoihin ja sen palveluihin on pyritty minimoimaan

Ehdotuksen mukaan poliisilla on oikeus ottaa miehittämätön ilma-alus tilapäisesti haltuun, estää sen käyttö tai muutoin puuttua sen kulkuun, jos se on välttämätöntä ehdotuksessa mainituissa tilanteissa, joissa poliisi voi käyttää lyhytaikaisesti teknistä laitetta, joka ei aiheuta vähäistä suurempaa haittaa radio- tai muulle viestinnälle taikka yleisen viestintäverkon laitteille tai palveluille.

Edelleen ehdotuksen mukaan teknistä laitetta voidaan käyttää, jos se on puolustettavaa ottaen huomioon tehtävän tärkeys ja kiireellisyys, lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen toiminnan vaarallisuus, käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat. Teknistä laitetta saa käyttää ainoastaan asianmukaisen koulutuksen saanut poliisi.

Esitystä perustellaan sillä, että poliisilla ei tällä hetkellä ole riittäviä toimivaltuuksia puuttua ehdotuksessa kuvattuun toimintaan. FiComin mukaan ehdotus ja sen tavoitteet ovat tarpeellisia. Ehdotuksessa ja sen perusteluissa on avattu ja kuvattu ne edellytykset, milloin lennokin ja miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttuminen on mahdollista, kuten puuttumisen välttämättömyys ja vähimmän haitan periaate. Ensisijaisena keinona on kuitenkin pyrkiä tavoittamaan lennokkia tai miehittämätöntä lennokkia ohjaava henkilö. 

Mainittujen edellytysten lisäksi teknistä laitetta käytettäessä tulee suorittaa kokonaisharkinta muun muassa toimialueella olevalle muulle liikenteelle tai radio- taikka viestintäverkolle aiheutuvasta haitasta. Teknistä laitetta saisi joka tapauksessa käyttää vain lyhytaikaisesti. Koska tekninen laite ei saa aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa radio- ja muulle viestinnälle, vaikutusten tulee kohdistua vain haitalliseksi havaittuun toimintaan ja sen käyttämiin taajuuksiin. Edelleen teknisen laitteen käytön harkinnassa tulee ehdotuksen mukaan huomioida vaikutukset turvallisuusradioviestintään tai GPS:n vastaanottoon.

Jos puuttumisen aiheuttaman häiriön piiriin arvioidaan tulevan yleinen matkapuhelinverkko tai jos häiriö voisi kohdistua turvallisuusradioviestintään määrättyihin taajuuksiin, tulee toimivaltuuksien käytön kynnys FiComin näkemyksen mukaan arvioida erityisen korkealle. Teknisen laitteen käyttö toiminnassa tulee kohdistaa niin, että tahattomat häiriötekijät minimoidaan. Lisäksi FiCom korostaa sitä, että erityisesti hätäpuhelinyhteyksien tulee toimia kaikissa tilanteissa.

FiCom pitää hyvänä myös sitä, että puuttumiseen käytettävä tekninen laite edellyttää Viestintäviraston myöntämää radiolupaa, jota myönnettäessä voidaan varmistua laitteen asianmukaisuudesta. Positiivista on myös se, että teknistä laitetta saisivat käyttää ainoastaan siihen koulutuksen saaneet poliisit, millä voidaan vähentää muun muassa viestintäverkoille ja muulle viestinnälle aiheutuvaa haittaa.

FiCom pitää käytön harkintaedellytyksiä hyvinä ja kannatettavina. Käytön lyhytaikaisuutta koskevaa edellytystä FiCom ehdottaa täydennettäväksi siten, että puuttuminen lennokin kulkuun kestää enintään niin kauan kuin se on välttämätöntä ja puuttuminen lopettava välittömästi, kun sen toteuttamiselle ei enää ole pykälässä säädettyjä edellytyksiä.

Luottamuksellisen viestin suoja

Ehdotuksen mukaan poliisilla on oikeus käsitellä teknisen laitteen käyttämiseksi taikka lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen käyttöön liittyvän laitteen tai järjestelmän osan yksilöimiseksi ja sijainnin määrittämiseksi lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen käyttöön liittyvää radioviestintää, välitystietoja ja sijaintitietoja. Tällaiset tiedot on hävitettävä viipymättä teknisen laitteen käytön jälkeen, jollei laissa toisin säädetä.

Poliisin käsittelyperuste tulisi ehdotuksen mukaan suoraan laista, mutta epäselvää on mistä tai keneltä poliisi hankkii käsiteltävän tiedon, jos lennokkia ohjataan esimerkiksi sellaisen matkapuhelimen tai tietokoneen avulla, joka on yhdistettävissä luonnolliseen henkilöön. Tältä osin ehdotusta tulee sen jatkovalmistelussa tarvittaessa täydentää.

Teleyrityksen velvollisuudet häiriötilanteissa

Viestintäverkkojen ja -palveluiden häiriötilanteissa teleyrityksille on säädetty sähköisen viestinnän palvelulain mukaan eräitä toimimis- ja ilmoitusvelvollisuuksia palveluiden jatkuvuuden turvaamiseksi. Ehdotuksen mukaan lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun puuttuminen voi aiheuttaa häiriöitä viestintäverkoissa. Ehdotuksen perusteluiden mukaan teknisen laitteen käyttäminen ei kuitenkaan yleensä aiheuttaisi teleyritykselle velvollisuutta toimia. Laite ei esimerkiksi tyypillisesti aiheuttaisi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 273 §:ssä mainittua merkittävää haittaa tai häiriötä. Lisäksi ehdotuksen mukaan teknisen laitteen käyttämisen ei myöskään pitäisi häiritä viestintäpalvelun toimivuutta olennaisesti, eikä aiheuttaa siten teleyritykselle mainitun lain 274 §:n ja 275 §:n mukaista velvollisuutta tehdä häiriöilmoitukset tilaajalle, käyttäjälle ja Viestintävirastolle.

FiCom pitää ehdotuksen perusteluja hyvinä ja tarkoituksenmukaisina. Toisaalta teleyrityksen velvollisuudet tulevat suoraan sitä koskevasta erityislain pykälistä ja tulkintatilanteissa sähköisen viestinnän palvelulain pykälässä olevat velvoitteet ajavat ehdotetun säännöksen perusteluiden edelle. Lisäksi teleyritykselle kuuluvia velvoitteita soveltaa ja tulkitsee Viestintävirasto. Mainituilla perusteilla ehdotuksen perusteet tulisi nostaa pykälätasolle ja tätä koskeva viittaus tulisi lisätä sähköisen viestinnän palvelulakiin.

Poliisin ilmoitusvelvollisuus Viestintävirastolle

Edelleen ehdotuksen perustelujen mukaan Viestintäviraston olisi syytä olla tietoinen viestintää mahdollisesti haittaavasta toiminnasta lakisääteisten tehtäviensä hoitamiseksi. Ilmoitusvelvollisuudella Viestintävirastolle pyrittäisiin myös siihen, että tieto teknisen laitteen käyttämisestä saavuttaisi tarpeen mukaan teleyritykset, joille on sähköisen viestinnän palveluista annetun lain 33 ja 34 luvuissa säädetty velvollisuuksia liittyen häiriöiden hallintaan ja niistä ilmoittamiseen. Teknisen laitteen käyttäminen ei tyypillisesti aiheuttaisi niille velvollisuutta ryhtyä toimenpiteisiin.

Ehdotuksen mukaan teknisen laitteen käyttämisestä tulee ilmoittaa Viestintävirastolle, ellei se ole radioviestinnälle tai viestintäverkolle aiheutuvaan haittaan nähden ilmeisen tarpeetonta. Tällainen peruste on ehdotuksen mukaan se, jos teknistä laitetta käytettäisiin kaukana asutuksesta tai viestintäverkoista. FiCom huomauttaa, että 2G- ja 3G -matkaviestinverkot kattavat Suomen pinta-alan lähes kokonaan. Tulevaisuudessa älyliikenne ja liikenteen automatisaatio sekä IoT-laitteet tulevat hyödyntämään matkaviestinverkkoja entisestään paitsi asutusten lähistöllä mutta myös siellä, missä ei ole asutusta.

Toinen peruste jättää ilmoitus tekemättä liittyy poliisin teknisten tai taktisten toimenpiteiden salassapitoon. Ilmoituksen jättämisen pitäisi ehdotuksen mukaan olla ilmeisen perusteltua, eikä ilmoittamatta jättäminen tällä perusteella tulisi usein kysymykseen. FiCom pitää tätä kohtaa ongelmallisena, jos esimerkiksi matkaviestiverkolle ja sen palveluille on aiheutunut haittaa.

Viestintäviraston ja teleyritysten on tarpeen olla tietoisia matkaviestinverkon häiriöistä useammastakin syystä muun muassa sähköisen viestinnän palvelulaissa säädettyjen velvoitteiden valvomiseksi ja täyttämiseksi.

FiCom ehdottaa, että esityksen jatkovalmistelussa tätä kohtaa kehitettäisiin siten, että poliisin menetelmien salaisuudet säilyisivät, mutta samalla luotaisin jokin mekanismi, jolla Viestintävirasto ja matkaviestinoperaattorit saisivat tiedon viranomaisen suorittamasta operatiivisesta häirinnästä. Menettely vapauttaisi häiriötilanteissa tekemästä turhaa työtä ja aiheuttamatta turhia kustannuksia sekä hallinnossa että yrityksissä. Verkon vikaselvitys voi käynnistää melko ison koneiston kaikissa matkaviestinverkkoyrityksissä ja siihen liittyy myös häiriöstä tehtävät ilmoitukset viranomaisille, sidosryhmille ja käyttäjille.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.6.2018

FiComin lausunto luonnoksesta valtioneuvoston periaatepäätökseksi mediapoliittisesta ohjelmasta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa luonnoksesta valtioneuvoston periaatepäätökseksi mediapoliittisesta ohjelmasta.

Yleiset huomiot periaatepäätöksen luonnoksesta

FiCom pitää kärkihankkeen tavoitetta suotuisan toimintaympäristön luomisesta digitaalisille palveluille ja uusille liiketoimintamalleille kannatettavana. Teknologianeutraliteetti on media- ja viestintäpolitiikan lisäksi tärkeä lähtökohta kaikelle alaa koskevalle sääntelylle eikä käytettävän tekniikan tule vaikuttaa palveluiden oikeudelliseen kohteluun.

1. Tuetaan vastuullista mediaa ja journalismia, niiden käyttöä sekä uusien toimijoiden syntyä

FiCom kannattaa toimenpidettä, jonka tavoitteena on alentaa e-lehtien ja e-kirjojen arvonlisäveroa samalle tasolle printtiversioiden kanssa heti, kun direktiivimuutos mahdollistaa sen.

2. Varmistetaan, että media-alan sääntely on ennustettavaa ja vaikutetaan EU-tason sääntelyyn

Myös FiComin näkemyksen mukaan mediapalveluita koskevat direktiivit tulee panna mahdollisimman joustavasti ja teknologianeutraalisti täytäntöön, joten FiCom kannattaa kohtien 6 ja 7 toimenpiteiden tavoitetta. Sääntelyn tulee olla selkeää ja kohdella kaikkia teknisiä ratkaisuja samalla tavalla.

FiCom ei kannata kohdan 10 toimenpiteiden tavoitetta edistää tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen hyödyntämistä sopimuslisenssijärjestelmän avulla, vaan suoran sopimisen tulisi aina olla ensisijainen keino palveluihin tarvittavien oikeuksien selvittämiseksi. Kollektiivihallinnointi on perusteltua vain, jos oikeuksien haltijoiden suuren määrän tai muuten käyttöyhteyden tarpeiden vuoksi suora sopiminen ei ole oikeuksien ensisijaisilla markkinoilla käytännössä toimiva vaihtoehto. Tällöinkin lainsäädännön tulee taata käyttölupien kattavuus ja kollektiivihallinnon rakenteiden oltava sellaiset, että hintavaatimukset vastaavat oikeuksien arvoa markkinoilla. Lainsäädännön ja markkinoiden ohjauksen avulla tulee luoda rakenteet, jotka vahvistavat yksittäisen tekijän mahdollisuuksia ottaa oikeuksia itsehallintoon sekä mahdollistavat kriittisen arvion siitä, edistääkö yhteishallinto teosten käyttöä ja oikeuksien saatavuutta.

3. Tuetaan digitaalisen jakelun kehitystä ja hillitään jakelukustannusten nousua

Keskeisin nopeiden yhteyksien kysyntää lisäävä tekijä on sisältöpalvelut ja niiden kysyntää tulee lisätä kiihdyttämällä teknologianeutraalisti ja kustannustehokkuus huomioiden julkisten palvelujen ja prosessien digitalisointia ja tarjontaa. Lähtökohtana tulee kuitenkin olla käyttäjien todelliset tarpeet ilman kategorisia nopeustavoitteita, koska palvelujen käyttäjille verkkotekniikalla ei ole merkitystä, vaan palveluiden saatavuudella ja toimivuudella.

4. Vahvistetaan medialukutaitoa ja mediataitoja sekä suunnataan mediakasvatusta uusille kohderyhmille

-

5. Lisätään tietoisuutta disinformaatiosta ja vastustetaan disinformaation, vihapuheen ja laittomien sisältöjen leviämistä

FiCom pitää tärkeänä, että eurooppalaiseen laittomien sisältöjen sekä vihapuheen vastaisiin toimiin osallistuessa huomioidaan sähkökauppadirektiivissä säännelty välittäjien ja alustojen vastuuvapaus, jota EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö on vielä täsmentänyt Vaikka ensisijainen keino tulisi olla lähteellä puuttuminen, eivät ns. luotetut ilmoittajat (trusted flaggers) ole tekijänoikeudella suojattua aineistoa koskevissa tilanteissa välttämättä toimiva ratkaisu, koska kysymys alustoille lisätyn aineiston luvanvaraisuudesta voi näissä tapauksissa olla usein tulkinnanvarainen ja siten hyvin haastava. Lainvastaisen sisällön osalta arvio sisältöjen laillisuudesta sekä suoritettavista toimenpiteistä kuuluu aina toimivaltaisille viranomaisille, ei välittäjille.

FiCom kannattaa viranomaisyhteistyön kehittämistä, mutta alustan tarjoajan vapaaehtoisesti toteuttamat toimet sisällön suhteen eivät saa vaikuttaa sähkökauppadirektiivin mukaiseen vastuuvapauteen. Sisältöjen poistamisessa on huomioitava asianmukaiset oikeusturvatakeet niin käyttäjille kuin palveluntarjoajillekin.

6. Kehitetään esteettömyyttä lisääviä teknologioita ja turvataan erityisryhmien palvelutaso

-

7. Lisätään yhteistyötä ja sidosryhmien osallistumista mediapolitiikan valmisteluun

FiCom kannattaa eri viranomaisille ja hallinnonaloille hajautuneen mediapolitiikan keskitettyä koordinoimista. Liikenne- ja viestintäministeriön, työ- ja elinkeinoministeriön sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistä koordinaatiota sisältöalan kasvun tukemiseksi tulee edistää siten, että esimerkiksi immateriaalioikeuksien valmistelu ja käytännön hallinto olisivat jatkossa yhdessä paikassa.

FiCom ottaa mielellään osaa säännöllisesti kokoontuvaan mediapolitiikan verkostoon ja tulee jatkossakin kuulluksi mediapolitiikkaan liittyvissä lainsäädäntö- ja muissa hankkeissa.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

25.6.2018

FiComin lausunto digitaalisen infrastruktuurin strategiasta

FiComin keskeiset viestit

  • 3,5 GHz:n taajuusalueen allokoiminen kokonaisuudessaan valtakunnalliseen teletoiminnan käyttöön on erittäin kannatettavaa ja perusteltua, kuten myös 26 GHz:n taajuusalueen vaiheittainen yhteiskäyttöönotto vuodesta 2018 alkaen.
  • Verkkorakentamisen edistämiseen tähtäävät toimenpiteet, kuten lupamenettelyjen kehittäminen yhden luukun periaatteen mukaiseksi, ovat kannatettavia.
  • Verkkoinvestointien -ja rakentamisen kannustamiseksi verkkoinfran sijoittamisoikeuden tulee jatkossakin olla pysyvää ja vastikkeetonta.
  • Sähköyhtiöiden mahdollisuudesta rakentaa viestintäverkkoa tulee laatia perusteellinen erillisselvitys markkinahäiriöiden välttämiseksi ja verkkoinvestoijien tasapuolisen kohtelun takaamiseksi.
  • Kuitukysynnän lisäämistä tukevat toimenpiteet ovat hyvin keskeisiä kuitutilaajayhteyksien investoinneille ja tilauksille.

Yleistä

Strategian visiona on viedä Suomi tietoliikenneverkkojen kärkimaaksi. Tavoitteena on, että Suomessa tarjottavat kiinteät ja langattomat laajakaistaverkot ovat nopeudeltaan, laadultaan ja viiveeltään riittäviä tulevaisuuden palveluiden ja innovaatioiden toteuttamiseksi.

Tietoliikenneverkot ovat kaiken digitalisaation edellytys, joten FiCom pitää digistrategian laatimista tarpeellisena ja luonnoksessa esitettyjä tavoitteita ja toimenpiteitä hyvinä, kannatettavina ja perusteltuina.

3,5 GHz:n taajuusalueen osoittaminen valtakunnalliseen käyttöön on perusteltua ja kannettavaa

Suomi on maailman johtava maa mobiiliteknologiassa ja mobiilidatan käytössä. Tämä edelläkävijyys vaatii teleyrityksiltä toimenpiteitä ja investointeja, mutta myös mahdollistavaa ja teleyrityksiä tukevaa taajuuspolitiikkaa.

Luonnoksessa esitetään, että koko 3,5 GHz:n taajuusalue huutokaupataan valtakunnalliseen käyttöön. FiCom pitää ehdotusta perusteltuna ja kannatettavana, koska se on aivan keskeinen edellytys nopealle langattomalle laajakaistalle ja Suomen ainutlaatuisille rajoittamattomille mobiilidataliittymille sekä Suomen kilpailukyvylle. Kokonaisuudessaan valtakunnalliseen ja kaupallisen käyttöön myönnetty taajuusalue on teknisesti paras ja tehokkain tapa hyödyntää rajallista taajuuskaistaa valtakunnallisessa 5G-käytössä.

Valtakunnallinen 3,5 GHz:n 5G-verkko mahdollistaa luonnoksen tavoitteet eli lyhyen latenssin, korkean kapasiteetin, huippunopeat yhteydet sekä energiatehokkuuden. Näiden tavoitteiden lisäksi valtakunnallinen allokointi takaa kilpailun jatkuvuuden, mikä on aina kuluttajien ja muiden loppukäyttäjien etu.

Myös älyliikenne ja liikenteen automaatio hyötyvät 3,5 GHz:n taajuusalueen valtakunnallisuudesta, koska matalammalla taajuusalueella saavutetaan laajempi ja yhdenmukaisempi verkon peitto. FiCom pitää hyvänä huomiona luonnoksessa sitä, että älyliikenteen kriittiset toiminnot eivät voi perustua siihen, että matkaviestinverkkoon jatkuvasti kaikkialla saatavissa.

5G-teknologia ja standardointi mahdollistavat verkon viipaloinnin (Network Slicing) eli sen, että räätälöityjä, käyttäjäkohtaisia palveluja voi kustannustehokkaasti tarjota samassa radioverkossa erityyppisiin tarpeisiin, joihin vanhemmat standardit eivät ole taipuneet. 5G-standardoinnissa tällaisia esimerkkejä ovat olleet juuri satamat, lentokentät, tehdaskiinteistöt, teollisuuden IoT-ratkaisut ja niin edelleen.

FiCom pitää keskeisenä sitä, että 3,5 GHz:n taajuusaluetta on luonnoksessa tarkasteltu kokonaisuutena.  Kokonaisuudessa on huomioitu erinomaisesti Venäjän taajuuskäytön aiheuttama rajoite, joka vaikuttaa taajuusalueen käyttöön Suomessa.

Kokonaisuudessa on hyvin otettu huomioon myös yksilölliset verkkotarpeet. Räätälöityjen verkkotarpeiden osalta luonnoksessa esitetään, että 3,5 GHz:n toimiluvissa velvoitettaisiin toimiluvanhaltija vuokraamaan Viestintäviraston määrittelemin ehdoin taajuuden käyttöoikeus muulle toimijalle sellaisella maantieteellisellä alueella, jolla toimiluvanhaltija ei tarjouspyynnöstä huolimatta tarjoa räätälöityä palvelua.

Se, että räätälöityjä ratkaisuja tarjoavat ensisijaisesti valtakunnalliset toimijat, on tärkeä osa taajuusalueen kokonaisuuden, mutta myös sen eheyden ja tehokkuuden kannalta. Lisäksi ehdotettu ratkaisu mahdollistaa ja tukee verkkopalvelukilpailua sekä palvelun tarjoajan että käyttäjän kannalta.

Viestintäviraston määrittelemät ehdot tulee olla tasapuoliset, kohtuulliset ja syrjimättömät kaikille osapuolille ja osapuolilla tulee olla mahdollisuus osallistua ehtojen laadintaan.

Suomen digitallinen kilpailukyky ja aseman säilyttäminen mobiilidatan kärkimaana myös jatkossa edellyttävät 3,5 GHz:n taajuusalueen osoittamista kokonaisuudessaan kaupallisen yleisen teletoiminnan valtakunnalliseen käyttöön.

26 GHz:n yhteiskäyttö jo 2018 on innovatiivista taajuuspolitiikkaa

Luonnoksessa esitetään myönnettäväksi 26 GHz:n taajuusalueen ylin osa määräaikaiseen kaupalliseen yhteiskäyttöön vuodesta 2018 alkaen. Vaikka taajuusalueetta ei vielä ole harmonisoitu 5G-teknologian käyttöön eikä päätelaitteita ole toistaiseksi tarjolla, on erinomaista, että taajuusalueelta osoitetaan ylätaajuus käytettäväksi jo nyt. Testaustoiminta ja rajattu kaupallinen pilotointi mahdollistavat taajuusalueen laajamittaisen käyttöönoton vuonna 2020 ja samalla Suomen pysymisen mobiiliteknologian eturivissä.

Taajuuksien TTO-käyttö

Taajuuksien testilupien myöntäminen tutkimus-, tuotekehitys- ja opetuskäyttöön on tärkeää useammastakin syystä. Samalla TTO-käyttö kuitenkin rajoittaa kaupalliseen käyttöön tarkoitettujen taajuuksien käyttöä ja siten heikentää merkittävästi liittymien käyttäjien palvelun laatua. Tämä palvelun laadun heikentymien korostuu etenkin tietyillä tiheästi asutuilla alueilla ja datan käytön voimakkaan kasvun myötä tilanne pahenee jatkossa entisestään.

Palveluiden käytettävyyden ja laadun varmistamiseksi TTO-alueita tulee jatkossa tarkastella uudelleen esimerkiksi alueita pienentämällä, siirtämällä alueita harvaan asutuille alueille ja sisätiloihin.  

Verkkojen rakentamisen edistäminen

Tietoliikenneverkkoja rakennetaan muiden kuin teleyrityksen omistamille maille ja kiinteistöille. Ennen kuin liittymä voidaan tarjota asiakkaalle, sitä edeltää verkon rakentamisen monitahoinen prosessi. Kuten luonnoksessa on todettu, kunnat ovat monessa suhteessa verkkorakentamisen avainasemassa. Suomessa on tällä hetkellä 311 kuntaa. Kuntien moninaiset ja pirstaloituneet käytännöt, edellytykset sekä resurssit ja osaaminen hankaloittavat rakentamista. Luonnoksessa on aivan oikein kannustettu kuntia kehittämään omia menettelyjään laajakaistarakentamisen sujuvoittamiseksi, mutta parempi olisi, että kunnat kehittäisivät yhteisiä menettelyjä, eivätkä omia, erilaisia menettelyjä.

Tällä hetkellä kuntien lupakäytännöt poikkeavat toisistaan ja joillakin kunnilla on käytössään erityyppisiä lisävaatimuksia, kuten esimerkiksi vaatimukset laajoista asfaltointitöistä kaivuutyön jälkeen ja/tai vain nimetyn alihankkijan käyttäminen kyseisiin töihin. Teleoperaattorin kannalta tämän kaltaiset vaatimukset tarkoittavat omien prosessien käytöstä luopumista ja lisäkustannuksia.

Luonnoksen muut kannusteet kunnille, kuten mikrosahauksen ja olemassa olevan infran hyödyntämisen salliminen sekä tukiasemien sijoittelun helpottaminen, ovat kaikki kannatettavia. Luonnoksessa tulisi kuitenkin tavoitella sitä, että valtion toimin vaikutetaan siihen, että kunnissa laajasti mahdollistetaan yhdenmukainen rakentamis- ja lupamenettely ja uusien rakennustapojen, kuten mikrosahauksen käyttö.

Kaapeleiden ja niihin liittyvien rakennelmien sijoittamisessa maanteille on tapahtunut merkittävää positiivista kehitystä. Rakentamissääntelyn ja luvituksen keventäminen helpottaa ja nopeuttaa viestintäverkkojen rakentamista. Luvituksen ja sähköisen asioinnin edistäminen on ollut huomattavaa viime vuosina. FiCom kannattaa ja kannustaa luonnoksessa esitettyjä edistämistoimia sijoituslupamenettelyjen keventämiseksi ja sähköisen asiointijärjestelmän kehittämiseksi kohti yhden luukun digitalisoitua menettelyä.

Verkkoinfran sijoittamisoikeus maanteiden varsille

Luonnoksessa viitataan ministeriön oikeudelliseen selvitykseen johtojen ja muiden rakennelmien sijoittamiseen maantie- ja rautatiealueilla. FiCom suhtautui lausunnossaan kriittisesti selvityksen esityksiin ja johtopäätöksiin viestintäverkkojen sijoittamisessa.

Aivan keskeistä viestintäinfrastruktuurin rakentamisessa ja sitä kautta digitalisaatiossa on, että sijoittamisoikeuden tulee jatkossakin olla pysyvää ja vastikkeetonta, kuten nykyisin. Valtion määräaikaiset ja vastikkeelliset vuokrasopimukset antaisivat aivan väärän signaalin verkkojen rakentamisen ja investointien kannustimiksi.

Selvityksen ehdotukset ovat myös vastoin strategialuonnoksen visiota, tavoitteita ja toimenpiteitä, joten selvitystä tulee tarkastella koko yhteiskunnan ja Suomen kannalta ja asettaa se tähän kokonaiskuvaan, eikä tarkastella asiaa pelkästään juridisesta näkökulmasta. 

Sähköyhtiöiden kuituinvestoinnit

Verkkoinfran rakentaminen on tarpeellista ja kannatettavaa digitalisaation mahdollisuuksien luomiseksi ja saavuttamiseksi. Luonnoksessa esitetään, että sähköyhtiöt voisivat rakentaa televerkkoa. Sähköyhtiön mahdollisesti rakentamassa televerkossa on keskeistä, ettei se luo markkinavääristymiä. Verkkoinvestoijia on kohdeltava yhdenmukaisesti, jolloin sääntelyn on oltava kaikille tasapuolista ja syrjimätöntä. Koska asia on merkittävä ja siinä monia avoimia kysymyksiä, FiCom esittää, että asiasta teetetään erillinen selvitys.

Julkisen sektorin rooli

Julkishallinnon ja yksityisen toiminnan roolit on pidettävä selkeinä. Valtion tulee olla toimintojen mahdollistaja ja yritysten toimintojen toteuttajia. Valtionyhtiöissä ja valtion enemmistöyhtiöissä on huomioitava erityisesti kilpailuneutraliteetti, eikä kilpailuille yksityisille markkinoille tule mennä. Markkinaehtoisen terveen kilpailun kautta pystytään tuotteet ja palvelut tehokkaimmin tuottamaan kuluttajille ja yrityksille. Esimerkiksi yleispalvelusääntelyllä on huolehdittu siitä, että kuluttajat ja muut loppuasiakkaat saavat tarvitsemansa vähimmäispalvelut.

Muuta

Luonnoksessa on hyviä ehdotuksia verkkojen rakentamisen edistämiseksi ja helpottamiseksi, kuten tukiasemien sijoittaminen valtion omistamille alueille. 5G-verkot edellyttävät nykyistä tiheämpää tukiasemaverkostoa, joten tiealueella olevan rakennutetun infran, kuten valaisinpylväiden, hyödyntäminen on kannatettavaa ja tarpeellista. On toivottavaa, että myös muiden valtion alueiden hyödyntäminen olisi mahdollista samoilla keveillä ehdoilla kuin maantien osalta. Tämä onnistuisi esimerkiksi keventämällä luovutuslakia (Laki oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta 973/2002).

Huippunopeiden yhteyksien kysynnän lisääminen on keskeistä investointipäätöksille ja tilaajayhteyksien tilauksille. Luonnoksessa on esitetty toimenpiteitä kysynnän lisäämiseksi. Tällaisia ovat esimerkiksi julkishallinnon palveluiden nykyistä laajempi digitalisointi, innovatiivisten julkisten hankintojen edistäminen ja esimerkiksi maakunnille jaettu tieto viestintäverkkojen hyödyistä. Kunnat ja kaupungit tulisi saada kilpailemaan siitä, missä tarjotaan parhaat verkkoyhteydet.

Kannatettava ja hyvä ehdotus on, että tiealueille sijoitetaan perusparannushankkeiden yhteydessä kaapelikanavia ja putkia. Tällöin tulee huolehtia siitä, että niitä sijoitetaan perusparannushankkeiden yhteydessä riittävä määrä, jotta kaikki halukkaat toimijat voivat asentaa niihin kuitukaapelinsa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

20.6.2018

FiComin lausunto taajuusasetuksesta, huutokauppa-asetuksesta ja toimilupahakuilmoituksesta

FiComin keskeiset viestit

  • Taajuusalueen osoittaminen valtakunnalliseen käyttöön on kannatettava ja perusteltu esitys.
  • FiCom esittää asetuksesta poiketen taajuuksien tekniseksi jakotavaksi kolmea 130 MHz:n taajuuskaistaa (blokkia) taajuusalueelta 3410 – 3600 MHz ja kuutta 60 – 70 MHz:n taajuuskaistaa (blokkia) alueelta 3600 – 3800 MHz.
  • Huutokaupattavien taajuuksien lähtöhinta on verrattain korkea, kun otetaan huomioon Venäjän taajuuskäytön aiheuttamat rajoitteet ja toimilupakauden kesto.
  • Digistrategian investointikannusteiden tavoitteiden mukaisesti toimilupakauden kestoa tulee pidentää esitetystä 15 vuodesta 20 vuoteen.
  • Ehdotettu 60 prosentin väestöpeittovelvoite 3410–3800 MHz-taajuuksilla tulee poistaa tai peittovelvoite olla esitettyä 60 prosenttia pienempi ja lisäksi 5G-peittoalueeseen lasketaan mukaan myös muilla kuin 3,5 GHz taajuuksilla rakennettu 5G-peitto.
  • TTO-alueiden maantieteellistä laajuutta ja sijaintia tulee tarkastella uudelleen niiden kuluttajille ja muille käyttäjille aiheuttamien merkittävien haittojen takia.

Taajuusasetuksen muutos

FiCom puoltaa luonnoksessa esitettyä ratkaisua, jonka mukaan taajuusalue 3410 -  3800 osoitetaan valtakunnallisesti langattoman laajakaistan käyttöön. Luonnoksessa on hyvin tuotu esille keskeiset perusteet, jotka puoltavat taajuusalueen osoittamista esitettyyn käyttötarkoituksen. Taajuuksien valtakunnallinen käyttö mahdollistaa kapasiteetin kasvun, latenssin lyhenemisen ja huippunopeat yhteydet sekä kilpaillun 5G-markkinan. Ehdotettu ratkaisu on myös keskeinen ja välttämätön verkkoinvestointien ja Suomen kilpailukyvyn kannalta.

Tutkimus-, tuotekehitys- ja opetuskäyttöön (TTO) on osoitettu taajuuskäyttölupia valtakunnallisista taajuuksista, mitkä eivät ole muiden loppukäyttäjien käytettävissä. TTO-käyttö on tärkeää ja sille tulee allokoida myös jatkossa taajuuslupia, mutta jatkossa tulee arvioida uudelleen TTO-alueiden maantieteellistä laajuutta ja sijaintia. Nykyiset TTO-alueet sijaitsevat tiheästi asutuilla alueilla eri puolella Suomessa aiheuttaen merkittävää haittaa kuluttajille ja muille loppukäyttäjille. Mobiilidatan käyttö kasvaa myös jatkossa todella voimakkaasti, joten ilman TTO-alueiden uudelleentarkastelua niiden aiheuttamat haitat kuluttajille tulevat kasvamaan entisestään. TTO-alueita tulee arvioida uudelleen esimerkiksi alueita pienentämällä, siirtämällä alueita harvaan asutuille alueille ja sisätiloihin. 

Huutokauppa-asetus

Luonnoksessa esitetään huutokauppatavaksi taajuusalueelta 3410 – 3600 kaksi 60 MHz:n blokkia ja yksi 70 MHz:n blokki. Taajuusalueelta 3600 – 3800 MHz:n ehdotetaan huutokaupattavaksi yksi 60 MHz:n ja kaksi 70 MHz:n blokkia.

FiCom esittää, että esityksen jatkovalmistelussa esitystä muutetaan seuraavasti: huutokaupataan kolme taajuuspakettia siten, että kussakin yksittäisessä taajuuspaketissa on yksi 130 MHz blokki, yksi 60/70 MHz blokki alemmalta 200 MHz kaistalta ja yksi 60/70 MHz blokki ylemmältä 200 MHz kaistalta.  Kolmen blokin (130 MHz) aluetta käytetään maantieteellisillä alueilla, joilla ei ole Venäjän aiheuttamia rajoitteita. Kuutta (60/70 MHz) blokkia käytetään maantieteellisillä alueilla, joilla on rajoitteita (liite).

Tämä ehdotus mahdollistaa yksinkertaisen huutokaupan, koska myydään vain kolme taajuuspakettia.  Etukäteen määritellyt taajuuspaketit varmistavat sen, että huutokaupan osallistujat tietävät, mitä taajuuksia ovat ostamassa molemmille maantieteellisille alueille.

Huutokaupattavien taajuuksien lähtöhinnat ovat FiComin näkemyksen mukaan varsin korkeat, kun otetaan huomioon esimerkiksi taajuusaluetta koskevat tekniset rajoitteet. Myös kansainvälisen vertailun perusteella lähtöhinnat vaikuttavat mielestämme korkeilta (toki eri maiden huutokauppojen hinnat eivät ole suoraan vertailtavia). Verrattuna esimerkiksi Iso-Britannian 3500 MHz huutokaupan lähtöhintaan ja tulossa olevaan Espanjan 3700 MHz huutokaupan lähtöhintaan, ehdotetut Suomen lähtöhinnat (MHz/asukas) ovat moninkertaiset.

Ehdotettu toimilupakausi on 15 vuotta. 5G-teknologia ja – markkinat ovat vielä varhaisessa kehitysvaiheessa, joten toimilupakausi vaikuttaa lyhyeltä.  5G-verkkopalvelua arvioidaan käytettävän suurella määrällä erilaisia IoT-laitteita. Useassa IoT-käyttötapauksessa sensoreiden elinikä voi olla jopa kymmeniä vuosia. Lyhyt toimilupakausi rajoittaisi myös palvelusopimusten tekemistä. 5G-laitteita ei ole vielä laajasti saatavilla lähivuosina, joka osaltaan viivästyttää sopimusten tekemistä koskien 5G-palveluita.

Esitetty toimilupakauden kesto on 25 % lyhyempi kuin esimerkiksi 800 MHz:n taajuushuutokaupoissa. Luonnoksessa ei perusteltu, miksi ehdotettu toimilupakausi on poikkeuksellisen lyhyt.  Investoinnit tulevat olemaan merkittäviä, kun teleyritykset rakentavat uusia ja päivittävät vanhoja tukiasemia. Tämä edellyttää myös mittavia kuituinvestointeja, joka tarkoittaa kuitukaapeleiden rakentamismäärien huomattavaa lisäämistä.

Digistrategian tavoitteiden mukaisesti esityksen tulee kannustaa investointeihin, joten toimilupakautta tulee pidentää viidellä vuodella päättymään 2038, jolloin kauden pituus vastaa tavanomaista lupakautta ja mahdollistaa investointien takaisinmaksun.

Ilmoitus toimilupien hakemisesta

Ehdotettu 99 %:n väestöpeittovelvoite, jossa otetaan huomioon myös muilla ehdoissa mainituilla taajuuksilla rakennetut verkot, on kannatettava.

Ehdotamme kuitenkin 3410–3600 MHz taajuusalueelle suunnitellun 60 %:n peittovelvoitteen poistamista. Käytännössä esitetty velvoite ei antaisi toimiluvan haltijalle riittävästi joustavuutta kohdistaa verkkoinvestointeja liikenteen määrän ja asiakastarpeiden mukaan käyttäen nykyteknologioita. 4G-verkkojen liikenne kasvaa vielä useita vuosia. Taajuusaluekohtaisen peittovelvoitteen asettaminen jättäisi 4G-verkon kapasiteettiparannuksiin vähemmän resursseja.

Velvoitteen arvioinnissa tulisi myös ottaa huomioon, että 5G-päätelaitteita on odotettavissa merkittävässä määrin markkinoille vasta vuonna 2020, joten toimiluvanhaltijat joutuisivat investoimaan väestöpeittoon tällä korkealla taajuusalueella etupainotteisesti. Teknisten rajoitusten vuoksi tällä spesifillä taajuusalueella toteutettu verkko ei mahdollistaisi 4G:stä poikkeavia nopeuksia.

Jos yleisen 99 % :n väestöpeittovelvoitteen lisäksi nähdään välttämättömäksi, suunnitellun velvoitteen sijaan voisi harkita toimiluvanhaltijoille esimerkiksi siten, että peittovelvoite on esitettyä 60 prosenttia pienempi ja 5G-peittoalueeseen lasketaan mukaan myös muilla kuin 3,5 GHz taajuuksilla rakennettu 5G-peitto.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

30.5.2018

FiComin lausunto virastouudistuksen HE:stä

Liikenne- ja viestintävaliokunnalle
Asia: HE 61/2018 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi (HE 61/2018 vp). FiCom esittää seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Esityksen tavoitteita voidaan pitää kannatettavina ja hyvinä, sillä uudistus nähdään monessa suhteessa mahdollistajana. Esityksen tavoitteiden toteutumista tulee seurata.
  • FiCom pitää hyvänä, että Kyberturvallisuuskeskuksesta (5 §) ja sen tehtävistä (3 §) on omat säännökset.
  • Rahoituksen läpinäkyvyyttä ja kohdentumista tulee seurata sekä keventää teleyritysten maksurasitetta.

Yleistä

Esityksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistettäisiin uudeksi virastoksi, Liikenne- ja viestintävirastoksi (Traficom). Liikenneviraston jäljellä olevat tehtävät ja toiminnot tulisivat uuden Väyläviraston tehtäviksi. Liikenneviraston liikenteenohjaus- ja hallintapalveluiden (tie-, rautatie- ja meriliikenteen ohjaus) tehtävät siirrettäisiin perustettavaan valtion erityistehtäväyhtiöön. Kolmesta nykyisestä organisaatiosta muodostuisi siis kolme uutta organisaatioita.

Kyse on mittavasta muutoksesta, jossa jatketaan liikenne- ja viestintäministeriön ja se alaisten virastojen uudistamishankkeita. Uusi Traficom olisi todellinen mammuttivirasto, jossa olisi henkilöstöä noin 800 ja Väylävirastossakin 400. Uusien virastojen on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2019.

Virastouudistuksen tavoitteista

Esityksen mukaan uudistuksen tavoitteena on muun muassa parantaa koko hallinnonalan kykyä vastata toimintaympäristön muutoksiin, kehittää ja vahvistaa hallinnonalan strategista ohjausta sekä saada synergiaetuja. Aivan keskeinen tavoite liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalalla on varmistaa ja lisätä asiakaslähtöisyyttä ja huomioida asiakkaiden tarpeet. Tavoitteena on myös parantaa edelleen hallinnon tuottavuutta ja vaikuttavuutta resurssien monipuolisemmalla ja tehokkaammalla käytöllä (s. 42).

FiCom pitää esitettyjä tavoitteita kannatettavina ja hyvinä, koska ne osaltaan muun muassa mahdollistavat uusia liiketoimintamahdollisuuksia markkinoille, toimijoiden tukemiseen kokeiluissa ja tuotekehityksessä sekä nähdään mahdollisuutena virastojen toimintojen tehostamiseen ja kehittämiseen.

Koska kyse on mittavasta uudistuksesta, tavoitteiden toteutumista tulee seurata.

Kyberturvallisuuskeskus ja taajuushallinto

Viestintäverkkojen osalta virastouudistuksessa keskeisintä on turvata kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoinen osaaminen ja ammattitaito. Molemmat toiminnot ovat oleellisia Suomen digitalisaatiolle, ja ne tulee taata myös jatkossa.

Esityksen lausunto-osion mukaan etenkin yrityksille oli tärkeää, että erityisalojen asiantuntemus ja toimialatuntemus uudistuksessa säilytetään vähintään uudistusta edeltävällä tasolla. Yhtenä keskeisimpänä asiana useissa lausunnoissa pidettiin kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoisen osaamisen ja ammattitaidon turvaamista.

FiCom pitää hyvänä sitä, että esitykseen on lisätty Kyberturvallisuuskeskuksesta omat säännökset (3 ja 5 §), eikä siitä päätetä viraston sisäisellä työjärjestyksellä. Keskus toimisi organisatorisesti suoraan pääjohtajan alaisuudessa ja toiminnallisesti erillisenä, omana kokonaisuutenaan. Esityksen perusteluissa oleva maininta Kyberturvallisuuskeskuksen luotettavuudesta, toiminnan jatkuvuudesta ja operatiivisten toimintaedellytysten huolehtimisesta on myös hyvä kirjaus.   

Esityksen vaikutuksista

Tuottavuuden ja tehokkuuden edistäminen on yksi esityksen tavoitteista. Toimintamenot ja asiakasmaksut siirtyisivät kuitenkin sellaisenaan Liikenne- ja viestintävirastolle. Kun tarkoitus on tehostaa toimintoja ja saavuttaa synergiaetuja, tulee tämän näkyä myös toimintamenojen ja sitä kautta teleyritysten maksujen alenemisena.

Viestintävirasto on lähes kokonaan teleyritysten tuotoilla rahoitettava virasto, kun taas Trafin rahoituksesta reilu neljännes tulee valtion varoista. Teleyritysten ei pidä subventoida liikennepuolen menoja, joten uuden viraston rahoituksen läpinäkyvyyttä ja kohdentumista tulee seurata.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

11.5.2018

Lausunto maantie- ja rautatiealueiden toissijaista käyttöä koskevasta selvityksestä

Asia: Lausuntopyyntö LVM/587/03/2018

FiCom kiittää mahdollisuudesta saada lausua asiasta ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää selvitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Selvityksessä on onnistuttu kartoittamaan keskeisiä oikeudellisia kysymyksiä, mutta myös esittämään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia.

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom kannattaa selvityksen lupamenettelyn digitalisointiin liittyviä kehitysehdotuksia.
  • Selvitystä johtojen sijoittamisoikeuden muuttamisesta vuokrausoikeudeksi FiCom pitää perusteettomana eikä kannata selvityksen johtopäätöksiä tästä. Kyse olisi merkittävästä ja perustavanlaatuisesta muutosehdotuksesta, jonka kokonaisvaikutuksia ei ole lainkaan arvioitu.
  • Valtio on maanomistajana ja lainsäätäjänä aivan poikkeuksellisessa erityisasemassa johtojen omistajiin nähden, ja sen tulisi kaikin tavoin kannustaa investoimaan kriittiseen verkkoinfrastruktuuriin ja toimimaan digitaalisen infrastruktuurin strategian tavoitteiden mukaisesti.

Digitalisoitu lupaprosessi

Lupaprosessin digitalisoimien on aivan keskeistä lupamenettelyn sujuvoittamisessa ja keventämisessä. Selvityksessä on ansiokkaasti nostettu esiin digitalisoinnin merkitys ja tehty sitä koskevia kehitysehdotuksia (7.1.2). FiCom kannattaa voimakkaasti selvityksen kehittämisehdotuksia ja niiden edelleen kehittämistä jatkotyössä, koska ne vievät kohti yhden luukun periaatetta ja keventävät sekä luvanhakijan että -käsittelijän taakkaa. Jatkokehitystä on syytä tehdä myös osissa, mutta tavoitteena voisi olla täysin automaattinen ja digitalisoitu lupaprosessi.

Sijoituslupa- ja sopimusprosessi tulisi yhdenmukaistaa, jotta hakijan ei tarvitsisi asioida usean eri viranomaisen kanssa ja jotta vältyttäisiin selvityksen kaaviokuvasta ilmeneviltä tilanteilta (s. 105). Todennäköisesti hakemusprosessin digitalisointi edesauttaa menettelyn sujuvoittamista ja yhdenmukaistamista, mutta jo tätä ennen tulisi ryhtyä yhdenmukaistamistoimenpiteisiin.

Sijoittamisoikeus pysyväksi

Selvityksen sivulla 118 todetaan, että ”Käyttöoikeussopimuksen minimikestolla annettaisiin johdon tai mainoslaitteen sijoittajalle minimisuoja samalla tavalla kuin nyt 5 vuoden säännöllä tehdään.” Edelleen siinä todetaan, että ”määräaikaisia sopimuksia käytettäessä olisi hyvä sopia samaa tieosuutta koskevat sopimukset eri toimijoiden kanssa päättymään samanaikaisesti.”

Teleyrityksillä on ollut mahdollisuus sijoittaa johtoja ja rakennelmia yleisten teiden varsille, ja tätä mahdollisuutta on syytä jatkaa myös vastaisuudessa. Viestintäverkkojen investoinnit ovat etupainotteisia ja pitkäikäisiä. Teleyritysten verkkoinvestoinnit tulevat kasvamaan nykyisestä yli 500 miljoonan vuositasosta. Tällöin sijoittamista koskevan rakentamisen ja lupakäytäntöjen sujuvuus korostuu entisestään, mutta myös sijoittamisen pysyvyys on aivan keskeinen arvioitaessa investointiriskejä.

Viestintäverkot ovat kriittistä infrastruktuuria, jolla turvataan muun muassa monia keskeisiä viranomaistoiminteita, joten johtojen sijoittamista tulisi tarkastella myös osana julkisen intressin turvaamista. Johtojen käyttöikä on noin 50 vuotta, ja jatkossa johdot pohjautuvat valokuituun, joten kapasiteetin osalta niiden käytettävyys tulee olemaan aivan toista kuin kuparijohtojen. Kriittistä maan alle sijoitettavaa verkkoinfrastruktuuria ja mainoslaitteita tai puun tilapäistä varastointia ei tulisi rinnastaa sijoittamisoikeuden osalta toisiinsa, sillä kyse on paitsi täysin erilaisista myös mittakaavaltaan eritasoisista asioista.

FiComin mielestä viestintäverkkojen sijoittamisoikeuden tulee olla pysyvä. Sen tulee perustua yksiselitteisesti oikeuteen sijoittaa viestintäverkkoinfraa pysyvästi esitetyn määräaikaisen vuokraoikeuden sijaan. Voimassa olevassa tietoyhteiskuntakaaressa ja maankäyttö- ja rakennuslain yhdyskuntateknisten laitteiden sijoittamista koskevissa säädöksissä korvausperuste on ja on ollut haitta ja vahinko, ei vuokra. Tämä korvausperuste tulee säilyttää myös jatkossa. Jos tienhaltijalle tulisi pakottava tarve siirtää johtoja tai rakennelmia, sen kustannuksista tulisi sopia tai säätää erikseen.

Ehdotetussa muutoksessa olisi kyse todella fundamentaalisesta muutosesityksestä, jossa ei ole lainkaan huomioitu sen kokonaisvaikutuksia teleyrityksille eikä koko yhteiskunnalle ja digitalisaatiolle. Selvityksen ehdotus olisi selkeästi ristiriidassa valmisteilla olevan digitaalisen infrastruktuurin strategian kanssa, jonka toisena keskeisenä tavoitteena on tukea valokuiturakentamista. Jos selvityksen esitykset toteutusivat sellaisenaan, niillä olisi väistämättä heijastusvaikutuksia myös muiden kiinteistön omistajien käyttäytymiseen, mikä taas entisestään vaikeuttaisi verkkoinvestointeja.  

Esimerkiksi viiden vuoden määräajoin tehtävä vuokrasopimus aiheuttaisi tarpeetonta epävarmuutta investoinneille sekä lisäisi hallinnollista taakkaa merkittävästi. Lisäksi mahdollisen vuokran avaaminen esimerkiksi viiden vuoden välein olisi merkittävää epävarmuutta korostava tekijä. Investointiriski tulisi huomioida myös verkon sijoitusajassa. Tietoyhteiskuntakaaressa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä, määräyksissä ja toimilupaehdoissa on useita verkon toimivuuteen ja laatuun sekä verkkojen ja palveluiden saatavuuteen kohdistuvia velvoitteita, jotka edellyttävät käytännössä sitä, että kaapelin sijoittaminen on, pakottavia siirtotarpeita lukuun ottamatta, pysyvää.

FiCom esittää, että selvityksen jatkovalmistelussa luovutaan määräaikaisuutta ja vuokraperusteisuutta koskevista ehdotuksista. Johdon sijoittamisen lähtökohtana tulee olla tietoyhteiskuntakaaren mukaisesti pysyvyys, joka sitoo myös mahdollista uutta omistajaa. Korvauksen tulee jatkossakin perustua mahdolliseen haitta- ja vahingonkorvaukseen vuokran sijaan.

Siirtokustannuksista vähintään puitesopimus

Jos johtojen siirtokustannuksista ei selvityksen mukaisesti katsota tarpeelliseksi säätää lailla, asiasta tulisi laatia ainakin puitesopimus, joka loisi ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta. Puitesopimuksessa tulisi huomioida paitsi teleyrityksen investointiriskit, myös valtiovallan toiveet verkkoinvestointeihin kannustamiseksi. FiCom viittaa siirtokustannuksista, niiden määräytymisestä ja laskentakaavasta maantielain valmistelun yhteydessä 4.9.2017 antamaansa lausuntoon.

Valtiovallan tulisi kaikin keinoin kannustaa ja myös omalta osaltaan sitouttaa toimijat koko yhteiskuntaa hyödyttäviin investointeihin sallimalla verkkojen sijoittaminen pysyvästi.

Edellä mainituilla perusteilla johtojen sijoittamista tulisi arvioida kokonaisuutena, ei pelkästään yksityisoikeudellisena kiinteistön käyttöä koskevana sijoittamissopimuksena.

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

3.5.2018

Hallituksen esitys tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta

Asia: HE 44/2018 vp

Yleiset näkemykset

FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää sekä väärinkäytöstietojen käsittelyoikeutta että matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin kieltoa koskevaa esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Väärinkäytöstietojen käsittelyoikeudet

FiComin näkemyksen mukaan henkilötietojen käsittely on syytä turvata myös yleisen tietosuoja-asetuksen tullessa voimaan. Perusteet ja toiminnallinen tarve tietojen käsittelylle ei muutu säädösympäristön muuttuessa, joten FiCom pitää välttämättömänä nykyisen käytännön jatkumisen turvaamista lainsäädännöllä, joka mahdollistaa tietojen käsittelyn kaikille teleyrityksille.

FiCom kannattaa sitä, että väärinkäytöstietojen käsittelyoikeutta koskevat säännökset on sijoitettu tietoyhteiskuntakaareen, joka sääntelee viestintäpalveluiden tarjontaa. FiCom kannattaa myös sitä, että tietojen käsittelyoikeuden antavat säännökset tulevat voimaan samanaikaisesti yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. 

FiCom esittää, että ehdotuksen välttämättömiin tietoihin lisättäisiin henkilön osoitetieto (145 a §:n 3 momentin 1-kohta). Jos henkilötunnusta tai syntymäaikaa ei ole käytettävissä, osoitetieto on tärkeä henkilön tunnistettavuuden kannalta. FiCom esittää säännöstä muutettavaksi seuraavasti:

145 a §

Teleyrityksen oikeus käsitellä rikoksiin liittyviä henkilötietoja

--------------------------------------------------------------------------------

1) rikoksesta tuomitun henkilön nimi, henkilötunnus tai, jos sitä ei ole käytettävissä, syntymäaika tai osoite;

--------------------------------------------------------------------------------

Matkapuhelinliittymien puhelinmarkkinoinnin kielto

FiCom pitää tarpeellisena sääntelyn jatkamista samansisältöisenä ja kolmen vuoden määräajalla esitysluonnoksesta ilmenevillä perusteilla.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

21.3.2018

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
Asia: U 61/2016 vp

FiComin lausunto valtioneuvoston kirjelmään koskien komission asetusehdotusta TV- ja radio-ohjelmien verkkolähetyksiä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

FiCom pitää valitettavana, että asetusehdotuksen tavoitteena ollut alkuperämaaperiaatteen laajentaminen ja siitä seuraava AV-palvelujen nykyistä laajempi tarjonta EU:n alueella ei ole toteutumassa.

U-jatkokirjeessä esitetty Suomen kannan täsmennys on ymmärrettävä ottaen huomioon neuvottelujen tilanteen EU:n toimielimissä. FiCom ei vastusta Suomen kannan muuttamista. FiCom pitää tärkeänä, että signaalin saamisesta (direct injection) ei säädetä tässä yhteydessä, koska se saattaisi hidastaa entisestään eurooppalaisten televisiomarkkinoiden kehittymistä.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

20.3.2018

Liikenne- ja viestintävaliokunnalle sekä puolustusvaliokunnalle
Asia: HE 202/2017 vp ja 203/2017 vp

FiComin lausunto tiedustelulain säännöksistä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • FiComin, sen jäsenyritysten ja tiedustelulakiehdotusten valmistelijoiden yhteistyö on ollut hyvää.
  • Sotilastiedusteluehdotuksen perusteluissa on esitetty, että salaisten pakkokeinojen käyttäminen teleyritysten laitetiloissa on kielletty. Vastaava kielto tulisi olla voimassa myös siviilitiedustelun osalta, joten valiokunnan lausunnossa olisi erittäin tarpeellista olla tätä koskeva täydennys.
  • Siviilitiedustelulain 22 §:n tiedonsiirtäjän tiedonantovelvoitteen yksityiskohtaiset perustelut olisi valiokunnan lausunnossa erittäin tarpeellista oikaista vastaamaan sotilastiedustelulain perusteluja.
  • Salaisten pakkokeinojen käytön kielto on syytä laajentaa myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin: Suomi on pilvipalvelujen käytössä EU:n kärkeä, joten selvennys on tärkeä.
  • Yrityksillä tulee olla oikeus täyteen korvaukseen viranomaisten avustamisesta.
  • On hyvä, että tiedustelutoiminnan valvonnasta annetussa esityksessä on nimenomaisesti todettu, että kantelun voi tehdä myös oikeushenkilö.

Esitysten valmistelusta

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten valmistelussa on tehty tiivistä yhteistyötä valmistelijoiden sekä FiComin ja sen jäsenyritysten välillä, ja ehdotuksia on useilta osin yhteistyössä kehitetty. Muutosten myötä esitysten toiminta käytännössä on hyvällä pohjalla.

Salaisten pakkokeinojen käyttäminen

Siviili- ja sotilastiedusteluesitysten mukaan tiedusteluviranomaisilla olisi oikeus asentaa salaa valvontaan, seurantaan tai tarkkailuun soveltuva laite toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen tai tilaan. Toimivaltuuksien soveltamisalasta on suljettu pois kotirauhan perusteella vakituiseen asumiseen käytettävä tila.

Valtuuksia ehdotetaan siviilitiedusteluehdotuksen poliisilain 5 luvun 16 §:ään ja sotilastiedustelulain 40 §:ään. Sotilastiedusteluehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 252) on selvitetty, että ”laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen ei käytännössä kohdistuisi kokonaisuudessaan esimerkiksi tietojärjestelmiin, joissa käsiteltäisiin ennalta rajaamattoman käyttäjäjoukon tietoja, sillä tiedustelumenetelmän käytön kohteena olevan tahon tietojen hankkiminen näin ei olisi tarkoituksen mukaista eikä sallittua.”

Teleyritysten on käytännössä hyvin vaikea huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 29 luvun mukaisista viestintäverkkojen laatuvaatimuksista, jos viranomaisilla on oikeus omatoimisesti päästä teleyritysten tietämättä niiden laitetiloihin ja kytkeä verkkoihin teleyritysten tietämättä laitteita. Teleyritykset käsittelevät toiminnassaan käytännössä kaikkien yli kouluikäisten suomalaisten henkilötietoja. Paitsi viestintälainsäädännön ja palveluiden käyttäjien yksityisyyden suojan, myös toukokuussa 2018 voimaantulevan yleisen henkilötietoasetuksen tietoturvaloukkauksien seuraamusten vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta päästä salaa yleisten viestintäverkkojen laitetiloihin. Ulkopuolisten yksityisyyden suojaamiseksi kielto on tarpeen ulottaa koskemaan myös tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajia. 

FiCom pitää tärkeänä, että valiokunta lausuu selvästi siitä, että laitteiden asentaminen salaa teleyritysten ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien laitetiloihin on kiellettyä.

Tiedonsiirtäjän tiedonantovelvollisuus – yhdenmukaisuus siviili- ja sotilasesityksissä

FiComin, sen jäsenyritysten ja lakiesitysten valmistelijoiden kesken kehitettiin tiedonsiirtäjien tiedonantovelvollisuuden yksityiskohtia. Tämän yhteistyön perusteella muotoutuivat sotilastiedusteluehdotuksen 9 luvun 95 § perustelut. Keskeistä oli, että tiedon siirtäjällä ei ole velvollisuutta luovuttaa tiedusteluviranomaisille asiakaskohtaisia tietoja, vaan tietoja verkon teknisestä toteuttamistavasta ja topologiasta.

Sotilastiedusteluehdotuksen 9 luvun 93 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (s. 328) on seuraava kirjaus:

Pykälän tarkoittamat tietoliikennetiedustelun kohdentamiseksi välttämättömät tiedot koskisivat verkon teknistä toteuttamistapaa ja topologiaa esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen osalta. Pykälän mukaan tiedonsiirtäjää ei voitaisi velvoittaa luovuttamaan asiakkaana olevaa yksittäiseen luonnolliseen tai oikeushenkilöön liittyviä tietoja.

Sen sijaan siviilitiedustelulakiehdotuksen 22 §:n yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 261) on jäänyt, ilmeisesti epähuomiossa, lausuntoversiossa ollut kirjaus:

Pykälän tarkoittaman tiedonantovelvollisuuden piiriin kuuluvat tiedot koskisivat ennen kaikkea sitä, mitkä asiakasorganisaatiot ovat varanneet tiedonsiirtäjältä siirtokapasiteettia käyttöönsä ja mitä tiedonsiirtäjän hallitsemia rajan ylittävän viestintäverkon osia tällaiset varaukset koskevat. Pykälä velvoittaisi tiedonsiirtäjän antamaan tietoja myös muista mahdollisista seikoista, jotka vaikuttavat tietoliikenteen reitittymistodennäköisyyteen sen ylittäessä Suomen rajan tiedonsiirtäjän omistamassa tai sen hallinnassa olevassa viestintäverkon osassa. On syytä korostaa, että pykälä velvoittaisi tiedonsiirtäjän antamaan tietoja vain siltä kapasiteettia varanneista asiakasorganisaatioista, ei sen sijaan viestintätapahtumien osapuolena olevista kuluttaja-asiakkaistaan. Pykälä ei muutenkaan perustaisi suojelupoliisille oikeutta hankkia tai saada tietoja yksittäisistä viestintätapahtumista tai niiden osapuolina olevista henkilöistä.

Lakien systematiikan vuoksi tietojenantovelvollisuuden on oltava sisällöltään samanlainen sekä sotilas- että siviilitiedustelulaeissa. Esityksistä sotilastiedustelulain yksityiskohtaiset perustelut ovat sisällöltään ne, jotka on toimialan kanssa yhteistyössä kehitetty.

FiCom esittää, että liikenne- ja viestintävaliokunta korjaa edellä tarkoitetun ristiriidan lausunnossaan esimerkiksi seuraavasti:

Valiokunta toteaa hallituksen esityksen siviilitiedustelulain 22 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden kolmannesta kappaleesta poiketen, että siviilitiedustelulain 22 §:ssä tarkoitetuilla Suomen rajan ylittävän viestintäverkon rakenteeseen ja siinä kulkevan tietoliikenteen reitittymiseen liittyvillä teknisillä tiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka koskevat verkon teknistä toteuttamistapaa ja topologiaa esimerkiksi tietyn maantieteellisen alueen osalta. Pykälän mukaan tiedonsiirtäjää ei voitaisi velvoittaa luovuttamaan asiakkaana olevaa yksittäiseen luonnolliseen tai oikeushenkilöön liittyviä tietoja.

Yrityksille aiheutuvien kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä riippuisi poliisilain ehdotetun 5 a luvussa tarkoitettujen menetelmien sekä siviili- ja sotilastiedustelulaeissa tarkoitetun tiedustelun ja tiedonsiirtäjiltä vaadittavien toimenpiteiden kokonaismäärästä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja.

Vuoden 2015 alusta muuttuneen tietoyhteiskuntakaaren kustannusten korvauskäytännön mukaan teleyritykset eivät ole enää saaneet korvausta viranomaisten avustamisesta aiheutuneesta työstä, mutta järjestelmäkustannukset on edelleen korvattu. Ehdotuksessa poliisilain tiedustelumenetelmistä aiheutuvat toimenpiteet korvattaisiin tietoyhteiskuntakaaren mukaan.

Tiedustelun säädösympäristöä muuten kehitettäessä on syytä oikaista kustannusten korvauksen sääntely siten, että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on aina oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuneista kustannuksista. Nykyinen käytäntö on omiaan johtamaan tehottomiin toimintatapoihin, kun järjestelmien kehittämisen asemesta tyydyttäisiin ei-korvattaviin manuaalisesti tehtäviin toimenpiteisiin.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

9.3.2018

Lausunto maantielain muuttamisesta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

42 b § Siirto-, suojaamis- ja poistamisvelvoite

FiCom pitää erittäin valitettavana, että kyseistä pykälää ei ole muutettu aiempien ja useampien eri tahojen lausuntojen perusteella. Johtojen siirtoa koskevan kustannusriskin tulee olla sillä, joka tekee siirron tai vaatii siirtoa, eli kustannukset tulee kohdentaa "aiheuttaja maksaa" -periaatteen mukaisesti. Teleyritykset tekevät mittavia kiinteän verkon investointeja, joita lainsäädännön tulisi tukea ja mahdollistaa kaikin tavoin. Tämän lisäksi sähkö- ja teleyrityksiä kannustetaan yhteiskunnan taholta yhteisrakentamiseen, joten tältäkin osin lainsäädännön tulisi omalta osaltaan luoda kannustamia ja mahdollisuuksia. Valitettavasti tässä esityksessä verkkoinfrastruktuurin rakentamiselle ja sijoittamiselle maanteiden varsille ei tarjottu lisäkannustimia.

Muilta osin FiCom viittaa 1.9.2017 HE-luonnoksen lausuntoonsa siirtokorvausta koskevan sääntelyn uudistamisesta ja siinä esitettyyn muutosehdotukseen perusteluineen.

FiCom kuitenkin pitää positiivisena, että esityksen perusteluiden mukaan (s. 60 ja 61) "Lisäksi esiin nostettiin muun muassa maantiealueelle sijoitettuja johtoja ja kaapeleita koskeva siirtokustannusten ja -vastuiden sääntely. Jatkovalmistelussa johtojen ja muiden rakenteiden, laitteiden ja rakennelmien sijoittamista tiealueille sekä siihen liittyviä kysymyksiä on selvitetty tilaamalla aiheeseen liittyvä oikeudellinen selvitys. Valmistelua on kuitenkin tarkoitus jatkaa tästä hallituksen esityksestä erillisenä kokonaisuutena."

FiCom kannustaa vahvasti siihen, että siirtokustannuksia koskevaa valmistelua jatketaan ensi tilassa, koska koko yhteiskuntaa palvelevien kriittisten infrastruktuurien sijoittamiselle ja yhteisrakentamiselle maanteiden varsille tulee lainsäädännön toimesta tarjota mahdollisimman kustannustehokas ja insentiivinen ratkaisu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

9.3.2018

Hallituksen esitys laajakaistatukilain muuttamisesta

Asia:  LVM/240/03/2018

Lausunnonantajan lausunto

Yleiset huomiot hallituksen esityksestä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan liitto, FiCom ry pitää hallituksen esitystä tarkoituksenmukaisena ja kannatettavana.

Huomiot tukiohjelman keston pidentämisestä

Tukiohjelman keston pidentäminen on tarkoituksenmukaista.

Huomiot sähköisestä asioinnista

Sähköisen asioinnin käyttöönottaminen on kannatettavaa, ja se vastaa hallitusohjelman tavoitteita digitalisaatiosta sekä sääntelyn sujuvoittamisesta.

Muut huomiot

-

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

Pages