14.8.2017

FiComin kommentit tietoyhteiskuntakaaren selvitykseen

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt kommentteja eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle valmisteltavaan selvitykseen, joka koskee tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) vaikutusten toteutumista verkkoneutraliteettiin, sääntelyn vähenemiseen ja alan investointeihin sekä luottamuksellisen viestin suojaan. FiCom kiittää mahdollisuudesta kommentoida ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää tärkeänä, että tietoyhteiskuntakaaren toimivuutta ja vaikutuksia seurataan. Digitaalisilla viestintämarkkinoilla kilpailu globalisoituu ja kiristyy yhä enenevissä määrin. Kiristyvästä globaalista markkinasta johtuen kansallisella sääntelyllä ei tule luoda ylimääräisiä esteitä tai lisätä hallinnollista taakkaa Suomessa toimivien yritysten kilpailukyvylle, innovaatioille ja investoinneille. Sääntelyn tulee olla tasapuolista ja sen tulee kannustaa uusien digitaalisten toimintamallien luomiseen. Näihin tavoitteisiin tietoyhteiskuntakaaressa ja sen soveltamisessa ei kaikilta osin olla päästy. Tähän mennessä viestintämarkkinoiden sääntelyn purkaminen on ollut vaikutukseltaan erittäin vähäistä. Tietoyhteiskuntakaaren sääntelyn purkaminen tulee aloittaa ja toteuttaa mahdollisimman pian.

HE 221/2013 - Lausuma 1

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanoa ja vaikutuksia seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin tai ennakoimattomiin vaikutuksiin reagoidaan viivytyksettä myös mahdollisesti tarvittavin muutosehdotuksin. Erityisesti lain vaikutuksia tulee seurata verkkoneutraliteetin, alan investointien sekä yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmista.

FiCom kommentti: Alan investoinnit ovat pysyneet vakaina ja saman tasoisina. Samaan aikaan kuitenkin verkkojen rakentamiskustannukset ovat nousseet muun muassa julkisen sektorin (valtio ja kunnat) kiristyneiden vaatimusten ja kohonneiden hallinnollisten maksujen takia. Valtion ja kuntien tulisi ottaa lähtökohdaksi lupamenettelyjen keventäminen ja sujuvoittaminen sekä uusien rakentamismenettelyjen hyväksyminen. Viestintäverkkoinfrastruktuurin investoinnit ja rakentaminen koituu koko yhteiskunnan hyväksi.

HE 221/2013 - Lausuma 2

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että verkkoneutraliteetin toteutuminen ja säilyminen sekä internetyhteyspalvelujen käyttäjien mahdollisuudet hyödyntää haluamiaan internetin sisältöjä ja palveluja turvataan tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa.

FiCom kommentti: Suomessa ei ole eikä ole ollut ongelmia verkkoneutraliteetin suhteen. Kuitenkin verkkoneutraliteettiasetus ja erityisesti sitä koskeva kansallinen ohjeistus ja soveltaminen lisäsivät teleyritysten hallinnollista taakkaa sääntelyn tiukan soveltamisen takia. Tämä voi voi estää täällä tarjottavien palveluiden tarjoamista ja tuotteistusta. Epäselvää on, sovelletaanko asetusta muissa jäsenvaltioissa samalla tavoin kuin Suomessa, vaikka asetuksen tarkoitus oli yhdenmukaistaa sääntelyä ja soveltamista.

HE 221/2013 - Lausuma 3

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että viestintämarkkinoiden sääntelyssä ja tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa pyritään keskeisinä lähtökohtina sääntelyn ja hallinnollisen taakan vähenemiseen, palvelukehityksen mahdollistamiseen sekä alan investointien edistämiseen.

FiCom kommentti: Viestintämarkkinoiden kokonaissääntely on edelleen hyvin seikkaperäisistä ja raskasta. Vain joitain muutoksia on tehty ohjelmisto- ja radiolupiin. Hallinnollista taakkaa ei ole kevennetty, vaan se on jopa lisääntynyt valvontaviranomaisen omien toimenpiteiden takia esimerkiksi verkkoneutraliteettisääntelyn toimeenpanon yhteydessä. Sääntelyä tulee tarkastella kokonaisuutena, johon kuuluu lakien ja asetusten lisäksi myös viranomaisten norminantovalta, suositukset, ohjeet ja valvonta.

Erityissääntelyä tulee purkaa siltä osin kuin se ei ole aivan välttämätöntä ja siirtyä yleissääntelyyn: yleiseen kilpailu-, kuluttaja- ja tietosuojasääntelyyn. Esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuosituksissa sovelletaan yleisemmin kuluttajansuojalakia ja sopimusehtoja kuin tietoyhteiskuntakaaren käyttäjän oikeuksia koskevia säännöksiä.  

HE 221/2013 - Lausuma 4

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että palvelujen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan säilymisestä sähköisissä palveluissa ja verkkoympäristössä huolehditaan kaikin keinoin ja mm. kyberturvallisuuden kehittämistyössä pyritään erityisesti ottamaan näiden oikeuksien toteutuminen huomioon.

FiCom kommentti: FiCom pitää käyttäjien yksityisyyden suojaa ja luottamuksellisen viestin suojaa keskeisimpinä digitaalisen toimintaympäristön oikeuksina. Sääntelyllä tulee kuitenkin mahdollistaa innovatiivisten palveluiden kehittäminen ja tarjoaminen esimerkiksi datan hyödyntämisen osalta. FiCom kiinnittää huomiota lausuman mainintaan käyttäjien oikeuksien säilyttämisestä kaikin keinoin, mikä voi olla yhteiskunnan ja sen kilpailukyvyn kannalta epäedullista.

HE 221/2013 - Lausuma 5

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskevan sääntelyn arviointia varten perustetaan laajapohjainen työryhmä, jonka tulee tehdä kattava selvitys viranomaisten tarpeista, tietojen säilyttämisestä sekä säilyttämisen yksityisyyden suojaan liittyvistä kysymyksistä. Työn pohjalta tulee tehdä arvio kyseisen sääntelyn mahdollisista muutostarpeista ja tarvittaessa laatia muutosehdotukset ilman tarpeetonta viivästystä.

FiCom kommentti: Työryhmä lienee työnsä tehnyt ja arvio tehty.

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

3.7.2017

FiComin lausunto postin toimipisteiden sijoittamista koskevan asetuksen muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta postin toimipisteiden sijoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom kannattaa esitysluonnoksessa ehdotettuja muutoksia ja pitää niitä hyvinä. Kuten esitysluonnosta koskevassa muistiossa todetaan, asetuksen uudistus on yksiselitteisesti tarpeellinen. Postitoimiala ja sen liiketoimintamallit ovat jo pidemmän aikaa olleet kaikkialla, myös Suomessa, voimakkaassa murroksessa. Perinteisen kirjepostitoiminnan merkityksen vähentyessä on selvää, että lainsäädäntöä on päivitettävä vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi säädöksen 1 §:n 2 ja 3 momenttia sekä kumottavaksi 4 momentti. Keskeinen muutos on 2 momentin tiukkojen toimipisteiden sijoittamisvaatimuksia koskevien kilometri- ja prosenttivaatimusten poistaminen ja niiden korvaaminen kuntakohtaisilla toimipisteillä. Palvelupisteet sijoitetaan jatkossakin nykyisten vaatimusten mukaisesti alueen muiden tavanomaisesti käytettävien palveluiden yhteyteen tai muutoin huolehtien siitä, että toimipisteet ovat helposti saavutettavissa.

Ehdotettu 3 momentti, jossa yleispalvelun saatavuutta ja toimipisteen sijoittamista arvioitaessa otetaan huomioon tavanomaisten tietoteknisten palvelujen ja yhteyksien saatavuus on myös kannatettava. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti ehdotus vastaa digitalisaation tuomia mahdollisuuksien hyödyntämistä liiketoiminnassa.

Muistion vaikutusarviointiosiossa todetaan, että Viestintävirasto on arvioinut toimipisteverkon kattavuutta suhteessa asetuksen vaatimuksiin kahdesti vuodessa. FiCom esittää harkittavaksi normien purun ja hallinnollisen taakan keventämisen hengessä, onko nykyisen kahdesti vuodessa tapahtuvan arvioinnin jatkaminen enää jatkossa tarpeen, ja tulisiko menettelytapaa edelleen keventää.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

28.6.2017

FiComin lausunto pankki- ja maksutilijärjestelmän arviomuistiosta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua arviomuistiosta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Sähköisten toimintamallien käyttöönotto on kannatettavaa, koska se on tehokasta ja säästää kaikkien toimijoiden kustannuksia.
  • Maksutilijärjestelmää ei tule ulottaa maksupalveluja ilman toimilupaa tarjoaviin tahoihin.
  • Teleyritykset on joka tapauksessa suljettava nimenomaisesti rekisterin soveltamisalan ulkopuolelle, koska viranomaisten avustamisesta säädetään erikseen tietoyhteiskuntakaaressa.
  • Järjestelmää suunniteltaessa tulee huomioida yhteisöille aiheutuva hallinnollinen taakka, oikeasuhtainen kustannusten taso ja vaikutukset kilpailuun.
  • Viranomaisten tulee noudattaa yhtenäisiä toimintatapoja ja ratkaisuja.
  • Viranomaisen tulee vastata julkista valtaa palvelevista velvoitteista toimijoille aiheutuvista kustannuksista ja kantaa vastuu liitännöistä ja itse tiedoista.

Yksityiskohtaiset huomiot

Teleyritysten asema

Tällä hetkellä teleyritykset tarjoavat maksupalveluja maksulaitoslain 7 § tarkoitetun ilmoituksen perusteella eivätkä ole maksulaitoksia. Teleyritykset eivät hyödynnä maksujen välityksessä arviomuistiossa tarkoitettuja maksutilejä, vaan maksut välitetään teletoiminnan laskutusjärjestelmiä hyödyntäen. Toisen maksupalveludirektiivin täytäntöönpanon ollessa kesken, FiCom esittää kuitenkin suunniteltua järjestelmää koskevia yleisiä huomioita, koska se saattaa jossakin vaiheessa tulla koskemaan myös sen jäsenyritysten toimintaa muuttuvan maksupalvelulainsäädännön myötä. 

Jos arviomuistiossa tarkoitettu rekisteri toteutetaan, tulee se toteuttaa siten, että sääntelyä ei sovelleta teleyrityksiin. Teleyrityksiä velvoittavassa tietoyhteiskuntakaaressa on jo erikseen säädetty teleyrityksille varsin kattavat velvollisuudet avustaa viranomaisia. Teleyritysten ja viranomaisten yhteistoiminnan nykyisillä järjestelyillä viranomaisille on järjestetty arviomuistiossa tarkoitettu tiedonsaantimahdollisuus. Jos tietoa tulee tarve saada muiden viranomaisten käyttöön, tulee se tehdä tarkentamalla viranomaisten yhteistoiminnan sääntelyä.   

FiCom pitää hyvänä sitä, että arviomuistiossa on kiinnitetty huomiota toimijoille aiheutuviin kustannuksiin ja hallinnolliseen taakkaan. Erityisen tärkeää on etenkin V rahanpesudirektiivin ylittävän sääntelyn osalta arvioida perusteellisesti ehdotettavan sääntelyn vaikutukset kilpailuun ja markkinoille tuloon.

Viranomaisten avustaminen – toimintatavat, vastuut ja kustannukset

Viranomaisten avustamisesta yksityisillä toimijoilla tulee aina olla oikeus täyteen korvaukseen sekä järjestelmäinvestointien, järjestelmien käytön ja viranomaisten avustamisesta aiheutuneen työn osalta. Jos oikeus korvaukseen ei ole kattava, saattaa se käytännössä kannustaa viranomaisia toimimaan tehottomilla menetelmillä, kuten tekemään tiedusteluja manuaalisesti jolloin viranomaisen toiminnan tehokkuus kärsii.

On kannatettavaa, että ehdotus on perustettu hallinnon yhteisistä sähköisien asioinnin tukipalveluista annetun lain mukaisiin yhtenäisiin ratkaisuihin. Toimijoille aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi on ratkaisevan tärkeää, että kaikki viranomaisten tarpeet hoituvat yhtenäistettyjen ja mahdollisimman pitkälle automatisoitujen ratkaisujen kautta. Samoin on tärkeää käyttää kansainvälisiä, avoimia standardeja ratkaisujen toteutuksessa.

Lisäksi on syytä säädöstasolla huolehtia siitä, että lainvalmistelussa huomioidaan toimijoita velvoittava yksityisyydensuoja- ja muu lainsäädäntö sekä olemassa olevat säännökset viranomaisten avustamisesta. Siirrettäessä tietoja viranomaisten järjestelmiin on säädöstasolla huolehdittava siitä, että viranomaiset kantavat vastuun heitä palvelevien liitäntöjen laadusta, niistä mahdollisesti yksityisille toimijoille aiheutuvista häiriöistä ja että yksityisillä toimijoilla on aina mahdollisuus huolehtia oman toimintansa häiriöttömyydestä ja jatkuvuudesta. Lisäksi on syytä nimenomaisesti säätää siitä, että vastuu tiedoista siirtyy viranomaiselle, kun tiedot siirretään viranomaisen rekisteriin. Näin ollen luontevin rekisterinpitäjä on viranomainen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


22.6.2017

FiComin lausunto ehdotuksesta sotilastiedustelulainsäädännöksi

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kannattaa työryhmän ehdotuksen tavoitetta valmistella Suomeen asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom esittää työryhmän ehdotukseen eräitä käytännön tarkennuksia, jotka liittyvät ehdotetun sääntelyn käytännön toiminnan varmistamiseen ottaen huomioon tietoliikennealan viestinnän luottamuksellisuutta ja teleyritysten toimintaa ohjaava erityissääntely.

Pääviestit

  • FiCom kannattaa tavoitetta viranomaisten tehtävien säätämisestä selkeällä ja tarkkarajaisella tavalla. Selkeällä sääntelyllä varmistetaan toimiva viranomaisten ja teleyritysten yhteistyö.
  • Ehdotusta tulee eräiltä osin selkeyttää ja tarkentaa, jotta valmisteltava lainsäädäntö toimii käytännössä. Tarkennukset liittyvät tiedonsiirtäjinä toimivien teleyritysten aseman selkiyttämiseen ja sääntelyn toimintaan käytännön tilanteissa.
  • Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää, mutta eivät kerää siitä tietoa. Tiedustelun asiantuntemuksen on oltava tiedusteluviranomaisilla. Teleyritysten rooli on ainoastaan mahdollistaa tiedustelun toteuttaminen niitä velvoittavan yksiselitteisen ja tarkkarajaisen sääntelyn mukaisesti.
  • Sääntelyllä on turvattava teleyritysten kyky huolehtia viestintäpalvelujen laadusta ja palvelujen jatkuvuudesta sekä viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojasta tietoyhteiskuntakaaressa säädetyllä tavalla.
  • Ehdotuksia tiedonsiirtäjän avustamisvelvollisuudesta ja tiedonhankinnasta tulee täsmentää.
  • Teleyrityksellä tulee olla oikeus täysimääräiseen korvaukseen kaikesta viranomaisten avustamisesta.

Teleyritysten ja viranomaisten yhteistyö: tarkkarajaisella lainsäädännöllä toimiva käytäntö

Ehdotetuissa poliisilain muutoksessa ja siviilitiedustelulakiesityksessä eri osapuolten roolit on pääasiassa pidetty selkeinä. Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää tarkasti säännellyssä ympäristössä. Pääasiassa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) annettu sääntely pyrkii turvaamaan viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojan ja viestintäverkkojen ja -palvelujen käytön jatkuvuuden ja turvallisuuden. Tietoyhteiskuntakaaren 17 luku sallii operaattoreiden käsitellä asiakkaiden viestintään liittyviä tietoja vain erikseen säädetyissä yhteyksissä. Teleyritykset eivät seuraa asiakkaidensa viestintää, vaan käsittelevät viestintään liittyviä tietoja vain viestinnän välittämiseksi sekä laskutusta ja teknistä kehittämistä varten. Lisäksi teleyritykset voivat käsitellä viestintää tietoturvan varmistamiseksi.

Tiedonsiirtäjinä toimivilla teleyrityksillä ei ole tiedusteluun tarvittavaa tietoa eikä yksityiskohtaista tietoa asiakkaidensa viestinnästä. Tiedustelun kohdentamiseen tarvittavan tiedon on oltava toimivaltaisella viranomaisella. Tiedonsiirtäjien ja viranomaisten yhteistyön tulee perustua selkeään ja tarkkarajaiseen sääntelyyn. Lisäksi yksittäisiä toimenpiteitä tulee edeltää tuomioistuinkontrolli.

Tarkennukset tiedonhankintatoimivaltuuksiin

Ehdotetun sotilastiedustelulain 4 luvussa säädettäisiin tiedonhankintatoimivaltuuksista. Useiden tiedonhankintatoimivaltuuksien käyttöä on ehdotetun 4 luvun säännöksissä rajoitettu perusoikeutena turvatun kotirauhan perusteella. Ehdotus on yleensä ottaen pyritty laatimaan niin, että myös yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden perusoikeudet toteutuvat käytännössä, eli että sivullisten viestintä tai siihen liittyvät tiedot eivät altistu tiedustelutoimenpiteille.  

Yksityisyyden suoja ja viestinnän luottamuksellisuus tulisi huomioida myös ehdotetun 4 luvun toimivaltuuksia käytettäessä. FiCom ehdottaa, että luvun alkuun otetaan säännös, jossa kielletään ehdotettujen tarkkailun tai suunnitelmallisen tarkkailun, peitellyn tiedonhankinnan, teknisen kuuntelun, tai katselun, teknisen laitetarkkailun, laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen peitetoiminnan ja paikkatiedustelun kohdistaminen yleiseen viestintäverkon tai tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen käytettävään tilaan.  

 4 luku

Tiedonhankintavaltuudet

xx § [uusi]

 

Tässä luvussa tarkoitettua tarkkailua tai suunnitelmallista tarkkailua, peiteltyä tiedonhankintaa, teknistä kuuntelua tai katselua, teknistä laitetarkkailua, laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista, peitetoimintaa tai paikkatiedustelua ei saa kohdistaa yleiseen viestintäverkkoon, tietoyhteiskunnan palveluun eikä yleisen viestintäverkon tai tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen käytettävään tilaan. 

Säännös on tarpeen, jotta sivullisten viestintä, sitä kuvaavat tiedot taikka yksityisyyden suojan kannalta merkitykselliset tiedot tai asiakirjat eivät altistu tiedustelulle.  Lisäys on tarpeen, jotta viestintä- ja tietoyhteiskunnan palvelujen käyttäjien yksityisyyden suojaa nauttivat tiedot eivät altistu tiedustelulle.  Pelkästään todistamiskieltoon liittyvät keinojen rajoitukset ole riittäviä tasapainottamaan ehdotettujen keinojen käyttöä. Ehdotetulla lisäyksellä sääntely olisi johdonmukaista ottaen huomioon 55 §:n jäljentämiskiellon.

Tiedonsiirtäjän tai teleyrityksen avustamisvelvollisuus

Lakiehdotuksen 93 ja 94 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi teleyrityksen ja tiedonsiirtäjän tiedonanto- ja avustamisvelvollisuuksista. Tietojenantovelvollisuuksia on syytä täsmentää viranomaisten ja teleyritysten toimivan yhteistyön takaamiseksi.

Ensi sijassa tiedustelun kohdentamistiedon tulisi tulla tiedusteluviranomaisilta itseltään, ottaen huomioon ehdotetut tiedonhankintaoikeudet. Tiedonantovelvoitteeseen tulisi myös kytkeä tuomioistuinprosessi, jotta pyyntöjen sisältö tulisi riippumattoman tahon arvioitavaksi ja prosessi olisi läpinäkyvä. Pykälissä tarkoitettujen yritysten toimintaa säädellään tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014), jonka yksityiskohtaiset säännökset ohjaavat sekä tiedonsiirtäjien, mutta myös laajemmin viestinnän välittäjien toimintaa. Viestinnän välittäjien tulee ottaa toiminnassaan huomioon viestinnän luottamuksellisuuden loukkaamisesta seuraava rangaistusuhka. Tästä syystä tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa tietojenantovelvollisuus on kytkeä siihen tuomioistuinprosessi.   

Jos tuomioistuimen lupaa pidettäisiin vastoin FiComin näkemystä ylimitoitettuna, on säännöksiä joka tapauksessa syytä täsmentää siten, että tietojen antamisvelvoite koskee ainoastaan liikenteen teknistä reitittymistä eivätkä yksittäistä asiakasta tai asiakasorganisaatiota. Tiedonsiirtäjiä ei voida velvoittaa luovuttamaan yksilöitävissä olevaa asiakasta tai tämän viestintää koskevia tietoja. Vaihtoehtoinen tapa ensisijaiselle tuomioistuinmenettelylle olisi se, että tiedonsiirtäjät velvoitettaisiin luovuttamaan Viestintävirastolle puolivuosittain tiedot liikenteen reitittymisestä ja säädettäisiin sotilastiedusteluviranomaisten oikeudesta saada tiedot Viestintävirastolta.

Vastuut

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten tavoitteena on luoda järjestelmä, jossa tiedonsiirtäjän verkoista siirretään suuria määriä luottamuksellista viestintää koskevia tietoja tiedustelijan haltuun. Tiedusteluviranomaisten haltuun saattaa tällöin siirtyä myös suuria määriä tietoja, jotka eivät liity itse tiedustelutehtävään. Viestintään liittyvien välitystietojen luottamuksellisuudesta on erikseen säädetty tietoyhteiskuntakaaressa. Ehdotetuissa säännöksissä on tämän vuoksi tärkeää nimenomaisesti todeta, että tiedonsiirtäjän verkkoihin toteutetusta kytkennästä tiedusteluviranomaisille siirtyvien tietojen osalta vastuu tiedoista on yksinomaan tiedusteluviranomaisella.

Lisäksi ehdotukseen tulee ottaa yleinen vastuusäännös, jossa todetaan, että tiedustelumenetelmien käytöstä tai kytkennästä tiedonsiirtäjälle tai teleyritykselle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta vastaa täysimääräisesti valtio. Vastuiden oikean kohdentumisen vuoksi on välttämätöntä, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta kohdistaa salaisia tiedustelumenetelmiä yleisiin viestintäverkkoihin tai tietoyhteiskunnan palveluihin.

Teleyrityksillä on yli 11 miljoonaa liittymää, joita käytännössä kaikki yli kouluikäiset suomalaiset käyttävät päivittäin viestintäänsä. Mahdollisten häiriöiden tai katkosten seuraukset ja niistä teleyrityksille aiheutuvat vastuut ovat asiakassopimusten sekä kuluttajasuhteisiin sovellettavan tietoyhteiskuntakaaren 15 luvussa tarkoitettujen hyvityksen ja vahingonkorvausvelvollisuuden vuoksi erittäin merkittävät.

Lisäksi ehdotusta tulisi täydentää erityisellä säännöksellä siitä, että teleyrityksellä ja tiedonsiirtäjällä on aina oikeus huolehtia verkkojen ja palvelujen tietoturvasta ja ryhtyä välittömästi toimiin häiriön korjaamiseksi tietoyhteiskuntakaaren 272 ja 273 § tarkoitetulla tavalla tiedustelutoimenpiteistä huolimatta. 

Kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä jää riippumaan viranomaisten päätöksistä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja. Käytäntöihin liittyvät asiat on tarve käydä perusteellisesti läpi ja ohjeistaa, jotta käsittely on mahdollisimman sujuvaa ja tehokasta.

Kustannusten korvauksen rakenne

Ehdotuksen 95 ja 96 §:n mukaan teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille korvattaisiin välittömät kustannukset, jotka johtuvat viranomaisen avustamisesta ja tietojen antamisesta. Kustannusten korvaamisesta päättäisi tiedusteluviranomainen. Ehdotus perustuu malliin, jossa tiedonsiirtäjien verkkoon rakennettaisiin liityntäpisteitä, joista liikenne siirrettäisiin tiedustelujärjestelmiin. Näiden liityntöjen ja tiedonsiirtojärjestelmien ainoa tarkoitus on tiedustelun mahdollistaminen. Tällöin on oltava selvää, että sekä tietojensiirtojärjestelmistä, niistä aiheutuvista kustannuksista että itse tiedoista vastaa valtio. Näin ollen pykäliä on syytä täsmentää siten, että on selvää että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on oikeus täyteen korvaukseen 72 § tarkoitetun kytkennän avustamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Ehdotettu malli, jossa korvauksen suuruuden päättäisi tiedusteluviranomainen, ei ole toimiva, koska käytännössä tiedusteluviranomaiselle annettu oikeus määrittää korvauksen suuruus johtaa tilanteeseen, jossa joitakin teleyritykselle tai tiedonsiirtäjälle aiheutuneita kustannuksia korvattaisiin sotilastiedusteluviranomaisten vapaan harkinnan mukaan. Ehdotettu valitustie hallinto-oikeuteen ei takaa liioin teleyritysten eikä tiedonsiirtäjän asemaa, koska hallinto-oikeuksien tuntuma siviilioikeudelliseen vahingonkorvausoikeuden käytäntöön on väistämättä ohut.

Ehdotetun pykälän 1 momenttia tulee muuttaa siten, että lause, jonka mukaan korvauksen maksamisesta päättää suojelupoliisi, korvataan lauseella, jonka mukaan korvauksen maksaa suojelupoliisi. Jos korvauksen määrittäjäksi tarvitaan jokin viranomaistaho, tulee sen olla riippumaton, jolloin luonteva valinta olisi Viestintävirasto, samalla tavoin kun tietoyhteiskuntakaaren 299 §:ssä on tehty. Ehdotettu sääntely lisäisi myös tarpeettomasti muutoksenhakuviranomaisten työtaakkaa.

Lopuksi

FiCom pitää perusteltuna työryhmän mietinnön tavoitetta valmistella asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom uskoo, että edellä esitettyjen havaintojen huomioiminen ehdotusten jatkovalmistelussa edistää hankkeen tavoitetta siten, että viranomaisten ja teleyritysten välinen yhteistyö toimii käytännössä parhaalla mahdollisella tavalla, ja että sääntely kannustaa tehokkaiden tiedustelumenetelmien käyttöön.


16.6.2017

FiComin lausunto ehdotuksesta siviilitiedustelulainsäädännöksi

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kannattaa työryhmän ehdotuksen tavoitetta valmistella Suomeen asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom esittää työryhmän ehdotukseen eräitä käytännön tarkennuksia, jotka liittyvät ehdotetun sääntelyn käytännön toiminnan varmistamiseen ottaen huomioon tietoliikennealan viestinnän luottamuksellisuutta ja sitä kautta teleyritysten toimintaa ohjaava erityissääntely.

Pääviestit

  • FiCom kannattaa tavoitetta viranomaisten tehtävien säätämisestä selkeällä ja tarkkarajaisella tavalla. Selkeällä sääntelyllä varmistetaan toimiva viranomaisten ja teleyritysten yhteistyö.
  • Ehdotusta tulee eräiltä osin selkeyttää ja tarkentaa, jotta valmisteltava lainsäädäntö toimii käytännössä. Tarkennukset liittyvät tiedonsiirtäjinä toimivien teleyritysten aseman selkiyttämiseen ja sääntelyn toimintaan käytännön tilanteissa.
  • Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää, mutta eivät kerää siitä tietoa. Tiedustelun asiantuntemuksen on oltava tiedusteluviranomaisilla. Teleyritysten rooli on ainoastaan mahdollistaa tiedustelun toteuttaminen niitä velvoittavan yksiselitteisen ja tarkkarajaisen sääntelyn mukaisesti.
  • Sääntelyllä on turvattava teleyritysten kyky huolehtia viestintäpalvelujen laadusta ja palvelujen jatkuvuudesta sekä viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojasta tietoyhteiskuntakaaressa säädetyllä tavalla.
  • Ehdotuksia tiedonsiirtäjän myötävaikutusvelvollisuudesta ja salaisesta laitteen asentamisesta tulee täsmentää.
  • Teleyrityksellä tulee olla oikeus täysimääräiseen korvaukseen kaikesta viranomaisten avustamisesta.

Teleyritysten ja viranomaisten yhteistyö: tarkkarajaisella lainsäädännöllä toimiva käytäntö

Ehdotetuissa poliisilain muutoksessa ja siviilitiedustelulakiesityksessä eri osapuolten roolit on pääasiassa pidetty selkeinä. Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää tarkasti säännellyssä ympäristössä. Pääasiassa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) annettu sääntely pyrkii turvaamaan viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojan ja viestintäverkkojen ja -palvelujen käytön jatkuvuuden ja turvallisuuden. Tietoyhteiskuntakaaren 17 luku sallii operaattoreiden käsitellä asiakkaiden viestintään liittyviä tietoja vain erikseen säädetyissä yhteyksissä. Teleyritykset eivät seuraa asiakkaidensa viestintää ja käsittelevät viestintään liittyviä tietoja vain viestinnän välittämiseksi, laskutusta ja teknistä kehittämistä varten. Lisäksi teleyritykset voivat käsitellä viestintää tietoturvan varmistamiseksi.

Tiedonsiirtäjinä toimivilla teleyrityksillä ei ole tiedusteluun tarvittavaa tietoa eikä yksityiskohtaista tietoa asiakkaidensa viestinnästä. Tiedustelun kohdentamiseen tarvittavan tiedon on oltava toimivaltaisella viranomaisella. Tiedonsiirtäjien ja viranomaisten yhteistyön tulee perustua selkeään ja tarkkarajaiseen sääntelyyn. Lisäksi yksittäisiä toimenpiteitä tulee edeltää tuomioistuinkontrolli.

Tarkennukset viranomaisten avustamiseen

Ehdotetun uuden poliisilain 5 a luvun 15 § mukaan suojelupoliisilla olisi oikeus asentaa salaa valvontaan, seurantaan tai tarkkailuun soveltuva laite toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen tai tilaan. Säännöksen soveltamisalasta on luvun 2 §:ssä suljettu pois kotirauhan perusteella vakituiseen asumiseen käytettävä tila. Viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojan perusteella keinon käyttö tulisi sulkea pois myös yleisten viestintäverkkojen sekä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajien osalta.

Teleyritysten on käytännössä hyvin vaikea huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 29 luvun mukaisista viestintäverkkojen laatuvaatimuksista, jos viranomaisilla on oikeus omatoimisesti päästä teleyritysten tietämättä niiden laitetiloihin ja kytkeä verkkoihin teleyritysten tietämättä laitteita. Teleyritykset käsittelevät toiminnassaan käytännössä kaikkien yli kouluikäisten suomalaisten henkilötietoja. Paitsi viestintälainsäädännön ja palveluiden käyttäjien yksityisyyden suojan, myös toukokuussa 2018 voimaantulevan yleisen henkilötietoasetuksen tietoturvaloukkauksien seuraamusten vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta päästä salaa yleisten viestintäverkkojen laitetiloihin. Ulkopuolisten yksityisyyden suojaamiseksi kielto on tarpeen ulottaa koskemaan myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin.   

Tämän keinon käyttämistä tulisi edeltää myös tuomioistuimelta saatava lupa.

FiCom esittää, että poliisilain 5 a luvun ehdotettua 2 §:n 3 momenttia tarkennetaan seuraavasti:

2 § Tiedustelumenetelmien käytön edellytykset

--------

Tiedustelumenetelmää ei saa kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettua laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista ei saa kohdistaa yleiseen viestintäverkkoon eikä tietoyhteiskunnan palveluun eikä yleisen viestintäverkon taikka tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen käytettävään tilaan. Peitetoiminta on kuitenkin asunnossa sallittua, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivisella myötävaikutuksella. Tiedustelumenetelmän käyttö on lopetettava ennen päätöksessä mainitun määräajan päättymistä, jos käytön tarkoitus on saavutettu tai sen edellytyksiä ei enää ole.

Perustelu:

Pykälän 3 momentissa olisi tarpeen kieltää myös luvun 15 §:ssä tarkoitettu laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen salaa yleiseen viestintäverkkoon tai viestintäverkon tarjoamiseen käytettävään tilaan. Kielto olisi tarpeen muiden kuin tiedustelun kohteena olevien viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojaamiseksi sekä sen turvaamiseksi, että teleyritykset voivat huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 243 §:ssä tarkoitetuista viestintäverkon ja viestintäpalvelun laatuvaatimuksista. Tiedusteluun nähden ulkopuolisten henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi on tarpeen laajentaa kielto myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin.

Poliisilain 61 §:n muuttaminen

Samalla perusteella, kun suojelupoliisilta tulisi kieltää salainen laitteen asentaminen yleiseen viestintäverkkoon, tulee nykyiseen poliisilain 61 §:ään tehdä muutos, jossa poistettaisiin laista poliisin mahdollisuus toteuttaa telekuuntelu tai televalvonta poliisin omilla laitteilla. FiComin tietojen mukaan poliisi ei ole tätä mahdollisuutta käytännössä käyttänyt ja mahdollisuudet sen käyttöön käyvät hetki hetkeltä vähäisemmiksi tekniikan ja viestintäverkkojen toteuttamiseen käytettävien laitteiden kehittyessä.

Tiedonsiirtäjän tietojenantovelvollisuus

Ehdotus perustuu mallille, jossa tiedonsiirtäjä antaisi tiedusteluviranomaisille tietoja verkon toteuttamisesta erityisesti sen selvittämiseksi, missä viestintäverkon osassa muun kuin staattisen tietoliikenteen voidaan olettaa ylittävän Suomen raja ja jotka ovat tarpeen viestintäverkon osan yksilöimiseksi tietoliikennetiedustelun lupavaatimusta ja -päätöstä varten. Tältä osin siviili- ja sotilastiedusteluehdotukset nivoutuvat yhteen, kun samat tiedot on annettava myös Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle.

Ehdotettua tiedonsiirtäjän tietojenantovelvollisuutta on syytä täsmentää viranomaisten ja tiedonsiirtäjien toimivan yhteistyön takaamiseksi. Ensi sijassa kohdentamistiedon tulisi tulla tiedusteluviranomaisilta itseltään, ottaen huomioon, että sotilastiedustelulain 5 luvussa ehdotetaan tähän liittyviä tiedonhankintaoikeuksia ja sotilastiedustelulakiehdotuksen 15 §:n mukaan sotilastiedusteluviranomaisen on toimittava yhteistyössä suojelupoliisin kanssa. Tiedonantovelvoitteeseen tulisi myös kytkeä tuomioistuinprosessi, jotta pyyntöjen sisältö tulisi riippumattoman tahon arvioitavaksi ja prosessi olisi läpinäkyvä. Pykälää tulee täsmentää sisällöltään siten, että tiedonsiirtäjälle on selvää, mitä tietoja tämän tulee suojelupoliisille antaa. Tiedonsiirtäjien toimintaa säädellään tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014), jonka yksityiskohtaiset säännökset ohjaavat sekä tiedonsiirtäjien, mutta myös laajemmin viestinnän välittäjien toimintaa. Viestinnän välittäjien tulee ottaa toiminnassaan huomioon viestinnän luottamuksellisuuden loukkaamisesta seuraava rangaistusuhka. Tästä syystä tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa tietojenantovelvollisuus on kytkeä siihen tuomioistuinprosessi.    

Pykäläehdotus:

22 §

Tiedonsiirtäjän tietojenantovelvollisuus

Tiedonsiirtäjän on tuomioistuimen päätöksen mukaisesti ilman aiheetonta viivästystä annettava suojelupoliisille sen yksilöidystä pyynnöstä liikenteen reitittymistä koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen viestintäverkon osan yksilöimiseksi tietoliikennetiedustelun käyttöä koskevaa lupavaatimusta ja -päätöstä varten. Tuomioistuin päättää tietojenantamisvelvoitteesta suojelupoliisin päällystöön kuuluvan poliisimiehen vaatimuksesta. Hakemuksessa on ilmoitettava suojelupoliisin hallussa olevat yksityiskohtaiset tiedot, joiden perusteella se verkon osa, josta tiedot on annettava, on mahdollista yksilöidä. Päätös ei saa koskea yksittäistä tiedonsiirtäjän asiakasta tai yksittäisen asiakkaan viestintää.

Perustelu:

Pykälässä säädettäisiin tiedonsiirtäjän velvoitteesta antaa suojelupoliisille tietoja viestintäverkon reitittymisestä siten, että suojelupoliisi voi tehdä tuomioistuimelle ehdotetussa 7 §:ssä tarkoitetun hakemuksen ja siinä yksilöidä pykälän 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetun verkon osan, johon tiedustelu kohdennetaan.

Tietojenantovelvollisuus ehdotetaan tapahtuvaksi tuomioistuimen päätöksellä. Tämä on tarpeen, jotta pyyntö on riittävän tarkasti kohdistettu ja yksilöity ja että tiedonsiirtäjälle annettavasta päätöksestä tulee riittävän täsmällinen. Päätöksessä ei voitaisi velvoittaa tiedonsiirtäjää luovuttamaan suojelupoliisille yksittäistä tai useampaa yksittäistä asiakasta tai tämän viestintää koskevia tietoja vaan päätös velvoittaisi tiedonsiirtäjän luovuttamaan ainoastaan liikenteen reitittymisestä sellaiset tekniset tiedot, joilla tarvittava verkon osa saadaan yksilöityä.

Jos tuomioistuimen lupaa pidettäisiin vastoin FiComin näkemystä ylimitoitettuna, on säännöstä joka tapauksessa syytä täsmentää siten, että tiedot koskevat ainoastaan liikenteen teknistä reitittymistä eivätkä yksittäistä asiakasta tai asiakasorganisaatiota. Tiedonsiirtäjiä ei voida velvoittaa luovuttamaan yksilöitävissä olevaa asiakasta tai tämän viestintää koskevia tietoja. Vaihtoehtoinen tapa ensisijaiselle tuomioistuinmenettelylle olisi se, että tiedonsiirtäjät velvoitettaisiin luovuttamaan Viestintävirastolle puolivuosittain tiedot liikenteen reitittymisestä ja säädettäisiin suojelupoliisin oikeudesta saada tiedot Viestintävirastolta.

Vastuut

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten tavoitteena on luoda järjestelmä, jossa tiedonsiirtäjän verkoista siirretään suuria määriä luottamuksellista viestintää koskevia tietoja tiedustelijan haltuun. Tiedusteluviranomaisten haltuun saattaa tällöin siirtyä myös suuria määriä tietoja, jotka eivät liity itse tiedustelutehtävään. Viestintään liittyvien välitystietojen luottamuksellisuudesta on erikseen säädetty tietoyhteiskuntakaaressa. Ehdotetuissa säännöksissä on tämän vuoksi tärkeää nimenomaisesti todeta, että tiedonsiirtäjän verkkoihin toteutetusta kytkennästä tiedusteluviranomaisille siirtyvien tietojen osalta vastuu tiedoista on yksinomaan tiedusteluviranomaisella.

Lisäksi ehdotukseen tulee ottaa yleinen vastuusäännös, jossa todetaan, että tiedustelumenetelmien käytöstä tai kytkennästä tiedonsiirtäjälle tai teleyritykselle aiheutuvasta vahingosta vastaa täysimääräisesti valtio. Vastuiden oikean kohdentumisen vuoksi on välttämätöntä, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta kohdistaa salaisia tiedustelumenetelmiä yleisiin viestintäverkkoihin tai tietoyhteiskunnan palveluihin. 

Kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä riippuisi poliisilain ehdotetun 5 a luvussa tarkoitettujen menetelmien sekä siviilitiedustelulaissa tarkoitetun tiedustelun ja tiedonsiirtäjiltä vaadittavien toimenpiteiden kokonaismäärästä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja.

Vuoden 2015 alusta muuttuneen tietoyhteiskuntakaaren kustannusten korvauskäytännön mukaan teleyritykset eivät ole enää saaneet korvausta viranomaisten avustamisesta aiheutuneesta työstä, mutta järjestelmäkustannukset on edelleen korvattu. Ehdotuksessa poliisilain tiedustelumenetelmistä aiheutuvat toimenpiteet korvattaisiin tietoyhteiskuntakaaren mukaan.

Tiedustelun säädösympäristöä muuten kehitettäessä on syytä oikaista kustannusten korvauksen sääntely siten, että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on aina oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuneista kustannuksista. Nykyinen käytäntö on omiaan johtamaan tehottomiin toimintatapoihin, kun järjestelmien kehittämisen asemesta tyydyttäisiin ei-korvattaviin manuaalisesti tehtäviin toimenpiteisiin.

Näin ollen tietoyhteiskuntakaaren 299 pykälään tulisi tehdä seuraava muutos:

Pykälämuutos (tietoyhteiskuntakaari)

299 §

Viranomaisten avustamisesta aiheutuneet kustannukset

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan viranomaisen avustamiseksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen ja ohjelmistojen investoinneista ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Kustannusten korvaamisesta päättää tarvittaessa Viestintävirasto.

Perustelut:

Myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä tulisi saada korvaus kumotun viestintämarkkinalain 98 §:n mukaisesti, koska nämä toimenpiteet aiheuttavat teleyrityksille perusteettomia, heistä riippumattomia kustannuksia. Muutos on ajankohtainen myös tiedustelulakien kannalta.

Vastaavasti tietoyhteiskuntakaaren 323 §:stä tulisi poistaa kohdat, joissa edellytetään, että teleyritys luovuttaa tiedot viranomaiselle korvauksetta.

Siviilitiedustelun osalta kustannukset korvattaisiin siviilitiedusteluehdotuksen 23 §:n mukaan lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan, mutta korvauksen suuruuden päättäisi suojelupoliisi. Ehdotettu malli ei ole toimiva, koska käytännössä korvauksen maksavalle taholle ehdotuksessa annettu oikeus määrittää korvauksen suuruus johtaa tilanteeseen, jossa joitakin tiedonsiirtäjälle aiheutuneita kustannuksia korvattaisiin suojelupoliisin vapaan harkinnan mukaan. Ehdotettu valitustie hallinto-oikeuteen ei takaa liioin tiedonsiirtäjän asemaa, koska hallinto-oikeuksien tuntuma siviilioikeudelliseen vahingonkorvausoikeuden käytäntöön on väistämättä ohut.

Ehdotetun pykälän 1 momenttia tulee muuttaa siten, että lause, jonka mukaan korvauksen maksamisesta päättää suojelupoliisi, korvataan lauseella, jonka mukaan korvauksen maksaa suojelupoliisi. Jos korvauksen määrittäjäksi tarvitaan jokin viranomaistaho, tulee sen olla riippumaton taho, jolloin luonteva valinta olisi Viestintävirasto, samalla tavoin kun tietoyhteiskuntakaaren 299 §:ssä on tehty.

23 §

Korvaus tiedonsiirtäjälle

Tiedonsiirtäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus 22 §:ssä tarkoitetusta tietojen antamisesta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Korvauksen maksamisesta päättää suojelupoliisi. Korvauksen maksaa suojelupoliisi.

-----------

Korvaus tiedonsiirtojärjestelmien kustannuksista

Siviili- ja sotilastiedustelulakiehdotukset perustuvat malliin, jossa tiedonsiirtäjien verkkoon rakennettaisiin liityntäpisteitä, joista liikenne siirrettäisiin tiedustelujärjestelmiin. Näiden liityntöjen ja tiedonsiirtojärjestelmien ainoa tarkoitus on tiedustelun mahdollistaminen. Tällöin on oltava selvää, että sekä tietojensiirtojärjestelmistä, niistä aiheutuvista kustannuksista että itse tiedoista vastaa valtio.

Lopuksi

FiCom pitää perusteltuna työryhmän mietinnön tavoitetta valmistella asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom uskoo, että edellä esitettyjen havaintojen huomioiminen ehdotusten jatkovalmistelussa edistää hankkeen tavoitetta siten, että viranomaisten ja teleyritysten välinen yhteistyö toimii käytännössä parhaalla mahdollisella tavalla, ja että sääntely kannustaa tehokkaiden tiedustelumenetelmien käyttöön.


12.6.2017

Lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Ympäristöministeriölle
Asia: YM026:00/2017

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (luonnos), valtioneuvoston asetukseksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen eräiden säännösten kumoamisesta sekä ympäristöministeriön asetukseksi asuin-, majoitus- ja työtiloista. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Tavanomaisten matkaviestinyhteyksien käytön varmistaminen 117 j § 2 mom

Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat yhteiskunnassa välttämättömyys ja käyttäjille perustarve. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä.

FiCom pitää positiivisena, että luonnoksessa on tunnistettu sisätilakuuluvuuden merkitys ja ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joihin eduskunta on valtioneuvostolle antamassaan vastauksessaan sisältyvässä lausumassa edellyttänyt (EV 189/2016 vp – HE 220/2106). FiCom kannattaa sitä, että sisätilakuuluvuuden varmistaminen sisällytetään rakennuslainsäädäntöön ja esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla. Luonnoksessa tosin ehdotetaan, että liikenne- ja viestintäministeriö määrittää vähimmäistason matkaviestinten sisätilakuuluvuudelle (RF-kuuluvuus). Tämä saattaa olla jossain määrin ongelmallista, sillä yhden lukuarvon määrittely ei ole teknisesti mahdollista; kuuluvuus riippuu käytettävästä taajuusalueesta, ja lisäksi rakennusten sallitun vaimennuksen määrittely on epäselvä. Juridisesti on huomioitava, että verkkotoimilupien ehdoissa on eroja (GSM, UMTS, LTE), eikä FiCom kannata myönnettyjen toimilupien muuttamista tältä osin.

Luonnoksessa esitetään sisätilakuuluvuuden edellytykseksi mallia, jossa varmistettaisiin vain hätäpuhelujen ja –viestien toimivuutta. Jos hätäviestin lähettäminen tai hätäkeskukseen soittaminen on mahdollista, säännöksen perusteluiden mukaan silloin on oletettavasti mahdollista myös muu matkaviestinten tavanomainen käyttö. FiCom ei pidä ehdotusta tältä osin riittävänä, koska se sisältää huomattavia epävarmuustekijöitä sisätilakuuluvuuden mahdollistamiseksi, joten säännöksen soveltamisalaa olisi tarpeellista laajentaa.

Kaiken liikenteen siirtyessä enenevässä määrin ja lopulta kokonaan IP-pohjaiseksi, kaistan tarve lisääntyy jatkossa. Hätäpuheluiden ja -viestin lisäksi tulee huomioida erilaiset matkaviestiverkon kautta tapahtuvat käyttö- ja kapasiteettitarpeet eri käyttäjäryhmille. Tällaisia ovat muun muassa pelastus- ja turvallisuusviranomaiset, erilaiset hälytysjärjestelmät, Internet of Things (IoT) ja datan käyttö. FiCom korostaa, että toimintakriittinen viranomaisverkko ja sen päällä käytettävät viestintäpalvelut ovat siirtymässä mobiiliverkkopohjaiseen langattomaan laajakaistaratkaisuun (4G/5G).

Ehdotettu 117 j §:n 2 momentti on oikeansuuntainen, mutta sitä tulisi muuttaa siten, että siinä huomioitaisiin hätätilanteiden kutsun lisäksi tarve käyttää tavanomaisia matkaviestinpalveluja, mukaan lukien langattomat laajakaistapalvelut. Mainituilla perusteilla FiCom ehdottaa 117 j §:n 2 momentin muuttamista seuraavasti:

[…] Asuin-, majoitus- ja työtiloja sisältävän rakennuksen on oltava teknisiltä ratkaisuiltaan sellainen, että rakennuksessa oleskelevilla henkilöillä on edellytykset käyttää tavanomaisia matkaviestinyhteyksiä ja kutsua hätätilanteessa apua matkaviestinten avulla, ellei kysymyksessä ole rakennus, jonka sisätilakuluvuutta on vaimennettava turvallisuuden takia.

Sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentaminen rakennuttajalle 117 j § 1 mom

Rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneiden sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentuminen on hieman epäselvä. Säännöksessä (117 j §) puhutaan rakennushankkeeseen ryhtyvästä, ja perusteluissa todetaan, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset kustannustehokkaasti (s. 18). Tältä osin säännöksen perusteluita tulisi tarkentaa esimerkiksi siten, että rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset kuuluvat rakennuttajan vastuulle, ei teleyritykselle, ellei se ole rakennuttaja.

 

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

6.6.2017

Sähköisen ensitunnistamisen hintasääntely

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua esitysluonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Ensitunnistamisen lakihankkeessa on tärkeä päästä eteenpäin, koska epävarmuus hidastaa luottamusverkoston käynnistymistä.
  • Vahvan tunnistamisen markkinan käynnistäminen on kertaluonteinen ilmiö, jonka vaikutukset kohdistuvat aluksi markkinaa hallitseviin toimijoihin, mutta tasoittuvat markkinatilanteen rauhoituttua.
  • Ehdotettu hintasääntelyn rakenne on toimiva, ja 25 prosentin vuosittaiset alennukset turvaavat sääntelyn tavoitteen.
  • Ehdotettu hintaputki on varsin suuri, ja uhkana on, että lähtötaso asetetaan perusteettoman korkeaksi.  

Yleistä

Sähköinen tunnistaminen on jo usean vuoden ajan ollut pankkien markkina, jossa palveluita on tarjottu vakiintunein ratkaisuin kilpailulta suojatussa ympäristössä. Viimeisten vuosien lainmuutosten tavoitteena on ollut tehostaa ja edistää tunnistuspalveluiden ja -välineiden kilpailua. Ratkaisu on oikea: Suomessa tunnistamisen palvelut ja tunnistamisen hintataso eivät ole kehittyneet muiden Pohjoismaiden tahdissa. Tiivistettynä Suomen tunnistamisen markkinalla on käytössä vanhat välineet, ja hinnat ovat korkeat muihin Pohjoismaihin verrattuna. Kilpailua on syytä tehostaa.

Sähköinen ensitunnistaminen avainasemassa

Henkilön mahdollisuus ottaa käyttöön haluamansa tunnistusväline on keskeisin toimivan kilpailun edellytys. Korkea ensitunnistamisen hinta on merkittävä markkinalle tulon este. Esitysluonnoksessa on asianmukaisesti kiinnitetty huomiota siihen, että tässä tapauksessa ensitunnistaminen ei merkitse asiakkuuden siirtymistä toiselle palveluntarjoajalle, vaan esimerkiksi pankkipalveluasiakkuus jatkuu entiseen tapaan.

FiComin näkemyksen mukaan markkinan kehittyminen ilman lainsäätäjän puuttumista tulee olemaan lupaavista merkeistä huolimatta niin hidasta, että se vaarantaa jo Suomen digitalisaatiokehityksen ja sähköisen asioinnin turvallisuuden. Tilanne on poikkeuksellinen, joten lainsäätäjän on perusteltua edistää markkinan toimintaa ehdotetulla määräaikaisella hintasääntelyllä. Todennäköisesti säännöksen voimassaoloajan jälkeen markkina on kehittynyt siten, että ensitunnistamisen hintasääntelylle ei ole enää tarvetta. 

Ehdotettu sääntelyn rakenne

Ehdotettu rakenne, jossa hinnat laskevat aina 25 prosenttia edellisen vuoden hinnasta, vaikuttaa toimivalta ja alennukset ovat riittävän suuria, jotta sääntelyn tavoite täyttyy.

Ehdotettu hintataso

Esitysluonnos jättää enimmäishinnalle varsin suuren liikkumavaran. Enimmäishintaa asetettaessa tulee ehdottomasti ottaa huomioon se, missä määrin toimijoille aiheutuvat kustannukset johtuvat muista kuin vahvaa sähköistä tunnistamista koskevista velvoitteista. Kuten esitysluonnoksessa on todettu, ei muusta kuin tunnistamisen sääntelystä aiheutuvia kustannuksia tule ottaa huomioon ensitunnistamisen enimmäishintaa määritettäessä.

FiComin näkemyksen mukaan ehdotettu 5 euron yläraja on voimakkaasti ylimitoitettu, ja olisi loogista, että hintaputken alaraja olisi saman suuruinen luottamusverkostossa välitettävän tunnistustapahtuman 10 sentin maksimihinnan kanssa.

FiCom korostaa, että esitys on syytä saada kiireellisesti eduskunnan käsiteltäväksi.

 

 

 

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


1.6.2017

FiComin lausunto tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriölle
Asia: LVM/2219/03/2016

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta (luonnos). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom kannattaa vahvasti ministeriön ehdotuksia purkaa normeja myös viestintämarkkinasektorilta. FiCom kannattaa muun muassa luonnoksen ehdotuksia tv- ja radiotoiminnan valvontamaksun keventämisestä kaupallisilta toimijoilta (294 §) sekä eriyttämislaskelmaa (70 §) ja kytkykauppaa (113 § ja 116.4 §) koskevien säännösten poistamista. Kytkykauppaa koskevien säännösten osalta tulisi jatkovalmistelussa tarkentaa, mitä säännöksiä sovelletaan voimassa oleviin kytkykauppasopimuksiin.

FiCom kannustaa liikenne- ja viestintäministeriötä käynnistämään mahdollisimman pian viestintämarkkinoita koskevan laajan ja kattavan normien purkua ja hallinnollisen taakan keventämistä koskevan hankkeen, jossa julkinen valta toimisi mahdollistajana.  Sääntelyä tulee kohdistaa sinne, missä se on välttämätöntä ja tarkoituksenmukaista ja missä sääntely kannustaa toimijoita kasvuun ja investointeihin.

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

29.5.2017

FiComin lausunto laajakaistatukilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestinvaliokunnalle
Asia: Kirjallinen lausunto HE 2/2017 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt kirjallista lausuntoa liikenne- ja viestintäministeriön 17.5.2017 päivätystä muistiosta, joka liittyy hallituksen esitykseen eduskunnalle laajakaistarakentamisen tukea haja-asutusalueilla koskevan lainsäädännön muuttamisesta (HE 2/2017vp laajakaistatukilain muuttamiseksi). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom ymmärtää liikenne- ja viestintäministeriön kannan käyttää ryhmäpoikkeusasetusta ja suhtautuu tältä osin asiaan positiivisesti.
  • FiCom suhtautuu varauksellisesti mustien pisteiden määritelmän muuttamiseen, koska se voi johtaa markkinavääristymiin ja kaupallisten investointien kannustavuuden heikkenemiseen.

Mustien pisteiden määritelmän muuttaminen ja markkinoiden vääristymismahdollisuus

Ryhmäpoikkeusasetuksen soveltamisalaan siirtyminen edellyttäisi muutoksia laajakaistatukilakiin. Merkittävin muutos koskisi sataprosenttisia kuntien takauksia, jotka eivät ryhmäpoikkeusasetuksen perusteella olisi nykymuotoisina mahdollisia uusille eli lakimuutoksen jälkeen käynnistettäville hankkeille. Sataprosenttisten takausten mahdollisuuden poistaminen uusilta hankkeilta saattaisi johtaa hankkeiden kalliimpiin rahoituskustannuksiin. Tätä esitetään kuitenkin kompensoitavaksi muuttamalla tukikelpoisuutta rajaavaa, niin sanottua mustien pisteiden määritelmää tukikelpoisuutta kasvattavaan suuntaan.

Tällä hetkellä laajakaistatukilain mukaan kustannukset alueella, joka ulottuu kahden kilometrin päähän sellaisesta liityntäpisteestä, josta voidaan tarjota edistyksellisiä viestintäpalveluita, eivät ole tukikelpoisia. Kohtaa esitetään muutettavaksi siten, että tukikelvoton osuus pienennettäisiin sataan metriin pykälän tarkoittamasta liityntäpisteestä.

Muutos voi muodostaa ongelman markkinaehtoiseen rakentamiseen. Kahden kilometrin alueen supistaminen toisi väistämättä tuetun rakentamisen erittäin lähelle markkinaehtoista rakentamista. Muistiossa tätä ei ole lainkaan tuotu esille, vaikka se on ollut aiemmin yksi keskeisimmistä seikoista määriteltäessä tukikelvottomia alueita ja markkinavääristymien ehkäisemistä.

Lisäksi tulee arvioitavaksi, hidastaako esitys markkinaehtoista tarjontaa tai jopa kysynnän kehittymistä.

Liikenne- ja viestintäministeriön laajakaistan toimeenpano-ohjelman keskeinen lähtökohta on markkinaehtoisuus. Teleyritykset sitoutuivat markkinaehtoisesti investoimaan etupainotteisesti ja aktiivisesti kiinteiden yhteyksien rakentamiseen.[1] Tämän sitoumuksen antamisen jälkeen DNA, Elisa, Finnet-yhtiöt ja Telia ovat parantaneet nopean kiinteän laajakaistan saatavuutta vuoden 2016 jälkipuoliskolla yhteensä jopa 145 000 kotitaloudella. Muistioissa ei ole arvioitu, miten ehdotettu muutos jatkossa vaikuttaa ja kannustaa kaupallisiin investointeihin.

Mainituilla perusteilla FiCom suhtautuu varauksellisesti mustien pisteiden määritelmän muuttamiseen. Jos ehdotus muutoksista hyväksyttäisiin, tulisi huolehtia siitä, että muutos ei vääristä markkinoita. Lisäksi tulisi selvittää muutoksen suhde toimeenpano-ohjelman markkinaehtoisuuteen ja kaupallisiin investointeihin kannustamiseen myös jatkossa.

[1] https://www.lvm.fi/-/laajakaistalla-kohti-esineiden-internetia

 

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

19.5.2017

UJ 6/2017 vp – U 50/2016 vp

FiComin lausunto AVMS-direktiivin uudistuksesta

Pääviestit

  • On perusteltua, että Suomi pitää kiinni sääntelyn keventämisestä: AV-sisältöjen markkina on voimakkaassa murroksessa.
  • AV-direktiivin soveltamisalan laajentaminen alustatoimijoihin ja sosiaalisen median palveluihin vaarantaa EU:n vakiintuneen välittäjän vastuuvapaussääntelyn toimivuuden. FiCom ei kannata Suomen kannan muuttamista tältä osin.
  • Kiintiösääntely on väärä tapa edistää eurooppalaisia teoksia. Sen sijaan eurooppalaisia teoksia tulee edistää markkinaehtoisesti ja kohdistaa tuki tuotantovaiheeseen.
  • AV-direktiivin peruslähtökohtana olevaa alkuperämaaperiaatetta ei tule neuvotteluissa uhrata, koska se vaarantaa koko sääntelyn ja eurooppalaisen sisältömarkkinan toiminnan.

Yksityiskohtaiset huomiot

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry ymmärtää valtioneuvoston tarpeen hakea joustoa Suomen kantoihin. Suomen alkuperäinen kanta, joka pohjautuu sääntelyn keventämiseen ja eurooppalaisen sisältömarkkinan toiminnan takaamiseen, on kuitenkin perusteltu, eikä siihen ole tarpeen tehdä myönnytyksiä.

Erityisesti AV-direktiivin soveltamisalan laajentaminen koko sääntelylle vieraalla tavalla alusta- ja välittäjäroolissa oleviin toimijoihin vaarantaa eurooppalaisen digitaalisen talouden perustana olevan välittäjän vastuuvapaussääntelyn. Tältä osin Suomen tulee pysyä alkuperäisessä kannassaan.

Eurooppalaisia sisältöjä on perusteltua edistää. Edistäminen tulee kuitenkin tehdä tukemalla itse tuotantoja, ei asettamalla hallinnollisia velvoitteita toimijoille ja viranomaisille, joilla ei ole käytännössä mitään vaikutusta itse tavoitteen kannalta. Oikein kohdennettu ja markkinaehtoista kehitystä tukeva tuotantotuki sen sijaan kohdistuu oikein ja aidosti auttaa nostamaan eurooppalaisten teosten tasoa ja auttaa tuomaan markkinoille monipuolisia, kunnianhimoisia tuotantoja.

Aivan keskeistä on se, että AV-direktiivin kulmakivenä olevaa alkuperämaaperiaatetta, eli sitä, että palveluihin sovelletaan vain sen EU-valtion säännöksiä, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, ei tule horjuttaa. Alkuperämaaperiaatteesta tinkiminen on tie, joka johtaa moninkertaiseen sääntelyyn ja lopulta eurooppalaisen sisältömarkkinan pirstoutumiseen. Tämä olisi täydellinen epäonnistuminen hetkellä, joka on koko eurooppalaisen sisältöalan kannalta ratkaiseva.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


2.5.2017

FiComin lausunto hybridiuhkien osaamiskeskuksesta

E 25/2017 vp

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle seuraavaa:

FiCom pitää kirjelmässä tarkoitettua Eurooppalaista hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen perustamista perusteltuna ja tarpeellisena toimenpiteenä. Hybridivaikuttaminen on monitahoinen ilmiö, jonka käsitteleminen nykyaikaisin viranomaisjärjestelyin on haastavaa ja saattaisi johtaa tarpeettomiin ylilyönteihin. On erinomaisen kannatettavaa, että reaktiona kehittyvään tilanteeseen on nimenomaan osaamisen kehittäminen perustettavan osaamiskeskuksen puitteissa.

Tutkitun ja koetellun tiedon pohjalta uhkia ja ongelmia voidaan tehokkaimmin ehkäistä tarkoitusta parhaiten palvelevilla keinoilla, jotka ovat yhteensopivia oikeusjärjestyksemme turvaamien keskeisten oikeushyvien kanssa ja jotka turvaavat asianmukaisesti digitaalista yhteiskuntaa rakentavien operaattorien aseman. Kirjelmässä mainitun lainsäädännön kehittämisessä keskeisenä haasteena on se, miten osaamiskeskus saadaan kytkettyä luontevaksi osaksi

Tämä aihe liittyy


28.4.2017

FiComin lausunto maksupalvelutyöryhmän mietinnöstä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua maksupalvelutyöryhmän mietinnöstä "Maksupalvelulain uudistaminen" ja esittää siitä seuraavat huomiot:

Pääviestit

  • On hyvä, että työryhmä ei esitä direktiivin yli menevää lisäsääntelyä.
  • On kannatettavaa, että direktiivin sallima jousto verotuksellisesti ja sosiaalisin perustein tuettavien maksujen kehittämiseksi ehdotetaan käytettäväksi.
  • Ehdotettu uusi vahvan tunnistamisen vaatimus vaarantaa sähköisen pienmaksamisen kehittämistä ja supistaa kuluttajille tarjottavia palveluja merkittävästi.
  • Ehdotettu maksupalvelulain soveltamisalan teleyrityspoikkeuksen muuttaminen edellyttää teleyrityksiltä todella mittavia mukauttamistoimenpiteitä ja rajoittaa laajasti lisämaksullisten puhelinpalvelujen käyttöä. Vastuusääntelyn muutokset ovat ongelmallisia. Maksupalveluntarjoajan ankara vastuu maksutapahtumista myös silloin, kun vahvaa tunnistamista ei tarvitse käyttää, vaikeuttaa pienmaksujen kehittämistä sekä luo väärinkäytöksiin kannustavan ympäristön.
  • Uudet maksutoimeksianto- ja tilitietopalvelut ehdotetaan asianmukaisesti lisättäviksi lakiin. Viranomaisen on varmistuttava eri toimijoiden syrjimättömästä kohtelusta suhteessa pankkien omiin maksamisen palveluihin, kun käytetään maksunkäynnistys- ja tilitieto rajapintoja.
  • Teknisten sääntelystandardien osalta komissiolle annettu hyvin avoin asetuksenantovaltuus uhkaa johtaa epäjohdonmukaisiin vahvan tunnistamisen vaatimuksiin EU:ssa. EU:n sähköisen tunnistamisen eIDAS- asetuksen vaatimukset täyttävän tunnistusvälineen tulee aina soveltua sellaisenaan käytettäväksi myös maksupalveluissa.

Esityksen lähtökohdat

Toinen maksupalveludirektiivi sisältää varsin yksityiskohtaista sääntelyä maksamisesta. FiCom pitää kannatettavana sitä, että työryhmä on pitäytynyt ehdottamaan suomalaiseen lainsäädäntöön tehtäväksi vain direktiivistä johtuvat välttämättömät muutokset. Tämä on linjassa hallitusohjelman linjauksen kanssa.

FiCom korostaa, että direktiivissä maksupalvelujen täysharmonisoiva sääntely on viety jo hyvin pitkälle. Sääntely on eräiltä osin sellaista, että se on Suomen kaltaiselle, pitkälle digitalisoituneelle maalle, palvelujen kehitystä rajoittavaa.

FiCom kannattaa lämpimästi työryhmän esitystä sisällyttää maksupalvelulakiin direktiivin 3 k artiklan mukainen soveltamisalan rajoitus, jonka myötä maksuvälineet, joita voi käyttää sosiaalisten ja verotuksellisten syiden vuoksi erikseen säädeltyjen hyödykkeiden hankintaan, jäävät maksupalvelulain soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä valinta on omiaan edistämään suomalaisten maksamisen palveluiden kehittymistä.

Soveltamisalan muutos

Direktiivin muutoksesta johtuva maksupalvelulain soveltamisalan teleyritys-poikkeuksen muutos tulee aiheuttamaan merkittäviä sopeutustoimintoja yrityksissä, kun lisämaksulliset puhepalvelut tulevat lain soveltamisalaan. Tällöin palveluja tarjoavien yritysten on muutettava järjestelmiään niin, että lain euromääräisiä rajoja pystytään seuraamaan. Tämä edellyttää merkittäviä muutoksia yritysten järjestelmiin, joiden kustannusvaikutus teletoimialalla on useita miljoonia euroja.

Ensimmäisen lakiehdotuksen 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden viimeisessä kappaleessa on esimerkkien avulla linjattu palveluita, joita ei ole tarkoitus pitää maksupalveluina. FiCom pitää tärkeänä, että esimerkkiluetteloon lisätään edellisen hallituksen esityksen (169/2009 vp) tapaan seuraava lause: "Maksupalvelua eivät olisi teleyritysten väliset verkon käytöstä maksettavat tukkumaksut, jotka johtuvat esimerkiksi yhdysliikenteestä taikka käyttöoikeuden tai kapasiteetin luovutuksista." Direktiivillä ei ole tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin, jolloin nyt teleyrityspoikkeuksen muuttuessa tämä tulkintaohje on erityisen tärkeä säilyttää lain perusteluissa.

Vahva tunnistaminen ja vastuut

Työryhmän ehdotuksessa uusi vahvan tunnistamisen vaatimus ehdotetaan sisällytettäväksi maksupalvelulakiin siinä vaiheessa kun komission tekniset sääntelystandardit tulevat voimaan. Ratkaisu on onnistunut.

Vahvan tunnistamisen vaatimus sen sijaan on niin jäykkä ja kategorinen, että siihen liittyy vaara nykyisten sähköisten maksutapojen käytettävyyden heikentymisestä. Direktiivi on laadittu niin, että maksupalvelun tarjoajien ja -käyttäjien asemaan merkittävästi vaikuttavat yksityiskohtaiset säännökset on käytännössä kokonaan jätetty Komission harkittaviksi. Sääntelystandardien ollessa lausuntoa annettaessa vielä vahvistamatta, koko sääntelyn vaikutusten arviointi on tässä vaiheessa hyvin vaikeaa.

FiCom pitää työryhmän ehdotusta vastuusääntelyn osalta erityisen ongelmallisena. Maksupalvelulain 62 § 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan maksupalvelunkäyttäjä ei vastaisi oikeudettomasta maksutapahtumasta, jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt maksajan vahvaa tunnistamista.. Ehdotettu säännös, ottaen huomioon todistustaakan jakoa koskevan 72 §:n, saattaa erityisesti pienmaksujen tarjoajat varsin heikkoon asemaan, koska vastuuta ei ole kytketty poikkeuksiin vahvan tunnistamisen vaatimuksesta. Kokonaisuutena arvostellen säännös sopii huonosti suomalaiseen siviilioikeudelliseen vastuutraditioon ja maksupalveluntarjoajan asema käy ongelmalliseksi perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan ja elinkeinonvapauden kannalta. Lisäksi vastuuasetelma saattaa kannustaa maksupalvelun käyttäjiä esittämään jopa perusteettomia väitteitä maksutapahtumien oikeudettomuudesta.

Kuluttajan vastuu kadonneella maksuvälineellä tehdyistä maksuista ehdotetaan samassa 63 §:ssä laskettavaksi direktiivin mukaisesti 50 euroon. FiCom pitää direktiivissä tehtyä valintaa epäsuhtaisena: nykyinen 150 euroa on kohtuullinen määrä ja kannustaa maksupalvelun käyttäjiä tosiasiallisesti huolehtimaan asianmukaisesti maksuvälineistä riittävällä huolellisuudella.

FiCom korostaa sitä, että käytännön tarpeisiin ylimitoitetut vahvan tunnistamisen vaatimukset saattavat olennaisesti vaikuttaa mahdollisuuksiin tarjota maksupalveluksi katsottavia palveluja, kuten taloyhtiön pesulan käytön maksamista puhelimella tai mahdollisuuden ostaa joukkoliikenteen mobiililippuja. Kuluttajat ovat ottaneet kyseiset palvelut omakseen ja maksupalvelusääntelyn ohella sovellettava telesääntely ja siitä johtuva huolellisuusvelvoite ja mekanismit rajoittaa liittymän oikeudetonta käyttöä ovat turvanneet palvelujen käyttäjän oikeusturvan tavalla, joka on mahdollistanut palvelujen joustavan käytön.

Uudet tilitieto- ja maksunkäynnistyspalvelut

FiCom pitää työryhmän ehdotuksia tilitieto- ja maksunkäynnistyspalveluiden sisällyttämisestä maksupalvelulakiin asianmukaisina. Tilanne on sikäli ongelmallinen, että merkittävät yksityiskohtaiset säännökset, jotka määrittävät uusien palvelun tarjoajien ja tilipankkien välisiä käytäntöjä, tulevat vahvistettaviksi komission teknisissä sääntelystandardeissa. Esitysluonnosta olisi paikallaan täydentää siten, että siitä käy ilmi, miten tilitieto- ja maksunkäynnistyspalveluita on tarkoitus pystyä tarjoamaan ja käyttämään aikana muun lain ja 85 c §:n voimaantulon välisenä aikana.

FiCom pitää hyvänä, että työryhmä on ehdottanut maksunkäynnistyspalvelun kautta annettujen ja suoraan tilipankin kautta toteutettavien maksutapahtumien syrjimättömyyttä 38 a §:ssä. Kyseinen säännös ja sen tulkinta ovat hyvin keskeisiä uusien palvelujen tarjoamisen edellytysten muodostumisen kannalta. Sanamuotoa on tässä valossa olla syytä terästää ehdotetusta, jotta on täysin selvää, että maksutoimeksiantopalvelun kautta tehtyjen maksutapahtumien syrjintä ei ole miltään osin sallittua.

Sähköisen tunnistamisen vaatimusten yhtenäisyys

Euroopan komissiolle annettu hyvin avoin asetuksenantovaltuus vahvan tunnistamisen yksityiskohtaisten laatuvaatimusten osalta uhkaa johtaa tilanteeseen, jossa EU:n yleisen sähköisen tunnistamisen eIDAS-asetuksen ja unionin pankkisääntelyn samaan vahvan sähköisen tunnistamisen välineeseen kohdistuvat vaatimukset eivät ole johdonmukaisia.

FiComin näkemyksen mukaan on erityisen tärkeää huolehtia siitä, että EU:n maksupalvelusääntelyn vahvan tunnistamisen laatuvaatimukset ovat linjassa hiljattain annetun eIDAS-asetuksen laatuvaatimusten kanssa. Jos tässä ei onnistuta, on tarjolla vaara, että yleiskäyttöisten vahvan tunnistamisen välineiden ja niiden markkinan kehitys Euroopassa vaikeutuu olennaisesti, millä on hyvin kielteiset vaikutukset koko Euroopan digitalisoitumiskehityksen kannalta.

FiCom kannattaa työryhmän esitystä vahvan tunnistamisen vaatimuksen voimaantulon lykkäämisestä komission sääntelystandardien voimaantulon yhteyteen.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


4.4.2017

Lausunto postilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä postilain muuttamisesta (HE 272/2016 vp). Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa.

FiComin keskeiset viestit

  • Digitalisaation edistäminen vaatii sääntelyn keventämistä myös postilaissa.
  • Postilain tarkoitus ja tavoitteet ovat kannatettavia ja oikean suuntaisia, mutta keskeneräisiä.
  • Laissa tulee ottaa huomioon myös muiden postin lähettäjien kuin lehtitalojen tarpeet.
  • Paras tapa on luoda yhtenäinen kolmeen arkipäivään ja postinumeroalueisiin perustuva, tulevaisuuteen suuntautuva jakelumenetelmä.

Yleistä postilakiuudistuksesta

Hallituksen kärkihanke - digitalisaation edistäminen - on Suomen tulevaisuuden menestyksen kannalta aivan keskeinen. Digitalisaatio tarjoaa mittavia mahdollisuuksia, mutta sen kääntöpuolena on monien toimialojen kohtaama muutos, kuten nyt tapahtuu postitoimialalla. Digitaalisaation edistämisen rinnalla on ensisijaisen tärkeää huolehtia sääntelyn keventämisestä postilain osalta. Postialan tilanteet Ruotsissa ja Tanskassa ovat varoittava esimerkki joustavan sääntelyn välttämättömyydestä.

Postilain tarkoitus ja tavoitteet sekä osa esityksistä ovat kannatettavia ja oikeansuuntaisia. Ehdotukset jäävät kuitenkin keskeneräisiksi, koska kirjeiden ja lehtien siirtyminen verkkoon on entisestään kiihtynyt. Erityisesti hallituksen päätös ottaa vuonna 2018 käyttöön kansalaisten sähköinen postilaatikko tulee siirtämään viranomaisten paperikirjeet verkkoon vielä ennakoitua nopeammin. Tämä päätös olisi pitänyt ottaa paremmin huomioon postilakia säädettäessä.

On ennustettu, että seuraavan viiden vuoden aikana kolmipäiväinen jakelu ei toteudu postilain vaan asiakastarpeiden muutosten kautta. Postinsaajan laatikkoon ei ole jaettavaa jatkossa jokaiselle viidelle päivälle. Siksi postilain esityksessä olisi pitänyt arvioida merkittävämmällä painoarvolla muiden postin lähettäjien kuin lehtitalojen asiakastarpeet sekä niiden vaikutus esitykseen.

Jos Posti ei kykene tulevaisuudessa riittävästi parantamaan tuottavuuttaan laskevissa jakeluvolyymeissa, tarkoittaa se merkittävää kustannusten kasvua. Tämä osaltaan entisestään heikentää perinteisen viestinnän kilpailukykyä ja sekä lehtien jakelun tilannetta.

Kilpailutusmenettely muutettava

Yleispalvelukirjeen jakelun ja keräämisen sitominen sanomalehtiin ja niiden varhaisjakeluverkkoon aiheuttaa monessa suhteessa epäselvyyttä ja kysymyksiä postin toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kannalta. On olemassa vaara, että yhden - postilain soveltamisalaan kuulumattoman - tuotteen takia ja sen tarpeiden perusteella yleispalveluntarjoajan tulisi muokata kustannustehokasta jakeluprosessia epätarkoituksenmukaisella tavalla.

Lainsäädännöllisesti selkein, hallinnollisesti kevein, toiminnallisesti laadukkain ja tehokkain tapa olisi luoda yhtenäinen kolmeen arkipäivään ja postinumeroalueisiin perustuva, tulevaisuuteen suuntautuva jakelumenetelmä. Tämä loisi ennakoitavuutta yleispalvelulle sekä turvaisi sen laadukkaan ja kustannustehokkaan jatkumisen ja olisi kaikille lähettäjäasiakkaille vähän pidemmällä aikavälillä paras vaihtoehto.

Mikäli esitystä ei tältä osin muuteta, Viestintävirastolla on suuri vastuu kilpailutuksen toteuttamisessa siten, että yleispalveluntarjoaja ei joudu siirtymään jakelun hoitamisessa entistä enemmän manuaalilajitteluun, mikä lisäisi merkittävästi kustannuksia.


21.3.2017

Lausunto liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan virastouudistuksen esiselvityksestä

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää kunnioittavasti seuraavaa.

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom kannattaa työryhmän esittämiä linjauksia viranomaisten tulevaisuuden roolista ja sääntelyn keventämistä.
  • Virastojen hallinnollinen yhdistäminen antaa pohjan viranomaistoiminnan uudistamiselle.
  • Virastouudistuksessa tulee huomioida tietoyhteiskuntakaareen tehtävät muutokset.
  • Virastouudistuksen jatkotyössä on otettava kantaa viraston rahoituksen uudistamiseen.

Yleistä virastouudistuksesta ja sääntelyn keventämisestä

Työryhmä ehdottaa esiselvityksessään, että Trafin ja Viestintäviraston sekä Liikenneviraston viranomaistehtävät yhdistetään yhdeksi virastoksi.

Esiselvityksessä virastojen yhdistämistä perustellaan synergiaeduilla. Pitkällä aikavälillä yhdistymisen merkittävimmät hyödyt ja synergiat saadaan kehityksen ja toimintaympäristön muutosten myötä avautuvista mahdollisuuksista.

Tulevaisuuden toimintaympäristössä sääntely ja viranomaistoimintojen uudistaminen tulee tehdä kokonaisvaltaisesti. Siksi eri virastojen hallinnollinen yhdistäminen ei tuo riittävää muutosta, mutta voi antaa hyvän pohjan ja sysäyksen uudistamiselle.

Esiselvityksessä todetaan, että "sääntely on yhä enemmän markkinoiden mahdollistaja ja ohjaaja. Lähtökohtana on sääntelyn keventäminen, jonka tavoitteena on helpottaa yritysten toimintaa ja kansalaisten arkea arvioimalla uudelleen ja poistamalla tarpeettomaksi osoittautuneita rajoituksia ja ottamalla pakottavan normisäätelyn rinnalle myös muita kevyempiä sääntelyn välineitä".

FiCom kannattaa työryhmän esittämiä linjauksia viranomaisten tulevaisuuden roolista ja esiselvityksen lähtökohtana olevaa sääntelyn keventämistä. Tämän periaatteen vieminen aidosti käytännön toimintaan tulee olla virastouudistuksen keskeinen lähtökohta ja perustelu.

Tekninen kehitys on tulevaisuudessa niin arvaamattoman nopeaa, että on mahdotonta säilyttää ja perustella nykyisen kaltaista runsasta ja yksityiskohtaista sääntelyä. Tulevaisuuden sääntelyn tulee nopean teknisen kehityksen takia perustua erityissääntelyn sijaan yleisääntelyyn. Viranomaisten valvonnan tulee kohdistua ratkaisemaan vain ongelmia, jotka ovat markkinoiden toimivuuden ja liiketoimintamahdollisuuksien kannalta keskeisiä.

Sääntelyn keventäminen tulee ulottaa myös lakia alemmantasoisiin säädöksiin, kuten viranomaisten antamiin määräyksiin. Siksi jatkossa on tarkemmin rajattava laissa olevia määräyksenantovaltuuksia.

Toimialan yritysten kannalta viranomaisten lainsäädännön tulkinnoilla on ratkaiseva merkitys toimialan kehityksessä. Liian tiukat tulkinnat, viranomaisten tulkintaohjeet ja yksittäiset kannanotot vaikuttavat markkinoiden toimintaan usein lain säännöksiä enemmän.

Virastojen yhdistäminen hallinnollisesti antaa mahdollisuuden kustannussäästöihin. Säästöt pitää saada aikaan täysimääräisesti, ja niiden pitää myös keventää yritysten maksurasitusta.

Raportissa kuvattua tarpeellista sääntelyasenteen muutosta ei saada aikaan pelkästään virastojen yhdistämisellä, vaan se vaatii määrätietoista johtamista. Tähän tulee jatkossa erityisesti panostaa. Toivottavasti virastojen hallinnollinen yhdistäminen antaa sääntelyasenteen muutokselle paremmat mahdollisuudet.

Jatkotyössä huomioitavaa

Virastouudistus tulee ajoittaa yhteen tietoyhteiskuntakaareen tehtävien muutosten kanssa. Vain näin se vaikuttaa aidosti sääntelyn keventämiseen ja muuttaa viranomaistoimintoja.

Viestintävirastosta on kehittynyt hyvin suuri digitalisaation yleisvirasto. Virastouudistuksessa on huolehdittava siitä, että erityisesti taajuushallinnon ja kyberturvallisuuden osalta Viestintäviraston osaaminen säilyy.

Jatkotyöhön kuuluu olennaisesti rahoitusmallin uudistaminen. On monia perusteita, miksi rahoitusmalli tulee uudistaa ja yhtenäistää. Nykyinen malli, jossa valtaosa toimintamenoista kerätään toimialalta, ei ole enää jatkossa perusteltu, kun yhdistyvä virasto palvelee laajalti koko yhteiskuntaa. Hyvä esimerkki on liikenteen digitaaliset palvelut, joita voivat tarjota hyvinkin erilaiset yritykset.

Nykyinen valtion budjetin ulkopuolinen rahoitusmalli ei ole ohjannut toimenpiteiden merkittävyyden arviointiin eikä toiminnan tehostamiseen. Se myös ylläpitää yritysten kannalta tarpeetonta hallinnollista taakkaa.

Pitkä aikavälin tavoitteena tulee olla rahoituksen siirtäminen kokonaan valtion budjettiin. Siirtymävaiheessa saatavat synergiaedut on siirrettävä täysimääräisesti nykyisten maksajien hyväksi.

FiCom kannattaa virastojen yhdistämistä esiselvityksessä esitetyn pohjalta esittämämme näkökohdat huomioiden.

 


2.3.2017

Lausunto EU:n lähetystoiminnan asetuksesta

(U 61/2016 vp)

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Asetusehdotus on askel oikeaan suuntaan. Alkuperämaaperiaatteen laaja soveltaminen on toimiva ja markkinoille sopiva keino edistää sisältöjen saatavuutta ja kilpailua sisämarkkinoilla.
  • Suoran sopimisen ensisijaisuuden artiklan 4 mekanismi on erittäin tärkeä asetuksessa. Sääntelyn tulee tukea aina suoraa sopimista kun se on mahdollista.
  • Asetuksessa ehdotettu satelliitti- ja kaapelidirektiivin oikeuksien selvittämismekanismi laajentaminen IPTV-lähetyksiin ei ole merkittävä muutos Suomen markkinalla.
  • U-kirjeessä ehdotettu valtioneuvoston kanta on kannatettava.

Alkuperämaaperiaatteen edistäminen

FiCom kannattaa alkuperämaaperiaatteen laajentamista TV-yhtiöiden lisäpalveluihin. On tärkeää, että lisäpalveluita ei tulkita liian suppeasti ja esimerkiksi lineaarisessa lähetyksessä tehty viittaus yhtiön videokirjastossa saatavilla olevaan sisältöön tulisi olla artiklan 1 a) kohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen lineaariseen lähetykseen.

FiComin näkemyksen mukaan eurooppalaista sisältömarkkinaa olisi edistänyt paremmin asetuksen valmistelussa selvitetty vaihtoehto, jossa alkuperämaaperiaatetta olisi ryhdytty soveltamaan kattavasti kaikessa sisältöjen tarjoamisessa, sisältäen myös välittämisen avoimessa internetissä (over-the-top, OTT).

Suoran sopimisen ensisijaisuus

Edelleenlähettämisen määrittelyyn tulee kytkeä asetuksen ehdotettu 4 ja satelliitti- ja kaapelidirektiivin 10 säädetty suoran sopimisen ensisijaisuus. Edelleenlähettäminen ja siihen liittyvä oikeuksien selvitysmekanismi väistyvät jos oikeudet on selvitetty jo suorin sopimuksin. Tämä on satelliitti- ja kaapelidirektiivin kulmakivi ja periaatteesta on pidettävä kiinni myös käsillä olevassa asetuksessa.

Suora sopiminen on FiComin käsityksen mukaan tällä hetkellä markkinoilla pääsääntö ja vain verrattain pienessä osassa kanavia oikeudet hankitaan Suomessa tekijänoikeuslain 25 h § tarkoitetussa menettelyssä.

Oikeuksien selvittämismekanismin laajennus lisäpalveluihin

Mediakäyttäytymisen muuttuessa katsojien odotukset ja televisiokanavan käsitteet muuttuvat nopeasti. Jotta katsojien odotuksiin voitaisiin vastata, olisi perusteltua laajentaa asetuksen 3 artiklan oikeuksien selvitysmekanismi kattamaan myös 1 artiklan a) kohdassa tarkoitetut lisäpalvelut. Tällöin lineaarista kanavaa paikallisesti jakeleva toimija voisi hankkia myös kanavan catch-up oikeudet yhdeltä luukulta. Tällöin oikeuksien pitäisi kattaa yleisön saataviin saattamisen lisäksi myös palvelun tarjoamisen edellyttämä kappaleen valmistaminen. Lisäksi vastaava muutos pitäisi tehdä 4 artiklaan, jotta suoran sopimisen ensisijaisuus myös tältä osin olisi selvää.

Ehdotettu Suomen kanta

FiCom pitää ehdotettua Suomen kantaa tasapainoisena, joskin ehdotettua laajemmalla alkuperämaaperiaatteen soveltamisella eurooppalainen AV-markkina olisi kehittynyt nopeammin lisääntyvän kilpailun myötä.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


28.2.2017

Asetusehdotus yksityisyyden suojasta sähköisessä viestinnässä

(U 19/2017 vp)

Pääviestit

  • FiCom pitää sääntelyehdotusta tarpeettoman yksityiskohtaisena ja päällekkäisenä yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Sektorikohtaista sääntelyä tulisi asteittain purkaa.
  • Sääntelyn soveltamisala ei ole täysin selvä eri viestintämuotojen osalta.
  • Tarve huolehtia tietoturvasta on ehdotuksessa hyvin huomioitu. Ehdotusta tulee täydentää oikeudella käsitellä välitystietoja teknistä kehittämistä varten. Anonymisoitujen tietojen käyttäminen ei ole käytännössä mahdollista tätä tarkoitusta varten.
  • Evästeiden sääntelyssä on kannatettavaa, että suostumus voidaan antaa selaimen asetuksissa. Ehdotettua sääntelyä kannatettavampaa olisi tietoisuuden lisääminen sekä itsesääntely.
  • Viestinnän luottamuksellisuudesta poikkeavaan sääntelyn sallivaan artiklaan tulee lisätä periaatteet, jotka sääntelyssä on otettava huomioon.
  • Markkinoinnin sääntely on kuluttajien osalta turhan yksityiskohtaista ja yritysten osalta riittämätöntä yhteismarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi.
  • Yhtenäisyyden takaamiseksi asetus on oikea instrumentti.
  • Sääntelyn valvonta on perusteltua hoitaa samassa viranomaisessa kuin tietosuoja-asetuksenkin valvonta.

Sääntelyn soveltamisala ja tarve

Komission ehdotus on tarpeettoman yksityiskohtainen ja sisältää tarpeetonta päällekkäistä sääntelyä yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Asetusehdotukseen sisältyvä säännös luettelopalveluista tulisi jättää tästä säännöksestä pois, koska se on ilmeisen päällekkäinen yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Lisäksi muun muassa sanktiosäännöksissä on tarpeetonta päällekkäisyyttä.

Asetusehdotuksen määritelmä viestinnän sisällöstä on huonosti muotoiltu, koska siitä puuttuu kokonaan viittaus henkilökohtaiseen viestintään, joka kylläkin on mainittu johdantokappaleessa 2. Lisäksi olisi syytä korostaa asetuksessa viestinnän osapuolen itsenäistä oikeutta käsitellä omia viestejään.

Asetusehdotuksen soveltamisala olisi tärkeä rajata vain sellaisiin välitystietoihin, joita tosiasiassa käsitellään viestinnän välittämiseksi. Esimerkiksi tieto käytettävän päätelaitteen mallista ja tyypistä ei ole tällainen tieto. Sääntelyn keventämisen näkökulmasta olisi ollut myös perusteltua jättää koneiden välinen viestintä sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle.

U-kirjeluonnoksessa on FiComin mielestä liian kategorisesti todettu tarve ylläpitää yksityiskohtaista sektorikohtaista viestinnän sääntelyä. Etenkin kun ehdotus sisältää yleisen tietosuojasääntelyn kanssa päällekkäistä sektorikohtaista sääntelyä, on U-kirjeessä ilmaistu kanta liian kategorinen. Sekä EU-tason että kotimaista viestintäpalvelujen sääntelyä on kehitettävä nykyistä yleisempään suuntaan, koska säänneltävät palvelut ovat arkipäiväistyneet. Yleinen kuluttajansuojalain ja henkilötietojen suojan sääntely sopivat paremmin alati muuttuvien ja kehittyvien palvelujen sääntelyyn. Lisäksi tulisi arvioida perusteellisesti tarve suojata laitteiden välistä viestintää, jolle ei ole samanlaista perusoikeuksista johtuvaa syytä kuin henkilöiden välisessä viestinnässä.

Tietoturva ja tekninen kehittäminen

Nykyisellä tehokkaat tietoturvatoimenpiteet sallivalla lainsäädännöllä on Suomessa saavutettu hyviä tuloksia. On kannatettavaa, että asetusehdotus mahdollistaisi nykyisen tietoturvakäytännön jatkumisen. Asetusehdotuksen 6 artiklaa tulee täydentää viestinnän välittäjän oikeudella käsitellä välitystietoja teknistä kehittämistä varten. Johtuen tarpeesta säilyttää tiettyjä tietoja muita tarkoituksia varten, tekninen kehittäminen anonymisoitujen tietojen perusteella ei eurooppalaisten tietosuojavaltuutettujen WP29-työryhmän linjaus huomioiden ole juuri koskaan varteenotettava vaihtoehto. Näin ollen käsittely teknisen kehittämisen mahdollistamiseksi tulisi sisällyttää suoraan asetuksen 6 artiklaan ja tätä varten vastaavasti ottaa myös Suomen kantaan.

Luottamuksellisuuteen säädettävät rajoitukset

Ehdotuksen 11 artikla vastaa nykyisen direktiivin vastaavaa säännöstä. Sääntelyn soveltamisalan laajentaminen OTT-palveluihin avaa kuitenkin täysin uudenlaisia kysymyksiä, jotka liittyvät viranomaisten oikeuksien toteuttamiseen OTT-ympäristössä, jossa vakiintuneita toimintatapoja ei vielä ole.

Tämän vuoksi artiklaan tulee lisätä kolmas kohta, jossa asetetaan edellytykset artiklan sallimalle sääntelylle. Suomen kannassa tulee edellyttää, että viestinnän luottamuksellisuutta rajoittavalta sääntelyltä tulee edellyttää että se noudattaa pienimmän mahdollisen puuttumisen periaatetta, sääntely on teknisesti tarkoituksenmukaista ottaen huomioon viranomaisten tarpeet ja palveluntarjoajan oikeutetut intressit ja että palveluntarjoajalla tulee aina olla oikeus täyteen korvaukseen viranomaisten avustamisesta.

Evästeet ja markkinoinnin sääntely

FiCom pitää ehdotettua evästeiden sääntelyä tarpeettoman rajoittavana. Joka tapauksessa on kannatettavaa että suostumus voitaisiin 9 artiklan nojalla antaa selaimen asetuksissa. Ehdotettu selainten valmistajiin kohdistettu 9 artiklan 3 kohta on tarpeettoman yksityiskohtainen tavoiteltavaan päämäärän nähden. FiComin mielestä velvoittavaa säännöstä tarkoituksenmukaisempi keino olisi ratkaista kysymys tiedottamisella sekä alan yhteissääntelyllä. Tämä tulee huomioida myös Suomen kannassa.

Evästeiden osalta ehdotuksen 8 artiklassa tehty valinta rajoittaa verkkopalvelua ylläpitävän tahonkin osalta pelkkään käyttäjämittaukseen on tarpeettoman rajoittava.

Markkinoinnin sääntelyä ehdotetaan asetuksessa lisättäväksi edellyttämällä puhelinmarkkinointia harjoittavia tahoja käyttämään tiettyä numeroa tai tunnistetta markkinointipuheluissa. Vaatimus edellyttäisi huomattavia sopeuttamistoimia ja varsin mittava numeroinnin järjestelyä. Puhelimitse tehtävän suoramarkkinoinnin vaikeuttaminen haittaisi erityisesti PK-yritysten toimintaedellytyksiä.

Asetusehdotusta tulee täsmentää erityisesti yrityksille tapahtuvan suoramarkkinoinnin osalta, jotta yrityksille saadaan Euroopan tasolla yhtenäiset toimintaedellytykset. Suomessa noudatettu tasapainoinen opt-out -malli tulee ottaa pohjaksi EU:n velvoittavalle sääntelylle. Tällöin henkilön työtehtäviin liittyvä suoramarkkinointi olisi sallittu ilman etukäteistä suostumusta, kun se tapahtuu yrityksen organisatoriseen tai yrityksen työntekijöilleen antamiin sähköpostiosoitteisiin, mutta markkinointi on aina mahdollista kieltää. Valtioneuvoston ehdottama Suomen kanta on tältä osin oikean suuntainen.

Sääntelyinstrumentti, seuraamukset ja valvonta

FiCom pitää valittua sääntelyinstrumenttia, suoraan sovellettavaa asetusta perusteltuna yhtenäisyyden saavuttamiseksi yhdessä yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa.

FiCom pitää asetusehdotuksessa ehdotettua viranomaisvalvonnan järjestämistä samaan viranomaiseen kuin tietosuoja-asetuksen valvonta perusteltuna ratkaisuna. Sekä yleisen että sähköisen viestinnän yksityisyyden suojan sääntelyn valvonnan on syytä tapahtua samasta paikasta, jolloin sääntelyn tulkintojen yhdenmukaisuus voidaan parhaiten turvata. Valvonnan hajauttaminen usealle eri viranomaiselle toisi tarpeetonta pirstaleisuutta tulkinnoissa niin kansallisesti kuin EU:n tasollakin. Lisäksi sääntelyn soveltamisalan merkittävä laajentaminen tuo sääntelyn soveltamisen piiriin mahdollisesti hyvinkin paljon uusia toimijoita, joka todennäköisesti muodostuisi haastavaksi nykyisen valvontajärjestelyn kannalta.

Seuraamusten osalta asetusehdotuksessa on tarpeetonta päällekkäisyyttä yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. Jos tarkoituksena on soveltaa samoja seuraamussääntöjä, oikea tapa olisi yksinkertaisesti viitata kyseisiin asetuksen artikloihin ilman että tekstiä toisinnetaan tarpeettomasti. Sisällön tarpeeton toistaminen tuo mukanaan riskin, että valmistelun edetessä nyt kyseessä olevaan säädökseen lisätään jotakin ja yhtenäisyys menetetään.

Ehdotettu Suomen kanta on tältä osin hyvin epämääräinen. Sääntelyn yhtenäisyyden ja etenkin rangaistussääntelyn yhtenäistämisen vuoksi on vaikea perustella muuta ratkaisua sääntelyn valvontaan kuin sitä, että valvonta keskitetään samalle taholle, joka valvoo myös yleisen tietosuoja-asetuksen soveltamista. Suomen kannan tulisi tältä osin olla yksiselitteinen.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


28.2.2017

Lausunto laajakaistatukilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laajakaistarakentamisen tukea haja-asutusalueilla koskevan lainsäädännön muuttamisesta (HE 2/2017vp laajakaistatukilain muuttamiseksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom kannattaa esityksen ehdotuksia säädösten ja hallinnollisen taakan keventämisestä.
  • Esityksen muutokset eivät saa johtaa markkinoiden vääristymiseen ja markkinaehtoisen kysynnän heikkenemiseen.
  • Kuituyhteyksien tarjontaa voidaan monelta osin helpottaa paitsi keventämällä normeja, myös lieventämällä tulkintoja.

Ehdotetut muutokset

Esityksen mukaan sen tavoitteena on helpottaa tuettujen laajakaistahankkeiden tukiehtoja ja siten lisätä teleyritysten kiinnostusta osallistua laajakaistahankkeisiin ja edistää laajakaistan saatavuutta Suomessa.

Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuen myöntämistä ei tulevissa hankkeissa rajattaisi ainoastaan niille alueille, jossa asuu vähemmän kuin 5,4 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Edelleen esityksen mukaan hankkeiden tukikelpoista osaa laajennettaisiin pienentämällä tukikelpoisten kustannusten rajoittamista nykyisestä kahden kilometrin etäisyydestä 100 metrin etäisyydeksi käyttäjän vakinaisesta asuin- tai sijaintipaikasta.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että muiden laajakaistatukiohjelmaan kuulumattomien lisätukien vastaanottamisen sallimista sekä mahdollisuutta maksaa valtion tuesta 50 prosenttia tukipäätöksen tekemisen jälkeen laajennettaisiin kaikkiin niihin vireillä oleviin hankkeisiin, joille Viestintävirasto ei vielä ole myöntänyt valtion tukea. Tukihakemus Viestintävirastolle on tehtävä viimeistään 31.12.2018.

Tuki ei saa vääristää markkinoita

FiCom pitää positiivisena sitä, että muutokset vähentävät sekä tuen hakijoiden että Viestintäviraston hallinnollista taakkaa, sillä myöntämisprosessi yksinkertaistuu muutoksen myötä. Ehdotetut muutokset myös edistävät digitalisaatiota, sillä ne lisäävät mahdollisuutta hyödyntää laajakaistatukea ja täten tekevät laajakaistarakentamisesta houkuttelevampaa.

FiCom kiinnittää kuitenkin huomioita siihen, että kriteeristö on varsin epäselvä sen suhteen, mihin tukea voi saada. Ongelmaksi voi muodostua tuen suhde kilpailuun ja markkinaehtoiseen rakentamiseen, joten esityksen mukaisia uusia tuettavia alueita tulee arvioida hyvin tarkasti laajakaistatukilain 8 §:n 4 momentin perusteella. Jos tukea tulisi saataville markkinaehtoisen rakentamisen piiriin kuuluville alueille, aiheuttaisi se väistämättä markkinavääristymän, koska tukiosuus on suhteellisesti melko suuri. Lisäksi tulee arvioitavaksi, hidastaako esitys markkinaehtoista tarjontaa tai jopa kysynnän kehittymistä. Laajakaistan toimeenpano-ohjelman keskeinen lähtökohta on markkinaehtoisuus, jota tulee edistää ja johon tulee kannustaa kaikin tavoin.

FiComin näkemyksen mukaan tukirahaa tulisi antaa vain passiiviseen kuituinfrastruktuuriin, ei aktiivilaitteisiin, joiden käyttöikä on lyhyt. Käytännössä tukirahan myöntäminen aktiivilaitteisiin on merkinnyt sitä, että useista verkoista on tullut suljettuja, ja niissä on vain yksi palveluntarjoaja, eikä tuen ehtona olevia avoimuus- ja syrjimättömyysvelvoitteita ole kaikissa tapauksissa noudatettu.

Aktiivilaitteiden tuella on myös kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Saman verkon alueella toimivan kaupallisen tarjoajan mahdollisuus tarjota palveluja loppuasiakkaille itse investoimillaan laitteilla, jotka eivät ole tuen piirissä, on heikko.

Kuituyhteyksien tarjoamisen helpottaminen

FiCom pitää hyvänä sitä, että kuituyhteyksien rakentamisen kannustimia kehitetään. Rakentamiskannustimia voitaisiin helpottaa myös lain tulkinnoilla sekä lain valvonnan tulkinnoilla. FiCom pitää valitettavana sitä, että esityksessä ei ole hyväksytty esimerkiksi niin sanottujen mustien pisteiden kriteereiden uudelleenarviointia tilanteissa, joissa kuituverkko ei palvele kiinteän verkon tilaajayhteyksiä. Tällaisia ovat muuan muassa tukiasemien laitetilat.

Esityksellä on tarkoitus muuttaa lain alkuperäistä tarkoitusta harvaanasutuista kohteista. FiCom pitää valitettavana, että tukikelpoisen kohteen laajentamnen käyttäjän vakituisesta paikasta ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaan asuin- tai sijaintipaikkaan markkinaehtoisuus huomioiden ei esityksen mukaan ole mahdollista valtiontaloudellisista syistä. Tämä lain soveltamisalan laajentaminen olisi voinut olla yksi lisäkannustin lisäämään tarjontaa ja kysyntää.

Lisäksi tulisi ottaa harkittavaksi myös muita kuituyhteyksien edistämiskeinoja, kuten matala-asennuksen sallimista taajamissa (pois lukien keskusta-alueet), palveluseteliä ja muita vastaavia keinoja.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

28.2.2017

Lausunto sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt kirjallista lausuntoa U 68/2016 vp valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ja asetuksiksi ja komission tiedonannosta (EU:n sähköisen viestinnän sääntelyn uudistamista koskevat ehdotukset). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Valtioneuvoston U-kirjelmä on laadittu ansiokkaasti ja FiCom yhtyy lähes kaikilta osin siinä esitettyihin kantoihin.
  • Komission sääntelyesityksen tavoitteet ovat monelta osin kannatettavia.
  • Sääntelyehdotuksia tulisi jatkovalmistelussa huomattavasti selkeyttää, keventää ja yksinkertaistaa, koska useat säännökset ovat erittäin monimutkaisia, raskaita ja byrokraattisia.
  • Sääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana; vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista tulisi säännellä.
  • FiCom ei kannata komission toimivallan ja säädösvallan kasvattamista ja keskittämistä, koska se heikentää kansallisten markkinoiden erityispiirteiden huomioimista.
  • Sääntely kohdistuu edelleen merkittäviltä osin yksinomaan perinteisiin teleyrityksiin, mikä ei toteuta tasapuolisen sääntelyn tavoitetta.
  • Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely säilyy pääosin kansallisella tasolla.
  • Telepalveluihin kohdistuva käyttäjän oikeuksien kaksinkertainen kansallinen lisäsääntely tulisi purkaa.
  • Yleispalvelun sääntelyn keventäminen on kannatettavaa, mutta ehdotus edullisten palveluiden takaamisesta on subsidiariteettiperiaatteen vastainen.

Yleistä

EU-komission syyskuussa antama ehdotus sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi perustuu komission toukokuussa 2015 julkaisemaan digitaalisia sisämarkkinoita koskevaan Digital Single Market -strategiaan, jossa yhtenä kuudestatoista toimenpiteestä on nykyisten televiestintäsääntöjen uudistaminen.

Hyvänä ja tarkoituksenmukaisena voidaan pitää sitä, että aikanaan jo voimaan tullessaan vanhentunutta sääntelyä uudistetaan. Ehdotuksessa on hyviä puolia, mutta vastapainoksi siinä on myös runsaasti kehitettävää ja parannettavaa. Hyvää on, että sääntelyinstrumenttina on jatkossakin direktiivi, mikä mahdollistaa enemmän joustavuutta muun muassa markkinoiden kansallisten eroavaisuuksien huomioimisessa. Lisäksi positiivisena voidaan pitää sitä, että ehdotus yhdistää aiemmat neljä direktiiviä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ehdotuksen tavoitteita muun muassa kilpailun edistämiseksi ja huippunopean laajakaistan saatavuuden lisäämiseksi voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavina. Tavoitteiden saavuttamiseksi esitetyt sääntelykeinot vaikuttavat kuitenkin monelta osin erittäin raskailta, byrokraattisilta ja monimutkaisilta. Kokonaisuutta arvioitaessa uudistuksesta valitettavasti jäävät puuttumaan rohkeus, edistyksellisyys ja tulevaisuuden visiointi.

Lähestymistapana ovat "näin on ennenkin tehty" -periaate ja varovaisuus. Tämä näkyy esityksen rakenteesta, sillä se pohjautuu vanhaan sääntelyyn. Teleyrityksiin kohdistuva sääntely tuntuu monessa suhteessa jatkuvan entisellään, ja lisäksi siihen olisi tulossa vielä uutta, osin hyvin yksityiskohtaista lisäsääntelyä.

Aiempien sääntelyehdotusten kanssa sama tematiikka EU-komission vallan kasvattamisesta ja keskittämisestä on edelleen vahvasti läsnä. Tämä käy ilmi esimerkiksi taajuuksia ja käyttöoikeuksia koskevista ehdotuksista ja komission veto-oikeuksien laajentamisesta. REFIT ja sääntelyn keventäminen eivät ole ehdotuksen keskiössä, mikä ei edistä telesektorin suomalaista normienpurkutavoitetta. Suomessa on millä tahansa mittarilla mitattuna tarjolla edullisia, kattavia ja laadukkaita viestintäpalveluita, eikä tätä tilannetta tulisi heikentää EU-tasoisella sääntelyllä. Tästä syystä kansallisten markkinoiden parempi huomioiminen tulisi olla asian jatkovalmistelun keskiössä. Kunkin maan viranomaiselle tulisi myös antaa mahdollisuus arvioida kansallisten markkinoiden tilannetta ja sen erityispiirteitä sen sijaan, että valtaa ja päätöksentekoa esitetään keskitettäväksi Brysseliin.

Punaisena lankana asian jatkovalmistelussa tulisi olla se, että sääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana; vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista tulisi säännellä. Lisäksi sääntelyn tulisi olla mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista.

FiComin lausunto koskee lähinnä U-kirjelmän Telecom-direktiiviä koskevia kohtia. Lausunnossa kommentit on otsikoitu U-kirjelmän mukaisesti ja noudattavat sen esitysjärjestystä.

Taloudelliset vaikutukset

FiCom on samaa mieltä U-kirjelmässä esitetyistä komission tavoitteista, muun muassa investointien lisäämisestä huippunopeisiin kiinteisiin laajakaistaverkkoihin. FiCom yhtyy U-kirjelmässä esitettyihin huolenaiheisiin julkisen rahoituksen aiheuttamista mahdollisista kilpailunvääristymisistä, kansallisen päätös- ja täytäntöönpanovallan vähenemisestä, sekä jälkeenpäin annettavien komission täytäntöönpanosäädösten ja BEREC:in ohjeistuksen aiheuttamasta oikeusvarmuuden heikentymisestä. Nämä huolenaiheet sekä yritysten entisestään kasvavat velvoitteet ja hallinnollisen taakan lisääntyminen heikentävät yritysten investointihalukkuutta.

Valtioneuvoston kanta

Yleistä

FiCom yhtyy valtioneuvoston esittämiin näkemyksiin sääntelyn uudistamisen tarpeellisuudesta ja siinä esitetyistä tavoitteista kuten tasapuolisen sääntelyn turvaamisesta, telepalveluihin kohdistuvan sääntelyn keventämisestä ja kannustavan toimintaympäristön mahdollistajasta.

Lainsäädännön muoto

FiCom yhtyy valtioneuvoston kantaan esitetyistä lainsäädäntöinstrumenteista. FiCom korostaa, että delegoidun säädösvallan ja täytäntöönpanosäädösten antamiseen komissiolle tulee suhtautua erittäin kriittisesti, koska pahimmillaan se voi johtaa erittäin huonoon lopputulokseen kansallisilla markkinoilla, kuten verkkovierailua koskevassa sääntelyprosessissa on huomattu.

Verkkojen käyttöoikeutta koskevat ehdotukset

FiCom pitää positiivisena sitä, että komission ehdotuksessa pyritään luomaan kannustimia nopeiden verkkojen investointeihin ja että sääntelyä pyritään joiltain osin keventämään. Muun muassa yhteisinvestointeja koskevat ehdotukset ja niihin liittyvät sääntelykevennykset tarjoavat uusia mahdollisuuksia ja ovat kannatettavia, kuten sääntelyn kohdistuminen vain tukkutasolle.

FiCom yhtyy U-kirjelmän näkemyksiin yksityiskohtaisemman sääntelyn korvaamisesta joustavammalla yleissääntelyllä, joka mahdollistaisi kansallisten markkinoiden erityspiirteiden ja -tilanteiden huomioimisen sekä antaisi kansalliselle viranomaiselle edellytykset näiden huomioimiselle. Kansallisia markkinoita koskevan toimivallan siirtoa komissiolle ja BEREC:ille ei pidetä kannatettava.

Investointisuunnitelmia koskevat kartoitus- ja velvoite-ehdotukset sekä niihin liittyvät sanktiot ovat hyvin monimutkaisia ja luovat tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa. Näistä FiCom on samaa mieltä U-kirjelmän näkemysten kanssa. Komission valtuuksia tulisi keventää muun muassa markkina-analyysin ja HMV-veto-oikeuksien osalta.

FiCom ei pidä perusteltuna komission ehdotukseen (art 59.3) sisältyvää lisäsääntelyä erittäin kilpailtuun matkaviestinverkkotoimintaan.

FiCom on samaa mieltä U-kirjelmässä esitetyistä näkemyksistä koskien puheliikenteen terminointia, mahdollisuutta korvata kupariverkon liittymä matkaviestinverkon liittymällä sekä korvaavien tukkutuotteiden tarjoamista.

Ilmoitusmenettelyä ja hallinnollisia maksuja koskevat ehdotukset

Ilmoitusmenettelyn keventämistä voidaan pitää kannatettavana. Sitä vastoin tulisi hyvin huolellisesti arvioida pienempimuotoista toimintaa harjoittavien yritysten rajaamista hallinnollisten maksujen ulkopuolelle toimijoiden tasapuolisen kohtelun takaamiseksi.

Radiotaajuuksia hallinnointia koskevat ehdotukset

FiCom yhtyy valtioneuvoston kantaan taajuushallinnon harmonisoinnin tavoitteista, jotka edistävät langattoman laajakaistan käyttämien taajuuksien samanaikaista käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa ja taajuuskoordinaatioita jäsenvaltioiden rajoilla. Myös taajuuksien tehokasta käyttöä koskevat ehdotukset ja lisenssien myöntäminen vähintään 25 vuodeksi ovat kannatettavia, samoin kuin ehdotukset, joilla pyritään lisäämään toimilupien uusimisen ennustettavuutta.

Suomen taajuuspolitiikka on ollut edistyksellistä, ja se on mahdollistanut laadukkaat ja kattavat viestintäverkot ja edulliset viestintäpalvelut käyttäjille. Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely mahdollistaa Suomessa jatkossakin edistyksellisten taajuuspoliittisten ratkaisujen tekemisen.

Yleispalvelu

FiCom kannattaa yleispalvelusäännösten ja hallinnollisen taakan keventämistä, ja on tältä osin samaa mieltä U-kirjelmässä esitetyn kannan kanssa.

Suomessa viestintäpalveluiden tarjoamiselle kaikille on onnistuttu, eikä näiden palveluiden saatavuudessa ole ongelmia. Komission ehdottama malli edullisten palveluiden takaamisesta ja saatavuudesta on suomalaiselle yhteiskunnalle täysin vieras. Peruspalveluiden (asunto, ruoka, energia, sähkö, puhelin) saamiseksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on oma sosiaaliturvaan perustuva järjestelmänsä. Ei ole mitään perusteita ja tarpeita luoda esitetyn kaltaista täysin uutta, hallinnollisesti hyvin raskasta mekanismia yhdelle toimialalle.

Komission esitys on myös subsidiariteettiperiaatteen vastainen, koska palveluiden saatavuus esimerkiksi vähävaraisille voidaan kansallisesti hoitaa tehokkaammin ja kevyemmin jo voimassa olevilla toimenpiteillä ilman uusia sääntely- ja hallintomekanismeja. Yleispalvelusääntelylle ei ole enää tarvetta, koska perusviestintäpalveluiden saatavuus on kaupallisen tarjonnan perusteella toteutunut. Näin ollen sääntely tulisi poistaa kokonaan.

Palveluja ja loppukäyttäjän suojelua koskevat ehdotukset

Valitettavasti komission ehdotukset kohdistuvat edelleen yksinomaan perinteisiin teleyrityksiin, joten sääntelyn tasapuolisuus ei ole toteutumassa. Tällainen lähestymistapa kuvaa hyvin esityksen monelta osin vanhaa sääntelymallia.

FiCom kannattaa erityissääntelyn keventämistä vähintään niiltä osin, kun voidaan soveltaa yleissääntelyä. Tältä osin siirtyminen kohti yleistä kuluttajansuojalakia vastaa myös esityksen tavoitetta kevyemmästä erityissääntelystä. Tämä vastaa myös tasapuolisen sääntelyn tavoitetta, koska toimijoita tulee kohdella yhdenmukaisesti riippumatta palvelun toteutustavasta. FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa siirtymisestä sektorikohtaisesta sääntelystä yleissääntelyyn.

Suomessa teleyrityksiin kohdistuu poikkeuksellisen ankara ja velvoittava käyttäjänoikeuksiin perustuva kansallinen sääntely. Sääntely on kaksinkertaisesti ankarampaa kuin EU-maissa keskimäärin, koska meillä on erittäin vahva yleinen kuluttajansuoja ja tietoyhteiskuntakaari, ja näissä molemmissa on kansallista lisäsääntelyä. Tämä ei ainakaan helpota ja edistä suomalaisten yritysten toimintaa, kehittämistä ja kilpailukykyä.

Sisämarkkinoiden luomiseksi kuluttajilla tulisi EU:ssa olla yhtäläinen suojan taso, kun taas markkinoilla tulisi huomioida kansalliset erityispiirteet. Tällä hetkellä sääntelyrakenne on juuri päinvastainen.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.2.2017

Lausunto EU:n tekijänoikeusdirektiivistä

U 63/2016 vp

Pääviestit

  • Direktiivillä pyritään kääntämään tekijänoikeuksien tasapainoa lyhytnäköisellä tavalla.
  • Digitaalista markkinaa kehittävät ehdotukset - teosten saatavuus ja datanlouhinta - ovat liian rajoittuneita ja vaikutuksiltaan vaatimattomia.
  • 13 artiklassa ehdotettu alustojen vastuun lisääminen on hyvin ongelmallinen artiklan muotoilun, käytännön soveltamisen ja EU:n sääntelyn yhtenäisyyden kannalta.
  • Tekijänoikeussääntelyn lisääminen lehtien kustantajien osalta ei ole välttämättä oikea tapa sopeuttaa sääntelyä digitaalisen ajan muuttuvaan ympäristöön.
  • U-kirjeessä ehdotusten vaikutukset on arvioitu hyvin.
  • Ehdotettu Suomen kanta on kannatettava.

Digitaalisen markkinan edistäminen

Direktiiviehdotuksen digitaalista markkinaa edistävät ehdotukset ovat lähinnä tekstin ja datanlouhinnan salliva 3 artikla ja AV-teosten saatavuutta tilausvideopalveluissa edistävä 10 artikla.

Datanlouhintaa edistävä artikla on soveltamisalaltaan tarpeettoman rajoittunut, kun sitä ei sovelleta kaupallisiin palveluihin. Datan louhinnasta saatava data-aineisto on omiaan edistämään teosten löydettävyyttä ja tätä kautta niiden käyttöä. Jos EU:ssa omaksutaan ehdotettu, hyvin rajoitettu soveltamisala, on tarjolla vaara, että nykyinen käytäntö datanlouhintakäytännöstä rajoittuu Euroopassa. Tällä hetkellä datanlouhintaa on pidetty lähtökohtaisesti sallittuna, mutta ehdotettu hyvin rajoittunut säännös saattaa johtaa nykyisen Euroopassa noudatetun käytännön muuttumiseen kun vastakohtaispäättelyllä voidaan argumentoida muu kuin ehdotetussa artiklassa tarkoitettu datanlouhinta kielletyksi. Tämä johtaisi siihen, että eurooppalaiset yritykset siirtäisivät data-analytiikkatoiminnot muualle, mutta louhinta voisi edelleen kohdistua verkon yli myös eurooppalaisiin teoksiin. Datanlouhinnan rajoittunut soveltamisala on ristiriidassa komission muiden datatalouden aloitteiden kanssa, kuten Free Flow of Data - aloitteen kanssa.

AV-teosten saatavuutta edistävä 10 artikla velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla uutta hallintoa ja raportointia komissiolle, mikä osaltaan kuluttaa niitä resursseja, joita voitaisiin käyttää käytännön toimenpiteisiin teosten saatavuuden edistämiseksi. Lisäksi ehdotetun artiklan suhde esimerkiksi yhteishallintodirektiivin 35 artiklaan jää epäselväksi. Artikla on sisällöltään niin vaatimaton, että se tulisi turhana poistaa esityksestä.

Lehtikustantajien lähioikeus

FiCom ei ole vakuuttunut siitä, että 11 artiklassa ehdotettu lehtikustantajien lähioikeus on oikea tapa edistää laadukkaan ja moniarvoisen median digitalisoitumista. FiComin käsityksen mukaan kustantajilla on jo oikeuksien siirtojen perusteella tekijänoikeuksien kannalta sellainen asema, joka antaa mahdollisuuden neuvotella tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käytöstä kolmansien osapuolien kanssa.

Välittäjän vastuu

Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, olisi ryhdyttävä monitoroimaan sisältöä estääkseen sellaisten teosten ja muun aineiston saannin, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Artiklassa käytetty muotoilu on hyvin epämääräistä ja artiklassa on useita seikkoja, jotka jäävät hyvin tulkinnanvaraisiksi, kuten suuri määrä teoksia. Riittääkö, että palvelussa on tarjolla hyvin suuri määrä teoksia, mutta vain pieni määrä käyttäjiä. Onko sillä merkitystä, että ovatko teokset palvelussa lisenssien nojalla tai suoraan oikeudenhaltijoiden sinne tallentamina?

Onko kyse vastuusäännöksestä vai yleisön saataville saattamisesta?

Ehdotettu artikla ei johdantokappale 38 kanssa yhdessä luettunakaan anna selvyyttä siihen, onko kyseessä muutos sähkökauppadirektiivin 14 artiklan vastuusääntelyyn vai onko tarkoitus säätää uudella tavalla tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Ilmeisesti tarkoitus on soveltaa artiklaa hosting-toimijoihin, joihin ei sovelleta sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa tarkoitettua vastuuvapautta. Selvää on ainakin se, että toimija, joka ottaa käyttöön ehdotetussa artiklassa tarkoitettuja sisältöjen tunnistamis- ja suodatusmenettelyjä, ei enää täytä sähkökauppadirektiivin 14 artiklan mukaisia edellytyksiä vastuuvapaudelle. Missään tapauksessa hosting-toimintaa ei voida eikä tule pitää tekijänoikeusdirektiivissä tarkoitettuna yleisön saataviin saattamisena.

Sähkökauppadirektiivissä tarkoitettujen välittäjien ja hosting-palveluntarjoajien vastuuseen, joka perustuu selkeään sääntelyyn ja sen tulkinnassa muotoutuneeseen oikeuskäytäntöön ei tule tehdä hätiköityjä muutoksia epämääräisesti muotoilluilla säännöksillä. Ehdotetun säännöksen muotoilussa näkyy kyllä poliittinen tavoite, mutta myös se, että yhden elinkeinotoiminnan alan ongelmaan on haluttu keksiä ratkaisu, joka pyritään laajentamaan yleiseksi säännökseksi.

Yhteensopivuus muun EU-sääntelyn kanssa

Ehdotettu säännös ei muodosta toimivaa kokonaisuutta voimassa olevan EU:n tekijänoikeussääntelyn eikä välittäjän vastuun sääntelyn ja näihin liittyvän EUT:n oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi välittäjille tai hosting-palvelun tarjoajille asetettava monitorointivelvoite on hyvin ongelmallinen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta. EU:n tuomioistuin on katsonut tapauksissa Scarlet v. Sabam ja Sabam v. Netlog, että EU:n perusoikeuskirjan 8 ja 11 artiklat kieltävät yleiset monitorointivelvoitteet, mihin ehdotettu 13 artikla käytännössä johtaisi.

Ennakoidut vaikutukset

Huonosti valmisteltu interventio eurooppalaisen välittäjän vastuun ja tekijänoikeuden rajapintaan uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta, joka on omansa jarruttamaan eurooppalaisten internet-palvelujen kehittymistä ja eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten mahdollisuutta hyötyä digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Vaikutusten arvio

FiCom on samaa mieltä valtioneuvoston kanssa direktiiviehdotuksen vaikutusten arviosta. Vaikutukset ovat joko kokonaan analysoimatta tai osin jopa kielteisiä. Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajille ehdotettu monitorointivelvoite ei ole yhteensopiva sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin vastuuvapaussääntelyn kanssa.

Ehdotettu Suomen kanta

FiCom kannattaa U-kirjeessä ehdotettua Suomen kantaa. EU:n tekijänoikeussääntelyssä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon eri osapuolten intressit. Sääntelyä ei tule laatia tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, koska liian yksityiskohtainen sääntely muodostuu ongelmaksi tekniikan ja liiketoimintamallien kehittyessä.

On tärkeää huolehtia siitä, että rajoitussäännökset mahdollistavat uusien toimintatapojen, kuten datan louhinnan kehittelyn myös liiketoiminnan tarpeisiin. Erityisen tärkeää on pitää kiinni sähköisen kaupankäynnin direktiivissä vahvistetusta tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien vastuuvapaudesta, joka on ollut Eurooppalaisen ICT-alan kehityksen oikeudellinen perusta. Jos tämä perusta rapautuu, eurooppalaisen ICT-alan kyky vastata kansainväliseen kilpailuun heikentyy olennaisesti.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


31.1.2017

Comments to WP29 Guidelines on Data Portability

Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom is a co-operation organisation for the ICT (information and communications technology) industry in Finland and looks after its interests. FiCom's members are companies and other entities that operate in the communications and teleinformatics sector in Finland.

Key messages

  • FiCom supports the aim of fostering competition between controllers.
  • The fostering of competition needs to be balanced with practical implications to companies.
  • Portability needs to be focused on data that is essential to the data subject and opening up the competition.
  • Incoming calls are not an essential set of data to be ported to competing operator. This data is not passed to the user or subscriber of communication services.
  • Portability requirement of data concerning incoming calls would cause unproportionate costs to the operators compared to the value gained in fostering competition.

Portability Facilitates Competition

FiCom fully supports the aim behind article 20 of the GDPR which is to foster competition between controllers offering services to consumers. Since the aim is to foster competition among service providers, this right should focus on datasets that are of most essence to reach the stated aim.

There is also need for some balancing as some sets of data are more easily available than others. Where cost of facilitating portability to sets of data that are of very little importance to fostering competition is going to be unproportionally high, these sets cannot be categorically be regarded to be within the scope of article 20 of the GDPR.

Data Processed in conjunction of telephone services

Guideline document picks record of incoming calls as an example of personal data concerning the data subject. This example is controversial as records of incoming calls are not in any way essential to facilitate competition among telephone service providers and this data is regarded confidential communications data according to the ePrivacy directive and respective national legislation.

Records of incoming calls are not processed on day-to-day activities of the telephone operators, e.g. on course of billing. In fact, ePrivacy directive places specific restrictions on showing this kind of data on phone bills. FiCom is not aware of business models within the EU where pricing would be essentially based on incoming calls.

The most relevant factors to facilitate competition among telephone service providers are portability of following factors:

1. End users' telephone number from one operator to the other;
2. End-users' contact information such as phonebooks and other directories stored on service providers' service;
3. Data relating to the use of the telephone service such as outgoing calls and messages and usage of data that form basis of billing and hence the total cost of the service to the subscriber.

Portability of data concerning use of telephone services should be based on data used for billing

The ePrivacy directive contains provisions on billing, of which the aim of is to guarantee privacy of the users. This has led to national provisions and practice where operators minimise the data processed in their billing systems. As incoming calls are not needed for billing purposes that data is not usually processed in conjunction with billing. The data containing information concerning incoming calls is handled only for technical purposes and extending data portability as a general rule to this data would cause considerable technical and very substantial economic challenges for the operators.

The scope of the right to data portability in the field of telephone services should be strictly kept to those sets of data that are provided by the data subject and which are relevant to fostering competition. FiCom suggests replacing on the guideline document records of incoming calls by outgoing calls. This substitution would still highlight the nature and content of the data as an example and successfully remove the controversy of being of no essence to foster competition.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


Pages