22.2.2018

FiComin lausunto LVM:n virastouudistuksen HE:stä

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi Liikenne- ja viestintäviraston perustamisesta, Liikennevirastosta annetun lain muuttamisesta ja eräiksi niihin liittyviksi laeiksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Esitysluonnoksen tavoitteita voidaan pitää lähtökohtaisesti kannatettavina, sillä sen mukaan uudistus nähdään monessa suhteessa ja asiassa mahdollistajana.
  • Luonnoksesta uupuu konkretia siitä, miten tavoitteisiin päästään. Asiaa on tarkasteltu ja perusteltu lähtökohtaisesti hyvin yleisellä tasolla ja hallinnon sisäisestä näkökulmasta.
  • Tavoitteista ei ilmene, mikä on se lisäarvo viestintämarkkinoille, jota uudistuksella tavoitellaan.
  • Paitsi viestintämarkkinoille, myös yhteiskunnalle on keskeistä, että virastouudistuksessa turvataan kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoinen osaaminen ja ammattitaito.
  • Asian jatkovalmistelussa tulee kiinnittää huomioita rahoituksen läpinäkyvyyteen ja kohdentumiseen sekä keventää teleyritysten maksurasitetta.
  • Lähtökohtaisesti FiCom puoltaa virastouudistusta lausunnosta ilmenevin huomautuksin.

Yleistä

Esitysluonnoksen mukaan Liikenteen turvallisuusvirasto, Viestintävirasto sekä Liikenneviraston tietyt toiminnot yhdistettäisiin uudeksi virastoksi, Liikenne- ja viestintävirastoksi (Traficom). Liikenneviraston jäljellä olevat tehtävät ja toiminnot tulisivat uuden Väyläviraston tehtäviksi. Liikenneviraston liikenteenohjaus- ja hallintapalveluiden (tie-, rautatie- ja meriliikenteen ohjaus) tehtävät siirrettäisiin perustettavaan valtion erityistehtäväyhtiöön. Kolmesta nykyisestä organisaatiosta muodostuisi siis kolme uutta organisaatioita.

Kyse on mittavasta muutoksesta, jossa jatketaan liikenne- ja viestintäministeriön ja se alaisten virastojen uudistamishankkeita. Uusi Traficom olisi todellinen mammuttivirasto, jossa olisi henkilöstöä noin 800 ja Väylävirastossakin 400. Uusien virastojen on tarkoitus aloittaa toimintansa 1.1.2019.

Virastouudistuksen tavoitteista

Esitysluonnoksen mukaan uudistuksen tavoitteena on muun muassa luoda säästöjä ja taloudellista tehokkuutta sekä edistää hallinnon tuottavuutta ja vaikuttavuutta resurssien nykyistä monipuolisemmalla ja tehokkaammalla käytöllä. Yhdistymisellä pyritään myös parantamaan asiakastarpeeseen ja toimintaympäristön muutoksiin vastaamista sekä vahvistamaan hallinnonalan strategista ohjausta.

FiCom pitää esitettyjä tavoitteita lähtökohtaisesti kannatettavina. Toimintoja yhdistettäessä saadaan tehostettua tuottavuutta poistamalla väistämättömiä päällekkäisiä toimintoja. Esitysluonnoksessa ei kuitenkaan esitetä arviota, miten hallinnon tuottavuutta edistetään ja miten päästään säästöihin, kun esimerkiksi henkilöstöä ei vähennetä (s. 42) eikä päällekkäisiä toimintoja ehdoteta vähennettäväksi.

Esitysluonnoksessa ei oteta esille hallinnollisen taakan keventämistä, jonka tällaisessa uudistuksessa tulisi olla yksi keskeisimmistä tavoitteista. Jatkovalmistelussa tulisi kiinnittää huomiota päällekkäisten tehtävien ja hallinnollisen taakan karsimiseen.

Viestintämarkkinoiden näkökulmasta on tässä vaiheessa hyvin vaikea arvioida ja nähdä sitä lisäarvoa, jota uudistuksella tavoitellaan muun muassa siitä syystä, että uudistus keskittyy lähes yksinomaan liikenteeseen.

Esitysluonnoksen tavoitteita voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavina, mutta luonnos jää kuitenkin kokonaisuutena arvioiden hyvin abstraktille tasolle niin sisällöllisesti kuin käsitteellisesti. Siitä uupuu konkretia siitä, miten se tosiasiallisesti vaikuttaa elinkeinoelämään ja muuhun yhteiskuntaan. Asiaa on tarkasteltu ja perusteltu enemmän hallinnon sisäisestä näkökulmasta. Luonnoksesta ei myöskään ilmene, miten sille asetettuja tavoitteita seurataan tai mitataan, ja miten ne vaikuttavat esimerkiksi valvottaviin yrityksiin.

Esityksen tavoitteena on selkeyttää liikenne- ja viestintäalan viranomaistehtäviä ja sujuvoittaa sääntelyä sekä turvata luotettavat ja sujuvat liikenne- ja viestintäverkot. Ehdotetut uudistukset vahvistaisivat dynaamisen liikennejärjestelmän ja sähköisen viestinnän kokonaisuutta.

Viranomaistehtävien selkeyttäminen ja sääntelyn sujuvoittaminen ovat hyviä ja kannatettavia lähtökohtia. Toisaalta esitysluonnoksessa todetaan, että Väyläviraston ja Liikenne- ja viestintäviraston viranomaisten roolin ja tehtävien selkiytyminen jää muutosten toteutumisen yhteyteen (s. 29), joten näitä viranomaisten rooleja ja tehtäviä tulisi selkeyttää esityksen jatkovalmistelussa.

Viestintäverkkojen osalta virastouudistuksessa keskeisintä on turvata kyberturvallisuuden ja taajuushallinnon korkeatasoinen osaaminen ja ammattitaito. Molemmat toiminnot ovat oleellisia Suomen digitalisaatiolle, ja ne tulee taata myös jatkossa.

Viestintäsektorin sääntely on erityissääntelyä, josta osa perustuu EU:n ja osa kansalliseen normistoon. Viestintämarkkinoita koskevaa sääntelyä ei ole kuluvalla hallituskaudella juurikaan sujuvoitettu, joten epäselväksi jää, miten virastouudistuksella sujuvoitetaan sääntelyä tai miksi vasta virastouudistus antaisi hyvät lähtökohdat norminpurulle (s. 32). Sääntelyn keventäminen ei yksinomaan ole riittävää, vaan yhtä keskeistä on myös sen vieminen viranomaisen soveltamis- ja tulkintakäytäntöön sekä viranomaisten antamiin määräyksiin. Viranomaisen määräykset, tulkinnat, suositukset ja soveltamisohjeet vaikuttavat markkinoiden toimintaan usein lain säännöksiä enemmän. Näitä viranomaiskäytäntöjä ei esitysluonnoksessa ole juurikaan pohdittu, joten jatkovalmistelussa tähän tulisi kiinnittää huomiota.

Esitysluonnoksen mukaan liikenteen ja viestinnän viranomaistoimintojen yhdistämisellä vahvistetaan osaltaan yhteiskunnan huolto- ja toimintavarmuutta kokoamalla virastojen varautumistehtävät yhteen. FiCom pitää näkemystä erikoisena, koska Huoltovarmuuskeskuksen Digipoolissa ei tällaista varautumistehtävien yhdistämistä toistaiseksi ole havaittu tarpeelliseksi. Myös tätä asiaa tulee esityksen jatkovalmistelussa tarkentaa.

Sähköinen viestintä ulottuu kaikkialle: yhteiskunnan eri sektoreille, instansseille ja käyttäjille. Esitysluonnoksesta jää epäselväksi, mikä on se dynaamisen liikennejärjestelmän ja sähköisen viestinnän kokonaisuus, jota luonnoksella on tarkoitus vahvistaa. Esitysluonnoksessa oleva mainita (s. 29) yhteisrakentamisen, kuitu- ja 5G-verkkojen käyttöönoton sekä älyliikenteen kehittämisen tarjoamista mahdollisuuksista on positiivinen, mutta kovin yleisluontoinen. Viestintäverkkojen rakentamis- ja lupapolitiikka ei kuitenkaan ole yksinomaan valtion päätäntävallassa.

Esitysluonnoksen mukaan kaapeleiden sijoittamista koskevat määräykset, jotka nykyisin antaa Liikennevirasto, antaisi jatkossa Liikenne- ja viestintävirasto. Luonnoksessa ei kuitenkaan oteta kantaa siihen, mikä taho myöntää kaapeleiden sijoitusluvat yleisten teiden varsille. Tällä hetkellä sijoitusluvat myöntää Pirkanmaan ELY-keskus. Laajakaistarakentamisen kannalta on keskeistä, että sijoitusluvat myönnettäisiin jatkossakin keskitetysti yhdestä paikasta. Keskeistä on myös se, että lupaprosessi digitalisoidaan ja prosessissa siirrytään lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn.

Esitysluonnoksen vaikutuksista

Lausuntopyynnössä pyydetään erityisesti kiinnittämään huomiota esityksen arvioituihin vaikutuksiin ja omalta osaltaan täydentämään, korjaamaan tai vahvistamaan arvioita.

Tuottavuuden ja tehokkuuden edistäminen on yksi esitysluonnoksen tavoitteista. Toimintamenot ja asiakasmaksut siirtyisivät kuitenkin sellaisenaan Liikenne- ja viestintävirastolle. Kun tarkoitus on tehostaa toimintoja ja saavuttaa synergiaetuja, tulisi tämän näkyä myös toimintamenojen ja teleyritysten maksujen alenemisena. Tämän lisäksi asian jatkovalmistelussa tulisi tavoitteena olla systemaattinen ja rohkea hallinnollisen taakan keventäminen.

Viestintävirasto on lähes kokonaan teleyritysten tuotoilla rahoitettava virasto, kun taas Trafin rahoituksesta reilu neljännes tulee valtion varoista. Tästä herää kysymys, subventoivatko teleyritykset jatkossa liikennepuolen menoja. Asian jatkovalmistelussa rahoituksen läpinäkyvyyteen ja kohdentumiseen tulee kiinnittää huomioita.

Lopuksi

Esitysluonnos on käynnistys uudistushankkeelle, mutta sitä tulee jatkojalostaa hankkeen edetessä. Kuten luonnoksessa todetaan useaan otteeseen, uudistus nähdään mahdollistajana ja mahdollisuutena muun muassa virastojen toimintojen tehostamisessa ja kehittämisessä, toimijoiden tukemiseen kokeiluissa ja tuotekehityksessä. Mahdollistajan ja mahdollisuuksien tulee siirtyä aidosti myös käytäntöön.

Lähtökohtaisesti FiCom puoltaa virastouudistusta edellä esitetyin huomautuksin.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

2.2.2018

FiComin lausunto: Miehittämätöntä ilmailua ja lennokkitoimintaa koskevan lainsäädännön kehittäminen turvallisuuden näkökulmasta

Puolustusministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esityksen muotoon laaditusta työryhmän mietinnöstä Miehittämätöntä ilmailua ja lennokkitoimintaa koskevan lainsäädännön kehittäminen turvallisuuden näkökulmasta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää mietintöä ja sen tavoitteita lähtökohtaisesti tarkoituksenmukaisina. FiCom pyytää kuitenkin mietinnön jatkovalmistelussa kiinnittämään huomiota seuraaviin seikkoihin:

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom pitää yleisille viestintäverkoille ja niiden palveluille aiheutettavia häiriöitä, kuten hätäpuheluiden estymistä, erittäin ongelmallisena. Mietinnön jatkovalmistelussa tulee huomioida teleyrityksen asema ja sille tietoyhteiskuntakaaressa tai sen nojalla säädetyt velvoitteet ja seuraamukset, kun yleiseen tietoliikenteeseen kohdistetaan häiriöitä. Teleyrityksille ei voi syntyä mainittuja velvoitteita ja seuraamuksia.
  • Jos Puolustusvoimien toiminta aiheuttaa teleyritykselle vahinkoa tai kustannuksia, teleyrityksellä on oikeus saada täysi korvaus.
  • Mietinnön jatkovalmistelussa tulee 15 a § ja 15 b §:iä muuttaa niiden ristiriitaisuuksien ja terminologian vuoksi. Lisäksi 15 b § 2 momentin ja 15 c §:n yhdistämistä tulisi harkita.
  • FiCom esittää, että mietinnön jatkovalmisteluun otetaan operaattorit kiinteästi mukaan, koska mietinnössä ei ole juurikaan pohdittu operaattorin roolia ja kyvykkyyksiä.

Tietoturvan ja häiriöiden hallinta sekä häiriöistä ilmoittaminen

Mietinnössä on todettu, että lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen kulkuun voidaan tarvittaessa puuttua teknisesti siten, että se häiritsee tietoliikennettä. Puolustusvoimat voisi käyttää teknistä laitetta, joka voi aiheuttaa haittaa radioviestinnälle tai yleiselle matkapuhelinverkolle, sen palveluille tai sen laitteille (s. 37 ja 44).  Jos teknisen laitteen käyttö aiheuttaa vähäistä suurempaa haittaa yleiselle viestintäverkolle tai sen palvelulle, asiasta tulee antaa tieto Viestintävirastolle (s. 45).

Lyhytkestoista häiriötä ja häiriön sallittavuutta arvioitaessa vähäisenä haittana on otettu huomioon muun muassa häiriön piiriin tulevien ihmisten tai muiden toimijoiden määrä. FiCom huomauttaa, ettei pelkkä määrä ole ainoa mittari, vaan lisäksi tulee huomioida ympäristö, joka voi olla kriittinen vähäisestä henkilömäärästä huolimatta. Tällaisia ovat esimerkiksi sairaalat tai hätäpuheluiden estyminen. Hätäpuheluiden estyminen on aina vähäistä suurempi haitta, eikä sen tulisi olla mahdollista lennokin tai ilma-aluksen kulkuun puuttumisen vuoksi.  Vähäistä haittaa tulee tarkastella uudelleen mietinnön jatkovalmistelussa.  

Mietinnössä ei kuitenkaan ole pohdittu tällaisen häiriön aiheuttamia seurauksia ja velvoitteita, joita syntyy teleyritykselle tietoyhteiskuntakaaren nojalla. Teleyrityksellä on tietoyhteiskuntakaaren 33 luvun säännösten perusteella velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin tietoturvan toteuttamiseksi (272 §), velvollisuus korjata häiriö (273 §) ja tehdä häiriöilmoitus tilaajalle ja käyttäjälle (274 §) sekä Viestintävirastolle (275 §). Mietinnön jatkovalmistelussa joko Puolustusvoimien tai Viestintäviraston tulisi informoida teleyrityksiä häiriöstä, jotta se ei ryhdy 272 ja 273 §:n mukaisiin toimiin, ja/tai muuttaa tietoyhteiskuntakaarta. Lisäksi tulisi muuttaa tietoyhteiskuntakaarta siten, että teleyritykselle ei synny siinä säädettyjä ilmoitusvelvoitteita Puolustusvoimien toiminnasta johtuvista syistä.

Lisäksi teleyritykselle on säädetty tietoyhteiskuntakaaressa hätäpuhelun välittämistä koskeva velvollisuus (278 §) ja velvollisuus viipymättä ilmoittaa hätäkeskukselle, meripelastuskeskukselle ja meripelastuslohkokeskukselle hätäpuheluiden välittämisen kannalta merkittävistä viestintäverkon, verkkopalvelun ja viestintäpalvelun vikatilanteista ja häiriötilanteista. Mietinnön jatkovalmistelussa tulisi edellä mainitulla perusteella vapauttaa teleyritys säädetystä ilmoitusvelvollisuudesta.

Mietinnön sivulla 44 todetaan, että aiheutuneista häiriöistä ilmoittamisesta säädetään tietoyhteiskuntakaaressa. Mietinnössä ei kuitenkaan tarkemmin viitata, mitä säännöstä tarkoitetaan. Tietoyhteiskuntakaaren mukaisista häiriöilmoituksista säädetään 273 ja 274 §:ssä, jotka koskevat teleyrityksiä ja lisäarvopalvelun tarjoajia. Mietinnän jatkovalmistelussa tätä tulee täydentää ja tarvittaessa muuttaa säännöksiä ilmoitusvelvollisen osalta.

Jos Puolustusvoimien toiminnasta aiheutuu teleyritykselle vahinkoa tai kustannuksia, teleyrityksellä on oikeus saada vahingosta ja kustannuksista täysimääräinen korvaus. Asiasta tulisi nimenomaisesti säätää mietinnön jatkovalmistelussa.

FiCom esittää harkittavaksi, tulisiko Puolustusvoimat olla edustettuna tietoyhteiskuntakaaressa säädetyssä häiriötilanteiden yhteistoimintaryhmässä, jonka Viestintävirasto voi asettaa (276 §).

Mietinnön 15 a § ja 15 b § keskinäinen suhde

Mietinnön 15 b § suhde 15 a §:ään jää pykäliä tarkastelemalla epäselväksi, koska 15 b §:ssä ei ole mitään viittausta ehdotuksen 15 a §:ään, jota selvyyden vuoksi mietinnön jatkovalmistelussa tulisi harkita. Mietinnöstä ei ilmene, minkälainen päätös tehdään 15 a §:n 1 momentin tilanteissa.

FiComin käsityksen mukaan 15 a § 3 momentti ja 15 b §:n 2 momentti ovat keskenään ristiriidassa, koska ensin mainitussa puuttumisella ei aiheuteta vähäistä suurempaa haittaa ja jälkimmäisessä puuttuminen voi olla vähäistä suurempaa. Mietinnön jatkovalmistelussa 15 b §:n 2 momentti tulee muuttaa 15 a §:n mukaisen oikeusperusteen mukaiseksi. FiComin näkemyksen mukaan vähäistä suuremman häiriön aiheuttaminen yleiselle viestintäverkolle tai sen palvelulle ei tule olla sallittua esitetyillä perusteilla.

Maantieteellisestä soveltamisalasta ehdotetaan säädettäväksi 15 a § 1 ja 2 momentissa. 1 momentissa on kyse Puolustusvoimien alueella tapahtuvasta lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen haltuunotosta.  Pykälän 2 momentissa säädetään 1 momentissa tarkoitettujen alueiden ulkopuolella tapahtuvasta tilapäisestä haltuunotosta, millä perustelujen mukaan tarkoitetaan yleistä paikkaa. Kuitenkin 15 b §:ssä ja ainoastaan sen otsikossa käytetään termiä ’yleinen paikka’.

Kulkuun puuttumisen kestosta käytetään 15 a § ja 15 b §:ssä eri määreitä. Ensin mainitussa säännöksessä puhutaan tilapäisestä haltuunotosta (1 ja 2 mom.) ja lyhytaikaisuudesta (3 mom.) ja jälkimmäisessä säännöksessä määräajasta (1 mom.). Jos säännösten tarkoitus on eri, tulisi ainakin perusteluissa kuvata niiden väliset eroavuudet. Jos tarkoitus on sama, määritelmät olisi syytä yhdenmukaistaa.

Jatkovalmistelussa olisi syytä käyttää yhtenäistä terminologiaa pykälätasolla.

15 b §:n 2 momentista ei myöskään ilmene, että päätöksestä annetaan tieto Viestintävirastolle etukäteen, vaan se ilmenee ainoastaan perusteluista. Kuitenkin 15 c §:n itse säännökseen on kirjattu, että poliisille on ilmoitettava ennakolta päätöksestä.                                                                                                                                                                              15 b § 2 momentin ja 15 c §:n samankaltaisuuksien vuoksi tulisi harkita niiden yhdistämistä ja samalla muuttaa otsikkoa.

FiCom suhtautuu hyvin kriittisesti kaikkeen yleisen tietoliikenteeseen kohdistuvaan häirintään ja pitää yleisille viestintäverkoille ja niiden palveluille aiheutettavia häiriöitä erittäin ongelmallisena, joten mietinnön jatkovalmistelussa tulee huomioida teleyritysten asema ja tehtävät.

Muuta

Mietinnön sivulla 47 todetaan, että Puolustusvoimat voisi hankkia ip-osoitteen lennokin tai miehittämättömän ilma-aluksen yksilöimiseksi ja sen kulkuun puuttumiseksi. IP-osoite saadaan teleyritykseltä, joten sen hankkiminen kulkuun puuttumista varten tulisi arvioida uudelleen.

FiCom esittää, että mietinnön jatkovalmisteluun otetaan operaattorit kiinteästi mukaan, koska mietinnössä ei ole juurikaan pohdittu operaattorin roolia ja kyvykkyyksiä.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

23.1.2018

FiCom Contribution: WP29 Guideline on Consent

Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom is a co-operation organisation for the ICT industry in Finland. FiCom's members are companies and other entities that operate in the communications and teleinformatics sector in Finland.

FiCom welcomes the emphasis in the guidelines that consent is only one of the legal bases introduce by the GDPR. Contract typically provides better basis for processing especially in provision of services that are offered against payment. 

Consent and Contract

In FiCom’s view WP29 is taking too restrictive a stance on processing users’ data as a part of contract for providing a service. The GDPR does not suggest that this legal basis can only be used when the processing is ‘strictly’ necessary.

In communication services, the ones offered on top of the internet often rely on advertisement-based model, where users’ data is processed to facilitate advertising and services are free for the users. Typically, traditional communication services are offered against payment and do not carry advertising. However, business-models are evolving and it is necessary to give room also for hybrid models, where users are also offered services which include data processing for advertising purposes and receive lower price. In these cases, the legal basis for data processing is performance of the contract – not consent. Delivery of electronic direct advertisements is based on consent according to the ePrivacy directive and national legislation. Users are offered also communication services without advertisement, at slightly higher price. This cannot be regarded being detrimental to the consumers.

Contractual freedom is a fundamental pillar of the European market economy. Not only it is essential to promote market transaction, it is also a fundamental part of individual autonomy. Accordingly, companies should be free to decide what service they would like to offer and under what conditions. As long as these contracts are reasonable and balanced under national and EU law, the controller is accountable and integrates privacy in its design process, it is not up to the Working Party to decide when data processing is necessary for provision of the service.

Issues regulated in other pieces of legislation

Guideline document contains some reference on consent given on browser settings. Use of cookies is exclusively regulated in the ePrivacy directive, which has been implemented in national laws of the member states. These provisions remain effective as long as the ePrivacy directive remains in force. GDPR does not change these provisions, and Working Party should refrain from giving guidance on areas of law that are regulated by other instruments than the GDPR. 

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


19.1.2018

FiComin lausunto tietoyhteiskuntakaaren muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa tietoyhteiskuntakaaren muutostarpeita koskevasta arviomuistiosta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Viestintämarkkinoita koskevasta norminpurusta

Arviomuistiossa on päädytty siihen lopputulokseen, ettei tietoyhteiskuntakaareen ole tarkoituksenmukaista tehdä olennaisia muutoksia. Tätä johtopäätöstä perustellaan sillä, että tietoyhteiskuntakaaren sääntely perustuu merkittävältä osin sähköisen viestinnän EU-sääntelyyn, jota koskeva hanke on vireillä EU:ssa.

Pitää paikkansa, että sähköisen viestinnän sääntelyhanketta käsitellään EU:ssa. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole varmuutta sen lopullisesta sisällöstä tai siitä, milloin mahdolliset muutokset tulevat voimaan. Tämä tapahtuu oletettavasti aikaisintaan vuonna 2020.

Hallituksen yhtenä kärkihankkeena on ollut normien purku, mutta sääntelyä ei ole juurikaan kevennetty viestintämarkkinoilta. FiCom on jo hallituskauden alussa, vuoden 2015 kesällä, toimittanut ministeriölle ensimmäiset ehdotuksensa normien purkamiseksi. Viimeisimmät pykäläkohtaiset ehdotukset perusteluineen FiCom on esitellyt ja toimittanut ministeriölle sen nimenomaisesta pyynnöstä kesällä 2017. Viimeisin ehdotus koski puhtaasti kansallista, EU-sääntelystä vapaata erityissääntelyä, jota myös on tietoyhteiskuntakaaressa runsaasti. FiCom pitää erittäin valitettavana, ettei ministeriö ole ryhtynyt hallitusohjelman mukaiseen normien purkuun yhden toimialan, viestintämarkkinoiden, osalta.

FiCom esittää, että liikenne- ja viestintäministeriö arvioisi uudelleen tietoyhteiskuntakaaren kansallisen erityislainsäädännön muutosmahdollisuudet esimerkiksi käyttämällä hyväksi sille toimitettuja dokumentteja.

Yrityssopimuksiin ei tule soveltaa kuluttajasääntelyä

Arviomuistiossa on nähty tarvetta kahdelle kiireelliselle ja perustellulle muutostarpeelle. FiCom esittää näiden lisäksi yhtä kiireellistä ja perusteltua muutostarvetta, joka koskee kuluttajan suojaksi säädettyjen normien soveltamista yritysten välisiin sopimuksiin.

Tietoyhteiskuntakaaren 106 § 1 ja 2 momentin mukaan "tämän osan säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa kuluttajan vahingoksi. Jäljempänä 118–123 §:ää, 125 §:n 2–4 momenttia sekä 126 §:ää, 134 §:n 1 momenttia ja 135 §:ää sovelletaan muun kuin kuluttajan kanssa tehtävään sopimukseen vain, jos muuta ei ole sovittu.”

Viestintävirasto on antanut päätöksen asiassa, joka koskee määräaikaisten sopimusten ketjutuskiellon pakottavuutta yritysten välisissä sopimuksissa. Viraston päätöksen mukaan tietoyhteiskuntakaaren 106 §:n 2 momentti määrittelee ne säännökset, joista voidaan poiketa yritysten välisissä sopimuksissa. Muilta osin tietoyhteiskuntakaaren V osan säännökset ovat Viestintäviraston mukaan pakottavia myös yritysten välisissä sopimuksissa.

Tietoyhteiskuntakaaren esitöistä ilmenee lainsäätäjän tarkoitus, jonka mukaan tietoyhteiskuntakaarta säädettäessä tarkoituksena ei ollut muuttaa sääntelyn sisältöä ja oikeustilaa yritysten välisissä sopimuksissa. Määräaikaisten sopimusten ketjuttamista koskeva TYK 109 § 3 momentti on alun perin viestintämarkkinalaissa säädetty koskemaan ainoastaan kuluttajia. Lain valmistelussa tapahtuneen virheen vuoksi mm. kyseisessä pykälässä sana kuluttaja on kuitenkin vaihtunut sanaksi tilaaja. Viestintäviraston mukaan lain sanamuodon kanssa ristiriitaiset esityöt ja niistä ilmenevä lainsäätäjän tarkoitus tulee sivuuttaa ja noudattaa ainoastaan lain sanamuodon mukaista tulkintaa. Viestintävirasto katsoo 109 § :n olevan pakottavaa oikeutta, josta ei voida sopia toisin edes yritysten välisissä sopimuksissa.

Määräaikaisten sopimusten ketjuttamista koskevan 109 §:n lisäksi tietoyhteiskuntakaaren valmistelussa on ilmeisesti vahingossa tapahtunut vastaava muutos myös 106 § 2 momentin kohdalla. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan TYK 106 §:n 2 momentin on tarkoitettu vastaavan VML 83 a §:ää,  mutta kyseiset lainkohdat eivät kuitenkaan asiallisesti vastaa toisiaan. TYK 106 §:n 2 momentin luettelo eroaa VML 83 a §:stä mm. irtisanomista ja purkamista koskevien säännösten osalta. Lisäksi myös esimerkiksi irtisanomisaikaa koskevan 116 §:n 1 momentissa sana kuluttaja on ilmeisesti vahingossa muutettu sanaksi tilaaja.

Viestintäviraston tulkinta tietoyhteiskuntakaaren säännöksistä johtaa siihen, että aikanaan ainoastaan kuluttajia koskeneita ja kuluttajan suojaksi säädettyjä lainkohtia sovelletaan nyt tietoyhteiskuntakaaren säätämisen yhteydessä tapahtuneen muutoksen johdosta pakottavina myös yrityksiin, eikä asioista voisi sopia toisin edes yritysten välillä.

Tietoyhteiskuntakaaren V osan säännökset tulisi käydä läpi ja korjata lain valmistelussa tapahtuneet yritysten sopimusvapautta kaventavat virheet. Samalla tulisi selventää, ovatko tietoyhteiskuntakaaren V osan säännökset ylipäänsä pakottavia yritysten osalta. Tietoyhteiskuntakaaressa ei tule puuttua yritysten sopimusvapauteen, ellei yleispalveludirektiivin pakottavista säännöksistä muuta johdu.

FiCom pitää erittäin tärkeänä ja perusteltuna, että tietoyhteiskuntakaaren sisältämiä säännöksiä korjataan aikaisemmassa lainsäädäntövaiheessa tapahtuneiden virheiden vuoksi.

Teleyritysten maksuhäiriö- ja väärinkäytöstietojen käsittelyoikeudet

Voimassa olevien tietosuojalautakunnan poikkeuslupien mukainen henkilötietojen käsittely on tarpeellista, jotta teleyritykset voivat turvata asemansa väärinkäytöksiä vastaan. Matkapuhelinliittymä on välttämättömyyshyödyke, joka pitää pystyä myöntämään lähtökohtaisesti kaikille. Tämän vuoksi teleyrityksillä tulee olla asianmukaiset keinot suojautua väärinkäytöksiltä. Tietosuojalautakunta on arvioinut poikkeusluvat tasapainoisiksi ja perustelluiksi tekemässään päätöksessä.

FiComin näkemyksen mukaan poikkeusluvissa tarkoitettu henkilötietojen käsittely on syytä turvata myös yleisen tietosuoja-asetuksen tullessa voimaan. Perusteet ja toiminnallinen tarve tietojen käsittelylle ei muutu säädösympäristön muuttuessa. FiCom pitää välttämättömänä, että käytännön jatkuminen turvataan lainsäädännöllä, jolloin tietojen käsittely on mahdollista kaikille yrityksille. Lainsäädännöllisen ratkaisun etuna olisi, että se antaa selkeän mahdollisuuden myös tietojen jakamiseen yritysten välillä, mitä olisi haastavaa saavuttaa yrityskohtaisilla linjauksilla.

FiCom pitää luontevana käsittelyyn sovellettavien säännösten sijoittamista tietoyhteiskuntakaareen, joka sääntelee viestintäpalveluiden tarjontaa. Tärkeintä on, että tietojen käsittelyoikeuden antavat säännökset tulevat voimaan samaan aikaan yleisen tietosuoja-asetuksen kanssa. 

Puhelinmarkkinoinnin kielto

Nykytilan jatkaminen kolmen vuoden määräajalla on tarpeellista säännöksen esitöistä ilmenevillä perusteilla.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

18.1.2018

Digistrategia: taajuudet

Liikenne- ja viestintäministeriössä on valmistelussa digitaalisen infrastruktuurin strategia, jonka tueksi ministeriö on pyytänyt esittämään perusteltuja näkemyksiä seuraaviin taajuuspoliittisiin kysymyksiin. FiCom kiittää mahdollisuudesta esittää näkemyksensä:

Miten voidaan mahdollistaa alueelliset ja paikalliset, mahdollisesti tiettyyn käyttötarkoitukseen räätälöidyt 5G-verkot ja -palvelut (esim. teollisuus, logistiikka, terveydenhuolto)? Voidaanko taajuuksien saatavuus varmistaa myös tulevaisuudessa ilmeneviin tarpeisiin?

  • FiComin näkemyksen mukaan nykyinen, erinomainen taajuuspolitiikka on tehokkaasti taannut palveluiden tarjonnan ja saatavuuden valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti. Kyse on operaattoreiden perusteliiketoiminnasta, jota ne harjoittavat myös jatkossa. Tässä yhteydessä on huomioitava myös loppukäyttäjätyytyväisyys, joka on viimeisimmän Viestintäviraston selvityksen mukaan erittäin hyvällä tasolla. Nykyisen taajuuspolitiikan jatkaminen mahdollistaa myös jatkossa kysymyksessä mainittujen palvelujen tarjoamisen laadukkaasti ja hyvällä asiakastyytyväisyydellä.
  • Osana valtakunnallista verkkoa 5G-verkkoa ja -palveluja kyetään tarjoamaan alueellisesti ja paikallisesti virtuaalisesti verkkoviipaloinnilla. Lisäksi verkkopalvelimia voidaan tarvittaessa tuoda lähemmäksi paikallista toimijaa.
  • Mobiiliverkkojen ja -palveluiden toiminta edellyttää vankkaa, kokemusperäistä tietotaitoa mm. verkkosuunnittelun, häiriöneston, toimintavarmuuden, tietoturvan, ylläpidon ja kehittämisen osalta. Mobiiliverkkojen operoiminen on huomattavasti komplisoidumpaa ja erityisesti 5G-verkon osalta taloudellisesti raskaampaa kuin esimerkiksi alueellisen kuituverkon.
  • Taajuuksien jakaminen tulisi aina lähtökohtaisesti arvioida niiden tehokkaan käytön, palveluiden laadun ja toiminnan jatkuvuuden näkökulmasta.
  • Taajuuksia on saatavilla ainakin korkeimmilta taajuusalueilta.
  • Jatkovalmistelussa olisi syytä tehdä kansainvälistä vertailua, onko muissa harvaan asutuissa ja pienen väkiluvun maissa ollut alueellisia tai paikallisia verkkoja ja millaisia kokemuksia niistä on saatu esim. Norjassa.

Syntyykö huutokaupatuilla taajuuksilla tulevaisuudessa taajuuksien jälkimarkkinoita (esim. käyttöoikeuden vuokraaminen)?

  • Tämä tulisi jättää markkinoiden ratkaistavaksi. Voimassa oleva lainsäädäntö ei ole estänyt jälkimarkkinoiden syntymistä, mutta niille ei ole ollut kysyntää.
  • Jälkimarkkinointi saattaisi olla mahdollista 26 GHz:ia korkeammilla taajuuksilla (esim. 28 GHz) alueellisesti tai paikallisesti.
  • Käyttöoikeuden vuokraaminen voisi olla mahdollista tilanteissa, jossa taajuudet eivät ole tehokkaassa käytössä tai ei ole kilpailua. Analogiaa voi hakea yhteisrakentamislain 3 §:n käyttöoikeuden kieltäytymiskriteereistä ja HMV-sääntelystä.
  • Valtakunnallisesti toimiville kaupallisille verkkotoimijoille allokoidut taajuudet ovat erittäin tehokkaassa käytössä ja tulevat olemaan myös jatkossa. Käyttäjien kannalta ei ole tarkoituksenmukaista muuttaa toimintamallia muutoksen vuoksi, koska markkinat toimivat kuten niiden kuuluukin eli ne ovat kilpaillut, hintataso on käyttäjien kannalta edullinen ja verkkoinvestointien taso on korkea sekä verkkojen kattavuus ja laatu erinomaiset ja siten myös palveluiden saatavuus.

Onko taajuuksien yhteiskäyttö tulevaisuudessa tarkoituksenmukaista ja millä ehdoilla? Minkälaisin keinoin ja millä taajuusalueilla yhteiskäyttöä voitaisiin edistää 5G-verkoissa? Miten arvioitte taajuuksien yhteiskäytön kansainvälistä kehitystä (esim. USA:n Citizens Broadband Radio Service -malli 3550–3700 MHz taajuusalueella ja Euroopan Licensed Shared Access taajuusalueella 2300–2400 MHz)?

  • 3,5 GHz on 5G-verkkojen keskeinen yleistaajuus, joka tulisi jakaa valtakunnallisille kaupallisille toimijoille.
  • 5G-verkko tulee ensivaiheessa toimimaan yhteiskäytössä 4G-verkossa (ns. Non Stand Alone eli NSA-standardi), joita on käytössä vain kaupallisilla operaattoreilla.
  • Yhteiskäyttö riippuu taajuusalueesta ja käyttötarkoituksesta. Asiaa tulee arvioida myös taajuuksien tehokkaan käytön ja palveluiden laadun näkökulmasta.

Miten (esim. myöntämismekanismi, blokkijako) ja minkälaiseen käyttöön (esim. miksi valtakunnallinen tai alueellinen) 3,5 GHz:n taajuudet tulisi jakaa? Miten perustelette näkemystänne? Millä aikataululla ja kuinka kattavien verkkojen rakentaminen on näkemyksenne mukaan mahdollista?

  • 3,5 GHz:n taajuudet tulisi jakaa mahdollisimman pian valtakunnallista kaupallista verkkotoimintaa harjoittaville tahoille. Mahdollisen huutokaupan osalta ensisijaista on, ettei sillä ole fiskaalisia tarkoitusperiä. Blokkijaon tulee tukea taajuuksien teknistä käytettävyyttä ja tehokasta käyttöä, joka osaltaan mahdollistaa palveluiden optimaalisen tarjonnan ja laadun.
  • Toimiluvissa ei tule asettaa sisätilapeittovaatimusta verkkotoimijalle, koska sisätilapeitto on yleensä operaattorista riippumaton. Tässä yhteydessä mittarina tulisi käyttää ulkopeittoa.
  • Verkkorakentamiselle ei tulisi lähtökohtaisesta asettaa erityisiä velvoitteita. Tarkoituksenmukaisinta on ensivaiheessa rakentaa verkkoa kysyntäohjautuvasti.
  • 5G-tekniikan kehitys on vielä kesken. Kaupalliseen käyttöön tarkoitettuja komponentteja, päätelaitteita ja verkkolaitteita ei ole vielä saatavilla. Tämä tulisi huomioida tavoitteita ja mahdollisia velvoitteita asetettaessa.
  • Verkkojen rakentaminen edellyttää sekä kaapeleiden että tukiasemien lupa- ja rakentamismenettelyjen huomattavaa keventämistä ja sallimista. Erityisesti kuntasektori on pirstaloitunut lupamenettelyjen osalta, ja toisaalta joitain yksittäisiä pilottihankkeita lukuun ottamatta kunnat ovat kategorisesti kieltäneet kevyempien rakennusmenettelyjen käyttämisen.

Miten ja millaisella verkkorakenteella 3,5 GHz:n taajuusaluetta tullaan näkemyksenne mukaan käyttämään (esim. miten näette mahdollisen yhteiskäytön)? Minkälaista uutta liiketoimintaa/palveluja taajuusalueen käyttö mahdollistaisi?

  • 3,5 GHz:n 5G-verkko mahdollistaa lyhyen latenssin, korkean kapasiteetin ja huippunopeat yhteydet. Yksistään kapasiteetin tarve edellyttää 3,5 GHz allokoimista valtakunnallisille kaupallisille toimijoille. Palvelut syntyvät aikanaan, ja mainittuja tarpeita, kuten lyhyttä latenssia, tarvitsevat palvelut luovat palvelumarkkinat. Käyttäjät puolestaan ratkaisevat, mitä palveluita he tarvitsevat.

Miten ja minkälaiseen käyttöön 26 GHz:n taajuudet tulisi jakaa? Miten perustelette näkemystänne?

  • Tarve huippunopeille langattomille yhteyksille kasvaa koko ajan. Suomen mobiilimarkkinoiden edelläkävijyyden perusteella 26 GHz:n taajuudet olisi tarkoituksenmukaista jakaa mahdollisimman pian ja samoilla kriteerillä kuin 3,5 GHz.
  • Ensivaiheessa olisi mahdollista jakaa toimilupia yhteiskäyttöön.

Miten ja millaisella verkkorakenteella 26 GHz:n taajuusaluetta tullaan näkemyksenne mukaan käyttämään ja minkälaista uutta liiketoimintaa/palveluja sen käyttö mahdollistaisi?

  • Taajuusalue lisää entisestään ja merkittävästi kapasiteettia sekä tarjoaa todella huippunopeita yhteyksiä kiinteistökohtaisesti. Tätä kautta taajuusalue tukisi ja nopeuttaisi 5G-palveluiden kehittymistä.

Miten 26 GHz:n taajuusaluetta voitaisiin käyttää ennen WRC-19 taajuuspäätöksiä huomioiden laitemarkkinoiden kehitykseen ja standardointiin liittyvät epävarmuudet? Mitä esikaupallisella käytöllä tarkoitetaan käytännössä (esim. minkälaisia palveluja, milloin ja missä laajuudessa)?

  • Kansallisesti (Viestintävirastolla) olisi mahdollisuus jakaa väliaikaisia toimilupia yhteis- ja testikäyttöön. Lupien aikainen myöntäminen edesauttaisi Suomen edelläkävijyyttä mobiilipalveluiden tarjonnassa ja lisäisi kysyntää 5G-palveluiden kehittämiselle.
  • Varmuus tämänkin taajuusalueen saatavuudesta ja sen ominaisuuksista helpottaa operaattorin 5G-verkkoinvestointipäätösten tekoa. Aikainen tieto taajuusalueen saatavuudesta kaupalliseen käyttöön vauhdittaa myös päätelaitteiden kehitystä.

Mitkä taajuusalueet edellä mainittujen lisäksi näette tärkeinä lähitulevaisuudessa 5G-verkoille? Mikä tulee olemaan esim. 700 MHz:n taajuusalueen rooli 5G-verkoille ja palveluille?

  • Selkeästi tärkein ja merkittävin on 3,5 GHz valtakunnallisena 5G:n yleistaajuutena. Suomen kannalta olisi kuitenkin tärkeää, että 26 GHz allokoitaisiin mahdollisimman nopeasti edellä mainituilla perusteilla. 700 MHz ja sitä matalammat taajuudet ovat merkittäviä haja-asutusalueiden kattamiseksi.

Mikä on 5G-verkkojen rooli älyliikenteessä?  Missä laajuudessa 5G-verkot rakentuisivat älyliikenteen tarpeisiin markkinaehtoisesti?

  • Älyliikenne käsitteenä on hyvin laaja. Yleisellä tasolla älyliikenne on nähtävissä 5G-verkkoja hyödyntävänä palveluna niin ajoneuvokohtaisesti kuin osana laajempaa liikenteen kokonaisuutta. 5G-verkot mahdollistavat erilaisten liikennettä hyödyntävien palvelujen saatavuutta, kuten tienpinta-, keliolosuhde-, reittitieto-, ajoneuvotieto- ja ruuhkapalveluja sekä erilaisia viihdepalveluja. Lisäksi 5G-verkko tukee välillisesti autonomista ajoneuvoa sen saadessa ajamista tukevaa reaaliaikaista dataa.
  • Lähtökohtaisesti 5G-verkot rakentuvat asiakastarpeen perusteella.
  • Useat älyliikenteen käyttötapaukset voidaan toteuttaa jo 4G-verkoilla. Aiemmissa toimiluvissa operaattoreille on jo asetettu maantie- ja rautatiepeittovelvoitteita, eikä velvoitteille 5G-toimiluvissa ole perusteita.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

23.11.2017

FiComin vastaus EU-komission platform-kyselyyn

FiCom Policy Paper: Regulation of Platforms

Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom is a co-operation organisation for the ICT industry in Finland. FiCom's members are companies and other entities that operate in the communications and teleinformatics sector in Finland. FiCom makes the following submission on assessment on regulation of the platforms.

Underlying reason for ongoing assessment is the observation that platforms play a central role in digital economy. However, unlike the case with early telecom regulation, new ex-ante regulation is not the way to create or drive the market among platforms.

As the business evolves on a very fast pace a crucial issue for the regulator is to maintain level playing field for established and new market players. In terms of EU acquis, this predominantly transfers to moving away from sector-specific regulation, towards more general approach. General Data Protection Regulation, EU competition law and proposed regulation on Free Flow of Data will form the general, non-sector-specific basis for data-driven European digital economy.

There are several challenges for scenarios that incorporate new regulatory measures.

The definition of platform is so broad that it encompasses all possible platforms – not regarding their market power. When developing digital economy it is crucial for the regulator to maintain a steady and predictable regulatory environment. Vague definitions will lead to unpredictable practice.

Market of platforms is still developing and users and businesses alike may carry out quick migrations among different platforms depending on various variables. In FiCom’s opinion it is still too early to burden this sector with extensive regulation. Hastily drafted sector-specific platform regulation may seriously set back the development of European services needed to boost European digital economy.

It is advisable to wait and see the effects of the regulation already passed, namely GDPR and possible Free Flow of Data as well as practice from general competition law. Only after these implications have been carefully analysed the need for further regulation can be assessed.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


21.11.2017

 

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa

Asia: HE 41/2017 vp

 

Hallintovaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi rikostorjunnasta Rajavartiolaitoksessa ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää esitystä siinä esitetyillä perusteilla tarkoituksenmukaisena. FiCom haluaa kuitenkin kiinnittää valiokunnan huomioita siihen, ettei esityksen valmistelussa ole ennen valiokunnan pyyntöä kuultu teleyrityksiä ja FiComia. Kuitenkin esityksessä ehdotetaan teleyrityksille velvollisuuksia, joista niille aiheutuu kustannuksia. Esityksessä ei ole myöskään (tele)yrityksiin kohdistuvaa vaikutusarviota.

Kustannusten korvaaminen teleyritykselle

FiComin mielestä viranomaisten avustamisesta aiheutuneet kustannukset tulee kattaa teleyrityksille täysimääräisesti, koska kustannukset aiheutuvat täysin teleyrityksistä riippumattomista toimista. Mainitulla perusteella tulisi muuttaa tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 299 §:n otsikkoa ja 1 momenttia.

299 § Viranomaisten avustamiseksista hankittujen järjestelmien aiheutuneetiden kustannukseten korvaaminen

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan viranomaisen avustamiseksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen ja ohjelmistojen investoinneista ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista (lisäys). Kustannusten korvaamisesta päättää tarvittaessa Viestintävirasto.

Toissijaisesti FiCom ehdottaa, että esityksen 55 §:n 1 ja 2 momenttia muutettaisiin seuraavasti.

55 § Korvaus teleyritykselle

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus tässä luvussa tarkoitetusta viranomaisten avustamisesta ja tietojen antamisesta aiheutuneista välittömistä kustannuksista siten kuin tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 299 §:ssä säädetään. Korvauksen maksamisesta päättää toimenpiteen suorittanut hallintoyksikkö tarvittaessa Viestintävirasto.

Päätökseen saa vaatia oikaisua siten kuin hallintolaissa (434/2003) säädetään. Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen siten kuin hallintolainkäyttölaissa (586/1996) säädetään. Hallinto-oikeuden on varattava Viestintävirastolle toimenpiteen suorittaneelle hallintoyksikölle tilaisuus tulla kuulluksi.

Muilta osin FiComilla ei ole esityksestä lausuttavaa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

14.11.2017

FiComin lausunto telepaketin U-jatkokirjelmästä

U 68/2016 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa valtioneuvoston kirjelmästä eduskunnalle ehdotuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ja asetuksiksi ja komission tiedonannosta U 68/2016 vp (EU:n sähköisen viestinnän sääntelyn uudistamista koskevat ehdotukset). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

EU:n sisäisten ulkomaanpuheluiden hintasääntely

Euroopan parlamentti on esittänyt EU:n sisäisten ulkomaapuhelujen lisämaksujen poistamista siten, että jatkossa EU-maasta toiseen soitettavista puheluista ei pääsääntöisesti saisi periä ylimääräistä maksua vastaavaan kotimaan puheluun nähden.

Sääntelyn tulisi olla viimesijainen keino puuttua markkinoilla havaittuihin ongelmiin.

EU-parlamentti ei ole huomioinut esityksessään ulkomaanpuheluiden kilpailua ja uusia teknisiä mahdollisuuksia puheluiden soittamiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi internetin kautta soitettavat puhelut (Over the Top, OTT-palvelut). Käyttäjällä on siis nykyisin runsaasti useita eri vaihtoehtoja soittaa ulkomaanpuheluja, ja tulevaisuudessa tarjolla on oletettavasti vieläkin useampia tapoja.

Jatkokirjelmässä on kuvattu tarkemmin ulkomaanpuhelun markkinoita, jotka osoittavat ehdotetun sääntelyn tarpeettomuuden, perusteettomuuden ja suhteettomuuden. Vähittäishintasääntely on sääntelyistä rankinta. Kun ottaa huomioon ulkomaanpuheluiden vähäisen määrän, ymmärtää sääntelyn suhteettomuuden.

FiCom kannattaa jatkokirjelmässä esitettyä kantaa sääntelyn tarpeellisuuden kyseenalaistamiseksi, mutta toivoisi suorempaa kannanottoa sääntelyn tarpeettomuudesta ja perusteettomuudesta.

Vaaratiedotteita koskeva ehdotus

FiComin käsityksen mukaan asia ei ole ainakaan kansallisella tasolla uusi, vaan siihen on teleyritysten puolelta tekniset valmiudet. Kansallisen vaaratiedotteen toteutus on tähän saakka estynyt viranomaisten omista toimista. Selvää on, että tällaisten vaaratiedotteiden kustannukset sekä järjestelmien että henkilötyön osalta tulee korvata teleyrityksille täysimääräisesti.

FiCom pitää jatkokirjelmän mukaista ehdotusta ja siinä nostettuja seikkoja, kuten tietoturvaa, yleisellä tasolla kannatettavana.

Viestinnän luottamuksellisuuteen ja tietoturvaan liittyvät toimet

FiCom puoltaa jatkokirjelmän kantoja viestinnän turvallisuudesta. Teleyrityksillä on jo tietoyhteiskuntakaaren nojalla käyttäjien informointivelvollisuus, jos sen palveluun kohdistuu tietoturvaloukkaus tai muu viestintäpalvelua häiritsevä tapahtuma.

FiCom ei kuitenkaan pidä tässä vaiheessa tarpeellisena Euroopan parlamentin ehdotusta viestintäpalvelujen päästä-päähän-salauksen velvoittamisesta, koska viestinnän luottamuksellisuus ja tietoturva on jo säännelty tietoyhteiskuntakaaressa. Lisäksi viestintäpalvelujen luottamuksellisuus on myös teknisesti korkealla tasolla, joten lisäsääntelylle ei ole tarvetta.

Jatkossa on syytä kiinnittää huomiota esineiden internetin tietoturvallisuuteen ja tarvittaessa ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin. On kuitenkin syytä korostaa, ettei viestintäpalvelujen tarjoaja ole vastuussa internetiin kytkettyjen laitteiden tai ohjelmistojen tietoturvasta, vaan siitä on vastuussa asianomaisen laitteen tai ohjelmiston tarjoaja.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

13.11.2017

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle

Asia: U 59/2017 vp

FiComin lausunto datan vapaasta liikkuvuudesta

FiCom kannattaa aloitetta datan vapaan liikkuvuuden edistämiseksi. Suomessa tiedon vapaata liikkuvuutta rajoittavia esteitä ei juurikaan ole, mutta hanke on joka tapauksessa kannatettava.

FiCom korostaa sitä, että datatalouden kannalta ehdotettua keskeisempi säännös on kuitenkin EU:n toimielimissä parhaillaan käsittelyssä oleva ePrivacy-asetusehdotus, jossa ehdotetaan tarpeettoman kattavaa sääntelyä koneiden väliselle viestinnälle. ePrivacy-asetuksessa ehdotetaan ratkaisua, jossa koneiden välisen viestinnän välitystietojen käsittelyyn sovellettaisiin samoja sääntöjä kuin ihmisten väliseen viestintään. Ratkaisu ei ole perusteltu ja johtaa tilanteeseen, jossa tiedot jäisivät vajaakäytölle. Liikenne- ja viestintävaliokunta on oivallisesti kiinnittänyt tähän asiaan huomiota lausunnossaan 6/2017 vp.

FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa sääntelyn keveyden yhtenäisyyden osalta ja yhtyy valtioneuvoston huomioihin datan siirrettävyyden ja yhteen toimivuuden osalta.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


9.11.2017

FiComin näkemys komission laittoman sisällön tiedonannosta

Euroopan komissio on julkaissut syyskuussa 2017 tiedonannon ”Laitonta verkkosisältöä vastaan: Lisää vastuuta verkkoalustoille” COM (2017(555) final. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom esittää tiedonannosta seuraavat huomiot.

Päähuomiot

  • Tiedonannossa tarjotaan hyvin erilaisiin ilmiöihin samaa ratkaisua.
  • Arvio sisältöjen laillisuudesta kuuluu toimivaltaisille viranomaisille – ei palveluntarjoajille.
  • Sisältöjen poistamisessa on huomioitava asianmukaiset oikeusturvatakeet niin käyttäjille kuin palveluntarjoajillekin.
  • Luotetut ilmoittajat (trusted flaggers) ei ole välttämättä toimiva ratkaisu, kun sisällön laittomuus ei ole selvää.

Yksityiskohtaiset huomiot

Eurooppalainen verkkoympäristön säännöstö on jo pitkään perustunut sähkökauppadirektiivin välittäjien ja alustojen vastuuvapaudelle, jota EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö on täsmentänyt. Näin on oltava myös jatkossa: nykyinen käytäntö on tasapainoinen ja eri osapuolten oikeudet turvaava ratkaisu.

Tiedonanto asettaa alustojen tarjoajat hankalaan tilanteeseen: sisältöjen laillisuus pitäisi pystyä arvioimaan ja laittomat sisällöt poistaa hyvin nopeasti. Asetelma johtaa helposti hätäisiin arvioihin, mikä on ongelmallista palveluiden käyttäjien sananvapauden kannalta. Aineiston laillisuuden arviointi voi olla hyvin haastavaa, jolloin on perusteltua, että laillisuusarviot kuuluvat toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin. Käyttäjien ja alustojen tarjoajien oikeusturvan ja sananvapauden toteutumisen käsittely on tiedonannossa hyvin pintapuolista.

FiCom pitää tiedonannossa kannatettavana viranomaisyhteistyön kehittämistä ja sen selventämistä, että alustan tarjoajan vapaaehtoisesti toteuttamat toimet sisällön suhteen eivät vaikuta sähkökauppadirektiivin mukaiseen vastuuvapauteen.

Verkossa on paljon sisältöjä, joita joku voi pitää laittomina, kiusallisina tai epämiellyttävinä. Luotettavia liputtajia on käytetty joissakin maissa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Näissä tapauksissa aineiston lainvastaisuus on tyypillisesti varsin selvästi havaittavissa. Käytäntö ei sellaisenaan sovellu esimerkiksi tekijänoikeudella suojattuun aineistoon, koska kysymys aineiston lainvastaisuudesta voi näissä tapauksissa olla usein tulkinnanvarainen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


8.11.2017

FiComin lausunto TUPAS-protokollan siirtymäajoista

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom esittää lausuntonaan Viestintävirastolle määräyksen 72 siirtymäajoista seuraavaa:

FiCom esittää, että TUPAS-protokollan siirtymäaikoja ei pidennettäisi aiemmin päätetystä tai toissijaisesti pidennettäisiin enintään kolmella kuukaudella. Perusteena se, että siirtymä on ollut jo pitkään tiedossa ja koskee kaikkia toimijoita yhtäläisesti.

Liian pitkä siirtymä ei ole tarkoituksenmukainen, koska on perusteltua kannustaa toimijoita ottamaan nopeasti käyttöön uudet, luottamusverkostoa, sen teknistä tasoa ja käyttäjäkokemusta kehittävät protokollat.

Asiointipalvelujen tarpeet tulevat turvatuiksi, koska välityspalveluita on runsaasti tarjolla.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


6.11.2017

FiComin lausunto EU:n maarajoitusten poistamisesta

Maarajoitusten kieltäminen yhteismarkkinoilla

FiCom kannattaa U-jatkokirjelmässä ehdotettua Suomen kantaa pääasiassa. Perusteettomien maarajoitusten kieltäminen yhteismarkkinoilla on kannatettavaa. FiCom kuitenkin esittää huolensa palveluja tarjoaville yrityksille tulevasta, palvelujen tarjoamisvelvollisuuteen liittyvästä hallinnollisesta taakasta.  

Perusteettomien maarajoitusten osalta FiComin jäsenyrityksille keskeisin hanke on kuitenkin maaliskuussa voimaan tuleva av-sisältöjä koskeva siirrettävyysasetus.

Nyt käsittelyssä oleva puheenjohtajavaltion kompromissiesitys tulisi kattamaan tekijänoikeudella suojatusta aineistosta sähköiset kirjat, ohjelmistot ja pelit. Musiikkipalvelut on asetuksen soveltamisalasäännöksessä suljettu soveltamisalan ulkopuolelle.

FiCom pitää keskeisenä, että asetuksesta ei voi seurata palveluntarjoajille velvoitetta ostaa oikeuksia omaa kaupallista tarvetta laajemmalle alueelle. Tämä on pyritty ehdotuksessa huomioimaan siten, että rajoitusten kieltoa ei sovelleta, jos oikeuksia kyseiselle alueelle ei ole hankittu.

FiCom pitää tärkeänä, että elinkeinonharjoittajille ei valtioneuvoston kannan mukaisesti luoda epätarkoituksenmukaisia velvoitteita. FiCom kantaa erityistä huolta yrityksille aiheutuvasta hallinnollisesta taakasta, joka seuraisi velvoitteesta tarjota palveluja kaikissa niissä valtioissa, joihin oikeudet on hankittu. Käytännössä oikeuksia saatetaan paketoida siten, että yrityksillä on hallussaan oikeuksia, mutta palvelujen tarjonnan laajentamista toisiin valtioihin ei ole koettu tarkoituksenmukaiseksi. Velvoittava asetus saattaa tällöin johtaa suhteettomaan hallinnolliseen taakkaan. Merkittävää taakkaa aiheuttavat toimet on mainittu muistion sivun 3 ensimmäisessä kappaleessa.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


2.11.2017

FiComin lausunto tiedonhallintatyöryhmän raporttiin

Pääviestit

  • Kysy vain kerran -periaate on hyvin kannatettava ja sen on syytä olla keskeisenä periaatteena hyvää tiedonhallintotapaa kehitettäessä.
  • Raportti viranomaiskeskeisyydessään on tarkastelukulmaltaan varsin rajoittunut. Käytännössä julkisen sektorin toiminta vaikuttaa merkittävästi yritysten toimintaan. Teleyrityksillä on kaapelien ja tukiasemalaitteiden sijoittamisessa merkittäviä haasteita, jotka johtuvat kuntien ja valtion lupien muodostamasta lupaviidakosta.
  • Tiedon tehokas käyttö ja tietojenvaihto viranomaisten kesken avoimien rajapintojen avulla on kannatettavaa.
  • Tehokkaan tietojen hyödyntämisen tulee olla kaikessa sääntelyssä kantava periaate. 

Tiedonhallintoa on syytä kehittää

FiCom kannattaa lämpimästi pyrkimystä tehostaa tiedon käyttöä. Tiedon jakaminen viranomaisten välillä on syytä perustaa avoimiin rajapintoihin, ja työryhmän ehdotuksen mukaisesti tarpeettomista maksuista on perusteltua luopua. Kattava lähestyminen on paikallaan, jotta toimintatavoista ja malleista tulee selkeitä.

Ehdotuksen vaikutukset yksityiseen sektoriin

FiCom kiinnittää huomiota raportin rajoittuneeseen tarkastelukulmaan. Työryhmässä on ollut edustettuna ainoastaan viranomaisia, joka väistämättä näkyy raportin tarkastelukulmassa, joka rajoittuu pelkkiin viranomaisiin.

Jos ehdotettuun laajaan uudistukseen ryhdytään, on yksityisen sektorin tarpeet ja uudistusten vaikutukset erityisesti yritysten toimintaan tarkasti huomioitava. Teleyritykset joutuvat viestintäverkkoja rakentaessaan kohtaamaan erilaisten kunnallisten ja alueellisten lupien saariston, josta aiheutuu merkittävää hallinnollista taakkaa. Kirjava lupakäytäntö on suurin yksittäinen este viestintäverkkoja rakennettaessa. Työryhmän ehdottama kysy vain kerran -käytäntö olisi omansa helpottamaan nykyistä menettelyä, mutta ei sellaisenaan riittävä.

Kuten julkisen sektorin sähköisissä tukipalveluissa on jo tehty, tulisi viestintäverkkojen rakentamista ja verkkolaitteiden ja tukiasemien sijoittamisessa tulee viipymättä siirtyä yhden luukun periaatteeseen ja kokonaan sähköiseen asiointiin.

Tietojen tehokkaan hyödynnettävyyden periaatteen tulisi olla kantava kaikessa sääntelyssä. Esimerkiksi EU:ssa käsittelyssä oleva ePrivacy -asetusehdotus tarpeettoman pitkälle menevine välitystietojen käsittelyn rajoituksineen uhkaa tarpeettomasti rajoittaa koneiden välisen viestinnän tietojen käsittelyä ja siihen perustuvia uusia liiketoimintamalleja.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


20.10.2017

FiComin lausunto verkko- ja tietoturvadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvien lakien muuttamisesta

Pääviestit

  • FiCom kannattaa valittua linjaa, jossa pitäydytään direktiivin edellyttämissä minimimuutoksissa. Valinta on hallitusohjelman mukainen.
  • Tietoyhteiskuntakaareen ehdotetut uudet verkossa toimivan kauppapaikan, hakukonepalvelun ja pilvipalvelun määritelmät ovat direktiivin edellyttämiä.
  • Tietoyhteiskuntasektorin toimijoille ehdotetut tietoturvavelvoitteet on asianmukaisesti perustettu kansainvälisiin standardeihin.  
  • Häiriöilmoitusten toimittamisesta ja Viestintäviraston toimintatavoista ehdotetut säännökset vaikuttavat asianmukaisilta.
  • Käytännössä ehdotettujen säännösten soveltaminen voi olla erityisesti PK-yrityksille hankalaa sääntelyn vahvan EU-kytkennän ja soveltamisalarajan vuoksi.   

Yksityiskohtaiset huomiot

FiCom pitää erittäin kannatettavana verkko- ja tietoturvadirektiivin täytäntöönpanossa ehdotettua, tiukasti direktiivin vaatimuksissa pysyvää linjaa. Ehdotus on linjassa Sipilän hallitusohjelman kanssa.  Verkko- ja tietoturvadirektiivin vaatimuksilla pyritään edistämään yhteiskunnan keskeisten toimintojen resilienssiä erilaisten kyberuhkien varalta.

FiCom pitää ehdotettuja tietoyhteiskuntasektorin tietoyhteiskuntakaareen ehdotettuja määritelmiä direktiivin mukaisina. Käytännön soveltamistilanteiden kannalta FiCom pitää sääntelyn rakennetta jossakin määrin ongelmallisena. Ehdotetun säännöksen soveltamisalan kannalta keskeinen pienten ja mikroyritysten määritelmä on toisessa EU-säännöksessä, jonka lisäksi ilmoittamisen kynnysarvot määritellään täytäntöönpanoasetuksessa. Sääntelystä johtuvien velvoitteiden sisäistäminen saattaa olla haastavaa erityisesti PK-yrityksille.

FiCom kannattaa tietoturvavaatimusten perustamista kansainvälisiin standardeihin. FiComilla ei ole muilta osin huomauttamista ehdotetuista säännöksistä.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


20.10.2017

FiComin lausunto II maksupalveludirektiivin täytäntöönpanosta

HE 132/2017 vp

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua II maksupalveludirektiivin (PSD2) täytäntöönpanosta Suomen lainsäädäntöön maksupalvelulakiin ehdotetuilla muutoksilla ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • PSD2-direktiivin täytäntöönpano edellyttää teleyrityksiltä merkittäviä mukauttamistoimenpiteitä.
  • Telecom-poikkeuksen uusi muotoilu voi johtaa siihen, että kuluttajien mahdollisuus käyttää lisämaksullisia palveluita estyy euromääräisten rajojen tullessa täyteen.
  • Esityksiä tulisi selventää teleyrityspoikkeuksen euromääräisten rajojen huomioimisen ja yhdysliikennemaksujen osalta.
  • Maksupalvelulain esitystä tulee muuttaa maksupalvelun tarjoajan vastuun osalta. Ehdotettu ratkaisu ei ole sopusoinnussa vastuuperiaatteiden kanssa.

Sääntelyn vaikutukset

Esitykset on pääasiassa hyvin valmisteltu ja niissä pitäydytään pääasiassa PSD2-direktiivin edellyttämässä sääntelyssä ilman kansallisia lisäyksiä, mikä on hallitusohjelman mukainen ja erittäin kannatettava linja. 

PSD2:n telecom-poikkeuksen muuttaminen aiheuttaa toimialalle tarpeen merkittäviin mukauttamistoimenpiteisiin, jotka erityisesti johtuvat lisämaksullisten puhepalvelujen ottamisesta sääntelyn soveltamisalaan. Kuten esityksen vaikutusarviossa on todettu, teletoimiala arvioi ehdotettujen muutosten vaikutukset merkittäviltä osin kielteisiksi, koska sääntely voi vaikuttaa heikentävästi kuluttajien kokemaan palveluun. Erityisen ongelmallisena toimiala kokee tarpeettoman ylimitoitetun vahvan tunnistamisen vaatimuksen, joka rahamäärältään pienten maksutapahtumien osalta rampauttaa käyttäjäkokemuksen. 

Järjestelmämuutoksista ja muista mukauttamistoimenpiteistä arvioidaan aiheutuvan toimialalle kymmenien miljoonien eurojen kustannukset.

Teleyrityspoikkeuksen perustelut (maksupalvelu- ja laitoslait)

Esitetyn maksupalvelulain 3 §:ssä ja sen perusteluissa käytetään PSD2:n mukaista ilmaisua maksupalvelun käyttäjä teleyrityspoikkeuksen rajoja määritettäessä. Käytännössä teleyritysten toiminta ja niissä käytettävät järjestelmät perustuvat liittymiin ja niiden määrittelyihin. Valiokunnan lausunnossa olisi hyvä selventää, että teleyritysten osalta säännöksessä tarkoitetut rajat ovat käytännössä liittymä-, eivät käyttäjäkohtaisia.

Alustavissa tulkintakeskusteluissa Finanssivalvonnan kanssa merkittäväksi tulkintakysymykseksi on muodostunut teleyrityspoikkeuksen euromäärät ylittävien maksutapahtumien käsittely. FiCom pitää tärkeänä, että lainsäätäjän tarkoitusta selvennetään valiokunnan lausunnossa siten, että on selvää, että teleyrityspoikkeuksen euromäärän ylittävissä maksutapahtumissa poikkeuksen euromäärä on tarkoitus aina huomioida. Esimerkiksi 60 euron lisämaksullisen puhepalvelun maksusta tulisi vähentää teleyrityspoikkeuksen mukaiset 50 euroa ja tämän ylittävää osuutta arvioitaisiin maksupalveluna.

Lainsäätäjän tarkoituksen selventämisellä on merkitystä yritysten mahdollisuudessa tarjota käyttäjille lisämaksullisia puhepalveluita. Myöhemmin Komission sääntelystandardeissa täsmentyvä vahvan tunnistamisen vaatimus tekee palveluiden tarjoamisen muutoin käytännössä hyvin vaikeaksi järjestää, koska vahvan tunnistamisen vaatimus seuraisi heti 50 euron rajan jälkeen.   

Soveltamisalan täsmentäminen

Maksupalvelulain 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden viimeisessä kappaleessa on esimerkkien avulla linjattu palveluita, joita ei ole tarkoitus pitää maksupalveluina. FiCom pitää tärkeänä, että valiokunta lausunnossaan selventäisi, että ”voimassa olevan lain esitöiden (HE 169/2009 vp) mukaisesti ”Maksupalveluna ei nykykäytännön mukaisesti pidettäisi teleyritysten välisiä verkon käytöstä maksettavia tukkumaksuja, jotka johtuvat esimerkiksi yhdysliikenteestä taikka käyttöoikeuden tai kapasiteetin luovutuksista.”

PSD2-direktiivillä ei ole tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin, jolloin teleyrityspoikkeuksen olennaisesti muuttuessa tämä tulkintaohje on erityisen tärkeä säilyttää lain perusteluissa.

Vahva tunnistaminen ja vastuut

Ehdotuksessa maksupalvelulaiksi uusi vahvan tunnistamisen vaatimus ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella voimaan siinä vaiheessa, kun Euroopan Komission täytäntöönpanoasetuksella antamat tekniset sääntelystandardit tulevat voimaan. Ratkaisu on onnistunut.

Vahvan tunnistamisen vaatimus sen sijaan on niin jäykkä ja kategorinen, että siihen liittyy vaara nykyisten sähköisten maksutapojen käytettävyyden heikentymisestä. Direktiivi on laadittu niin, että maksupalvelun tarjoajien ja -käyttäjien asemaan merkittävästi vaikuttavat yksityiskohtaiset säännökset on käytännössä kokonaan jätetty Komission harkittaviksi. Sääntelystandardien ollessa lausuntoa annettaessa vielä vahvistamatta, koko sääntelyn vaikutusten arviointi on tässä vaiheessa hyvin vaikeaa.

FiCom pitää työryhmän ehdotusta vastuusääntelyn osalta erityisen ongelmallisena. Ehdotetun maksupalvelulain 62 § 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan maksupalvelunkäyttäjä ei vastaisi oikeudettomasta maksutapahtumasta, jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt maksajan vahvaa tunnistamista. Ehdotettu säännös, ottaen huomioon todistustaakan jakoa koskevan 72 §:n, saattaa erityisesti pienmaksujen tarjoajat varsin heikkoon asemaan, koska vastuuta ei ole kytketty Komission sääntelystandardeissa säädettäviin poikkeuksiin vahvan tunnistamisen vaatimuksesta. Kokonaisuutena arvostellen säännös, jossa erikseen säädettyä tunnistamisvaatimuksen poikkeusta hyödyntävä huolellinen toimija voisi pelkän väitteen perusteella joutua vastaamaan käyttäjälle täysin oikeasta maksutapahtumasta, sopii huonosti suomalaiseen siviilioikeudelliseen vastuutraditioon ja maksupalveluntarjoajan asema käy ongelmalliseksi perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan ja elinkeinonvapauden kannalta.

Lisäksi epäsuhtainen vastuuasetelma saattaa kannustaa maksupalvelun käyttäjiä esittämään jopa perusteettomia väitteitä maksutapahtumien oikeudettomuudesta.

FiCom esittää, että kyseinen kohta on muutettava seuraavasti:

4) jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt maksajan vahvaa tunnistamista, paitsi jos maksutapahtumaan sovelletaan 85 b § pykälän 3 momentissa tarkoitettua poikkeusta vahvan tunnistamisen velvoitteeseen.

Yllä esitetyllä tavalla muutettuna vastuusäännös on sopusoinnussa esityksen 85 b § kanssa ja huolellisesti toimiva maksupalveluntarjoajan oikeudellinen asema on turvallinen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


18.10.2017

FiComin lausunto tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom kannattaa vahvasti hallituksen esitystä purkaa normeja viestintämarkkinasektorilta. FiCom kannattaa muun muassa esityksen ehdotuksia tv- ja radiotoiminnan valvontamaksun keventämisestä kaupallisilta toimijoilta (294 §) sekä eriyttämislaskelman tarkastamista (70 §) ja kytkykauppaa (113 § ja 116.4 §) koskevien säännösten poistamista.

FiCom haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että tätä hallituksen esitystä lukuun ottamatta viestintämarkkinoilla ei ole toimeenpantu norminpurkua ja hallinnollisen taakan kevennyksiä.  Voimakkaasti kilpailtuun ja kuluttajahinnoiltaan edulliseen toimialaan kohdistuva sääntely on edelleen raskasta, seikkaperäistä ja useat säännökset ovat kansallisia.

TV- ja radiotoiminnan valvontamaksu ei ole teknologianeutraali

Valvontamaksut tulisi poistaa kokonaan ja Viestintäviraston valvontatoimi rahoittaa kokonaisuudessaan valtion budjetista. Vaihtoehtoisesti valvontamaksut tulisi poistaa maksu-tv-kanavilta ja kerätä niitä vain vapaasti vastaanotettavilta kanavilta, joihin valvontatoimet pääosin myös kohdistuvat. Yhtenä vaihtoehtoina voisi olla, että valvontamaksut muutettaisiin suuruudeltaan nimellisiksi, kuten on tehty alueellisessa tv- ja radiotoiminnassa, josta peritään ainoastaan 600 €:n vuosittainen maksu.

Valvontamaksu ei edistä kilpailua Suomen tv-markkinassa, vaan se heikentää antennijakelun tasavertaisia toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä suhteessa muihin jakelutekniikoihin ja globaaleihin OTT-toimijoihin. Viestintäviraston lakisääteiset valvontavelvoitteet koskevat kuitenkin myös kanavia, jotka toimivat muilla teknologioilla. Lainsäädäntö ei ole valvontamaksun osalta teknologianeutraalia, sillä se on yksinomaan antennijakelulle kohdistettu ylimääräinen viranomaismaksu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

28.9.2017

FiComin lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta HE 85/2017 vp. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Teleyritysten yleisten viestinverkojen ja viestintäpalveluiden laatu- ja peittovaatimuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaressa. Teleyritys ei omista ja hallinnoi rakennusten sisäverkkoja, vaan sillä on ainoastaan käyttöoikeus.
  • Sisätilakuuluvuuden rakennusteknisten ratkaisujen tulee olla rakennuttajan vastuulla. Sisätilakuuluvuus on kriittistä hätätilanteissa ja viranomaisille, joten sisätilakuuluvuuden ei tulisi olla riippuvaista rakennuttajan harkinnanvaraisesta kustannustehokkuudesta.
  • Sisätilakuuluvuutta koskevat kustannukset eivät kuulu teleyrityksille. Sisätilakuuluvuus tulisi rinnastaa lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin liittyvänä perusasiana rakennuttajan vastuulla ja kustannuksilla.
  • FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin ministeriön asetuksella. Velvoitteista ja kustannuksista tulee säätää lain tasolla.

Teleyritysten verkkojen laatu

Yleisten viestintäverkkojen ja viestintäpalveluiden laatu- ja peittovaatimuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaressa (243§) ja sen perustella annetuissa Viestintäviraston määräyksissä (244 §) ja toimilupaehdoissa (16 §).  Teleyritys ei omista ja hallinnoi rakennusten sisäverkkoa (249 §), vaan sillä on siihen ainoastaan käyttöoikeus tilaajan pyytäessä palveluja teleyritykseltä (111 §).

Sisätilakuuluvuuden teknisten ratkaisujen varmistaminen kuuluu rakennuttajalle

Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat yhteiskunnassa välttämättömyys, käyttäjille perustarve ja viranomaisverkolle perusedellytys. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä.

FiCom pitää positiivisena, että hallituksen esityksessä on tunnistettu sisätilakuuluvuuden merkitys ja ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joita eduskunta on valtioneuvostolle antamaansa vastaukseen sisältyvässä lausumassa edellyttänyt (EV 189/2016 vp – HE 220/2106). FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla (117 j § 3 momentti 4-kohta).

Toisaalta FiCom kiinnittää valiokunnan huomioita 117 j § 2 momentin sananmuotoon, jonka mukaan teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava edellytykset sisätilakuuluvuudelle. Säännöksen perusteluissa (s. 21) kohtaa on lievennetty siten, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset.

FiComin näkemyksen mukaan pelkkä sisätilakuuluvuuden mahdollistaminen ei ole riittävä, vaan sen tulisi olla velvoittava. Kustannustehokkuuden huomioinen ei tuli olla mahdollista sisätilakuuluvuuden heikentämisen kustannuksella, koska sisätilakuuluvuus voi olla paitsi edellytys viestintäpalveluiden toimivuudelle mutta kriittistä hätätilanteissa. Se on myös oleellista viranomaisten toimintaedellytysten takaamiseksi, joten selkeintä olisi poistaa kustannustehokkuutta koskeva maininta säännöksestä. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että muita kriittisiä rakennusteknisiä ratkaisuja ei jätetä mahdollisen rakentamisen kustannustehokkuuden varaan.

Lainsäädäntöä tulisi kehittää siihen suuntaan, että sisätilakuuluvuus tulisi nähdä lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin rinnastettavana perusasiana, jonka pitäisi olla pakollisena vaatimuksena kaikissa uusissa rakennuksissa ja joka tulisi olla rakennuttajan vastuulla ja kustannusvastuulla.

FiComin mukaan perusteluissa oleva maininta rakentamisen teknisestä ratkaisusta sisäverkon putkituksella eli käytännössä sisäverkkovalmiudesta on oikean suuntainen. Ratkaisu tosin jättää uuteen kotiin muuttavat asukkaat tilanteeseen, jossa kuuluvuus korjaantuu vasta, kun joku (muu kuin rakennuttaja) investoi sisäverkkoon. Asukkaiden uudessa kodissa ollaan tilanteessa, jossa taloyhtiö, saati teleoperaattorit, eivät ole budjetoineet ennakkoon sisäverkon rakentamista millään tavoin. Ainoa toimija, joka voi omilla toimenpiteillä vaikuttaa sisätilakuuluvuuteen rakennusmateriaaleilla ja/tai rakennusmenetelmillä jo rakennusaikana, on rakennuttaja. 

FiCom ehdottaa, että säännöstä muutettaisiin seuraavasti:

”Asuin-, majoitus- tai työtiloja sisältävän rakennuksen teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava taattava edellytykset matkaviestinverkon kuuluvuudelle sisätiloissa, ellei...”.  

Mainituilla perusteilla FiCom esittää, että valiokunta huomioisi lausunnossaan sen, että sisätilakuuluvuuden varmistamisen rakennustekninen vastuu ja velvollisuus ovat rakennuttajan.

Sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentaminen rakennuttajalle

V. 2016 uusia kerros- ja rivitaloasuntoja aloitettiin n. 30 000 kpl. Asuinrakennusten korjausrakentamiseen 2016 käytettiin euromääräisesti 30 % enemmän kuin uudisrakentamiseen.

Esityksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneiden sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentuminen on hieman epäselvä. Esityksen mukaan lausuntokierroksella oli esiintynyt vaihtelevia näkemyksiä kustannusten jakamisesta teleyritysten ja hankkeeseen ryhtyvien kesken. Esityksessä kuuluvuusvelvoitteet ja kustannuskysymykset ovat jätetty avoimeksi. FiComin tietojen mukaan tämä on ollut tietoinen valinta ja näistä asioista säädettäisiin ministeriön asetuksella. FiComin käsityksen mukaan ministeriön asetuksella ei voida säätää kenelle kuuluvat rakennusteknisten ratkaisujen tai sisäverkon velvoitteet ja niiden kustannukset ottaen huomioon asian yhteiskunnallinen merkittävyys ja rakentamisen ja korjausrakentamisen määrä (PL 80 § 1 mom., perustuslaki HE 1/1998 s.132, PeVL 1/2004 s.2 ja 27/2004 s.3), vaan niistä tuulee PL 80 1 §:n 1 momentin mukaisesti säätää lailla. FiCom kannattaa esityksen ehdotusta, jossa teknisistä ratkaisuista säädettäisiin asetuksella (117 j § 3 mom).

Esityksen perusteluissa todetaan, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset kustannustehokkaasti (s. 21). Mikä on rakennuttajan kannustin kustannustehokkuudelle, jos kustannusvastuu sisätilakuuluvuudesta on teleyrityksillä? Teleyritykset eivät voi vaikuttaa rakennuksien rakenteisiin ja materiaaleihin suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa.

FiCom huomauttaa edellä todetun mukaisesti, että rakennuksen sisäverkko, sen rakentaminen ja ylläpito sekä vastuu siitä kuuluvat kiinteistön ja rakennuksen omistajalle, ei teleyrityksille. Kuten muidenkin, esimerkiksi lämpö-, sähkö-, vesi- ja viemäriverkkojen rakennustekniset kustannukset, myös matkaviestinten sisätilakuuluvuuden rakennuskustannukset tulee kohdentaa hankkeeseen ryhtyvälle.

Koska esityksessä ei oteta kantaa kustannusvastuusta, FiCom esittää selvyyden vuoksi, että valiokunta lausuisi lausunnossaan, että rakennus- ja maankäyttölain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset kuuluvat yksiselitteisesti rakennuttajan/hankkeeseen ryhtyvän vastuulle eikä teleyrityksille ja että niistä ei voida säätää asetuksella.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.9.2017

FiComin lausunto sähköisen ensitunnistamisen hintasääntelystä

(HE 83/2017 vp)

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua esitysluonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Ensitunnistamisen lakihankkeessa on tärkeä päästä eteenpäin, koska epävarmuus hidastaa luottamusverkoston käynnistymistä ja markkinan kehittymistä.
  • Vahvan tunnistamisen markkinan käynnistäminen on kertaluonteinen ilmiö, jonka vaikutukset kohdistuvat aluksi markkinaa hallitseviin toimijoihin, mutta tasoittuvat markkinatilanteen vakiinnuttua.
  • Hintasääntelyllä pyritään turvaamaan kuluttajan mahdollisuus valita helposti hänen tarpeitaan vastaava tunnistusväline. Uuden välineen käyttöönotto ei tyypillisesti vaikuta esimerkiksi pankkiasiakkuuden jatkumiseen.
  • Ehdotettu hintaputken liikkumavara on varsin suuri, ja uhkana on, että lähtötaso asetetaan perusteettoman korkeaksi. Hintaa ei tule määritellä 10 sentin hintakattoa korkeammalle tasolle.
  • Ehdotettu hintasääntelyn rakenne on toimiva. Vuosittainen 25 prosentin alennus turvaa sääntelyn tavoitteen.

Yleistä

Sähköinen tunnistaminen on jo usean vuoden ajan ollut pankkien markkina, jossa palveluita on tarjottu vakiintunein ratkaisuin kilpailulta suojatussa ympäristössä. Tupas-tunnisteet ovat olleet käytössä jo 1990-luvun lopulta asti. Näiden vuosien aikana toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti ja tarve uudentyyppisille tunnistuspalveluille on kasvanut oleellisesti.  

Viimeisten vuosien lainmuutosten tavoitteena on ollut tehostaa ja edistää tunnistuspalveluiden ja -välineiden kilpailua. Ratkaisu on oikea: Suomessa tunnistamisen palvelut ja tunnistamisen hintataso eivät ole kehittyneet muiden Pohjoismaiden tahdissa. Tiivistettynä Suomen tunnistamisen markkinalla on käytössä vanhat välineet, ja hinnat ovat korkeat muihin Pohjoismaihin verrattuna. Lisäksi luottavan osapuolen, kuten verkkokaupan näkökulmasta vahva tunnistamisen on hankala ottaa käyttöön, koska se edellyttää sopimista kaikkien pankkien kanssa erikseen. Keino tilanteen korjaamiseksi on tehostaa kilpailua.

Sähköinen ensitunnistaminen avainasemassa markkinaa kehitettäessä

Henkilön mahdollisuus ottaa helposti käyttöön haluamansa tunnistusväline on keskeisin toimivan kilpailun edellytys. Korkea ensitunnistamisen hinta on merkittävä markkinalle tulon este. Esitysluonnoksessa on asianmukaisesti kiinnitetty huomiota siihen, että tässä tapauksessa ensitunnistaminen ei merkitse asiakkuuden siirtymistä toiselle palveluntarjoajalle, vaan esimerkiksi pankkipalvelujen asiakkuus jatkuu, vaikka henkilö ottaisikin käyttöön toisen tunnistusvälineen. Kaikilla maksupalvelujen tarjoajilla on ja tulee olemaan velvoite tuntea ja tunnistaa asiakkaansa. Ensitunnistamisen sääntely ei muuta tätä seikkaa. Sen sijaan sen, että jonkin toimijan on tullut tunnistaminen aiemmin tehdä, ei saa jättää henkilön sähköistä identiteettiä tämän toimijan omaisuudeksi.

FiComin näkemyksen mukaan markkinan kehittyminen ilman lainsäätäjän puuttumista tulee olemaan lupaavista merkeistä huolimatta niin hidasta, että se vaarantaa jo Suomen digitalisaatiokehityksen ja sähköisen asioinnin turvallisuuden. Tilanne on poikkeuksellinen, joten lainsäätäjän on perusteltua edistää markkinan toimintaa ehdotetulla määräaikaisella hintasääntelyllä. Todennäköisesti säännöksen voimassaoloajan jälkeen markkina on kehittynyt siten, että ensitunnistamisen hintasääntelylle ei ole enää tarvetta. 

Ehdotettu hintataso

Esitysluonnos jättää enimmäishinnalle varsin suuren liikkumavaran. Enimmäishintaa asetettaessa tulee ehdottomasti ottaa huomioon se, missä määrin toimijoille aiheutuvat kustannukset johtuvat muista kuin vahvaa sähköistä tunnistamista koskevista velvoitteista. Kuten esitysluonnoksessa on todettu, ei muusta kuin tunnistamisen sääntelystä aiheutuvia kustannuksia tule ottaa huomioon ensitunnistamisen enimmäishintaa määritettäessä.

FiComin näkemyksen mukaan ehdotettu 5 euron yläraja on voimakkaasti ylimitoitettu. FiComin mielestä hintaa ei tule missään tapauksessa asettaa korkeammaksi kuin se, joka tuottaa hintaputken päättyessä luottamusverkostossa välitettävän tunnistustapahtuman kattohintaa vastaavan 10 sentin hinnan.

Ehdotettu sääntelyn rakenne

Ehdotettu rakenne, jossa hinnat laskevat aina 25 prosenttia edellisen vuoden hinnasta, vaikuttaa toimivalta ja alennukset ovat riittävän suuria, jotta sääntelyn tavoite – markkinahintojen olennainen alentaminen - täyttyy.

Lain voimaantulo

FiCom korostaa, että esitys on syytä saada kiireellisesti voimaan.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


14.9.2017

FiComin lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Ympäristövaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta HE 85/2017 vp. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Sisätilakuuluvuuden rakennusteknisten ratkaisujen tulee olla rakennuttajan vastuulla mahdollistamisen sijaan. Sisätilakuuluvuus on kriittistä hätätilanteissa ja viranomaisille, joten sisätilakuuluvuuden ei tulisi olla riippuvaista harkinnanvaraisesta kustannustehokkuudesta.
  • Sisätilakuuluvuutta koskevien rakennusteknisten velvoitteiden ja vastuiden kustannukset kuuluvat rakennuttajalle, ei teleyrityksille. Sisätilakuuluvuus tulisi rinnastaa lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin liittyvänä perusasiana rakennuttajan vastuulla ja kustannuksilla.
  • FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla.

Sisätilakuuluvuuden teknisten ratkaisujen varmistaminen mahdollistamisen sijaan 117 j § 2 mom

Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat yhteiskunnassa välttämättömyys, käyttäjille perustarve ja viranomaisverkolle perusedellytys. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä.

FiCom pitää positiivisena, että hallituksen esityksessä on tunnistettu sisätilakuuluvuuden merkitys ja ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joita eduskunta on valtioneuvostolle antamaansa vastaukseen sisältyvässä lausumassa edellyttänyt (EV 189/2016 vp – HE 220/2106). FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla (117 j § 3 momentti 4-kohta).

Toisaalta FiCom kiinnittää valiokunnan huomioita 117 j § 2 momentin sananmuotoon, jonka mukaan teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava edellytykset sisätilakuuluvuudelle. Säännöksen perusteluissa (s. 21) kohtaa on lievennetty siten, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset.

FiComin näkemyksen mukaan pelkkä sisätilakuuluvuuden mahdollistaminen ei ole riittävä, vaan sen tulisi olla velvoittava. Kustannustehokkuuden huomioinen ei tuli olla mahdollista sisätilakuuluvuuden heikentämisen kustannuksella, koska sisätilakuuluvuus voi olla kriittistä hätätilanteissa. Se on myös oleellista viranomaisten toimintaedellytysten takaamiseksi, joten selkeintä olisi poistaa kustannustehokkuutta koskeva maininta säännöksestä. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että muita kriittisiä rakennusteknisiä ratkaisuja ei jätetä mahdollisen rakentamisen kustannustehokkuuden varaan.

Lainsäädäntöä tulisi kehittää siihen suuntaan, että sisätilakuuluvuus tulisi nähdä lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin rinnastettavana perusasiana, jonka pitäisi olla pakollisena vaatimuksena kaikissa uusissa rakennuksissa ja joka tulisi olla rakennuttajan vastuulla ja kustannusvastuulla.

FiComin mukaan perusteluissa oleva maininta rakentamisen teknisestä ratkaisusta sisäverkon putkituksella eli käytännössä sisäverkkovalmiudesta on oikean suuntainen. Ratkaisu tosin jättää uuteen kotiin muuttavat asukkaat tilanteeseen, jossa kuuluvuus korjaantuu vasta, kun joku (muu kuin rakennuttaja) investoi sisäverkkoon. Asukkaiden uudessa kodissa ollaan tilanteessa, jossa taloyhtiö, saati teleoperaattorit, eivät ole budjetoineet ennakkoon sisäverkon rakentamista millään tavoin. Ainoa toimija, joka voi omilla toimenpiteillä vaikuttaa sisätilakuuluvuuteen rakennusmateriaaleilla ja/tai rakennusmenetelmillä jo rakennusaikana, on rakennuttaja. 

FiCom ehdottaa, että säännöstä muutettaisiin seuraavasti:

”Asuin-, majoitus- tai työtiloja sisältävän rakennuksen teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava taattava edellytykset matkaviestinverkon kuuluvuudelle sisätiloissa, ellei...”.  

Mainituilla perusteilla FiCom esittää, että valiokunta huomioisi mietinnössään sen, että sisätilakuuluvuuden varmistamisen rakennustekninen vastuu ja velvollisuus ovat rakennuttajan.

Sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentaminen rakennuttajalle 117 j § 2 mom

Rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneiden sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentuminen on hieman epäselvä. Säännöksessä (117 j §) puhutaan rakennushankkeeseen ryhtyvästä, ja perusteluissa todetaan, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset kustannustehokkaasti (s. 21). Esityksen mukaan lausuntokierroksella oli esiintynyt vaihtelevia näkemyksiä kustannusten jakamisesta teleyritysten ja hankkeeseen ryhtyvien kesken.

FiCom huomauttaa, että sisäverkko, sen rakentaminen ja ylläpito sekä vastuu siitä kuuluvat kiinteistön ja rakennuksen omistajalle, ei teleyrityksille. Kuten muidenkin, esimerkiksi lämpö-, sähkö-, vesi- ja viemäriverkkojen rakennustekniset kustannukset, myös matkaviestinten sisätilakuuluvuuden rakennuskustannukset tulee kohdentaa hankkeeseen ryhtyvälle.

Koska esityksessä ei kuitenkaan asiaan oteta kantaa, FiCom esittää selvyyden vuoksi, että valiokunta lausuisi mietinnössään, että rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset kuuluvat yksiselitteisesti rakennuttajan/hankkeeseen ryhtyvän vastuulle eikä teleyrityksille.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

12.9.2017

FiComin lausunto Viestintäviraston kannanottoon virtuaali-SIM-teknologiasta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiinnittää huomiota siihen, että kannanotossa ei erotella GSMA sertifioituja ja ei sertifioituja Soft-SIM ratkaisuja. Tällöin ei ole selvää koskeeko kannanotto molempia.

Virtuaalisesta SIM:istä puhuttaessa on syytä erotella GSMA-sertifioidut eSIM-ratkaisut sekä ei-sertifioidut, niin kutsutut Soft-SIM-ratkaisut.

Sertifioiduissa GSMA eSIM-ratkaisuissa, jossa käytetään operaattoreiden sekä valmistajien yhdessä kehitettyjä turvaratkaisuja, salaisen tiedon e2e transmissio voidaan taata vastaavalla tavalla kuten SIM-korteissa. Ratkaisu perustuu SIM-kortin tapaan eroteltuun piirikomponenttiin tarkoin määritellyillä rajapinnoilla, jolloin esimerkiksi puhelimessa olevalla viruksella ei ole pääsyä salattuun tietoon. Ratkaisun määritelmän täyttävät eroteltuja piirikomponentteja valmistavat tehtaat sekä muut järjestelmän osat ovat erikseen GSMA:n akreditoimia sekä sertifioituja turvallisuuden takaamiseksi.

Niin kutsutuissa Soft-SIM-ratkaisuissa, jossa ei ole GSMA:n sertifioituja komponentteja, riski on ratkaisevasti korkeampi, sillä hakkerointi on mahdollista toteuttaa samassa tilassa salatun tiedon ohjausjärjestelmän kanssa, eikä ratkaisun turvallisuutta voida siksi pitää riittävänä.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


Pages