9.11.2017

FiComin näkemys komission laittoman sisällön tiedonannosta

Euroopan komissio on julkaissut syyskuussa 2017 tiedonannon ”Laitonta verkkosisältöä vastaan: Lisää vastuuta verkkoalustoille” COM (2017(555) final. Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom esittää tiedonannosta seuraavat huomiot.

Päähuomiot

  • Tiedonannossa tarjotaan hyvin erilaisiin ilmiöihin samaa ratkaisua.
  • Arvio sisältöjen laillisuudesta kuuluu toimivaltaisille viranomaisille – ei palveluntarjoajille.
  • Sisältöjen poistamisessa on huomioitava asianmukaiset oikeusturvatakeet niin käyttäjille kuin palveluntarjoajillekin.
  • Luotetut ilmoittajat (trusted flaggers) ei ole välttämättä toimiva ratkaisu, kun sisällön laittomuus ei ole selvää.

Yksityiskohtaiset huomiot

Eurooppalainen verkkoympäristön säännöstö on jo pitkään perustunut sähkökauppadirektiivin välittäjien ja alustojen vastuuvapaudelle, jota EU-tuomioistuimen oikeuskäytäntö on täsmentänyt. Näin on oltava myös jatkossa: nykyinen käytäntö on tasapainoinen ja eri osapuolten oikeudet turvaava ratkaisu.

Tiedonanto asettaa alustojen tarjoajat hankalaan tilanteeseen: sisältöjen laillisuus pitäisi pystyä arvioimaan ja laittomat sisällöt poistaa hyvin nopeasti. Asetelma johtaa helposti hätäisiin arvioihin, mikä on ongelmallista palveluiden käyttäjien sananvapauden kannalta. Aineiston laillisuuden arviointi voi olla hyvin haastavaa, jolloin on perusteltua, että laillisuusarviot kuuluvat toimivaltaisten viranomaisten tehtäviin. Käyttäjien ja alustojen tarjoajien oikeusturvan ja sananvapauden toteutumisen käsittely on tiedonannossa hyvin pintapuolista.

FiCom pitää tiedonannossa kannatettavana viranomaisyhteistyön kehittämistä ja sen selventämistä, että alustan tarjoajan vapaaehtoisesti toteuttamat toimet sisällön suhteen eivät vaikuta sähkökauppadirektiivin mukaiseen vastuuvapauteen.

Verkossa on paljon sisältöjä, joita joku voi pitää laittomina, kiusallisina tai epämiellyttävinä. Luotettavia liputtajia on käytetty joissakin maissa lasten seksuaalisen hyväksikäytön ehkäisemiseksi. Näissä tapauksissa aineiston lainvastaisuus on tyypillisesti varsin selvästi havaittavissa. Käytäntö ei sellaisenaan sovellu esimerkiksi tekijänoikeudella suojattuun aineistoon, koska kysymys aineiston lainvastaisuudesta voi näissä tapauksissa olla usein tulkinnanvarainen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


8.11.2017

FiComin lausunto TUPAS-protokollan siirtymäajoista

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom esittää lausuntonaan Viestintävirastolle määräyksen 72 siirtymäajoista seuraavaa:

FiCom esittää, että TUPAS-protokollan siirtymäaikoja ei pidennettäisi aiemmin päätetystä tai toissijaisesti pidennettäisiin enintään kolmella kuukaudella. Perusteena se, että siirtymä on ollut jo pitkään tiedossa ja koskee kaikkia toimijoita yhtäläisesti.

Liian pitkä siirtymä ei ole tarkoituksenmukainen, koska on perusteltua kannustaa toimijoita ottamaan nopeasti käyttöön uudet, luottamusverkostoa, sen teknistä tasoa ja käyttäjäkokemusta kehittävät protokollat.

Asiointipalvelujen tarpeet tulevat turvatuiksi, koska välityspalveluita on runsaasti tarjolla.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


6.11.2017

FiComin lausunto EU:n maarajoitusten poistamisesta

Maarajoitusten kieltäminen yhteismarkkinoilla

FiCom kannattaa U-jatkokirjelmässä ehdotettua Suomen kantaa pääasiassa. Perusteettomien maarajoitusten kieltäminen yhteismarkkinoilla on kannatettavaa. FiCom kuitenkin esittää huolensa palveluja tarjoaville yrityksille tulevasta, palvelujen tarjoamisvelvollisuuteen liittyvästä hallinnollisesta taakasta.  

Perusteettomien maarajoitusten osalta FiComin jäsenyrityksille keskeisin hanke on kuitenkin maaliskuussa voimaan tuleva av-sisältöjä koskeva siirrettävyysasetus.

Nyt käsittelyssä oleva puheenjohtajavaltion kompromissiesitys tulisi kattamaan tekijänoikeudella suojatusta aineistosta sähköiset kirjat, ohjelmistot ja pelit. Musiikkipalvelut on asetuksen soveltamisalasäännöksessä suljettu soveltamisalan ulkopuolelle.

FiCom pitää keskeisenä, että asetuksesta ei voi seurata palveluntarjoajille velvoitetta ostaa oikeuksia omaa kaupallista tarvetta laajemmalle alueelle. Tämä on pyritty ehdotuksessa huomioimaan siten, että rajoitusten kieltoa ei sovelleta, jos oikeuksia kyseiselle alueelle ei ole hankittu.

FiCom pitää tärkeänä, että elinkeinonharjoittajille ei valtioneuvoston kannan mukaisesti luoda epätarkoituksenmukaisia velvoitteita. FiCom kantaa erityistä huolta yrityksille aiheutuvasta hallinnollisesta taakasta, joka seuraisi velvoitteesta tarjota palveluja kaikissa niissä valtioissa, joihin oikeudet on hankittu. Käytännössä oikeuksia saatetaan paketoida siten, että yrityksillä on hallussaan oikeuksia, mutta palvelujen tarjonnan laajentamista toisiin valtioihin ei ole koettu tarkoituksenmukaiseksi. Velvoittava asetus saattaa tällöin johtaa suhteettomaan hallinnolliseen taakkaan. Merkittävää taakkaa aiheuttavat toimet on mainittu muistion sivun 3 ensimmäisessä kappaleessa.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


2.11.2017

FiComin lausunto tiedonhallintatyöryhmän raporttiin

Pääviestit

  • Kysy vain kerran -periaate on hyvin kannatettava ja sen on syytä olla keskeisenä periaatteena hyvää tiedonhallintotapaa kehitettäessä.
  • Raportti viranomaiskeskeisyydessään on tarkastelukulmaltaan varsin rajoittunut. Käytännössä julkisen sektorin toiminta vaikuttaa merkittävästi yritysten toimintaan. Teleyrityksillä on kaapelien ja tukiasemalaitteiden sijoittamisessa merkittäviä haasteita, jotka johtuvat kuntien ja valtion lupien muodostamasta lupaviidakosta.
  • Tiedon tehokas käyttö ja tietojenvaihto viranomaisten kesken avoimien rajapintojen avulla on kannatettavaa.
  • Tehokkaan tietojen hyödyntämisen tulee olla kaikessa sääntelyssä kantava periaate. 

Tiedonhallintoa on syytä kehittää

FiCom kannattaa lämpimästi pyrkimystä tehostaa tiedon käyttöä. Tiedon jakaminen viranomaisten välillä on syytä perustaa avoimiin rajapintoihin, ja työryhmän ehdotuksen mukaisesti tarpeettomista maksuista on perusteltua luopua. Kattava lähestyminen on paikallaan, jotta toimintatavoista ja malleista tulee selkeitä.

Ehdotuksen vaikutukset yksityiseen sektoriin

FiCom kiinnittää huomiota raportin rajoittuneeseen tarkastelukulmaan. Työryhmässä on ollut edustettuna ainoastaan viranomaisia, joka väistämättä näkyy raportin tarkastelukulmassa, joka rajoittuu pelkkiin viranomaisiin.

Jos ehdotettuun laajaan uudistukseen ryhdytään, on yksityisen sektorin tarpeet ja uudistusten vaikutukset erityisesti yritysten toimintaan tarkasti huomioitava. Teleyritykset joutuvat viestintäverkkoja rakentaessaan kohtaamaan erilaisten kunnallisten ja alueellisten lupien saariston, josta aiheutuu merkittävää hallinnollista taakkaa. Kirjava lupakäytäntö on suurin yksittäinen este viestintäverkkoja rakennettaessa. Työryhmän ehdottama kysy vain kerran -käytäntö olisi omansa helpottamaan nykyistä menettelyä, mutta ei sellaisenaan riittävä.

Kuten julkisen sektorin sähköisissä tukipalveluissa on jo tehty, tulisi viestintäverkkojen rakentamista ja verkkolaitteiden ja tukiasemien sijoittamisessa tulee viipymättä siirtyä yhden luukun periaatteeseen ja kokonaan sähköiseen asiointiin.

Tietojen tehokkaan hyödynnettävyyden periaatteen tulisi olla kantava kaikessa sääntelyssä. Esimerkiksi EU:ssa käsittelyssä oleva ePrivacy -asetusehdotus tarpeettoman pitkälle menevine välitystietojen käsittelyn rajoituksineen uhkaa tarpeettomasti rajoittaa koneiden välisen viestinnän tietojen käsittelyä ja siihen perustuvia uusia liiketoimintamalleja.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


20.10.2017

FiComin lausunto verkko- ja tietoturvadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvien lakien muuttamisesta

Pääviestit

  • FiCom kannattaa valittua linjaa, jossa pitäydytään direktiivin edellyttämissä minimimuutoksissa. Valinta on hallitusohjelman mukainen.
  • Tietoyhteiskuntakaareen ehdotetut uudet verkossa toimivan kauppapaikan, hakukonepalvelun ja pilvipalvelun määritelmät ovat direktiivin edellyttämiä.
  • Tietoyhteiskuntasektorin toimijoille ehdotetut tietoturvavelvoitteet on asianmukaisesti perustettu kansainvälisiin standardeihin.  
  • Häiriöilmoitusten toimittamisesta ja Viestintäviraston toimintatavoista ehdotetut säännökset vaikuttavat asianmukaisilta.
  • Käytännössä ehdotettujen säännösten soveltaminen voi olla erityisesti PK-yrityksille hankalaa sääntelyn vahvan EU-kytkennän ja soveltamisalarajan vuoksi.   

Yksityiskohtaiset huomiot

FiCom pitää erittäin kannatettavana verkko- ja tietoturvadirektiivin täytäntöönpanossa ehdotettua, tiukasti direktiivin vaatimuksissa pysyvää linjaa. Ehdotus on linjassa Sipilän hallitusohjelman kanssa.  Verkko- ja tietoturvadirektiivin vaatimuksilla pyritään edistämään yhteiskunnan keskeisten toimintojen resilienssiä erilaisten kyberuhkien varalta.

FiCom pitää ehdotettuja tietoyhteiskuntasektorin tietoyhteiskuntakaareen ehdotettuja määritelmiä direktiivin mukaisina. Käytännön soveltamistilanteiden kannalta FiCom pitää sääntelyn rakennetta jossakin määrin ongelmallisena. Ehdotetun säännöksen soveltamisalan kannalta keskeinen pienten ja mikroyritysten määritelmä on toisessa EU-säännöksessä, jonka lisäksi ilmoittamisen kynnysarvot määritellään täytäntöönpanoasetuksessa. Sääntelystä johtuvien velvoitteiden sisäistäminen saattaa olla haastavaa erityisesti PK-yrityksille.

FiCom kannattaa tietoturvavaatimusten perustamista kansainvälisiin standardeihin. FiComilla ei ole muilta osin huomauttamista ehdotetuista säännöksistä.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


20.10.2017

FiComin lausunto II maksupalveludirektiivin täytäntöönpanosta

HE 132/2017 vp

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua II maksupalveludirektiivin (PSD2) täytäntöönpanosta Suomen lainsäädäntöön maksupalvelulakiin ehdotetuilla muutoksilla ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • PSD2-direktiivin täytäntöönpano edellyttää teleyrityksiltä merkittäviä mukauttamistoimenpiteitä.
  • Telecom-poikkeuksen uusi muotoilu voi johtaa siihen, että kuluttajien mahdollisuus käyttää lisämaksullisia palveluita estyy euromääräisten rajojen tullessa täyteen.
  • Esityksiä tulisi selventää teleyrityspoikkeuksen euromääräisten rajojen huomioimisen ja yhdysliikennemaksujen osalta.
  • Maksupalvelulain esitystä tulee muuttaa maksupalvelun tarjoajan vastuun osalta. Ehdotettu ratkaisu ei ole sopusoinnussa vastuuperiaatteiden kanssa.

Sääntelyn vaikutukset

Esitykset on pääasiassa hyvin valmisteltu ja niissä pitäydytään pääasiassa PSD2-direktiivin edellyttämässä sääntelyssä ilman kansallisia lisäyksiä, mikä on hallitusohjelman mukainen ja erittäin kannatettava linja. 

PSD2:n telecom-poikkeuksen muuttaminen aiheuttaa toimialalle tarpeen merkittäviin mukauttamistoimenpiteisiin, jotka erityisesti johtuvat lisämaksullisten puhepalvelujen ottamisesta sääntelyn soveltamisalaan. Kuten esityksen vaikutusarviossa on todettu, teletoimiala arvioi ehdotettujen muutosten vaikutukset merkittäviltä osin kielteisiksi, koska sääntely voi vaikuttaa heikentävästi kuluttajien kokemaan palveluun. Erityisen ongelmallisena toimiala kokee tarpeettoman ylimitoitetun vahvan tunnistamisen vaatimuksen, joka rahamäärältään pienten maksutapahtumien osalta rampauttaa käyttäjäkokemuksen. 

Järjestelmämuutoksista ja muista mukauttamistoimenpiteistä arvioidaan aiheutuvan toimialalle kymmenien miljoonien eurojen kustannukset.

Teleyrityspoikkeuksen perustelut (maksupalvelu- ja laitoslait)

Esitetyn maksupalvelulain 3 §:ssä ja sen perusteluissa käytetään PSD2:n mukaista ilmaisua maksupalvelun käyttäjä teleyrityspoikkeuksen rajoja määritettäessä. Käytännössä teleyritysten toiminta ja niissä käytettävät järjestelmät perustuvat liittymiin ja niiden määrittelyihin. Valiokunnan lausunnossa olisi hyvä selventää, että teleyritysten osalta säännöksessä tarkoitetut rajat ovat käytännössä liittymä-, eivät käyttäjäkohtaisia.

Alustavissa tulkintakeskusteluissa Finanssivalvonnan kanssa merkittäväksi tulkintakysymykseksi on muodostunut teleyrityspoikkeuksen euromäärät ylittävien maksutapahtumien käsittely. FiCom pitää tärkeänä, että lainsäätäjän tarkoitusta selvennetään valiokunnan lausunnossa siten, että on selvää, että teleyrityspoikkeuksen euromäärän ylittävissä maksutapahtumissa poikkeuksen euromäärä on tarkoitus aina huomioida. Esimerkiksi 60 euron lisämaksullisen puhepalvelun maksusta tulisi vähentää teleyrityspoikkeuksen mukaiset 50 euroa ja tämän ylittävää osuutta arvioitaisiin maksupalveluna.

Lainsäätäjän tarkoituksen selventämisellä on merkitystä yritysten mahdollisuudessa tarjota käyttäjille lisämaksullisia puhepalveluita. Myöhemmin Komission sääntelystandardeissa täsmentyvä vahvan tunnistamisen vaatimus tekee palveluiden tarjoamisen muutoin käytännössä hyvin vaikeaksi järjestää, koska vahvan tunnistamisen vaatimus seuraisi heti 50 euron rajan jälkeen.   

Soveltamisalan täsmentäminen

Maksupalvelulain 1 §:n yksityiskohtaisten perusteluiden viimeisessä kappaleessa on esimerkkien avulla linjattu palveluita, joita ei ole tarkoitus pitää maksupalveluina. FiCom pitää tärkeänä, että valiokunta lausunnossaan selventäisi, että ”voimassa olevan lain esitöiden (HE 169/2009 vp) mukaisesti ”Maksupalveluna ei nykykäytännön mukaisesti pidettäisi teleyritysten välisiä verkon käytöstä maksettavia tukkumaksuja, jotka johtuvat esimerkiksi yhdysliikenteestä taikka käyttöoikeuden tai kapasiteetin luovutuksista.”

PSD2-direktiivillä ei ole tarkoitus muuttaa oikeustilaa tältä osin, jolloin teleyrityspoikkeuksen olennaisesti muuttuessa tämä tulkintaohje on erityisen tärkeä säilyttää lain perusteluissa.

Vahva tunnistaminen ja vastuut

Ehdotuksessa maksupalvelulaiksi uusi vahvan tunnistamisen vaatimus ehdotetaan säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella voimaan siinä vaiheessa, kun Euroopan Komission täytäntöönpanoasetuksella antamat tekniset sääntelystandardit tulevat voimaan. Ratkaisu on onnistunut.

Vahvan tunnistamisen vaatimus sen sijaan on niin jäykkä ja kategorinen, että siihen liittyy vaara nykyisten sähköisten maksutapojen käytettävyyden heikentymisestä. Direktiivi on laadittu niin, että maksupalvelun tarjoajien ja -käyttäjien asemaan merkittävästi vaikuttavat yksityiskohtaiset säännökset on käytännössä kokonaan jätetty Komission harkittaviksi. Sääntelystandardien ollessa lausuntoa annettaessa vielä vahvistamatta, koko sääntelyn vaikutusten arviointi on tässä vaiheessa hyvin vaikeaa.

FiCom pitää työryhmän ehdotusta vastuusääntelyn osalta erityisen ongelmallisena. Ehdotetun maksupalvelulain 62 § 2 momentin 4 kohtaan ehdotetaan lisättäväksi uusi säännös, jonka mukaan maksupalvelunkäyttäjä ei vastaisi oikeudettomasta maksutapahtumasta, jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt maksajan vahvaa tunnistamista. Ehdotettu säännös, ottaen huomioon todistustaakan jakoa koskevan 72 §:n, saattaa erityisesti pienmaksujen tarjoajat varsin heikkoon asemaan, koska vastuuta ei ole kytketty Komission sääntelystandardeissa säädettäviin poikkeuksiin vahvan tunnistamisen vaatimuksesta. Kokonaisuutena arvostellen säännös, jossa erikseen säädettyä tunnistamisvaatimuksen poikkeusta hyödyntävä huolellinen toimija voisi pelkän väitteen perusteella joutua vastaamaan käyttäjälle täysin oikeasta maksutapahtumasta, sopii huonosti suomalaiseen siviilioikeudelliseen vastuutraditioon ja maksupalveluntarjoajan asema käy ongelmalliseksi perustuslaissa turvatun omaisuudensuojan ja elinkeinonvapauden kannalta.

Lisäksi epäsuhtainen vastuuasetelma saattaa kannustaa maksupalvelun käyttäjiä esittämään jopa perusteettomia väitteitä maksutapahtumien oikeudettomuudesta.

FiCom esittää, että kyseinen kohta on muutettava seuraavasti:

4) jos palveluntarjoaja ei ole edellyttänyt maksajan vahvaa tunnistamista, paitsi jos maksutapahtumaan sovelletaan 85 b § pykälän 3 momentissa tarkoitettua poikkeusta vahvan tunnistamisen velvoitteeseen.

Yllä esitetyllä tavalla muutettuna vastuusäännös on sopusoinnussa esityksen 85 b § kanssa ja huolellisesti toimiva maksupalveluntarjoajan oikeudellinen asema on turvallinen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


18.10.2017

FiComin lausunto tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laiksi tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom kannattaa vahvasti hallituksen esitystä purkaa normeja viestintämarkkinasektorilta. FiCom kannattaa muun muassa esityksen ehdotuksia tv- ja radiotoiminnan valvontamaksun keventämisestä kaupallisilta toimijoilta (294 §) sekä eriyttämislaskelman tarkastamista (70 §) ja kytkykauppaa (113 § ja 116.4 §) koskevien säännösten poistamista.

FiCom haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että tätä hallituksen esitystä lukuun ottamatta viestintämarkkinoilla ei ole toimeenpantu norminpurkua ja hallinnollisen taakan kevennyksiä.  Voimakkaasti kilpailtuun ja kuluttajahinnoiltaan edulliseen toimialaan kohdistuva sääntely on edelleen raskasta, seikkaperäistä ja useat säännökset ovat kansallisia.

TV- ja radiotoiminnan valvontamaksu ei ole teknologianeutraali

Valvontamaksut tulisi poistaa kokonaan ja Viestintäviraston valvontatoimi rahoittaa kokonaisuudessaan valtion budjetista. Vaihtoehtoisesti valvontamaksut tulisi poistaa maksu-tv-kanavilta ja kerätä niitä vain vapaasti vastaanotettavilta kanavilta, joihin valvontatoimet pääosin myös kohdistuvat. Yhtenä vaihtoehtoina voisi olla, että valvontamaksut muutettaisiin suuruudeltaan nimellisiksi, kuten on tehty alueellisessa tv- ja radiotoiminnassa, josta peritään ainoastaan 600 €:n vuosittainen maksu.

Valvontamaksu ei edistä kilpailua Suomen tv-markkinassa, vaan se heikentää antennijakelun tasavertaisia toimintamahdollisuuksia ja kilpailukykyä suhteessa muihin jakelutekniikoihin ja globaaleihin OTT-toimijoihin. Viestintäviraston lakisääteiset valvontavelvoitteet koskevat kuitenkin myös kanavia, jotka toimivat muilla teknologioilla. Lainsäädäntö ei ole valvontamaksun osalta teknologianeutraalia, sillä se on yksinomaan antennijakelulle kohdistettu ylimääräinen viranomaismaksu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

28.9.2017

FiComin lausunto liikenne- ja viestintävaliokunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta HE 85/2017 vp. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Teleyritysten yleisten viestinverkojen ja viestintäpalveluiden laatu- ja peittovaatimuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaressa. Teleyritys ei omista ja hallinnoi rakennusten sisäverkkoja, vaan sillä on ainoastaan käyttöoikeus.
  • Sisätilakuuluvuuden rakennusteknisten ratkaisujen tulee olla rakennuttajan vastuulla. Sisätilakuuluvuus on kriittistä hätätilanteissa ja viranomaisille, joten sisätilakuuluvuuden ei tulisi olla riippuvaista rakennuttajan harkinnanvaraisesta kustannustehokkuudesta.
  • Sisätilakuuluvuutta koskevat kustannukset eivät kuulu teleyrityksille. Sisätilakuuluvuus tulisi rinnastaa lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin liittyvänä perusasiana rakennuttajan vastuulla ja kustannuksilla.
  • FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin ministeriön asetuksella. Velvoitteista ja kustannuksista tulee säätää lain tasolla.

Teleyritysten verkkojen laatu

Yleisten viestintäverkkojen ja viestintäpalveluiden laatu- ja peittovaatimuksista on säädetty tietoyhteiskuntakaaressa (243§) ja sen perustella annetuissa Viestintäviraston määräyksissä (244 §) ja toimilupaehdoissa (16 §).  Teleyritys ei omista ja hallinnoi rakennusten sisäverkkoa (249 §), vaan sillä on siihen ainoastaan käyttöoikeus tilaajan pyytäessä palveluja teleyritykseltä (111 §).

Sisätilakuuluvuuden teknisten ratkaisujen varmistaminen kuuluu rakennuttajalle

Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat yhteiskunnassa välttämättömyys, käyttäjille perustarve ja viranomaisverkolle perusedellytys. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä.

FiCom pitää positiivisena, että hallituksen esityksessä on tunnistettu sisätilakuuluvuuden merkitys ja ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joita eduskunta on valtioneuvostolle antamaansa vastaukseen sisältyvässä lausumassa edellyttänyt (EV 189/2016 vp – HE 220/2106). FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla (117 j § 3 momentti 4-kohta).

Toisaalta FiCom kiinnittää valiokunnan huomioita 117 j § 2 momentin sananmuotoon, jonka mukaan teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava edellytykset sisätilakuuluvuudelle. Säännöksen perusteluissa (s. 21) kohtaa on lievennetty siten, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset.

FiComin näkemyksen mukaan pelkkä sisätilakuuluvuuden mahdollistaminen ei ole riittävä, vaan sen tulisi olla velvoittava. Kustannustehokkuuden huomioinen ei tuli olla mahdollista sisätilakuuluvuuden heikentämisen kustannuksella, koska sisätilakuuluvuus voi olla paitsi edellytys viestintäpalveluiden toimivuudelle mutta kriittistä hätätilanteissa. Se on myös oleellista viranomaisten toimintaedellytysten takaamiseksi, joten selkeintä olisi poistaa kustannustehokkuutta koskeva maininta säännöksestä. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että muita kriittisiä rakennusteknisiä ratkaisuja ei jätetä mahdollisen rakentamisen kustannustehokkuuden varaan.

Lainsäädäntöä tulisi kehittää siihen suuntaan, että sisätilakuuluvuus tulisi nähdä lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin rinnastettavana perusasiana, jonka pitäisi olla pakollisena vaatimuksena kaikissa uusissa rakennuksissa ja joka tulisi olla rakennuttajan vastuulla ja kustannusvastuulla.

FiComin mukaan perusteluissa oleva maininta rakentamisen teknisestä ratkaisusta sisäverkon putkituksella eli käytännössä sisäverkkovalmiudesta on oikean suuntainen. Ratkaisu tosin jättää uuteen kotiin muuttavat asukkaat tilanteeseen, jossa kuuluvuus korjaantuu vasta, kun joku (muu kuin rakennuttaja) investoi sisäverkkoon. Asukkaiden uudessa kodissa ollaan tilanteessa, jossa taloyhtiö, saati teleoperaattorit, eivät ole budjetoineet ennakkoon sisäverkon rakentamista millään tavoin. Ainoa toimija, joka voi omilla toimenpiteillä vaikuttaa sisätilakuuluvuuteen rakennusmateriaaleilla ja/tai rakennusmenetelmillä jo rakennusaikana, on rakennuttaja. 

FiCom ehdottaa, että säännöstä muutettaisiin seuraavasti:

”Asuin-, majoitus- tai työtiloja sisältävän rakennuksen teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava taattava edellytykset matkaviestinverkon kuuluvuudelle sisätiloissa, ellei...”.  

Mainituilla perusteilla FiCom esittää, että valiokunta huomioisi lausunnossaan sen, että sisätilakuuluvuuden varmistamisen rakennustekninen vastuu ja velvollisuus ovat rakennuttajan.

Sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentaminen rakennuttajalle

V. 2016 uusia kerros- ja rivitaloasuntoja aloitettiin n. 30 000 kpl. Asuinrakennusten korjausrakentamiseen 2016 käytettiin euromääräisesti 30 % enemmän kuin uudisrakentamiseen.

Esityksen mukaisten velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneiden sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentuminen on hieman epäselvä. Esityksen mukaan lausuntokierroksella oli esiintynyt vaihtelevia näkemyksiä kustannusten jakamisesta teleyritysten ja hankkeeseen ryhtyvien kesken. Esityksessä kuuluvuusvelvoitteet ja kustannuskysymykset ovat jätetty avoimeksi. FiComin tietojen mukaan tämä on ollut tietoinen valinta ja näistä asioista säädettäisiin ministeriön asetuksella. FiComin käsityksen mukaan ministeriön asetuksella ei voida säätää kenelle kuuluvat rakennusteknisten ratkaisujen tai sisäverkon velvoitteet ja niiden kustannukset ottaen huomioon asian yhteiskunnallinen merkittävyys ja rakentamisen ja korjausrakentamisen määrä (PL 80 § 1 mom., perustuslaki HE 1/1998 s.132, PeVL 1/2004 s.2 ja 27/2004 s.3), vaan niistä tuulee PL 80 1 §:n 1 momentin mukaisesti säätää lailla. FiCom kannattaa esityksen ehdotusta, jossa teknisistä ratkaisuista säädettäisiin asetuksella (117 j § 3 mom).

Esityksen perusteluissa todetaan, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset kustannustehokkaasti (s. 21). Mikä on rakennuttajan kannustin kustannustehokkuudelle, jos kustannusvastuu sisätilakuuluvuudesta on teleyrityksillä? Teleyritykset eivät voi vaikuttaa rakennuksien rakenteisiin ja materiaaleihin suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa.

FiCom huomauttaa edellä todetun mukaisesti, että rakennuksen sisäverkko, sen rakentaminen ja ylläpito sekä vastuu siitä kuuluvat kiinteistön ja rakennuksen omistajalle, ei teleyrityksille. Kuten muidenkin, esimerkiksi lämpö-, sähkö-, vesi- ja viemäriverkkojen rakennustekniset kustannukset, myös matkaviestinten sisätilakuuluvuuden rakennuskustannukset tulee kohdentaa hankkeeseen ryhtyvälle.

Koska esityksessä ei oteta kantaa kustannusvastuusta, FiCom esittää selvyyden vuoksi, että valiokunta lausuisi lausunnossaan, että rakennus- ja maankäyttölain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset kuuluvat yksiselitteisesti rakennuttajan/hankkeeseen ryhtyvän vastuulle eikä teleyrityksille ja että niistä ei voida säätää asetuksella.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.9.2017

FiComin lausunto sähköisen ensitunnistamisen hintasääntelystä

(HE 83/2017 vp)

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua esitysluonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Ensitunnistamisen lakihankkeessa on tärkeä päästä eteenpäin, koska epävarmuus hidastaa luottamusverkoston käynnistymistä ja markkinan kehittymistä.
  • Vahvan tunnistamisen markkinan käynnistäminen on kertaluonteinen ilmiö, jonka vaikutukset kohdistuvat aluksi markkinaa hallitseviin toimijoihin, mutta tasoittuvat markkinatilanteen vakiinnuttua.
  • Hintasääntelyllä pyritään turvaamaan kuluttajan mahdollisuus valita helposti hänen tarpeitaan vastaava tunnistusväline. Uuden välineen käyttöönotto ei tyypillisesti vaikuta esimerkiksi pankkiasiakkuuden jatkumiseen.
  • Ehdotettu hintaputken liikkumavara on varsin suuri, ja uhkana on, että lähtötaso asetetaan perusteettoman korkeaksi. Hintaa ei tule määritellä 10 sentin hintakattoa korkeammalle tasolle.
  • Ehdotettu hintasääntelyn rakenne on toimiva. Vuosittainen 25 prosentin alennus turvaa sääntelyn tavoitteen.

Yleistä

Sähköinen tunnistaminen on jo usean vuoden ajan ollut pankkien markkina, jossa palveluita on tarjottu vakiintunein ratkaisuin kilpailulta suojatussa ympäristössä. Tupas-tunnisteet ovat olleet käytössä jo 1990-luvun lopulta asti. Näiden vuosien aikana toimintaympäristö on muuttunut voimakkaasti ja tarve uudentyyppisille tunnistuspalveluille on kasvanut oleellisesti.  

Viimeisten vuosien lainmuutosten tavoitteena on ollut tehostaa ja edistää tunnistuspalveluiden ja -välineiden kilpailua. Ratkaisu on oikea: Suomessa tunnistamisen palvelut ja tunnistamisen hintataso eivät ole kehittyneet muiden Pohjoismaiden tahdissa. Tiivistettynä Suomen tunnistamisen markkinalla on käytössä vanhat välineet, ja hinnat ovat korkeat muihin Pohjoismaihin verrattuna. Lisäksi luottavan osapuolen, kuten verkkokaupan näkökulmasta vahva tunnistamisen on hankala ottaa käyttöön, koska se edellyttää sopimista kaikkien pankkien kanssa erikseen. Keino tilanteen korjaamiseksi on tehostaa kilpailua.

Sähköinen ensitunnistaminen avainasemassa markkinaa kehitettäessä

Henkilön mahdollisuus ottaa helposti käyttöön haluamansa tunnistusväline on keskeisin toimivan kilpailun edellytys. Korkea ensitunnistamisen hinta on merkittävä markkinalle tulon este. Esitysluonnoksessa on asianmukaisesti kiinnitetty huomiota siihen, että tässä tapauksessa ensitunnistaminen ei merkitse asiakkuuden siirtymistä toiselle palveluntarjoajalle, vaan esimerkiksi pankkipalvelujen asiakkuus jatkuu, vaikka henkilö ottaisikin käyttöön toisen tunnistusvälineen. Kaikilla maksupalvelujen tarjoajilla on ja tulee olemaan velvoite tuntea ja tunnistaa asiakkaansa. Ensitunnistamisen sääntely ei muuta tätä seikkaa. Sen sijaan sen, että jonkin toimijan on tullut tunnistaminen aiemmin tehdä, ei saa jättää henkilön sähköistä identiteettiä tämän toimijan omaisuudeksi.

FiComin näkemyksen mukaan markkinan kehittyminen ilman lainsäätäjän puuttumista tulee olemaan lupaavista merkeistä huolimatta niin hidasta, että se vaarantaa jo Suomen digitalisaatiokehityksen ja sähköisen asioinnin turvallisuuden. Tilanne on poikkeuksellinen, joten lainsäätäjän on perusteltua edistää markkinan toimintaa ehdotetulla määräaikaisella hintasääntelyllä. Todennäköisesti säännöksen voimassaoloajan jälkeen markkina on kehittynyt siten, että ensitunnistamisen hintasääntelylle ei ole enää tarvetta. 

Ehdotettu hintataso

Esitysluonnos jättää enimmäishinnalle varsin suuren liikkumavaran. Enimmäishintaa asetettaessa tulee ehdottomasti ottaa huomioon se, missä määrin toimijoille aiheutuvat kustannukset johtuvat muista kuin vahvaa sähköistä tunnistamista koskevista velvoitteista. Kuten esitysluonnoksessa on todettu, ei muusta kuin tunnistamisen sääntelystä aiheutuvia kustannuksia tule ottaa huomioon ensitunnistamisen enimmäishintaa määritettäessä.

FiComin näkemyksen mukaan ehdotettu 5 euron yläraja on voimakkaasti ylimitoitettu. FiComin mielestä hintaa ei tule missään tapauksessa asettaa korkeammaksi kuin se, joka tuottaa hintaputken päättyessä luottamusverkostossa välitettävän tunnistustapahtuman kattohintaa vastaavan 10 sentin hinnan.

Ehdotettu sääntelyn rakenne

Ehdotettu rakenne, jossa hinnat laskevat aina 25 prosenttia edellisen vuoden hinnasta, vaikuttaa toimivalta ja alennukset ovat riittävän suuria, jotta sääntelyn tavoite – markkinahintojen olennainen alentaminen - täyttyy.

Lain voimaantulo

FiCom korostaa, että esitys on syytä saada kiireellisesti voimaan.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


14.9.2017

FiComin lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Ympäristövaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta HE 85/2017 vp. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Sisätilakuuluvuuden rakennusteknisten ratkaisujen tulee olla rakennuttajan vastuulla mahdollistamisen sijaan. Sisätilakuuluvuus on kriittistä hätätilanteissa ja viranomaisille, joten sisätilakuuluvuuden ei tulisi olla riippuvaista harkinnanvaraisesta kustannustehokkuudesta.
  • Sisätilakuuluvuutta koskevien rakennusteknisten velvoitteiden ja vastuiden kustannukset kuuluvat rakennuttajalle, ei teleyrityksille. Sisätilakuuluvuus tulisi rinnastaa lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin liittyvänä perusasiana rakennuttajan vastuulla ja kustannuksilla.
  • FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla.

Sisätilakuuluvuuden teknisten ratkaisujen varmistaminen mahdollistamisen sijaan 117 j § 2 mom

Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat yhteiskunnassa välttämättömyys, käyttäjille perustarve ja viranomaisverkolle perusedellytys. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä.

FiCom pitää positiivisena, että hallituksen esityksessä on tunnistettu sisätilakuuluvuuden merkitys ja ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joita eduskunta on valtioneuvostolle antamaansa vastaukseen sisältyvässä lausumassa edellyttänyt (EV 189/2016 vp – HE 220/2106). FiCom kannattaa esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla (117 j § 3 momentti 4-kohta).

Toisaalta FiCom kiinnittää valiokunnan huomioita 117 j § 2 momentin sananmuotoon, jonka mukaan teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava edellytykset sisätilakuuluvuudelle. Säännöksen perusteluissa (s. 21) kohtaa on lievennetty siten, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset.

FiComin näkemyksen mukaan pelkkä sisätilakuuluvuuden mahdollistaminen ei ole riittävä, vaan sen tulisi olla velvoittava. Kustannustehokkuuden huomioinen ei tuli olla mahdollista sisätilakuuluvuuden heikentämisen kustannuksella, koska sisätilakuuluvuus voi olla kriittistä hätätilanteissa. Se on myös oleellista viranomaisten toimintaedellytysten takaamiseksi, joten selkeintä olisi poistaa kustannustehokkuutta koskeva maininta säännöksestä. Vertailun vuoksi on syytä todeta, että muita kriittisiä rakennusteknisiä ratkaisuja ei jätetä mahdollisen rakentamisen kustannustehokkuuden varaan.

Lainsäädäntöä tulisi kehittää siihen suuntaan, että sisätilakuuluvuus tulisi nähdä lämpöön, veteen, sähköön ja viemäröintiin rinnastettavana perusasiana, jonka pitäisi olla pakollisena vaatimuksena kaikissa uusissa rakennuksissa ja joka tulisi olla rakennuttajan vastuulla ja kustannusvastuulla.

FiComin mukaan perusteluissa oleva maininta rakentamisen teknisestä ratkaisusta sisäverkon putkituksella eli käytännössä sisäverkkovalmiudesta on oikean suuntainen. Ratkaisu tosin jättää uuteen kotiin muuttavat asukkaat tilanteeseen, jossa kuuluvuus korjaantuu vasta, kun joku (muu kuin rakennuttaja) investoi sisäverkkoon. Asukkaiden uudessa kodissa ollaan tilanteessa, jossa taloyhtiö, saati teleoperaattorit, eivät ole budjetoineet ennakkoon sisäverkon rakentamista millään tavoin. Ainoa toimija, joka voi omilla toimenpiteillä vaikuttaa sisätilakuuluvuuteen rakennusmateriaaleilla ja/tai rakennusmenetelmillä jo rakennusaikana, on rakennuttaja. 

FiCom ehdottaa, että säännöstä muutettaisiin seuraavasti:

”Asuin-, majoitus- tai työtiloja sisältävän rakennuksen teknisten ratkaisujen on kustannustehokkuus huomioon ottaen mahdollistettava taattava edellytykset matkaviestinverkon kuuluvuudelle sisätiloissa, ellei...”.  

Mainituilla perusteilla FiCom esittää, että valiokunta huomioisi mietinnössään sen, että sisätilakuuluvuuden varmistamisen rakennustekninen vastuu ja velvollisuus ovat rakennuttajan.

Sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentaminen rakennuttajalle 117 j § 2 mom

Rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneiden sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentuminen on hieman epäselvä. Säännöksessä (117 j §) puhutaan rakennushankkeeseen ryhtyvästä, ja perusteluissa todetaan, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset kustannustehokkaasti (s. 21). Esityksen mukaan lausuntokierroksella oli esiintynyt vaihtelevia näkemyksiä kustannusten jakamisesta teleyritysten ja hankkeeseen ryhtyvien kesken.

FiCom huomauttaa, että sisäverkko, sen rakentaminen ja ylläpito sekä vastuu siitä kuuluvat kiinteistön ja rakennuksen omistajalle, ei teleyrityksille. Kuten muidenkin, esimerkiksi lämpö-, sähkö-, vesi- ja viemäriverkkojen rakennustekniset kustannukset, myös matkaviestinten sisätilakuuluvuuden rakennuskustannukset tulee kohdentaa hankkeeseen ryhtyvälle.

Koska esityksessä ei kuitenkaan asiaan oteta kantaa, FiCom esittää selvyyden vuoksi, että valiokunta lausuisi mietinnössään, että rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset kuuluvat yksiselitteisesti rakennuttajan/hankkeeseen ryhtyvän vastuulle eikä teleyrityksille.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

12.9.2017

FiComin lausunto Viestintäviraston kannanottoon virtuaali-SIM-teknologiasta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiinnittää huomiota siihen, että kannanotossa ei erotella GSMA sertifioituja ja ei sertifioituja Soft-SIM ratkaisuja. Tällöin ei ole selvää koskeeko kannanotto molempia.

Virtuaalisesta SIM:istä puhuttaessa on syytä erotella GSMA-sertifioidut eSIM-ratkaisut sekä ei-sertifioidut, niin kutsutut Soft-SIM-ratkaisut.

Sertifioiduissa GSMA eSIM-ratkaisuissa, jossa käytetään operaattoreiden sekä valmistajien yhdessä kehitettyjä turvaratkaisuja, salaisen tiedon e2e transmissio voidaan taata vastaavalla tavalla kuten SIM-korteissa. Ratkaisu perustuu SIM-kortin tapaan eroteltuun piirikomponenttiin tarkoin määritellyillä rajapinnoilla, jolloin esimerkiksi puhelimessa olevalla viruksella ei ole pääsyä salattuun tietoon. Ratkaisun määritelmän täyttävät eroteltuja piirikomponentteja valmistavat tehtaat sekä muut järjestelmän osat ovat erikseen GSMA:n akreditoimia sekä sertifioituja turvallisuuden takaamiseksi.

Niin kutsutuissa Soft-SIM-ratkaisuissa, jossa ei ole GSMA:n sertifioituja komponentteja, riski on ratkaisevasti korkeampi, sillä hakkerointi on mahdollista toteuttaa samassa tilassa salatun tiedon ohjausjärjestelmän kanssa, eikä ratkaisun turvallisuutta voida siksi pitää riittävänä.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


6.9.2017

FiComin lausunto komission DSM-strategian jatkokirjeestä

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta ja esittää lausuntonaan kirjelmässä ehdotettuun Suomen kantaan seuraavaa.

Pääviestit

  • Eurooppa tarvitsee toimivia sisämarkkinoita.
  • Digitaalisen talouden edistäminen onnistuu parhaiten yleissääntelyn määrittelemissä rajoissa – sääntelyllä ei pidä estää dynaamisten markkinoiden syntymistä.
  • Markkinahäiriöiden oikaisemiseksi voi tarvittaessa mennä yksityiskohtaisempaan sääntelyyn.
  • Alustatoimijoiden ja operaattoreiden vastuiden laittomien sisältöjen osalta tulee aina perustua nykyiseen sähkökauppadirektiiivissä säädettyyn tasapainoon.
  • Datan liikkuvuuden osalta keskeisin haaste on tasapainoinen sääntelyratkaisu sähköisen viestinnän tietosuoja-asetuksessa.
  • Taajuuspolitiikassa Suomen kanta on hyvä: kansallinen päätösvalta antaa mahdollisuuden edelläkävijyyteen.

Yksityiskohtaiset huomiot

FiCom yhtyy kirjelmässä esitettyyn tavoitteeseen sääntelyn kehittämisestä kohti yleistä ja sallivaa kehikkoa. Tietyissä tapauksissa, kuten sisältöpalvelujen siirrettävyydessä, tarkkaan markkinan kehittymisen esteenä olleeseen epäkohtaan – tarpeettoman rajoittavat sisältösopimukset – kohdistettu tarkkarajainen säännös tuottaa toimivan vaikutuksen. Sääntelyssä on aina huomioitava se, että se tuottaa kestäviä ja toimivia markkinarakenteita.

Suomen kannassa on mainittu alustojen osalta menettelytapojen kehittäminen laittomien sisältöjen suhteen. Tältä osin FiCom korostaa, että laittomien sisältöjen osalta lähtökohdan tulee olla sekä alustatoimijoiden että operaattorien osalta sähkökauppadirektiiviin perustuva tasapainoinen vastuunjako, mikä tarkoittaa sitä, että jos välittäjä ainoastaan välittää sisältöä tai pitää sitä tarjolla, ei hänellä ole vastuuta sen sisällöstä. Laittomien sisältöjen poistamiselle on myös vakiintunut toimiva käytäntö. Tämä tasapaino on syytä säilyttää ja keskittyä tulevissa toimissa selventämään sitä, miten vapaaehtoisuuteen perustuvat toimet sovitetaan yhteen muun EU:n operaattoreihin sovellettavan sääntelyn, kuten verkkoneutraliteetin kanssa.

FiCom kannattaa datan liikkuvuuden esteiden purkamista. Yksi keskeisimpiä EU:ssa vireillä olevia hankkeita datan hyödyntämisen osalta on sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus, jossa ratkaistaan se, miltä osin viestintäverkosta saatavia tietoja voidaan hyödyntää yleisen tietosuoja-asetuksen puitteissa ja miltä osin siihen sovelletaan huomattavasti yksityiskohtaisempia sähköisen viestinnän säännöksiä. Jos välitystietojen tulkinta pidetään hyvin laajana, jäävät erityisesti koneiden välisen viestinnän välittämisestä syntyvät tiedot vajaakäytölle. Henkilötietojen osalta FiCom huomauttaa, että MyData-ajattelu on yksi, mutta ei kaikkiin tarkoituksiin soveltuva malli, hallita tietojaan. Suomen kantaa ei ole perusteltua rakentaa yksin tämän mallin varaan.

Taajuuspolitiikan osalta FiCom kannattaa ehdotettua Suomen kantaa: kansallinen päätösvalta mahdollistaa kokeilut ja tarkoituksenmukaisen taajuuksien käytön, jotka ovat avainasemassa, jotta Suomen edelläkävijyys sähköisessä viestinnässä voidaan turvata myös tulevaisuudessa.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


4.9.2017

FiComin  lausunto maantielain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta maantielain (503/2005) muuttamisesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Johtojen siirtokustannusten jako tulisi muuttaa aiheuttajaperiatteen mukaiseksi.
  • FiCom kannattaa sitä, että sijoittamista koskevat lupa-asiat ovat jatkossakin keskitetty yhteen paikkaan.
  • FiCom kannattaa postilaatikoiden sijoittamista koskevaa ehdotusta.

42 b § Siirto-, suojaamis- ja poistamisvelvoite

Maantielain 42 b §:n mukaan sijoittamisluvan saaneen teleyrityksen on siirrettävä omalla kustannuksellaan kaapeli tai muu rakennelma viiden vuoden kuluessa asian käsittely- tai sitä seuraavasta vuodesta.

Maantielain kustannusvastuunjakosäännöksen aika on aivan liian lyhyt, kun kaapeleiden käyttöikä on noin 50 vuotta. Sijoittamisen pysyvyyden epävarmuus on merkittävä riskitekijä, mikä korostuu yhteisrakentamishankkeissa erityisesti maantiealueilla. Tiedossa on, että maatielain säännös ei edistä yhteisrakentamista, vaan sähköyhtiöt suunnittelevat reitit muualle kuin maantiealueelle.

Lähtökohtaisesti sijoittamisoikeuden tulee olla pysyvää etenkin maakaapeloinnin osalta, koska kaapeleiden siirtäminen aiheuttaa merkittäviä kustannuksia ja ylimääräistä haittaa. Maakaapelin sijoittamisen pysyvyys ja ennakoitavuus ovat erityisen tärkeitä rakentamishankkeiden investointipäätöksissä ja reittisuunnittelussa.

Kaapelin siirtämisen, suojaamisen tai poistamisen tulisi aina olla ehdottoman välttämätöntä ja viimesijaista. Tällainen peruste voi esimerkiksi olla, jos kaapeli vaikeuttaa huomattavasti asemankaavan toteutumista tai kadunpitoa taikka tien siirtäminen tai parantaminen ehdottomasti edellyttää kaapelin siirtoa.

Maankäyttö- ja rakennuslain 89.2 § :n momentin mukaan kunta tai se, jonka vastuulla yleisten alueiden toteuttaminen on, vastaa siirtokustannuksista, jollei ole kohtuullista edellyttää johdon, laitteen tai rakennelman omistajan tai haltijan vastaavan siirtokustannuksista kokonaan tai osittain taikka jollei siirtokustannusten jaosta ole toisin sovittu.

FiCom ehdottaa, että siirtoa vaativan tulisikin maankäyttö- ja rakennuslain mukaisen aiheuttamisperiaatteen mukaisesti maksaa siirtokustannukset, mutta kustannuksia voitaisiin kohtuullistaa huomioimalla siirrettävän johdon ikä. Toimenpiteen pyytäjä vastaa kaikista kustannuksista sijoittamissopimusta, -päätöstä tai -lupaa koskevalta ensimmäiseltä kymmeneltä vuodelta. Kustannuksiin kuuluvat varsinaiset työkustannukset, materiaalit, vieraat palvelut, kuljetukset ja työkustannusten kohtuulliset yleiskustannukset, joihin sisältyvät hallinto-, lupa-, selvitys- ja suunnittelukustannukset sekä mahdolliset toimenpiteestä aiheutuvat tilapäisjärjestelyt. Kymmenen vuoden jälkeen toimenpiteen pyytäjän kustannukset laskevat vuosittain 2,5 prosentilla siten, että viidenkymmenen vuoden jälkeen sijoittamissopimuksen tekemisestä tai luvasta teleyritys vastaa kaikista toimenpiteen kustannuksista. Jos esimerkiksi yleisen alueen omistaja vaatii teleyritystä kolmenkymmenen vuoden jälkeen sijoittamispäätöksestä siirtämään telekaapelit ja siihen kuuluvat laitteet asemakaavan toteuttamiseksi, eikä siirrolle ole vaihtoehtoja, maksavat osapuolet kustannukset puoliksi.

FiCom esittää harkittavaksi, että viestintäverkkojen osalta asiasta säädettäisiin tietoyhteiskuntakaaressa, koska siirtoasia koskee myös yksityisteitä ja kuntia. Tällöin siirtoa koskeva säännös löytyisi yhdestä laista.  Jos asiasta säädetään tietoyhteiskuntakaaressa, tulisi mainittuihin lakeihin ottaa viittaus tietoyhteiskuntakaareen. Vaihtoehtoisesti asiasta tulisi säätää erikseen maantielaissa, yksityistielaissa ja maankäyttö- ja rakennuslaissa.

FiCom ehdottaa seuraavaa:

Siirto-, suojaamis- ja poistamisvelvoite ja kustannukset

Teleyritys on velvollinen poistamaan, suojaamaan tai siirtämään tietoyhteiskuntakaaren 229 §:n 1 momentin mukaisen telekaapelin, radiomaston, tukiaseman sekä niihin liittyvän laitteen, rakennelman, kaapelin tai pylvään, jos alueen tai rakennuksen omistaja tai haltija katsoo, että vaadittu toimenpide on ehdottoman välttämätöntä.

Toimenpiteen pyytäjä vastaa kustannuksista sijoittamissopimusta tai -päätöksen tekemistä seuraavien kymmenen vuoden ajalta. Siitä eteenpäin toimenpiteen pyytäjän osuus kustannuksista vähenee lineaarisesti 2,5 prosentin vuosittaisella poistolla neljänkymmen vuoden ajan, minkä jälkeen teleyritys vastaa kaikista kustannuksista. Teleyrityksen aloitteesta tapahtuvasta toimenpiteestä aiheutuvista kustannuksista vastaa teleyritys.

Lupa-asioiden keskittäminen ja postilaatikoiden sijoittamisen luvanvaraisuudesta vapauttaminen

FiCom kannattaa esityksen ehdotusta, että myös jatkossa sijoittamista koskevat lupa-asiat on keskitetty yhteen paikkaan. Jatkossa kaikki sijoittamista koskevat luvat ja ilmoitukset asiat tulisi voida hoitaa yhdestä ja samasta paikasta yhdellä hakemuksella.

FiCom kannattaa ehdotusta (42 § 2 mom), jonka mukaan postin keräilyssä ja jakelussa tarvittavien laitteiden tai vähäisten rakennelmien luvanvaraisuus poistetaan ja lisätään viittaus postilakiin.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

4.9.2017

Lausunto maksulaitoslain HE-luonnoksesta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry, kiittää mahdollisuudesta lausua maksulaitoslain uudistamisesta toisen maksupalveludirektiivin, PSD2:n voimaansaattamiseksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Esitysluonnos on pääasiassa hyvin laadittu, ja on erittäin hyvä, että siinä pidättäydytään direktiivin edellyttämissä minimimuutoksissa.
  • Uudesta maksupalvelusääntelystä aiheutuu teleoperaattoreille merkittäviä mukauttamistoimenpiteitä, jotka johtuvat telecom-poikkeuksen uudesta muotoilusta. Toimialalle aiheutuvien kustannusten arvioidaan nousevan kymmeniin miljooniin euroihin.
  • Teleyrityspoikkeuksen perusteluja on tarpeen selventää.
  • Riskien hallintamenettelyjen raporttien toimittamisesta annettavaa säännöstä tulee täsmentää.
  • FiCom kannattaa ilmoituksenvaraisen maksupalvelujen siirtymäsäännöstä ja siihen ehdotettua joustavuutta toiminnan jatkamiseksi. Ehdotettu malli säästää hallinnollista taakkaa sekä yrityksiltä että viranomaisilta.
  • Siirtymäsäännöksen perusteluja on syytä tarkentaa, jotta on selvää, missä määrin voimassa ollutta lakia sovelletaan.

Yksityiskohtaiset huomiot

Uuden sääntelyn vaikutukset

Esitysluonnos on pääasiassa hyvin valmisteltu ja siinä pitäydytään pääasiassa direktiivin edellyttämässä sääntelyssä ilman kansallisia lisäyksiä, mikä on hallitusohjelman mukainen linja. 

PSD2:n telecom-poikkeuksen muuttaminen aiheuttaa toimialalle tarpeen merkittäviin mukauttamistoimenpiteisiin, jotka erityisesti johtuvat lisämaksullisten puhepalvelujen ottamisesta sääntelyn soveltamisalaan. Kuten esityksen vaikutusarviossa on todettu, teletoimiala arvioi ehdotettujen muutosten vaikutukset osin kielteisiksi, kun sääntelyn edellyttämät rajoitukset voivat vaikuttaa heikentävästi kuluttajien kokemaan palveluun. Erityisen ongelmallisena toimiala kokee tarpeettoman ylimitoitetun vahvan tunnistamisen vaatimuksen, joka rahamäärältään pienten maksutapahtumien osalta rampauttaa käyttäjäkokemuksen. 

Järjestelmämuutoksista ja muista mukauttamistoimenpiteistä arvioidaan aiheutuvan toimialalle kymmenien miljoonien eurojen kustannukset.

Teleyrityspoikkeuksen perustelut

Esitysluonnoksen 3 §:ssä ja sen perusteluissa käytetään PSD2:n mukaista ilmaisua maksupalvelun käyttäjä teleyrityspoikkeuksen rajoja määritettäessä. Käytännössä teleyritysten toiminta ja niissä käytettävät järjestelmät perustuvat liittymiin ja niiden määrittelyihin. Säännöksen perusteluihin olisi tämän vuoksi syytä ottaa lause, jossa todettaisiin, että käytännössä säännöksessä tarkoitetut rajat tulisivat olemaan liittymäkohtaisia.

Riskiraportoinnin määräyksenantovaltuus

Ehdotuksen 19 a §:ssä ehdotetaan säädettäväksi riskien hallinnasta ja niistä raportoimista Finanssivalvonnalle. Pykälää ehdotetaan sovellettavaksi myös ilmoituksenvaraisiin toimijoihin. Pykälän 3 momentti sisältää määräyksenantovaltuuden arviointikehikon yksityiskohdista ja raportoinnin toimittamistiheydestä.

Säännöksessä tulisi huomioida PSD2:n johdantokappaleessa 91 tarkoitettu suhteellisuusperiaate siten, että se ohjaisi määräyksenantovaltuuden käyttöä. Säännöstä tulee täsmentää niin, että määräyksessä huomioidaan toimijoille aiheutuva hallinnollinen taakka suhteessa toiminnan riskipitoisuuteen koko maksujärjestelmän kannalta. Lisäksi raporttien toimitustiheydelle tulee asettaa yläraja, joka ei voi olla korkeampi kuin kaksi kertaa vuodessa.

Edellä esitetyt täsmentämishuomiot koskevat myös ehdotuksen 19 b §:n 4 momenttia. Säännöstä tulee täsmentää siten, että määräyksiä annettaessa on otettava huomioon niiden oikeasuhtaisuus eli velvoitteista toimijoille aiheutuva hallinnollinen taakka ja velvoitettavien tahojen toiminnasta koko maksujärjestelmälle aiheutuvan riskin taso.

Siirtymäsäännös jo rekisteröidyille toimijoille

FiCom kannattaa lämpimästi 52 §:ssä ehdotettua rekisteröityneiden toimijoiden siirtymäsäännöstä. Ehdotettu säännös mahdollistaa jo palveluja tarjoavien toimijoiden toiminnan jatkamisen ilman tarpeetonta hallinnollista taakkaa.

Säännöksen mukaan rekisteröityneeseen maksupalvelujen tarjoajaan sovelletaan lain voimaantullessa voimassa ollutta lakia 13 päivään tammikuuta 2019 saakka. Säännöksen perusteluja tulisi täsmentää siten, että on selvää, mikä lainsäätäjän tarkoitus on.  Tarkoituksena on, että jo rekisteröityneille toimijoille annetaan siirtymäaikaa vuoden 2019 tammikuuhun saakka mukautua uuteen maksupalvelusääntelyyn ja erityisesti uuteen telecom-poikkeukseen ja uudesta soveltamisalasta johtuvien maksutapahtumien raportointiin. Ilmoitusten ja raportoitavien maksutapahtumien osalta toimijat esitysluonnoksen mukaan soveltaisivat voimassa olevan maksulaitoslain säännöksiä, mitä on syytä perusteluissa erikseen selventää. Siirtymäaika on perusteltu, koska järjestelmämuutoksiin vaikuttavat osaltaan myös vahvan tunnistamisen yksityiskohtaiset vaatimukset. Komission valmistelussa olevan RTS-täytäntöönpanoasetuksen antaminen on viivästynyt, mikä osaltaan voimakkaasti puoltaa ehdotettua siirtymäaikaa.

Siirtymäsäännöksestä eikä sen perusteluista käy ilmi, missä vaiheessa rekisteröityneiden maksupalveluntarjoajien tulisi toimittaa Finanssivalvonnalle säännöksessä tarkoitetut tiedot. Toimijoiden tulisi hyvissä ajoin tietää, missä vaiheessa tiedot on toimitettava, joten asiasta olisi syytä ottaa maininta säännöksen perusteluihin.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


14.8.2017

FiComin kommentit tietoyhteiskuntakaaren selvitykseen

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt kommentteja eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnalle valmisteltavaan selvitykseen, joka koskee tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) vaikutusten toteutumista verkkoneutraliteettiin, sääntelyn vähenemiseen ja alan investointeihin sekä luottamuksellisen viestin suojaan. FiCom kiittää mahdollisuudesta kommentoida ja lausuu kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom pitää tärkeänä, että tietoyhteiskuntakaaren toimivuutta ja vaikutuksia seurataan. Digitaalisilla viestintämarkkinoilla kilpailu globalisoituu ja kiristyy yhä enenevissä määrin. Kiristyvästä globaalista markkinasta johtuen kansallisella sääntelyllä ei tule luoda ylimääräisiä esteitä tai lisätä hallinnollista taakkaa Suomessa toimivien yritysten kilpailukyvylle, innovaatioille ja investoinneille. Sääntelyn tulee olla tasapuolista ja sen tulee kannustaa uusien digitaalisten toimintamallien luomiseen. Näihin tavoitteisiin tietoyhteiskuntakaaressa ja sen soveltamisessa ei kaikilta osin olla päästy. Tähän mennessä viestintämarkkinoiden sääntelyn purkaminen on ollut vaikutukseltaan erittäin vähäistä. Tietoyhteiskuntakaaren sääntelyn purkaminen tulee aloittaa ja toteuttaa mahdollisimman pian.

HE 221/2013 - Lausuma 1

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanoa ja vaikutuksia seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin tai ennakoimattomiin vaikutuksiin reagoidaan viivytyksettä myös mahdollisesti tarvittavin muutosehdotuksin. Erityisesti lain vaikutuksia tulee seurata verkkoneutraliteetin, alan investointien sekä yksityisyyden suojan toteutumisen näkökulmista.

FiCom kommentti: Alan investoinnit ovat pysyneet vakaina ja saman tasoisina. Samaan aikaan kuitenkin verkkojen rakentamiskustannukset ovat nousseet muun muassa julkisen sektorin (valtio ja kunnat) kiristyneiden vaatimusten ja kohonneiden hallinnollisten maksujen takia. Valtion ja kuntien tulisi ottaa lähtökohdaksi lupamenettelyjen keventäminen ja sujuvoittaminen sekä uusien rakentamismenettelyjen hyväksyminen. Viestintäverkkoinfrastruktuurin investoinnit ja rakentaminen koituu koko yhteiskunnan hyväksi.

HE 221/2013 - Lausuma 2

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että verkkoneutraliteetin toteutuminen ja säilyminen sekä internetyhteyspalvelujen käyttäjien mahdollisuudet hyödyntää haluamiaan internetin sisältöjä ja palveluja turvataan tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa.

FiCom kommentti: Suomessa ei ole eikä ole ollut ongelmia verkkoneutraliteetin suhteen. Kuitenkin verkkoneutraliteettiasetus ja erityisesti sitä koskeva kansallinen ohjeistus ja soveltaminen lisäsivät teleyritysten hallinnollista taakkaa sääntelyn tiukan soveltamisen takia. Tämä voi voi estää täällä tarjottavien palveluiden tarjoamista ja tuotteistusta. Epäselvää on, sovelletaanko asetusta muissa jäsenvaltioissa samalla tavoin kuin Suomessa, vaikka asetuksen tarkoitus oli yhdenmukaistaa sääntelyä ja soveltamista.

HE 221/2013 - Lausuma 3

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että viestintämarkkinoiden sääntelyssä ja tietoyhteiskuntakaaren toimeenpanossa pyritään keskeisinä lähtökohtina sääntelyn ja hallinnollisen taakan vähenemiseen, palvelukehityksen mahdollistamiseen sekä alan investointien edistämiseen.

FiCom kommentti: Viestintämarkkinoiden kokonaissääntely on edelleen hyvin seikkaperäisistä ja raskasta. Vain joitain muutoksia on tehty ohjelmisto- ja radiolupiin. Hallinnollista taakkaa ei ole kevennetty, vaan se on jopa lisääntynyt valvontaviranomaisen omien toimenpiteiden takia esimerkiksi verkkoneutraliteettisääntelyn toimeenpanon yhteydessä. Sääntelyä tulee tarkastella kokonaisuutena, johon kuuluu lakien ja asetusten lisäksi myös viranomaisten norminantovalta, suositukset, ohjeet ja valvonta.

Erityissääntelyä tulee purkaa siltä osin kuin se ei ole aivan välttämätöntä ja siirtyä yleissääntelyyn: yleiseen kilpailu-, kuluttaja- ja tietosuojasääntelyyn. Esimerkiksi kuluttajariitalautakunnan ratkaisusuosituksissa sovelletaan yleisemmin kuluttajansuojalakia ja sopimusehtoja kuin tietoyhteiskuntakaaren käyttäjän oikeuksia koskevia säännöksiä.  

HE 221/2013 - Lausuma 4

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että palvelujen käyttäjien oikeuksien, kuten yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin suojan säilymisestä sähköisissä palveluissa ja verkkoympäristössä huolehditaan kaikin keinoin ja mm. kyberturvallisuuden kehittämistyössä pyritään erityisesti ottamaan näiden oikeuksien toteutuminen huomioon.

FiCom kommentti: FiCom pitää käyttäjien yksityisyyden suojaa ja luottamuksellisen viestin suojaa keskeisimpinä digitaalisen toimintaympäristön oikeuksina. Sääntelyllä tulee kuitenkin mahdollistaa innovatiivisten palveluiden kehittäminen ja tarjoaminen esimerkiksi datan hyödyntämisen osalta. FiCom kiinnittää huomiota lausuman mainintaan käyttäjien oikeuksien säilyttämisestä kaikin keinoin, mikä voi olla yhteiskunnan ja sen kilpailukyvyn kannalta epäedullista.

HE 221/2013 - Lausuma 5

Valiokunta: Liikenne- ja viestintävaliokunta

Eduskunta edellyttää, että välitystietojen säilyttämistä viranomaistarpeisiin koskevan sääntelyn arviointia varten perustetaan laajapohjainen työryhmä, jonka tulee tehdä kattava selvitys viranomaisten tarpeista, tietojen säilyttämisestä sekä säilyttämisen yksityisyyden suojaan liittyvistä kysymyksistä. Työn pohjalta tulee tehdä arvio kyseisen sääntelyn mahdollisista muutostarpeista ja tarvittaessa laatia muutosehdotukset ilman tarpeetonta viivästystä.

FiCom kommentti: Työryhmä lienee työnsä tehnyt ja arvio tehty.

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

3.7.2017

FiComin lausunto postin toimipisteiden sijoittamista koskevan asetuksen muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta postin toimipisteiden sijoittamisesta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiCom kannattaa esitysluonnoksessa ehdotettuja muutoksia ja pitää niitä hyvinä. Kuten esitysluonnosta koskevassa muistiossa todetaan, asetuksen uudistus on yksiselitteisesti tarpeellinen. Postitoimiala ja sen liiketoimintamallit ovat jo pidemmän aikaa olleet kaikkialla, myös Suomessa, voimakkaassa murroksessa. Perinteisen kirjepostitoiminnan merkityksen vähentyessä on selvää, että lainsäädäntöä on päivitettävä vastaamaan muuttuvaa toimintaympäristöä.

Esitysluonnoksessa ehdotetaan muutettavaksi säädöksen 1 §:n 2 ja 3 momenttia sekä kumottavaksi 4 momentti. Keskeinen muutos on 2 momentin tiukkojen toimipisteiden sijoittamisvaatimuksia koskevien kilometri- ja prosenttivaatimusten poistaminen ja niiden korvaaminen kuntakohtaisilla toimipisteillä. Palvelupisteet sijoitetaan jatkossakin nykyisten vaatimusten mukaisesti alueen muiden tavanomaisesti käytettävien palveluiden yhteyteen tai muutoin huolehtien siitä, että toimipisteet ovat helposti saavutettavissa.

Ehdotettu 3 momentti, jossa yleispalvelun saatavuutta ja toimipisteen sijoittamista arvioitaessa otetaan huomioon tavanomaisten tietoteknisten palvelujen ja yhteyksien saatavuus on myös kannatettava. Hallitusohjelman tavoitteiden mukaisesti ehdotus vastaa digitalisaation tuomia mahdollisuuksien hyödyntämistä liiketoiminnassa.

Muistion vaikutusarviointiosiossa todetaan, että Viestintävirasto on arvioinut toimipisteverkon kattavuutta suhteessa asetuksen vaatimuksiin kahdesti vuodessa. FiCom esittää harkittavaksi normien purun ja hallinnollisen taakan keventämisen hengessä, onko nykyisen kahdesti vuodessa tapahtuvan arvioinnin jatkaminen enää jatkossa tarpeen, ja tulisiko menettelytapaa edelleen keventää.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

28.6.2017

FiComin lausunto pankki- ja maksutilijärjestelmän arviomuistiosta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua arviomuistiosta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Sähköisten toimintamallien käyttöönotto on kannatettavaa, koska se on tehokasta ja säästää kaikkien toimijoiden kustannuksia.
  • Maksutilijärjestelmää ei tule ulottaa maksupalveluja ilman toimilupaa tarjoaviin tahoihin.
  • Teleyritykset on joka tapauksessa suljettava nimenomaisesti rekisterin soveltamisalan ulkopuolelle, koska viranomaisten avustamisesta säädetään erikseen tietoyhteiskuntakaaressa.
  • Järjestelmää suunniteltaessa tulee huomioida yhteisöille aiheutuva hallinnollinen taakka, oikeasuhtainen kustannusten taso ja vaikutukset kilpailuun.
  • Viranomaisten tulee noudattaa yhtenäisiä toimintatapoja ja ratkaisuja.
  • Viranomaisen tulee vastata julkista valtaa palvelevista velvoitteista toimijoille aiheutuvista kustannuksista ja kantaa vastuu liitännöistä ja itse tiedoista.

Yksityiskohtaiset huomiot

Teleyritysten asema

Tällä hetkellä teleyritykset tarjoavat maksupalveluja maksulaitoslain 7 § tarkoitetun ilmoituksen perusteella eivätkä ole maksulaitoksia. Teleyritykset eivät hyödynnä maksujen välityksessä arviomuistiossa tarkoitettuja maksutilejä, vaan maksut välitetään teletoiminnan laskutusjärjestelmiä hyödyntäen. Toisen maksupalveludirektiivin täytäntöönpanon ollessa kesken, FiCom esittää kuitenkin suunniteltua järjestelmää koskevia yleisiä huomioita, koska se saattaa jossakin vaiheessa tulla koskemaan myös sen jäsenyritysten toimintaa muuttuvan maksupalvelulainsäädännön myötä. 

Jos arviomuistiossa tarkoitettu rekisteri toteutetaan, tulee se toteuttaa siten, että sääntelyä ei sovelleta teleyrityksiin. Teleyrityksiä velvoittavassa tietoyhteiskuntakaaressa on jo erikseen säädetty teleyrityksille varsin kattavat velvollisuudet avustaa viranomaisia. Teleyritysten ja viranomaisten yhteistoiminnan nykyisillä järjestelyillä viranomaisille on järjestetty arviomuistiossa tarkoitettu tiedonsaantimahdollisuus. Jos tietoa tulee tarve saada muiden viranomaisten käyttöön, tulee se tehdä tarkentamalla viranomaisten yhteistoiminnan sääntelyä.   

FiCom pitää hyvänä sitä, että arviomuistiossa on kiinnitetty huomiota toimijoille aiheutuviin kustannuksiin ja hallinnolliseen taakkaan. Erityisen tärkeää on etenkin V rahanpesudirektiivin ylittävän sääntelyn osalta arvioida perusteellisesti ehdotettavan sääntelyn vaikutukset kilpailuun ja markkinoille tuloon.

Viranomaisten avustaminen – toimintatavat, vastuut ja kustannukset

Viranomaisten avustamisesta yksityisillä toimijoilla tulee aina olla oikeus täyteen korvaukseen sekä järjestelmäinvestointien, järjestelmien käytön ja viranomaisten avustamisesta aiheutuneen työn osalta. Jos oikeus korvaukseen ei ole kattava, saattaa se käytännössä kannustaa viranomaisia toimimaan tehottomilla menetelmillä, kuten tekemään tiedusteluja manuaalisesti jolloin viranomaisen toiminnan tehokkuus kärsii.

On kannatettavaa, että ehdotus on perustettu hallinnon yhteisistä sähköisien asioinnin tukipalveluista annetun lain mukaisiin yhtenäisiin ratkaisuihin. Toimijoille aiheutuvan hallinnollisen taakan minimoimiseksi on ratkaisevan tärkeää, että kaikki viranomaisten tarpeet hoituvat yhtenäistettyjen ja mahdollisimman pitkälle automatisoitujen ratkaisujen kautta. Samoin on tärkeää käyttää kansainvälisiä, avoimia standardeja ratkaisujen toteutuksessa.

Lisäksi on syytä säädöstasolla huolehtia siitä, että lainvalmistelussa huomioidaan toimijoita velvoittava yksityisyydensuoja- ja muu lainsäädäntö sekä olemassa olevat säännökset viranomaisten avustamisesta. Siirrettäessä tietoja viranomaisten järjestelmiin on säädöstasolla huolehdittava siitä, että viranomaiset kantavat vastuun heitä palvelevien liitäntöjen laadusta, niistä mahdollisesti yksityisille toimijoille aiheutuvista häiriöistä ja että yksityisillä toimijoilla on aina mahdollisuus huolehtia oman toimintansa häiriöttömyydestä ja jatkuvuudesta. Lisäksi on syytä nimenomaisesti säätää siitä, että vastuu tiedoista siirtyy viranomaiselle, kun tiedot siirretään viranomaisen rekisteriin. Näin ollen luontevin rekisterinpitäjä on viranomainen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


22.6.2017

FiComin lausunto ehdotuksesta sotilastiedustelulainsäädännöksi

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kannattaa työryhmän ehdotuksen tavoitetta valmistella Suomeen asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom esittää työryhmän ehdotukseen eräitä käytännön tarkennuksia, jotka liittyvät ehdotetun sääntelyn käytännön toiminnan varmistamiseen ottaen huomioon tietoliikennealan viestinnän luottamuksellisuutta ja teleyritysten toimintaa ohjaava erityissääntely.

Pääviestit

  • FiCom kannattaa tavoitetta viranomaisten tehtävien säätämisestä selkeällä ja tarkkarajaisella tavalla. Selkeällä sääntelyllä varmistetaan toimiva viranomaisten ja teleyritysten yhteistyö.
  • Ehdotusta tulee eräiltä osin selkeyttää ja tarkentaa, jotta valmisteltava lainsäädäntö toimii käytännössä. Tarkennukset liittyvät tiedonsiirtäjinä toimivien teleyritysten aseman selkiyttämiseen ja sääntelyn toimintaan käytännön tilanteissa.
  • Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää, mutta eivät kerää siitä tietoa. Tiedustelun asiantuntemuksen on oltava tiedusteluviranomaisilla. Teleyritysten rooli on ainoastaan mahdollistaa tiedustelun toteuttaminen niitä velvoittavan yksiselitteisen ja tarkkarajaisen sääntelyn mukaisesti.
  • Sääntelyllä on turvattava teleyritysten kyky huolehtia viestintäpalvelujen laadusta ja palvelujen jatkuvuudesta sekä viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojasta tietoyhteiskuntakaaressa säädetyllä tavalla.
  • Ehdotuksia tiedonsiirtäjän avustamisvelvollisuudesta ja tiedonhankinnasta tulee täsmentää.
  • Teleyrityksellä tulee olla oikeus täysimääräiseen korvaukseen kaikesta viranomaisten avustamisesta.

Teleyritysten ja viranomaisten yhteistyö: tarkkarajaisella lainsäädännöllä toimiva käytäntö

Ehdotetuissa poliisilain muutoksessa ja siviilitiedustelulakiesityksessä eri osapuolten roolit on pääasiassa pidetty selkeinä. Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää tarkasti säännellyssä ympäristössä. Pääasiassa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) annettu sääntely pyrkii turvaamaan viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojan ja viestintäverkkojen ja -palvelujen käytön jatkuvuuden ja turvallisuuden. Tietoyhteiskuntakaaren 17 luku sallii operaattoreiden käsitellä asiakkaiden viestintään liittyviä tietoja vain erikseen säädetyissä yhteyksissä. Teleyritykset eivät seuraa asiakkaidensa viestintää, vaan käsittelevät viestintään liittyviä tietoja vain viestinnän välittämiseksi sekä laskutusta ja teknistä kehittämistä varten. Lisäksi teleyritykset voivat käsitellä viestintää tietoturvan varmistamiseksi.

Tiedonsiirtäjinä toimivilla teleyrityksillä ei ole tiedusteluun tarvittavaa tietoa eikä yksityiskohtaista tietoa asiakkaidensa viestinnästä. Tiedustelun kohdentamiseen tarvittavan tiedon on oltava toimivaltaisella viranomaisella. Tiedonsiirtäjien ja viranomaisten yhteistyön tulee perustua selkeään ja tarkkarajaiseen sääntelyyn. Lisäksi yksittäisiä toimenpiteitä tulee edeltää tuomioistuinkontrolli.

Tarkennukset tiedonhankintatoimivaltuuksiin

Ehdotetun sotilastiedustelulain 4 luvussa säädettäisiin tiedonhankintatoimivaltuuksista. Useiden tiedonhankintatoimivaltuuksien käyttöä on ehdotetun 4 luvun säännöksissä rajoitettu perusoikeutena turvatun kotirauhan perusteella. Ehdotus on yleensä ottaen pyritty laatimaan niin, että myös yksityisyyden suojan ja luottamuksellisen viestin salaisuuden perusoikeudet toteutuvat käytännössä, eli että sivullisten viestintä tai siihen liittyvät tiedot eivät altistu tiedustelutoimenpiteille.  

Yksityisyyden suoja ja viestinnän luottamuksellisuus tulisi huomioida myös ehdotetun 4 luvun toimivaltuuksia käytettäessä. FiCom ehdottaa, että luvun alkuun otetaan säännös, jossa kielletään ehdotettujen tarkkailun tai suunnitelmallisen tarkkailun, peitellyn tiedonhankinnan, teknisen kuuntelun, tai katselun, teknisen laitetarkkailun, laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen peitetoiminnan ja paikkatiedustelun kohdistaminen yleiseen viestintäverkon tai tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen käytettävään tilaan.  

 4 luku

Tiedonhankintavaltuudet

xx § [uusi]

 

Tässä luvussa tarkoitettua tarkkailua tai suunnitelmallista tarkkailua, peiteltyä tiedonhankintaa, teknistä kuuntelua tai katselua, teknistä laitetarkkailua, laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista, peitetoimintaa tai paikkatiedustelua ei saa kohdistaa yleiseen viestintäverkkoon, tietoyhteiskunnan palveluun eikä yleisen viestintäverkon tai tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen käytettävään tilaan. 

Säännös on tarpeen, jotta sivullisten viestintä, sitä kuvaavat tiedot taikka yksityisyyden suojan kannalta merkitykselliset tiedot tai asiakirjat eivät altistu tiedustelulle.  Lisäys on tarpeen, jotta viestintä- ja tietoyhteiskunnan palvelujen käyttäjien yksityisyyden suojaa nauttivat tiedot eivät altistu tiedustelulle.  Pelkästään todistamiskieltoon liittyvät keinojen rajoitukset ole riittäviä tasapainottamaan ehdotettujen keinojen käyttöä. Ehdotetulla lisäyksellä sääntely olisi johdonmukaista ottaen huomioon 55 §:n jäljentämiskiellon.

Tiedonsiirtäjän tai teleyrityksen avustamisvelvollisuus

Lakiehdotuksen 93 ja 94 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi teleyrityksen ja tiedonsiirtäjän tiedonanto- ja avustamisvelvollisuuksista. Tietojenantovelvollisuuksia on syytä täsmentää viranomaisten ja teleyritysten toimivan yhteistyön takaamiseksi.

Ensi sijassa tiedustelun kohdentamistiedon tulisi tulla tiedusteluviranomaisilta itseltään, ottaen huomioon ehdotetut tiedonhankintaoikeudet. Tiedonantovelvoitteeseen tulisi myös kytkeä tuomioistuinprosessi, jotta pyyntöjen sisältö tulisi riippumattoman tahon arvioitavaksi ja prosessi olisi läpinäkyvä. Pykälissä tarkoitettujen yritysten toimintaa säädellään tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014), jonka yksityiskohtaiset säännökset ohjaavat sekä tiedonsiirtäjien, mutta myös laajemmin viestinnän välittäjien toimintaa. Viestinnän välittäjien tulee ottaa toiminnassaan huomioon viestinnän luottamuksellisuuden loukkaamisesta seuraava rangaistusuhka. Tästä syystä tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa tietojenantovelvollisuus on kytkeä siihen tuomioistuinprosessi.   

Jos tuomioistuimen lupaa pidettäisiin vastoin FiComin näkemystä ylimitoitettuna, on säännöksiä joka tapauksessa syytä täsmentää siten, että tietojen antamisvelvoite koskee ainoastaan liikenteen teknistä reitittymistä eivätkä yksittäistä asiakasta tai asiakasorganisaatiota. Tiedonsiirtäjiä ei voida velvoittaa luovuttamaan yksilöitävissä olevaa asiakasta tai tämän viestintää koskevia tietoja. Vaihtoehtoinen tapa ensisijaiselle tuomioistuinmenettelylle olisi se, että tiedonsiirtäjät velvoitettaisiin luovuttamaan Viestintävirastolle puolivuosittain tiedot liikenteen reitittymisestä ja säädettäisiin sotilastiedusteluviranomaisten oikeudesta saada tiedot Viestintävirastolta.

Vastuut

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten tavoitteena on luoda järjestelmä, jossa tiedonsiirtäjän verkoista siirretään suuria määriä luottamuksellista viestintää koskevia tietoja tiedustelijan haltuun. Tiedusteluviranomaisten haltuun saattaa tällöin siirtyä myös suuria määriä tietoja, jotka eivät liity itse tiedustelutehtävään. Viestintään liittyvien välitystietojen luottamuksellisuudesta on erikseen säädetty tietoyhteiskuntakaaressa. Ehdotetuissa säännöksissä on tämän vuoksi tärkeää nimenomaisesti todeta, että tiedonsiirtäjän verkkoihin toteutetusta kytkennästä tiedusteluviranomaisille siirtyvien tietojen osalta vastuu tiedoista on yksinomaan tiedusteluviranomaisella.

Lisäksi ehdotukseen tulee ottaa yleinen vastuusäännös, jossa todetaan, että tiedustelumenetelmien käytöstä tai kytkennästä tiedonsiirtäjälle tai teleyritykselle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta vastaa täysimääräisesti valtio. Vastuiden oikean kohdentumisen vuoksi on välttämätöntä, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta kohdistaa salaisia tiedustelumenetelmiä yleisiin viestintäverkkoihin tai tietoyhteiskunnan palveluihin.

Teleyrityksillä on yli 11 miljoonaa liittymää, joita käytännössä kaikki yli kouluikäiset suomalaiset käyttävät päivittäin viestintäänsä. Mahdollisten häiriöiden tai katkosten seuraukset ja niistä teleyrityksille aiheutuvat vastuut ovat asiakassopimusten sekä kuluttajasuhteisiin sovellettavan tietoyhteiskuntakaaren 15 luvussa tarkoitettujen hyvityksen ja vahingonkorvausvelvollisuuden vuoksi erittäin merkittävät.

Lisäksi ehdotusta tulisi täydentää erityisellä säännöksellä siitä, että teleyrityksellä ja tiedonsiirtäjällä on aina oikeus huolehtia verkkojen ja palvelujen tietoturvasta ja ryhtyä välittömästi toimiin häiriön korjaamiseksi tietoyhteiskuntakaaren 272 ja 273 § tarkoitetulla tavalla tiedustelutoimenpiteistä huolimatta. 

Kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä jää riippumaan viranomaisten päätöksistä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja. Käytäntöihin liittyvät asiat on tarve käydä perusteellisesti läpi ja ohjeistaa, jotta käsittely on mahdollisimman sujuvaa ja tehokasta.

Kustannusten korvauksen rakenne

Ehdotuksen 95 ja 96 §:n mukaan teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille korvattaisiin välittömät kustannukset, jotka johtuvat viranomaisen avustamisesta ja tietojen antamisesta. Kustannusten korvaamisesta päättäisi tiedusteluviranomainen. Ehdotus perustuu malliin, jossa tiedonsiirtäjien verkkoon rakennettaisiin liityntäpisteitä, joista liikenne siirrettäisiin tiedustelujärjestelmiin. Näiden liityntöjen ja tiedonsiirtojärjestelmien ainoa tarkoitus on tiedustelun mahdollistaminen. Tällöin on oltava selvää, että sekä tietojensiirtojärjestelmistä, niistä aiheutuvista kustannuksista että itse tiedoista vastaa valtio. Näin ollen pykäliä on syytä täsmentää siten, että on selvää että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on oikeus täyteen korvaukseen 72 § tarkoitetun kytkennän avustamisesta aiheutuvista kustannuksista.

Ehdotettu malli, jossa korvauksen suuruuden päättäisi tiedusteluviranomainen, ei ole toimiva, koska käytännössä tiedusteluviranomaiselle annettu oikeus määrittää korvauksen suuruus johtaa tilanteeseen, jossa joitakin teleyritykselle tai tiedonsiirtäjälle aiheutuneita kustannuksia korvattaisiin sotilastiedusteluviranomaisten vapaan harkinnan mukaan. Ehdotettu valitustie hallinto-oikeuteen ei takaa liioin teleyritysten eikä tiedonsiirtäjän asemaa, koska hallinto-oikeuksien tuntuma siviilioikeudelliseen vahingonkorvausoikeuden käytäntöön on väistämättä ohut.

Ehdotetun pykälän 1 momenttia tulee muuttaa siten, että lause, jonka mukaan korvauksen maksamisesta päättää suojelupoliisi, korvataan lauseella, jonka mukaan korvauksen maksaa suojelupoliisi. Jos korvauksen määrittäjäksi tarvitaan jokin viranomaistaho, tulee sen olla riippumaton, jolloin luonteva valinta olisi Viestintävirasto, samalla tavoin kun tietoyhteiskuntakaaren 299 §:ssä on tehty. Ehdotettu sääntely lisäisi myös tarpeettomasti muutoksenhakuviranomaisten työtaakkaa.

Lopuksi

FiCom pitää perusteltuna työryhmän mietinnön tavoitetta valmistella asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom uskoo, että edellä esitettyjen havaintojen huomioiminen ehdotusten jatkovalmistelussa edistää hankkeen tavoitetta siten, että viranomaisten ja teleyritysten välinen yhteistyö toimii käytännössä parhaalla mahdollisella tavalla, ja että sääntely kannustaa tehokkaiden tiedustelumenetelmien käyttöön.


16.6.2017

FiComin lausunto ehdotuksesta siviilitiedustelulainsäädännöksi

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kannattaa työryhmän ehdotuksen tavoitetta valmistella Suomeen asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom esittää työryhmän ehdotukseen eräitä käytännön tarkennuksia, jotka liittyvät ehdotetun sääntelyn käytännön toiminnan varmistamiseen ottaen huomioon tietoliikennealan viestinnän luottamuksellisuutta ja sitä kautta teleyritysten toimintaa ohjaava erityissääntely.

Pääviestit

  • FiCom kannattaa tavoitetta viranomaisten tehtävien säätämisestä selkeällä ja tarkkarajaisella tavalla. Selkeällä sääntelyllä varmistetaan toimiva viranomaisten ja teleyritysten yhteistyö.
  • Ehdotusta tulee eräiltä osin selkeyttää ja tarkentaa, jotta valmisteltava lainsäädäntö toimii käytännössä. Tarkennukset liittyvät tiedonsiirtäjinä toimivien teleyritysten aseman selkiyttämiseen ja sääntelyn toimintaan käytännön tilanteissa.
  • Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää, mutta eivät kerää siitä tietoa. Tiedustelun asiantuntemuksen on oltava tiedusteluviranomaisilla. Teleyritysten rooli on ainoastaan mahdollistaa tiedustelun toteuttaminen niitä velvoittavan yksiselitteisen ja tarkkarajaisen sääntelyn mukaisesti.
  • Sääntelyllä on turvattava teleyritysten kyky huolehtia viestintäpalvelujen laadusta ja palvelujen jatkuvuudesta sekä viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojasta tietoyhteiskuntakaaressa säädetyllä tavalla.
  • Ehdotuksia tiedonsiirtäjän myötävaikutusvelvollisuudesta ja salaisesta laitteen asentamisesta tulee täsmentää.
  • Teleyrityksellä tulee olla oikeus täysimääräiseen korvaukseen kaikesta viranomaisten avustamisesta.

Teleyritysten ja viranomaisten yhteistyö: tarkkarajaisella lainsäädännöllä toimiva käytäntö

Ehdotetuissa poliisilain muutoksessa ja siviilitiedustelulakiesityksessä eri osapuolten roolit on pääasiassa pidetty selkeinä. Teleyritykset välittävät asiakkaidensa viestintää tarkasti säännellyssä ympäristössä. Pääasiassa tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014) annettu sääntely pyrkii turvaamaan viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojan ja viestintäverkkojen ja -palvelujen käytön jatkuvuuden ja turvallisuuden. Tietoyhteiskuntakaaren 17 luku sallii operaattoreiden käsitellä asiakkaiden viestintään liittyviä tietoja vain erikseen säädetyissä yhteyksissä. Teleyritykset eivät seuraa asiakkaidensa viestintää ja käsittelevät viestintään liittyviä tietoja vain viestinnän välittämiseksi, laskutusta ja teknistä kehittämistä varten. Lisäksi teleyritykset voivat käsitellä viestintää tietoturvan varmistamiseksi.

Tiedonsiirtäjinä toimivilla teleyrityksillä ei ole tiedusteluun tarvittavaa tietoa eikä yksityiskohtaista tietoa asiakkaidensa viestinnästä. Tiedustelun kohdentamiseen tarvittavan tiedon on oltava toimivaltaisella viranomaisella. Tiedonsiirtäjien ja viranomaisten yhteistyön tulee perustua selkeään ja tarkkarajaiseen sääntelyyn. Lisäksi yksittäisiä toimenpiteitä tulee edeltää tuomioistuinkontrolli.

Tarkennukset viranomaisten avustamiseen

Ehdotetun uuden poliisilain 5 a luvun 15 § mukaan suojelupoliisilla olisi oikeus asentaa salaa valvontaan, seurantaan tai tarkkailuun soveltuva laite toimenpiteen kohteena olevaan esineeseen tai tilaan. Säännöksen soveltamisalasta on luvun 2 §:ssä suljettu pois kotirauhan perusteella vakituiseen asumiseen käytettävä tila. Viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojan perusteella keinon käyttö tulisi sulkea pois myös yleisten viestintäverkkojen sekä tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajien osalta.

Teleyritysten on käytännössä hyvin vaikea huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 29 luvun mukaisista viestintäverkkojen laatuvaatimuksista, jos viranomaisilla on oikeus omatoimisesti päästä teleyritysten tietämättä niiden laitetiloihin ja kytkeä verkkoihin teleyritysten tietämättä laitteita. Teleyritykset käsittelevät toiminnassaan käytännössä kaikkien yli kouluikäisten suomalaisten henkilötietoja. Paitsi viestintälainsäädännön ja palveluiden käyttäjien yksityisyyden suojan, myös toukokuussa 2018 voimaantulevan yleisen henkilötietoasetuksen tietoturvaloukkauksien seuraamusten vuoksi on ehdottoman tärkeää, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta päästä salaa yleisten viestintäverkkojen laitetiloihin. Ulkopuolisten yksityisyyden suojaamiseksi kielto on tarpeen ulottaa koskemaan myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin.   

Tämän keinon käyttämistä tulisi edeltää myös tuomioistuimelta saatava lupa.

FiCom esittää, että poliisilain 5 a luvun ehdotettua 2 §:n 3 momenttia tarkennetaan seuraavasti:

2 § Tiedustelumenetelmien käytön edellytykset

--------

Tiedustelumenetelmää ei saa kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään tilaan. Tämän luvun 15 §:ssä tarkoitettua laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentamista ei saa kohdistaa yleiseen viestintäverkkoon eikä tietoyhteiskunnan palveluun eikä yleisen viestintäverkon taikka tietoyhteiskunnan palvelun tarjoamiseen käytettävään tilaan. Peitetoiminta on kuitenkin asunnossa sallittua, jos sisäänkäynti tai oleskelu tapahtuu asuntoa käyttävän aktiivisella myötävaikutuksella. Tiedustelumenetelmän käyttö on lopetettava ennen päätöksessä mainitun määräajan päättymistä, jos käytön tarkoitus on saavutettu tai sen edellytyksiä ei enää ole.

Perustelu:

Pykälän 3 momentissa olisi tarpeen kieltää myös luvun 15 §:ssä tarkoitettu laitteen, menetelmän tai ohjelmiston asentaminen salaa yleiseen viestintäverkkoon tai viestintäverkon tarjoamiseen käytettävään tilaan. Kielto olisi tarpeen muiden kuin tiedustelun kohteena olevien viestintäpalvelujen käyttäjien yksityisyyden suojaamiseksi sekä sen turvaamiseksi, että teleyritykset voivat huolehtia tietoyhteiskuntakaaren 243 §:ssä tarkoitetuista viestintäverkon ja viestintäpalvelun laatuvaatimuksista. Tiedusteluun nähden ulkopuolisten henkilöiden yksityisyyden suojaamiseksi on tarpeen laajentaa kielto myös tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajiin.

Poliisilain 61 §:n muuttaminen

Samalla perusteella, kun suojelupoliisilta tulisi kieltää salainen laitteen asentaminen yleiseen viestintäverkkoon, tulee nykyiseen poliisilain 61 §:ään tehdä muutos, jossa poistettaisiin laista poliisin mahdollisuus toteuttaa telekuuntelu tai televalvonta poliisin omilla laitteilla. FiComin tietojen mukaan poliisi ei ole tätä mahdollisuutta käytännössä käyttänyt ja mahdollisuudet sen käyttöön käyvät hetki hetkeltä vähäisemmiksi tekniikan ja viestintäverkkojen toteuttamiseen käytettävien laitteiden kehittyessä.

Tiedonsiirtäjän tietojenantovelvollisuus

Ehdotus perustuu mallille, jossa tiedonsiirtäjä antaisi tiedusteluviranomaisille tietoja verkon toteuttamisesta erityisesti sen selvittämiseksi, missä viestintäverkon osassa muun kuin staattisen tietoliikenteen voidaan olettaa ylittävän Suomen raja ja jotka ovat tarpeen viestintäverkon osan yksilöimiseksi tietoliikennetiedustelun lupavaatimusta ja -päätöstä varten. Tältä osin siviili- ja sotilastiedusteluehdotukset nivoutuvat yhteen, kun samat tiedot on annettava myös Puolustusvoimien tiedustelulaitokselle.

Ehdotettua tiedonsiirtäjän tietojenantovelvollisuutta on syytä täsmentää viranomaisten ja tiedonsiirtäjien toimivan yhteistyön takaamiseksi. Ensi sijassa kohdentamistiedon tulisi tulla tiedusteluviranomaisilta itseltään, ottaen huomioon, että sotilastiedustelulain 5 luvussa ehdotetaan tähän liittyviä tiedonhankintaoikeuksia ja sotilastiedustelulakiehdotuksen 15 §:n mukaan sotilastiedusteluviranomaisen on toimittava yhteistyössä suojelupoliisin kanssa. Tiedonantovelvoitteeseen tulisi myös kytkeä tuomioistuinprosessi, jotta pyyntöjen sisältö tulisi riippumattoman tahon arvioitavaksi ja prosessi olisi läpinäkyvä. Pykälää tulee täsmentää sisällöltään siten, että tiedonsiirtäjälle on selvää, mitä tietoja tämän tulee suojelupoliisille antaa. Tiedonsiirtäjien toimintaa säädellään tietoyhteiskuntakaaressa (917/2014), jonka yksityiskohtaiset säännökset ohjaavat sekä tiedonsiirtäjien, mutta myös laajemmin viestinnän välittäjien toimintaa. Viestinnän välittäjien tulee ottaa toiminnassaan huomioon viestinnän luottamuksellisuuden loukkaamisesta seuraava rangaistusuhka. Tästä syystä tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa tietojenantovelvollisuus on kytkeä siihen tuomioistuinprosessi.    

Pykäläehdotus:

22 §

Tiedonsiirtäjän tietojenantovelvollisuus

Tiedonsiirtäjän on tuomioistuimen päätöksen mukaisesti ilman aiheetonta viivästystä annettava suojelupoliisille sen yksilöidystä pyynnöstä liikenteen reitittymistä koskevat tiedot, jotka ovat tarpeen viestintäverkon osan yksilöimiseksi tietoliikennetiedustelun käyttöä koskevaa lupavaatimusta ja -päätöstä varten. Tuomioistuin päättää tietojenantamisvelvoitteesta suojelupoliisin päällystöön kuuluvan poliisimiehen vaatimuksesta. Hakemuksessa on ilmoitettava suojelupoliisin hallussa olevat yksityiskohtaiset tiedot, joiden perusteella se verkon osa, josta tiedot on annettava, on mahdollista yksilöidä. Päätös ei saa koskea yksittäistä tiedonsiirtäjän asiakasta tai yksittäisen asiakkaan viestintää.

Perustelu:

Pykälässä säädettäisiin tiedonsiirtäjän velvoitteesta antaa suojelupoliisille tietoja viestintäverkon reitittymisestä siten, että suojelupoliisi voi tehdä tuomioistuimelle ehdotetussa 7 §:ssä tarkoitetun hakemuksen ja siinä yksilöidä pykälän 2 momentin 5 kohdassa tarkoitetun verkon osan, johon tiedustelu kohdennetaan.

Tietojenantovelvollisuus ehdotetaan tapahtuvaksi tuomioistuimen päätöksellä. Tämä on tarpeen, jotta pyyntö on riittävän tarkasti kohdistettu ja yksilöity ja että tiedonsiirtäjälle annettavasta päätöksestä tulee riittävän täsmällinen. Päätöksessä ei voitaisi velvoittaa tiedonsiirtäjää luovuttamaan suojelupoliisille yksittäistä tai useampaa yksittäistä asiakasta tai tämän viestintää koskevia tietoja vaan päätös velvoittaisi tiedonsiirtäjän luovuttamaan ainoastaan liikenteen reitittymisestä sellaiset tekniset tiedot, joilla tarvittava verkon osa saadaan yksilöityä.

Jos tuomioistuimen lupaa pidettäisiin vastoin FiComin näkemystä ylimitoitettuna, on säännöstä joka tapauksessa syytä täsmentää siten, että tiedot koskevat ainoastaan liikenteen teknistä reitittymistä eivätkä yksittäistä asiakasta tai asiakasorganisaatiota. Tiedonsiirtäjiä ei voida velvoittaa luovuttamaan yksilöitävissä olevaa asiakasta tai tämän viestintää koskevia tietoja. Vaihtoehtoinen tapa ensisijaiselle tuomioistuinmenettelylle olisi se, että tiedonsiirtäjät velvoitettaisiin luovuttamaan Viestintävirastolle puolivuosittain tiedot liikenteen reitittymisestä ja säädettäisiin suojelupoliisin oikeudesta saada tiedot Viestintävirastolta.

Vastuut

Siviili- ja sotilastiedusteluehdotusten tavoitteena on luoda järjestelmä, jossa tiedonsiirtäjän verkoista siirretään suuria määriä luottamuksellista viestintää koskevia tietoja tiedustelijan haltuun. Tiedusteluviranomaisten haltuun saattaa tällöin siirtyä myös suuria määriä tietoja, jotka eivät liity itse tiedustelutehtävään. Viestintään liittyvien välitystietojen luottamuksellisuudesta on erikseen säädetty tietoyhteiskuntakaaressa. Ehdotetuissa säännöksissä on tämän vuoksi tärkeää nimenomaisesti todeta, että tiedonsiirtäjän verkkoihin toteutetusta kytkennästä tiedusteluviranomaisille siirtyvien tietojen osalta vastuu tiedoista on yksinomaan tiedusteluviranomaisella.

Lisäksi ehdotukseen tulee ottaa yleinen vastuusäännös, jossa todetaan, että tiedustelumenetelmien käytöstä tai kytkennästä tiedonsiirtäjälle tai teleyritykselle aiheutuvasta vahingosta vastaa täysimääräisesti valtio. Vastuiden oikean kohdentumisen vuoksi on välttämätöntä, että tiedusteluviranomaisilla ei ole mahdollisuutta kohdistaa salaisia tiedustelumenetelmiä yleisiin viestintäverkkoihin tai tietoyhteiskunnan palveluihin. 

Kustannusten korvaaminen

Ehdotetuista säännöksistä johtuisi teleyrityksille ja tiedonsiirtäjille kustannuksia, joiden määrä riippuisi poliisilain ehdotetun 5 a luvussa tarkoitettujen menetelmien sekä siviilitiedustelulaissa tarkoitetun tiedustelun ja tiedonsiirtäjiltä vaadittavien toimenpiteiden kokonaismäärästä. Tiedustelumenetelmien tai -toimenpiteiden kokonaismäärä ei ole teleyritysten eikä tiedonsiirtäjien ennakoitavissa eikä kontrolloitavissa. Esityksen perusteella ei liioin pysty ennakoimaan, minkälaisiksi tiedustelutoimenpiteistä johtuvat kustannukset tulisivat teleyrityksille tai tiedonsiirtäjille muodostumaan. Joka tapauksessa on selvää, että teleyrityksiin ja tiedonsiirtäjiin tulisi ehdotuksen perusteella olemaan yhteydessä sellaisia uusia tahoja, joille nykyiset viranomaisyhteistyön käytännöt eivät ole niiden päivittäisessä toiminnassa tuttuja.

Vuoden 2015 alusta muuttuneen tietoyhteiskuntakaaren kustannusten korvauskäytännön mukaan teleyritykset eivät ole enää saaneet korvausta viranomaisten avustamisesta aiheutuneesta työstä, mutta järjestelmäkustannukset on edelleen korvattu. Ehdotuksessa poliisilain tiedustelumenetelmistä aiheutuvat toimenpiteet korvattaisiin tietoyhteiskuntakaaren mukaan.

Tiedustelun säädösympäristöä muuten kehitettäessä on syytä oikaista kustannusten korvauksen sääntely siten, että teleyrityksillä ja tiedonsiirtäjillä on aina oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuneista kustannuksista. Nykyinen käytäntö on omiaan johtamaan tehottomiin toimintatapoihin, kun järjestelmien kehittämisen asemesta tyydyttäisiin ei-korvattaviin manuaalisesti tehtäviin toimenpiteisiin.

Näin ollen tietoyhteiskuntakaaren 299 pykälään tulisi tehdä seuraava muutos:

Pykälämuutos (tietoyhteiskuntakaari)

299 §

Viranomaisten avustamisesta aiheutuneet kustannukset

Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus yksinomaan viranomaisen avustamiseksi hankittujen järjestelmien, laitteistojen ja ohjelmistojen investoinneista ja ylläpidosta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Teleyrityksellä on oikeus saada valtion varoista korvaus myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Kustannusten korvaamisesta päättää tarvittaessa Viestintävirasto.

Perustelut:

Myös viranomaisen määräämästä toimenpiteestä tulisi saada korvaus kumotun viestintämarkkinalain 98 §:n mukaisesti, koska nämä toimenpiteet aiheuttavat teleyrityksille perusteettomia, heistä riippumattomia kustannuksia. Muutos on ajankohtainen myös tiedustelulakien kannalta.

Vastaavasti tietoyhteiskuntakaaren 323 §:stä tulisi poistaa kohdat, joissa edellytetään, että teleyritys luovuttaa tiedot viranomaiselle korvauksetta.

Siviilitiedustelun osalta kustannukset korvattaisiin siviilitiedusteluehdotuksen 23 §:n mukaan lähtökohtaisesti kokonaisuudessaan, mutta korvauksen suuruuden päättäisi suojelupoliisi. Ehdotettu malli ei ole toimiva, koska käytännössä korvauksen maksavalle taholle ehdotuksessa annettu oikeus määrittää korvauksen suuruus johtaa tilanteeseen, jossa joitakin tiedonsiirtäjälle aiheutuneita kustannuksia korvattaisiin suojelupoliisin vapaan harkinnan mukaan. Ehdotettu valitustie hallinto-oikeuteen ei takaa liioin tiedonsiirtäjän asemaa, koska hallinto-oikeuksien tuntuma siviilioikeudelliseen vahingonkorvausoikeuden käytäntöön on väistämättä ohut.

Ehdotetun pykälän 1 momenttia tulee muuttaa siten, että lause, jonka mukaan korvauksen maksamisesta päättää suojelupoliisi, korvataan lauseella, jonka mukaan korvauksen maksaa suojelupoliisi. Jos korvauksen määrittäjäksi tarvitaan jokin viranomaistaho, tulee sen olla riippumaton taho, jolloin luonteva valinta olisi Viestintävirasto, samalla tavoin kun tietoyhteiskuntakaaren 299 §:ssä on tehty.

23 §

Korvaus tiedonsiirtäjälle

Tiedonsiirtäjällä on oikeus saada valtion varoista korvaus 22 §:ssä tarkoitetusta tietojen antamisesta aiheutuneista välittömistä kustannuksista. Korvauksen maksamisesta päättää suojelupoliisi. Korvauksen maksaa suojelupoliisi.

-----------

Korvaus tiedonsiirtojärjestelmien kustannuksista

Siviili- ja sotilastiedustelulakiehdotukset perustuvat malliin, jossa tiedonsiirtäjien verkkoon rakennettaisiin liityntäpisteitä, joista liikenne siirrettäisiin tiedustelujärjestelmiin. Näiden liityntöjen ja tiedonsiirtojärjestelmien ainoa tarkoitus on tiedustelun mahdollistaminen. Tällöin on oltava selvää, että sekä tietojensiirtojärjestelmistä, niistä aiheutuvista kustannuksista että itse tiedoista vastaa valtio.

Lopuksi

FiCom pitää perusteltuna työryhmän mietinnön tavoitetta valmistella asianmukainen säädöspohja tiedustelutoiminnalle ja näin parantaa Suomen turvallisuutta sekä valtion johdon tiedonsaantia vakavista kansainvälisistä uhkista. FiCom uskoo, että edellä esitettyjen havaintojen huomioiminen ehdotusten jatkovalmistelussa edistää hankkeen tavoitetta siten, että viranomaisten ja teleyritysten välinen yhteistyö toimii käytännössä parhaalla mahdollisella tavalla, ja että sääntely kannustaa tehokkaiden tiedustelumenetelmien käyttöön.


12.6.2017

Lausunto maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Ympäristöministeriölle
Asia: YM026:00/2017

Ympäristöministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta (luonnos), valtioneuvoston asetukseksi maankäyttö- ja rakennusasetuksen eräiden säännösten kumoamisesta sekä ympäristöministeriön asetukseksi asuin-, majoitus- ja työtiloista. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Tavanomaisten matkaviestinyhteyksien käytön varmistaminen 117 j § 2 mom

Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat yhteiskunnassa välttämättömyys ja käyttäjille perustarve. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä.

FiCom pitää positiivisena, että luonnoksessa on tunnistettu sisätilakuuluvuuden merkitys ja ryhdytty niihin toimenpiteisiin, joihin eduskunta on valtioneuvostolle antamassaan vastauksessaan sisältyvässä lausumassa edellyttänyt (EV 189/2016 vp – HE 220/2106). FiCom kannattaa sitä, että sisätilakuuluvuuden varmistaminen sisällytetään rakennuslainsäädäntöön ja esitettyä mallia, jossa teknisistä seikoista säädettäisiin asetustasolla. Luonnoksessa tosin ehdotetaan, että liikenne- ja viestintäministeriö määrittää vähimmäistason matkaviestinten sisätilakuuluvuudelle (RF-kuuluvuus). Tämä saattaa olla jossain määrin ongelmallista, sillä yhden lukuarvon määrittely ei ole teknisesti mahdollista; kuuluvuus riippuu käytettävästä taajuusalueesta, ja lisäksi rakennusten sallitun vaimennuksen määrittely on epäselvä. Juridisesti on huomioitava, että verkkotoimilupien ehdoissa on eroja (GSM, UMTS, LTE), eikä FiCom kannata myönnettyjen toimilupien muuttamista tältä osin.

Luonnoksessa esitetään sisätilakuuluvuuden edellytykseksi mallia, jossa varmistettaisiin vain hätäpuhelujen ja –viestien toimivuutta. Jos hätäviestin lähettäminen tai hätäkeskukseen soittaminen on mahdollista, säännöksen perusteluiden mukaan silloin on oletettavasti mahdollista myös muu matkaviestinten tavanomainen käyttö. FiCom ei pidä ehdotusta tältä osin riittävänä, koska se sisältää huomattavia epävarmuustekijöitä sisätilakuuluvuuden mahdollistamiseksi, joten säännöksen soveltamisalaa olisi tarpeellista laajentaa.

Kaiken liikenteen siirtyessä enenevässä määrin ja lopulta kokonaan IP-pohjaiseksi, kaistan tarve lisääntyy jatkossa. Hätäpuheluiden ja -viestin lisäksi tulee huomioida erilaiset matkaviestiverkon kautta tapahtuvat käyttö- ja kapasiteettitarpeet eri käyttäjäryhmille. Tällaisia ovat muun muassa pelastus- ja turvallisuusviranomaiset, erilaiset hälytysjärjestelmät, Internet of Things (IoT) ja datan käyttö. FiCom korostaa, että toimintakriittinen viranomaisverkko ja sen päällä käytettävät viestintäpalvelut ovat siirtymässä mobiiliverkkopohjaiseen langattomaan laajakaistaratkaisuun (4G/5G).

Ehdotettu 117 j §:n 2 momentti on oikeansuuntainen, mutta sitä tulisi muuttaa siten, että siinä huomioitaisiin hätätilanteiden kutsun lisäksi tarve käyttää tavanomaisia matkaviestinpalveluja, mukaan lukien langattomat laajakaistapalvelut. Mainituilla perusteilla FiCom ehdottaa 117 j §:n 2 momentin muuttamista seuraavasti:

[…] Asuin-, majoitus- ja työtiloja sisältävän rakennuksen on oltava teknisiltä ratkaisuiltaan sellainen, että rakennuksessa oleskelevilla henkilöillä on edellytykset käyttää tavanomaisia matkaviestinyhteyksiä ja kutsua hätätilanteessa apua matkaviestinten avulla, ellei kysymyksessä ole rakennus, jonka sisätilakuluvuutta on vaimennettava turvallisuuden takia.

Sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentaminen rakennuttajalle 117 j § 1 mom

Rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneiden sisätilakuuluvuuden kustannusten kohdentuminen on hieman epäselvä. Säännöksessä (117 j §) puhutaan rakennushankkeeseen ryhtyvästä, ja perusteluissa todetaan, että hankkeeseen ryhtyvällä tulisi olla mahdollisuus toteuttaa matkaviestinten sisätilakuuluvuuden edellytykset kustannustehokkaasti (s. 18). Tältä osin säännöksen perusteluita tulisi tarkentaa esimerkiksi siten, että rakennuslain velvoitteiden täyttämisestä aiheutuneet kustannukset kuuluvat rakennuttajan vastuulle, ei teleyritykselle, ellei se ole rakennuttaja.

 

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

Pages