20.11.2019

Rutkasti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia

Mobiiliverkkojen kehitys on ollut huimaa. Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa harvojen herkusta, ”raahattavista” matkapuhelimista, on tullut kaikkien taskussa kulkevia tietokoneita ja katselulaitteita.

Suomessa on oltu edistyksellisesti etukenossa niin mobiiliteknologian kehittämisessä kuin sen käyttöönotossa. Meillä on yli 9 miljoonaa matkaviestinliittymää, ja käytämme eniten mobiilidataa maailmassa. Tämä osoittaa, että suomalaiset ovat mobiilikansaa.

Rohkea ja ennakkoluuloton taajuuspolitiikka on osaltaan mahdollistanut teknologian kehittämisen ja myös kannustanut ja rohkaissut operaattoreita tekemään merkittäviä investointeja. Usein unohdetaan, että Suomessa teleala investoi viestintäverkkoihin joka vuosi yli puoli miljardia euroa.

Investointien ansiosta lähes kaikki kotitaloudet ovat jo 4G-verkon peittoalueen piirissä, ja ensimmäisiä 5G-verkkoja avataan eri kaupungeissa. Kilpailtu markkina ja taajuuksien tehokas käyttö ovat osoittaneet toimivuutensa, kun suomalaiset ovat päässeet nauttimaan erinomaisista mobiilipalveluista. Johdonmukaista ja erinomaisia tuloksia saavuttanutta taajuuspolitiikkaa on hyvä jatkaa myös lähitulevaisuudessa, kun pohditaan 26 GHz:n alueen jakamista.

Vähemmän viivettä, enemmän kapasiteettia

Tähänastisessa mobiiliverkkoteknologioiden ja erityisesti datapalveluiden kehityksessä on ollut kyse ennen kaikkea yhteysnopeuksien kasvattamisesta. Toki 5G-verkot nostavat nopeudet aivan uudelle tasolle, jolloin voi syntyä ennennäkemättömiä palveluja ja innovaatioita, mutta lisäksi verkkoviiveet laskevat parhaimmillaan kymmenesosaan nykyisestä. Tämä mahdollistaa sellaisetkin toiminnot, jotka eivät salli viiveitä tiedon kulussa, esimerkiksi itseohjautuvan liikenteen ja erilaiset toiminnanohjausjärjestelmät.

5G:n myötä verkon kapasiteetti kasvaa kymmenkertaiseksi, mikä vähentää verkon ruuhkia. 5G-teknologia luo paitsi uusia liiketoimintamalleja, myös uudenlaisia työpaikkoja, eikä sovi unohtaa 5G:n merkitystä energiatehokkuuden lisääntymisessä ja päästöjen vähentämisessä.

Onko 5G kyberturvallista?

Samalla kun mobiilipalvelujen merkitys kasvanut ja käyttö levinnyt kaikkialle, on noussut esiin 5G-verkkojen kyberturvallisuus. Tämä ei ole sinänsä mitään uutta, koska jokaisen uuden teknologian mukana tulee enemmän tai vähemmän mahdollisia uhkatekijöitä. 5G:n uhkia voi tarkastella esimerkiksi yksityisyyden suojan ja toimintavarmuuden näkökulmista.

Entistä ohjelmistopohjaisempi 5G poikkeaa teknologisesti aiemmista matkaviestinverkoista, mikä edellyttää uudenlaista riskienhallintaa ja asettaa uusia vaatimuksia tietoturvallisuudelle. Kyberturvallisuuden korostuminen johtuu osittain siitä, että yhä useammat yhteiskunnan kriittiset palvelut, kuten sähköverkko, terveydenhuolto ja liikenne, ovat riippuvaisia tietoverkkojen toiminnasta.

Suomessa kyberturvallisuus on kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna hyvällä tasolla, ja tietoturvauhkiin on varauduttu. Tämän aseman saavuttaminen on vaatinut pitkäjänteistä työtä niin viranomaisilta kuin yksityisen puolen toimijoilta. Erityisesti suomalaisilla teleyrityksillä on ollut tässä keskeinen rooli, kuten Kyberturvalliskeskuksen johtaja Jarkko Saarimäki on todennut. Kyberturvallisuuskeskuksen ja teleyritysten aktiiviset ja toimivat suhteet sekä molemminpuolinen luottamus auttavat maamme kyberturvallisuuden edistämistä.

EU on kerännyt ja koostanut jäsenmailtaan tietoa 5G:n riskeistä ja tehnyt lokakuussa oman 5G-riskiarvion. Vuoden loppuun mennessä EU julkaisee riskien hallintaan konkreettisia keinoja sisältävän työkalupakin.

5G:n uhkia on pohdittava, analysoitava ja ennakoitava asiaan kuuluvalla vakavuudella.  Alan toimijat ottavat uhat huomioon ja varautuvat niihin monin tavoin myös osana normaalia liiketoimintaansa. Ne pyrkivät koko ajan parempaan, sillä kyberturvallisuudesta huolehtiminen on jatkuvaa työtä.

Yhteiskunnan kehitys edellyttää uuden teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Käsijarrusta vetämiselle ei ole mitään tarvetta: perusteeton pelottelu vain hidastaa turvallisen digitalouden edelläkävijyyttä Suomessa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

24.10.2019

Verkottunut maailma tarvitsee kyberturvaa

Tämänhetkisessä kansainvälisessä kyberturvallisuuskeskustelussa ajankohtaisia teemoja ovat muun muassa 5G-verkkojen ja tekoälyn käytön turvallisuus, tekoälyn eettisyys sekä esineiden internetiin ja automaatiojärjestelmiin liittyvät kysymykset.

Elämme pitkälle digitalisoituneessa ja verkottuneessa maailmassa, jossa kyberuhkien ja -riskien esiinnousu on tuonut kyberturvallisuuden jopa korkeimman tason poliittiselle agendalle: esimerkkinä tästä ovat tasavallan presidentti Sauli Niinistön hiljattain käymät, 5G-verkkojen turvallisuuta käsitelleet keskustelut Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kanssa.

5G-verkkojen ja niiden mahdollistamien palveluiden hyödyntäminen nähdään nykyisten LTE/4G-verkkojen tuomaa mobiilidatan laajaa käyttöä merkittävämpänä kehitysaskeleena. 5G mahdollistaa innovaatioita ja verkon uusia ominaisuuksia laajemmin hyödyntävien palveluiden ja sovellusten kehittämisen.

Pari viikkoa sitten julkaistu EU:n 5G-riskiarvio nostaa esiin mobiiliverkkojen ohjelmistopohjaisuuden lisääntymisen ja sen mukanaan tuomat riskit. Vuoden loppuun mennessä julkaistava "risk mitigation toolbox" tuo konkreettisia keinoja riskien hallintaan.

Kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä sääntelystä päätetään Suomessa, joten voimme yhteistyössä toimialan ja viranomaisten kanssa luoda parhaat mahdollisuudet 5G:n hyödyntämiselle ja siihen liittyvien riskien hallinnalle.

Suomi sai uuden kyberturvallisuusstrategian – alalla annettavaa sen toimeenpanoon

Vasta julkistettu Suomen kyberturvallisuusstrategia 2019 on tiivis esitys kyberturvallisuuden keskeisistä painopisteistä. Ne ovat

  1. kansainvälisen yhteistyön kehittäminen,
  2. kyberturvallisuuden johtamisen, suunnittelun ja varautumisen parempi koordinaatio sekä
  3. kyberturvallisuuden osaamisen kehittäminen.

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska kyberuhat ja -rikollisuus eivät tunne valtakunnan rajoja. Toisen kohdan kiinnostavia teemoja ovat mm. kyberturvallisuusjohtajan tehtävän perustaminen, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, välttämättömien palveluiden ja infrastruktuurien määrittäminen, Kyberturvallisuuskeskuksen tilannekuvatoiminnan vahvistaminen sekä yhteiskunnan kriittisten toimijoiden jatkuvuuden hallinnan edistäminen.

Kyberriskien ratkaisuksi esitetään usein yksityiskohtaista sääntelyä tai erilaisia sertifiointijärjestelyjä. Kyberongelmien ratkaiseminen puhtaasti regulaation keinoin on kuitenkin haastavaa ja voi johtaa innovaatioiden sekä niistä saatavien höytyjen vähenemiseen.

Alan teollisuudella on varmasti paljon annettavaa tulevan kehittämisohjelman määrittelyyn ja sen toimeenpanoon. Paras tapa edistää suomalaista kyberteollisuutta on hankkia siltä palveluja.

Rikollisuus siirtyy sinne, missä tapahtuu

Digitalisaatio ja kyberturvallisuus koskettavat kaikkia, vaikka sitä ei aina huomaisikaan.  Valtaosa ihmisistä on mukana sosiaalisessa mediassa ja tekee ostoksia sekä hoitaa pankki- ja viranomaisasioita verkossa.  Kiinteistöjä hallitaan etäkäyttöisillä automaatiojärjestelmillä ja teollisuudessa verkottuneet toiminnanohjausjärjestelmät muodostavat prosessien ytimen. Myös kuljetuslogistiikan ohjaus perustuu täysin tietojärjestelmiin.   

Toiminnan siirryttyä laajasti verkkoon rikolliset ovat tulleet perässä. Jo vuosia sitten laskettiin, että kyber- tai verkkorikollisuuden arvo maailmanlaajuisesti on huumerikollisuutta suurempi. Verkkorikollisuuden ilmenemismuodoista on viime aikoina julkisuudessa ollut ns. toimitusjohtajahuijauksia, kiristyshaittaohjelmia, uhkauksia palvelunestohyökkäyksillä ja kryptominingia.  Kuluttajiin on kohdistunut mm. pankki- ja käyttäjätunnusten kalastelua, tilauspetoksia ja kiristyshaittaohjelmia.

Ennakkovarautuminen ensisijaista

Kyberhäiriötilanteiden hallintaan liittyy myös lainsäädännöstä tulevia reunaehtoja. Huoltovarmuuskeskuksen Digipooli ja FiCom ovat julkaisseet selvityksen kyberhäiriötilanteiden juridisista kysymyksistä. Yksi selvityksen keskeisistä havainnoista on, että ilman sopimuksia ja riittävää ennakkovarautumista toimintamahdollisuudet häiriötilanteessa ovat huomattavan rajatut. Selvitystä ollaan paraikaa täydentämässä ja työstämässä ohjeistuksen muotoon.

On hyvä muistaa, että kaikki häiriöt eivät ole hyökkäyksiä, ja valtaosa häiriöistä johtuu edelleen erilaisista vioista ja virheistä. Tarvittavat varmennukset ja muut varajärjestelyt pystytään helpommin ottamaan huomioon, kun jo toimintaa suunniteltaessa ymmärretään sen kriittisyys. Vioista johtuvien häiriöiden hallinta ja vähentäminen vaatii pitkäjänteistä laadun kehittämistä, kyberturvallisuuden kehittämisen tapaan.

Kyberuhkia torjutaan monin tavoin

Kyberhyökkäyksistä puhutaan usein myyttisinä verkkohyökkäyksinä ja teknisesti monimutkaisina ja ennen tuntemattomia haavoittuvuuksia hyödyntävinä operaatioina.  Yleensä totuus on kuitenkin vähemmän dramaattinen. 

Hyökkääjä voi hankkia toimivat käyttäjätunnukset kalasteluviestillä tai vaikkapa puhelinsoitolla urkkien. "Oikeilla" käyttöoikeuksilla voi lähettää uskottavampia huijausposteja organisaation sisältä, hankkia tietoja tai tehdä kohteessa monia muita asioita.

Käyttäjien koulutus ja kaksivaiheinen tunnistaminen ovat tehokkaita keinoja riskin hallintaan. Mobiilivarmenteen käytön laajeneminen ja suomalaisten pankkien tunnistamisentekniikoiden muutokset ovat hyviä esimerkkejä varmuuden parantamisesta ja kuluttajien paremmasta suojaamisesta.

Puhelinten, työasemien, palvelinten ja muiden laitteiden ohjelmistopäivitykset voivat myös jäädä tekemättä. Käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen päivitysten nopea käyttöönotto niiden julkaisemisen jälkeen vähentää selvästi riskiä haavoittuvuuksien hyödyntämiseen.

 

Jaakko Wallenius on Elisan turvallisuusjohtaja.


19.9.2019

Kolme keinoa ICT-alan osaajapulan hillitsemiseksi

Nykypäivänä lähes jokaisen palvelun ja tuotteen takana on insinöörejä, koodareita, devaajia ja muita ICT-alan ammattilaisia. Heitä tarvitsemme myös tulevaisuudessa, mikäli haluamme pysyä kehityksen kärjessä. Osaajien tarve kasvaa jatkuvasti, ja välittömästi töitä löytyisi ainakin 7 000 ammattilaiselle. Miten voimme vastata kasvavaan kysyntään?

1. Aloitetaan ajoissa

Tämän päivän peruskoulussa höyrytään kirjainlyhenteestä STEAM (science, technology, engineering, arts & math). STEAM-opetuksen idea on antaa oppilaiden kokeilla, keksiä ja tutkia itse. Erillisten oppituntien sijaan projekteissa ammennetaan monialaisesta tekemisestä, jossa oppilas pääsee kehittämään omia ratkaisujaan tietoa yhdistelemällä. Tällaisissa projekteissa teknologia on olennaisessa roolissa: käyttämällä vaikkapa tietokoneen piirtoalustaa ja 3D-tulostinta pääsee oppilas hahmottamaan asioita moniulotteisesti ja aivan eri tavalla kuin kuuntelemalla. 

Esimerkiksi matematiikka, johon osa oppilaista suhtautuu kielteisesti, voi näyttäytyä aivan uudessa valossa, kun laskuilla saavutetaan jotakin näkyvää vaikkapa suunnitteluohjelmaa käyttäen. Hyödyntämällä teknologiaa opetuksessa voidaan oppilaissa sytyttää kipinä johonkin, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ennen kaikkea teknologian käyttäminen kehittää niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä ja etenkin ICT-alalla tarvitaan.

2. Houkutellaan oikeat osaajat 

Jotta alalle riittää ammattilaisia myös tulevaisuudessa, on koulutusta tietysti lisättävä. Sen lisäksi on kuitenkin tärkeää oikoa alaan liittyviä harhaluuloja ja houkutella siten opiskelijoiksi ihmisiä, jotka aidosti soveltuvat esimerkiksi ohjelmoijiksi. Monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että koodaus sopii ihmisille, jotka tykkäävät pelata yksin huoneessaan ja ovat siten näppäriä tietokoneen käyttäjiä.

Mielikuvassa saattoi olla perää aiemmin, mutta nykyään ala painottuu konsultti- ja freelancertyöhön. ICT-ala onkin miellettävä osittain palvelualaksi, jossa ollaan jatkuvasti tekemisissä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Kommunikaatiotaidot ovat nykyään siis yhtä tärkeitä kuin vaikkapa koodaustaidot, eikä syvä ymmärrys erilaisten käyttäjien tarpeista ole lainkaan pahitteeksi.

Tästä syystä myös aikuiskoulutusta on syytä kehittää: on kaikkien etu saada ICT-puolelle ihmisiä, joilla on aiempaa osaamista joltakin toiselta alalta ja siten uudenlaisia näkemyksiä ja ideoita. Sama koskee ulkomaisten osaajien houkuttelua Suomeen – koulutettujen ammattilaisten oleskelulupien saamista on sujuvoitettava, jos haluamme saada kaikki avoimet työpaikat täytettyä.

3. Pidetään perusta kunnossa

ICT-alalla jos missä varmaa on vain muutos. Niinpä yksittäisten asioiden tai koodikirjaston opettelu ei ole kovinkaan oleellista – tärkeää sen sijaan on asenteen ja opiskelutaitojen kehittäminen. Tästä huolimatta ei voida tuudittautua siihen, että kehitys kehittyy eikä aiemmin yleisillä taidoilla ole enää merkitystä.

Omista taidoistaan varmat konkarit ovat valikoivia töiden suhteen: trendikkäät buzzwordit eivät houkuta kokeneita koodareita, jotka tuntevat pystyvänsä parempaankin kuin valmiskirjastojen palapelin kokoamiseen. Näitä osaajia täytyy siis motivoida jollakin muulla kuin toimiston taukojoogalla ja artesaanikahvilla (jotka ovat sinänsä erittäin hyviä työpaikkaetuja).

Tässä työnantajalla on iso rooli: hyvä pomo ja rekryvastaava ymmärtävät, että "vanhentuneita" tekniikoita hallitseva ihminen voi olla yhtä hyvä tai parempikin omaksumaan uuden tekniikan kuin sertifikaatteja keräilevä vastavalmistunut. Molemmille löytyy varmasti sopivia hommia, kunhan oivaltaa, että erilaisten ihmisten persoonallisuuksia, osaamista ja kokemusta hyödynnetään parhaiten erilaisissa tehtävissä. Näinä pilvipalveluiden ja valmisalustojen aikana on hyvä muistaa, että tarvitsemme edelleen myös heitä, jotka hallitsevat syvän tason ohjelmoinnin ja raudan.

Tämä aihe liittyy

Jarkko Huhtaniitty on HP Finlandin toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen jäsen.


10.9.2019

Digitalisaation edelläkävijämaat - yhdistykää! 

Suomi on parhaillaan Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Ennen Suomea vetovastuu oli Romanialla, ja Suomi luovuttaa puheenjohtajuuden Kroatialle. Teknologiselta kehitykseltään Suomi poikkeaa merkittävästi näistä kahdesta muusta maasta. Lähes millä tahansa mittarilla Suomi ja suomalaiset ovat digitalisaatiossa todella ison askeleen Romaniaa ja Kroatiaa edellä. Euroopan unionin haaste on digitaalisen kehityksen merkittävä eriasteisuus.

Euroopan unionin alueelle ei kauniista ajatuksista huolimatta ole syntynyt teknologisen kehityksen ja innovaatioiden keskusta, Euroopan omaa Piilaaksoa. Ja kun omaa ei synny, houkutus edes estää muiden liiketoimintaa kasvaa. Samaan aikaan protektionistinen kauppapolitiikka nostaa monessakin jäsenmaassa kannatustaan, ja paine ja halu reguloida EU:n ulkopuolisia toimijoita ja digitaloutta kasvaa.

Digiveron valmistelu EU:ssa oli pelottava esimerkki siitä, miten keskeneräisenä asioita viedään eteenpäin niiden vaikutuksia arvioimatta.  Ensin liikevaihtoon perustuva digiveroesitys kaventui koskemaan vain sähköistä markkinointia, ja lopulta se kaatui kokonaan. Digivero on niin merkittävä hanke, että se kannattaa luoda hyvin harkiten ja mahdollisimman suurella globaalilla yhteisymmärryksellä. Siihen tarvitaan leveät hartiat esimerkiksi OECD:n kautta.

Tekijäoikeusdirektiivin valmistelu ei myöskään saa hyvää arvosanaa. Tavoite oli yhtenäistää tekijänoikeuslainsäädäntöä EU-maissa, mutta kärkihankkeet olivat kaikki kohdennettu amerikkalaisten alustojen toiminnan rajoittamiseen. Esimerkiksi Suomessa vahva peliteollisuus on huolissaan direktiivin vaikutuksista. Peleistä on nopeasti tullut digitaalisten jakelualustojen ja suoratoistopalveluiden keskeistä sisältöä videoiden ja musiikin rinnalle, mikä on tehnyt alustoista peleille merkittävän markkinointikanavan.

Direktiivin kannattajien tulevaisuuskuvissa EU-maissa on omat EU:ssa innovoidut ja rakennetut sosiaalisen median kanavat, joita eurooppalaiset kuluttajat pääsääntöisesti käyttävät. On hienoa, jos ja kun kehitys tuo eurooppalaisia vaihtoehtoja markkinoille, mutta tukevatko tekijänoikeusdirektiivin keinot tätä kehitystä vai peräti hidastavat? Suomi vastusti monen muun jäsenmaan kanssa tekijänoikeusdirektiiviesitystä, joka valitettavasti lopulta hyväksyttiin.

Protektionistisen asenteen sijaan EU:n on edistettävä ja lainsäädännöllisesti ohjattava asioita, joilla Eurooppa voi olla edelläkävijä. EU-maiden yleinen digikehityksen hitaus turhauttaa. Edelläkävijämaiden on aktiivisesti rakennettava Eurooppaan sellainen toimintaympäristö, jonne syntyy innovaatiohubeja. Osaamiseen ja tutkimukseen tarvitaan merkittävää EU-tason panostusta.

EU:n pitää löytää yhteiset pelisäännöt niin tekoälyn etiikan kuin oman datan hallinnan kasvattamiseksi. Edelläkävijämaiden, kuten Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin, on otettava johtava rooli, ja varmistettava, ettei EU:n digikehitys kulje hitaimman tai protektionistisimman maan vauhdilla. Strategiselle johtajuudelle on digipolitiikassa huutava tarve, jotta tekijänoikeusdirektiivin ja digiverosotkun kaltaisilta hankkeilta vältyttäisiin uuden komission aikana.

 

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

22.8.2019

Suomi tarvitsee kipeästi vihreitä datatehtaita

Maailmassa liikkuvan data määrä kasvaa vuosittain noin 20 prosentilla. Voimakas kasvu paisuttaa globaalia datakeskusliiketoimintaa, mikä tarjoaa Suomellakin houkuttelevia mahdollisuuksia.

Suomen haasteita datakeskusliiketoiminnassa ovat syrjäinen sijainti ja alan asiantuntijoiden ja resurssien rajallinen määrä. Kooltaan jättimäiset tiedon hypertehtaat hakeutuvat ensisijaisesti keskeisille paikoille parhaiden tietoliikenneyhteyksien äärelle ja asiakkaiden lähelle. Euroopassa tällaisia kaupunkeja ovat Lontoo, Pariisi, Amsterdam ja Frankfurt.

Hypertehtaita pyörittävät it-alan jättiläiset kuten Google, Microsoft ja Amazon. Googlehan rakensi jo kymmenen vuotta sitten Haminaan noin 100 megawatin hyperskaalan datakeskuksen, jonka koon se ilmoitti tänä kesänä tuplaavansa lähivuosina.

Eurosentin kymmenesosalla on väliä

Hypertehtaiden rakennuspäätöksissä eurosentin kymmenesosillakin on väliä. Datakeskukset tarvitsevat toimintaansa valtavasti sähköenergiaa, minkä vuoksi sähkön hinnalla on keskeinen merkitys rakentamispäätöksissä. Sähköä kuluu paitsi palvelinten pyörittämiseen myös palvelinsalien viilentämiseen. Niinpä pohjolan viileämpi ilmasto edesauttoi Googleakin sijoittamaan yhden datakeskuksensa juuri Haminaan.

Googlella on iso datatehdas myös Tanskassa. Facebook puolestaan on rakentanut keskuksia Luulajaan ja Kööpenhaminaan. Myös Amazon on sijoittanut omia laitoksiaan Tanskan pääkaupunkiin.

Asiakkaat haluavat pyörittää omia palveluitaan yhä useammin pilvessä. Ja yhä useammin tuo pilvi sijaitsee Suomen ulkopuolella. Kehitys on johtamassa siihen, että alamme olla ehkä liiankin riippuvaisia ulkomaisista palveluista. Samaan aikaan IT:stä on tullut yhä kriittisempi osa yritysten toimintaa, ja niiden toiminta vaarantuisi merkittävästi, mikäli joku päättäisi vääntää pilvihanat kiinni.

Vaikka pilvipalvelut ovat tulleet jäädäkseen, niin kaikkea ei kannata viedä julkisiin pilviin. Esimerkiksi 5G:n ja keinotodellisuuden päälle syntyvät uudet palvelut vaativat mahdollisimman pientä viivettä, minkä vuoksi palvelinten sijainnilla on jo lähitulevaisuudessa yhä isompi merkitys.

Ympäristöystävällisyys voisi olla kilpailuvaltti

Myös ympäristöystävällisten ratkaisujen merkitys kasvaa nopeasti, sillä datakeskusten arvioidaan jo nyt kuluttavan kolme prosenttia maailman sähköntuotannosta. Datamäärien kasvaessa tämä johtaa täysin kestämättömään yhtälöön. Tässä Suomi voisi toimia unilukkarina ja näyttää mallia uusiutuvan energian hyödyntämisessä ja hukkalämmön kierrättämisessä esimerkiksi asuntojen lämmitykseen. Liian moni datakeskus tuuppaa vieläkin lämmön harakoille. Viranomaiset voisivatkin vaatia, että yksi rakennusluvan edellytyksistä olisi jatkossa hukkalämmön tehokas hyötykäyttö.

Myös osaamista tarvitaan lisää. Suomessa rakennetaan jo maailmanluokan sellutehtaita ja voimalaitoksia, ja voisimme lisätä listaan huipputason datakeskukset. Se edellyttäisi panostusta koulutukseen ja sähköveron laskemista kilpailijamaiden tasolle, jotta Suomesta tulisi houkutteleva investointikohde muiden Pohjoismaiden rinnalle.

Suomen kilpailukyky vahvistuu merkittävästi, mikäli Koilliskaapeli-hanke toteutuu. Se yhdistäisi Euroopan Aasiaan uudella, selvästi nopeammalla reitillä ja toisi Suomeen maailman tietoliikenteen keskeisen solmukohdan. Sillä puolestaan olisi valtava merkitys myös datakeskusliiketoiminnalle. Tästä hyvä esimerkki on Helsinki-Vantaa lentoasema, joka on onnistunut hyödyntämään sijaintinsa porttina Aasiasta Eurooppaan.

Tämä aihe liittyy

Eero Lindqvist on Telia Finlandin kehityspäällikkö.


13.6.2019

Elinvoimaiset kunnat ja kaupungit tarvitsevat valokuitua

Valokuituverkkoja rakennetaan runsaasti ympäri Suomea. Esimerkiksi täällä Oulun seudulla ja Pohjois-Pohjanmaalla melkein kaikissa kunnissa on tehty esiselvitykset laajakaistahankkeista ja nyt valmistellaan rakennusprojekteja – monissa kunnissa laajakaistahanke on saatu jo valmiiksi tai on käynnissä tällä hetkellä.

Innostusta valokuituverkkojen rakentamiseen selittää tiedonsiirtotarpeiden moninkertaistuminen viime vuosikymmeninä. Ihmiset, prosessit, tieto ja esineet siirtyvät yhä enemmän internetiin, ja verkon kautta saadaan sekä viihteelliset että välttämättömät kansalaisten palvelut. Elinkeinoelämä, teollisuus ja yhteiskunta ovat riippuvaisia vakaista nettiyhteyksistä. Valokuitu mahdollistaa laadukkaat ja luotettavat yhteydet sekä tarjoaa riittävästi kapasiteettia tulevaisuuden tarpeita varten.

Ajan- ja rahansäästöä yhteisrakentamisella ja mikrosahauksella

Laajakaistaverkkojen rakentamista on edistänyt esimerkiksi yhteisrakentamisen yleistyminen. Yhteisrakentamisessa maahan asennetaan yhdellä kertaa samaan kaivantoon eri osapuolten kaapeleita ja putkia: osapuolia voivat olla teleyritykset, sähköyhtiöt, kunnat tai kuntien omistamat yhtiöt kuten vesiosuuskunnat ja kaukolämpöyhtiöt. Yleisimmässä yhteisrakentamisen muodossa sähköyhtiö muuttaa pien- tai keskijänniteverkkoa ilmakaapeloinnista maakaapeloinniksi ja asentaa samalla alueelle valokaapelit palvelemaan asukkaiden laajakaistatarpeita. Kaivuukustannukset ovat usein suurin kuluerä laajakaistaprojektissa, ja yhteisrakentaminen säästää rakentamiskustannuksissa, nopeuttaa lupa-asioita ja vähentää haittaa liikenteelle ja alueiden asukkaille, koska tiet ja kadut avataan vain yhden kerran. Yhteisrakentaminen hyödyntää siis kaikkia osapuolia ja se tulee yleistymään laajakaistaverkkojen rakentamisessa.

Etenkin taajamien valokuidutukseen tulisi panostaa Suomessa enemmän. Valokuituverkkojen rakentamiseen taajamissa helpotusta on tuonut esimerkiksi nopeasti yleistyvä mikrokanavatekniikka, jossa kaapelit puhalletaan aiemmin maahan asennettuun mikrokanavaverkostoon. Mikrokanavatekniikkaa on käytetty Suomessa aiemmin vähän, vaikka se on useissa Euroopan maissa eniten käytetty tekniikka taajamien valokaapeloinneissa. Mikrokanavakaapelit voidaan asentaa käyttäen kevyempiä ja nopeampia asennustapoja kuten mikrosahausta. Kevyemmät asennustavat eivät vaadi isoja kaivuutöitä, joten ne aiheuttavat vähemmän häiriötä alueen asukkaille ja liikenteelle. Tiheästi asutetuissa ja rakennetuissa taajamissa ja kun tarvitaan nopeaa ja mahdollisimman vähän liikennöintijärjestelyitä rajoittavaa valokaapelien asennustapaa, mikrokanavatekniikka kannattaa huomioida varteenotettavana vaihtoehtona.

Älykkäät sovellukset ja 5G-verkko edellyttävät valokuituverkkoa

Valokuitua viedään ahkerasti koteihin ja muihin kiinteistöihin, mutta taajama- ja kyläverkkojen lisäksi valokuitu taipuu myös muunlaisiin sovelluksiin. Esimerkiksi nykyaikaisten tuulivoimapuistojen ohjaus voidaan toteuttaa kuituyhteyksin ja erilaiset liikenteen hallintajärjestelmät – liikennevalot, sähköiset liikennemerkit, liikenteen valvonta – vaativat kuituyhteyksiä perinteisten kuparikaapelien sijaan.

Nyt rakennettavien verkkojen tulee vastata yhteiskunnan koko ajan kasvaviin ja muuttuviin tarpeisiin, ja esimerkiksi erilaiset tulevaisuuden älykkäät sovellukset ja 5G-verkko edellyttävät valokuituverkkoa. Monissa kaupungeissa on käynnissä Smart City -hankkeita, joilla yritetään parantaa ihmisten elämänlaatua hyödyntäen informaatio- ja viestintäteknologian uusia ratkaisuja kuitenkaan lisäämättä kuormitusta ympäristölle ja resurssien käyttöä. Älykkäät kaupungit kasvattavat tiedonsiirtotarpeita entisestään, ja kattava valokuituverkko on osa niiden selkärankaa. Myös 5G-tekniikan yleistyminen tuo lisätarpeita valokuitukaapeloinnille, sillä 5G-verkko vaatii paljon tukiasemia ja siirtokapasiteettia, ja verkossa signaalit kulkevat tukiasemille valokuitua pitkin. Siirtymävaiheessa 4G-tukiasemat päivitetään 5G-tukiasematekniikalla, mutta myöhemmin uusi, tiheämpään sijoitettu tukiasemaverkosto tarvitsee tuekseen laajemman valokuituverkon.

Tehokas ja luotettava verkkoinfrastruktuuri on siis kuntien ja kaupunkien kehitykselle ja elinvoimaisuudelle välttämättömyys, ja sen perusta on valokuituverkko. Meidän – tuotteiden valmistajien, verkkojen rakentajien, kuntapäättäjien ja aktiivisten kansalaisten – tulee sekä omalla toiminnallamme että yhteistyössä toistemme kanssa varmistaa, että valokuiturakentamisen tärkeys ymmärretään ja että nyt rakennettavat verkot palvelevat myös tulevaisuuden tarpeita.

Janne Hirsimäki on Nestor Cables Oy:n myyntipäällikkö.


15.5.2019

Terveiset Säätytalolle!

Suomi on useissa asioissa edelläkävijä, mikä on aina myös onnistuneen politiikan tulosta. Yritykset tekevät yhteiskunnan kehityksen eteen oman osansa, mutta toimintakentän pitää olla investoinneille kannustava ja mahdollistava.

Sama pätee myös teknologiseen kehitykseen ja digitalisaatioon. Suomessa on tehty tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja, ja tällaista politiikkaa tarvitaan edelleen. Suomi on EU:n johtava digimaa, ja sen pitää näkyä kunnianhimoisena digitaalisuuden edistämisenä niin kansallisella kuin EU-tasollakin.

FiComin terveiset käynnissä oleviin hallitusohjelmaneuvotteluihin:

  • Julkishallinnon ja yksityisen sektorin roolit on pidettävä selkeinä. Valtion ja kuntien tulee olla toimintojen mahdollistajia ja yritysten niiden toteuttajia. Valtion ei pidä itse rakentaa digi-infraa, ei tuoda markkinoille omaa sähköisen tunnistamisen välinettä eikä tuottaa itse it-palveluita.  Myös yksityiskohtaisesta nippelisääntelystä pidättäytyminen on mahdollisuuksien luomista erilaisille investoinneille.  
     
  • Sähkövero on laskettava kilpailukykyiselle tasolle. Ruotsin esimerkin tavoin kaikkia datakeskuksia pitää kohdella koosta riippumatta samalla tavalla.
     
  • Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan panostusta koulutuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä työssä oppimiseen. On myös poistettava esteitä työperäisen maahanmuuton tieltä.

Ilmastoystävällinen yhteiskunta luodaan panostamalla osaamiseen, turvaamalla riittävät resurssit tutkimukseen, avaamalla julkisen tiedon rajapintoja ja sähköistämällä palvelut. Tulevilla päätöksillä pitää edistää näitä kaikkia.

Lue kaikki FiCom ry:n hallitusohjelmatavoitteet digitaalisen infran vahvistamiseksi ja digitalisaation edistämiseksi.

FiComin ICT-alaa koskeva lausunto hallitusneuvotteluiden käyttöön 20.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

15.4.2019

Digi-Suomen edistäminen – tulevan hallituksen kärkihanke?

Teimme DNA:lla laajan selvityksen datan, automatisaation ja koneoppisen työkalujen hyödyntämisestä toiminnassamme. Selvitys vahvisti käsitystämme siitä, että olemme monissa asioissa edelläkävijöitä. Samassa yhteydessä havaitsimme kuitenkin kymmenittäin alueita, joissa näiden työkalujen käyttöä vasta harkittiin. Selvityksen tuloksena päätimme käynnistää yhtiötasoisen ohjelman, jonka avulla uskomme pystyvämme entisestään kehittämään asiakaskokemusta, palveluita ja toimintamme tehokkuutta.

Oy Suomi Ab on tavallaan samassa tilanteessa. Monella mittarilla olemme maailman kärkijoukoissa. Esimerkiksi Digibarometri 2018 -tutkimuksessa Suomi sijoittui kolmanneksi 22 maan joukossa digitaalisuuden hyödyntämisessä. Toisaalta tutkimuksen johtopäätös oli, että Suomi on tasaisen hyvä digipuurtaja, mutta tulevaisuudessa se ei riitä. Olisiko siis tulevan hallituksen syytä miettiä tavoitteellisempaa otetta digitaalisen kehityksen kiihdyttämiseksi? Ehdottomasti, sillä vaikka valtaosa digikehityksestä tehdään yrityksissä, niin yhteiskunnalla on keskeinen rooli digitalisaation mahdollistajana ja edellytysten luojana.

Säädösympäristön kehittäminen enemmän innovaatioita ja investointeja kannustavaksi on yksi keskeisimpiä keinoja digikehityksen vauhdittamisessa. Esimerkkinä kehityskohteesta voisi olla kuntien ja kaupunkien erilaisten lupa- ja maksukäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Käytössä olevat erilaiset käytännöt usein estävät tai ainakin hidastavat digi-infran rakentamista tai nostavat kustannukset niin korkeiksi ettei tavallisella kansalaisella ole uusiin palveluihin varaa. Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla valtion toimesta määritellyt yhdenmukaiset rakentamis- ja lupamenettelyt sekä siirtyminen ilmoitusmenettelyyn.

Usein toimialan yrityksiä moititaan investointihaluttomuudesta uusiin palveluihin. Toisaalta Liikenne- ja viestintäviraston mukaan keskeisin pullonkaula esimerkiksi nopeiden kiinteiden yhteyksien lisääntymiselle on alhainen kysyntä. Tämä johtuu sekä vaihtoehtoisten palveluiden hyvästä hinta-laatusuhteesta että aiemmin mainitun säädösympäristön aiheuttamasta ylimääräisestä kustannuskuormasta. Ratkaisu ongelmaan ei ole valtionyhtiöiden tai kuntien valjastaminen kilpailemaan kaupallisten toimijoiden kanssa vaan aktiivinen ote normien purussa ja teknologianeutraalisuus palveluiden toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä kysynnän lisäämiseksi kiihdyttämällä julkisten palveluiden ja prosessien digitalisointia ja tarjontaa. Julkishallinnon ja yksityisen sektorin roolit on pidettävä selkeinä. Valtion ja kuntien tulee olla toimintojen mahdollistajia ja yritysten niiden toteuttajia.

Myös digitaalisten palveluiden edistämiseen on panostettava. IT-hankintoihin liittyvää julkisen hallinnon osaamista tulee kehittää ja hankintalakiin tulee tiukemmin kirjata velvoite kilpailutusten pilkkomisesta pienempiin osiin palvelukilpailun kiihdyttämiseksi. Sähkövero on laskettava kilpailukykyiselle tasolle kansainvälisten datakeskustoimijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Samanaikaisesti kotimaista palvelutuotantoa tulee edistää laskemalla yhteen hajautetun palvelutuotannon kulutus mahdollistaen pääsy alennetun sähköveron piiriin. Digitaalisten palveluiden arvonlisävero tulee laskea palvelukysynnän kasvattamiseksi. Yksityisyydensuoja ja verkkoviestinnän luottamuksellisuus ovat digitaalisen liiketoiminnan perusta, mutta samalla tulee mahdollistaa datan hyödyntäminen palveluinnovaatioiden edistämiseksi.

Kansallisen kilpailukyvyn kehittäminen pitkällä tähtäimellä voi perustua vain osaamiseen. Digitalisaation edetessä ICT-alan huippuosaaminen on tulevaisuudessa kriittisen tärkeää. Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan panostusta koulutuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tarvitaan myös lisää panostuksia jo työelämässä olevien koulutukseen edesauttamaan siirtymistä aloille, joissa osaajia tarvitaan. Varmistaaksemme kansallisen kilpailukykymme on Suomen myös mahdollistettava kansainvälisten huippuosaajien maahanmuutto mahdollisimman vaivattomasti ilman turhaa byrokratiaa.

Digikehityksen edesauttaminen on avainasemassa Suomen kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä. Tulevan hallituksen tulisikin ottaa digi-Suomen kehittäminen todelliseksi kärkihankkeeksi tavoitteellisella ja konkreettisella otteella. Kun vain tahtoa on, niin keinoja kyllä löytyy vaikkapa FiComin hallitusohjelmatavoitteista.

Jukka Leinonen on DNA Oyj:n toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen puheenjohtaja.


8.4.2019

Neljä askelmaa digitalisaation huipulle

Suomi on millä tahansa mittarilla tarkasteltuna yksi maailman johtavista teknologisen kehityksen maista. Meillä on tasavahvat mahdollisuudet olla digitaalisessa taloudessa EU:n veturi ja saada kaikki hyödyt irti toimivista sisämarkkinoista. Suomen syrjäinen sijainti on kehityksen kannalta kerrankin merkityksetön.

Digikehityksen kärkipaikka vaatii tukevat askelmat, joilta Suomi voi ponnistaa huipulle. Yritykset investoivat, innovoivat ja tuottavat palvelut, kilpailu kirittää, ja digimaailmassa markkina-alue on globaali. Yhteiskunnan tehtäväksi jää mahdollistaa tämä kaikki, ja kerätä toimeliaisuuden tuottama taloudellinen hyvinvointi työpaikkojen ja verotulojen kautta.

1. Säädökset sujuviksi ja tasapuolisiksi

Sekä kotimaassa että EU:ssa on huolehdittava siitä, että kilpailuolosuhteet ovat kaikille tasapuoliset ja lainsäädäntö kannustaa investointeihin.

Digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi EU:n kärkitavoitteista. Niiden aikaansaaminen vaatii yhteisten pelisääntöjen laatimista - ja sitä työtä riittää. Niin Suomen kuin koko Euroopan kehitystä edistävän sääntelyn on oltava selkeää, kevyttä ja läpinäkyvää sekä kaikille tasapuolista. Lainsäädännön tulee olla tulevaisuuteen katsovaa, eikä sitä pidä laatia niin, että se suitsii Suomen kaltaisen edelläkävijämaan mahdollisuuksia.

Yhtä lailla tasapuolinen kilpailutilanne pitää turvata myös verotuksessa. Esimerkiksi digitalisaation kivijalan, palvelinkeskusten, verotus on Suomessa moninkertaista Ruotsiin nähden. Kun yritykset pohtivat, mihin maahan palvelinkeskuksia kannattaa rakentaa, Suomen on oltava kilpailukyvyltään houkutteleva investointikohde.

2. Digi-infran rakentamista on helpotettava

Moderni yhteiskunta tarvitsee kattavat, luotettavat ja laadukkaat viestintäverkot. Sellaiset Suomessa jo on, mutta sähköisten palveluiden kehittyminen, alustatalous ja teknologiset innovaatiot edellyttävät verkkojen jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista.

Suomessa on 311 kuntaa, joilla kaikilla on omat, erilaiset ja pirstaloituneet rakentamisehtonsa ja -vaatimuksensa. Tämä tekee viestintäverkkojen rakentamisesta hankalaa, sillä teleyrityksen näkökulmasta verkkoja ei tehdä kuntarajojen mukaan vaan koko Suomen tarpeisiin.

Verkon rakentamisen esteitä ja hidasteita on purettava. Lupaprosesseja on yksinkertaistettava, digitalisoitava ja tarvittavat luvat on saatava jatkossa yhdeltä luukulta. Myös uudenlaiset, kevyet rakentamismenetelmät, kuten mikrosahaus, pitää saada viipymättä käyttöön.

Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että viestintäverkkojen sijoitusluvat ovat jatkossakin lähtökohtaisesti pysyviä, eikä sijoittamisesta saa periä vuokraa tai muuta vastiketta. Määräaikaiset ja vastikkeelliset sopimukset eivät toimi investointien kannustimina.

3. Kansalaisten luottamus säilytettävä

Turvallisuus synnyttää luottamusta. Julkisten toimijoiden, yritysten ja organisaatioiden lisäksi myös kansalaisten digitaalisia turvallisuustaitoja on lisättävä.

Luotettava ja helppokäyttöinen henkilötunnistaminen erilaisissa sähköisissä palveluissa on avain, jolla palveluja voidaan turvallisesti käyttää. Toimivat markkinat ovat paras tae uusille käyttäjäystävällisille innovaatioille.

Tekoälyn lisääntyvä käyttöönotto ja kansalaisilta kerätyn datan vastuullinen hyödyntäminen edellyttävät yhteisten pelisääntöjen laatimista. Tekoäly erilaisine sovelluksineen kehittyy jatkuvasti, ja sen osalta luottamus on määrätietoisin toimin rakennettava. Kansalaisten yksityisyyden suoja sekä tietosuoja on jo lainsäädännössä turvattu.

4. Osaajia tarvitaan lisää – kotimaasta ja ulkomailta

Jotta Suomi voi olla digimaailman ykkönen, tarvitsemme lisää ICT-alan huippuosaajia. Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan yhteiskunnan voimakasta panostusta koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Matemaattisten ja teknisten taitojen rinnalla korostuu myös luova ja yhteiskunnallinen ajattelu.

Työperäinen maahanmuutto on viimein saatava yritysten kannalta joustavaksi ja työn perässä muuttavan henkilön kannalta inhimilliseksi. Kuukausien odottelun sijaan työlupa pitää pystyä käsittelemään muutamassa päivässä.

Kevään FiCom Forumissa tehdään digitaalista vallankumousta – tai ainakin keskustellaan sen tarpeesta. Tule mukaan osallistumaan Marina Congress Centeriin 13.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

19.3.2019

Sisältöbisnes kasvuun fiksulla tekijänoikeuspolitiikalla

Suomalaiset viettävät televisioruudun äärellä enemmän aikaa kuin koskaan. Digitaalista sisältöä, kuten musiikkia, urheilua, elokuvia, videoita ja pelejä on paljon aiempaa enemmän tarjolla. Myös teleyritykset ovat viime vuosina panostaneet merkittävästi suomalaiseen sisältöön. Niiden panos esimerkiksi tekijänoikeus- ja verkkotallennusmaksuina, ohjelmaostoina ja suorina tilityksinä tekijöille ja tuottajille on vuosittain sata miljoonaa euroa.

Sisältötoimialalle on lisäksi tullut lukuisia uusia kansainvälisiä palveluntarjoajia, ja kilpailu on kiristynyt. On entistäkin tärkeämpää huolehtia siitä, että kotimaisilla toimijoilla ja sisällöillä on mahdollisuus vastata maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Oikeudet teosten käyttöön saatava vaivattomasti

Televisio ja radio eivät ole entisellään – niitä ei ajatella niinkään fyysisinä laitteina, vaan sisältöinä, jotka ovat katseltavissa ja kuunneltavissa missä ja milloin tahansa, vaikkapa puhelimella. Ennen kun pääsemme nauttimaan esimerkiksi kotimaisesta televisiosarjasta, on sen tekemiseen osallistunut suuri joukko ammattilaisia, joille luonnollisesti kuuluu työstään tekijänoikeuskorvaus.

Jotta katsojille voidaan tarjota kiinnostavaa sisältöä, tulee myös tekijänoikeuksien markkinan toimia: palveluntarjoajien tarpeita vastaavia oikeuksia pitää olla saatavilla kohtuullisilla hinnoilla ja ehdoilla, ja sisältöjen käytöstä pitää pystyä sopimaan suoraan niiden tuottajien kanssa.

Yhteiskunnan on lainsäädännöllä edistettävä sellaisia rakenteita ja toimintatapoja, jotka edistävät koko sisältöalan markkinaehtoista kasvua. Siitä hyötyvät kaikki.

Säädellään rakenteita, ei tekniikkaa

Sekä EU:n että kotimaan tekijänoikeussääntelyn tulee olla selkeää, tasapainoista ja siinä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan huomioon eri osapuolten intressit. Lainsäädäntöä ei saa tehdä tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa myöskään oikeudelliseen kohteluun tai sisällöstä maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin. Kuluttajallekaan ei ole merkitystä sillä, millaisella tekniikalla sisältö hänen saatavilleen tulee, vaan pääasia on kiinnostavan ja laadukkaan sisällön saatavuus.

Kaikkien immateriaalioikeuksien valmistelu ja käytännön hallinto tulisi keskittää yhteen paikkaan. Tämän toteutumiseksi ja sisältöalan kasvun tukemiseksi eri ministeriöiden yhteistä koordinaatiota tulee lisätä.

Huono lainsäädäntö voi tyrehdyttää digikehityksen

Kaiken sääntelyn kokonaisvaikutuksia tulee arvioida horisontaalisesti eikä pelkästään yhden sektorin, sen osan tai yksittäisen artiklan kautta. Liiallinen ja epäselvä sääntely voi pahimmillaan luoda merkittäviä esteitä koko Euroopan digitalisaatiokehitykselle ja kilpailukyvylle.

Tästä esimerkkinä on EU:n tekijänoikeusdirektiivi ja sen heijastusvaikutukset digikehitykselle. Suomi vastusti direktiivin hyväksymistä, mutta jäi vähemmistöön. Vaikka tekijänoikeusdirektiivi sisältää useita hyvin ongelmallisia artikloita, se on edennyt parlamentin täysistunnon käsittelyyn.

Europarlamentaarikot äänestävät direktiivin kohtalosta vielä maaliskuussa. Toivottavasti suomalaiset euroedustajat ottavat huomioon Suomen direktiiviä vastustavan kannan ja siihen johtaneet asiantuntijalausunnot äänestäessään asiasta täysistunnossa.

Keskustelu tekijänoikeuspolitiikasta jatkuu FiCom Forumissa 13.5.2019. Seminaarissa kysytään, rikkooko EU:n tekijänoikeusdirektiivi internetin.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

11.3.2019

Tuleeko Euroopasta koskaan digitaalista suurvaltaa?

Suomi on heinäkuusta alkaen Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Nyt vetovastuu on Romanialla, ja Suomen jälkeen Kroatialla. Euroopan digitilastoista Suomi löytyy poikkeuksetta kärkisijoilta, kun taas Kroatia ja varsinkin Romania hänniltä. Euroopan unionin iso haaste on, että valtiot ovat digitaalisessa kehityksessä kovin eri vaiheissa.

Euroopan Piilaaksoa ei tänne - kauniista ajatuksista huolimatta - ole syntynyt. Ja kun omaa bisnestä ei ole, houkutus estää muiden liiketoimintaa kasvaa. Samaan aikaan protektionistinen kauppapolitiikka nostaa monessa jäsenmaassa kannatustaan, ja paine säädellä EU:n ulkopuolisia toimijoita lisääntyy. Alustatalouden globaaleja vaikutuksia sääntelevän normiston laatiminen on kuitenkin hyvin hankalaa; varsinkaan niin, ettei samalla tee hallaa oman talousalueen kehitykselle.

Parhaiden pitää johtaa

Suomen on otettava aktiivisempi rooli EU:n digitaalisen sisämarkkinan edistämisessä. Teknologisen kehityksen ja sähköisten palveluiden kehittämisen kannalta Suomen syrjäinen sijainti on merkityksetön. Meillä on tasavahvat mahdollisuudet olla EU:n veturi ja saada kaikki hyödyt irti toimivista sisämarkkinoista.

Edelläkävijämaiden pitää yhdessä rakentaa Eurooppaan toimintaympäristö, jossa innovaatiohubit lopulta syntyvät. Tämä vaatii merkittävää panostusta osaamiseen ja tutkimukseen, mutta myös yhteisen sisämarkkinan esteiden raivaamista luoden teknologianeutraalia ja ennakoivaa lainsäädäntöä. EU:n pitää kyetä luomaan yhteiset pelisäännöt muun muassa tekoälyn etiikan ja oman datan hallinnan kasvattamiseksi.

EI huonolle lainsäädännölle

Viimeisen vuoden aikana kiire säännellä digitaloutta on kasvanut. Lainsäädäntöhankkeita edistetään kuitenkin keskeneräisinä ja vailla vaikutusarvioita. Hankkeiden tavoitteet ovat useimmiten erittäin kannatettavia, mutta lopputulos ei edistä tavoitteiden toteutumista.

Digiveron valmistelu on hyvä esimerkki siitä, miten huonosti valmisteltuja asioita viedään eteenpäin niiden vaikutuksia sen enempää arvioimatta. Digiveron kaltainen uudistus on niin merkittävä, että se kannattaa laatia harkiten ja hankkia sen tueksi mahdollisimman laaja, EU:ta suurempi yhteisymmärrys. OECD laatii parhaillaan omaa digiveromalliaan. EU:n pitää ilman muuta tehdä digiveroratkaisunsa vasta OECD:n esityksen jälkeen.

Brysselistä tulee lainsääntöömme jatkuvasti uusia pykäliä, joten kaikki turhat kotimaiset Suomi-lisät on karsittava. Myös veropolitiikalla on pidettävä huoli suomalaisesta kilpailukyvystä. Esimerkiksi palvelinkeskusten sähkövero on pienille palvelinkeskuksille Suomessa 45-kertainen Ruotsiin verrattuna.

Muiden kampittaminen ei synnytä uutta

Yksi kyseenalainen EU-hanke on tekijänoikeusdirektiivi. Sen tavoite oli yhtenäistää tekijänoikeuslainsäädäntöä eri EU-maissa, mutta hankkeen varsinainen kärki on suunnattu amerikkalaisten alustoiden toiminnan rajoittamiseen.

Direktiivin kannattajien tulevaisuuskuvissa EU-maissa on omat, Euroopassa innovoidut ja rakennetut sosiaalisen median kanavat, joita eurooppalaiset kuluttajat pääsääntöisesti käyttävät. Hienoa, jos ja kun eurooppalaisia vaihtoehtoja markkinoille tulee, mutta onko juuri tekijänoikeusdirektiivi keino, jolla kehitystä tuetaan – vai sittenkin hidastetaan? Suomi on monen muun jäsenmaan kanssa suhtautunut esitykseen kriittisesti, mutta Suomen kannan vastainen direktiiviehdotus on edennyt kohti parlamentin lopullista äänestystä.

EU-puheenjohtajakausi on erinomainen tilaisuus tehdä tulevaisuudelle tilaa. Edelläkävijämaana Suomen on otettava johtajan rooli, joka meille luontaisesti kuuluu.

Euroopan digitaalinen tulevaisuus ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi ovat teemana kevään FiCom Forumissa 13.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

28.2.2019

Valtion rooli: mahdollistaja ja aktivoija

Valtio ei ole liikeyritys. Sen tehtävä on luoda ja varmistaa toimintaympäristö, jossa yrityksillä on tasapuoliset, investointeihin ja kilpailuun kannustavat mahdollisuudet kehittää liiketoimintaansa markkinaehtoisesti. Silloin koko yhteiskunta hyötyy.

Telealan monopoli murtui reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen alan rakenteita on raivattu ja toimintatapoja muutettu niin, että avainsana on nyt markkinaehtoisuus. Toimivan kilpailun tuloksena ovat kattavat, korkealaatuiset viestintäverkot ja monipuoliset palvelut, joita pääsemme edullisesti käyttämään.

Kilpailu telealalla on kovaa, ja niin sen kuuluu avoimella markkinalla ollakin. Markkinoiden kehityksen kannalta keskeisiä ovat riittävän eritasoiset ja -kokoiset kirittäjät. Haastajien puute sen sijaan näivettää minkä tahansa toimialan.

Markkinaehtoisuus tarkoittaa kilpailun lisäksi sitä, että julkishallinnon ja yksityisen toiminnan roolit pidetään selkeinä: valtio ja kunnat ovat toimintojen mahdollistajia ja yritykset niiden toteuttajia. Julkinen sektori ei saa ryhtyä markkinahäiriköksi millään alalla, jolla tervettä kaupallista toimintaa on olemassa.

Kolme tietotekniikka-alan esimerkkiä, joissa valtion ja kuntien rooli puhuttaa: 

1. Suomen laadukkaat viestintäverkot ovat rakentuneet markkinaehtoisesti ja kysyntävetoisesti. Samalla viestintäpalveluiden hinnat ovat laskeneet. Julkisella rahoituksella tehty tai tuettu rakentaminen rikkoo toimivan kilpailuasetelman ja on keinotekoinen tapa lisätä kiinteän valokuidun rakentamista.

Valtion tehtävä on varmistaa yhtäläiset verkkojen rakentamisehdot ja kasvattaa nopeiden yhteyksien kysyntää esimerkiksi sähköistämällä julkiset palvelut. Kysyntää voi kasvattaa myös osoittamalla tukea kiinteän laajakaistan hankkijalle, esimerkiksi nostamalla kotitalousvähennyksen ylärajaa ja laajentamalla se koskemaan myös oman pihan ulkopuolisia kaivuutöitä. Valtio ei ole verkkorakentaja.

2. Hankintalain joustamattomuus ohjaa kuntia ja valtiota hankkimaan ict-palvelut omien yhtiöidensä kautta. Kuntien Tiera ja Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori ovat merkittäviä ict-palvelujen tuottajia. Valtio ja kunnat voisivat kuitenkin ostaa kaiken tarvitsemansa avoimilta markkinoilta, jossa kilpailu pitää huolen paitsi palveluiden hintatasosta, myös niiden teknisestä kehittymisestä.

Julkisen sektorin hankintaosaamista pitää kehittää in house -toiminnan sijaan. Kilpailutukset tulee pilkkoa pienempiin osiin aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Tällöin myös pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät ottamaan niihin osaa.

3. Valtio haluaa myös ottaa haltuunsa sähköisen tunnistautumisen markkinaa. Kaksi aiempaa valtiovetoista yritystä on karahtanut kiville. Muistona niistä on kymmenien miljoonien hintalappu, mutta ei toimivaa tunnistusvälinettä.

Olemassa olevan markkinan kehittäminen ja pelisääntöjen sopiminen, vaikka lainsäädännön avulla, ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen rakentaminen. Sähköisen tunnistamisen osalta markkinat ovat olemassa, ne eivät vaan toimi riittävän hyvin ‒ vielä. 

Valtion tai kuntien ei kannata omistaa muuta kuin sellaista yritysvarallisuutta, johon liittyy ilmeinen strateginen intressi. Ict-palveluiden tuottaminen ei tällainen ole. Nykyisessä laajuudessaan julkisen sektorin oma liiketoiminta syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä ja alentaa näin koko talouden suorituskykyä.

Valtio pysyköön lestissään ja antakoon elinkeinoelämälle kannustavan ja tasapuolisen toimintaympäristön, jossa se voi innovoida ja tuottaa tulevaisuuden palveluita.

Digitaalinen Suomi ja sen ratkaisut ovat esillä myös kevään FiCom Forumissa Marina Congress Centerissä 13.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

11.2.2019

Suomen sähkövero laskettava Ruotsin tasolle

Suomella ja Ruotsilla on periaatteessa tasavertaiset edut vahvaan palvelinkeskusteollisuuteen. Meillä on muun muassa hyvät kansainväliset tietoliikenneyhteydet, vakaa sääntely-ympäristö, korkea koulutustaso, hyvä energian saatavuus, suotuisa ilmasto sekä sopiva maantieteellinen sijainti.

Suomen kilpailukykyä heikentää korkea energiaverotus. Ruotsiin verrattuna vero Suomessa on suurille palvelinkeskustoimijoille 14-kertainen ja pienille, alle viiden megawatin datakeskuksille, 45-kertainen. Ruotsi alensi muutama vuosi sitten sähköveronsa EU:n minimitasolle. Samalla se laski konesaleilta vaadittua tehorajaa niin, että myös pienet yksiköt pääsevät alennetun veron piiriin.

Palvelinkeskuksen sijaintipaikkaa pohtiva ja investointipäätöksiä tekevä yritys ottaa varmasti huomioon verotuksellisen eron, joka on selvästi naapurimaallemme eduksi. EK:n teettämän kansainvälisen vertailun mukaan Suomella on kirittävää sekä palveluiden että datakeskusten sähköverotuksessa.

Palvelinkeskukset tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa

Suomen sähköverotus tulee laskea Ruotsin kanssa kilpailukykyiselle tasolle. Yhtä lailla on tärkeää, että myös pienet yksiköt pääsevät hyötymään alennetusta verokannasta. Tulevat 5G-sovellukset tarvitsevat palvelinkeskuksia entistä tiheämmin: esimerkiksi itseohjautuvan liikenteen ratkaisut vaativat palvelinkeskuksen kohtuullisen välimatkan päähän. Päästöjen vähentäminen aluksi sujuvamman ja tulevaisuudessa itseohjautuvan liikenteen avulla on juuri niitä ratkaisuja, joita yhteiskunnassa on välttämätöntä tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 

Kaikista palvelinkeskuksista kehitetään jatkuvasti energiatehokkaampia. Niiden tuottama lämpö voidaan hyödyntää kaukolämpönä esimerkiksi asuinkiinteistöissä, teollisissa prosesseissa tai vaikkapa kasvihuoneissa. Lämmön hyötykäyttö tukee hiilineutraalia kiertotaloutta ja sen kehittymistä ja luo uutta liiketoimintaa.

Teknologisen kehityksen kannalta ei ole järkevää keinotekoisesti jakaa palvelinkeskuksia eri veroluokkaan koon mukaan. Myös Traficom on edellyttänyt ohjeistuksissaan palvelinkeskusten hajauttamista huoltovarmuussyistä.

Palvelinkeskuksilla laaja positiivinen heijastusvaikutus

Datakeskukset eivät ole perinteisesti työvoimavaltainen toimiala. Ne luovat kuitenkin runsaasti välillisiä työpaikkoja, ja heijastusvaikutukset toimialan hyödyistä leviävät laajalle. Finnish Data Center Forum teki vuosi sitten selvityksen, jossa kuvataan palvelinkeskusten ympärilleen luomaa ekosysteemiä ja sen tuomia tulovirtoja.  

Myös Copenhagen Economics -tutkimuslaitoksen arvion mukaan datakeskukset tuottaisivat huomattavaa lisäarvoa. Jos Suomi onnistuisi täysin realisoimaan datakeskusten heijastusvaikutukset, vuonna 2025 datakeskusteollisuuden kokonaisvaikutukset vastaisivat vuositasolla 2,3 miljardia euroa ja 33 000 työpaikkaa.

Yhä useampi liiketoiminta perustuu dataan. Kansainvälisen tutkimuslaitos IDC:n arvion mukaan maailmanlaajuisten pilvipalvelun laitemarkkinoiden arvo kasvoi viime vuonna 37 prosenttia ja oli arvoltaan yli 65 miljardia dollaria. Valtavasti lisääntyvän datamäärän pitää liikkua nopeasti ja turvallisesti paikasta toiseen. Suomalaiset yritykset ovat Euroopan innokkaimpia pilvipalveluiden käyttäjiä. Suomen verotuksellisista olosuhteista tulee tehdä sellaiset, että Suomi on kärjessä myös palvelinkeskusinvestoinneissa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

30.1.2019

Sähköinen tunnistaminen kaipaa lisää kilpailua, ei valtion omia ratkaisuja

Kansalaisten luotettava ja helppokäyttöinen tunnistaminen erilaisissa sähköisissä palveluissa on keskeinen osa digitalisoituvaa yhteiskuntaa. Se on avain, jolla palveluja voidaan turvallisesti käyttää. Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on mahdollisimman helppoa ja kohtuuhintaista myös palvelujen tarjoajille. Ideaalitilanteessa kuluttaja voisi yhdellä valitsemallaan tavalla käyttää kaikkia tunnistautumista vaativia sähköisiä palveluja.

Suomessa on maailman parhaat edellytykset kehittää turvallista ja sujuvaa sähköistä asiointia: meillä on kattavat ja nopeat verkot, olemme mobiilidatan käytössä maailman huippua ja taustalla ovat toimivat ja hyvät perusrekisterit. Silti yksityiset palveluntarjoajat käyttävät tällä hetkellä pääsääntöisesti omia, käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuvia tunnistustapojaan, koska oman järjestelmän rakentaminen tulee usein huokeammaksi ja helpommaksi kuin vahvan sähköisen tunnisteen käyttäminen.

On valitettavaa, että sähköisen tunnistamisen markkina on juuttunut paikalleen. Mitään merkittävää kehitystä ei ole viime vuosina tapahtunut, saati että nykyiset markkinatoimijat olisivat saaneet uusia kilpailijoita kirittämään pankkien ylläpitämää TUPAS-tunnistetta ja teleyritysten tarjoamaa Mobiilivarmennetta.

Millä digiyhteiskunnan kehitystulppa poistetaan?

Vahvan sähköisen tunnistamisen markkinoita on järjestelmällisesti pyritty edistämään lainsäädäntömuutoksilla. Kansallinen tunnistamisratkaisu perustui toimijoiden luottamusverkostoon, joka ei valitettavasti edelleenkään toimi. Luottamusverkostoa pitää kehittää niin, että se on kaikille osapuolille avoin ja helppokäyttöinen. Sopimusehtojen ja hallinnointikäytäntöjen pitää olla läpinäkyviä, eikä tunnistautumispalveluaan pitäisi edes päästä tarjoamaan ilman vakioehtoihin perustuvaa sopimusta.

Vaikka hintasääntely on viimeinen keino puuttua asioihin, nyt se täytyy ottaa käyttöön. Sähköisen tunnistamisen markkinaan ei muulla tavoin saada aitoa kilpailua.

Vuosia kestäneestä asioiden vatvomisesta ja lukuisista alan keskinäisistä yrityksistä huolimatta ongelmia ei ole saatu selätettyä, eikä ratkaisua ole odotettavissakaan ilman yhteisiin pelisääntöihin velvoittamista. Pääministeri Sipilän hallitus on yhtenä viimeisenä esityksenään antanut eduskunnalle esityksen sähköisen tunnistamismarkkinan avaamiseksi. Hallituksen esityksessä tunnistetaan erinomaisesti markkinan pysyviksi muodostuneet haasteet ja siinä esitetyt ratkaisut ovat erittäin tarpeellisia markkinan avaamiseksi. Odottamalla sähköinen tunnistus ei etene.

Valtiokin hyötyy markkinaehtoisista tunnistusratkaisuista

Valtion ja kuntien digipalveluiden kehitystä ei saa tukahduttaa liian kalliiksi koituvan luotettavan sähköisen tunnistautumisen vuoksi. Eduskunta kiinnitti jo vuonna 2015 huomiota kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin asioida verkossa. Markkinoiden avaaminen ja pelisääntöjen sopiminen - vaikka lainsäädännön avulla - ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen kehittäminen. Valtion rooli on mahdollistaa, ei aiheuttaa markkinahäiriötä.

Sähköisen tunnistamisen osalta markkinat ovat olemassa, ne eivät vaan toimi riittävän hyvin - vielä. Kilpailu tekee hyvää myös sähköisen tunnistautumisen liiketoiminnalle.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

22.1.2019

Ilman digi-infraa maailma ei toimi

Oletko koskaan miettinyt, mikä yhdistää internetiä, Airbnb:tä, puheluita, Netflixiä, etäkirurgiaa ja vaikkapa verkkopankkia? Kyllä, digitaalinen infrastruktuuri, jonka perustana olevat viestintäverkot muodostavat alustojen alustan kaikille digitaalisille palveluille, sisällöille ja sovelluksille sekä tiedonsiirrolle.

Tehokas yhteiskunta perustuu toimiviin tietoliikenneyhteyksiin, laajaan tietotekniikan hyödyntämiseen sekä näiden edellyttämään varmaan sähkönsaantiin. Laadukkaiden verkkoyhteyksien teknologianeutraali kehittäminen sekä elinkeinon investointikyvyn ja -mahdollisuuksien varmistaminen on aivan keskeistä. Ilman laajakaistaisia viestintäverkkoja maailma ei toimi.

Kovassa kisassa vain panostamalla pärjää

Viestintäverkoissa kulkee yhä enemmän ja enemmän dataa. Siksi verkkoja on jatkuvasti parannettava, huollettava ja päivitettävä. Teleala investoi Suomessa verkkojen rakentamiseen ja ylläpitoon vuosittain yli puoli miljardia euroa. Mittavista investoinneista huolimatta viestintäpalveluiden hinnat käyttäjille ovat laskeneet.

Viestintäverkoissa ja palveluissa – varsinkin mobiilissa – kilpailu on kovaa. Markkinaehtoisuus kannustaa alan yrityksiä kilpailemaan palveluilla sekä yhteyksien nopeudella ja laadulla. Suomi onkin mobiilin ykkösmaa: käytämme maailman eniten mobiilidataa per liittymä ja käytön hinta on meillä OECD-maiden edullisin. Palkintopallin korkeimmalla paikalla pysyminen edellyttää, että hyvin toimivaa taajuuspolitiikkaa jatketaan, ja langattomille laajakaistoille turvataan riittävästi taajuuksia myös tulevaisuudessa.  

Eroon lupahimmelistä

Viestintäverkon infra kaapeleineen, keskittimineen, tukiasemineen ja mastoineen pitää sijoittaa suunnitellusti maahan ja rakennuksiin. Ennen kuin verkko on valmis ja vaikkapa laajakaistaliittymää voidaan tarjota asiakkaalle, on teleyrityksen käytävä läpi monitahoinen suunnittelu-, lupa-, sopimus- ja rakentamisprosessi.

Kunnat ovat verkkoinfran rakentamisessa ja luvituksessa avainasemassa. Suomessa on 311 kuntaa, joilla on omat, erilaiset ja pirstaloituneet ehtonsa ja vaatimuksensa. Tämä tekee viestintäverkkojen rakentamisesta hankalaa. Teleyrityksen näkökulmasta verkkorakentaminen ei ole kuntakohtaista, vaan verkkoja suunnitellaan laajemmalla mittakaavalla.

Verkon rakentamisen hidasteita on purettava ja prosesseja yksinkertaistettava ja digitalisoitava yhden luukun periaatteen mukaisiksi. Rakentamis- ja lupaehtojen uudistamisen lisäksi yhteiskunnan tulee huolehtia siitä, että viestintäverkkojen sijoitusluvat ovat jatkossakin lähtökohtaisesti pysyviä, eikä sijoittamisesta saa periä vuokraa tai muuta vastiketta. Määräaikaiset ja vastikkeelliset sopimukset antaisivat täysin väärän signaalin verkkojen rakentamisen ja investointien kannustimiksi. On myös sallittava uudenlaisten menetelmien, kuten mikrosahauksen, käyttö.

5G-verkko tulee lisäämään tukiasemien määrää, joten tukiasemia pitää voida nykyistä joustavammin sijoittaa valtion ja kuntien maille. Rakennettua infraa, kuten valaisinpylväitä ja julkisia rakennuksia, on voitava hyödyntää tukiasemaverkoston rakentamisessa, mitä uusi sähköisen viestinnän direktiivi osaltaan edesauttaa.

Suutari pysyköön lestissään – yhteiskunta mahdollistajan roolissaan

5G lisää myös kuituverkkojen rakentamista, joten sekä kiinteitä että mobiiliverkkoja rakennetaan kiivaasti tulevinakin vuosina. Yhteiskunnan rooli on kannustaa alaa verkkoinvestointeihin ja mahdollistaa digi-infran rakentaminen Suomen kaltaisessa laajassa ja harvaan asutussa maassa.

Suomessa telemarkkinan kilpailu toimii hyvin. Julkishallinnon ja yksityisen toiminnan roolit on jatkossakin pidettävä selkeinä: julkisen sektorin tai sen enemmistöyhtiöiden ei tule ryhtyä markkinahäiriöitä aiheuttavaksi toimijaksi alueilla, joilla on olemassa tervettä, yhteiskuntaa ja kuluttajia etua palvelevaa kaupallista toimintaa.

Keskustelua digi-infrasta on luvassa myös FiCom Forumissa 13.5.2019 Marina Congress Centerissä.

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

18.12.2018

ICT-alalla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnän ratkaisuissa

Lokakuussa IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi raportin, jonka viesti on harvinaisen selkeä: tarvitaan erittäin nopeita ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä ja tekoja, jottei maapallon keskilämpötila nouse yli 1,5°C nykyisestä tasostaan ja pahimmat ympäristöriskit voidaan välttää. Käytännössä on siis tavoiteltava 45 prosenttia pienempiä päästöjä vuoteen 2030 ja lopulta saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen koskettaa kaikkia yhteiskuntamme osa-alueita: energiankäyttöä, teollisuuden päästöjä, asumista ja liikennettä. Se koskettaa näin myös meistä jokaista.

IPCC:n esittämät ilmastotavoitteet ovat siis erittäin haasteellisia, mutta kuitenkin saavutettavia. Pariisin ilmastokokouksen jälkeen näyttää siltä, että maapallon lämpenemisen suhteen ollaan sovitun selvästi alle kahden asteen sijaan lähempänä kolmen asteen nousun uraa.  Näin siis jos jatkamme nykyisellä tiellä. Mutta niin kuin sanotaan, jos on tahtoa, niin keinojakin löytyy. Maapallon lämpenemisen rajaaminen tuohon kriittiseen puoleentoista asteeseen on mahdollista hyödyntämällä laajemmin jo olemassa olevia parhaita käytäntöjä ja hakemalla uusia toimintamalleja. Tarvitaan siis teknologioita, joilla yhteiskuntamme pyörii fiksummin pienemmillä resursseilla, sekä uusia ratkaisuja, joilla poistetaan ja/tai varastoidaan hiilidioksidia ilmakehästä. Sekä, mikä tärkeintä: meidän ihmisten tahtoa tekemiseen!

Teknologia-alan myönteinen ilmastovaikutus lähtee yritysten omasta toiminnasta. Laitevalintojen ja tietoliikenneverkkoihin tuotettujen palvelujen vähähiilisyys (ts. hiilijalanjäljen koko) ja ympäristömyötäisyys ovat tällöin fokuksessa. Alalla toimivat yhtiöt tekevät jatkuvasti kehitystyötä ja investointeja energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.  Esimerkkeinä lueteltakoon panostukset datakeskuksiin, joissa hyödynnetään yhä energiatehokkaampaa teknologiaa sekä lämpötila- ja ilmavirtausmallinnusten avulla suunniteltuja jäähdytysratkaisuja, konesalien hukkalämmön hyötykäyttö sekä toimijoiden panostukset päästöttömään ja uusiutuvaan energiaan.

Tämän ohella merkittävämpää on se, miten ICT- alan tuottamilla palveluilla ja ratkaisuilla voidaan tehokkaasti ja nopeasti sekä vähentää liikenteen, valmistuksen, maatalouden, rakentamisen ja energiantuotannon globaaleja päästöjä että rakentaa ilmastomuutoksen kannalta resilientimpää yhteiskuntaa. Global e-Sustainability Initiative, (GeSI) julkaisema raportti #SMARTer2030, ICT Solutions for 21st Century Challenges,  tuo esille ICT:n merkittävän roolin globaalien päästöjen vähentämisessä. Vähennyspotentiaali teknologiaratkaisujen avulla on huima noin 20 prosenttia. ICT:n rooli on siis merkittävä, kun puhutaan vähähiilisemmän yhteiskunnan ja rakentamisesta. Huomioitavaa on myös se, että iso osa noista päästösäästöjä tuottavista digitaalisista ratkaisuista ovat jo olemassa!

Esimerkkeinä etätyöskentely, teleterveydenhoito, virtuaalineuvottelu- ja  sähköiset asiointipalvelut, jotka vähentävät ihmisten tarpeetonta autoilua tai lentämistä tukien siten ympäristömyönteisempää toimintaa.

Vastaavasti digitaaliset palvelut ja ratkaisut, joilla optimoidaan energian ja raaka-aineiden kulutusta tai hallitaan toimitusketjuja ovat nousemassa kohisten osaksi yritysten keinoja vähentää päästöjään. Usealla toimialalla hyödynnetään nykyään paljon aiempaa enemmän sensoreita ja analytiikkaa resurssiviisaammissa prosesseissa, joilla tavoin voidaan vähentää entistä tehokkaammin mm. raaka-ainehukkaa, tyhjäkäyntiä ja jätteen syntymistä.

Viikonloppuna 16.12.2018 päättyneessä Puolan Katowicen maailman johtajien YK:n ilmastokokouksessa linjattiin yhteiset pelisäännöt Pariisin vuonna 2015 tehdylle globaalille ilmastosopimukselle. Kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä myös Suomen kannalta, mutta loppujen lopuksi päästöjä vähentävät käytännön teot ratkaisevat kansallisiin ja kansainvälisiin päästötavoitteisiin pääsemisen. Kaikilla yllä esittelemilläni teknologiaratkaisuilla on suora vähentävä vaikutus toiminnan hiilidioksidipäästöihin. Sovellusalueita on onneksi paljon. Rohkaisevaa on myös, että uusia päästövapaampia teknologiapalveluita ja -innovaatioita kehitetään jatkuvasti lisää.

Keinoja ja työkaluja löytyy siis runsaasti. Kyse on tahtotilasta ja toimeenpanosta tehdä asioita fiksummin ja samalla ilmastomyönteisemmin.

 

Minna Kröger on Elisan yritysvastuujohtaja.


21.11.2018

EU:n telepaketti - puku tilattiin, tuliko takki vai liivit?

EU:n laajan telepaketin kansallinen täytäntöönpano on käynnistymässä Suomessa. Uutisotsikoihin nousi Suomessa ulkomaanpuheluiden hintakaton asettaminen. Asia on toki tavallista palveluiden käyttäjää puhutteleva, mutta merkitykseltään varsin vähäinen eikä aivan helppo toteuttaa. Loppuasiakashintoihin ulottuvaa sääntelyä tulisi kilpailuilla markkinoilla muutenkin välttää.

Mitä telepaketti sitten varsinaisesti sisältää? Kuten aina, sääntelyyn kohdistuu paljon odotuksia. Operaattorit odottavat pitkäjänteisyyttä ja selkeyttä, joka tukee investointivaltaisella toimialalla tehtäviä kauaskantoisia päätöksiä. Telepalvelut ovat keskeinen osa nyky-yhteiskunnan infrastruktuuria, ja ymmärrettävästi sääntelyn piirissä siinä missä jotakuinkin kaikki toimialat, mutta alan kuluttajasääntelyä voi pitää varsin yksityiskohtaisena suhteutettuna esimerkiksi suomalaisen matkapuhelinlaskun taloudelliseen merkittävyyteen. Telepalveluissa kyseessä on muutamien kymppien suuruinen maksu kuukaudessa, vertailukohtana vaikkapa asunnon hankinta.

Kannustavampi sääntely tavoitteena

Komissio lähti ehdotuksessaan muuttamaan sääntely-ympäristöä kannustavammaksi ja harmonisoimaan erityisesti kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä sekä taajuushallintoa. Lopputulos ei valitettavasti näytä vastaavan hyviä tavoitteita. Nopeiden verkkojen rakentamiseen kannustavien investointien sääntely muotoutui direktiivejä laadittaessa niin monimutkaiseksi, että sen hyödyntäminen yrityksissä voi jäädä teorian asteelle. EU-parlamentti lisäsi matkalla uutta sääntelyä, ja suunniteltu harmonisointi jäi monilta osin puolitiehen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että useassa maassa toimivien operaattoreiden tavoitteena ollut yhtenäinen kuluttajansuojasäännöstö ei täysin toteutunut; kansallisesti voi yhtenäisistä säännöistä joissain asioissa edelleen poiketa. Yhtenäinen sääntely tukisi EU-laajuisen palvelutarjonnan yleistymistä, mutta monien jäsenvaltioiden into pitää kiinni kansallisesta sääntelystä ajoi tämän tavoitteen edelle.

Pelikenttä auki globaaleille jäteille?

Periaatteellisesti kiinnostavana ja valitettavan lyhytnäköisenä voidaan pitää perinteisten viestintäpalvelujen tarjoajien ja globaalien OTT-toimijoiden käsittelyä. Sääntelyä ei päivitetty vallitsevaa palveluntarjontaa ja markkinatilannetta vastaavaksi, sillä esimerkiksi jäsenvaltioissa toimiviin operaattoreihin sovelletaan jatkossakin tiukempaa ja yksityiskohtaisempaa sääntelyä kuin valtameren toiselta puolelta internetin välityksellä palveluita tarjoaviin pelureihin. Erityisesti tämä epäsuhta liittyy teleoperaattorin asiakkaidensa kanssa tekemien sopimusten hyvinkin yksityiskohtaiseen sääntelyyn, jota vielä entisestäänkin lisätään.

Jatketaan työtä norminpurun edistämiseksi

Suomessa hyvin esillä ollut norminpurun tavoite ei siis valitettavasti kantanut telepaketin säätämisprosessin läpi. Paketin sisältöön ei voi enää vaikuttaa, mutta Suomen kannalta keskeisiin tavoitteisiin pystytään keskittymään direktiivejä kansalliseen lainsäädäntöön tulkittaessa. Lainsäädännöstämme tulee karsia säännöksiä, joita EU-direktiivit eivät edellytä. Kansallista liikkumavaraa pitää käyttää normien hallittuun purkamiseen. Ilahduttavaa olikin liikenne- ja viestintäministeriön keskustelutilaisuudessa kuulla, että tämä on myös ministeriön tavoitteena. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta kansallisesta sääntelystä on esimerkiksi teleyritysmaailmaan huonosti sopiva teleyrityksen, palveluntarjoajan ja myyjän yhteisvastuu.

Suomi voi edelleen näyttää esimerkkiä monelle EU-kumppanille tehokkaiden, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden telepalveluiden maana. Sääntelyllä pystytään tulevaisuudessa jatkamaan ja parantamaan tai ottamaan takapakkia tästä tilanteesta; Suomen puheenjohtajakaudella viemme toivottavasti positiivisen norminpurun sanomaa EU:hun, vaikka moniäänisessä yhteisössä tämä voi olla haasteellista. Suomen operaattorikenttä lupaa jatkossakin antaa norminpurulle kaiken tukensa.

Tapio Haapanen, Senior Advisor, Telia Finland


11.10.2018

Vatulointi sikseen ja tunnistautumisjärjestelmät kuntoon

Suomessa on maailman parhaat edellytykset kehittää turvallista ja sujuvaa sähköistä asiointia: meillä on kattavat ja nopeat verkot, olemme mobiilidatan käytössä maailman huippua ja taustalla ovat toimivat ja hyvät perusrekisterit. Sähköinen tunnistaminen on digitalisoituvan yhteiskunnan keskeinen mahdollistaja. Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on helppoa, luotettavaa ja kohtuuhintaista sekä sähköisten palvelujen tarjoajille että niiden käyttäjille. Ideaalitilanteessa kuluttaja voisi yhdellä valitsemallaan tavalla käyttää kaikkia tunnistautumista vaativia sähköisiä palveluja. 

Eduskunta kiinnitti jo vuonna 2015 huomiota kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin asioida verkossa. Suomessa tehtiin päätös kansallisen tunnistamisratkaisun kehittämiseksi. Ratkaisun perustana oli toimijoiden luottamusverkosto. Valitettavasti luottamusverkosto ei edelleenkään toimi, eikä sähköinen tunnistautuminen halutun kansallisen mallin mukaisesti etene. Myös uusien palveluiden kehitys on vaatimatonta.

Asiaa on kommentoinut myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja Kirsi Leivo:

Erilaiset palveluntarjoajat käyttävät tällä hetkellä omia, käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuvia tunnistustapojaan. Oman järjestelmän rakentaminen tulee usein huokeammaksi ja helpommaksi kuin vahvan sähköisen tunnisteen käyttäminen.

Asiakkaalla on eri palveluihin tukku erilaisia salasanoja ja juuri se tarvittava usein hukassa. Aikaa vievää ja hankalaa sekä tietoturvan näkökulmasta huteraa. Jokaisella kansalaisella tulisi olla omaan käyttöön parhaiten soveltuva vahva tunnistautumistapa, jolloin erilaisiin salasanoihin perustuvia järjestelmiä ei tarvitsisi enää luoda.

Mobiilivarmenne on teleyritysten kehittämä sähköinen henkilöllisyystodistus SIM-kortilla. Se on ihmisillä mukana siellä, missä puhelinkin, ja sen käyttämiseen tarvitsee muistaa vain yksi, itse valittu tunnusluku. Myös palvelun tarjoajille Mobiilivarmenne on helppo ja turvallinen tapa tunnistaa asiakkaat.

Miksi mitään ei tapahdu?

Mitä siis pitäisi tehdä, jotta markkinat saataisiin sähköisen tunnistautumisenkin osalta vihdoin avattua ja edistettyä näin digitaalisen yhteiskuntakehityksen ydintä?

Lainsäädäntömuutoksilla on järjestelmällisesti pyritty edistämään vahvan sähköisen tunnistamisen markkinoita. Luottamusverkoston toimintaa pitää kehittää siten, että se on kaikille osapuolille avoin ja helppokäyttöinen. Sopimusehtojen ja hallinnointikäytäntöjen pitää olla läpinäkyviä, eikä tunnistautumispalveluaan pitäisi edes päästä tarjoamaan ilman vakioehtoihin perustuvaa sopimusta. Hintasääntelyä pitää muuttaa KKV:n edellä esittämällä tavalla, jotta järjestelmän kilpailukyky varmistetaan.

Valtion ja kuntien digipalveluiden kehitystä ei saa tukahduttaa julkiselle taloudelle liian kalliiksi koituvan luotettavan tunnistautumisen vuoksi. Markkinoiden avaaminen ja pelisääntöjen sopiminen - tarvittaessa lainsäädännön avulla - ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen kehittäminen. Kilpailu tekee sähköisen tunnistautumisenkin liiketoiminnalle hyvää. Suunnan määrätietoista luotsaamista kyllä tarvitaan. Odottamalla sähköinen tunnistus ei etene.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

11.9.2018

Tekijänoikeudet eivät saa johtaa sensuuriin

Euroopan parlamentti äänestää jälleen 12.9. tekijänoikeuksia koskevasta direktiivistä, jonka ensimmäisen ehdotuksen parlamentti heinäkuun alussa kertaalleen hylkäsi ja palautti takaisin käsittelyyn. Eniten ongelmia oli direktiivin 13. artiklassa, joka julkisuudessa on tullut tunnetuksi ”meemikieltona”. Sen mukaan internetissä palveluja tarjoavan olisi ryhdyttävä valvomaan verkon sisältöä ja estettävä sellaisen aineiston käyttö, joka on oikeudenhaltijoiden kanssa yhdessä määritelty kielletyksi.

Nettipalvelun tarjoajan pitäisi siis poistaa saatavilta esimerkiksi tekijänoikeuden suojaamat valokuvat tai videot. Tämän toteuttaminen johtaisi käytännössä kaikkien palvelua, esimerkiksi Facebookia, käyttävien eurooppalaisten aktiiviseen tarkkailuun, jotta automaattinen sisällön suodattaminen onnistuisi. Suodattimeen voisi joutua sensuroitavaksi myös laillista ja alkuperäistä sisältöä, mikä on täysin sekä internetin käyttäjien että sisällöntuottajien perusoikeuksien vastaista.

Äänestyksessä eri vaihtoehtoja, parhaasta hyötyisivät kaikki

Koko artiklan 13 poistamista vaativan ehdotuksen ohella on jo aiemmin julkaistu parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) ehdotus. Se on ehdotuksista niin palveluntarjoajille kuin kuluttajillekin suotuisin. Siinä palveluntarjoajien tulee hankkia lisenssi sisältöön, mutta velvollisuutta sen suodattamiseen ei ole. Ehdotus on myös linjassa sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntelyn kanssa. Sen mukaan internetin palveluntarjoaja ei ole vastuussa palveluun päässeestä, mahdollisesti tekijänoikeuden alaisesta sisällöstä, mikäli se poistetaan oikeudenhaltijan ilmoituksesta. Yrityksille ei aseteta raskaita, oikeudellisesti epäselviä velvoitteita eikä kansalaisten sananvapaus vaarannu. Sisällön tekijät saavat työstään korvauksen.

Toinen varteenotettava vaihtoehto on hollantilaisen europarlamenttiedustaja Marietje Schaaken tekemä ehdotus, jossa palveluntarjoajien vastuu rajoittuu ainoastaan video- ja musiikkisisältöön. Ehdotuksessa keskitytään kuluttajien käyttämiin palveluihin, kuten YouTubeen, joita ei kuitenkaan velvoitettaisi samalla tavalla suodattamaan sisältöä.

Parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) uudistettu ehdotus puolestaan johtaisi edelleenkin sisällön suodattamiseen. JURIn ehdottama sääntely on rajattu vain merkittävän määrän sisältöä ylläpitäviin palveluihin, joita ei kuitenkaan ole ehdotuksessa yksilöity. Palveluntarjoajan pitäisi etukäteen hankkia käyttöoikeus kaikkeen palvelussa käytettyyn sisältöön. Kun palveluntarjoaja olisi vastuussa käyttäjiensä palveluun lisäämästä sisällöstä, ainoa mahdollisuus sisällön hallintaan olisi sen laajamittainen suodattaminen. Netin käyttäjän kannalta tämä menisi vielä tyrmättyä alkuperäisehdotustakin pidemmälle, koska tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavaa sisältöä ei palveluntarjoajan vastuun vuoksi voisi enää poistaa jälkikäteen vaan se tulisi suodattaa jo ennen palveluun lisäämistä.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän (ALDE) Jean-Marie Cavadan ehdotuksen muutokset aiempaan, hylättyyn ehdotukseen verrattuna ovat lähinnä kosmeettisia ja johtaisivat yhtä lailla sisällön filtteröintiin.

Ylisääntely ei saa vaarantaa digikehitystä

Direktiivin uudessa äänestyksessä tulisi valita todellinen kompromissi JURI:n alkuperäisestä ehdotuksesta kaunistellun version sijaan. Uusissa esityksissä on korjattu alkuperäisehdotuksen räikeimmät epäkohdat, mutta aidosti tasapainoisen ehdotuksen myötä EU-kansalaiset ja yritykset hyötyisivät digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Vaarana on, että lähdetään ampumaan kärpästä tykillä asettamalla kaikille tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajille raskaita velvollisuuksia, joita ei todellisuudessa ole edes välttämättä mahdollista noudattaa.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

5.9.2018

Konesalit ovat digitalisaation kivijalka

Päivittäinen riippuvuutemme jatkuvista digitaalisista yhteyksistä ja palveluiden keskeytymätön käyttö vaatii digitaaliselta infrastruktuurilta paljon. Kaikki tallentamamme kuvat, säilyttämämme tiedot, kotona tai työssä käyttämämme ohjelmat, video-on-demandina katsotut elokuvat tai kuunneltu musiikki ovat tallennettuina konesaleihin ympäri maailmaa. Mobiilidatan ennätysmäinen kasvu edellyttää myös digitaalisen ekosysteemin laajenemista ja hajauttamista.

Edge computing mahdollistaa 5G-teknologialla toteutettujen palvelujen sujuvuuden. Olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntäminen on otollinen tapa hajauttaa sisällöt ja sovellusten laskentateho verkkoon. Parissa kolmessa vuodessa 5G-teknologia on kuin 4G meille nyt: data liikkuu yhä nopeammin ja suuremmassa määrin ja siitä tulee meille kaikille oletusarvoisesti arkipäiväistä. Esimerkiksi massiivisessa yleisötapahtumassa 10 000 ihmistä voi yhtä aikaa kuvata älypuhelimella 4K-videota, lähettää sen livenä nettiin ja jokaisen käyttäjän oletus on, että kaikki toimii, reaaliajassa.

Mitä 5G-maailman toteutuminen vaatii tiedonsiirron infrastruktuurilta? Vastaus on edge computing. Se tarkoittaa sisältöjen ja palveluiden vaatiman laskentatehon fyysistä hajasijoittamista verkostossa useisiin eri kohtiin, jossa ne ovat aina kuluttajan lähellä ja ulottuvilla.  Markkinoille on ilmestynyt erilaisia ratkaisuja, kuten siirrettäviä, kontteihin rakennettuja minikonesaleja.

Helsingistä Pohjois-Euroopan datahubi

Helsingistä voi tulla merkittävä datahubi kansainvälisellä tasolla, koska kaupungilla on strateginen sijainti Euroopan, Aasian ja Venäjän välisten yhteyksien risteyksessä. Palveluiden tarjoaminen esimerkiksi Pietarin talousalueelle Tukholmasta tai Saksasta aiheuttaa liian suuren latenssin, mutta tarjoamalla sisältöjä Helsingistä käsin latenssi minimoituu.

Suomi ei ole kuitenkaan kilpailukykyinen konesalimaana tällä hetkellä Ruotsiin verrattuna esimerkiksi verotusasioiden osalta. Verohelpotuksia tulisi kohdistaa suurten yritysten lisäksi myös pienemmille konesalitoimijoille. Suomi tulee tehdä houkuttelevaksi kohteeksi kansainvälisille toimijoille, jotka eivät välttämättä halua rakentaa omia konesalejaan vaan hyödyntää tarjolla olevaa valmista infrastruktuuria.

Nyt on yksityisen ja julkisen puolen aika tehdä saumatonta yhteistyötä myös digitaalisen infrastruktuurin varmistamisessa nykyisiä ja tulevaisuuden tarpeita varten. Samalla on agendalle otettava miten sähkön saatavuus varmistetaan myös jatkossa uusia energiamuotoja hyödyntäen ja konesalilaitteita virtapiheiksi kehittämällä.

Olemassa olevan infrastruktuurin jalostaminen uudelle tasolle  

Maailmalla monet masto- ja konesalitoimijat yhdistävät voimiaan mahdollistaakseen uusien palveluiden kehittämisen. Näin tehdään myös Digitassa. Olemassa olevaa infraa voidaan päivittää soveltuvaksi uudelle tarpeelle edge computing-infrastruktuurille.

Mastoinfrastruktuurin yksittäiset mastot ovat jo usein itsessään tietoliikennekeskittymiä ja niissä kaikissa on konesaleiksi jalostettavia laitetiloja, joihin voi tuoda laitteita ja dataa. Mastojen yhteydessä on isojakin kiinteistöjä, joissa on varmistettu sähkönsyöttö ja varavoimalaitteet olemassa. Niiden muuttaminen konesaleiksi, vastaamaan korkeamman tason vaatimuksia, on melko yksinkertainen asia, mutta mahdollisuus tallentaa dataa ei yksistään riitä. Data täytyy myös saada käyttäjien ulottuville. Mastoverkosta voidaan rakentaa satojen datan talletusnoodien päälle valtakunnallinen pilvi, jonka avulla palvelut toimitetaan käyttäjille asti.

Viimeistään nyt on aika pilotoida palveluita, jotka perustuvat 5G:hen ja edge computingiin ja niitä kannattaa testata nimenomaan Suomessa. Olemme mobiilidatan suurkuluttajamaa, jossa uudet teknologiat kuten 5G omaksutaan nopeasti ja laajasti käyttöön. Juna kulkee, hyppää mukaan!


Pages