20.8.2020

Millä vahvistetaan digitaalisia perustuksiamme?

Hallitus on valmistelemassa budjettiriiheen toimenpiteitä teemakokonaisuudesta, joka käsittelee digitaalisuutta, etätyötä ja monipaikkaisuutta.

Kokonaisuuden valmisteluvastuu on valtiovarainministeriöllä. Pohjatyötä on kuitenkin tehty liikenne- ja viestintäministeriön johdolla niin sanotussa Digiloikka-työryhmässä, jonka työ jatkuu vielä alkusyksyn ajan. Työryhmä on nopealla tempolla kerännyt eri hallinnon aloilta hankkeita, joiden edistäminen vahvistaisi yhteiskunnan digitaalisuutta. Perusta, digitaalinen infra, kehittämiselle on Suomessa erinomainen.

Viestintäverkkojen toimivuus kriisitilanteissa on nyt testattu, eikä yksittäisiä haastavia tukiasema-alueita lukuun ottamatta ongelmia ole ilmennyt. Suomessa teleyritykset ovat investoineet digitaalisen infran rakentamiseen pitkäjänteisesti. Yritysten kokonaisinvestointiaste oli viime vuonna 23 prosenttia, ja investointiaste infraan 14 prosenttia. Ruotsissa kolmen suurimman teleoperaattorin investointiaste infran rakentamiseen on sama kuin Suomessa.

Suomalaiset teleyritykset käyttävät kiinteän ja mobiilin laajakaistan rakentamiseen vuosittain noin 500 miljoonaa euroa. Tästä kiinteiden verkkojen osuus on jo yli puolet.

Digiloikka-työryhmässä, jossa myös FiCom on edustettuna, nousi esiin monia haastavia kohtia palveluiden parantamisessa. Yksi keskeinen asia on kaiken lainsäädännön teknologianeutraalius. Sen edistämisessä riittää edelleen tehtävää. Esimerkiksi arvonlisävero kohtelee eri tavalla ryhmäliikuntatunteja sen mukaan, osallistuuko jumppaan paikan päällä vai striimauksen kautta. Viihde-, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden arvonlisäveron tulisi aina olla sama 10 % riippumatta siitä, tarjotaanko palvelua paikan päällä vai digitaalisessa muodossa striimauksena tai tallenteena. Sinänsä pieniä asioita, mutta siksi juuri muutettavissa.

Laajakaistarakentamista pitää ensisijaisesti edistää helpottamalla markkinaehtoista toimintaa. Yhden luukun periaatteen edistäminen ja lupakäytäntöjen yksinkertaistaminen ovat moneen otteeseen yhteisesti hyväksi todettuja tavoitteita. Soisi lopulta näidenkin asioiden nitkahtavan eteenpäin.

Suurin osa ihmisistä olisi Traficomin kuluttajatutkimuksen mukaan valmis maksamaan valokuituliittymästä vain alle 500 euroa. Varsinkin haja-asutusalueella, jossa kaapelia saatetaan joutua kaivamaan pitkiä matkoja, hinta voi kuitenkin olla huomattavasti suurempi. Jos laajakaistarakentamiseen halutaan osoittaa tukea, se tulee kohdentaa suoraan palvelun käyttäjille, kuluttajille. Helpoin keino sekä kiinteän että mobiilin laajakaistan hankinnan edistämiseksi on korottaa kotitalousvähennystä ja laajentaa se koskemaan myös oman pihan ulkopuolisia töitä.

On kiinnostavaa nähdä, miten hallitus edistää etätyötä ja monipaikkaisuutta. Suomessa on oltu edelläkävijöitä etätyön tekemisessä. Se on ollut helppoa, sillä maassamme on kattavat tietoliikenneyhteydet ja etätöihin asennoituminen edistyksellistä. Mitä lisätoimia voimme siis poliitikoilta odottaa? Monipaikkaisuuden kohdalla ongelma lienee se sama vanha: miten tasata kotikunnan ja kakkosasunnon sijaintikunnan tuloja ja menoja. Toivottavasti ratkaisu ei ole uuden verotusoikeuden luominen maakuntaveron tapaan.  

Tämä aihe liittyy

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

19.5.2020

Kun maailma meni verkkoon

Kaksi kuukautta sitten viestintäverkoissa alkoi liikkua dataa odottamattoman paljon. Tuli koronavirus ja poikkeusolot, joiden pakottamana lukuisat ihmiset jäivät etätöihin. Koulunkäynti ja opinnot siirtyivät etäyhteyksien päähän, ja tarve verkkoasioinnille kasvoi ennenkokemattomiin mittasuhteisiin. Eristäydyttiin koteihin, ja elämä siirtyi verkkoon.

Nyt alkupiikin jälkeen viestintäverkkojen lisääntynyt käyttö jakaantuu entistä tasaisemmin pitkin päivää. Teleyritysten valvomoissa asiantuntijat ovat voineet huokaista helpotuksesta: kapasiteettiongelmia ei ole tullut vastaan.

Verkot on Suomessa rakennettu kestävästi, ja esimerkiksi tukiasemat on Suomessa pääsääntöisesti valokuidutettu. Traficomin ja Huoltovarmuuskeskuksen laatiman tilannekuvan mukaan viestintäverkot ovat selvinneet kriisiaikana hyvin. Myös viranomaisten kriittinen viestintä varmistetaan kaikissa olosuhteissa.

Suomalaiset pärjäävät digiyhteiskunnassa

Suomalaisilla on eurooppalaisittain verrattuna erinomaiset digitaaliset perusvalmiudet ja osaaminen. Etätyö oli meille jo ainakin satunnaisesti tehtynä tuttua ja digitaaliset työvälineet käytössä. Työn sisältö muuttui kuitenkin kriisikeskeiseksi; strateginen työ jäi ainakin kevään ajaksi sivuun.

Yleinen ja yllättävä havainto on, että sairaspoissaolot vähenivät merkittävästi etätyön alettua. Henkisen hyvinvoinnin kannalta on erittäin tärkeää, että yhteisöllisyyttä ylläpidetään myös etätyöaikana, vaikkakin virtuaalisesti.

Ehkä eniten myötätuntoa herättää nuorten tilanne kriisin keskellä. Ylioppilaskirjoituksia varjostivat poikkeusolojen vaatimukset, ja kokeiden aikatauluja muutettiin lyhyellä varoajalla. Nyt uudet ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat eivät saa ansaitsemiaan juhlia, ja haku jatko-opintoihin on mutkistunut.

Tilanne on pakottanut yliopistot kehittämään pääsykokeensa sellaisiksi, että hakijat voivat tehdä ne etänä.  Tämä on tarkoittanut yliopistoille merkittävää digiloikkaa, ja etävalintakokeet saattavat jäädä jopa pysyväksi malliksi opiskelijavalintoihin. On hienoa, että Suomesta löytyy tietoteknistä osaamista näin valtavaan ja nopeaan uudistukseen.

Pakko on usein paras muusa

Liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakka on perustanut työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida poikkeusolojen aikaisen digitalisaatiokehityksen vaikutuksia ja laatia suunnitelma, jolla joudutetaan poikkeusoloista toipumista ja lisätään pysyvästi Suomen digitaalista toimintakykyä.

Työryhmän ensimmäinen vaihe päättyy ensi viikolla, mutta työtä pitää kuitenkin jatkaa. Tutuksi tullut teknologianeutraali lainsäädäntö on entistäkin ajankohtaisempi vaatimus. Esimerkiksi arvonlisäverotus kohtelee edelleen eriarvoisesti eri tapoja tuottaa palvelu. Ryhmäliikuntatunti paikan päällä ja sen livestriimaus ovat alemman arvonlisäveron piirissä kuin sama jumppa myöhemmin netistä katsottuna tallenteena.

Poikkeusajan vaikutuksia päästään kunnolla analysoimaan vasta myöhemmin. Muun muassa terveyspalveluiden etävastaanottoja on vasta nyt alettu ottaa tehokkaasti käyttöön, vaikka teknologia ja osaaminen on ollut jo pitkään olemassa. Vasta fyysisten kontaktien välttämispakko on vauhdittanut lääkäreiden etäpalvelujen käyttöönottoa.

Korona on siivittänyt myös verkkokaupan valtaisaan digiloikkaan. Kun kauppaan ei ollut viisasta mennä fyysisesti, päivittäistavarakauppa vastasi ripeästi kasvaneeseen verkkokaupan kysyntään. Verkkoon siirtyivät myös lukuisat erikoisliikkeet. Moni ravintola perusti verkkokaupan, josta valmiita aterioita voi tilata kotiin. Sallisipa laki myös oluen ja viinin ostamisen samassa yhteydessä.

Pakon sanelema innovatiivisuus ja digitalisaation monipuolinen hyödyntäminen tuottavat myös toimintamalleja, joita ilmasto kiittää. Näidenkin vaikutuksia päästään tarkemmin mittaamaan vasta tulevaisuudessa.

Tunnistautuminen palveluihin kunnossa

Sähköisen asioinnin avaintekijä on luotettava tunnistautuminen verkossa. Poikkeusolot ovat opettaneet, että Suomessa kansalaisilla on erinomaisesti toimivat vahvan sähköisen tunnistamisen järjestelmät.  Käytännössä kaikilla on käytössään joko teleyritysten Mobiilivarmenne tai pankin id-tunnukset, joilla sähköinen tunnistaminen hoituu tehokkaasti ja luotettavasti.

Tunnistautuminen eri palveluihin ei ole digitalisaation pullonkaula. Puuttuvat tai vaikeat sähköiset palvelut sen sijaan ovat. Kaikki julkiset palvelut on saatava digitalisoitua mahdollisimman pian.

Koronakriisi pakottaa keskittymään oleelliseen. Valtion osalta se on palveluiden laatu, saavutettavuus ja laajuus, ei tunnistautuminen palveluihin.

 

 

 

 

 

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

21.4.2020

Viestintäverkkojen rakentaminen jatkuu myötätuulessa

Teleyritykset ovat toteuttaneet valmiuslaissa tarkoitetut varautumista koskevat sääntelyvelvoitteensa erinomaisen hyvin. Käytännössä tämä on näkynyt jokaiselle suomalaiselle siten, että viestintäverkot toimivat myös poikkeusoloissa.

Yhteiskunnan siirtyminen etätöihin ja -opetukseen on osoittanut, että vahva ja jatkuva panostaminen verkkoinfraan on kannattanut. Teleyritykset ovat saaneet kiitosta sekä liikenne- ja viestintäministeriöstä että Kyberturvallisuuskeskukselta viestintäverkkojen kapasiteetin ja kestokyvyn riittävyydestä. Kun lainsäätäjä ja valvontaviranominen ovat asettaneet teleyrityksille varautumisvelvoitteita, teleyritykset ovat vastanneet huutoon kiitettävästi.

Uusia pelureita ja verkkoja markkinoille, lisää euroja digi-infraan?

Viimeistään näinä aikoina on tullut selväksi, että ilman laajakaistaisia viestintäverkkoja maailma ei toimi. Tehokas yhteiskunta perustuu toimiviin tietoliikenneyhteyksiin, laajaan tietotekniikan hyödyntämiseen sekä näiden edellyttämään varmaan sähkönsaantiin. Laadukkaiden verkkoyhteyksien teknologianeutraali kehittäminen sekä elinkeinon investointikyvyn ja -mahdollisuuksien varmistaminen on aivan keskeistä.

Piakkoin eduskunnalle annettava sähköisen viestintäpalvelulain uudistus voi muokata viestintämarkkinoita monellakin tapaa. Uudistus mahdollistaisi jatkossa sen, että matkaviestiverkoissa voisi rajatulla alueella harjoittaa yleistä teletoimintaa ilman toimilupaa, eli niin sanottu mikro-operaattoritoiminta olisi mahdollista lähes kenelle tahansa. 5G-verkoista osoitetaan hyvin laaja taajuusalue sekä yleiseen että suljettujen verkkojen mikro-operaattoritoimintaan. Kiinteissä verkoissa lakiesityksen tavoitteena on kiihdyttää kuituverkkojen rakentamista mm. yhteisinvestointisopimuksilla.

Jo nyt on tiedossa, että kiinnostus ja innostus ainakin mikro-operaattoritoimintaan on kova. Myös valtakunnallista 5G-verkkoa laajennetaan ripeästi. Se ulottuu jo nyt 24 paikkakunnalle, ja uusia kaupunkeja tulee 5G-kartalle jatkuvasti lisää.

5G-verkko paranee entisestään, kun 26 GHz:n taajuushuutokauppa toteutuu suunnitelmien mukaisesti kesäkuussa, ja rakentaminen voi alkaa jo heinäkuussa. Huutokaupattava uusi taajuusalue aiheuttaa merkittäviä rakentamiskustannuksia, joten verkkoinvestoinnit tulevat väistämättä kasvamaan entisestään.

5G tarjoaa kiinteän tai langattoman vaihtoehdon rinnalle kuluttajille myös täysin uudenlaisia verkkopalveluratkaisuja, esimerkiksi niin sanotun kiinteän langattoman laajakaistan (Fixed Wireless Access, FWA).

On syntynyt myös uusia kiinteän verkon toimijoita, joiden tarkoituksena on rakentaa valokuituyhteyksiä sinne, missä niitä ei ole vielä saatavilla. Näiden hankkeiden toteutuminen tarkoittaa rutkasti lisää investointeja uusiin verkkoihin, jopa useita satoja miljoonia euroja. Lisäksi mobiiliverkkojen tukiasemat tarvitsevat kuituyhteyden, joten kuituverkkoa laajennetaan useaa tarkoitusta varten. Viestintäverkkoinvestoinnit tulevat siis jatkumaan mittavina – vuonna 2018 teletoiminnan kokonaisinvestoinnit olivat 810 miljoonaa euroa ja investointiaste 23 prosenttia.

Nousevatko yhteisrakentamishankkeet seuraavalle tasolle?

Vuosi 2019 oli yhteisrakentamisen vuosi, jolloin varsinkin sähköverkkoyhtiöiden ja teleyritysten yhteistyö kantoi hedelmää yhteisten hankkeiden mutta myös uusien yhteistyökuvioiden merkeissä.

Kunnat ovat verkkoinfran rakentamisessa ja luvituksessa avainasemassa. Suomessa on 310 kuntaa, joilla on omat, erilaiset ja pirstaloituneet ehtonsa ja vaatimuksensa. Tämä tekee viestintäverkkojen rakentamisesta hankalaa. Teleyrityksen näkökulmasta verkkorakentaminen ei ole kuntakohtaista, vaan verkkoja suunnitellaan laajemmalla mittakaavalla.

Ratkaisuja kuntahaasteisiin on pyritty kehittämään ja syventämään muun muassa Kuntaliiton yhteisrakentamishankkeessa sekä Aalto-yliopiston ja Helsingin kaupungin Toimivat katuhankkeet-projektissa.

Kaksikymmentäluku voi nostaa digi-infran rakentamisen käytännöt uudelle, koko yhteiskuntaa edistävälle tasolle.

 

 

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.2.2020

Teknologian tuomaa muutosta on johdettava ketterästi yhteistyössä

Tekoälyjärjestelmät auttavat meitä vastaamaan tehokkaammin monenlaisiin sosiaalisiin haasteisiin esimerkiksi terveydenhuollossa, liikenteessä ja ympäristön kestävyydessä. Ne auttavat eurooppalaisia yrityksiä kilpailemaan paremmin paikallisesti ja maailmanlaajuisesti mutta myös hallituksia ennakoimaan ja vastaamaan paremmin kansalaistensa tarpeisiin. 

Mutta tekoälyjärjestelmät herättävät myös uusia kysymyksiä ja mahdollisia riskejä ja siksi sekä yksityisen että julkisen sektorin pitää omaksua uusia lähestymistapoja hallitakseen näitä riskejä ja suojellakseen yksilöitä haitoilta.

Me Microsoftilla uskomme, että teknologiaa kehittävien yritysten on otettava suurempi vastuu siitä, että teknologia luo tulevaisuudessakin positiivisia mahdollisuuksia luottamusta herättävällä tavalla. Tätä varten olemme määritelleet kuusi periaatetta, jotka ohjaavat tekoälyn kehittämistä ja käyttöä: tasapuolisuus, luotettavuus ja turvallisuus, yksityisyyden suoja ja tietoturva, syrjimättömyys, läpinäkyvyys sekä vastuullisuus.

Fiksu sääntely palvelee yhteiskuntaa

Tekoälyjärjestelmät ovat luonteeltaan disruptoivia. Siksi meillä on nykytiedoillamme vain rajallinen kyky tunnistaa tällaisten järjestelmien mukanaan tuomia kielteisiä vaikutuksia. Samanaikaisesti moneen nykyiseen tekoälyjärjestelmän käyttöön voidaan jo soveltaa olemassa olevia säännöksiä. Näiden tekijöiden huomioon ottamiseksi sääntelyn olisi oltava joustava eikä staattinen. Tekoäly tulee nähdä sateenvarjokäsitteenä, ei vain yhtenä teknologiana.

Pidämme tiettyjen tekoälyjärjestelmien ja -käyttöönottojen sääntelyä väistämättömänä luotettavuuden varmistamiseksi ja ylläpitämiseksi. Olemme kuitenkin erittäin tietoisia tarpeesta edetä varovasti. On tärkeää, että tekoälyn sääntely toteutetaan huolellisesti ymmärtäen ei-toivottuja käyttäytymismalleja ja tuloksia, mutta rajoittamatta tekoälyn tai innovaation positiivisia vaikutuksia ja mahdollisuuksia.

Varovaisuudessa ei tule toisaalta mennä äärimmäisyyksiin. Viime syksynä nousi otsikoihin mm. Verohallinnon ja KELA:n automaattiseen tietojenkäsittelyyn (ATK) perustuvat järjestelmät ja uutisoinnissa annettiin välillä ymmärtää, että taustalla olisi tekoälyä ja robotteja. Näissä tapauksissa oli kuitenkin kyse sääntöpohjaisesta automaatiosta, jota on ollut käytössä jo vuosikymmeniä. Oikeusministeriö onkin aloittanut ansiokkaan työn automaattiseen päätöksentekoon liittyvien keskeisten oikeudellisten kysymysten ja sääntelytarpeiden selvittämiseksi ja korjaamiseksi.

Koska hallitukset, mukaan lukien Euroopan komissio, pohtivat, miten mahdollisimman hyvin säännellä tekoälyä, sen on kamppailtava näiden ja monien muiden vaikeiden kysymysten kanssa.

Ihmislähtöinen lähestymistapa

Tässä vaiheessa sääntelyn kehittämistä uskomme, että tiukasti ohjailevaa lainsäädäntöä todennäköisesti tehokkaampaa olisi hallintoon perustuva lähestymistapa, jossa määritellään laajat tavoitteet ja esitetään sitten prosessit, joita kehittäjien ja tekoälyjärjestelmiä soveltavien tahojen olisi noudatettava näiden tavoitteiden saavuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla. Lainsäädännössä olisi sen sijaan keskityttävä järjestelmiin tai tapauksiin, jotka aiheuttavat merkittävän riskin yksilölle tai yhteiskunnalle kuten järjestelmiin, jotka voivat vaikuttaa haitallisesti ihmisten laillisiin oikeuksiin, heidän fyysiseen tai henkiseen hyvinvointiinsa tai heidän kykyynsä käyttää terveydenhuoltoa, rahoituspalveluja tai työllistymismahdollisuuksia.

Tekoälyn tulee olla ihmislähtöistä. Rohkaisemme Suomea jatkamaan tällä saralla sekä löytämään joustavasti ja sujuvasti ratkaisuja päivän polttaviin kysymyksiin mutta katsomaan myös kauaskantoisesti toimien samalla myös äänenkantajana niin EU:ssa kuin maailmalla laajemmin.

Jussi Tolvanen on Microsoft Oy:n toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen varapuheenjohtaja.


23.1.2020

Työ, jolla on merkitystä

Kaksikymmentä vuotta perustamisensa jälkeen FiCom ry on 16 jäsenyrityksen aktiivinen ja kantaa ottava ääni toimialan kysymyksissä, lainsäädäntöhankkeissa ja mediakeskusteluissa.

Voimien yhtenäistämisellä tavoiteltiin aikoinaan alan painoarvon kasvattamista. Tavoitteiden mukaan ”yksikään viranomainen tai julkisen sanan edustaja ei voi olla kuuntelematta meitä herkällä korvalla”.

Alkuperäiset tavoitteet yhteisestä edunvalvonnasta ovat pääosin toteutuneet. FiCom on järjestö, jolla on sanottavaa, jonka viestillä on painoarvoa ja jota myös kuunnellaan.

Tehtävää on jäljelläkin: sektorikohtaisia erillislakeja ja näissä olevia Suomi-lisiä, vain Suomessa sovellettavaa lisäsääntelyä, on valitettavasti edelleen. EU:n sisämarkkinoilla pelikentän pitää olla kaikille samanlainen.

FiComin keskeisiä tavoitteita ovat myös lainsäädännön teknologianeutraalisuus, markkinaehtoisen toiminnan ensisijaisuus sekä se, että edunvalvonnassa haemme ratkaisuja emmekä vain etsi ongelmia.

Digikärkeen määrätietoisella tekemisellä

Suomi on kahdenkymmenen vuoden aikana saavuttanut edelläkävijän aseman Euroopan digitaalisessa kehityksessä. Hyvin olevat asiat on syytä tunnistaa samalla, kun mietimme, mitä voimme edelleen parantaa.

Meillä on kansainvälisesti mitattuna erinomaiset tietoliikenneyhteydet, suomalaiset käyttävät mobiilidataa maailman eniten, ja datan hinta on kuluttajan kukkarolle edullinen. Suomessa on hienosti panostettu sähköisiin palveluihin, ja meillä kansalaisten digiosaaminen on eurooppalaisessa vertailussa hyvää.

Suomen kärkisija esimerkiksi komission DESI-tutkimuksessa ei ole sattumankauppaa, vaan pitkäjänteisen politiikan tulosta.  Viestintäpolitiikkaa on tehty avarakatseisesti, rohkeastikin, ensimmäisten mukana. Tätä asennetta tarvitaan edelleen.

Suomalainen vahvuus edelläkävijyyden rakentamisessa on aina ollut mutkaton keskusteluyhteys viranomaisten, elinkeinon ja päättäjien kesken. Yhdessä asioita sparraten on saavutettu hyviä tuloksia.

Kilpaillut markkinat kirittävät parhaisiin palveluihin

Valtion pitää pysyä mahdollistajana, eikä ottaa roolia palveluiden tuottajana. Hyvä esimerkki on paikkatieto-osaaminen, jossa Suomi on aivan maailman kärkeä. Jos sijaintitiedot olisi alun perin keskitetty valtion yhtiöön, kukaties tilanne olisi hyvinkin toinen. Osaamisen ja innovaatioiden hyödyntäminen on parhaimmillaan silloin, kun sitä kiritetään!

Lähitulevaisuuden haasteita on avata julkisia rajapintoja niin, että kansalaisille voidaan markkinaehtoisesti luoda parhaita mahdollisia palveluita. Julkisen palvelun rajapintaa voisi hyödyntää esimerkiksi sähköisen tunnistamisen kehittämisessä siten, että henkilön voisi tunnistaa reaaliaikaisesti kännykän kasvokuvalla.

Tulevaisuus on meidän – kunhan luomme sille mahdollisuudet

Digitaalisen infran rakentamista pitää sujuvoittaa. Verkkorakentamista sääntelee tusina eri lakia. On täysin ymmärrettävää, että rakentamisessa ja sen sääntelyssä pitää ottaa huomioon useita näkökulmia, mutta kohtuullista olisi, jos eri luvat voisi hoitaa kuntoon yhdellä hakemuksella. Tähän tarvitaan paljon kaivattu yhden luukun järjestelmä ja lupaviidakon raivaamista. Kuntarakenteen vuoksi Suomessa on lisäksi satoja erilaisia rakentamisen käytänteitä. Tietoverkkojen rakentaminen ei kumarra kuntarajoja, ja rakentamisen eri kuntien alueella pitäisi olla yhdenmukaistettua.

Vahva osaaminen on tehnyt Suomesta digiyhteiskunnan. Tästä osaamisesta on pidettävä kiinni. Tutkimusrahoitusta ja yliopistojen resursseja on suunnattava kansakunnan hyvinvoinnin kasvattamiseen. Uudelleen kouluttamalla ja työperäistä maahanmuuttoa lisäämällä täydennetään ICT-alan kasvavaa tarvetta osaajille.

ICT-ala oli vuosituhannen vaihteessa toivoa täynnä oleva toimiala. Sitä se on nytkin. Suomessa ala työllistää tuplaten saman verran henkilöitä kuin EU-maissa keskimäärin.

Teleyritysten investointiaste on lähes 25 %, mikä kertoo osaltaan vahvasta uskosta tulevaisuuteen.  Meitä FiComin työmyyriä yhdistää paitsi rakkaus lajiin, myös tunne siitä, että teemme työtä, jolla on merkitystä.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

19.12.2019

Sisältöjen vuosikymmen käynnistyy kahden viikon päästä

Kahden viikon kuluttua käynnistyy 2020-luku, joka tulevaisuudessa muistetaan hyvien sisältöjen kultaisena aikakautena.

Nykyinen vuosikymmen päättyy sisältöjen sakkilaudalla tilanteeseen, jossa raskas kalusto on ajettu asemiin. Viimeisiä ratsuja ja lähettejä asetellaan vielä oikeisiin ruutuihin ennen kuin rynnäkkö alkaa. Ja se tulee olemaan ennen näkemättömän raju.

Tietenkin hyviä sisältöjä on arvostettu ja kulutettu leirinuotioiden tarinatuokioista lähtien. Uusien teknologioiden myötä sisältöjä on tehty, jaettu ja kulutettu jatkuvasti enemmän samalla, kun niiden merkitys yhteiskuntia ja maailmaa muokkaavana voimana on vahvistunut vuosikymmenestä toiseen.

Syrjäinen syöksykierre

2000-luvun alku jää päiväkirjoihin aikakautena, jolloin internet murjoi sisällöntuotannon. Yksi kulutetuimmista sisällöistä, musiikki, menetti kymmenessä vuodessa maailmanlaajuisesta kokonaisarvostaan 71 prosenttia. Seuraavaksi lankulle astelivat painettu lehti ja televisio. Perinteisen median syöksykierre kiihtyi vuodesta toiseen.

Samalla uudet toimijat kuitenkin pystyttivät sisältömarkkinoille uudenlaisen maailmanjärjestyksen. Spotify, YouTube, Facebook ja Netflix käynnistivät omilla toimialoillaan muutokset, joiden vaikutukset alamme todenteolla hiljalleen nähdä. Ja se on vasta alkusoittoa.

Suomessa sisältöpelurit uskoivat pitkään, että syrjäinen sijainti, vahva kulttuuriperinne ja oma kieli suojaisivat isoilta kolhuilta. Mutta toisin kävi, törmäyksessä syntyneet mustelmat ja ruhjeet ovat vielä pitkään arkoja.

Alkava vuosi tuo globaalin sisältökilpailun ryminällä etuovellemme. Muun muassa Disney, Amazon ja Apple aloittavat myös Pohjolassa sellaisen sisältöjen ilotulituksen, että katsoja saattaa hetken kuluttua kokea musertuvansa laatusisältöjen alle. Se voima, joka kansainvälisillä digijäteillä on käytettävissään, muuttaa kertaheitolla kaikki sisältöpelin säännöt. Ja kannattaa muistaa, että esimerkiksi Facebook vasta käynnistelee omaa sisältökonettaan.

Mutta.

Raaka kansainvälinen kilpailu on ajanut paikalliset sisältötoimijat ylös mukavista nojatuoleistaan. Kun Ruotsin suurin kaupallinen tv-kanava TV4 vielä neljä vuotta sitten teki vuodessa yhden ison budjetin draamatuotannon, on niitä tänä vuonna syntynyt jo kymmenen. Myös Suomessa operaattorit ovat alkaneet panostaa isoja summia erilaisiin ohjelmasisältöihin. Ja esimerkiksi MTV on investoinut isolla kädellä kotimaiseen uutistuotantoon.

Tämä kehitys jatkuu ja voimistuu lähivuosina. Katsojat ovat omilla valinnoillaan osoittaneet haluavansa paikallista draama-, viihde- ja uutissisältöä ja olevansa myös valmiita maksamaan siitä. Ja sitä he myös saavat, sillä kiinnostava paikallinen sisältö on kotimaisten mediayhtiöiden ainoa todellinen kilpailukeino yhä kovenevassa taistossa.

Teknologia muokkaa sääntöjä

Yksi 2020-luvun tärkeimpiä mutta samalla arvoituksellisimpia tekijöitä sisältökisassa on nopeasti kehittyvä teknologia. 5G muuttaa niin mediasisältöjä kuin niiden kulutustapoja jo lähivuosina enemmän kuin uskommekaan. Esimerkiksi jääkiekon katselukokemus muuttuu nopeampien ja laadukkaampien yhteyksien ansiosta merkittävästi.

Keino- ja lisätty todellisuus puolestaan alkavat muovaamaan tottumuksiamme vuosikymmenen puolivälissä. Erityisesti virtuaalinen todellisuus nyrjäyttää katsojakokemuksen uuteen asentoon esimerkiksi yhdessä maailman seuratuimmassa sisällössä, e-urheilussa. Tässä kisassa suomalaisyrityksillä on vähintäänkin kohtuulliset lähtökohdat.

Telian Bonnier Broadcasting -kauppa on hyvä avaus alkavalle sisältöjen kultakaudelle. Sen täytyy kuitenkin johtaa keksintöihin, jotka uudistavat mediasisältöjä ja niiden kuluttamista, jotta ne raivaavat tietä kotimaisen sisällön menestymiselle ja luovat kuluttajille uusia digitaalisia kokemuksia.

Uskoisin, että voimme suhtautua tulevaan vuosikymmeneen luottavaisin mielin.

Ratsu G5, shakki

Heli Partanen on Telia Finlandin kuluttajaliiketoiminnan johtaja ja vt. varatoimitusjohtaja.


20.11.2019

Rutkasti enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia

Mobiiliverkkojen kehitys on ollut huimaa. Vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa harvojen herkusta, ”raahattavista” matkapuhelimista, on tullut kaikkien taskussa kulkevia tietokoneita ja katselulaitteita.

Suomessa on oltu edistyksellisesti etukenossa niin mobiiliteknologian kehittämisessä kuin sen käyttöönotossa. Meillä on yli 9 miljoonaa matkaviestinliittymää, ja käytämme eniten mobiilidataa maailmassa. Tämä osoittaa, että suomalaiset ovat mobiilikansaa.

Rohkea ja ennakkoluuloton taajuuspolitiikka on osaltaan mahdollistanut teknologian kehittämisen ja myös kannustanut ja rohkaissut operaattoreita tekemään merkittäviä investointeja. Usein unohdetaan, että Suomessa teleala investoi viestintäverkkoihin joka vuosi yli puoli miljardia euroa.

Investointien ansiosta lähes kaikki kotitaloudet ovat jo 4G-verkon peittoalueen piirissä, ja ensimmäisiä 5G-verkkoja avataan eri kaupungeissa. Kilpailtu markkina ja taajuuksien tehokas käyttö ovat osoittaneet toimivuutensa, kun suomalaiset ovat päässeet nauttimaan erinomaisista mobiilipalveluista. Johdonmukaista ja erinomaisia tuloksia saavuttanutta taajuuspolitiikkaa on hyvä jatkaa myös lähitulevaisuudessa, kun pohditaan 26 GHz:n alueen jakamista.

Vähemmän viivettä, enemmän kapasiteettia

Tähänastisessa mobiiliverkkoteknologioiden ja erityisesti datapalveluiden kehityksessä on ollut kyse ennen kaikkea yhteysnopeuksien kasvattamisesta. Toki 5G-verkot nostavat nopeudet aivan uudelle tasolle, jolloin voi syntyä ennennäkemättömiä palveluja ja innovaatioita, mutta lisäksi verkkoviiveet laskevat parhaimmillaan kymmenesosaan nykyisestä. Tämä mahdollistaa sellaisetkin toiminnot, jotka eivät salli viiveitä tiedon kulussa, esimerkiksi itseohjautuvan liikenteen ja erilaiset toiminnanohjausjärjestelmät.

5G:n myötä verkon kapasiteetti kasvaa kymmenkertaiseksi, mikä vähentää verkon ruuhkia. 5G-teknologia luo paitsi uusia liiketoimintamalleja, myös uudenlaisia työpaikkoja, eikä sovi unohtaa 5G:n merkitystä energiatehokkuuden lisääntymisessä ja päästöjen vähentämisessä.

Onko 5G kyberturvallista?

Samalla kun mobiilipalvelujen merkitys kasvanut ja käyttö levinnyt kaikkialle, on noussut esiin 5G-verkkojen kyberturvallisuus. Tämä ei ole sinänsä mitään uutta, koska jokaisen uuden teknologian mukana tulee enemmän tai vähemmän mahdollisia uhkatekijöitä. 5G:n uhkia voi tarkastella esimerkiksi yksityisyyden suojan ja toimintavarmuuden näkökulmista.

Entistä ohjelmistopohjaisempi 5G poikkeaa teknologisesti aiemmista matkaviestinverkoista, mikä edellyttää uudenlaista riskienhallintaa ja asettaa uusia vaatimuksia tietoturvallisuudelle. Kyberturvallisuuden korostuminen johtuu osittain siitä, että yhä useammat yhteiskunnan kriittiset palvelut, kuten sähköverkko, terveydenhuolto ja liikenne, ovat riippuvaisia tietoverkkojen toiminnasta.

Suomessa kyberturvallisuus on kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna hyvällä tasolla, ja tietoturvauhkiin on varauduttu. Tämän aseman saavuttaminen on vaatinut pitkäjänteistä työtä niin viranomaisilta kuin yksityisen puolen toimijoilta. Erityisesti suomalaisilla teleyrityksillä on ollut tässä keskeinen rooli, kuten Kyberturvalliskeskuksen johtaja Jarkko Saarimäki on todennut. Kyberturvallisuuskeskuksen ja teleyritysten aktiiviset ja toimivat suhteet sekä molemminpuolinen luottamus auttavat maamme kyberturvallisuuden edistämistä.

EU on kerännyt ja koostanut jäsenmailtaan tietoa 5G:n riskeistä ja tehnyt lokakuussa oman 5G-riskiarvion. Vuoden loppuun mennessä EU julkaisee riskien hallintaan konkreettisia keinoja sisältävän työkalupakin.

5G:n uhkia on pohdittava, analysoitava ja ennakoitava asiaan kuuluvalla vakavuudella.  Alan toimijat ottavat uhat huomioon ja varautuvat niihin monin tavoin myös osana normaalia liiketoimintaansa. Ne pyrkivät koko ajan parempaan, sillä kyberturvallisuudesta huolehtiminen on jatkuvaa työtä.

Yhteiskunnan kehitys edellyttää uuden teknologian kehittämistä ja käyttöönottoa. Käsijarrusta vetämiselle ei ole mitään tarvetta: perusteeton pelottelu vain hidastaa turvallisen digitalouden edelläkävijyyttä Suomessa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

24.10.2019

Verkottunut maailma tarvitsee kyberturvaa

Tämänhetkisessä kansainvälisessä kyberturvallisuuskeskustelussa ajankohtaisia teemoja ovat muun muassa 5G-verkkojen ja tekoälyn käytön turvallisuus, tekoälyn eettisyys sekä esineiden internetiin ja automaatiojärjestelmiin liittyvät kysymykset.

Elämme pitkälle digitalisoituneessa ja verkottuneessa maailmassa, jossa kyberuhkien ja -riskien esiinnousu on tuonut kyberturvallisuuden jopa korkeimman tason poliittiselle agendalle: esimerkkinä tästä ovat tasavallan presidentti Sauli Niinistön hiljattain käymät, 5G-verkkojen turvallisuuta käsitelleet keskustelut Yhdysvaltojen presidentti Donald Trumpin kanssa.

5G-verkkojen ja niiden mahdollistamien palveluiden hyödyntäminen nähdään nykyisten LTE/4G-verkkojen tuomaa mobiilidatan laajaa käyttöä merkittävämpänä kehitysaskeleena. 5G mahdollistaa innovaatioita ja verkon uusia ominaisuuksia laajemmin hyödyntävien palveluiden ja sovellusten kehittämisen.

Pari viikkoa sitten julkaistu EU:n 5G-riskiarvio nostaa esiin mobiiliverkkojen ohjelmistopohjaisuuden lisääntymisen ja sen mukanaan tuomat riskit. Vuoden loppuun mennessä julkaistava "risk mitigation toolbox" tuo konkreettisia keinoja riskien hallintaan.

Kansalliseen turvallisuuteen liittyvästä sääntelystä päätetään Suomessa, joten voimme yhteistyössä toimialan ja viranomaisten kanssa luoda parhaat mahdollisuudet 5G:n hyödyntämiselle ja siihen liittyvien riskien hallinnalle.

Suomi sai uuden kyberturvallisuusstrategian – alalla annettavaa sen toimeenpanoon

Vasta julkistettu Suomen kyberturvallisuusstrategia 2019 on tiivis esitys kyberturvallisuuden keskeisistä painopisteistä. Ne ovat

  1. kansainvälisen yhteistyön kehittäminen,
  2. kyberturvallisuuden johtamisen, suunnittelun ja varautumisen parempi koordinaatio sekä
  3. kyberturvallisuuden osaamisen kehittäminen.

Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, koska kyberuhat ja -rikollisuus eivät tunne valtakunnan rajoja. Toisen kohdan kiinnostavia teemoja ovat mm. kyberturvallisuusjohtajan tehtävän perustaminen, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, välttämättömien palveluiden ja infrastruktuurien määrittäminen, Kyberturvallisuuskeskuksen tilannekuvatoiminnan vahvistaminen sekä yhteiskunnan kriittisten toimijoiden jatkuvuuden hallinnan edistäminen.

Kyberriskien ratkaisuksi esitetään usein yksityiskohtaista sääntelyä tai erilaisia sertifiointijärjestelyjä. Kyberongelmien ratkaiseminen puhtaasti regulaation keinoin on kuitenkin haastavaa ja voi johtaa innovaatioiden sekä niistä saatavien höytyjen vähenemiseen.

Alan teollisuudella on varmasti paljon annettavaa tulevan kehittämisohjelman määrittelyyn ja sen toimeenpanoon. Paras tapa edistää suomalaista kyberteollisuutta on hankkia siltä palveluja.

Rikollisuus siirtyy sinne, missä tapahtuu

Digitalisaatio ja kyberturvallisuus koskettavat kaikkia, vaikka sitä ei aina huomaisikaan.  Valtaosa ihmisistä on mukana sosiaalisessa mediassa ja tekee ostoksia sekä hoitaa pankki- ja viranomaisasioita verkossa.  Kiinteistöjä hallitaan etäkäyttöisillä automaatiojärjestelmillä ja teollisuudessa verkottuneet toiminnanohjausjärjestelmät muodostavat prosessien ytimen. Myös kuljetuslogistiikan ohjaus perustuu täysin tietojärjestelmiin.   

Toiminnan siirryttyä laajasti verkkoon rikolliset ovat tulleet perässä. Jo vuosia sitten laskettiin, että kyber- tai verkkorikollisuuden arvo maailmanlaajuisesti on huumerikollisuutta suurempi. Verkkorikollisuuden ilmenemismuodoista on viime aikoina julkisuudessa ollut ns. toimitusjohtajahuijauksia, kiristyshaittaohjelmia, uhkauksia palvelunestohyökkäyksillä ja kryptominingia.  Kuluttajiin on kohdistunut mm. pankki- ja käyttäjätunnusten kalastelua, tilauspetoksia ja kiristyshaittaohjelmia.

Ennakkovarautuminen ensisijaista

Kyberhäiriötilanteiden hallintaan liittyy myös lainsäädännöstä tulevia reunaehtoja. Huoltovarmuuskeskuksen Digipooli ja FiCom ovat julkaisseet selvityksen kyberhäiriötilanteiden juridisista kysymyksistä. Yksi selvityksen keskeisistä havainnoista on, että ilman sopimuksia ja riittävää ennakkovarautumista toimintamahdollisuudet häiriötilanteessa ovat huomattavan rajatut. Selvitystä ollaan paraikaa täydentämässä ja työstämässä ohjeistuksen muotoon.

On hyvä muistaa, että kaikki häiriöt eivät ole hyökkäyksiä, ja valtaosa häiriöistä johtuu edelleen erilaisista vioista ja virheistä. Tarvittavat varmennukset ja muut varajärjestelyt pystytään helpommin ottamaan huomioon, kun jo toimintaa suunniteltaessa ymmärretään sen kriittisyys. Vioista johtuvien häiriöiden hallinta ja vähentäminen vaatii pitkäjänteistä laadun kehittämistä, kyberturvallisuuden kehittämisen tapaan.

Kyberuhkia torjutaan monin tavoin

Kyberhyökkäyksistä puhutaan usein myyttisinä verkkohyökkäyksinä ja teknisesti monimutkaisina ja ennen tuntemattomia haavoittuvuuksia hyödyntävinä operaatioina.  Yleensä totuus on kuitenkin vähemmän dramaattinen. 

Hyökkääjä voi hankkia toimivat käyttäjätunnukset kalasteluviestillä tai vaikkapa puhelinsoitolla urkkien. "Oikeilla" käyttöoikeuksilla voi lähettää uskottavampia huijausposteja organisaation sisältä, hankkia tietoja tai tehdä kohteessa monia muita asioita.

Käyttäjien koulutus ja kaksivaiheinen tunnistaminen ovat tehokkaita keinoja riskin hallintaan. Mobiilivarmenteen käytön laajeneminen ja suomalaisten pankkien tunnistamisentekniikoiden muutokset ovat hyviä esimerkkejä varmuuden parantamisesta ja kuluttajien paremmasta suojaamisesta.

Puhelinten, työasemien, palvelinten ja muiden laitteiden ohjelmistopäivitykset voivat myös jäädä tekemättä. Käyttöjärjestelmien ja ohjelmistojen päivitysten nopea käyttöönotto niiden julkaisemisen jälkeen vähentää selvästi riskiä haavoittuvuuksien hyödyntämiseen.

 

Jaakko Wallenius on Elisan turvallisuusjohtaja.


19.9.2019

Kolme keinoa ICT-alan osaajapulan hillitsemiseksi

Nykypäivänä lähes jokaisen palvelun ja tuotteen takana on insinöörejä, koodareita, devaajia ja muita ICT-alan ammattilaisia. Heitä tarvitsemme myös tulevaisuudessa, mikäli haluamme pysyä kehityksen kärjessä. Osaajien tarve kasvaa jatkuvasti, ja välittömästi töitä löytyisi ainakin 7 000 ammattilaiselle. Miten voimme vastata kasvavaan kysyntään?

1. Aloitetaan ajoissa

Tämän päivän peruskoulussa höyrytään kirjainlyhenteestä STEAM (science, technology, engineering, arts & math). STEAM-opetuksen idea on antaa oppilaiden kokeilla, keksiä ja tutkia itse. Erillisten oppituntien sijaan projekteissa ammennetaan monialaisesta tekemisestä, jossa oppilas pääsee kehittämään omia ratkaisujaan tietoa yhdistelemällä. Tällaisissa projekteissa teknologia on olennaisessa roolissa: käyttämällä vaikkapa tietokoneen piirtoalustaa ja 3D-tulostinta pääsee oppilas hahmottamaan asioita moniulotteisesti ja aivan eri tavalla kuin kuuntelemalla. 

Esimerkiksi matematiikka, johon osa oppilaista suhtautuu kielteisesti, voi näyttäytyä aivan uudessa valossa, kun laskuilla saavutetaan jotakin näkyvää vaikkapa suunnitteluohjelmaa käyttäen. Hyödyntämällä teknologiaa opetuksessa voidaan oppilaissa sytyttää kipinä johonkin, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ennen kaikkea teknologian käyttäminen kehittää niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä ja etenkin ICT-alalla tarvitaan.

2. Houkutellaan oikeat osaajat 

Jotta alalle riittää ammattilaisia myös tulevaisuudessa, on koulutusta tietysti lisättävä. Sen lisäksi on kuitenkin tärkeää oikoa alaan liittyviä harhaluuloja ja houkutella siten opiskelijoiksi ihmisiä, jotka aidosti soveltuvat esimerkiksi ohjelmoijiksi. Monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että koodaus sopii ihmisille, jotka tykkäävät pelata yksin huoneessaan ja ovat siten näppäriä tietokoneen käyttäjiä.

Mielikuvassa saattoi olla perää aiemmin, mutta nykyään ala painottuu konsultti- ja freelancertyöhön. ICT-ala onkin miellettävä osittain palvelualaksi, jossa ollaan jatkuvasti tekemisissä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Kommunikaatiotaidot ovat nykyään siis yhtä tärkeitä kuin vaikkapa koodaustaidot, eikä syvä ymmärrys erilaisten käyttäjien tarpeista ole lainkaan pahitteeksi.

Tästä syystä myös aikuiskoulutusta on syytä kehittää: on kaikkien etu saada ICT-puolelle ihmisiä, joilla on aiempaa osaamista joltakin toiselta alalta ja siten uudenlaisia näkemyksiä ja ideoita. Sama koskee ulkomaisten osaajien houkuttelua Suomeen – koulutettujen ammattilaisten oleskelulupien saamista on sujuvoitettava, jos haluamme saada kaikki avoimet työpaikat täytettyä.

3. Pidetään perusta kunnossa

ICT-alalla jos missä varmaa on vain muutos. Niinpä yksittäisten asioiden tai koodikirjaston opettelu ei ole kovinkaan oleellista – tärkeää sen sijaan on asenteen ja opiskelutaitojen kehittäminen. Tästä huolimatta ei voida tuudittautua siihen, että kehitys kehittyy eikä aiemmin yleisillä taidoilla ole enää merkitystä.

Omista taidoistaan varmat konkarit ovat valikoivia töiden suhteen: trendikkäät buzzwordit eivät houkuta kokeneita koodareita, jotka tuntevat pystyvänsä parempaankin kuin valmiskirjastojen palapelin kokoamiseen. Näitä osaajia täytyy siis motivoida jollakin muulla kuin toimiston taukojoogalla ja artesaanikahvilla (jotka ovat sinänsä erittäin hyviä työpaikkaetuja).

Tässä työnantajalla on iso rooli: hyvä pomo ja rekryvastaava ymmärtävät, että "vanhentuneita" tekniikoita hallitseva ihminen voi olla yhtä hyvä tai parempikin omaksumaan uuden tekniikan kuin sertifikaatteja keräilevä vastavalmistunut. Molemmille löytyy varmasti sopivia hommia, kunhan oivaltaa, että erilaisten ihmisten persoonallisuuksia, osaamista ja kokemusta hyödynnetään parhaiten erilaisissa tehtävissä. Näinä pilvipalveluiden ja valmisalustojen aikana on hyvä muistaa, että tarvitsemme edelleen myös heitä, jotka hallitsevat syvän tason ohjelmoinnin ja raudan.

Tämä aihe liittyy

Jarkko Huhtaniitty on HP Finlandin toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen jäsen.


10.9.2019

Digitalisaation edelläkävijämaat - yhdistykää! 

Suomi on parhaillaan Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Ennen Suomea vetovastuu oli Romanialla, ja Suomi luovuttaa puheenjohtajuuden Kroatialle. Teknologiselta kehitykseltään Suomi poikkeaa merkittävästi näistä kahdesta muusta maasta. Lähes millä tahansa mittarilla Suomi ja suomalaiset ovat digitalisaatiossa todella ison askeleen Romaniaa ja Kroatiaa edellä. Euroopan unionin haaste on digitaalisen kehityksen merkittävä eriasteisuus.

Euroopan unionin alueelle ei kauniista ajatuksista huolimatta ole syntynyt teknologisen kehityksen ja innovaatioiden keskusta, Euroopan omaa Piilaaksoa. Ja kun omaa ei synny, houkutus edes estää muiden liiketoimintaa kasvaa. Samaan aikaan protektionistinen kauppapolitiikka nostaa monessakin jäsenmaassa kannatustaan, ja paine ja halu reguloida EU:n ulkopuolisia toimijoita ja digitaloutta kasvaa.

Digiveron valmistelu EU:ssa oli pelottava esimerkki siitä, miten keskeneräisenä asioita viedään eteenpäin niiden vaikutuksia arvioimatta.  Ensin liikevaihtoon perustuva digiveroesitys kaventui koskemaan vain sähköistä markkinointia, ja lopulta se kaatui kokonaan. Digivero on niin merkittävä hanke, että se kannattaa luoda hyvin harkiten ja mahdollisimman suurella globaalilla yhteisymmärryksellä. Siihen tarvitaan leveät hartiat esimerkiksi OECD:n kautta.

Tekijäoikeusdirektiivin valmistelu ei myöskään saa hyvää arvosanaa. Tavoite oli yhtenäistää tekijänoikeuslainsäädäntöä EU-maissa, mutta kärkihankkeet olivat kaikki kohdennettu amerikkalaisten alustojen toiminnan rajoittamiseen. Esimerkiksi Suomessa vahva peliteollisuus on huolissaan direktiivin vaikutuksista. Peleistä on nopeasti tullut digitaalisten jakelualustojen ja suoratoistopalveluiden keskeistä sisältöä videoiden ja musiikin rinnalle, mikä on tehnyt alustoista peleille merkittävän markkinointikanavan.

Direktiivin kannattajien tulevaisuuskuvissa EU-maissa on omat EU:ssa innovoidut ja rakennetut sosiaalisen median kanavat, joita eurooppalaiset kuluttajat pääsääntöisesti käyttävät. On hienoa, jos ja kun kehitys tuo eurooppalaisia vaihtoehtoja markkinoille, mutta tukevatko tekijänoikeusdirektiivin keinot tätä kehitystä vai peräti hidastavat? Suomi vastusti monen muun jäsenmaan kanssa tekijänoikeusdirektiiviesitystä, joka valitettavasti lopulta hyväksyttiin.

Protektionistisen asenteen sijaan EU:n on edistettävä ja lainsäädännöllisesti ohjattava asioita, joilla Eurooppa voi olla edelläkävijä. EU-maiden yleinen digikehityksen hitaus turhauttaa. Edelläkävijämaiden on aktiivisesti rakennettava Eurooppaan sellainen toimintaympäristö, jonne syntyy innovaatiohubeja. Osaamiseen ja tutkimukseen tarvitaan merkittävää EU-tason panostusta.

EU:n pitää löytää yhteiset pelisäännöt niin tekoälyn etiikan kuin oman datan hallinnan kasvattamiseksi. Edelläkävijämaiden, kuten Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin, on otettava johtava rooli, ja varmistettava, ettei EU:n digikehitys kulje hitaimman tai protektionistisimman maan vauhdilla. Strategiselle johtajuudelle on digipolitiikassa huutava tarve, jotta tekijänoikeusdirektiivin ja digiverosotkun kaltaisilta hankkeilta vältyttäisiin uuden komission aikana.

 

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

22.8.2019

Suomi tarvitsee kipeästi vihreitä datatehtaita

Maailmassa liikkuvan data määrä kasvaa vuosittain noin 20 prosentilla. Voimakas kasvu paisuttaa globaalia datakeskusliiketoimintaa, mikä tarjoaa Suomellakin houkuttelevia mahdollisuuksia.

Suomen haasteita datakeskusliiketoiminnassa ovat syrjäinen sijainti ja alan asiantuntijoiden ja resurssien rajallinen määrä. Kooltaan jättimäiset tiedon hypertehtaat hakeutuvat ensisijaisesti keskeisille paikoille parhaiden tietoliikenneyhteyksien äärelle ja asiakkaiden lähelle. Euroopassa tällaisia kaupunkeja ovat Lontoo, Pariisi, Amsterdam ja Frankfurt.

Hypertehtaita pyörittävät it-alan jättiläiset kuten Google, Microsoft ja Amazon. Googlehan rakensi jo kymmenen vuotta sitten Haminaan noin 100 megawatin hyperskaalan datakeskuksen, jonka koon se ilmoitti tänä kesänä tuplaavansa lähivuosina.

Eurosentin kymmenesosalla on väliä

Hypertehtaiden rakennuspäätöksissä eurosentin kymmenesosillakin on väliä. Datakeskukset tarvitsevat toimintaansa valtavasti sähköenergiaa, minkä vuoksi sähkön hinnalla on keskeinen merkitys rakentamispäätöksissä. Sähköä kuluu paitsi palvelinten pyörittämiseen myös palvelinsalien viilentämiseen. Niinpä pohjolan viileämpi ilmasto edesauttoi Googleakin sijoittamaan yhden datakeskuksensa juuri Haminaan.

Googlella on iso datatehdas myös Tanskassa. Facebook puolestaan on rakentanut keskuksia Luulajaan ja Kööpenhaminaan. Myös Amazon on sijoittanut omia laitoksiaan Tanskan pääkaupunkiin.

Asiakkaat haluavat pyörittää omia palveluitaan yhä useammin pilvessä. Ja yhä useammin tuo pilvi sijaitsee Suomen ulkopuolella. Kehitys on johtamassa siihen, että alamme olla ehkä liiankin riippuvaisia ulkomaisista palveluista. Samaan aikaan IT:stä on tullut yhä kriittisempi osa yritysten toimintaa, ja niiden toiminta vaarantuisi merkittävästi, mikäli joku päättäisi vääntää pilvihanat kiinni.

Vaikka pilvipalvelut ovat tulleet jäädäkseen, niin kaikkea ei kannata viedä julkisiin pilviin. Esimerkiksi 5G:n ja keinotodellisuuden päälle syntyvät uudet palvelut vaativat mahdollisimman pientä viivettä, minkä vuoksi palvelinten sijainnilla on jo lähitulevaisuudessa yhä isompi merkitys.

Ympäristöystävällisyys voisi olla kilpailuvaltti

Myös ympäristöystävällisten ratkaisujen merkitys kasvaa nopeasti, sillä datakeskusten arvioidaan jo nyt kuluttavan kolme prosenttia maailman sähköntuotannosta. Datamäärien kasvaessa tämä johtaa täysin kestämättömään yhtälöön. Tässä Suomi voisi toimia unilukkarina ja näyttää mallia uusiutuvan energian hyödyntämisessä ja hukkalämmön kierrättämisessä esimerkiksi asuntojen lämmitykseen. Liian moni datakeskus tuuppaa vieläkin lämmön harakoille. Viranomaiset voisivatkin vaatia, että yksi rakennusluvan edellytyksistä olisi jatkossa hukkalämmön tehokas hyötykäyttö.

Myös osaamista tarvitaan lisää. Suomessa rakennetaan jo maailmanluokan sellutehtaita ja voimalaitoksia, ja voisimme lisätä listaan huipputason datakeskukset. Se edellyttäisi panostusta koulutukseen ja sähköveron laskemista kilpailijamaiden tasolle, jotta Suomesta tulisi houkutteleva investointikohde muiden Pohjoismaiden rinnalle.

Suomen kilpailukyky vahvistuu merkittävästi, mikäli Koilliskaapeli-hanke toteutuu. Se yhdistäisi Euroopan Aasiaan uudella, selvästi nopeammalla reitillä ja toisi Suomeen maailman tietoliikenteen keskeisen solmukohdan. Sillä puolestaan olisi valtava merkitys myös datakeskusliiketoiminnalle. Tästä hyvä esimerkki on Helsinki-Vantaa lentoasema, joka on onnistunut hyödyntämään sijaintinsa porttina Aasiasta Eurooppaan.

Tämä aihe liittyy

Eero Lindqvist on Telia Finlandin kehityspäällikkö.


13.6.2019

Elinvoimaiset kunnat ja kaupungit tarvitsevat valokuitua

Valokuituverkkoja rakennetaan runsaasti ympäri Suomea. Esimerkiksi täällä Oulun seudulla ja Pohjois-Pohjanmaalla melkein kaikissa kunnissa on tehty esiselvitykset laajakaistahankkeista ja nyt valmistellaan rakennusprojekteja – monissa kunnissa laajakaistahanke on saatu jo valmiiksi tai on käynnissä tällä hetkellä.

Innostusta valokuituverkkojen rakentamiseen selittää tiedonsiirtotarpeiden moninkertaistuminen viime vuosikymmeninä. Ihmiset, prosessit, tieto ja esineet siirtyvät yhä enemmän internetiin, ja verkon kautta saadaan sekä viihteelliset että välttämättömät kansalaisten palvelut. Elinkeinoelämä, teollisuus ja yhteiskunta ovat riippuvaisia vakaista nettiyhteyksistä. Valokuitu mahdollistaa laadukkaat ja luotettavat yhteydet sekä tarjoaa riittävästi kapasiteettia tulevaisuuden tarpeita varten.

Ajan- ja rahansäästöä yhteisrakentamisella ja mikrosahauksella

Laajakaistaverkkojen rakentamista on edistänyt esimerkiksi yhteisrakentamisen yleistyminen. Yhteisrakentamisessa maahan asennetaan yhdellä kertaa samaan kaivantoon eri osapuolten kaapeleita ja putkia: osapuolia voivat olla teleyritykset, sähköyhtiöt, kunnat tai kuntien omistamat yhtiöt kuten vesiosuuskunnat ja kaukolämpöyhtiöt. Yleisimmässä yhteisrakentamisen muodossa sähköyhtiö muuttaa pien- tai keskijänniteverkkoa ilmakaapeloinnista maakaapeloinniksi ja asentaa samalla alueelle valokaapelit palvelemaan asukkaiden laajakaistatarpeita. Kaivuukustannukset ovat usein suurin kuluerä laajakaistaprojektissa, ja yhteisrakentaminen säästää rakentamiskustannuksissa, nopeuttaa lupa-asioita ja vähentää haittaa liikenteelle ja alueiden asukkaille, koska tiet ja kadut avataan vain yhden kerran. Yhteisrakentaminen hyödyntää siis kaikkia osapuolia ja se tulee yleistymään laajakaistaverkkojen rakentamisessa.

Etenkin taajamien valokuidutukseen tulisi panostaa Suomessa enemmän. Valokuituverkkojen rakentamiseen taajamissa helpotusta on tuonut esimerkiksi nopeasti yleistyvä mikrokanavatekniikka, jossa kaapelit puhalletaan aiemmin maahan asennettuun mikrokanavaverkostoon. Mikrokanavatekniikkaa on käytetty Suomessa aiemmin vähän, vaikka se on useissa Euroopan maissa eniten käytetty tekniikka taajamien valokaapeloinneissa. Mikrokanavakaapelit voidaan asentaa käyttäen kevyempiä ja nopeampia asennustapoja kuten mikrosahausta. Kevyemmät asennustavat eivät vaadi isoja kaivuutöitä, joten ne aiheuttavat vähemmän häiriötä alueen asukkaille ja liikenteelle. Tiheästi asutetuissa ja rakennetuissa taajamissa ja kun tarvitaan nopeaa ja mahdollisimman vähän liikennöintijärjestelyitä rajoittavaa valokaapelien asennustapaa, mikrokanavatekniikka kannattaa huomioida varteenotettavana vaihtoehtona.

Älykkäät sovellukset ja 5G-verkko edellyttävät valokuituverkkoa

Valokuitua viedään ahkerasti koteihin ja muihin kiinteistöihin, mutta taajama- ja kyläverkkojen lisäksi valokuitu taipuu myös muunlaisiin sovelluksiin. Esimerkiksi nykyaikaisten tuulivoimapuistojen ohjaus voidaan toteuttaa kuituyhteyksin ja erilaiset liikenteen hallintajärjestelmät – liikennevalot, sähköiset liikennemerkit, liikenteen valvonta – vaativat kuituyhteyksiä perinteisten kuparikaapelien sijaan.

Nyt rakennettavien verkkojen tulee vastata yhteiskunnan koko ajan kasvaviin ja muuttuviin tarpeisiin, ja esimerkiksi erilaiset tulevaisuuden älykkäät sovellukset ja 5G-verkko edellyttävät valokuituverkkoa. Monissa kaupungeissa on käynnissä Smart City -hankkeita, joilla yritetään parantaa ihmisten elämänlaatua hyödyntäen informaatio- ja viestintäteknologian uusia ratkaisuja kuitenkaan lisäämättä kuormitusta ympäristölle ja resurssien käyttöä. Älykkäät kaupungit kasvattavat tiedonsiirtotarpeita entisestään, ja kattava valokuituverkko on osa niiden selkärankaa. Myös 5G-tekniikan yleistyminen tuo lisätarpeita valokuitukaapeloinnille, sillä 5G-verkko vaatii paljon tukiasemia ja siirtokapasiteettia, ja verkossa signaalit kulkevat tukiasemille valokuitua pitkin. Siirtymävaiheessa 4G-tukiasemat päivitetään 5G-tukiasematekniikalla, mutta myöhemmin uusi, tiheämpään sijoitettu tukiasemaverkosto tarvitsee tuekseen laajemman valokuituverkon.

Tehokas ja luotettava verkkoinfrastruktuuri on siis kuntien ja kaupunkien kehitykselle ja elinvoimaisuudelle välttämättömyys, ja sen perusta on valokuituverkko. Meidän – tuotteiden valmistajien, verkkojen rakentajien, kuntapäättäjien ja aktiivisten kansalaisten – tulee sekä omalla toiminnallamme että yhteistyössä toistemme kanssa varmistaa, että valokuiturakentamisen tärkeys ymmärretään ja että nyt rakennettavat verkot palvelevat myös tulevaisuuden tarpeita.

Janne Hirsimäki on Nestor Cables Oy:n myyntipäällikkö.


15.5.2019

Terveiset Säätytalolle!

Suomi on useissa asioissa edelläkävijä, mikä on aina myös onnistuneen politiikan tulosta. Yritykset tekevät yhteiskunnan kehityksen eteen oman osansa, mutta toimintakentän pitää olla investoinneille kannustava ja mahdollistava.

Sama pätee myös teknologiseen kehitykseen ja digitalisaatioon. Suomessa on tehty tulevaisuuteen katsovia ratkaisuja, ja tällaista politiikkaa tarvitaan edelleen. Suomi on EU:n johtava digimaa, ja sen pitää näkyä kunnianhimoisena digitaalisuuden edistämisenä niin kansallisella kuin EU-tasollakin.

FiComin terveiset käynnissä oleviin hallitusohjelmaneuvotteluihin:

  • Julkishallinnon ja yksityisen sektorin roolit on pidettävä selkeinä. Valtion ja kuntien tulee olla toimintojen mahdollistajia ja yritysten niiden toteuttajia. Valtion ei pidä itse rakentaa digi-infraa, ei tuoda markkinoille omaa sähköisen tunnistamisen välinettä eikä tuottaa itse it-palveluita.  Myös yksityiskohtaisesta nippelisääntelystä pidättäytyminen on mahdollisuuksien luomista erilaisille investoinneille.  
     
  • Sähkövero on laskettava kilpailukykyiselle tasolle. Ruotsin esimerkin tavoin kaikkia datakeskuksia pitää kohdella koosta riippumatta samalla tavalla.
     
  • Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan panostusta koulutuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen sekä työssä oppimiseen. On myös poistettava esteitä työperäisen maahanmuuton tieltä.

Ilmastoystävällinen yhteiskunta luodaan panostamalla osaamiseen, turvaamalla riittävät resurssit tutkimukseen, avaamalla julkisen tiedon rajapintoja ja sähköistämällä palvelut. Tulevilla päätöksillä pitää edistää näitä kaikkia.

Lue kaikki FiCom ry:n hallitusohjelmatavoitteet digitaalisen infran vahvistamiseksi ja digitalisaation edistämiseksi.

FiComin ICT-alaa koskeva lausunto hallitusneuvotteluiden käyttöön 20.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

15.4.2019

Digi-Suomen edistäminen – tulevan hallituksen kärkihanke?

Teimme DNA:lla laajan selvityksen datan, automatisaation ja koneoppisen työkalujen hyödyntämisestä toiminnassamme. Selvitys vahvisti käsitystämme siitä, että olemme monissa asioissa edelläkävijöitä. Samassa yhteydessä havaitsimme kuitenkin kymmenittäin alueita, joissa näiden työkalujen käyttöä vasta harkittiin. Selvityksen tuloksena päätimme käynnistää yhtiötasoisen ohjelman, jonka avulla uskomme pystyvämme entisestään kehittämään asiakaskokemusta, palveluita ja toimintamme tehokkuutta.

Oy Suomi Ab on tavallaan samassa tilanteessa. Monella mittarilla olemme maailman kärkijoukoissa. Esimerkiksi Digibarometri 2018 -tutkimuksessa Suomi sijoittui kolmanneksi 22 maan joukossa digitaalisuuden hyödyntämisessä. Toisaalta tutkimuksen johtopäätös oli, että Suomi on tasaisen hyvä digipuurtaja, mutta tulevaisuudessa se ei riitä. Olisiko siis tulevan hallituksen syytä miettiä tavoitteellisempaa otetta digitaalisen kehityksen kiihdyttämiseksi? Ehdottomasti, sillä vaikka valtaosa digikehityksestä tehdään yrityksissä, niin yhteiskunnalla on keskeinen rooli digitalisaation mahdollistajana ja edellytysten luojana.

Säädösympäristön kehittäminen enemmän innovaatioita ja investointeja kannustavaksi on yksi keskeisimpiä keinoja digikehityksen vauhdittamisessa. Esimerkkinä kehityskohteesta voisi olla kuntien ja kaupunkien erilaisten lupa- ja maksukäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Käytössä olevat erilaiset käytännöt usein estävät tai ainakin hidastavat digi-infran rakentamista tai nostavat kustannukset niin korkeiksi ettei tavallisella kansalaisella ole uusiin palveluihin varaa. Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla valtion toimesta määritellyt yhdenmukaiset rakentamis- ja lupamenettelyt sekä siirtyminen ilmoitusmenettelyyn.

Usein toimialan yrityksiä moititaan investointihaluttomuudesta uusiin palveluihin. Toisaalta Liikenne- ja viestintäviraston mukaan keskeisin pullonkaula esimerkiksi nopeiden kiinteiden yhteyksien lisääntymiselle on alhainen kysyntä. Tämä johtuu sekä vaihtoehtoisten palveluiden hyvästä hinta-laatusuhteesta että aiemmin mainitun säädösympäristön aiheuttamasta ylimääräisestä kustannuskuormasta. Ratkaisu ongelmaan ei ole valtionyhtiöiden tai kuntien valjastaminen kilpailemaan kaupallisten toimijoiden kanssa vaan aktiivinen ote normien purussa ja teknologianeutraalisuus palveluiden toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä kysynnän lisäämiseksi kiihdyttämällä julkisten palveluiden ja prosessien digitalisointia ja tarjontaa. Julkishallinnon ja yksityisen sektorin roolit on pidettävä selkeinä. Valtion ja kuntien tulee olla toimintojen mahdollistajia ja yritysten niiden toteuttajia.

Myös digitaalisten palveluiden edistämiseen on panostettava. IT-hankintoihin liittyvää julkisen hallinnon osaamista tulee kehittää ja hankintalakiin tulee tiukemmin kirjata velvoite kilpailutusten pilkkomisesta pienempiin osiin palvelukilpailun kiihdyttämiseksi. Sähkövero on laskettava kilpailukykyiselle tasolle kansainvälisten datakeskustoimijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Samanaikaisesti kotimaista palvelutuotantoa tulee edistää laskemalla yhteen hajautetun palvelutuotannon kulutus mahdollistaen pääsy alennetun sähköveron piiriin. Digitaalisten palveluiden arvonlisävero tulee laskea palvelukysynnän kasvattamiseksi. Yksityisyydensuoja ja verkkoviestinnän luottamuksellisuus ovat digitaalisen liiketoiminnan perusta, mutta samalla tulee mahdollistaa datan hyödyntäminen palveluinnovaatioiden edistämiseksi.

Kansallisen kilpailukyvyn kehittäminen pitkällä tähtäimellä voi perustua vain osaamiseen. Digitalisaation edetessä ICT-alan huippuosaaminen on tulevaisuudessa kriittisen tärkeää. Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan panostusta koulutuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tarvitaan myös lisää panostuksia jo työelämässä olevien koulutukseen edesauttamaan siirtymistä aloille, joissa osaajia tarvitaan. Varmistaaksemme kansallisen kilpailukykymme on Suomen myös mahdollistettava kansainvälisten huippuosaajien maahanmuutto mahdollisimman vaivattomasti ilman turhaa byrokratiaa.

Digikehityksen edesauttaminen on avainasemassa Suomen kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä. Tulevan hallituksen tulisikin ottaa digi-Suomen kehittäminen todelliseksi kärkihankkeeksi tavoitteellisella ja konkreettisella otteella. Kun vain tahtoa on, niin keinoja kyllä löytyy vaikkapa FiComin hallitusohjelmatavoitteista.

Jukka Leinonen on DNA Oyj:n toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen puheenjohtaja.


8.4.2019

Neljä askelmaa digitalisaation huipulle

Suomi on millä tahansa mittarilla tarkasteltuna yksi maailman johtavista teknologisen kehityksen maista. Meillä on tasavahvat mahdollisuudet olla digitaalisessa taloudessa EU:n veturi ja saada kaikki hyödyt irti toimivista sisämarkkinoista. Suomen syrjäinen sijainti on kehityksen kannalta kerrankin merkityksetön.

Digikehityksen kärkipaikka vaatii tukevat askelmat, joilta Suomi voi ponnistaa huipulle. Yritykset investoivat, innovoivat ja tuottavat palvelut, kilpailu kirittää, ja digimaailmassa markkina-alue on globaali. Yhteiskunnan tehtäväksi jää mahdollistaa tämä kaikki, ja kerätä toimeliaisuuden tuottama taloudellinen hyvinvointi työpaikkojen ja verotulojen kautta.

1. Säädökset sujuviksi ja tasapuolisiksi

Sekä kotimaassa että EU:ssa on huolehdittava siitä, että kilpailuolosuhteet ovat kaikille tasapuoliset ja lainsäädäntö kannustaa investointeihin.

Digitaaliset sisämarkkinat ovat yksi EU:n kärkitavoitteista. Niiden aikaansaaminen vaatii yhteisten pelisääntöjen laatimista - ja sitä työtä riittää. Niin Suomen kuin koko Euroopan kehitystä edistävän sääntelyn on oltava selkeää, kevyttä ja läpinäkyvää sekä kaikille tasapuolista. Lainsäädännön tulee olla tulevaisuuteen katsovaa, eikä sitä pidä laatia niin, että se suitsii Suomen kaltaisen edelläkävijämaan mahdollisuuksia.

Yhtä lailla tasapuolinen kilpailutilanne pitää turvata myös verotuksessa. Esimerkiksi digitalisaation kivijalan, palvelinkeskusten, verotus on Suomessa moninkertaista Ruotsiin nähden. Kun yritykset pohtivat, mihin maahan palvelinkeskuksia kannattaa rakentaa, Suomen on oltava kilpailukyvyltään houkutteleva investointikohde.

2. Digi-infran rakentamista on helpotettava

Moderni yhteiskunta tarvitsee kattavat, luotettavat ja laadukkaat viestintäverkot. Sellaiset Suomessa jo on, mutta sähköisten palveluiden kehittyminen, alustatalous ja teknologiset innovaatiot edellyttävät verkkojen jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista.

Suomessa on 311 kuntaa, joilla kaikilla on omat, erilaiset ja pirstaloituneet rakentamisehtonsa ja -vaatimuksensa. Tämä tekee viestintäverkkojen rakentamisesta hankalaa, sillä teleyrityksen näkökulmasta verkkoja ei tehdä kuntarajojen mukaan vaan koko Suomen tarpeisiin.

Verkon rakentamisen esteitä ja hidasteita on purettava. Lupaprosesseja on yksinkertaistettava, digitalisoitava ja tarvittavat luvat on saatava jatkossa yhdeltä luukulta. Myös uudenlaiset, kevyet rakentamismenetelmät, kuten mikrosahaus, pitää saada viipymättä käyttöön.

Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että viestintäverkkojen sijoitusluvat ovat jatkossakin lähtökohtaisesti pysyviä, eikä sijoittamisesta saa periä vuokraa tai muuta vastiketta. Määräaikaiset ja vastikkeelliset sopimukset eivät toimi investointien kannustimina.

3. Kansalaisten luottamus säilytettävä

Turvallisuus synnyttää luottamusta. Julkisten toimijoiden, yritysten ja organisaatioiden lisäksi myös kansalaisten digitaalisia turvallisuustaitoja on lisättävä.

Luotettava ja helppokäyttöinen henkilötunnistaminen erilaisissa sähköisissä palveluissa on avain, jolla palveluja voidaan turvallisesti käyttää. Toimivat markkinat ovat paras tae uusille käyttäjäystävällisille innovaatioille.

Tekoälyn lisääntyvä käyttöönotto ja kansalaisilta kerätyn datan vastuullinen hyödyntäminen edellyttävät yhteisten pelisääntöjen laatimista. Tekoäly erilaisine sovelluksineen kehittyy jatkuvasti, ja sen osalta luottamus on määrätietoisin toimin rakennettava. Kansalaisten yksityisyyden suoja sekä tietosuoja on jo lainsäädännössä turvattu.

4. Osaajia tarvitaan lisää – kotimaasta ja ulkomailta

Jotta Suomi voi olla digimaailman ykkönen, tarvitsemme lisää ICT-alan huippuosaajia. Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan yhteiskunnan voimakasta panostusta koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Matemaattisten ja teknisten taitojen rinnalla korostuu myös luova ja yhteiskunnallinen ajattelu.

Työperäinen maahanmuutto on viimein saatava yritysten kannalta joustavaksi ja työn perässä muuttavan henkilön kannalta inhimilliseksi. Kuukausien odottelun sijaan työlupa pitää pystyä käsittelemään muutamassa päivässä.

Kevään FiCom Forumissa tehdään digitaalista vallankumousta – tai ainakin keskustellaan sen tarpeesta. Tule mukaan osallistumaan Marina Congress Centeriin 13.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

19.3.2019

Sisältöbisnes kasvuun fiksulla tekijänoikeuspolitiikalla

Suomalaiset viettävät televisioruudun äärellä enemmän aikaa kuin koskaan. Digitaalista sisältöä, kuten musiikkia, urheilua, elokuvia, videoita ja pelejä on paljon aiempaa enemmän tarjolla. Myös teleyritykset ovat viime vuosina panostaneet merkittävästi suomalaiseen sisältöön. Niiden panos esimerkiksi tekijänoikeus- ja verkkotallennusmaksuina, ohjelmaostoina ja suorina tilityksinä tekijöille ja tuottajille on vuosittain sata miljoonaa euroa.

Sisältötoimialalle on lisäksi tullut lukuisia uusia kansainvälisiä palveluntarjoajia, ja kilpailu on kiristynyt. On entistäkin tärkeämpää huolehtia siitä, että kotimaisilla toimijoilla ja sisällöillä on mahdollisuus vastata maailmanlaajuiseen kilpailuun.

Oikeudet teosten käyttöön saatava vaivattomasti

Televisio ja radio eivät ole entisellään – niitä ei ajatella niinkään fyysisinä laitteina, vaan sisältöinä, jotka ovat katseltavissa ja kuunneltavissa missä ja milloin tahansa, vaikkapa puhelimella. Ennen kun pääsemme nauttimaan esimerkiksi kotimaisesta televisiosarjasta, on sen tekemiseen osallistunut suuri joukko ammattilaisia, joille luonnollisesti kuuluu työstään tekijänoikeuskorvaus.

Jotta katsojille voidaan tarjota kiinnostavaa sisältöä, tulee myös tekijänoikeuksien markkinan toimia: palveluntarjoajien tarpeita vastaavia oikeuksia pitää olla saatavilla kohtuullisilla hinnoilla ja ehdoilla, ja sisältöjen käytöstä pitää pystyä sopimaan suoraan niiden tuottajien kanssa.

Yhteiskunnan on lainsäädännöllä edistettävä sellaisia rakenteita ja toimintatapoja, jotka edistävät koko sisältöalan markkinaehtoista kasvua. Siitä hyötyvät kaikki.

Säädellään rakenteita, ei tekniikkaa

Sekä EU:n että kotimaan tekijänoikeussääntelyn tulee olla selkeää, tasapainoista ja siinä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan huomioon eri osapuolten intressit. Lainsäädäntöä ei saa tehdä tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa myöskään oikeudelliseen kohteluun tai sisällöstä maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin. Kuluttajallekaan ei ole merkitystä sillä, millaisella tekniikalla sisältö hänen saatavilleen tulee, vaan pääasia on kiinnostavan ja laadukkaan sisällön saatavuus.

Kaikkien immateriaalioikeuksien valmistelu ja käytännön hallinto tulisi keskittää yhteen paikkaan. Tämän toteutumiseksi ja sisältöalan kasvun tukemiseksi eri ministeriöiden yhteistä koordinaatiota tulee lisätä.

Huono lainsäädäntö voi tyrehdyttää digikehityksen

Kaiken sääntelyn kokonaisvaikutuksia tulee arvioida horisontaalisesti eikä pelkästään yhden sektorin, sen osan tai yksittäisen artiklan kautta. Liiallinen ja epäselvä sääntely voi pahimmillaan luoda merkittäviä esteitä koko Euroopan digitalisaatiokehitykselle ja kilpailukyvylle.

Tästä esimerkkinä on EU:n tekijänoikeusdirektiivi ja sen heijastusvaikutukset digikehitykselle. Suomi vastusti direktiivin hyväksymistä, mutta jäi vähemmistöön. Vaikka tekijänoikeusdirektiivi sisältää useita hyvin ongelmallisia artikloita, se on edennyt parlamentin täysistunnon käsittelyyn.

Europarlamentaarikot äänestävät direktiivin kohtalosta vielä maaliskuussa. Toivottavasti suomalaiset euroedustajat ottavat huomioon Suomen direktiiviä vastustavan kannan ja siihen johtaneet asiantuntijalausunnot äänestäessään asiasta täysistunnossa.

Keskustelu tekijänoikeuspolitiikasta jatkuu FiCom Forumissa 13.5.2019. Seminaarissa kysytään, rikkooko EU:n tekijänoikeusdirektiivi internetin.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

11.3.2019

Tuleeko Euroopasta koskaan digitaalista suurvaltaa?

Suomi on heinäkuusta alkaen Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Nyt vetovastuu on Romanialla, ja Suomen jälkeen Kroatialla. Euroopan digitilastoista Suomi löytyy poikkeuksetta kärkisijoilta, kun taas Kroatia ja varsinkin Romania hänniltä. Euroopan unionin iso haaste on, että valtiot ovat digitaalisessa kehityksessä kovin eri vaiheissa.

Euroopan Piilaaksoa ei tänne - kauniista ajatuksista huolimatta - ole syntynyt. Ja kun omaa bisnestä ei ole, houkutus estää muiden liiketoimintaa kasvaa. Samaan aikaan protektionistinen kauppapolitiikka nostaa monessa jäsenmaassa kannatustaan, ja paine säädellä EU:n ulkopuolisia toimijoita lisääntyy. Alustatalouden globaaleja vaikutuksia sääntelevän normiston laatiminen on kuitenkin hyvin hankalaa; varsinkaan niin, ettei samalla tee hallaa oman talousalueen kehitykselle.

Parhaiden pitää johtaa

Suomen on otettava aktiivisempi rooli EU:n digitaalisen sisämarkkinan edistämisessä. Teknologisen kehityksen ja sähköisten palveluiden kehittämisen kannalta Suomen syrjäinen sijainti on merkityksetön. Meillä on tasavahvat mahdollisuudet olla EU:n veturi ja saada kaikki hyödyt irti toimivista sisämarkkinoista.

Edelläkävijämaiden pitää yhdessä rakentaa Eurooppaan toimintaympäristö, jossa innovaatiohubit lopulta syntyvät. Tämä vaatii merkittävää panostusta osaamiseen ja tutkimukseen, mutta myös yhteisen sisämarkkinan esteiden raivaamista luoden teknologianeutraalia ja ennakoivaa lainsäädäntöä. EU:n pitää kyetä luomaan yhteiset pelisäännöt muun muassa tekoälyn etiikan ja oman datan hallinnan kasvattamiseksi.

EI huonolle lainsäädännölle

Viimeisen vuoden aikana kiire säännellä digitaloutta on kasvanut. Lainsäädäntöhankkeita edistetään kuitenkin keskeneräisinä ja vailla vaikutusarvioita. Hankkeiden tavoitteet ovat useimmiten erittäin kannatettavia, mutta lopputulos ei edistä tavoitteiden toteutumista.

Digiveron valmistelu on hyvä esimerkki siitä, miten huonosti valmisteltuja asioita viedään eteenpäin niiden vaikutuksia sen enempää arvioimatta. Digiveron kaltainen uudistus on niin merkittävä, että se kannattaa laatia harkiten ja hankkia sen tueksi mahdollisimman laaja, EU:ta suurempi yhteisymmärrys. OECD laatii parhaillaan omaa digiveromalliaan. EU:n pitää ilman muuta tehdä digiveroratkaisunsa vasta OECD:n esityksen jälkeen.

Brysselistä tulee lainsääntöömme jatkuvasti uusia pykäliä, joten kaikki turhat kotimaiset Suomi-lisät on karsittava. Myös veropolitiikalla on pidettävä huoli suomalaisesta kilpailukyvystä. Esimerkiksi palvelinkeskusten sähkövero on pienille palvelinkeskuksille Suomessa 45-kertainen Ruotsiin verrattuna.

Muiden kampittaminen ei synnytä uutta

Yksi kyseenalainen EU-hanke on tekijänoikeusdirektiivi. Sen tavoite oli yhtenäistää tekijänoikeuslainsäädäntöä eri EU-maissa, mutta hankkeen varsinainen kärki on suunnattu amerikkalaisten alustoiden toiminnan rajoittamiseen.

Direktiivin kannattajien tulevaisuuskuvissa EU-maissa on omat, Euroopassa innovoidut ja rakennetut sosiaalisen median kanavat, joita eurooppalaiset kuluttajat pääsääntöisesti käyttävät. Hienoa, jos ja kun eurooppalaisia vaihtoehtoja markkinoille tulee, mutta onko juuri tekijänoikeusdirektiivi keino, jolla kehitystä tuetaan – vai sittenkin hidastetaan? Suomi on monen muun jäsenmaan kanssa suhtautunut esitykseen kriittisesti, mutta Suomen kannan vastainen direktiiviehdotus on edennyt kohti parlamentin lopullista äänestystä.

EU-puheenjohtajakausi on erinomainen tilaisuus tehdä tulevaisuudelle tilaa. Edelläkävijämaana Suomen on otettava johtajan rooli, joka meille luontaisesti kuuluu.

Euroopan digitaalinen tulevaisuus ja Suomen EU-puheenjohtajuuskausi ovat teemana kevään FiCom Forumissa 13.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

28.2.2019

Valtion rooli: mahdollistaja ja aktivoija

Valtio ei ole liikeyritys. Sen tehtävä on luoda ja varmistaa toimintaympäristö, jossa yrityksillä on tasapuoliset, investointeihin ja kilpailuun kannustavat mahdollisuudet kehittää liiketoimintaansa markkinaehtoisesti. Silloin koko yhteiskunta hyötyy.

Telealan monopoli murtui reilu kolmekymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen alan rakenteita on raivattu ja toimintatapoja muutettu niin, että avainsana on nyt markkinaehtoisuus. Toimivan kilpailun tuloksena ovat kattavat, korkealaatuiset viestintäverkot ja monipuoliset palvelut, joita pääsemme edullisesti käyttämään.

Kilpailu telealalla on kovaa, ja niin sen kuuluu avoimella markkinalla ollakin. Markkinoiden kehityksen kannalta keskeisiä ovat riittävän eritasoiset ja -kokoiset kirittäjät. Haastajien puute sen sijaan näivettää minkä tahansa toimialan.

Markkinaehtoisuus tarkoittaa kilpailun lisäksi sitä, että julkishallinnon ja yksityisen toiminnan roolit pidetään selkeinä: valtio ja kunnat ovat toimintojen mahdollistajia ja yritykset niiden toteuttajia. Julkinen sektori ei saa ryhtyä markkinahäiriköksi millään alalla, jolla tervettä kaupallista toimintaa on olemassa.

Kolme tietotekniikka-alan esimerkkiä, joissa valtion ja kuntien rooli puhuttaa: 

1. Suomen laadukkaat viestintäverkot ovat rakentuneet markkinaehtoisesti ja kysyntävetoisesti. Samalla viestintäpalveluiden hinnat ovat laskeneet. Julkisella rahoituksella tehty tai tuettu rakentaminen rikkoo toimivan kilpailuasetelman ja on keinotekoinen tapa lisätä kiinteän valokuidun rakentamista.

Valtion tehtävä on varmistaa yhtäläiset verkkojen rakentamisehdot ja kasvattaa nopeiden yhteyksien kysyntää esimerkiksi sähköistämällä julkiset palvelut. Kysyntää voi kasvattaa myös osoittamalla tukea kiinteän laajakaistan hankkijalle, esimerkiksi nostamalla kotitalousvähennyksen ylärajaa ja laajentamalla se koskemaan myös oman pihan ulkopuolisia kaivuutöitä. Valtio ei ole verkkorakentaja.

2. Hankintalain joustamattomuus ohjaa kuntia ja valtiota hankkimaan ict-palvelut omien yhtiöidensä kautta. Kuntien Tiera ja Valtion tieto- ja viestintätekniikkakeskus Valtori ovat merkittäviä ict-palvelujen tuottajia. Valtio ja kunnat voisivat kuitenkin ostaa kaiken tarvitsemansa avoimilta markkinoilta, jossa kilpailu pitää huolen paitsi palveluiden hintatasosta, myös niiden teknisestä kehittymisestä.

Julkisen sektorin hankintaosaamista pitää kehittää in house -toiminnan sijaan. Kilpailutukset tulee pilkkoa pienempiin osiin aina, kun se on tarkoituksenmukaista. Tällöin myös pienet ja keskisuuret yritykset pystyvät ottamaan niihin osaa.

3. Valtio haluaa myös ottaa haltuunsa sähköisen tunnistautumisen markkinaa. Kaksi aiempaa valtiovetoista yritystä on karahtanut kiville. Muistona niistä on kymmenien miljoonien hintalappu, mutta ei toimivaa tunnistusvälinettä.

Olemassa olevan markkinan kehittäminen ja pelisääntöjen sopiminen, vaikka lainsäädännön avulla, ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen rakentaminen. Sähköisen tunnistamisen osalta markkinat ovat olemassa, ne eivät vaan toimi riittävän hyvin ‒ vielä. 

Valtion tai kuntien ei kannata omistaa muuta kuin sellaista yritysvarallisuutta, johon liittyy ilmeinen strateginen intressi. Ict-palveluiden tuottaminen ei tällainen ole. Nykyisessä laajuudessaan julkisen sektorin oma liiketoiminta syrjäyttää yksityistä yritteliäisyyttä ja alentaa näin koko talouden suorituskykyä.

Valtio pysyköön lestissään ja antakoon elinkeinoelämälle kannustavan ja tasapuolisen toimintaympäristön, jossa se voi innovoida ja tuottaa tulevaisuuden palveluita.

Digitaalinen Suomi ja sen ratkaisut ovat esillä myös kevään FiCom Forumissa Marina Congress Centerissä 13.5.2019.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

11.2.2019

Suomen sähkövero laskettava Ruotsin tasolle

Suomella ja Ruotsilla on periaatteessa tasavertaiset edut vahvaan palvelinkeskusteollisuuteen. Meillä on muun muassa hyvät kansainväliset tietoliikenneyhteydet, vakaa sääntely-ympäristö, korkea koulutustaso, hyvä energian saatavuus, suotuisa ilmasto sekä sopiva maantieteellinen sijainti.

Suomen kilpailukykyä heikentää korkea energiaverotus. Ruotsiin verrattuna vero Suomessa on suurille palvelinkeskustoimijoille 14-kertainen ja pienille, alle viiden megawatin datakeskuksille, 45-kertainen. Ruotsi alensi muutama vuosi sitten sähköveronsa EU:n minimitasolle. Samalla se laski konesaleilta vaadittua tehorajaa niin, että myös pienet yksiköt pääsevät alennetun veron piiriin.

Palvelinkeskuksen sijaintipaikkaa pohtiva ja investointipäätöksiä tekevä yritys ottaa varmasti huomioon verotuksellisen eron, joka on selvästi naapurimaallemme eduksi. EK:n teettämän kansainvälisen vertailun mukaan Suomella on kirittävää sekä palveluiden että datakeskusten sähköverotuksessa.

Palvelinkeskukset tärkeitä ilmastonmuutoksen torjunnassa

Suomen sähköverotus tulee laskea Ruotsin kanssa kilpailukykyiselle tasolle. Yhtä lailla on tärkeää, että myös pienet yksiköt pääsevät hyötymään alennetusta verokannasta. Tulevat 5G-sovellukset tarvitsevat palvelinkeskuksia entistä tiheämmin: esimerkiksi itseohjautuvan liikenteen ratkaisut vaativat palvelinkeskuksen kohtuullisen välimatkan päähän. Päästöjen vähentäminen aluksi sujuvamman ja tulevaisuudessa itseohjautuvan liikenteen avulla on juuri niitä ratkaisuja, joita yhteiskunnassa on välttämätöntä tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 

Kaikista palvelinkeskuksista kehitetään jatkuvasti energiatehokkaampia. Niiden tuottama lämpö voidaan hyödyntää kaukolämpönä esimerkiksi asuinkiinteistöissä, teollisissa prosesseissa tai vaikkapa kasvihuoneissa. Lämmön hyötykäyttö tukee hiilineutraalia kiertotaloutta ja sen kehittymistä ja luo uutta liiketoimintaa.

Teknologisen kehityksen kannalta ei ole järkevää keinotekoisesti jakaa palvelinkeskuksia eri veroluokkaan koon mukaan. Myös Traficom on edellyttänyt ohjeistuksissaan palvelinkeskusten hajauttamista huoltovarmuussyistä.

Palvelinkeskuksilla laaja positiivinen heijastusvaikutus

Datakeskukset eivät ole perinteisesti työvoimavaltainen toimiala. Ne luovat kuitenkin runsaasti välillisiä työpaikkoja, ja heijastusvaikutukset toimialan hyödyistä leviävät laajalle. Finnish Data Center Forum teki vuosi sitten selvityksen, jossa kuvataan palvelinkeskusten ympärilleen luomaa ekosysteemiä ja sen tuomia tulovirtoja.  

Myös Copenhagen Economics -tutkimuslaitoksen arvion mukaan datakeskukset tuottaisivat huomattavaa lisäarvoa. Jos Suomi onnistuisi täysin realisoimaan datakeskusten heijastusvaikutukset, vuonna 2025 datakeskusteollisuuden kokonaisvaikutukset vastaisivat vuositasolla 2,3 miljardia euroa ja 33 000 työpaikkaa.

Yhä useampi liiketoiminta perustuu dataan. Kansainvälisen tutkimuslaitos IDC:n arvion mukaan maailmanlaajuisten pilvipalvelun laitemarkkinoiden arvo kasvoi viime vuonna 37 prosenttia ja oli arvoltaan yli 65 miljardia dollaria. Valtavasti lisääntyvän datamäärän pitää liikkua nopeasti ja turvallisesti paikasta toiseen. Suomalaiset yritykset ovat Euroopan innokkaimpia pilvipalveluiden käyttäjiä. Suomen verotuksellisista olosuhteista tulee tehdä sellaiset, että Suomi on kärjessä myös palvelinkeskusinvestoinneissa.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

30.1.2019

Sähköinen tunnistaminen kaipaa lisää kilpailua, ei valtion omia ratkaisuja

Kansalaisten luotettava ja helppokäyttöinen tunnistaminen erilaisissa sähköisissä palveluissa on keskeinen osa digitalisoituvaa yhteiskuntaa. Se on avain, jolla palveluja voidaan turvallisesti käyttää. Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on mahdollisimman helppoa ja kohtuuhintaista myös palvelujen tarjoajille. Ideaalitilanteessa kuluttaja voisi yhdellä valitsemallaan tavalla käyttää kaikkia tunnistautumista vaativia sähköisiä palveluja.

Suomessa on maailman parhaat edellytykset kehittää turvallista ja sujuvaa sähköistä asiointia: meillä on kattavat ja nopeat verkot, olemme mobiilidatan käytössä maailman huippua ja taustalla ovat toimivat ja hyvät perusrekisterit. Silti yksityiset palveluntarjoajat käyttävät tällä hetkellä pääsääntöisesti omia, käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuvia tunnistustapojaan, koska oman järjestelmän rakentaminen tulee usein huokeammaksi ja helpommaksi kuin vahvan sähköisen tunnisteen käyttäminen.

On valitettavaa, että sähköisen tunnistamisen markkina on juuttunut paikalleen. Mitään merkittävää kehitystä ei ole viime vuosina tapahtunut, saati että nykyiset markkinatoimijat olisivat saaneet uusia kilpailijoita kirittämään pankkien ylläpitämää TUPAS-tunnistetta ja teleyritysten tarjoamaa Mobiilivarmennetta.

Millä digiyhteiskunnan kehitystulppa poistetaan?

Vahvan sähköisen tunnistamisen markkinoita on järjestelmällisesti pyritty edistämään lainsäädäntömuutoksilla. Kansallinen tunnistamisratkaisu perustui toimijoiden luottamusverkostoon, joka ei valitettavasti edelleenkään toimi. Luottamusverkostoa pitää kehittää niin, että se on kaikille osapuolille avoin ja helppokäyttöinen. Sopimusehtojen ja hallinnointikäytäntöjen pitää olla läpinäkyviä, eikä tunnistautumispalveluaan pitäisi edes päästä tarjoamaan ilman vakioehtoihin perustuvaa sopimusta.

Vaikka hintasääntely on viimeinen keino puuttua asioihin, nyt se täytyy ottaa käyttöön. Sähköisen tunnistamisen markkinaan ei muulla tavoin saada aitoa kilpailua.

Vuosia kestäneestä asioiden vatvomisesta ja lukuisista alan keskinäisistä yrityksistä huolimatta ongelmia ei ole saatu selätettyä, eikä ratkaisua ole odotettavissakaan ilman yhteisiin pelisääntöihin velvoittamista. Pääministeri Sipilän hallitus on yhtenä viimeisenä esityksenään antanut eduskunnalle esityksen sähköisen tunnistamismarkkinan avaamiseksi. Hallituksen esityksessä tunnistetaan erinomaisesti markkinan pysyviksi muodostuneet haasteet ja siinä esitetyt ratkaisut ovat erittäin tarpeellisia markkinan avaamiseksi. Odottamalla sähköinen tunnistus ei etene.

Valtiokin hyötyy markkinaehtoisista tunnistusratkaisuista

Valtion ja kuntien digipalveluiden kehitystä ei saa tukahduttaa liian kalliiksi koituvan luotettavan sähköisen tunnistautumisen vuoksi. Eduskunta kiinnitti jo vuonna 2015 huomiota kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin asioida verkossa. Markkinoiden avaaminen ja pelisääntöjen sopiminen - vaikka lainsäädännön avulla - ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen kehittäminen. Valtion rooli on mahdollistaa, ei aiheuttaa markkinahäiriötä.

Sähköisen tunnistamisen osalta markkinat ovat olemassa, ne eivät vaan toimi riittävän hyvin - vielä. Kilpailu tekee hyvää myös sähköisen tunnistautumisen liiketoiminnalle.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

Pages