18.12.2018

ICT-alalla on tärkeä rooli ilmastonmuutoksen hillinnän ratkaisuissa

Lokakuussa IPCC (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi raportin, jonka viesti on harvinaisen selkeä: tarvitaan erittäin nopeita ilmastonmuutosta hillitseviä päätöksiä ja tekoja, jottei maapallon keskilämpötila nouse yli 1,5°C nykyisestä tasostaan ja pahimmat ympäristöriskit voidaan välttää. Käytännössä on siis tavoiteltava 45 prosenttia pienempiä päästöjä vuoteen 2030 ja lopulta saavuttaa nollapäästöt vuoteen 2050 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen koskettaa kaikkia yhteiskuntamme osa-alueita: energiankäyttöä, teollisuuden päästöjä, asumista ja liikennettä. Se koskettaa näin myös meistä jokaista.

IPCC:n esittämät ilmastotavoitteet ovat siis erittäin haasteellisia, mutta kuitenkin saavutettavia. Pariisin ilmastokokouksen jälkeen näyttää siltä, että maapallon lämpenemisen suhteen ollaan sovitun selvästi alle kahden asteen sijaan lähempänä kolmen asteen nousun uraa.  Näin siis jos jatkamme nykyisellä tiellä. Mutta niin kuin sanotaan, jos on tahtoa, niin keinojakin löytyy. Maapallon lämpenemisen rajaaminen tuohon kriittiseen puoleentoista asteeseen on mahdollista hyödyntämällä laajemmin jo olemassa olevia parhaita käytäntöjä ja hakemalla uusia toimintamalleja. Tarvitaan siis teknologioita, joilla yhteiskuntamme pyörii fiksummin pienemmillä resursseilla, sekä uusia ratkaisuja, joilla poistetaan ja/tai varastoidaan hiilidioksidia ilmakehästä. Sekä, mikä tärkeintä: meidän ihmisten tahtoa tekemiseen!

Teknologia-alan myönteinen ilmastovaikutus lähtee yritysten omasta toiminnasta. Laitevalintojen ja tietoliikenneverkkoihin tuotettujen palvelujen vähähiilisyys (ts. hiilijalanjäljen koko) ja ympäristömyötäisyys ovat tällöin fokuksessa. Alalla toimivat yhtiöt tekevät jatkuvasti kehitystyötä ja investointeja energiatehokkuuden parantamiseksi ja päästöjen vähentämiseksi.  Esimerkkeinä lueteltakoon panostukset datakeskuksiin, joissa hyödynnetään yhä energiatehokkaampaa teknologiaa sekä lämpötila- ja ilmavirtausmallinnusten avulla suunniteltuja jäähdytysratkaisuja, konesalien hukkalämmön hyötykäyttö sekä toimijoiden panostukset päästöttömään ja uusiutuvaan energiaan.

Tämän ohella merkittävämpää on se, miten ICT- alan tuottamilla palveluilla ja ratkaisuilla voidaan tehokkaasti ja nopeasti sekä vähentää liikenteen, valmistuksen, maatalouden, rakentamisen ja energiantuotannon globaaleja päästöjä että rakentaa ilmastomuutoksen kannalta resilientimpää yhteiskuntaa. Global e-Sustainability Initiative, (GeSI) julkaisema raportti #SMARTer2030, ICT Solutions for 21st Century Challenges,  tuo esille ICT:n merkittävän roolin globaalien päästöjen vähentämisessä. Vähennyspotentiaali teknologiaratkaisujen avulla on huima noin 20 prosenttia. ICT:n rooli on siis merkittävä, kun puhutaan vähähiilisemmän yhteiskunnan ja rakentamisesta. Huomioitavaa on myös se, että iso osa noista päästösäästöjä tuottavista digitaalisista ratkaisuista ovat jo olemassa!

Esimerkkeinä etätyöskentely, teleterveydenhoito, virtuaalineuvottelu- ja  sähköiset asiointipalvelut, jotka vähentävät ihmisten tarpeetonta autoilua tai lentämistä tukien siten ympäristömyönteisempää toimintaa.

Vastaavasti digitaaliset palvelut ja ratkaisut, joilla optimoidaan energian ja raaka-aineiden kulutusta tai hallitaan toimitusketjuja ovat nousemassa kohisten osaksi yritysten keinoja vähentää päästöjään. Usealla toimialalla hyödynnetään nykyään paljon aiempaa enemmän sensoreita ja analytiikkaa resurssiviisaammissa prosesseissa, joilla tavoin voidaan vähentää entistä tehokkaammin mm. raaka-ainehukkaa, tyhjäkäyntiä ja jätteen syntymistä.

Viikonloppuna 16.12.2018 päättyneessä Puolan Katowicen maailman johtajien YK:n ilmastokokouksessa linjattiin yhteiset pelisäännöt Pariisin vuonna 2015 tehdylle globaalille ilmastosopimukselle. Kansainväliset sopimukset ovat tärkeitä myös Suomen kannalta, mutta loppujen lopuksi päästöjä vähentävät käytännön teot ratkaisevat kansallisiin ja kansainvälisiin päästötavoitteisiin pääsemisen. Kaikilla yllä esittelemilläni teknologiaratkaisuilla on suora vähentävä vaikutus toiminnan hiilidioksidipäästöihin. Sovellusalueita on onneksi paljon. Rohkaisevaa on myös, että uusia päästövapaampia teknologiapalveluita ja -innovaatioita kehitetään jatkuvasti lisää.

Keinoja ja työkaluja löytyy siis runsaasti. Kyse on tahtotilasta ja toimeenpanosta tehdä asioita fiksummin ja samalla ilmastomyönteisemmin.

 

Minna Kröger on Elisan yritysvastuujohtaja.


21.11.2018

EU:n telepaketti - puku tilattiin, tuliko takki vai liivit?

EU:n laajan telepaketin kansallinen täytäntöönpano on käynnistymässä Suomessa. Uutisotsikoihin nousi Suomessa ulkomaanpuheluiden hintakaton asettaminen. Asia on toki tavallista palveluiden käyttäjää puhutteleva, mutta merkitykseltään varsin vähäinen eikä aivan helppo toteuttaa. Loppuasiakashintoihin ulottuvaa sääntelyä tulisi kilpailuilla markkinoilla muutenkin välttää.

Mitä telepaketti sitten varsinaisesti sisältää? Kuten aina, sääntelyyn kohdistuu paljon odotuksia. Operaattorit odottavat pitkäjänteisyyttä ja selkeyttä, joka tukee investointivaltaisella toimialalla tehtäviä kauaskantoisia päätöksiä. Telepalvelut ovat keskeinen osa nyky-yhteiskunnan infrastruktuuria, ja ymmärrettävästi sääntelyn piirissä siinä missä jotakuinkin kaikki toimialat, mutta alan kuluttajasääntelyä voi pitää varsin yksityiskohtaisena suhteutettuna esimerkiksi suomalaisen matkapuhelinlaskun taloudelliseen merkittävyyteen. Telepalveluissa kyseessä on muutamien kymppien suuruinen maksu kuukaudessa, vertailukohtana vaikkapa asunnon hankinta.

Kannustavampi sääntely tavoitteena

Komissio lähti ehdotuksessaan muuttamaan sääntely-ympäristöä kannustavammaksi ja harmonisoimaan erityisesti kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä sekä taajuushallintoa. Lopputulos ei valitettavasti näytä vastaavan hyviä tavoitteita. Nopeiden verkkojen rakentamiseen kannustavien investointien sääntely muotoutui direktiivejä laadittaessa niin monimutkaiseksi, että sen hyödyntäminen yrityksissä voi jäädä teorian asteelle. EU-parlamentti lisäsi matkalla uutta sääntelyä, ja suunniteltu harmonisointi jäi monilta osin puolitiehen.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että useassa maassa toimivien operaattoreiden tavoitteena ollut yhtenäinen kuluttajansuojasäännöstö ei täysin toteutunut; kansallisesti voi yhtenäisistä säännöistä joissain asioissa edelleen poiketa. Yhtenäinen sääntely tukisi EU-laajuisen palvelutarjonnan yleistymistä, mutta monien jäsenvaltioiden into pitää kiinni kansallisesta sääntelystä ajoi tämän tavoitteen edelle.

Pelikenttä auki globaaleille jäteille?

Periaatteellisesti kiinnostavana ja valitettavan lyhytnäköisenä voidaan pitää perinteisten viestintäpalvelujen tarjoajien ja globaalien OTT-toimijoiden käsittelyä. Sääntelyä ei päivitetty vallitsevaa palveluntarjontaa ja markkinatilannetta vastaavaksi, sillä esimerkiksi jäsenvaltioissa toimiviin operaattoreihin sovelletaan jatkossakin tiukempaa ja yksityiskohtaisempaa sääntelyä kuin valtameren toiselta puolelta internetin välityksellä palveluita tarjoaviin pelureihin. Erityisesti tämä epäsuhta liittyy teleoperaattorin asiakkaidensa kanssa tekemien sopimusten hyvinkin yksityiskohtaiseen sääntelyyn, jota vielä entisestäänkin lisätään.

Jatketaan työtä norminpurun edistämiseksi

Suomessa hyvin esillä ollut norminpurun tavoite ei siis valitettavasti kantanut telepaketin säätämisprosessin läpi. Paketin sisältöön ei voi enää vaikuttaa, mutta Suomen kannalta keskeisiin tavoitteisiin pystytään keskittymään direktiivejä kansalliseen lainsäädäntöön tulkittaessa. Lainsäädännöstämme tulee karsia säännöksiä, joita EU-direktiivit eivät edellytä. Kansallista liikkumavaraa pitää käyttää normien hallittuun purkamiseen. Ilahduttavaa olikin liikenne- ja viestintäministeriön keskustelutilaisuudessa kuulla, että tämä on myös ministeriön tavoitteena. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta kansallisesta sääntelystä on esimerkiksi teleyritysmaailmaan huonosti sopiva teleyrityksen, palveluntarjoajan ja myyjän yhteisvastuu.

Suomi voi edelleen näyttää esimerkkiä monelle EU-kumppanille tehokkaiden, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden telepalveluiden maana. Sääntelyllä pystytään tulevaisuudessa jatkamaan ja parantamaan tai ottamaan takapakkia tästä tilanteesta; Suomen puheenjohtajakaudella viemme toivottavasti positiivisen norminpurun sanomaa EU:hun, vaikka moniäänisessä yhteisössä tämä voi olla haasteellista. Suomen operaattorikenttä lupaa jatkossakin antaa norminpurulle kaiken tukensa.

Tapio Haapanen, Senior Advisor, Telia Finland


11.10.2018

Vatulointi sikseen ja tunnistautumisjärjestelmät kuntoon

Suomessa on maailman parhaat edellytykset kehittää turvallista ja sujuvaa sähköistä asiointia: meillä on kattavat ja nopeat verkot, olemme mobiilidatan käytössä maailman huippua ja taustalla ovat toimivat ja hyvät perusrekisterit. Sähköinen tunnistaminen on digitalisoituvan yhteiskunnan keskeinen mahdollistaja. Niin julkisen kuin yksityisen sektorin digitaalisten palvelujen kehittyminen edellyttää, että käyttäjien tunnistaminen on helppoa, luotettavaa ja kohtuuhintaista sekä sähköisten palvelujen tarjoajille että niiden käyttäjille. Ideaalitilanteessa kuluttaja voisi yhdellä valitsemallaan tavalla käyttää kaikkia tunnistautumista vaativia sähköisiä palveluja. 

Eduskunta kiinnitti jo vuonna 2015 huomiota kansalaisten yhdenvertaisiin mahdollisuuksiin asioida verkossa. Suomessa tehtiin päätös kansallisen tunnistamisratkaisun kehittämiseksi. Ratkaisun perustana oli toimijoiden luottamusverkosto. Valitettavasti luottamusverkosto ei edelleenkään toimi, eikä sähköinen tunnistautuminen halutun kansallisen mallin mukaisesti etene. Myös uusien palveluiden kehitys on vaatimatonta.

Asiaa on kommentoinut myös Kilpailu- ja kuluttajaviraston pääjohtaja Kirsi Leivo:

Erilaiset palveluntarjoajat käyttävät tällä hetkellä omia, käyttäjätunnukseen ja salasanaan perustuvia tunnistustapojaan. Oman järjestelmän rakentaminen tulee usein huokeammaksi ja helpommaksi kuin vahvan sähköisen tunnisteen käyttäminen.

Asiakkaalla on eri palveluihin tukku erilaisia salasanoja ja juuri se tarvittava usein hukassa. Aikaa vievää ja hankalaa sekä tietoturvan näkökulmasta huteraa. Jokaisella kansalaisella tulisi olla omaan käyttöön parhaiten soveltuva vahva tunnistautumistapa, jolloin erilaisiin salasanoihin perustuvia järjestelmiä ei tarvitsisi enää luoda.

Mobiilivarmenne on teleyritysten kehittämä sähköinen henkilöllisyystodistus SIM-kortilla. Se on ihmisillä mukana siellä, missä puhelinkin, ja sen käyttämiseen tarvitsee muistaa vain yksi, itse valittu tunnusluku. Myös palvelun tarjoajille Mobiilivarmenne on helppo ja turvallinen tapa tunnistaa asiakkaat.

Miksi mitään ei tapahdu?

Mitä siis pitäisi tehdä, jotta markkinat saataisiin sähköisen tunnistautumisenkin osalta vihdoin avattua ja edistettyä näin digitaalisen yhteiskuntakehityksen ydintä?

Lainsäädäntömuutoksilla on järjestelmällisesti pyritty edistämään vahvan sähköisen tunnistamisen markkinoita. Luottamusverkoston toimintaa pitää kehittää siten, että se on kaikille osapuolille avoin ja helppokäyttöinen. Sopimusehtojen ja hallinnointikäytäntöjen pitää olla läpinäkyviä, eikä tunnistautumispalveluaan pitäisi edes päästä tarjoamaan ilman vakioehtoihin perustuvaa sopimusta. Hintasääntelyä pitää muuttaa KKV:n edellä esittämällä tavalla, jotta järjestelmän kilpailukyky varmistetaan.

Valtion ja kuntien digipalveluiden kehitystä ei saa tukahduttaa julkiselle taloudelle liian kalliiksi koituvan luotettavan tunnistautumisen vuoksi. Markkinoiden avaaminen ja pelisääntöjen sopiminen - tarvittaessa lainsäädännön avulla - ovat valtion kannalta kestävämpi ratkaisu kuin oman tunnistusvälineen kehittäminen. Kilpailu tekee sähköisen tunnistautumisenkin liiketoiminnalle hyvää. Suunnan määrätietoista luotsaamista kyllä tarvitaan. Odottamalla sähköinen tunnistus ei etene.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

11.9.2018

Tekijänoikeudet eivät saa johtaa sensuuriin

Euroopan parlamentti äänestää jälleen 12.9. tekijänoikeuksia koskevasta direktiivistä, jonka ensimmäisen ehdotuksen parlamentti heinäkuun alussa kertaalleen hylkäsi ja palautti takaisin käsittelyyn. Eniten ongelmia oli direktiivin 13. artiklassa, joka julkisuudessa on tullut tunnetuksi ”meemikieltona”. Sen mukaan internetissä palveluja tarjoavan olisi ryhdyttävä valvomaan verkon sisältöä ja estettävä sellaisen aineiston käyttö, joka on oikeudenhaltijoiden kanssa yhdessä määritelty kielletyksi.

Nettipalvelun tarjoajan pitäisi siis poistaa saatavilta esimerkiksi tekijänoikeuden suojaamat valokuvat tai videot. Tämän toteuttaminen johtaisi käytännössä kaikkien palvelua, esimerkiksi Facebookia, käyttävien eurooppalaisten aktiiviseen tarkkailuun, jotta automaattinen sisällön suodattaminen onnistuisi. Suodattimeen voisi joutua sensuroitavaksi myös laillista ja alkuperäistä sisältöä, mikä on täysin sekä internetin käyttäjien että sisällöntuottajien perusoikeuksien vastaista.

Äänestyksessä eri vaihtoehtoja, parhaasta hyötyisivät kaikki

Koko artiklan 13 poistamista vaativan ehdotuksen ohella on jo aiemmin julkaistu parlamentin sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan (IMCO) ehdotus. Se on ehdotuksista niin palveluntarjoajille kuin kuluttajillekin suotuisin. Siinä palveluntarjoajien tulee hankkia lisenssi sisältöön, mutta velvollisuutta sen suodattamiseen ei ole. Ehdotus on myös linjassa sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntelyn kanssa. Sen mukaan internetin palveluntarjoaja ei ole vastuussa palveluun päässeestä, mahdollisesti tekijänoikeuden alaisesta sisällöstä, mikäli se poistetaan oikeudenhaltijan ilmoituksesta. Yrityksille ei aseteta raskaita, oikeudellisesti epäselviä velvoitteita eikä kansalaisten sananvapaus vaarannu. Sisällön tekijät saavat työstään korvauksen.

Toinen varteenotettava vaihtoehto on hollantilaisen europarlamenttiedustaja Marietje Schaaken tekemä ehdotus, jossa palveluntarjoajien vastuu rajoittuu ainoastaan video- ja musiikkisisältöön. Ehdotuksessa keskitytään kuluttajien käyttämiin palveluihin, kuten YouTubeen, joita ei kuitenkaan velvoitettaisi samalla tavalla suodattamaan sisältöä.

Parlamentin oikeudellisten asioiden valiokunnan (JURI) uudistettu ehdotus puolestaan johtaisi edelleenkin sisällön suodattamiseen. JURIn ehdottama sääntely on rajattu vain merkittävän määrän sisältöä ylläpitäviin palveluihin, joita ei kuitenkaan ole ehdotuksessa yksilöity. Palveluntarjoajan pitäisi etukäteen hankkia käyttöoikeus kaikkeen palvelussa käytettyyn sisältöön. Kun palveluntarjoaja olisi vastuussa käyttäjiensä palveluun lisäämästä sisällöstä, ainoa mahdollisuus sisällön hallintaan olisi sen laajamittainen suodattaminen. Netin käyttäjän kannalta tämä menisi vielä tyrmättyä alkuperäisehdotustakin pidemmälle, koska tekijänoikeuksia mahdollisesti loukkaavaa sisältöä ei palveluntarjoajan vastuun vuoksi voisi enää poistaa jälkikäteen vaan se tulisi suodattaa jo ennen palveluun lisäämistä.

Euroopan liberaalidemokraattien liiton ryhmän (ALDE) Jean-Marie Cavadan ehdotuksen muutokset aiempaan, hylättyyn ehdotukseen verrattuna ovat lähinnä kosmeettisia ja johtaisivat yhtä lailla sisällön filtteröintiin.

Ylisääntely ei saa vaarantaa digikehitystä

Direktiivin uudessa äänestyksessä tulisi valita todellinen kompromissi JURI:n alkuperäisestä ehdotuksesta kaunistellun version sijaan. Uusissa esityksissä on korjattu alkuperäisehdotuksen räikeimmät epäkohdat, mutta aidosti tasapainoisen ehdotuksen myötä EU-kansalaiset ja yritykset hyötyisivät digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista. Vaarana on, että lähdetään ampumaan kärpästä tykillä asettamalla kaikille tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajille raskaita velvollisuuksia, joita ei todellisuudessa ole edes välttämättä mahdollista noudattaa.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola

5.9.2018

Konesalit ovat digitalisaation kivijalka

Päivittäinen riippuvuutemme jatkuvista digitaalisista yhteyksistä ja palveluiden keskeytymätön käyttö vaatii digitaaliselta infrastruktuurilta paljon. Kaikki tallentamamme kuvat, säilyttämämme tiedot, kotona tai työssä käyttämämme ohjelmat, video-on-demandina katsotut elokuvat tai kuunneltu musiikki ovat tallennettuina konesaleihin ympäri maailmaa. Mobiilidatan ennätysmäinen kasvu edellyttää myös digitaalisen ekosysteemin laajenemista ja hajauttamista.

Edge computing mahdollistaa 5G-teknologialla toteutettujen palvelujen sujuvuuden. Olemassa olevan infrastruktuurin hyödyntäminen on otollinen tapa hajauttaa sisällöt ja sovellusten laskentateho verkkoon. Parissa kolmessa vuodessa 5G-teknologia on kuin 4G meille nyt: data liikkuu yhä nopeammin ja suuremmassa määrin ja siitä tulee meille kaikille oletusarvoisesti arkipäiväistä. Esimerkiksi massiivisessa yleisötapahtumassa 10 000 ihmistä voi yhtä aikaa kuvata älypuhelimella 4K-videota, lähettää sen livenä nettiin ja jokaisen käyttäjän oletus on, että kaikki toimii, reaaliajassa.

Mitä 5G-maailman toteutuminen vaatii tiedonsiirron infrastruktuurilta? Vastaus on edge computing. Se tarkoittaa sisältöjen ja palveluiden vaatiman laskentatehon fyysistä hajasijoittamista verkostossa useisiin eri kohtiin, jossa ne ovat aina kuluttajan lähellä ja ulottuvilla.  Markkinoille on ilmestynyt erilaisia ratkaisuja, kuten siirrettäviä, kontteihin rakennettuja minikonesaleja.

Helsingistä Pohjois-Euroopan datahubi

Helsingistä voi tulla merkittävä datahubi kansainvälisellä tasolla, koska kaupungilla on strateginen sijainti Euroopan, Aasian ja Venäjän välisten yhteyksien risteyksessä. Palveluiden tarjoaminen esimerkiksi Pietarin talousalueelle Tukholmasta tai Saksasta aiheuttaa liian suuren latenssin, mutta tarjoamalla sisältöjä Helsingistä käsin latenssi minimoituu.

Suomi ei ole kuitenkaan kilpailukykyinen konesalimaana tällä hetkellä Ruotsiin verrattuna esimerkiksi verotusasioiden osalta. Verohelpotuksia tulisi kohdistaa suurten yritysten lisäksi myös pienemmille konesalitoimijoille. Suomi tulee tehdä houkuttelevaksi kohteeksi kansainvälisille toimijoille, jotka eivät välttämättä halua rakentaa omia konesalejaan vaan hyödyntää tarjolla olevaa valmista infrastruktuuria.

Nyt on yksityisen ja julkisen puolen aika tehdä saumatonta yhteistyötä myös digitaalisen infrastruktuurin varmistamisessa nykyisiä ja tulevaisuuden tarpeita varten. Samalla on agendalle otettava miten sähkön saatavuus varmistetaan myös jatkossa uusia energiamuotoja hyödyntäen ja konesalilaitteita virtapiheiksi kehittämällä.

Olemassa olevan infrastruktuurin jalostaminen uudelle tasolle  

Maailmalla monet masto- ja konesalitoimijat yhdistävät voimiaan mahdollistaakseen uusien palveluiden kehittämisen. Näin tehdään myös Digitassa. Olemassa olevaa infraa voidaan päivittää soveltuvaksi uudelle tarpeelle edge computing-infrastruktuurille.

Mastoinfrastruktuurin yksittäiset mastot ovat jo usein itsessään tietoliikennekeskittymiä ja niissä kaikissa on konesaleiksi jalostettavia laitetiloja, joihin voi tuoda laitteita ja dataa. Mastojen yhteydessä on isojakin kiinteistöjä, joissa on varmistettu sähkönsyöttö ja varavoimalaitteet olemassa. Niiden muuttaminen konesaleiksi, vastaamaan korkeamman tason vaatimuksia, on melko yksinkertainen asia, mutta mahdollisuus tallentaa dataa ei yksistään riitä. Data täytyy myös saada käyttäjien ulottuville. Mastoverkosta voidaan rakentaa satojen datan talletusnoodien päälle valtakunnallinen pilvi, jonka avulla palvelut toimitetaan käyttäjille asti.

Viimeistään nyt on aika pilotoida palveluita, jotka perustuvat 5G:hen ja edge computingiin ja niitä kannattaa testata nimenomaan Suomessa. Olemme mobiilidatan suurkuluttajamaa, jossa uudet teknologiat kuten 5G omaksutaan nopeasti ja laajasti käyttöön. Juna kulkee, hyppää mukaan!


21.6.2018

Kääritään hihat - kärkipaikan eteen on tehtävä töitä

Tuoreimman Digibarometrin mukaan Suomi on tipahtanut digitaalisuuden hyödyntämisessä kahden vuoden kuluessa kärkipaikalta sijalle kolme. Barometrin mukaan Suomi on edelleen tasainen suorittaja yksittäisissä, mitattavissa asioissa. Täällä tahkotaan eteenpäin tasaiseen tahtiin. Sijaheikennys johtuukin paljolti siitä, että muut maat ovat saaneet vauhtia omaan kehitykseensä.

Vanhan viisauden mukaan mikään ei ole haitallisempaa menestykselle tulevaisuudessa kuin aiempi menestys. Hyvään ei Suomessakaan kannata tuudittautua, vaan asioita pitää tehdä tehokkaammin.

Ministeriöllä mahdollisuus edistää tehokkuutta

Liikenne- ja viestintäministeriön digitaalisen infrastruktuurin strategia on yksi tehoa lisäävä paketti. Tehokkuuden maksimoimiseksi ja tulevan kehityksen turvaamiseksi 5G-huutokaupan yhteydessä taajuudet on jaettava valtakunnallisille toimijoille. Ratkaisut mobiili- ja kiinteän laajakaistan rakentamisen sujuvoittamiseksi on vietävä käytäntöön, eivätkä ne saa juuttua eri hallintoportaiden välimaastoon.

Suomessa on poikkeuksellisen hyvät ja kattavat tietoliikenneverkot moniin muihin maihin verrattuna. Laadun kun vielä yhdistää erittäin edulliseen hintaan, niin toimiva yhtälö on valmis: mobiilidatan hyödyntämisessä Suomi on maailman ykkönen.

Väkilukuun suhteutettuna Suomessa on käytössä enemmän kapasiteettia langattomaan tiedonsiirtoon kuin muualla Euroopassa. Suomi on ottanut uusia taajuuksia mobiililaajakaistan käyttöön muita ripeämmin. Seuraavan sukupolven 5G -taajuushuutokauppa yhä nopeampien yhteyksien kehittämiseksi onkin keskeisin osa uutta strategiaa. Valtioneuvosto tehnee kesän kuluessa päätöksen jakaa taajuudet valtakunnalliseen käyttöön maksimaalisen tehokkuuden saavuttamiseksi. Käytännössä huutokauppa käytäneen syksyn kuluessa, ja varsinainen verkon rakennus alkanee ensi vuoden alusta.

Hallinnolliset hidasteet pois rakentamisen tieltä

Digi-infrastrategia sisältää tukun keinoja myös tietoliikenneverkkojen entistä sujuvampaan rakentamiseen. Kyynisimmät ovat ehtineet toteamaan, että samansisältöisiä selvityksiä on tehty lukuisia aiemminkin. Liekö tästäkään vipuvartta aidoille muutoksille? Poliittisesti asiat ovat kiihkottomia, kyse on lähinnä käytännön toteuttamisesta.

Tukiasemien sijoittamisessa kannattaa hyödyntää olemassa olevia rakenteita, esimerkiksi valaisinpylväitä. Lupamenettelyjä pitää yksinkertaistaa sähköisillä asiointijärjestelmillä ja uusien rakentamistekniikoiden, kuten mikrosahauksen, käyttöön ottoa rivakoittaa.  Yksinään mikään edellä mainituista toimista ei vielä takaa kärkipaikkaa Digibarometrissä, mutta yhdessä ne raivaavat hidastavia esteitä pois investointien tieltä.  

Teleala yksi suurimmista investoijista

Teleyritykset investoivat vuonna 2016 lähes 600 miljoonaa euroa tietoliikenneverkkojen rakentamiseen ja siitä noin puolet kiinteään verkkoon.

Teleala on merkittävä investoija kotimarkkinoilla. Investointien osuus teleyritysten liikevaihdosta oli 14 %. Vertailun vuoksi koko yrityssektorin vastaava luku oli vain 4 %. Esimerkiksi vientivetoiset toimialat, kuten metsäteollisuus, investoi alle 4 %. Metalliteollisuuden investoinnit olivat vuonna 2016 alle 2 % liikevaihdosta.

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa

24.5.2018

Sosiaaliturvan uudistuksella tulee vastata tekoälyajan haasteisiin

Perustulo, perusturva, yleisturva, sosiaaliturvan kokonaisuudistus... Ratkaisumalleilla on monta nimeä mutta yhteinen päämäärä: uudistaa suomalainen sosiaali- ja perusturva.

Hallitus on käynnistänyt perusturvan ja toimeliaisuuden uudistushankkeen Toimin. Tavoitteena on rakentaa alusta, johon kerätään tietoa, näkemyksiä ja skenaarioita poliittisen päätöksenteon tueksi. Tämä tavoite on erittäin kannatettava.

Hanketta johtavan valtiosihteeri Paula Lehtomäen sanoin ”tavoitteena on laaja yhteiskunnallinen keskustelu perusturvan ja toimeliaisuuden tulevaisuudesta. Pala palalta rakennettu ja suurin satsauksin aikaansaatu järjestelmä rapisee reunoistaan. Onko perustakaan kunnossa? Ja ennen kaikkea: vastaako se niihin tarpeisiin, joita voimme nähdä 2030-luvulla? Onko se paras siihen muutokseen, jonka näemme ympärillämme nyt?”

Muutoksen taustalla on työelämän murros, jota vauhdittaa teknologian ja tekoälyn kehitys.

Usein yliarvioimme lyhyen aikavälin muutoksen ja aliarvioimme muutoksen merkityksen pitkällä aikavälillä. Kuten aikaisempien teknologisten vallankumousten myös tekoälymurroksen oletetaan hävittävän työtä. Maailman talousfoorumi on arvioinut, että tekoälyn kehityksen myötä menetetään miljoonia työpaikkoja. Samalla syntyy kuitenkin valtava määrä uutta työtä tarpeisiin, joita ei vielä tunneta.

Viime aikoihin saakka ihmiset länsimaissa ovat työskennelleet pääasiassa perinteisissä työsuhteissa ja perinteisillä työpaikoilla. Työsuhteet ovat saattaneet olla erimittaisia tai kausiluonteisia, mutta niitä on yhdistänyt traditionaalinen tapa muodostaa työntekijän ja -antajan välinen sopimus, jonka puitteissa ensimmäinen suorittaa jälkimmäisen osoittamassa paikassa sovittua työtehtävää.

Nykyään yhä useampi ihminen yhä useammalla alalla työskentelee tavalla, joka ei sovi tähän malliin. Selvitykset osoittavat, että uudenlaisissa työsuhteissa työskentelevien määrä on kasvanut merkittävästi viimeisten vuosikymmenten aikana. McKinsey Global Instituten selvityksen mukaan itsenäisen työvoiman osuus on huomattavasti luultua suurempi ja kattaa pelkästään Euroopassa ja USA:ssa yli 160 miljoonaa työntekijää.

Yksi merkittävimmistä työelämän  trendeistä on ns. on-demand -talous: alusta- ja jakamistalouksien yhdistelmä, jonka avulla projektiluontoista työtä etsitään ja välitetään. Keskeisessä osassa ovat verkossa toimivat alustat ja työnvälityspalvelut, joiden kautta työn tarvitsijat ja toteuttajat etsivät toisiaan. Kyseessä ei ole vain digitaalisia alustoja hyödyntävä tapa välittää työtä vaan laajempi muutos työn luonteessa.

Oxfordin yliopisto on arvioinut, että 20 vuoden sisällä jopa 30 prosenttia Yhdysvaltain työpaikoista voidaan muuntaa yksittäisiksi tehtäväsuorituksiksi, joille etsitään tekijä.  Digitaaliset alustat tuovat työn työntekijän luokse sekä paikallisesti että globaalisti. Osa-aikainen ja omiin aikaresursseihin perustuva joustava työskentely yleistyy.

Haasteita ja huolenaiheitakin riittää. Työnantajien, työntekijöiden ja lainsäätäjien tulee yhdessä laatia pelisäännöt muuttuvalle työelämälle. Me Microsoftilla uskomme, ettei kestävää muutosta ja kasvua rakenneta vain toisen osapuolen ehdoilla. Yritysten tulee tuntea vastuunsa työntekijöiden aseman kehityksestä.

Työn hyödykkeistyminen ja työn tekemisen monimuotoistuminen eivät saa johtaa tilanteeseen, jossa sosiaaliturvajärjestelmä ei tunnista ihmisten muuttuvia elämäntilanteita. Siksi sosiaaliturvan uudistaminen ei riitä, vaan tarvitaan kokonaan uusi järjestelmä. Uutta rakennettaessa on tärkeää ymmärtää, mihin suuntaan maailma kehittyy ja mikä on teknologian rooli muutoksessa.

Tämä aihe liittyy


19.4.2018

Sisältöliiketoiminta 2010-luvulla: bisnestä liikkuvilla mannerlaatoilla

Tv-toiminta kehittyi hyvässä järjestyksessä yli puoli vuosisataa. Sisältöä tuottavat yritykset tekivät tv-sarjoja ja ohjelmia, tv-yhtiöt rakensivat sisällöistä ja omasta uutis- ja muusta ohjelmatuotannosta tv-kanaviksi kutsuttavia sisältökokonaisuuksia ja lähettivät niitä tekniseen lähetystoimintaan erikoistuneiden kumppaneiden kautta maanpäällisissä tai maanalaisissa verkoissa kotitalouksien tv-vastaanottimiin.

Me tv-katsojat maksoimme palvelusta veroina, lupamaksuina tai mainoskanavien tapauksessa silmäpariemme myynnillä mainostajille. Suuresta maailmasta rantautui Suomeen vähitellen myös tapa maksaa suoraan halutuista kanavasisällöistä, toki sisältöoikeuksia hallitsevien toimijoiden paketoimana. Roolit olivat selvät ja kuluttajan osana oli nauttia tai kritisoida antia kotisohvalla.

Teknologia vapauttaa

Sitten kaikki muuttui. Operaattoriliiketoiminnasta käsin on helppo selittää muutos teknologian kehityksen ja loppuasiakkaiden muuttuvien käyttötottumusten paritanssina. Yhä nopeammat verkot kuljettavat hyvälaatuista liikkuvaa kuvaa älytelevisioihin, tietokoneisiin, tabletteihin ja matkapuhelimiin. Ja kun se on mahdollista, oman arkensa aikatauluja hallitsevat kuluttajat myös ottavat mahdollisuuksista kaiken ilon irti. Katson mitä haluan silloin kun haluan, viisi minuuttia kerrallaan, tuotantokausi kerrallaan, missä tahansa haluankin.

Suomessa kehitystä on vauhdittanut avokätinen mobiilidatamarkkina. Rajattomat ja nopeat mobiiliyhteydet eivät ole rajoittaneet liikkuvaa kuvaa kiinteiden nettiyhteyksien päähän. Samalla operaattorit ovat löytäneet uusista tv-bisneksistä synergioita perinteisten kaapeli-tv-toiminnan kanssa.

Arvoketju uusiksi

Nyt lenkit tv-toiminnan arvoketjussa ovat vahvasti liikkeessä, ja vakiintuneen järjestyksen murtuminen on sekoittanut myös perinteiset ansaintamallit. Vakiintuneen arvoketjun murtuminen edellyttää katalysaattoria, ja tv-toiminnassa vauhtia antoivat OTT-pelurit eli suoraan kuluttajille internetissä sisältöjä tarjoavat yritykset.

Perinteinen paikka tv-toiminnan arvoketjussa ei enää takaa pärjäämistä. Siis se, että toimijalla on kaapeli-tv-verkko kuten operaattorilla: mitä jos asiakas katsookin kilpailijan mobiiliverkossa suoratoistopalvelua? Tai tv-yhtiö: tulovirrat kuihtuvat, kun asiakas ei katso kanavalähetystä eikä mainoksia.

Pärjäämisen ehdot ovat muuttuneet, ja se näkyy toimijoiden kurottautumisena arvoketjun muihin osiin. Tv-yhtiöt eivät tyydy lähettämään kanavaa perinteiseen tapaan, vaan tarjoavat ohjelmia suoraan kuluttajille netissä. Operaattorit ovat rakentaneet tv-palveluita joissa yhdistyy verkkoyhteys ja sisällön kokoaminen yhteen palveluun. Erottautuakseen vahvemmin operaattorit hankkivat lisäksi yksinoikeuksia suosittuun sisältöön tai tuottavat omaa eksklusiivista sisältöään kanavissaan jaettavaksi ja tukevat samalla perusliiketoimintaansa, nopeiden yhteyksien myyntiä.

Millä eväillä tulevaisuuteen?

Toimijoiden liikehdintää yhdistää pari trendiä: uusia asemia haetaan erottautumalla vahvoilla sisällöillä tai hallitsemalla useampaa osaa arvoketjussa. Sisältöjen ystävä tunnistaa tyytyväisenä sen, että laadukkaat sisällöt elävät kultakauttaan; samaan aikaan mietityttää miten laadukkaat sisällöt löytävät parhaiten kuluttajansa, ja miten toimialan kannattavuus kehittyy palasten järjestäytyessä uudestaan.

Telian valitsemalla polulla on kiinnostavia sisältöoikeuksia sekä yhteyksien, sisältöjen ja sujuvan käyttökokemuksen paketointia. Onnistumisen reseptiä ei kukaan toimialalla ole vielä todistettavasti löytänyt, mutta yksi asia vaikuttaa varmalta: kun kanavat aukeavat ja sisällön tarjoajien määrä kasvaa, nousee kuluttaja kuninkaaksi - kuten muillakin toimialoilla mannerlaattojen liikkuessa.

Anne-Mari Pensanen - Business lead, Entertainment, Telia


7.3.2018

Älykoti edellyttää järjenkäyttöä

Älykkyys on tulossa koteihimme isolla rytinällä. Jos ostat esimerkiksi uuden TV:n, se pyrkii nettiin ennen TV-kanavahakua. Sama trendi on käynnissä kaikkien kodinkoneiden osalta, eikä kehitykselle näy loppua. Esimerkiksi Samsung on jo pitkää kertonut tavoitteekseen tehdä kaikista tuotteistaan nettiin yhdistyviä ja keskenään kommunikoivia vuoteen 2020 mennessä. Parin vuoden päästä esimerkiksi pölynimuria ilman älyä ei todennäköisesti ole enää edes saatavilla.

Miksi älykoti ei ole aiemmin lähtenyt liikkeelle täydellä vauhdilla ja miksi se lähtisi nyt? Pelkkä älykkyys ei itsessään vielä kiinnosta meitä käyttäjiä, vaan sen pitää tarjota selkeää lisäarvoa ilman hankaluuksia. Näin se ei ole aina aikaisemmin ollut.

Esimerkiksi kännykällä ohjattavat älyvalaisimet tekevät yksinkertaisesta valon säätämisestä aiempaa monimutkaisempaa. Vanha kunnon valon käyttöjärjestelmä - katkaisin seinässä - toimii todella hyvin. Vaikka innostun lähtökohtaisesti kaikesta, vaikka pienistä kivistä, en ole vielä pystynyt perustelemaan itselleni älyvalaisimien hankintaa.

Mutta erityisesti ääniohjaus, laitteiden automaation lisääntyminen sekä niiden keskinäinen älykäs kommunikointi tulevat lähitulevaisuudessa kehittymään isoilla askelilla. Laitteiden intuitiivinen yhteistyö tulee muuttamaan käyttäjäkokemuksen paljon paremmaksi. Siksi uskon kodin älykkyyden läpimurron olevan viimein käsillä.

Liittyykö älylaitteisiin mitään riskejä? Ei kai tämä kehitys voi pelkkää riemuvoittoa olla? Erityisesti tietoturvaan kannattaa kiinnittää huomiota ja nähdä näiden laitteiden valinnassa ja käyttöönotossa vähän vaivaa. Älylaitteet ovat usein kuin pieniä tietokoneita ja ne voidaan hakkeroida siinä missä pöytäkoneesikin. Eli vaikka et sen VHS-nauhurin käyttöohjetta olisi aikanaan lukenutkaan, nyt on hyvä ottaa manuaali käteen.

Itse laitteiden osalta tarkista ainakin nämä asiat:

  • Päivitykset: Voiko laitetta päivittää, miten se tapahtuu, onko se automaattista, onko laitevalmistaja sitoutunut julkaisemaan tietoturvapäivityksiä? 
  • Jos laitteessa on salasana, varmista että sen voi vaihtaa ja vaihda se välittömästi käyttöönotossa.

Kiinnitä erityisesti huomiota siihen, miten kytket laitteet nettiin. Pyri kytkemään laitteet lähtökohtaisesti siten, että niihin on pääsy vain kodin sisäverkon puolelta.  Kodin laajakaistareititin on itse asiassa hyvin keskeisessä roolissa kodin älylaitteiden suojauksessa. Oikein asennettuna se ei paljasta siihen kytkettyjä laitteita ulkopuolelta tuleville yhteyspyynnöille. Reitittimen käyttöohjeeseen ja asetuksiin kannattaa siis tutustua huolellisesti. Kyberturvallisuuskeskus on julkaissut IOT-laitteiden tietoturvasta hyvän ja käytännönläheisen oppaan, se kannattaa lukea läpi.

Teknisten tietoturvaratkaisujen lisäksi kannattaa kiinnittää huomiota älylaitteen valmistajaan ja siihen ekosysteemiin, johon olet liittymässä. Luotatko ko. toimijaan? Kodinkonekaupastakin on tulossa uudella tavalla luottamusbisnestä, koska usein älylaitteet myös keräävät meistä ja ympäristöstään monenlaista tietoa.

Parhaimmillaan valmistajalle kerätystä datasta saadaan käyttäjille erittäin hyödyllisiä raportteja ja vertailutietoa. Olen esimerkiksi itse jo vuosia käyttänyt aktiivisesti älykelloa urheilutreeneissäni. Mahdollisuus kehitykseni seuraamiseen ja erityisesti vertailutieto muihin käyttäjiin motivoivat minua treeneissäni, pidän niitä olennaisina älykellon ominaisuuksina.

Älyä ei tarvitse pelätä, mutta älä osta sikaa säkissä ja näe vähän vaivaa kantaessasi uusimpia vempaimia kotiisi. Näin pääset nauttimaan entistä fiksumpien laitteiden ja palveluiden parhaista puolista huolettomammin.

Tämä aihe liittyy


31.1.2018

Suomen digitrendit 2018

Mobiilidatan kulutukselle ei näy rajoja

Meidän suomalaisten maailmanlaajuinen edelläkävijyys mobiiliverkkojen käyttäjinä jatkuu huikealla kasvukäyrällä, eikä tasaantumista ole näköpiirissä. Keskimääräiset mobiilidatan käyttömäärät per kuukausi per liittymä hipovat jo 20GB tasoa. Olemme omassa mittaluokassamme muuhun maailmaan verrattuna.

Kehitystä on siivittänyt suomalaisten innokas siirtyminen internetin streaming- ja tilausvideopalveluiden asiakkaiksi ja tämän taas ovat mahdollistaneet suomalaisten operaattoreiden edistykselliset rajattomat dataliittymät ja laadukkaat verkot. Koko konsepti on maailmanlaajuisesti lähes ainutlaatuinen ja uskon, että Suomi toimii tässä esikuvana ja suunnannäyttäjänä tulevaisuuden langattomalle internet-käytölle.

Verkkojen ruuhkautumisen estämiseksi ja Suomen digitalisaatio-edelläkävijyyden varmistamiseksi on tärkeää varata jatkossakin mahdollisimman suuri määrä taajuuksia mobiilikäyttöön. Suomi on pinta-alaltaan suuri ja harvaan asuttu maa, jolloin mielestäni langattomat ratkaisut tarjoavat Suomelle ainutlaatuisen kilpailuedun muuhun maailmaan verrattuna.

Tätä väestömäärää pystymme palvelemaan 4G- ja 5G-verkoilla erinomaisen kustannustehokkaasti, nopeasti ja langattomasti, kunhan vain uskallamme olla edelläkävijöitä ja ottaa taajuudet käyttöön ensimmäisten joukossa. Huippunopean mobiilin menestys palvelee myös kiinteän verkon kuiturakentamista, kun yhteydet kilpailevien mobiilioperaattoreiden tukiasemille rakennetaan mahdollisimman laadukkaiksi. Näin samalla iskulla myös Suomen kiinteä laajakaistaverkko laajenee ja uudistuu markkinaehtoisesti.

Digitaalisen maapallon kutistuminen kiihtyy

Digitalisaation ansiosta kilpailemme jatkossa entistä suoremmin koko maapallosta muodostuvassa liiketoimintaympäristössä. Lisäksi digitalisaation myötä yhä useammat toimialat altistuvat kansainväliselle kilpailulle, vaikka eivät sitä ole ehkä odottaneetkaan. Kuinka monelle kielitaitoiselle nuorelle voisi esimerkiksi olla täysin luontevaa ja houkuttelevaa käyttää internetin etälääkäripalveluja murto-osakustannuksella kotoa, verrattuna siihen, että jonottaa kotimaisen lääkäriaseman puhelinpalvelussa?

Jatkossa on yhä tärkeämpää, että regulaatio mahdollistaa kotimaisten toimijoidemme toimintaedellytykset ja lähtökohdat vähintään tasavertaisiksi maailmanlaajuisessa kilpailuympäristössä. Emme kilpaile maailmalla suinkaan vain yrityksinä, vaan myös yksilöinä ja yhteiskuntana, joten pahinta hallaa, mitä voimme itsellemme tehdä, on säädellä omien kotimaisten ja samalla eurooppalaisten yritysten toimintaa niin, että vain Euroopan ulkopuolelta tulevilla toimijoilla on mahdollisuudet menestyä.

ICT-osaamisen merkitys korostuu entisestään

Ehkä merkittävin Suomen kilpailueduista on viime vuosikymmeninä ollut korkea osaaminen ja erinomainen koulutuksen taso. Uskon, että jatkossa ICT-alan huippuosaaminen nousee kriittiseksi menestystekijäksi, jota Suomella joko on tai ei ole. Kilpailemme kansakuntana meitä hyvin paljon väkirikkaampien maiden kanssa, joissa työehdot ovat usein joustavammat ja työllistämisen kustannukset merkittävästi matalammat. Helpommin sanottu kun tehty, mutta menestyäksemme meidän tulee olla parempia.

Konkreettisia lääkkeitä tähän olisivat mielestäni ainakin seuraavat:

  1. Panostaminen matemaattisten aineiden koulutukseen peruskoulusta alkaen. Matemaattisten taitojen merkitys korostuu ICT-alalla ja on monissa tehtävissä välttämätöntä. Suomi on tässä menestynyt, mutta erottuaksemme jatkossa tähän tulee panostaa entistä enemmän.
  2. Pelkästään koulutuksen mahdollistaminen ei riitä vaan osaamisen merkitystä tulisi korostaa ja aktiivisesti ohjata opiskelijoita tähän suuntaan. Todennäköisesti suurin hukattu ICT-osaamispotentiaali Suomessa on naisten vähäinen osuus ICT- ja digitalisaatiotehtävissä. Menestyäksemme tytöt tulisi saada kiinnostumaan matemaattisista aineista jo koulussa.
  3. Toisin kun usein kuulee väitettävän tekoäly ei korvaa osaamista ja osaajia tällä alueella, vaan ennemminkin päinvastoin. Hyvät matemaattiset taidot omaavat tulevaisuuden osaajat ovat ne, jotka luovat tekoälyn, ja siitä voisimme rakentaa Suomen seuraavan valtin.
Olli Sirkka on Suomen Ericssonin toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen puheenjohtaja.