30.12.2016

Lausunto laajakaistatukilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laajakaistatukilain muuttamiseksi (jatkossa esitys). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom kannattaa esityksen ehdotuksia säädösten ja hallinnollisen taakan keventämisestä.
  • Esityksen muutokset eivät saa johtaa markkinoiden vääristymiseen ja markkinaehtoisen kysynnän heikkenemiseen.
  • Kuituyhteyksien tarjontaa voidaan monelta osin helpottaa paitsi keventämällä normeja myös lieventämällä tulkintoja.

Ehdotetut muutokset

Esityksen mukaan sen tavoitteena on helpottaa tuettujen laajakaistahankkeiden tukiehtoja ja siten lisätä teleyritysten kiinnostusta osallistua laajakaistahankkeisiin ja edistää laajakaistan saatavuutta Suomessa.

Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuen myöntämistä ei tulevissa hankkeissa rajattaisi ainoastaan niille alueille, jossa asuu vähemmän kuin 5,4 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Edelleen esityksen mukaan hankkeiden tukikelpoista osaa laajennettaisiin pienentämällä tukikelpoisten kustannusten rajoittamista nykyisestä kahden kilometrin etäisyydestä 100 metrin etäisyydeksi käyttäjän vakinaisesta asuin- tai sijaintipaikasta.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että muiden laajakaistatukiohjelmaan kuulumattomien lisätukien vastaanottamisen sallimista sekä mahdollisuutta maksaa valtion tuesta 50 prosenttia tukipäätöksen tekemisen jälkeen laajennettaisiin kaikkiin niihin vireillä oleviin hankkeisiin, joille Viestintävirasto ei vielä ole myöntänyt valtion tukea. Tukihakemus Viestintävirastolle on tehtävä viimeistään 30.6.2018.

Tuki ei saa vääristää markkinoita

FiCom pitää positiivisena sitä, että muutokset vähentävät sekä tuen hakijoiden että Viestintäviraston hallinnollista taakkaa, sillä myöntämisprosessi yksinkertaistuu muutoksen myötä. Ehdotetut muutokset myös edistävät digitalisaatiota, sillä ne lisäävät mahdollisuutta hyödyntää laajakaistatukea ja täten tekevät laajakaistarakentamisesta houkuttelevampaa.

FiCom kiinnittää kuitenkin huomioita siihen, että kriteeristö on varsin epäselvä sen suhteen, mihin tukea voi saada. Ongelmaksi voi muodostua tuen suhde kilpailuun ja markkinaehtoiseen rakentamiseen, joten esityksen mukaisia uusia tuettavia alueita tulee arvioida hyvin tarkasti laajakaistatukilain 8 §:n 4 momentin perusteella. Jos tukea tulisi saataville markkinaehtoisen rakentamisen piiriin kuuluville alueille, aiheuttaisi se väistämättä markkinavääristymän, koska tukiosuus on suhteellisesti melko suuri. Lisäksi tulee arvioitavaksi, hidastaako esitys markkinaehtoista tarjontaa tai jopa kysynnän kehittymistä. Laajakaistan toimeenpano-ohjelman keskeinen lähtökohta on markkinaehtoisuus, jota tulee edistää ja johon tulee kannustaa kaikin tavoin.

FiComin näkemyksen mukaan tukirahaa tulisi antaa vain passiiviseen kuituinfrastruktuuriin, ei aktiivilaitteisiin, joiden käyttöikä on lyhyt. Käytännössä tukirahan myöntäminen aktiivilaitteisiin on merkinnyt sitä, että useista verkoista on tullut suljettuja, missä on vain yksi palveluntarjoaja, eikä tuen ehtona olevia avoimuus- ja syrjimättömyysvelvoitteita ole kaikissa tapauksissa noudatettu.

Aktiivilaitteiden tuella on myös kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Saman verkon alueella toimivan kaupallisen tarjoajan mahdollisuus tarjota palveluja loppuasiakkaille itse investoimillaan laitteilla, jotka eivät ole tuen piirissä, on heikko.

Yhdenvertaisuus ei toteudu esityksessä jo toteutettujen hankkeiden osalta. Lisäksi vireillä olevien hankkeiden osalta tuen määrä riippuu siitä, onko Viestintävirasto tehnyt tukipäätöksen vai ei.

Kuituyhteyksien tarjoamisen helpottaminen

FiCom pitää hyvänä sitä, että kuituyhteyksien rakentamisen kannustimia kehitetään. Rakentamiskannustimia voitaisiin helpottaa myös lain tulkinnoilla sekä lain valvonnan tulkinnoilla. Esimerkiksi niin sanottujen mustien pisteiden (tukikelvottomat alueet) kriteereitä voisi arvioida uudelleen tilanteissa, joissa kuituverkko ei palvele kiinteän verkon tilaajayhteyksiä. Tällaisia ovat muuan muassa tukiasemien laitetilat.

Esityksellä on tarkoitus muuttaa lain alkuperäistä tarkoitusta harvaanasutuista kohteista. Samassa yhteydessä olisi hyvä pohtia tukikelpoisen kohteen laajentamista käyttäjän vakituisesta paikasta ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaan asuin- tai sijaintipaikkaan, markkinaehtoisuus huomioiden. Tämä lain soveltamisalan laajentaminen saattaisi olla yksi lisäkannustin lisäämään tarjontaa ja kysyntää.

Lisäksi tulisi ottaa harkittavaksi myös muita kuituyhteyksien edistämiskeinoja, kuten matala-asennuksen sallimista taajamissa (pois lukien keskusta-alueet), palveluseteliä ja muita vastaavia keinoja.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

19.12.2016

FiCom vastaa Pekka A. Viljakaisen kirjoitukseen (KL 19.12.2016)

Pekka A. Viljakainen hämmästeli liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerille kohdistamassaan avoimessa kirjeessä (KL 19.12.2016) sitä, etteivät kaikki Suomen maaperään asennetut kuituyhteydet ole julkisesti tiedossa ja kaikkien halukkaiden käytettävissä.

Toisin kuin kirjoituksessa annetaan ymmärtää, kaikilla suomalaisilla operaattoreilla on tieto omien verkkojensa sijanneista. Jos ylimääräisiä kuituja olisi saatavilla, olisi varmaa, että teleoperaattorit hyödyntäisivät ne asiakkaidensa hyväksi. Tietoyhteiskuntakaari sääntelee tarkasti telekaapeleiden sijaintitietojen dokumentointia, mutta myös sijaintitietojen saatavuutta ja tietoturvaa. Lainsäätäjä on katsonut, ettei tietoverkkojen sijaintitietojen yleinen saatavuus ja julkistaminen ole oletusarvo muun muassa turvallisuusvaatimusten takia.

Yhteyksien hyvän laadun säilyttäminen on operaattoreille ensiarvoisen tärkeää. Yksittäisen yhteyden irrottaminen runkoyhteydestä tai tukiasemakuidusta yhtä kotitaloutta tai yritystä varten voi vaarantaa yhteyksien toimivuuden laajemmin.

Viljakaisen kirjoitus antaa osin virheellisen kokonaiskuvan Suomen laajakaista- ja kuitutilanteesta. Tosiasia on, että kuitua on Suomessa tarjolla paljon enemmän kuin sille on aitoa kysyntää. Ongelma on vielä toistaiseksi ollut liian matala kysyntä. Kysynnän kasvaessa myös tarjonta tulee kasvamaan.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti viime kesäkuussa nopeaa laajakaistaa vauhdittavan toimeenpano-ohjelman, jonka eräs keskeinen tavoite on laajakaistarakentamisen lupamenettelyjen keventäminen. Käytännössä laajakaistarakentamista saadaan merkittävästi edistettyä, kun rakentamisessa siirrytään raskaasta lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn. Suomalaiset operaattorit sitoutuivat ohjelman julkistuksen yhteydessä kiihdyttämään kiinteän laajakaistan rakentamista yhden miljardin investoinneilla seuraavien vuosien kuluessa.

Suomen digitalisaatiokehityksen kannalta on tärkeää, että täällä pystytään tarjoamaan nopeat yhteydet kaikille suomalaisille. Tämä onnistuu parhaiten yhdistämällä kuituyhteyksiä, kiinteitä langattomia yhteyksiä ja mobiiliyhteyksiä eri käyttötarpeiden mukaan. Suomessa kaiken kaikkiaan tietoliikennepalveluiden hinta, laatu ja saatavuus ovat maailman huippuluokkaa.

Viljakaisen yrityksen kannalta tilanne päättyi hyvin.

Haluan lopuksi muistuttaa, että ilman tarkkoja sijaintitietoja tehtävä kaivuutyö saattaa vaarantaa tietoliikenneyhteyksien toiminnan suurellakin alueella.

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry


15.12.2016

Energiatehokkuutta sisätilakuuluvuuden kustannuksella?

Rakennusten sisätilakuuluvuus on ollut vuoden mittaan esillä uudis- ja peruskorjauskohteissa, joita on pyritty rakentamaan entistä energiatehokkaammiksi. Hallitus antoi syksyllä maankäyttö- ja rakennuslakia koskevan muutosesityksen, jossa rakentamisen energiatehokkuuden olennaisiin teknisiin vaatimuksiin ehdotetaan lisättäväksi vaatimus uuden rakennuksen rakentamisesta lähes nollaenergiarakennukseksi. FiCom esitti kantansa asiaan liikenne- ja viestintävaliokunnan kuulemisessa.

Ilmasto- ja energiapolitiikka edellyttää energiatehokkaita rakennuksia. Uusista vaatimuksista huolimatta suunnittelussa ja rakentamisessa tulee jatkossakin huomioida rakennuksen käyttötarkoitukset: yksi näistä on mahdollisuus käyttää sujuvasti tietoliikenneyhteyksiä, joiden yhteiskunnallinen merkitys niin kuluttajille ja yrityksille kuin pelastus- ja turvallisuusviranomaisillekin on ehdottoman tärkeä. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään rakennusten sisällä.

Mobiilitiedonsiirto on kehittynyt viime vuosina tarjoamaan erittäin nopeita yhteyksiä ja tulevien, viidennen sukupolven 5G-verkkojen on tarkoitus mahdollistaa jopa gigabitin langattomat yhteydet.

Liikenne- ja viestintävaliokunta nosti esille oikeita asioita

FiCom teki liikenne- ja viestintävaliokunnan kuulemisessa muutosehdotuksia itse lakiin sekä siihen liittyviin asetuksiin. Valiokunta jakoi liikenne- ja viestintäministeriön, Viestintäviraston ja FiComin huolet sisätilakuuluvuuden huomioimisesta, ja nosti erinomaisessa lausunnossaan esille muun muassa turvallisuusnäkökohdat, kansalaisten yhdenvertaisuuden, IoT:n tarpeet sekä teleyrityksille asetetut velvoitteet.

Valiokunta piti ensiarvoisen tärkeänä, että lain asetuksenantovaltuuteen lisätään sisätilakuuluvuutta koskeva valtuus ongelmien korjaamiseksi ja vähintäänkin sen varmistamiseksi, etteivät uudet rakentamissäännökset ja niihin perustuvat rakentamistavat aiheuta nykytilanteeseen nähden uusia ongelmia. Nimenomainen valtuus lain tasolla todettiin olevan välttämätön myös siksi, että asetustasolla olisi ylipäätään mahdollista säätää sisätilakuuluvuuden huomioimisesta rakentamisessa.

Lisäksi valiokunta ehdotti harkittavaksi, että itse lakiin otettaisiin mukaan perussäännös, jonka mukaan matkaviestinverkkojen sisätilakuuluvuus tulisi huomioida suunnittelussa, rakentamisessa sekä korjauksien yhteydessä.

Säädöshankkeet vireille mahdollisimman pian

Valitettavasti ympäristövaliokunta ei omassa käsittelyssään nähnyt tarpeelliseksi muuttaa hallituksen esitystä, vaan antoi sen sijaan asiasta lausuman, jonka eduskunta hyväksyi. Lausuman mukaan ympäristö- ja liikenne- ja viestintäministeriö laativat yhteistyössä tarvittavat säädökset siitä, että kansalaisten ja yhteiskunnan turvallisuuden kannalta välttämätön mobiiliverkkojen sisätilakuuluvuus asuinrakennuksissa varmistetaan tarkoituksenmukaisella ja rakennuksen energiatehokkuuden vaatimukset huomioon ottavalla tavalla.

Lausumassa edellytettiin lisäksi, että Valtioneuvoston tulee jatkossa seurata matkaviestinverkkojen kuuluvuutta sekä rakentamista koskevan sääntelyn ja sen toimeenpanon vaikutuksia sisätilakuuluvuuteen ja tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin kuuluvuuden varmistamiseksi.

Positiivista on tietenkin se, että sisätilakuuluvuusongelma on lainsäätäjän taholla tunnistettu, ja että ministeriöt ryhtyvät horisontaaliseen yhteistyöhön asian ratkaisemisemiseksi myös säädöstasolla. Pelkkä ympäristöministeriön ohjeistus ei jatkossa ole riittävä taso.

Säädöshankkeiden valmistelu olisi syytä käynnistää mahdollisimman pian, koska rakentaminen Suomessa on tällä hetkellä hyvässä vireessä. On edullisempaa ja helpompaa kaikille osapuolille, jos asiaan reagoidaan jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa eikä vasta sitten, kun rakennukseen on jo muutettu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.12.2016

Kansainvälinen vertailu yli sadan maan tietoyhteiskuntakehityksestä

Suomi sijoittui toiseksi kansainvälisen ICT-kehitystä mittaavan vertailun kokonaistuloksissa

World Economic Forumin ja Inseadin julkaisemassa The Global Information Technology -raportissa verrataan eri mittareilla yli sadan maan digitalisaatiokehitystä. Tulokset esitetään Networked Readiness Indeksinä, joka muodostuu neljään ryhmään jaetuista 53 mittarista. Vuoden 2016 kokonaisvertailussa Suomi sijoittui toiseksi 139 maan joukosta. Ensimmäisen sijan vei Singapore.

Raportin mukaan digitalisaatiokehitys perustuu muun muassa korkeatasoiseen regulatiiviseen ja liiketoimintaympäristöön, hyviin ICT-valmiuksiin, kuten infrastruktuuri ja osaaminen sekä laajamittaiseen julkishallinnon, yritysten ja väestön osallistumiseen. Merkittävää ei ole ICT:n käyttö sinänsä, vaan käytön vaikutukset ympäröivään yhteiskuntaan ja talouteen.

Suomen vahvuuksiksi raportti mainitsee muun muassa infrastruktuurin ja osaamisen sekä ICT:n käytön edullisuuden. Parannettavaa raportti sen sijaan löytää liiketoiminta- ja innovaatioympäristöstä, samoin valtiovallan roolista ICT:n käytön edistämisessä.

Suomi viidentenä poliittista, regulatiivista, markkina- ja liiketoimintaympäristöä tutkivassa Ympäristö (Environment) -alaindeksissä

Ympäristö-alaindeksiin kuuluu yhdeksän eri mittaria. Näistä esimerkiksi lainsäädäntöprosessin tehokkuutta mittaavassa mittarissa Suomi oli vertailtavista maista kahdeksanneksi tehokkain. Asteikolla 1 = täysin tehoton ja 7 = erittäin tehokas, Suomi sai arvoksi 5,5 pistettä. Kaikkien maiden keskiarvo oli 3,8.

ICT:hen (mm. verkkokauppa ja sähköinen allekirjoitus) liittyvien lakien kehittyneisyydessä Suomi sai 5,3 pistettä ja sijoittui sillä vertailun kymmenennelle sijalle. Kaikkien maiden keskiarvo oli 3,9 pistettä. Laitteisiin asennettujen, lisensioimattomien ohjelmien osuus kaikista asennetuista ohjelmista oli Suomessa 24 prosenttia. Tällä Suomi jakoi yhdeksännen tilan yhdessä Belgian, Saksan, Sveitsin ja Ison-Britannian kanssa.

Viimeisimmän teknologian saatavuudessa Suomi sijoittui ensimmäiseksi, sen sijaan valtion edistyneen teknologian hankinnassa Suomi oli vasta 33. Uuden yrityksen perustamiseen tarvittavien eri toimenpiteiden määrässä Suomen sijoitus oli 11.

On hyvä muistaa, että tutkimuksessa mukana olevan 139 erilaisen maan vertaileminen on haasteellista, sillä maiden kulttuuriset ja taloudelliset tilanteet sekä koulutuksen ja yhteiskunnan rakenteet voivat vaihdella suurestikin. Saatavilla olevan tiedon laatu voi vaihdella ja yksittäisten mittareiden osalta sen sisältö voi poiketa eri maiden välillä. Vertailun kokonaistulosta voidaan kuitenkin pitää suuntaa antavana.

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

15.12.2016

Tekijänoikeuksien tulkinnanvaraisuus patoaa kasvua

Lineaarisen television katsojaosuudet ovat edelleen korkeat, mutta perinteinen televisionkatselu on muutoksessa tilausvideo- ja muiden verkossa tarjottavien sisältöpalveluiden käytön lisääntyessä. Tulkinnanvarainen ja vanhakantainen tekijänoikeussääntelymme patoaa suomalaisen sisältöalan kasvua. Syksyinen Euroopan komission tekijänoikeuspaketti on sekava kokonaisuus, jonka myötä yksi asia on selvä: AV-alan kasvua tukevat ratkaisut pitää tehdä kansallisesti.

Muutos katselussa on kasvun paikka

Ericssonin marraskuussa julkaisema Mobility Report ennakoi mobiilidatan käytön jatkavan nopeaa kasvua vuoteen 2022 saakka, jolloin USA:ssa yhteen matkapuhelimeen ladataan jopa 25 gigatavua dataa. Tällä hetkellä videot muodostavat mobiilidataliikenteestä puolet, mutta osuuden ennakoidaan kasvavan jopa 75 prosenttiin vuonna 2022. Uutena kehitystekijänä on live-video, joka on tulossa vahvasti osaksi sosiaalisen median palveluja.

Finnpanelin keräämän datan valossa lineaarinen televisio pitää edelleen pintansa; sen ääressä vietetään edelleen 3 tuntia päivässä. Markkinan muutos edellyttää toimijoilta tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä, jotta uusista palveluista saadaan täysi hyöty uhraamatta olemassa olevia vahvuuksia. On selvää, että lisääntyvä katselu on merkittävä mahdollisuus koko suomalaisen AV-alan arvon kasvattamiseksi. Kysymys kuuluukin: onko Suomella malttia vaurastua?

Tulkinnanvaraisuudet sääntelyssä patoavat kasvua

Kotimaiset alan toimijat ovat jo osoittaneet, että yhteisellä näkemyksellä voidaan ylittää sääntelyn ongelmia: televisio-ohjelmien verkkotallennus oli vielä pari vuotta sitten palvelu, jolle oli kuluttajakysyntää, mutta ei pykälää, jonka nojalla sen tekijänoikeudet olisivat järjestyneet. Toimijoiden yhteisen näkemyksen myötä pykäläkin järjestyi, ja samalla luotiin pohja miljoonien eurojen uudelle sisältöliiketoiminnalle.

Katselun siirtyessä verkkoon haaste kasvaa, kun uudenlaisissa palveluissa on sekä tuttuja että uusia elementtejä. Sisältöoikeuksia hallinnoivilla tahoilla on ollut verkon palveluista jopa epärealistisia tuotto-odotuksia, vaikka markkina itse asiassa on toiminut toiseen suuntaan: sekä musiikissa että elokuvissa hintapiste on painunut analogista maailmaa alemmas, ja kasvu on tullut palvelujen helppouden mahdollistamasta laajasta käyttäjämäärästä. Kilpailu- ja kuluttajaviraston toissakesäisessä selvityksessä asia kiteytettiin osuvasti: sisältöjen markkina on kuluttajamarkkina, jossa jakeluun käytettävällä tekniikalla ei ole merkitystä.

Murrosvaihetta haittaa osaltaan televisio- ja tekijänoikeussääntelymme: siinä on merkittäviä tulkinnanvaraisuuksia ja epäselvyyksiä, jotka saattavat johtaa eri jakelutekniikoiden erilaiseen oikeudelliseen kohteluun. Nämä epäselvyydet uhkaavat muodostua kasvun esteeksi. Valopilkkuna on pian voimaantuleva laki tekijänoikeuksien yhteishallinnosta, jolla lisätään järjestelmään läpinäkyvyyttä ja joustavuutta.

Kotimaisin ratkaisuin eteenpäin

Euroopan komission syksyllä julkaisema tekijänoikeuspaketti on ristiriitainen ja osin heikosti valmisteltu kokonaisuus. Paketti jäi hampaattomaksi av-teosten saatavuuden edistämisessä. Alustapalvelujen tarjoajille ehdotettu sisältöjen seurantavelvoite on soveltamisalaltaan epäselvä ja yhteen sopimaton voimassa olevan sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntelyn kanssa.

Paketin jälkeen on selvää, että suomalaisen AV-alan kasvua tukevat ratkaisut on tehtävä Suomessa. Uusien rakenteiden on edistettävä markkinan kasvua, niiden tulee perustua suoraan sopimiseen aina kun mahdollista, ja niiden on oltava käytettävien teknisten ratkaisujen suhteen ehdottoman neutraaleja.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


15.12.2016

Säädösten sujuvoittaminen vielä lähtötelineissä

 

Vuosi 2016 on ollut pääministeri Sipilän hallituksen laatiman – toimialan kannalta hyvän – hallitusohjelman sekä Euroopan unionin digitaalisten sisämarkkinoiden toimenpideohjelman vilkas täytäntöönpanovuosi. FiComin toiminnassa tämä on näkynyt työpöydällä olevien asioiden runsautena: lainsäädäntöhankkeita koskevien lausuntojemme määrä kuluneena vuonna lienee suurempi kuin minään aiempana FiComin toimintavuonna.

 

Regulaatio tukemaan uusia digitaalisia toimintamalleja

Tulevaisuuden kasvu ja menestys perustuvat uudenlaisten digitaalisten palvelu- ja liiketoimintainnovaatioiden luomiseen ja regulaatio tulisikin valjastaa tukemaan tätä. Tulevaisuuden digitaalista kehitystä on mahdotonta ennustaa. Sen vuoksi on mahdotonta myöskään nähdä ennalta tulevaisuudessa mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja tehdä niitä ajatellen yksityiskohtaista sääntelyä jo nyt.  Ajattelun tulisi olla päinvastainen: ratkaistaan ongelmia lainsäädännön keinoin vasta sitten, kun niitä ilmenee.

Julkisen vallan tehtävä on olla liiketoimintakehityksen mahdollistaja, ja lainsäädännön tavoitteena pitäisi olla uusien mahdollisuuksien luominen digitaalisille käytännöille, analogisen maailman käytäntöjen ensisijaisuuden poistaminen sekä yleinen normien purkaminen.

Normeja puretaan siksi, että mahdollistetaan asiakasystävällisten palvelujen kehittäminen, saadaan kustannuksia alemmas, rohkaistaan innovatiivisten palvelujen kehittämiseen ja taataan suomalaisille yrityksille yhdenmukainen toimintaympäristö.

Pieniä askeleita oikeaan suuntaan

Kuinka hyvin vuoden aikana esillä olleet lainsäädäntöesitykset ovat toteuttaneet edellä mainittuja periaatteita?

Alan toimintaedellytysten kehittämisen osalta on ilo nostaa esille liikenne- ja viestintäministeriössä kesäkuussa hyväksytty laajakaistan toimeenpano-ohjelma, joka oli linjauksineen alalle erittäin myönteinen kokonaisuus. Lähtökohtana ohjelmassa olivat huippunopeiden yhteyksien markkinaehtoisen kysynnän ja tarjonnan vauhdittaminen teknologianeutraalius huomioiden.

Suomen hyvän mobiilimenestyksen turvaava linja jatkui, kun 700 MHz:n taajuudet osoitettiin kokonaisuudessaan kaupallisille toimijoille ja päätettiin, että viranomaisten perustellut käyttötarpeet tullaan hoitamaan osana kaupallisten toimijoiden toimintaa. Marraskuun lopulla pidetty taajuushuutokauppa saatiin vietyä maaliin yhdessä päivässä.

Myös postilain uudistuksessa otettiin oikeita, normien purkamista edistäviä askelia, kun yleispalvelun tarjoajalle annettiin mahdollisuuksia sopeuttaa toimintaansa. Joulukuussa lausuntokierroksella ollut hallituksen esitysluonnos keventää postitoiminnan sääntelyä nykyisestä, mutta esityksessä on mukana kaksi aivan uudentyyppistä ehdotusta, joiden järkevyys riippuu täysin käytännön toteutuksesta: jakelun kilpailutusvelvollisuus alueilla, joilla ei ole varhaisjakelua sekä velvoitetta tarjota ja ylläpitää tietojärjestelmää digitaalisten sisältöjen jakelua varten.

Normien purkaminen tuntuu kuitenkin olevan vaikeaa ja hidasta: vain pieni vähemmistö kuluneen vuoden lainsäädäntöesityksistä sisälsi aitoa norminpurkua, ja erityisen hidasta se on ollut vuonna 2014 voimaan tulleen tietoyhteiskuntakaaren osalta. Viestintäpalveluiden käyttäjien oikeuksia koskevan sääntelyn uudistaminen saatiin alkuun, mutta tietoyhteiskuntakaaren kokonaisvaltainen perkaaminen on syytä käynnistää ensi vuonna – niin paljon digitalisaatiokehitys on muuttanut maailmaa parissa vuodessa.

Hyvän sääntelyn kunniamaininta liikennekaarelle

Sääntelyn tulee aina kannustaa toimijoita kasvun hakemiseen. Tämä on paras kannuste uusille innovaatioille. Eri toimialojen määrälliseen sääntelyyn perustuvat toimintamallit eivät istu nykyiseen digitaaliseen maailmaan ja niistä tulee luopua.

Tietä näyttää liikennekaari, joka on erinomainen esimerkki uudenlaiset digitaaliset palvelu- ja liiketoimintainnovaatiot mahdollistavasta regulaatiosta, ja ansaitsee hyvän sääntelyn kunniamaininnan vuonna 2016.


14.12.2016

Roaming-kysymyksen ratkaisuilla merkittävä vaikutus Suomen mobiilimarkkinaan

EU-alueen matkapuhelinliikenteen verkkovierailuhinnoittelu on ollut vahvasti esillä julkisuudessa koko syksyn ajan. EU:n Roam Like at Home -esityksen alkuperäisenä tavoitteena oli poistaa mobiilikäyttäjien roaming-maksut euroalueella kokonaan kesään 2017 mennessä.

Tavoitteen toteutuminen edellyttää sääntelyä teleyritysten toisilleen maksamista tukkuhinnoista, palveluiden kohtuullisesta käytöstä sekä kestävyysmekanismista. Kahden viimeksi mainitun osalta EU-komissio esitti mallia, jossa lisämaksuttoman mobiilidatan määrälle asetetaan katto ja tämän ylittävältä osalta olisi mahdollista periä säädelty lisähinta.

"Asian edistämisen kannalta on ollut myönteistä, että koko Suomi - poliittinen johto, viranomaiset, alan yritykset, FiCom sekä Suomen EU-edustajat - ovat aktiivisesti ja yhdenmukaisilla viesteillä vaikuttaneet siihen, että Suomessa maailman suurimpaan datankäyttöön rohkaisevat liittymät olisivat jatkossakin mahdollisia, ja etteivät suomalaiset käyttäjät joutuisi sinänsä kannatettavan roaming-uudistuksen kärsijöiksi", toteaa toimitusjohtaja Petri Aaltonen FiCom ry:stä.

EU:n viestintäkomitea teki tällä viikolla komission esityksen mukaisen linjauksen, jonka mukaan teleyritykset voivat jatkossakin periä ulkomailla käytettävästä mobiilidatasta lisämaksua kohtuukäytön ylittävältä osalta, mikäli asiakkaalla on korkean datankäytön mahdollistava liittymä. Lisämaksuttoman datan määrään perustuva kohtuullisen käytön politiikka sidotaan liittymän hintaan sekä operaattoreiden väliseen tukkuhintaan.

"Lopputulos ei ollut suomalaisten etujen ja tavoitteen mukainen ja Suomi äänestikin ehdotusta vastaan", sanoo Aaltonen.

Tukkuhintatasoon perustuva kestävyysmekanismi

Nyt esillä olevassa sääntelyssä on mukana niin sanottu kestävyysmekanismi: jos teleyrityksen ei ole mahdollista kattaa kustannuksia, joita se joutuu maksamaan asiakkaansa verkkovierailupalvelun käytöstä ulkomaan operaattorille, se voi hakea kansalliselta sääntelyviranomaiselta lupaa lisämaksun soveltamiselle. Lisämaksu voi olla enintään tukkuhinnan määrä.

"Kokonaisvaikutusarviota asiasta on vielä vaikea tehdä, koska tukkuhintapäätökset ovat auki", Aaltonen summaa. "Ratkaisevaa on myös se, miten kestävyysmekanismia tullaan kansallisesti soveltamaan", hän jatkaa.

EU-parlamentilla keskeinen rooli

Tukkuhintoja koskevan säädösehdotuksen käsittely EU-parlamentin, ministerineuvoston ja komission kesken alkaa tänään. Tukkuhintakysymys on Suomen kannalta erittäin tärkeä ja sitä koskevalla ratkaisulla on merkittävä vaikutus Suomen mobiilimarkkinaan. Mitä alhaisempi tukkuhinta, sitä alhaisempi on myös kuluttajien mahdollisesti tuleva kohtuullisen käytön ylittävä lisämaksu.

"EU-parlamentilla ja sen suomalaisella neuvottelijalla Miapetra Kumpula-Natrilla on asiassa keskeinen rooli, koska parlamentin esitys on ollut selkeästi myönteisin niille edistyksellisille mobiilimaille, joissa dataa käytetään paljon ja käytön kustannukset ovat edulliset", sanoo Aaltonen. "Annamme kaiken tarvittavan tuen Kumpula-Natrille ja toivotamme hänelle menestystä neuvotteluihin".

EU-komissio tekee kohtuullisesta käytöstä ja kestävyysmekanismista lopullisen päätöksen 15.12.2016.

Lisätietoja:

Petri Aaltonen, toimitusjohtaja/FiCom ry, etunimi.sukunimi@ficom.fi, p. 040 7509797


8.12.2016

Lausunto EU:n lähetystoiminnan asetuksesta

(U 61/2016 vp)

Pääviestit

  • Asetusehdotus on askel oikeaan suuntaan. Alkuperämaaperiaatteen laaja soveltaminen on toimiva ja markkinoille sopiva keino edistää sisältöjen saatavuutta ja kilpailua sisämarkkinoilla.
  • Suoran sopimisen ensisijaisuuden artiklan 4 mekanismi on erittäin tärkeä asetuksessa. Sääntelyn tulee tukea aina suoraa sopimista kun se on mahdollista.
  • Asetuksessa ehdotettu satelliitti- ja kaapelidirektiivin oikeuksien selvittämismekanismi laajentaminen IPTV-lähetyksiin ei ole merkittävä muutos Suomen markkinalla.
  • U-kirjeessä ehdotettu valtioneuvoston kanta on kannatettava.

Alkuperämaaperiaatteen edistäminen

FiCom kannattaa alkuperämaaperiaatteen laajentamista TV-yhtiöiden lisäpalveluihin. On tärkeää, että lisäpalveluita ei tulkita liian suppeasti ja esimerkiksi lineaarisessa lähetyksessä tehty viittaus yhtiön videokirjastossa saatavilla olevaan sisältöön tulisi olla artiklan 1 a) kohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen lineaariseen lähetykseen.

FiComin näkemyksen mukaan eurooppalaista sisältömarkkinaa olisi edistänyt paremmin asetuksen valmistelussa selvitetty vaihtoehto, jossa alkuperämaaperiaatetta olisi ryhdytty soveltamaan kattavasti kaikessa sisältöjen tarjoamisessa, sisältäen myös välittämisen avoimessa internetissä (over-the-top, OTT).

Suoran sopimisen ensisijaisuus

Edelleenlähettämisen määrittelyyn tulee kytkeä asetuksen ehdotettu 4 ja satelliitti- ja kaapelidirektiivin 10 säädetty suoran sopimisen ensisijaisuus. Edelleenlähettäminen ja siihen liittyvä oikeuksien selvitysmekanismi väistyvät jos oikeudet on selvitetty jo suorin sopimuksin. Tämä on satelliitti- ja kaapelidirektiivin kulmakivi ja periaatteesta on pidettävä kiinni myös käsillä olevassa asetuksessa.

Suora sopiminen on FiComin käsityksen mukaan tällä hetkellä markkinoilla pääsääntö ja vain verrattain pienessä osassa kanavia oikeudet hankitaan Suomessa tekijänoikeuslain 25 h § tarkoitetussa menettelyssä.

Oikeuksien selvittämismekanismin laajennus lisäpalveluihin

Mediakäyttäytymisen muuttuessa katsojien odotukset ja televisiokanavan käsitteet muuttuvat nopeasti. Jotta katsojien odotuksiin voitaisiin vastata, olisi perusteltua laajentaa asetuksen 3 artiklan oikeuksien selvitysmekanismi kattamaan myös 1 artiklan a) kohdassa tarkoitetut lisäpalvelut.

Tällöin lineaarista kanavaa paikallisesti jakeleva toimija voisi hankkia myös kanavan catch-up oikeudet yhdeltä luukulta. Tällöin oikeuksien pitäisi kattaa yleisön saataviin saattamisen lisäksi myös palvelun tarjoamisen edellyttämä kappaleen valmistaminen. Lisäksi vastaava muutos pitäisi tehdä 4 artiklaan, jotta suoran sopimisen ensisijaisuus myös tältä osin olisi selvää.

Ehdotettu Suomen kanta

FiCom pitää ehdotettua Suomen kantaa tasapainoisena, joskin ehdotettua laajemmalla alkuperämaaperiaatteen soveltamisella eurooppalainen AV-markkina olisi kehittynyt nopeammin lisääntyvän kilpailun myötä.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


8.12.2016

Lausunto EU:n tekijänoikeusdirektiivistä

(U 63/2016 vp)

Pääviestit

  • Direktiivillä pyritään kääntämään tekijänoikeuksien tasapainoa lyhytnäköisellä tavalla.
  • Digitaalista markkinaa kehittävät ehdotukset - teosten saatavuus ja datanlouhinta - ovat vaikutuksiltaan vaatimattomia.
  • 13 artiklassa ehdotettu alustojen vastuun lisääminen on hyvin ongelmallinen artiklan muotoilun, käytännön soveltamisen ja EU:n sääntelyn yhtenäisyyden kannalta.
  • Tekijänoikeussääntelyn lisääminen lehtien kustantajien osalta ei ole välttämättä oikea tapa sopeuttaa sääntelyä digitaalisen ajan muuttuvaan ympäristöön.
  • U-kirjeessä ehdotusten vaikutukset on arvioitu hyvin.
  • Ehdotettu Suomen kanta on kannatettava.

Digitaalisen markkinan edistäminen

Direktiiviehdotuksen digitaalista markkinaa edistävät ehdotukset ovat lähinnä tekstin ja datanlouhinnan salliva 3 artikla ja AV-teosten saatavuutta tilausvideopalveluissa edistävä 10 artikla.

Datanlouhintaa edistävä artikla on soveltamisalaltaan tarpeettoman rajoittunut, kun sitä ei sovelleta kaupallisiin palveluihin. Datan louhinnasta saatava data-aineisto on omiaan edistämään teosten löydettävyyttä ja tätä kautta niiden käyttöä. Jos EU:ssa omaksutaan ehdotettu, hyvin rajoitettu soveltamisala, on tarjolla vaara, että USA:n Fair Use -käytäntö antaa sikäläisille yrityksille merkittävän kilpailuedun. Lisäksi datanlouhinnan rajoittunut soveltamisala on ristiriidassa komission muiden datatalouden aloitteiden kanssa, kuten Free Flow of Data - aloitteen kanssa.

AV-teosten saatavuutta edistävä 10 artikla velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla uutta hallintoa ja raportointia komissiolle, jotka osaltaan kuluttavat niitä resursseja, joita voitaisiin käyttää käytännön toimenpiteisiin teosten saatavuuden edistämiseksi. Lisäksi ehdotetun artiklan suhde esimerkiksi yhteishallintodirektiivin 35 artiklaan jää epäselväksi. Artikla on sisällöltään niin vaatimaton, että se tulisi turhana poistaa esityksestä.

Lehtikustantajien lähioikeus

FiCom ei ole vakuuttunut siitä, että 11 artiklassa ehdotettu lehtikustantajien lähioikeus on oikea tapa edistää laadukkaan ja moniarvoisen median digitalisoitumista. FiComin käsityksen mukaan kustantajilla on jo oikeuksien siirtojen perusteella tekijänoikeuksien kannalta sellainen asema, joka antaa mahdollisuuden neuvotella tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käytöstä kolmansien osapuolien kanssa.

Välittäjän vastuu

Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, olisi ryhdyttävä monitoroimaan sisältöä estääkseen sellaisten teosten ja muun aineiston saannin, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Artiklassa käytetty muotoilu on hyvin epämääräistä ja artiklassa on useita seikkoja, jotka jäävät hyvin tulkinnanvaraisiksi, kuten suuri määrä teoksia. Riittääkö, että palvelussa on tarjolla hyvin suuri määrä teoksia, mutta vain pieni määrä käyttäjiä. Onko sillä merkitystä, että ovatko teokset palvelussa lisenssien nojalla tai suoraan oikeudenhaltijoiden sinne tallentamina?

Onko kyse vastuusäännöksestä vai yleisön saataville saattamisesta?

Ehdotettu artikla ei johdantokappale 38 kanssa yhdessä luettunakaan anna selvyyttä siihen, onko kyseessä muutos sähkökauppadirektiivin 14 artiklan vastuusääntelyyn vai onko tarkoitus säätää uudella tavalla tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Ilmeisesti tarkoitus on soveltaa artiklaa hosting-toimijoihin, joihin ei sovelleta sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa tarkoitettua vastuuvapautta. Selvää on ainakin se, että toimija, joka ottaa käyttöön ehdotetussa artiklassa tarkoitettuja sisältöjen tunnistamis- ja suodatusmenettelyjä, ei enää täytä sähkökauppadirektiivin 14 artiklan mukaisia edellytyksiä vastuuvapaudelle. Missään tapauksessa hosting-toimintaa ei voida eikä tule pitää tekijänoikeusdirektiivissä tarkoitettuna yleisön saataviin saattamisena.

Sähkökauppadirektiivissä tarkoitettujen välittäjien ja hosting-palveluntarjoajien vastuuseen, joka perustuu selkeään sääntelyyn ja sen tulkinnassa muotoutuneeseen oikeuskäytäntöön ei tule tehdä hätiköityjä muutoksia epämääräisesti muotoilluilla säännöksillä. Ehdotetun säännöksen muotoilussa näkyy kyllä poliittinen tavoite, mutta myös se, että yhden elinkeinotoiminnan alan ongelmaan on haluttu keksiä ratkaisu, joka pyritään laajentamaan yleiseksi säännökseksi.

Yhteensopivuus muun EU-sääntelyn kanssa

Ehdotettu säännös ei muodosta toimivaa kokonaisuutta voimassa olevan EU:n tekijänoikeussääntelyn eikä välittäjän vastuun sääntelyn ja näihin liittyvän EUT:n oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi välittäjille tai hosting-palvelun tarjoajille asetettava monitorointivelvoite on hyvin ongelmallinen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta. EU:n tuomioistuin on katsonut tapauksissa Scarlet v. Sabam ja Sabam v. Netlog, että EU:n perusoikeuskirjan 8 ja 11 artiklat kieltävät yleiset monitorointivelvoitteet, mihin ehdotettu 13 artikla käytännössä johtaisi.

Ennakoidut vaikutukset

Huonosti valmisteltu interventio eurooppalaisen välittäjän vastuun ja tekijänoikeuden rajapintaan uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta, joka on omansa jarruttamaan eurooppalaisten internet-palvelujen kehittymistä ja eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten mahdollisuutta hyötyä digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Vaikutusten arvio

FiCom on samaa mieltä valtioneuvoston kanssa direktiiviehdotuksen vaikutusten arviosta. Vaikutukset ovat joko kokonaan analysoimatta tai osin jopa kielteisiä. Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajille ehdotettu monitorointivelvoite ei ole yhteensopiva sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin vastuuvapaussääntelyn kanssa.

Ehdotettu Suomen kanta

FiCom kannattaa U-kirjeessä ehdotettua Suomen kantaa. EU:n tekijänoikeussääntelyssä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon eri osapuolten intressit. Sääntelyä ei tule laatia tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, koska liian yksityiskohtainen sääntely muodostuu ongelmaksi tekniikan ja liiketoimintamallien kehittyessä.

On tärkeää huolehtia siitä, että rajoitussäännökset mahdollistavat uusien toimintatapojen, kuten datan louhinnan kehittelyn myös liiketoiminnan tarpeisiin. Erityisen tärkeää on pitää kiinni sähköisen kaupankäynnin direktiivissä vahvistetusta tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien vastuuvapaudesta, joka on ollut Eurooppalaisen ICT-alan kehityksen oikeudellinen perusta. Jos tämä perusta rapautuu, eurooppalaisen ICT-alan kyky vastata kansainväliseen kilpailuun heikentyy olennaisesti.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


7.12.2016

Lausunto HE-luonnokseen postilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi postilain muuttamiseksi (jatkossa esitysluonnos). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Esitysluonnoksen tarkoitus ja tavoitteet ja osa esityksistä ovat kannatettavia ja oikeansuuntaisia. Kuitenkin ehdotukset jäävät monelta osin keskeneräisiksi ja siksi tavoitteet jäävät toteutumatta, koska ne lisäävät sääntelyä, hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Ehdotukset eivät myöskään kaikilta osin ole tasapuolisia eivätkä riittävän rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia.
  • Hyvää ehdotuksessa on muun muassa se, että yleispalveluun kuuluvien kirjeiden jakelutiheyttä ja kulkunopeutta voidaan keventää tietyillä edellytyksillä sekä mahdollisuus sähköisten jakelukanavien hyödyntämiseen. Postin yleispalveluvelvoitteitta ei tulisi kytkeä postilain soveltamisalaan kuulumattoman sanomalehtijakelun kanssa. Esitysluonnoksesta syntyy mielikuva, että kyse on sanomalehtien jakelua koskevasta laista, jota Posti velvoitetaan toteuttamaan.
  • Digitaalisten sisältöjen tietojärjestelmää koskeva tarjoamisvelvollisuus tulisi poistaa jatkovalmistelusta. Koska Postilla ei ole velvoitetta vastaavaa järjestelmää, olisi sen tarjoamisvelvoite vastoin kilpailuneutraliteettia ja toimivia markkinoita.
  • Yleispalveluun kuuluvien postipalveluiden hintojen kohtuullisen liikevoiton salliminen on kannatettavaa.
  • Osoiterekisteritietoja tulisi voida luovuttaa vähintään kustannussuuntautuneella hinnoittelulla. Esitetty irrottamiskustannusmekanismi on uutta ja turhaa sääntelyä, eikä se ole tasapuolinen eikä kannustava.
  • Kerrostalojen lokerikkojakelun tulisi olla pääsääntö uusissa rakennuksissa ja siirtymäajan kuluttua myös vanhoissa.

Esitysluonnoksen tarkoitus ja tavoitteet jäävät osittain keskeneräisiksi

Esitysluonnoksen mukaan se edistää hallitusohjelman tavoitetta digitalisaatiosta ja normien purkamisesta. Esitysluonnoksen tarkoituksena on valmistella sääntelyä, joka synnyttää mahdollisuuden tuottaa palveluja erilaisilla tavoilla. Tavoitteena todetaan olevan se, että uudistus mahdollistaisi postiyritysten kannattavan liiketoiminnan muuttuvassa ympäristössä.

FiCom pitää esitysluonnoksen tarkoitusta ja tavoitetta kannatettavina. Tarkoituksen tulisi kuitenkin olla tasapuolinen kaikille toimijoille, eikä sitä tulisi toteuttaa yhden toimijan kustannuksella. Muutoin vaarana on se, että mainittu tavoite jää toteutumatta. Esitysluonnoksessa tunnustetaan postitoimialan ympäristön muutos, mutta se kaipaisi monessa suhteessa vanhojen toimintatapojen rohkeampaa haastamista liikennekaaren tavoin. Nyt ehdotettu postilainsäädännön muuttaminen ei riittävästi tue hallitusohjelman mukaista digitalisaation edistämistä.

Esitysluonnoksessa olisi pitänyt arvioida huomattavasti merkittävämmällä painoarvolla muiden postin lähettäjäasiakkaiden kuin lehtikustantajien asiakastarpeet ja niiden vaikutus esitykseen. Jos Posti ei kykene tulevaisuudessa riittävästi parantamaan tuottavuuttaan laskevissa jakeluvolyymeissa, tarkoittaa se merkittävää kustannusten kasvua, mikä osaltaan entisestään heikentää fyysisen viestinnän kilpailukykyä.

Yleispalveluun kuuluva jakelu

FiCom pitää positiivisena sitä, että yleispalveluun kuuluvien kirjeiden jakelutiheyttä ja kulkunopeutta voidaan keventää tietyillä edellytyksillä. Yleispalvelukirjevolyymien laskiessa ja viranomaispostin siirtyessä vuonna 2018 sähköiseen jakeluun on selvää, että lainsäädännön tulee katsoa vahvasti tulevaisuuteen sekä tukea ja kannustaa toimialaa tässä murroksessa. Sääntelyn keventäminen on avainasemassa yleispalvelun kustannustehokkaassa turvaamisessa.

Esitysluonnoksen 17.1 §:ssä ehdotetaan, että yleispalvelun kirjelähetyksiä keräiltäessä ja jaettaessa huomioidaan postilain laatustandardi ja sähköisten palvelujen hyödyntäminen. FiCom pitää muutosehdotusta positiivisena ja kannatettava, koska muutos mahdollistaisi erilaisten sähköisten jakelukanavien hyödyntämisen yleispalvelukirjeiden jakelussa.

Yleispalvelukirjeiden jakelun ja keräämisen sitominen sanomalehtiin ja niiden varhaisjakeluverkkoon aiheuttaa monessa suhteessa epäselvyyttä ja kysymyksiä erityisesti postin toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Sanomalehdet eivät kuulu postilain soveltamisalan piiriin, joten esimerkiksi niiden jakelualueiden kytkeminen postin yleispalveluun on erityisen hämmentävää. Esitysluonnoksesta syntyy sellainen käsitys, että yhden - postilain soveltamisalaan kuulumattoman -tuotteen takia ja tarpeisiin, tulisi muokata digitalisaatiota hyödyntävää ja kustannustehokasta kokonaisvaltaista prosessia.

Lainsäädännöllisesti selkein, hallinnollisesti kevein, toiminnallisesti laadukkain ja tehokkain tapa olisi luoda yhtenäinen kolmeen arkipäivään ja postinumeroalueisiin perustuva, tulevaisuuteen suuntautuva jakelumenetelmä. Tämä loisi ennakoitavuutta yleispalvelulle sekä turvaisi sen laadukkaan ja kustannustehokkaan jatkumisen.

Yleispalvelun tarjoajalle ehdotettu jakelun kilpailutusvelvollisuus niillä alueilla, joilla ei ole sanomalehtien varhaisjakelua on niin ikään hämmentävä. Suomessa on voimassa yleinen hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki, joten erityissääntelyyn lisättäväksi ehdotettu hankintamenettelyvelvoite kilpailulla markkinalla voidaan perustellusti kyseenalaistaa. Ehdotus muodostaa uutta, velvoittavaa normistoa, joka vaikuttaa ilmeisen kustannustehottomalta ja lisää kohtuuttomasti uutta hallinnollista taakkaa. Ehdotettu sääntely toimii vastoin esitysluonnoksen tarkoitusta ja tavoitetta. Ensisijaisesti ehdotus tulisi poistaa asian jatkovalmistelussa. Toissijaisesti kilpailutuksen tulisi olla vapaaehtoista ja sääntelyn tulisi tarvittaessa ainoastaan mahdollistaa kilpailutus ja koskea vain yleispalvelukirjeitä koskevia tuotteita. Kaikkien muiden tuotteiden jakelu tulee voida sopia kaupallisesti ja tasapuolisesti kuten muut postiyritykset. Muutoin ehdotus vääristäisi kilpailua.

Jakelua koskevista ehdotuksista nousee monin paikoin esille kysymys siitä, onko kyse postilaista vai sanomalehtien jakelua koskevasta lakiehdotuksesta.

Digitaalisen sisällön tietojärjestelmän tarjoamisvelvollisuus

Liikennekaaressa ehdotetaan, että sen soveltamisalaan kuuluvat tahot avaavat rajapinnat MaaS-palvelujen saavuttamiseksi. Postilaki koskevassa esitysluonnoksessa ehdotetaan, että yleispalveluntarjoaja velvoitetaan ylläpitämään ja tarjoamaan tietojärjestelmää, jota hyödyntämällä eri toimijat voivat tarjota ja jaella digitaalista sisältöä seitsemänä päivänä viikossa. Postilla ei tällä hetkellä ole kaikenlaisille digitaalisille sisällöille valmista ja toimivaa julkaisujärjestelmää. Jos ehdotuksella tavoitellaan liikennekaaren mukaisia ratkaisuja, ehdotus poikkeaa monelta osin liikennekaaren esityksestä. Tältä osin ehdotus tulisi valmistella uudelleen ja siten, ettei Postille tule luoda omanlaisia ja uusia velvoitteita.

FiCom vastustaa ehdotusta. Ehdotus olisi vastoin kilpailuneutraliteettia, sillä markkinoilla on lukuisia kaupallisia digitaalisia jakelujärjestelmiä. Lisäksi ehdotettu sääntely on tarpeetonta lisäsääntelyä ja luo hallinnollista taakkaa sekä aiheuttaa Postille merkittäviä tietojärjestelmien kehittämis- ja ylläpitokustannuksia. Sääntely ei ole myöskään tasapuolista ja Posti käytännössä subventoisi muita toimijoita ja jopa kilpailijoitaan, eikä se luo Postille lainkaan kannustimia tarjota kyseistä ratkaisua. Tämä käy ilmi muun muassa siinä, että Postin tarjoamaa rajapintaa muiden toimijoiden ei ole pakko ottaa käyttöön. Lisäksi rajapinta ei tarjoa Postille fyysiselle jakelulle vaihtoehtoehtoista jakelutapaa.

Yleispalvelun hinnoittelu

Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että yleispalveluun kuuluvien postipalveluiden hinnat saavat sisältää kohtuullisen liikevoiton tiettyjen laissa määriteltyjen kriteereiden täyttyessä. Kohtuulliseksi liikevoitoksi esitetään 10 prosenttia. Ehdotusta voidaan pitää tervetulleena, koska se loisi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta ja poistaisi voimassa olevan lain mukaiset tulkintaerimielisyydet.

Osoiterekisterin hinnoittelu

FiCom oudoksuu uuden kustannusmekanismin eli irrottamiskustannuksen luomista. Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että Postin tulisi luovuttaa osoiterekisteristä koskevat tiedot irrottamiskustannuksin. Ehdotus poikkeaa esimerkiksi tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) mukaisesta käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden hinnoittelusta ja viranomaiskorvauksista.

Kustannusvastaavuuden puuttuminen ja kilpailijoiden subventoiminen ei ole oikeudenmukaista, tasapuolista ja kannustavaa lainsäädäntöä. Ehdotusta tulisi jatkovalmistelussa tältä osin muuttaa sallimalla tietojen luovutuksesta vähintään kustannusvastaava hinta.

Lokerikkojakelu ja toimipisteet

Kerrostalojen lokerikkojakelun mahdollistaminen on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Lokerikkojakelun tulisi olla ensisijaista uusissa rakennuksissa ja siirtymäajan kuluessa myös vanhoissa rakennuksissa. Lokerikkojakelu tehostaa Postin toimintaa ja parantaa sen jakelijoiden työturvallisuutta.

Lakitasoiseen toimipaikkasääntelyyn ei esitysluonnoksessa esitetä muutoksia. FiCom esittää, että esityksen jatkovalmistelussa kevennettäisiin toimipisteverkkoa koskevaa sääntelyä vastamaan paremmin asiakkaiden olemassa olevia ja tulevia tarpeita ja jossa tältäkin osin huomioitaisiin markkinoiden muutos myös tulevaisuudessa. Samanaikaisesti tulisi keventää asiaa koskevan asetuksen velvoitteita, jotka aikanaan säädettiin aivan toisenlaiseen markkinatilanteeseen.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

17.11.2016

Mobiilivarmenne - turvallinen ja aina mukana

Sähköinen asiointi lisääntyy ja uudet EU-tason vaatimukset nostavat asioinnin luotettavuuden ja asiakkaan tuntemisen vaatimuksia. Kansalliset ratkaisut edistävät tunnistamisen helppoa käyttöönottoa ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Operaattoreiden tarjoama mobiilivarmenne on nykyaikainen, mobiiliin ympäristöön sopiva tapa päivittää tunnistautumisen käytettävyys uudelle tasolle.

Vahvan tunnistautumisen tarve kasvaa

Vahvan sähköisen tunnistamisen tarve on voimakkaassa kasvussa. Kasvua edistävät muun muassa julkisten palvelujen digitalisointi ja tuominen palveluväylään, uusi maksupalveluiden sääntely sekä EU:n tietosuoja-asetuksen sanktioiden mukanaan tuoma toimintojen ja tietojen käsittelyn tarkastelu yrityksissä. Lisäksi tulevaisuudessa häämöttävät uudet, identiteettiin perustuvat palvelumallit, joilla voidaan automatisoida useita arjen prosesseja.

Tänä vuonna hyväksytty niin sanottu KaPA-laki keskittää julkiset palvelut yhteen palvelunäkymään, johon kirjautuessa käytetään vahvaa tunnistamista. Valtiovarainministeriö on ilmoittanut suunnitelmasta muuttaa myös päätösten tiedoksiantaminen sähköiseksi, jolloin koko asiointiprosessista tulee sähköinen.

Kaikki vahvaa sähköistä tunnistamista tarjoavat toimijat tulevat toimimaan yhteisessä luottamusverkostossa vuoden 2017 vapusta eteenpäin. Tämä helpottaa tunnistamisen käyttöönottoa merkittävästi: palveluntarjoaja saa yhdellä sopimuksella palvelunsa kaikkien tunnistuspalveluiden asiakkaiden käyttöön.

EU:n uusi tietosuoja-asetus kannustaa yrityksiä tarkistamaan käytäntöjään henkilötietojen käsittelyn suhteen. Helposti saatavilla oleva sähköinen tunnistaminen on käytännöllinen keino huolehtia rekisteröitävien henkilötietojen oikeellisuudesta.

Tammikuussa 2018 tulee sovellettavaksi EU:n uuteen maksupalveludirektiiviin perustuva maksupalvelujen sääntely, jonka tavoitteena on kilpailun edistäminen. Uudet maksunkäynnistys- ja tilitietopalvelut kiristävät maksupalveluiden kilpailua: tällä tavoitellaan palvelutarjonnan laajentumista, maksunvälityksen nopeutumista sekä uusia datakeskeisiä palvelumalleja. Toinen tärkeä uudistus on pyrkimys edistää maksupalveluiden turvallisuutta kattavalla vahvan tunnistamisen vaatimuksella erityisesti verkossa tapahtuvan maksamisen osalta. Maksutapahtumia on verkossa valtava määrä, ja kuluttajien odotukset palveluiden käytettävyyden suhteen ovat korkeat.

Internetistä on tullut mobiili; älypuhelimet kulkevat koko ajan mukana ja sovellukset on pystytty sopeuttamaan pienellä näytöllä toimiviksi. Trendille ei ole näkyvissä muutosta. Helppokäyttöiselle, mobiiliympäristössä toimivalle ja aina mukana olevalle turvalliselle tunnistamiselle on näin ollen paljon kysyntää.

Mobiilivarmenne-kampanjointi käynnistyy 2017

Operaattoreiden yhdessä kehittämä mobiilivarmenne tarjoaa nykyaikaisia tarpeita palvelevan tunnistaumisratkaisun, joka yhdistää käytettävyyden ja turvallisuuden toimivaksi, yhdellä kädellä käytettäväksi palveluksi.

Toimintaympäristön ja sääntelyn selkiydyttyä operaattorit ovat päättäneet päivittää mobiilivarmenteen ilmeen tähän päivään: mobiilivarmenteen uusi tunnus julkistetaan ja otetaan käyttöön vuoden 2017 alkupuolella. Samalla käynnistyy myös operaattoreiden yhteinen markkinointikampanja, jonka tavoitteena on saada käyttäjät sankoin joukoin päivittämään sähköinen asiointinsa nykyaikaan.

Valtaosalla suomalaisista tekninen valmius eli älypuhelin on jo olemassa. Mobiilivarmenteen voi siis ottaa helposti käyttöön joko aktivoimalla sen pankkitunnuksilla verkossa tai käymällä oman operaattorin myymälässä.

Teksti:

Jussi Mäkinen, FiCom ry
Ari Hakala, Teliasonera Oyj
Perttu Hörkkö, Elisa Oyj
Lasse Leppänen, DNA Oyj


17.11.2016

Identiteettivarkaalla kissanpäivät?

Henkilötunnuksen eli hetun käyttörajoituksista säädetään laissa. Henkilötietolain 13§ määrittelee varsin tarkoin ne toiminteet, joissa voidaan hyödyntää kansalaisen yksilöimiseksi hetua osana palvelutuotantoa. Tämä on tärkeää, jotta esimerkiksi vakuuttamisen, luotonannon tai terveydenhuollon tehtäviä ja asiointia voidaan tuottaa turvallisesti ja tehokkaasti.  Se mahdollistaa samalla käyttäjille sujuvan asioinnin sähköisissä ympäristöissä.

Julkisuudessa on ollut useita artikkeleita (esim. Yle 28.8. ja HS 23.10., 31.10. tai 3.11.), joiden perusteella kansalainen on joutunut identiteettivarkauden tai tähän liittyvän urkinnan kohteeksi arkipäiväisen asiointiprosessin aikana.

Tämä on poikkeuksetta kiusallinen tilanne rikoksen uhrille sekä myös palvelua tuottavalle yritykselle tai organisaatiolle. Asian selvittäminen voi viedä pitkään ja siitä aiheutuu aina mielipahaa sekä kustannuksia. Identiteettivarkaus on nykyisellään rikos ja niistä johtuvia rikosilmoituksia onkin tehty jo tuhansia lain varsin lyhyestä voimassaolosta huolimatta.

Voimme siis kysyä, ovatko laajasti käytössä olevat asiointimenetelmät ja niihin kiinteästi liittyvät henkilötiedot riittävän hyvin suojattuja ja teemmekö toimijoina kaiken voitavamme varmistaaksemme suomalaisille turvallisen asioinnin?

Mobiilivarmenne on turvallinen ja helppokäyttöinen

Matkapuhelinoperaattoreiden FiCom-yhteistyönä tuottama mobiilivarmenne-palvelu on eri osapuolille erinomainen keino suojautua väärinkäytöksiltä. Palvelu on yksittäiselle käyttäjälle helppokäyttöinen ja kulkee näppärästi mukana omassa kännykässä. Palvelun toteutus perustuu erittäin turvallisena pidettyyn PKI-teknologiaan.

Mobiilivarmenne toimii nykyisellään jo yli 1 000 asiointipalvelussa. Ilahduttavaa on, että palveluiden määrä kasvaa tasaisesti sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Mobiilivarmenne on kilpaileviin vaihtoehtoihin verrattuna asiointipalvelua tarjoavalle yritykselle ja organisaatiolle edullinen käyttää. Se on helppo liittää sähköisiin palveluihin joko verkossa tai mobiililaitteella käytettäväksi. Tunnistamisen voi myös vaivattomasti liittää kaikkiin tarjottaviin asiointikanaviin, esimerkiksi puhelunaikaiseen tunnistamiseen, chattiin tai videoneuvotteluun.

Toimiva tunnistamisen markkina on turvallisen asioinnin tärkeä mahdollistaja

Eduskunta on jo pidempään kantanut erityistä huolta kansalaisten mahdollisuuksista hoitaa yhdenvertaisesti sähköinen asiointi verkossa. Huolenaiheet ovat usein liittyneet kansalaisten mahdollisuuteen saada käyttöönsä sähköinen tunnistusväline tai tilanteeseen, jossa kansalainen haluaa rinnakkaisen välineen.

Eduskunta velvoitti Valtioneuvostoa viime kesäkuun lausumallaan kiinnittämään erityistä huomiota tunnistusvälineiden markkinan toimivuuteen erityisesti ensitunnistuksen saatavuuden osalta.  Tämä on kiistatta kokonaisuus, joka on estänyt markkinan tehokasta toimintaa ja hidastanut alueen kehitystä Suomessa. Ehdotettu lisäsääntely onkin vahvasti perusteltua, koska toimijoiden keskinäisellä sopimisella ei ole saatu aikaan riittäviä tuloksia. Lähtökohtaisesti päätös oman identiteetin käyttämisestä uudella tunnistusvälineellä tulee aina olla kansalaisen oma päätös eikä esimerkiksi asiakkaan pankin ratkaistavissa oleva asia.

Turvaamalla toimiva sähköinen ensitunnistus, takaamme markkinan toimivuuden. Se mahdollistaa palveluiden aiempaa nopeamman kehittymisen sekä valinnanvapauden yksittäiselle kansalaiselle. Sähköinen tunnistaminen on digitaalisen palvelutalouden keskeinen käyttövoima ja siihen tehtävät investoinnit tuottavat koko kansantaloudelle erinomaisen lopputuloksen palvelukehityksen nopeutuessa. Sen avulla meidän kaikkien identiteettimme ovat paremmin turvattuja, asiointi helpottuu eikä väärinkäytöksiä pääse syntymään.

Asko Känsälä on Elisa Oyj:n varatoimitusjohtaja ja henkilöasiakasyksikön johtaja sekä FiComin hallituksen jäsen.

1.11.2016

Kommentit kuluttajansuojasääntelyn keventämisestä

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa arviomuistiosta koskien viestintäpalveluihin sovellettavan kuluttajansuojalainsäädännön keventämistä. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Digitalisaation tuomat mahdollisuudet luoda palveluja ovat rajattomat ja digitaalisen tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Samoin on mahdotonta tunnistaa ennalta kaikkia mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja tehdä niitä ajatellen toimivaa sääntelyä jo nyt. Näin ollen sääntelyn ja hallinnon tulee olla ensisijaisesti mahdollistajia. Sääntelyä ja hallinnon ohjausta tulee kohdistaa vain sinne, missä se on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.
  • Sääntelyn keventäminen on perusteltua ja kannatettavaa, koska se tehostaa toimintaa, luo edellytyksiä digitalisaatiolle, uusille liiketoimintamalleille sekä edesauttavat tuottavuuden kasvua.
  • FiCom pitää hyvänä sitä, että tähän kilpailtuun ja markkinaehtoiseen toimialaan kohdistuvaa raskasta ja seikkaperäistä erityissääntelyä on tarkoitus purkaa.
  • Jatkovalmistelussa tulisi harkita, mistä asioista voisi sopia sopimuksessa ja mistä tulisi säätää lailla, sillä seikkaperäinen sääntely kahlitsee sopimusvapauden periaatetta. Viestintäpalveluja koskevat yleiset sopimusehdot on neuvoteltu yhteistyössä Kuluttaja- ja kilpailuviraston ja Viestintäviraston edustajien kanssa, joten kuluttajien oikeudet ovat sopimuksissa korkealla tasolla.
  • FiCom painottaa erikseen soveltamisalan rajaamista vain kuluttajiin (106 §), sopimuksen muuttamismahdollisuutta olosuhteiden muuttuessa (114 §) ja kuluttajan irtisanomisoikeuden rajoittamista sopimusehtojen muuttuessa teleyrityksestä riippumattomasta syystä.

Sääntelyn tulee olla mahdollistaja

Sipilän hallitusohjelman yhtenä painopisteenä on digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen. FiCom suhtautuu arviomuistion näkemyksiin ja ehdotuksiin lähtökohtaisesti positiivisesti, koska siinä pyritään toteuttamaan hallitusohjelman tavoitetta normien purkamisesta. Viestintämarkkinasektori on markkinaehtoisesti toimiva, kilpailtu, laadukas palveluitaan ja kattava verkoiltaan ja käyttäjälle edullinen. Kuitenkin siihen kohdistetaan edelleen merkittävässä määrin hyvin raskasta ja seikkaperäistä sääntelyä.

Digitalisaatiota ei edistetä menneisyyden metodeilla. Asian jatkovalmistelussa tulisi rohkeasti esittää sääntelyn lisäkeventämistä siitä lähtökohdasta, että sääntely ja hallinto toimivat mahdollistajana ja vain välttämättömistä asioista säädetään normeilla. Tämä lähestymistapa mahdollistaa innovaatioiden ja kokeilukulttuurin edistämisen, mikä myös osaltaan aikaansaa hyötyjä ja luo edellytyksiä uusille liiketoimintamalleille, tuottavuuden kasvulle ja tehokkuudelle.

Arviomuistiossa on monessa kohtaa todettu, että kuluttajasuojalaissa (KSL) ei ole lainkaan säännöksiä eri palvelualojen kuten viestintäpalvelujen ongelmatilanteisiin. Kuitenkin arviomuistion mukaan KSL:n säännöksiä sovelletaan palvelusopimuksiin, joihin ne eivät nimenomaisesti sovellu. FiComin käsityksen mukaan oikeuskäytännössä KSL:n säännöksiä sovelletaan itsenäisesti myös viestintäpalveluihin erityissääntelystä riippumatta. Lisäksi tulee huomioida, että yleiset sopimusehdot takaavat korkean kuluttajansuojan esimerkiksi virhe- ja viivästystilanteissa. Viestintäpalveluiden kuluttajasuojan tarvetta arvioitaessa tulisi aidosti pohtia erityissääntelyn tarvetta suhteessa yleissääntelyyn ja sopimuksiin.

Yksityiskohtaisia huomioita

FiCom uudistaa aiemmin liikenne- ja viestintäministeriölle toimittamissaan lausumissa olevat ehdotuksensa ja erityisesti 5.4.2016 päivätyn muistion näkemykset. Nostamme tässä yhteydessä esille vielä mainitussa muistiossakin esitetyt seuraavat muutosehdotukset:

106 § Soveltamisala ja säännösten pakottavuus

Arviomuistiossa painotetaan kuluttajan oikeuksia, joten FiCom uudistaa käyttäjien oikeuksia koskevan soveltamisalaa (106 §) koskevan näkemyksensä, että sen tulisi koskea vain kuluttajia. Myös yleiset sopimusehdot koskevat vain kuluttajia.

114 § Sopimuksen muuttaminen (lisätään 1 mom. uusi 3 kohta)

Teleyritys saa muuttaa toistaiseksi voimassa olevan viestintäpalvelusopimuksen mukaisia maksuja ja muita sopimusehtoja kuluttajan vahingoksi vain:

3) muusta erityisestä syystä olosuhteiden olennaisesti muuttuessa (lisäys).

Sääntelyn tulee mahdollistaa mainitulla perusteella tehtävät muutokset. Markkinoilla saattaa tapahtua hyvinkin nopeita ja merkityksellisiä muutoksia, joten säännöksen palauttamista lähestulkoon viestintämarkkinalain säännöksen mukaiseen muotoon pidetään entistä tärkeämpänä. Ero aiempaan säännökseen on se, että olosuhteiden ei olisi tullut jo muuttua. Oikeuskäytännössä säännös on osoittanut tarpeellisuuteensa tilanteissa, joissa olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti sopimuksen tekemisen jälkeen. Vastaava säännös on myös uudistetussa sähkömarkkinalaissa (93 §), ja eri inframuodoilla tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaiset oikeudet.

116 § Sopimuksen irtisanominen (muutetaan)

Tilaaja voi irtisanoa viestintäpalvelusopimuksen suullisesti tai kirjallisesti. Tilaajalla on oikeus, milloin tahansa irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta. Tilaajalla on oikeus irtisanoa viestintäpalvelusopimus heti päättyväksi, jos teleyritys ilmoittaa muuttavansa sopimusehtoja tilaajan vahingoksi. Jos sopimusehtojen muutos johtuu vero(poistetaan)lainsäädännön muutoksista tai viranomaisen päätöksestä (lisäys), tilaajalla ei ole oikeutta irtisanoa määräaikaista viestintäpalvelusopimusta.

Perustelut: Teleyrityksestä riippumaton syy tulee olla oikeusperuste muuttaa sopimusehtoja ilman, että siitä seuraa kuluttajalle oikeutta irtisanoa sopimus.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.10.2016

Kommentit hallituksen esityksestä liikennekaareksi

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt lausuntoja hallituksen esityksestä liikennekaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 161/2016). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Digitalisaation tuomat mahdollisuudet tehdä palveluja ovat rajattomat, joten tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta.
  • Hyötyjen aikaansaaminen on kiinni innovaatioista. Parhaimmat innovaatiot syntyvät kilpailun ja kasvun hakemisen kautta.
  • Sääntelyn purkaminen, hallinnon keventäminen ja kilpailun avaaminen ovat kannatettavia, koska ne luovat edellytyksiä digitalisaatiolle, markkinaehtoiselle yrittäjyydelle ja uusille liiketoimintamalleille sekä edesauttavat tuottavuuden kasvua.
  • Sääntelyä ja hallinnon ohjausta tulee kohdistaa vain sinne, missä se on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista esityksen tavoitteiden kannalta.
  • Suomen laadukas ja kattava viestintäinfrastruktuuri sekä saatavilla olevat edulliset viestintäpalvelut tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet liikennepalveluiden, niiden vaatimien järjestelmien ja MaaS-palveluiden tarjoamiselle ja kehittämiselle.
  • Esityksen tavoitteet hyödyttävät markkinoita ja palvelun käyttäjiä.
  • Käytössä olevat uudet ja tulevat maksutavat tulisi hyväksyä käteisen ja yleisempien maksukorttien ohella. FiCom ehdottaa tältä sääntömuutosta.

Sääntelyn purkaminen, hallinnon keventäminen ja kilpailun avaaminen ovat kannatettavia

Sipilän hallitusohjelman yhtenä painopisteenä on digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen. FiCom suhtautuu esitykseen hyvin positiivisesti, koska siinä konkreettisesti pyritään toteuttamaan mainittua hallitusohjelman tavoitetta.

FiCom on pannut tyytyväisenä merkille, että esityksessä lähdetään rohkeasti esittämään muutosta nykyhallinnon toimintamalliin ja -tapaan siten, että jatkossa hallinto toimii mahdollistajana ja vain välttämättömistä asioista säädetään normeilla. Tämä mahdollistaa paitsi yritystoiminnan helpottamisen mutta myös hallitusohjelman mukaisen kokeilukulttuurin edistämisen, mikä myös osaltaan luo edellytyksiä uusille liiketoimintamalleille.

Kilpailun avaaminen ja sääntelyn keventäminen liikenteessä ja tavaraliikenteessä ovat kannatettavia, koska ne ovat markkinoiden ja palveluiden kehittymisen kannalta ensiarvoisia. Analogiaa tähän on löydettävissä muun muassa telemarkkinoiden avaamisesta, jonka seurauksena Suomessa on yhdet maailman kattavimmista, laadukkaimmista ja edullisimmista viestintäpalveluista. Kilpaillut markkinat luovat toimijoille painetta investoida ja innovoida uusia tuotteita ja palveluita.

Esityksessä on hyvin perusteltu ja arvioitu sitä, miksi ehdotettu sääntelyn purkaminen ja kilpailun avaaminen ovat paras vaihtoehto sen sijaan, että ei tehtäisi lainkaan muutoksia tai tehtäisiin vain osittaismuutoksia.

Esityksen tavoitteet ja siihen pääsemiseksi esitetyt toimenpiteet hyödyntävät paitsi markkinoita, myös liikennepalveluja ostavia ja käyttäviä henkilöitä, yrityksiä ja julkista sektoria. Lisäksi uudet liiketoimintamahdollisuudet ja yritystoiminnan helpottaminen tarjoavat uusia työllistymismahdollisuuksia ja -vaihtoehtoja ja edesauttavat tuottavuuden kasvua.

Tietojen avaaminen ja järjestelmien yhteentoimivuus

Digitalisaation hyödyntämisen yhtenä peruselementtinä voidaan pitää tiettyjen tietojen avaamista hyödynnettäväksi. Tämä mahdollistaa uusien liiketoimintamallien syntymisen ja vanhojen kehittämisen. Lähtökohtaisesti tietojen avaamisen tulee kohdistua vero- tai muutoin julkisin varoin tuotettuihin tai julkisesti hankittuihin tietoihin.

Yksityissektorin ja erityisesti yksittäisen yrityksen markkinaehtoisesti keräämien tietojen avaamisvelvoitteeseen tulee suhtautua pidättyvästi, ainakin siltä osin kuin tiedot koskevat liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tältä osin esityksessä onkin nimenomaisesti todettu lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuutta koskevan III osan 2 luvun 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että säännöksessä ei edellytettäisi asiakastiedon siirtämistä eikä liikesalaisuuksien piiriin kuuluvien tietojen avaamista ja että asiakastiedot ovat lähtökohtaisesti sen palveluntarjoajan hallussa, joka myy matkustajalle matkaketjun.

Teknologian kehittyminen ja avoimet rajapinnat mahdollistavat sen, että vastaisuudessa tuotettavat liikennepalvelut ja niihin liittyvät järjestelmät ovat yhteentoimivia. Viestintäpalveluissa tämä eri verkkojen ja palveluiden yhteentoimivuus on ollut jo pitkään arkipäivää. Uusista viestintämarkkinoiden ja muiden palvelutarjoajien muodostaman arvoverkon yhteentoimivista innovaatioista voidaan esimerkkeinä mainita mobiilivarmenne ja mobiilimaksu.

Suomessa on korkeatasoinen ja kattava viestintäverkkoinfrastruktuuri ja sen päällä toimivat IT-ratkaisut, jotka tarjoavat erinomaiset edellytykset liikennejärjestelmien ja -palveluiden yhteentoimivuudelle ja kehittämiselle esimerkiksi avointen rajapintojen kautta. Tältä osin esitys mahdollistaa digitalisaation tuomien etujen entistä paremman hyödyntämisen myös liikennepalveluissa.

Ehdotuksen III osan 2 luvun 2 §:n 7-kohdassa todetaan (maksutavoista todetaan lisäksi sivuilla 22, 82 ja 147), että

"matkustajalla on oikeus maksaa matkansa käteisellä ja yleisimmillä maksukorteilla, jollei edellä tämän luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla ole selkeästi määritelty tiettyä maksutapaa, jonka matkustaja on tilauksen tai varauksen yhteydessä hyväksynyt."

FiCom huomauttaa, että jo nykyisin käytössä olevat uudet ja tulevat maksutavat, kuten pien- tai mobiilimaksua hyödyntävät tavat tulisi digitalisaation ja teknologianeutraalisuuden mukaisesti hyväksyä käteisen ja yleisempien maksukorttien ohella. Tällaisten sovellusten tai lähimaksujen avulla tapahtuvat maksut ovat jo arkipäivää ja niiden hyväksyminen on matkustajan edun mukaista, joten tämä tulisi huomioida myös itse säännöksessä ja sitä koskevissa perusteluissa.

FiCom ehdottaa, että säännöstä muutettaisiin esimerkiksi seuraavasti

7) matkustajalla on oikeus maksaa matkansa käteisellä ja yleisimmillä maksukorteilla ja -tavoilla, jollei 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla ole selkeästi määritelty tiettyä maksutapaa, jonka matkustaja on tilauksen tai varauksen yhteydessä hyväksynyt.

Lopuksi

Liikennekaariuudistuksessa on kysymys niin suuresta kokonaisuudistuksesta, että varmasti löytyy vielä näkökulmia ja yksityiskohtia, joihin ei ole vielä ratkaisuja, tai joihin vetoamalla ehdotusta vastustetaan. Ei kuitenkaan ole tarkoitus saada maailmaa valmiiksi tältäkään osin, joten on aivan keskeistä nähdä ja ymmärtää hankkeen kokonaishyödyt koko Suomelle, ja viedä ehdotusta eteenpäin sen pohjalta.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.10.2016

Lausunto hallituksen esitykseksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

HE 220/2016 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta sekä sen sääntelykehykseen liittyvistä olennaisimmista asetuksista. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia siten, että rakentamisen energiatehokkuuden olennaiset tekniset vaatimukset tulisivat uusien rakennusten osalta sisältämään vaatimuksen lähes nollaenergiarakennuksista. Rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi jatkossa huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla lähes nollaenergiarakennukseksi.

FiComin keskeiset viestit

  • Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat digitalisaation ja sähköisen viestinnän perusta.
  • Yksi rakennuksen käyttötarkoitus on myös sähköisen viestinnän mahdollistaminen. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa.
  • Energiatehokas rakentaminen ei saa muodostua esteeksi matkaviestinyhteyksien toimivuudelle.
  • Asian yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi sisätilakuuluvuus tulisi huomioida lain pykälässä ja ympäristöministeriön asetuksessa. Esityksessä oleva kirjaus ei ole riittävä.
  • FiCom esittää lakiin kirjattavaksi säännöstä sisätilakuuluvuuden varmistamisesta.
  • FiComin sääntelyä koskevat ehdotukset luovat rakennusteollisuudelle mahdollisuuksia tuotekehitykselle ja työllisyydelle.

Sisätilakuuluvuus tulee taata myös jatkossa

Ilmasto- ja energiapolitiikka edellyttää myös energiatehokkaita rakennuksia. Uusista vaatimuksista huolimatta suunnittelussa ja rakentamisessa tulee myös jatkossa huomioida rakennuksen käyttötarkoitus. Nyt ja tulevaisuudessa rakennuksissa tulee huomioida toimivat tietoliikenneyhteydet, joiden yhteiskunnallinen merkitys kaikille toimijoille, niin viranomaisille, yrityksille, kolmannelle sektorille kuin kuluttajille, on tärkeä.

Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä. Matkaviestinyhteyksien sisätilakuuluvuus tulisi huomioida laissa sen varmistamiseksi, ettei EU:n energiatehokkuussääntelyn kansallinen täytäntöönpano kavenna mahdollisuuksia rakentaa rakennuksia, joissa yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltava jatkossa yhä merkittävämpi viestintäyhteyksien sisätilakuuluvuus on kunnossa.

Langaton mobiilitiedonsiirto on kehittynyt viime vuosina tarjoamaan erittäin nopeita tietoliikenneyhteyksiä kuluttajille ja yrityskäyttöön. Tulevien viidennen sukupolven 5G-matkaviestinverkkojen tarkoitus on mahdollistaa jopa gigabitin yhteydet langattomasti. Tämä ylittää EU:n Digitaalisen agendan ja kotimaisen Laajakaista kaikille -hankkeen tavoitteet. Näiden langattomien tietoliikenneyhteyksien mahdollistamiseksi on kuitenkin varmistettava, että rakennuksen ulkovaippa ei estä radiotaajuussignaalin käyttämistä tiedonsiirtoon.

Ehdotus kirjaukseksi lakiin ja asetukseen

Esityksen yhteiskunnallisessa vaikutuksia koskevassa kohdassa 3.4 (s. 26) todetaan, että

"Erikseen on tunnistettu, että nykyisilläkin rakentamistavoilla ja energiatehokkuusvaatimuksilla on voinut olla merkittävä heikentävä vaikutus matkaviestinverkkojen kuuluvuuteen sisätiloissa. Rakennuksen suunnittelussa voidaan kiinnittää huomiota myös matkaviestinverkkojen kuuluvuuteen sisätiloissa. Asiaa koskevia suosituksia on annettu ohjeissa ja oppaissa"

FiCom pitää positiivisena, että esitysluonnoksessa matkaviestinverkkojen sisätilakuuluvuuteen on kiinnitetty huomiota, mutta esitys ei huomioi riittävällä tavalla sen horisontaalisia vaikutuksia. FiCom katsoo, että suunnittelua koskeva ehdollinen maininta ja viittaus ohjeeseen ja oppaaseen ei ole riittävällä tasolla sisätilakuuluvuuden huomioimiseksi rakentamisessa, vaan asian yhteiskunnallisesta merkittävyydestä johtuen se tulisi nostaa normitasolle. Energiatehokkuuden ei tule olla sellainen tekijä, joka estää rakennuksen käyttötarkoituksen vastaisesti langattomien viestintäyhteyksien käyttämisen sisätiloissa.

Asian yhteiskunnallisesta merkityksellisyydestä johtuen, lain säännöksestä (117 g § energiatehokkuus) ja sen perusteluista tulisi ilmetä sekä uuden rakennuksen että rakennuksen korjaus- ja muutostyön yhteydessä matkaviestinyhteyksien sisätilakuuluvuuden varmistaminen. Tämä lisäys voitaisiin tehdä esimerkiksi ympäristöministeriön delegointisäännökseen (3 momenttiin), johon kirjattaisiin oma kohtansa 8)

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä:

---------------------

7) matkaviestinyhteyksien sisätilakuuluvuuden tarkoituksenmukaisesta varmistamisesta(uusi).


Lisäksi FiCom ehdottaa, että valiokunta lausuisi sisätilakuuluvuuden huomioimisesta myös Ympäristöministeriön asetuksessa tai ottaisi muulla tavoin kantaa alla olevaan ehdotukseen.

Ympäristöministeriön asetuksen 25 §:n voisi kirjata seuraavan lisäyksen

Ympäristöministeriön asetus
uuden rakennuksen energiatehokkuudesta

---------------------
25 §
Rakennuksen vaipan lämpöhäviö

Rakennuksen vaipan lämpöhäviö lasketaan rakennuksen vaipan sisämitoilla. Laskennassa otetaan huomioon rakenteiden ja niiden liitosten kylmäsillat. Rakennuksen vaipan yksittäisiä kylmäsiltoja ei tarvitse ottaa huomioon. Rakennuksen vaippaan tehtyjen, sähköisen viestinnän radiotaajuisia signaaleita läpäisevien, vaipan pääasiallisesta rakenteesta poikkeavien rakenteiden aiheuttamia lämpöhäviöitä ei tarvitse ottaa huomioon, jos poikkeamien on tarkoitus mahdollistaa langattomien sähköisten viestimien toiminta rakennuksen sisällä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä koko sen elinkaaren ajan (lisäys).

Lämpöhäviön laskennassa otetaan huomioon maaperän ja ryömintätilan vaikutus lämpöhäviöön.
---------------------

Rakennusteollisuustuotteiden kehittely radiosignaaleja läpäiseväksi on vasta alkutekijöissään, joten ehdotettu lisäys tulisi mahdollistamaan innovatiivisen tuotekehityksen ja palvelutuotannon. Esimerkkeinä voidaan mainita ikkunoiden radiosignaaleja läpäisevä energiatehokas ikkunaratkaisu ja innovaatio mahdollistaa betonielementtien radiosignaalien läpäisy. Kun sääntelyesteet poistetaan, luodaan rakennusteollisuudelle uusien innovaatioiden ja työpaikkojen mahdollisuus.

Vaikutusten seuranta

FiCom ehdottaa, että valiokunta harkitsisi lausuman antamista, jossa sääntelyn vaikutuksia sisätilakuuluvuudelle seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin reagoidaan viivytyksettä myös sääntelyä koskevin muutosehdotuksin. Lisäksi FiCom esittää valiokunnalle harkittavaksi, että Ympäristöministeriö antaisi valiokunnalle selvityksen sääntelyn vaikutuksista sisätilakuuluvuudelle esimerkiksi 31.12.2018 mennessä.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

19.10.2016

Lausunto AV-direktiivin uudistuksesta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua U-kirjeestä, joka on laadittu Euroopan komission ehdotuksesta AV-direktiivin uudistamiseksi.

Pääviestit

  • Tarve keventää AV-alan sääntelyä on ilmeinen: katselutottumukset muuttuvat nopeasti.
  • Ainoa kestävä tapa suojella alaikäisiä nykyisessä mediaympäristössä on kehittää medialukutaitoa.
  • Direktiiviä ei tule soveltaa videonjakoalustoihin, koska se vaarantaa välittäjän vastuuvapaudesta annetun EU-sääntelyn ja oikeuskäytännön.
  • Kiintiösääntely ei ole oikea keino edistää eurooppalaisia teoksia vaan edistämistä tulisi tehdä suorilla tuotantotuilla ja parantamalla eurooppalaisten teosten jakeluoikeuksien saatavuutta.
  • Tilausvideopalveluille ei tule asettaa kiintiötä, koska se aiheuttaa turhaa hallinnollista taakkaa.

Sääntelyä kevennettävä

FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa tältä osin. Direktiiviehdotus on oikean suuntainen, mutta sen sijaan, että sääntelyä merkittävästi karsittaisiin lineaarisesta lähetystoiminnasta, ehdottaa komissio uutta sääntelyä tilausvideopalveluille. Kilpailu katsojista on kansainvälistä. Eurooppalaisille palveluntarjoajille ehdotettu tarpeeton lisäsääntely antaa kilpailuedun EU:n ulkopuolisille toimijoille.

Medialukutaidolla kestäviä tuloksia, välittäjien vastuuvapaus säilytettävä


Nykyisessä mediaympäristössä, jossa katsojat itse valitsevat kansainvälisestä moninaisuudesta itseään kiinnostavat sisällöt, ei alaikäisiä voida suojella samoilla mekanismeilla kun lineaarisessa lähetystoiminnassa, jossa oli varsin pieni joukko kanavia, joihin sääntely voitiin kohdistaa. Online-ympäristössä tuloksellinen alaikäisten suojelu on tarkoituksenmukaista tehdä kehittämällä kriittistä medialukutaitoa, muut toimet kohdistuvat sattumanvaraisesti.

Direktiiviehdotuksen videonjakoalustoille kohdistettu 28 a artiklan velvoite on ongelmallinen sähkökauppadirektiivissä taatun välittäjien ja hosting-toimijoiden vastuuvapauden suhteen. Jos palveluntarjoajat velvoitetaan seuraamaan, monitoroimaan sisältöjä, eivät he voi enää vedota sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntelyyn.

Eurooppalaisia teoksia ei tule edistää kiintiöillä

Direktiiviehdotuksen uusi kiintiösääntely tilausvideopalveluiden tarjoajille on ongelmallinen, koska se ei aidosti edistä eurooppalaisia teoksia vaan luo turhaa hallinnollista taakkaa palveluntarjoajille, jäsenvaltioille ja komissiolle.

Kansainvälisessä kilpailussa paikalliset sisällöt ovat paikallisten palveluntarjoajien keskeisin kilpailuetu kansainvälisiä, Netflixin kaltaisia toimijoita vastaan. Eurooppalaisten teosten saatavuutta rajoittaa tällä hetkellä eniten oikeuksien saatavuus, joka osaltaan johtuu epäselvästä eurooppalaisesta tekijänoikeuslainsäädännöstä. Lisäksi tuotantoja erityisesti pienillä markkinoilla rajoittavat tekijänoikeudellisten epäselvyyksien lisäksi taloudelliset reunaehdot. Eurooppalaisia teoksia olisi tarkoituksenmukaisinta tukea suorilla tuotantotuilla yhdistettynä jakeluoikeuksien saatavuuden edistämiseen. Näillä toimenpiteillä voitaisiin saada kestäviä tuloksia markkinoille sopivilla keinoilla, ilman turhaa hallintoa.

Komission syyskuun puolivälissä julkaistun tekijänoikeuspaketin tiedonannossa tunnustetaan ongelmaksi AV-teosten metadatan epäyhtenäisyys (ei samanlaista yhtenäistä luokittelua kuin esimerkiksi kirjoissa) ja DSM-direktiivissä oikeuksien saatavuus. Toisin kuin yhdysvaltalaisten tuotantojen osalta, eurooppalaisissa tuotannoissa hyödyntämisoikeuksia ei saada keskitetyksi tuotannon tuottajalle. Tämä aiheuttaa turhia haasteita oikeuksien hankkimiselle. Komission DSM-direktiiviehdotuksessa kuitenkin tyydyttiin ehdottamaan jäsenvaltioille uutta ja tarpeetonta hallintoa luovalla velvoitteella perustaa neuvontaelin ja raportoimaan sen perustamisesta ja toiminnasta komissiolle.

Komission ehdotukset kohdistuvat tältä osin täysin vääriin tahoihin, eivät ota huomioon markkinan kehitystä ja luovat täysin tarpeetonta hallintoa ilman, että itse tavoite - laadukkaiden eurooppalaisten tuotantojen edistäminen - tulisi yhtään lähemmäksi.

Esimerkit pohjoismaisesta laadukkaasta televisiodraamasta osoittavat, että kun sisältö on laadukasta, kysyntä on tuntuvaa eikä kiintiöitä tarvita.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


19.10.2016

Suomessa ainutlaatuinen mobiilimarkkina

Suomalaisten ahkera mobiilidatan käyttö jatkaa kasvuaan. Viestintävirasto julkaisi lokakuun alussa vuoden 2016 alkupuoliskon tiedot laajakaista-, puhelin- ja tv-palveluita koskevista tilastoista.

Viestintäviraston tietojen mukaan suomalaisissa mobiiliverkoissa käytettiin tämän vuoden tammi-kesäkuussa 75 prosenttia enemmän dataa kuin vastaavana ajanjaksona vuotta aiemmin. Suhteellinen kasvuvauhti on hieman hidastunut, mutta määrällisesti se oli edelleen valtavaa: datasiirron kokonaismäärä kasvoi noin 100 000 teratavua eli sata miljoonaa gigatavua edelliseen vuosipuoliskoon verrattuna.

Suomalaiset maailman ykkösiä mobiilidatan käyttömäärässä

Mobiiliverkossa siirretyn datan määrä alkuvuonna oli Viestintäviraston mukaan ennätykselliset 14 gigatavua jokaista suomalaista kohden kuukaudessa. Tefficientin kesäkuussa julkaisema analyysi puolestaan kertoi, että Suomi on mobiilidatan käytössä ylivoimainen ykkönen koko maailmassa. EU-maista seuraavaksi sijoittuu Latvia, jossa kuukausittainen datakäyttö oli v. 2015 lopulla Telecommunication Markets in the Nordic and Baltic Countries -julkaisun mukaan hieman alle 5 gigatavua.

Mobiilidatan käytön kasvusta kertoo myös DNA'n viimekesäinen ilmoitus, että sen matkaviestinverkon liikenne ylitti kiinteän laajakaistaverkon liikennemäärän. Suomessa on kattavat ja laadukkaat viestintäverkot, joihin teleyritykset investoivat satoja miljoonia euroja joka vuosi.

Kuluttajien dataliittymistä jo noin 80 prosenttia on rajoituksettomia

Viestintäviraston operaattoreilta keräämät tiedot kertovat, että kaikista mobiililiittymistä 56 % on datamäärältään rajoituksettomia eli vailla datakattoa olevia, kun vielä vuoden 2012 päättyessä tällaisten liittymien osuus oli vain reilu kolmasosa.

Kun koko liittymämäärästä vähennetään M2M-liittymät ja liittymät, joissa ei ole lainkaan datasiirtosopimusta, on rajoittamaton datasiirto jo 67 prosentissa mobiilidataliittymiä. Kuluttajien dataliittymistä noin 80 prosenttia on rajoituksettomia.

Rajoittamattoman tiedonsiirron sisältävien liittymien määrä kasvoi vuoden ensimmäisen vuosipuoliskon aikana reilut 7 prosenttia. Rajoitetun tiedonsiirron liittymien määrä puolestaan putosi suunnilleen saman verran. Suhteellisesti eniten laskua on sellaisten mobiililiittymien osuudessa, joissa datan käytöstä maksetaan käytön mukaan tai jollain muulla tavalla. Tällaisia liittymiä oli kesäkuun päättyessä ainoastaan 5 prosenttia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä.

Suomessa mobiililiittymien datan veloitus perustuu lähtökohtaisesti kiinteään kuukausihintaan. Muualla EU-alueella sellaiset mobiililiittymät, joissa datan käytöstä veloitetaan kulutuksen mukaan, ovat tavallisia.

Suomalaiset suosivat nopeita liittymiä

Suomalaisista matkaviestinverkon laajakaistaliittymistä jopa 75 prosenttia on yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s. Alkuvuoden 2016 aikana vähintään 100 Mbit/s mobiilidataliittymien määrä kasvoi 17 prosenttia ja 30 - 100 Mbit/s -liittymien määrä 34 prosenttia. Vastaavasti hitaammissa yhteysnopeusluokissa nähtiin Viestintäviraston tietojen mukaan selvää laskua.

Suomen ennätyksellisen korkean mobiilidatan käytön taustalta löytyvät tutut faktat: korkeat liittymänopeudet, rajoitukseton datasiirto ja edulliset hinnat, joita suomalaisoperaattorit asiakkailleen ovat tarjonneet.

Parhaillaan valmistelussa oleva roamingia koskevat EU-säädösehdotukset uhkaavat aiheuttaa suomalaisille mobiilioperaattoreille merkittäviä lisäkustannuksia.


14.10.2016

Lausunto DSM-direktiiviehdotuksesta

COM (2016) 593

Pääviestit

  • Direktiivillä pyritään kääntämään tekijänoikeuksien tasapainoa lyhytnäköisellä tavalla.
  • Digitaalista markkinaa kehittävät ehdotukset - teosten saatavuus ja datanlouhinta - ovat vaikutuksiltaan vaatimattomia.
  • Datanlouhinta olisi keskeinen keino lisätä teosten löydettävyyttä ja niiden laillista käyttöä.
  • 13 artiklassa ehdotettu alustojen vastuun lisääminen on hyvin ongelmallinen artiklan muotoilun, käytännön soveltamisen ja EU:n sääntelyn yhtenäisyyden kannalta.
  • Tekijänoikeussääntelyn lisääminen lehtien kustantajien osalta ei ole välttämättä oikea tapa sopeuttaa sääntelyä digitaalisen ajan muuttuvaan ympäristöön.

Digitaalisen markkinan edistäminen

Direktiiviehdotuksen digitaalista markkinaa edistävät ehdotukset ovat lähinnä tekstin ja datanlouhinnan salliva 3 artikla ja AV-teosten saatavuutta tilausvideopalveluissa edistävä 10 artikla.

Datanlouhintaa edistävä artikla on soveltamisalaltaan tarpeettoman rajoittunut, kun sitä ei sovelleta kaupallisiin palveluihin. Datan louhinnasta saatava data-aineisto on omiaan edistämään teosten löydettävyyttä ja tätä kautta niiden käyttöä. Jos EU:ssa omaksutaan ehdotettu, hyvin rajoitettu soveltamisala, on tarjolla vaara, että USA:n Fair Use -käytäntö antaa sikäläisille yrityksille merkittävän kilpailuedun. Lisäksi datanlouhinnan rajoittunut soveltamisala on ristiriidassa komission muiden datatalouden aloitteiden kanssa, kuten Free Flow of Data -aloitteen kanssa.

AV-teosten saatavuutta edistävä 10 artikla velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla uutta hallintoa ja raportointia komissiolle, jotka osaltaan kuluttavat niitä resursseja, joita voitaisiin käyttää käytännön toimenpiteisiin teosten saatavuuden edistämiseksi. Lisäksi ehdotetun artiklan suhde esimerkiksi yhteishallintodirektiivin 35 artiklaan jää epäselväksi. Artikla on sisällöltään niin vaatimaton, että se tulisi turhana poistaa esityksestä.

Lehtikustantajien lähioikeus

FiCom ei ole vakuuttunut siitä, että 11 artiklassa ehdotettu lehtikustantajien lähioikeus on oikea tapa edistää laadukkaan ja moniarvoisen median digitalisoitumista. FiComin käsityksen mukaan kustantajilla on jo oikeuksien siirtojen perusteella tekijänoikeuksien kannalta sellainen asema, joka antaa mahdollisuuden neuvotella tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käytöstä kolmansien osapuolien kanssa.

Välittäjän vastuu

Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, olisi ryhdyttävä monitoroimaan sisältöä estääkseen sellaisten teosten ja muun aineiston saannin, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Artiklassa käytetty muotoilu on hyvin epämääräistä ja artiklassa on useita seikkoja, jotka jäävät hyvin tulkinnanvaraisiksi, kuten suuri määrä teoksia. Riittääkö, että palvelussa on tarjolla hyvin suuri määrä teoksia, mutta vain pieni määrä käyttäjiä. Onko sillä merkitystä, että ovatko teokset palvelussa lisenssien nojalla tai suoraan oikeudenhaltijoiden sinne tallentamina?

Onko kyse vastuusäännöksestä vai yleisön saataville saattamisesta?

Ehdotettu artikla ei johdantokappale 38 kanssa yhdessä luettunakaan anna selvyyttä siihen, onko kyseessä muutos sähkökauppadirektiivin 14 artiklan vastuusääntelyyn vai onko tarkoitus säätää uudella tavalla tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Ilmeisesti tarkoitus on soveltaa artiklaa hosting-toimijoihin, joihin ei sovelleta sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa tarkoitettua vastuuvapautta. Selvää on ainakin se, että toimija, joka ottaa käyttöön ehdotetussa artiklassa tarkoitettuja sisältöjen tunnistamis- ja suodatusmenettelyjä, ei enää täytä sähkökauppadirektiivin 14 artiklan mukaisia edellytyksiä vastuuvapaudelle. Missään tapauksessa hosting-toimintaa ei voida eikä tule pitää tekijänoikeusdirektiivissä tarkoitettuna yleisön saataviin saattamisena.

Sähkökauppadirektiivissä tarkoitettujen välittäjien ja hosting-palveluntarjoajien vastuuseen, joka perustuu selkeään sääntelyyn ja sen tulkinnassa muotoutuneeseen oikeuskäytäntöön ei tule tehdä hätiköityjä muutoksia epämääräisesti muotoilluilla säännöksillä. Ehdotetun säännöksen muotoilussa näkyy kyllä poliittinen tavoite, mutta myös se, että yhden elinkeinotoiminnan alan ongelmaan on haluttu keksiä ratkaisu, joka pyritään laajentamaan yleiseksi säännökseksi.

Yhteensopivuus muun EU-sääntelyn kanssa

Ehdotettu säännös ei muodosta toimivaa kokonaisuutta voimassa olevan EU:n tekijänoikeussääntelyn eikä välittäjän vastuun sääntelyn ja näihin liittyvän EUT:n oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi välittäjille tai hosting-palvelun tarjoajille asetettava monitorointivelvoite on hyvin ongelmallinen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta. EU:n tuomioistuin on katsonut tapauksissa Scarlet v. Sabam ja Sabam v. Netlog, että EU:n perusoikeuskirjan 8 ja 11 artiklat kieltävät yleiset monitorointivelvoitteet, mihin ehdotettu 13 artikla käytännössä johtaisi.

Ennakoidut vaikutukset

Huonosti valmisteltu interventio eurooppalaisen välittäjän vastuun ja tekijänoikeuden rajapintaan uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta, joka on omansa jarruttamaan eurooppalaisten internet-palvelujen kehittymistä ja eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten mahdollisuutta hyötyä digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Suomen kanta

FiComin näkemyksen mukaan Suomen ei tule kannattaa ehdotettua direktiivin 13 artiklaa. Epämääräisten kasuististen säännösten sijasta tulisi pyrkiä luomaan Euroopan internet-taloudelle ja sisältöjen hyödyntämiseen selkeitä ja toimivia rakenteita, jotka ovat yhteensopivia EU:n muun sääntelyn kanssa.

Muut ehdotukset

FiCom kannattaa direktiivin 4. artiklassa ehdotettua digitaalista opetustoimintaa koskevaa säännöstä, jonka muotoilussa on huomioitu opetustoiminnan digitalisaatio sekä markkinaehtoisten ratkaisujen ensisijaisuus.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


14.10.2016

Lausunto lähetystoiminnan asetusehdotuksesta

COM (2016) 594

Pääviestit

  • Asetusehdotus on askel oikeaan suuntaan. Alkuperämaaperiaatteen laaja soveltaminen on toimiva ja markkinoille sopiva keino edistää sisältöjen saatavuutta ja kilpailua sisämarkkinoilla.
  • Artiklan 1 edelleen lähettämisen määritelmä on yhteensopiva satelliitti- ja kaapelidirektiivin ja EUT:n viimeaikaisen käytännön kanssa.
  • Suoran sopimisen ensisijaisuuden artiklan 4 mekanismi on erittäin tärkeä asetuksessa. Sääntelyn tulee tukea aina suoraa sopimista kun se on mahdollista.
  • Asetuksessa ehdotettu satelliitti- ja kaapelidirektiivin oikeuksien selvittämismekanismi laajentaminen IPTV-lähetyksiin ei ole merkittävä muutos Suomen markkinalla.
  • Alkuperämaaperiaatteen laajentaminen kehittää sisältöjen saatavuutta ja helpottaa oikeuksien selvittämistä suorilla sopimuksilla.

Alkuperämaaperiaatteen edistäminen

FiCom kannattaa alkuperämaaperiaatteen laajentamista TV-yhtiöiden lisäpalveluihin. On tärkeää, että lisäpalveluita ei tulkita liian suppeasti ja esimerkiksi lineaarisessa lähetyksessä tehty viittaus yhtiön videokirjastossa saatavilla olevaan sisältöön tulisi olla artiklan 1 a) kohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen lineaariseen lähetykseen.

FiComin näkemyksen mukaan eurooppalaista sisältömarkkinaa olisi edistänyt paremmin asetuksen valmistelussa selvitetty vaihtoehto, jossa alkuperämaaperiaatetta olisi ryhdytty soveltamaan kattavasti kaikessa sisältöjen tarjoamisessa, sisältäen myös välittämisen avoimessa internetissä (over-the-top, OTT).

Edelleenlähettämisen määrittely

Asetusehdotuksen 1 artiklan b kohdassa määritellään edelleen lähettäminen satelliitti- ja kaapelidirektiivin tavoin toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan lähetyksen samanaikaiseksi ja muuttamattomaksi välittämiseksi. Määritelmä on erinäisten poissuljentojen vuoksi melko vaikeaselkoinen, mutta lähtökohta, jossa asetuksella määriteltäisiin EU:n laajuisesti toisesta jäsenvaltiosta tulevan lähetyksen edelleen lähettämiseksi, olisi linjassa EUT:n viimeaikaisen oikeuskäytännön kanssa, erityisesti tapauksen C-466/12 (Svensson) kanssa.

Suoran sopimisen ensisijaisuus

Edelleenlähettämisen määrittelyyn tulee kytkeä asetuksen ehdotettu 4 ja satelliitti- ja kaapelidirektiivin 10 säädetty suoran sopimisen ensisijaisuus. Edelleenlähettäminen ja siihen liittyvä oikeuksien selvitysmekanismi väistyvät jos oikeudet on selvitetty jo suorin sopimuksin. Tämä on satelliitti- ja kaapelidirektiivin kulmakivi ja periaatteesta on pidettävä kiinni myös käsillä olevassa asetuksessa.

Suora sopiminen on FiComin käsityksen mukaan tällä hetkellä markkinoilla pääsääntö ja vain verrattain pienessä osassa kanavia oikeudet hankitaan Suomessa tekijänoikeuslain 25 h § tarkoitetussa menettelyssä.

Oikeuksien selvittämismekanismin laajennus lisäpalveluihin

Mediakäyttäytymisen muuttuessa katsojien odotukset ja televisiokanavan käsitteet muuttuvat nopeasti. Jotta katsojien odotuksiin voitaisiin vastata, olisi perusteltua laajentaa asetuksen 3 artiklan oikeuksien selvitysmekanismi kattamaan myös 1 artiklan a) kohdassa tarkoitetut lisäpalvelut. Tällöin lineaarista kanavaa paikallisesti jakeleva toimija voisi hankkia myös kanavan catch-up oikeudet yhdeltä luukulta. Tällöin oikeuksien pitäisi kattaa yleisön saataviin saattamisen lisäksi myös palvelun tarjoamisen edellyttämä kappaleen valmistaminen. Lisäksi vastaava muutos pitäisi tehdä 4 artiklaan, jotta suora sopiminen myös tältä osin olisi mahdollista.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


11.10.2016

Lausunto verkkovierailuasetuksen muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta kirjallista lausuntoa verkkovierailuasetuksen tukkumarkkinoita koskevien sääntöjen muuttamisesta (EU 531/20212). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom kannattaa U-kirjelmässä esitettyä valtioneuvoston kantaa kaikilta osin.
  • Verkkovierailusääntelyn tavoitteet ovat hyviä, mutta ehdotetut keinot kestämättömiä.
  • Komission ehdotus mobiilidatan tukkuhintojen tasosta romuttaisi suomalaisen nykyisen mobiilimarkkinan.
  • Ehdotettua säänneltyä mobiilidatan enimmäistukkuhintaa tulisi laskea merkittävästi.
  • Ehdotettu mekanismi ei mahdollistaisi kustannusten kattamista ja vaarantaisi kotimaiset verkkoinvestoinnit.

Asian tausta

FiCom pitää hyvänä verkkovierailun sääntelyn tavoitetta, jolla pyritään kannustamaan EU:n kansalaisia käyttämään matkaviestinverkon palveluja heidän matkustaessaan EU-maissa. Vähittäismarkkinoiden hintasääntely perustuu ns. RLAH-malliin (roam like at home), jossa verkkovierailuasiakas maksaa saman hinnan kuin kotimaassaan. Vähittäistason hintasääntelyn on tarkoitus tulla voimaan 15.7.2017, mutta se edellyttää verkkovierailun tukkuhintoja koskevan sääntelyn tarkastelua. Lisäksi komission tulee antaa täytäntöönpanosäädös kohtuullisen käytön politiikasta (fair use policy, FUP) ja kestävyysmekanismista, joita on tarkemmin kuvattu valtioneuvoston U-kirjelmässä.

Komission ehdotuksen mukaan esitetyillä tukkutason enimmäishintojen alentamisella pyritään takaamaan muun muassa operattoreiden kustannusten kattaminen ja verkkoinvestointeihin kannustaminen. Verkkovierailuasetuksen mukaan tukkutason ratkaisuilla tulee varmistaa, että palvelujen tarjoaminen on jatkossakin operaattoreille taloudellisesti kestävää ilman, että muutos aiheuttaisi häiriöitä kotimaisilla markkinoilla. Asetuksen hyväksymisen yhteydessä Suomi jätti neuvoston pöytäkirjaan erillisen lausuman, jossa korostettiin, että verkkovierailumaksujen poistuminen ei saa aiheuttaa hinnankorotuksia kotimaiselle markkinalle ja että sääntelyllä varmistetaan toimijoille aiheutuvien kustannusten kattaminen. FiCom on täysin samaa mieltä komission ehdotuksesta ja asetuksen tavoitteesta ja siihen liitetyn Suomen lausumasta.

FiCom pitää lähtökohtaisesta hyvänä, että komissio on huomioinut tukkuhintojen alentamisen olevan keskeistä vähittäishintoja koskevan RLAH-mallin mahdollistamiseksi. Tältä osin komission esitys on oikean suuntainen.

Ehdotettu puheluiden ja erityisesti mobiilidatan tukkutason enimmäishinta aiheuttaa kuitenkin jopa ylitsepääsemättömiä ongelmia suomalaisille operaattoreille. Matkustustase pysynee jatkossa ennallaan eli suomalaiset matkustavat enemmän ulkomaille kuin muut EU-kansalaiset Suomeen. Näin ollen hintaesitys tarkoittaisi massiivista tulonsiirtoa suomalaisilta operaattoreilta Etelä-Euroopan operaattoreille. Jotta suomalainen mobiilimarkkina säilyisi jatkossakin kilpailukykyisenä, mahdollistaisi erilaiset käyttäjäystävälliset käyttö- ja hinnoittelumallit ja edistäisi verkkoinvestointeja, tulisi ehdotettua mobiilidatan tukkuhintaa vielä huomattavasti. Alhainen tukkuhinta on myös kaikkien asiakkaiden etu.

FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa

FiCom kannattaa U-kirjelmässä esitettyä valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan tukkutason sääntely on välttämätöntä RLAH-toteuttamiseksi, tukkuhintojen tulee vastata todellisia kustannuksia ja esitettyä tiedonsiirron tukkuhintaa tulee laskea merkittävästi.

Koska verkkovierailua koskevat muutosehdotukset ovat riippuvaisia toisistaan, FiCom on samaa mieltä valtioneuvoston kannasta eri lainsäädäntöinstrumenttien toistensa huomioimisesta ja mahdollisesta uudelleentarkastelusta. Sääntelykehikon monimutkaisuus ja tulkinnanvaraisuus heikentävät merkittävästi yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuutta.

Euroopan neuvoston puheenjohtajamaa Slovakia on esittänyt ehdotuksena tukkuhinnoista, jonka viimeisin versio vastaa komission ehdotusta. Myös Euroopan parlamentin raportööri Miapetra Kumpula-Natri antanut oman ehdotuksensa, joka on oikean suuntainen, mutta se ei valitettavasti ole riittävä, kuten alla olevasta kuvasta ilmenee.

Oheisessa kuvassa on esitetty ennuste suomalaisten operattoreiden maksettavaksi tulevista tukkumaksuista muille eurooppalaisille toimijoille. Ennuste perustuu suomalaisten tämän hetken matkustuspäiviin per vuosi, datamäärän käyttöennusteisiin ja tällä hetkellä esitettyihin eri tukkuhintaehdotuksiin sekä kuluttajapuheliittymien määrään. Koska mobiilidatan käytön määrä lähes tuplaantuu joka vuosi, tulisi tukkumaksujen laskea samassa suhteessa. Ennusteessa esitetty tämän heteken paras vaihtoehto eli EP:n raportöörin tukkuhintataso aiheuttaisi sääntelyn loppuvaiheessa yli 200 miljoonan euron tulonsiirron. Tulonsiirron tulisi olla mahdollisimman tasapainoinen kuin kohtuuttoman negatiivinen. Maksujen vertailukohtana voidaan pitää suomalaisen mobiilimarkkinan kokoa, joka tällä 1,84 miljardia €.


 

Lopuksi

Suomi on ja on ollut mobiilin, ja erityisesti mobiilidatan käytössä edelläkävijä. Tämän ovat mahdollistaneet kattavat ja laadukkaat mobiiliverkot sekä asiakasystävälliset hinnoittelumallit. Suomessa on ylivoimaisesti EU-alueen kehittyneimmät mobiilimarkkinat niin hintatasoltaan kuin käyttömäärältään. Tämä Suomen mallin tulisi olla myös EU:n tavoitteena. Suomi on näyttänyt käytännössä omilla markkinoillaan, miten korkeaan mobiilikäyttöön ja alhaiseen hintatasoon päästään, eikä tätä tule heikentää millään tavoin.

Teleyritykset tekevät joka vuosi Suomeen yli 500 miljoonan verkkoinvestoinnit. Komission omien tavoitteiden vastaisesti nyt ehdotetut tasot eivät kata suomalaisille operaattoreille niille aiheutuvia kustannuksia ja pahimmillaan vaarantavat investoinnit.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

Pages