7.10.2016

YLE:n tv-kanavien ja YLE Areenan uudistus

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry esittää seuraavat näkemykset Yleisradion (YLE) televisiokanavien ja Areenan uudistuksesta.

FiCom ymmärtää YLE:n kanava- ja Areena-uudistuksen taustalla olevat seikat. AV-sisältöjen kulutus on voimakkaassa muutoksessa ja on perusteltua vastata katsojien kysynnän muutokseen. Muutoksen yhteydessä on syytä arvioida YLEn asema ja yhtiön toiminnan vaikutus Suomen AV-markkinoihin ja siellä vallitsevaan kilpailuun.

Pääviestit

  • Uudistus liittyy AV-sisältöjen kuluttamisen suureen muutokseen ja FiCom ymmärtää suunnitellun muutoksen taustalla olevat tekijät.
  • Suomessa hieman yli puolet kotitalouksista ottaa televisiolähetyksensä vastaan kaapeliverkon kautta.
  • Yleisradion tulee toiminnallaan edistää koko suomalaisen media-alan toimintaa tukevia käytäntöjä ja rakenteita.
  • Kaapeliverkon osalta tietoyhteiskuntakaaressa säädetty siirtovelvoite muodostaa merkittävän markkinahäiriön; Yleisradion kanavien jakelun pitäisi kaikissa kanavissa perustua normaaleihin jakelusopimuksiin.
  • Yleisradion tulee laissa säädettyä erityistehtävää toteuttavana, hyvin resursoituna toimijana huolehtia oikeuksien kattavasta hankkimisesta niin kaikkien sisältöjen kuin jakelukanavienkin ja -alustojen osalta.
  • Yleisradion tulee toimia kaikkien palvelujensa jakelun osalta markkinoilla neutraalisti ostajan roolissa ja tarjota jakelukumppaneilleen samat Areenan toiminnallisuudet kuin sen omassakin palvelussa. Lisäksi Yleisradion tulisi avata Areenan rajapinnat jakelukumppaneilleen.

Kilpailuoikeudelliset kysymykset

1. TV-lähetykset: YLE:n palvelujen jakelun tulee aina perustua sopimuksiin

YLE:n omassa arviossa on keskitytty arvioimaan kanavamuutosta ainoastaan maanpäällisen televisioverkon kannalta. Hieman yli puolet Suomen kotitalouksista ottaa televisiolähetyksensä vastaan kaapeliverkon kautta (FiComin tietojen mukaan kaapeli- ja IPTV-liittymiä oli yhteensä 1,7 miljoonaa v. 2015, Finnpanelin tietojen mukaan v. 2015 TV-talouksista 59 %:lla vastaanottotapana oli kaapeli, IPTV tai satelliitti, maanpäällinen verkko 39 %:lla TV-talouksista).

YLE:n omassa arviossa käsitellään kanavauudistuksen vaikutuksia ainoastaan antenniverkon kannalta, joissa jakelu on järjestetty markkinaehtoisin sopimuksin. Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 227 § tarkoitettu kaapeliverkkojen siirtovelvoite on merkittävä poikkeus televisiolähetysten jakelumarkkinan toimintaan. Säännös velvoittaa kaapeli- ja IPTV-verkkojen haltijat jakamaan omissa verkoissaan Yleisradion julkisen palvelun ohjelmistot sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalveluineen ilman korvausta. Vuoden 2015 kesäkuussa tuli voimaan tekijänoikeuslain 25 i §:n muutos, jonka mukaan tekijällä on oikeus korvaukseen pykälässä tarkoitetusta edelleen lähettämisestä, jos korvausta ei ole maksettu lähetysoikeuksien hankinnan yhteydessä. Säännöksen käytännön soveltamisesta ei ole tässä vaiheessa vielä selvyyttä, mutta on hyvin todennäköistä, että esimerkiksi yhteisantenniverkoissa olevissa talouksissa joudutaan maksamaan erillisistä tekijänoikeuskorvauksesta johtuvia ylimääräisiä maksuja YLE:n ohjelmistojen vastaanottamisesta, ellei YLE ole näitä oikeuksia selvittänyt. Tämä johtuu siitä, että tapauksessa KKO 1998:155 yhteisantenniverkossa tapahtuva ohjelmien jakelu katsottiin tekijänoikeuslaissa tarkoitetuksi edelleen lähettämiseksi.

Siirtovelvoite ja siihen liittyvä, alkuperäiseen lähettämisen korvauksen kanssa rinnakkainen ja näin kaksinkertainen oikeus korvaukseen muodostaa merkittävän häiriön televisiolähetysten jakelumarkkinoille. Kaavailtu kanavamuutos on kaapeliverkkojen haltijoiden kannalta positiivinen, koska siirtovelvoitteen piirissä olevien ohjelmistojen määrä - ja kaapeliverkkojen omistajille asetetun velvoitteen rasittavuus - vähenee. Tästä huolimatta tilanne on pyrittävä ensi sijassa oikaisemaan kumoamalla tietoyhteiskuntakaaresta siirtovelvoitesäännös tarpeettomana.

Kaapeliverkossa lähettäminen ei poikkea antenniverkosta toiminnallisesti muuten kuin siten, että myös antenniverkossa signaali kulkee (ensin) johtimitse ja sitten vain osan matkaa antenniverkossa ilmassa. YLE on ostanut myös maanpäällisen lähetysverkon jakelupalvelut kolmannelta osapuolelta jo useiden vuosien ajan. Kestävää perustetta eri lähetysmuotojen erilaiselle kohtelulle ei ole.

Sisältöjen jakelussa YLE:n on toimittava kilpailuneutraalisti siten, että se hankkii julkisen palvelun tehtävänsä täyttämiseksi tarvittavat ohjelmistojen jakelupalvelut jakelupalveluja tarjoavilta toimijoilta normaalein kaupallisin ehdoin. YLE ei voi käyttää asemaansa ja resurssejaan siten, että se pyrkisi hankkimaan itselleen erityisiä etuja esimerkiksi jakelun laadun suhteen, jotka poikkeavat muiden toimialan yritysten vaatimasta tasosta ilman perusteltua syytä. Perustellut poikkeukset YLEn osalta alalla yleisesti noudatetuista ehdoista ja käytännöistä liittyvät lähinnä jakelun maantieteelliseen kattavuuteen.

YLEn on selvitettävä oikeudet kaikkiin jakelukanaviin

Vaikka sääntely kohtelee eri lähetystekniikoita eri tavalla sekä sopimusvapauden että tekijänoikeuskorvausten osalta, on kilpailuneutraliteetin kannalta tärkeää, että Yleisradio hankkii ohjelmiin oikeudet yhtäläisesti ja kattavasti kaikkien sisältöjen ja käytettävien lähetystekniikoiden osalta. Tällöin vältytään siltä tilanteelta, että osa kotitalouksista tai lähetyksiä jakelevista yrityksistä joutuisi eriarvoiseen asemaan.

2. Audiovisuaalinen sisältö internetissä

AV-sisältöjen kulutus on voimakkaassa muutoksessa katselun siirtyessä erityisistä tv:n jakeluverkoista ja lineaarisista lähetyksistä tilauspohjaiseksi, internetin palveluissa tapahtuvaksi katsomiseksi. Muutos on suuri ja on tärkeää, että YLE:n toimenpiteet edistävät koko suomalaisen AV-alan kehitystä ja sellaisten rakenteiden syntyä, jotka edesauttavat myös kaupallisen AV-alan kasvua ja kehitystä.

Sisältöjen jakelussa YLE:n on toimittava kilpailuneutraalisti siten, että se hankkii julkisen palvelun tehtävänsä täyttämiseksi tarvittavat ohjelmistojen jakelupalvelut jakelupalveluja tarjoavilta toimijoilta normaalein kaupallisin ehdoin. YLE ei voi käyttää asemaansa ja resurssejaan siten, että se pyrkisi hankkimaan itselleen erityisiä etuja esimerkiksi jakelun laadun suhteen.

YLE:n tarjonnan painopisteen siirtäminen nykyistä voimakkaammin Areena-palveluun ei saa johtaa tilanteeseen, jossa YLE kohdistaa merkittäviä kehityspanoksia Areenaan seurauksin, että kaupalliset toimijat menettävät omista palveluistaan katsojia YLEn palveluun.

YLE:n Areena-palvelua jaellaan katsojille myös osana esimerkiksi operaattoreiden viihdepalveluja (jakelukumppanuus). Operaattoreiden palvelut ovat luontevia solmukohtia, jotka yhdistävät kaupallisen ja julkisen palvelun sisällöt yhteen helppokäyttöiseen käyttöliittymään. Operaattoreiden palvelut muodostavat luontevan kasvualustan maksullisille kaupallisille sisällöille ja tätä kautta olennaisen edellytyksen koko suomalaisen AV-alan markkinaehtoiselle kasvulle. Koska Yleisradion sisällöt ovat kuluttajien keskuudessa suosittuja, on tärkeää että YLE:n julkisen palvelun sisällöt ovat saatavilla näihin palveluihin samoin ehdoin ja samanlaisina kuin YLE:n omaan Areena-palveluun. Neutraalin kilpailun takaamiseksi YLE Areenaa tulee kehittää ja sisältöjä tarjota siten, että kaikki toiminnallisuudet, jotka tuodaan YLE:n ylläpitämään Areena-palveluun, tulee tuoda viipymättä myös jakelukumppaneille tarjottavaan versioon. YLE:n tulee tarjota Areenan kautta saatavia sisältöjä avoimin rajapinnoin, jotta sisällöt saadaan yhdistettyä tarkoituksenmukaisesti jakelukumppanien palvelujen kaikkiin toiminnallisuuksiin, kuten haku- ja muihin toimintoihin.

YLE:n selvitettävä oikeudet kaikkiin sisältöihin ja jakelualustoihin

Myös internetissä tarjottavien palvelujen osalta on kilpailuneutraliteetin kannalta erittäin tärkeää, että Yleisradio hankkii ohjelmiin oikeudet yhtäläisesti ja kattavasti kaikkien sisältöjen ja jakelualustojen osalta siten, että kaikki YLE:n omassa palvelussa tarjottavat toiminnallisuudet ovat tarjottavissa myös jakelukumppaneille.

Julkisen palvelun tehtävä

Lähetysten saatavuus: TV-lähetysten jakelu

YLE:n omassa arviossa käsitellään kanavauudistuksen vaikutuksia ainoastaan antenniverkon kannalta, joissa jakelu on järjestetty markkinaehtoisin sopimuksin. Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 227 § tarkoitettu kaapeliverkkojen siirtovelvoite on merkittävä poikkeus televisiolähetysten jakelumarkkinan toimintaan. Säännös velvoittaa kaapeli- ja IPTV-verkkojen haltijat jakamaan omissa verkoissaan Yleisradion julkisen palvelun ohjelmistot sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalveluineen ilman korvausta. Vuoden 2015 kesäkuussa tuli voimaan tekijänoikeuslain 25 i § muutos, jonka mukaan tekijällä on oikeus korvaukseen pykälässä tarkoitetusta edelleen lähettämisestä, jos korvausta ei ole maksettu lähetysoikeuksien hankinnan yhteydessä.

On hyvin todennäköistä, että esimerkiksi yhteisantenniverkoissa olevissa talouksissa joudutaan maksamaan erillisistä tekijänoikeuskorvauksesta johtuvia ylimääräisiä maksuja YLE:n ohjelmistojen vastaanottamisesta, ellei YLE ole näitä oikeuksia selvittänyt. Tämä johtuu siitä, että tapauksessa KKO 1998:155 yhteisantenniverkossa tapahtuva ohjelmien jakelu katsottiin tekijänoikeuslaissa tarkoitetuksi edelleen lähettämiseksi.

Yleisradion tulee julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi hankkia ohjelmiin oikeudet yhtäläisesti ja kattavasti kaikkien sisältöjen ja käytettävien lähetystekniikoiden osalta. Tällöin vältytään siltä tilanteelta, että osa kotitalouksista joutuisi ylimääräisten tekijänoikeusmaksujen vuoksi eriarvoiseen asemaan.

Lähetysten saatavuus: AV-sisällöt internetissä

AV-sisältöjen kulutus on voimakkaassa muutoksessa katselun siirtyessä erityisistä tv:n jakeluverkoista ja lineaarisista lähetyksistä tilauspohjaiseksi, internetin palveluissa tapahtuvaksi katsomiseksi. YLE:n Areena-palvelua jaellaan katsojille myös osana esimerkiksi operaattoreiden viihdepalveluja (jakelukumppanuus). Operaattoreiden palvelut ovat luontevia solmukohtia, jotka yhdistävät kaupallisen ja julkisen palvelun sisällöt yhteen helppokäyttöiseen käyttöliittymään.

Yleisradiosta annetun lain 7 §:n mukaan yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. On tärkeää, että YLE mainitun lainkohdan perusteella huolehtii tehtävän täyttämisestä siten, että julkisen palvelun sisällöt ovat yhtäläisesti myös niiden katsojien katsottavissa, jotka katsovat sisältöjä jonkin jakelukumppanin palvelusta. Tämä edellyttää sitä, että YLE hankkii tehtävänsä täyttämiseksi kaikkiin sisältöihin kaikki tarvittavat oikeudet siten, että kaikki YLEn omassa palvelussa tarjottavat toiminnallisuudet ovat tarjottavissa myös jakelukumppaneille siten, että YLEn palveluja voidaan tarjota katsojille yhtäläisin ehdoin YLEn itse toteuttamaan palveluun verrattuna.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


6.10.2016

Jääkö Suomi roaming-uudistuksen maksumieheksi?

 

Meillä Suomessa on asiat hyvin. Telealan kilpailu toimii, harvaan asutun maamme huippunopeisiin verkkoihin investoidaan Hangosta Utsjoelle, kuluttajat saavat nauttia maailman edullisimmista hinnoista ja rajattomista datapaketeista. Suomessa ei ole tarvinnut käyttää aikaa ilmaisen wi-fin etsintään, vaan dataa voi surutta pitää päällä koko ajan.

 

Suomi on tähän asti ollut datakäytön ulkoilmalaboratorio, jonka päälle on syntynyt aivan omanlainen ekosysteemi. Ei ihme, että Suomeen on saatu hyvää pöhinää ja uudenlaista yrittelijäisyyttä. Moni kotimainen startup haluaa mobiilipalveluillaan helpottaa ja ilostuttaa tavallisen ihmisen arkea.

Tummia pilviä on kuitenkin näkyvissä. EU:n esitys verkkovierailumaksuista luopumiseksi ensi kesään mennessä on erittäin kannatettava, esityksen toteutus vaan on Suomen kannalta kehno. Esitys on tehty yksioikoisesti Brysselistä käsin, huomioimatta lainkaan kansallisten markkinoiden erityispiirteitä.

Esityksessä edetään EU:n hitaimman mukaan eikä huomioida lainkaan edistyksellistä tietoyhteiskuntakehitystä tai EU-alueen valtavia eroja mobiilipalveluiden tarjonnassa ja datan käytössä Euroopan pohjoisimmalla reunalla verrattuna etelään.

Suomessa maailman parhaat verkot ja edulliset hinnat ruokkivat sovellusten käyttöä niin arjessa kuin työssä. Tutkimusyritys Tefficient kertoi aiemmin tänä vuonna, että DNA:n asiakkaat käyttivät eniten mobiilidataa maailmassa vuonna 2015. Kesällä DNA:n matkaviestinverkon liikenne ylitti kiinteän laajakaistaverkon liikennemäärän. Datan kasvulle ei näy loppua.

Tätä kirjoitettaessa ollaan keskellä tulevan roaming-sääntelyn valmistelua, johon myös suomalaiset virkamiehet, poliitikot ja toimialan edustajat ovat aktiivisesti osallistuneet. Paljon on kuitenkin vielä tehtävissä, jotta Suomen erityisolosuhdetta ymmärrettäisiin Brysselissä paremmin. Jo kesällä Pohjoismaat ja Baltia saivat 12 samanmielistä EU-maata tukemaan alhaisempia tukkumaksuja, näiden maiden joukossa mukana mm. UK, Romania, Puola ja Belgia. Niin suomalaiset virkamiehet kuin useat Brysselissä vaikuttavat suomalaiset ovat ymmärtäneet tilanteen vakavuuden. Lopputulos riippunee siitä, kuinka hyvin saamme kaikki yhdessä viestittyä erityistarpeemme Brysselin päätöksentekijöille tässä monitahoisessa asiassa.

Esitys vaatii vielä ainakin kolme muutosta: 1) säännellyt tukkuhinnat tulisi saada lähelle nollaa, 2) komission ns. kohtuullisen käytön esitykseen tulisi saada poikkeus ja rajattomien datapakettien roaming Suomesta matkustettaessa tulisi rajoittaa EU:n keskiarvokäyttöön ja 3) operaattori voisi saada viranomaiselta ennakollisesti luvan olla soveltamatta Rome Like at Home -sääntelyä, jos voisi osoittaa, että sillä on negatiivisia vaikutuksia kansalliseen markkinaa

Jukka Leinonen on DNA Oyj:n toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen puheenjohtaja.


5.10.2016

Sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistaminen

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa komission esityksistä sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Sääntelyn tavoitteet ovat monelta osin kannatettavia.
  • Sääntelyä tulisi huomattavasti selkeyttää, keventää ja yksinkertaistaa, koska useat säännökset ovat erittäin monimutkaisia, raskaita ja byrokraattisia.
  • Sääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana ja säännellä vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista.
  • FiCom ei kannata komission toimivallan kasvattamista ja keskittämistä, koska se heikentää kansallisten markkinoiden erityispiirteiden huomioimista.
  • Sääntely kohdistuu edelleen merkittäviltä osin yksinomaan perinteisiin teleyrityksiin, mikä ei toteuta level playing field -tavoitetta.
  • Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely säilyy pääosin kansallisella tasolla.
  • Yleispalvelun sääntelyn keventäminen on kannatettavaa, mutta ehdotus edullisten palveluiden takaamisesta on subsidiariteettiperiaatteen vastainen.

Yleistä

EU-komission syyskuussa antama ehdotus sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi perustuu komission toukokuussa 2015 julkaisemaan digitalisia sisämarkkinoita koskevaan Digital Single Market -strategiaan, jossa yhtenä kuudestatoista toimenpiteestä on nykyisten televiestintäsääntöjen uudistaminen.

Hyvänä ja tarkoituksenmukaisena voidaan pitää sitä, että aikanaan jo voimaan tullessaan vanhentunutta sääntelyä uudistetaan. Ehdotuksessa on hyviä puolia, mutta vastapainoksi siinä on myös runsaasti kehitettävää ja parannettavaa. Hyvää on, että sääntelyinstrumenttina on jatkossakin direktiivi, mikä mahdollistaa enemmän joustavuutta muun muassa markkinoiden kansallisten eroavaisuuksien huomioimisessa. Lisäksi positiivisena voidaan pitää sitä, että ehdotus yhdistää aiemmat neljä direktiiviä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ehdotuksen tavoitteita muun muassa kilpailun edistämiseksi ja huippunopean laajakaistan saatavuuden lisäämiseksi voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavina. Tavoitteiden saavuttamiseksi esitetyt sääntelykeinot vaikuttavat kuitenkin monelta osin erittäin raskailta, byrokraattisilta ja monimutkaisilta. Kokonaisuutta arvioitaessa uudistuksesta valitettavasti jäävät puuttumaan rohkeus, edistyksellisyys ja tulevaisuuden visiointi.

Lähestymistapana ovat "näin on ennenkin tehty" -periaate ja varovaisuus. Tämä näkyy esityksen rakenteesta, sillä se pohjautuu vanhaan sääntelyyn, jossa teleyrityksiin kohdistuva sääntely tuntuu monessa suhteessa jatkuvan entisellään, ja lisäksi siihen olisi tulossa vielä uutta, osin hyvin yksityiskohtaista lisäsääntelyä.

Aiempien sääntelyehdotusten kanssa sama tematiikka EU-komission vallan kasvattamisesta ja keskittämisestä on edelleen vahvasti läsnä. Tämä käy ilmi esimerkiksi taajuuksia ja käyttöoikeuksia koskevista ehdotuksista ja komission veto-oikeuksien laajentamisesta. REFIT ja sääntelyn keventäminen eivät ole ehdotuksen keskiössä, ja tämä ei edistä telesektorin suomalaista normienpurkutavoitetta. Suomessa on millä tahansa mittarilla mitattuna tarjolla edullisia, kattavia ja laadukkaita viestintäpalveluita, eikä tätä tilannetta tulisi heikentää EU-tasoisella sääntelyllä. Tästä syystä kansallisten markkinoiden parempi huomioiminen tulisi olla asian jatkovalmistelun keskiössä. Kunkin maan viranomaiselle tulisi myös antaa mahdollisuus arvioida kansallisten markkinoiden tilannetta ja sen erityispiirteitä sen sijaan, että valtaa ja päätöksentekoa esitetään keskitettäväksi Brysseliin.

Punaisena lankana asian jatkovalmistelussa tulisi olla se, että sääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana ja säännellä vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista. Lisäksi sääntelyn tulisi olla mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista.

FiComin lausunto koskee lähinnä lausuntopyynnön 1. kohtaa (telecom-direktiivi). Seuraavaksi lausunnossa kommentoidaan yleisellä tasolla keskeisempiä asiakokonaisuuksia:

Access-sääntely

FiCom pitää positiivisena sitä, että ehdotuksessa pyritään luomaan kannustimia nopeiden verkkojen investointeihin. Muun muassa yhteisinvestointeja koskevat ehdotukset ja niihin liittyvät sääntelykevennykset tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Toisaalta investointisuunnitelmia koskevat kartoitus- ja velvoite-ehdotukset ovat hyvin monimutkaisia ja luovat tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa. Komission valtuuksia tulisi keventää muun muassa markkina-analyysin ja HMV -veto-oikeuksien osalta.

Kansallisten markkinoiden erityspiirteet ja -tilanteet tulisi selkeästi huomioida sääntelyssä ja antaa kansalliselle viranomaiselle edellytykset näiden huomioimiselle. Kansallisia markkinoita koskevan toimivallan siirtoa komissiolle ja BERECille ei pidetä kannatettava.

Muutama artiklatasoinen huomio:

Lisäbyrokratiaa ja hallinnollista taakkaa tulisi ehdottomasti välttää, esimerkkinä artiklan 20 mukaiset tietojen toimittamisvelvollisuudet muun muassa BERECille ja muille toimivaltaisille viranomaisille. Myös artiklan 22 mukaisia investointisuunnitelmien tutkimuksia voidaan pitää byrokraattisena mallina, joka ei käytännössä päädy haluttuun lopputulokseen. Ei ole tarpeellista eikä mielekästä säännellä direktiivitasolla sitä, millaisia tietoja kansallisten regulaattorien tulisi kerätä.

Erityisen vahingollinen ja käytännölle vieras on artiklaan sisältyvä velvollisuus kerätä sitovia tietoja suunnitelluista investoinneista 3 vuoden ajanjaksolle siten, että suunnitelmasta poikkeaminen (tietojen mahdollinen puutteellisuus tai virheellisyys) voi johtaa sanktioihin. Investoinnit ja investointikohteiden valinta tulisi voida tehdä kysyntäperusteisesti ja suunnitelmia tulisi voida olla mahdollista muuttaa tarpeen vaatiessa ilman pelkoa sanktioista. Ylipäätään ehdotettu malli ei lisää investointeja nopeisiin verkkoihin, vaan ainoastaan jäykistää ja vähentää investointeja vastoin direktiiviluonnoksen tavoitteita. Kyselyiden perusteella ei myöskään saataisi todellista tilannekuvaa, koska sanktioiden uhka johtaisi operaattorit ilmoittamaan vain täysin varmat investoinnit. Investoinnit ja investointikohteet ovat myös teleyritysten liikesalaisuuksia, joita ei pidä viranomaisen kautta julkistaa kolmeksi seuraavaksi vuodeksi.

Puheen terminointihinnoittelussa tulisi pyrkiä nykyisen monimutkaisen ja suuria kustannuksia aiheuttavan kustannuslaskentamallin korvaamiseen. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että terminointimarkkinoihin tulee ensi vaiheessa soveltaa HMV-analyysiä, jossa vähittäismarkkinoiden kilpailutilanne on ratkaiseva sääntelytarpeen laukaiseva tekijä. Yksinkertaistakaan terminointihinnan sääntelymallia ei tule käyttää, jos markkinoilla ei ole ongelmia. Koska nyt esitettyä mallia sovelletaan käytännössä vasta 2020-luvulla ja markkinakehitys johtaa entistä suurempaan puhepalvelujen korvattavuuteen ja kilpailun lisääntymiseen, ei ehdotetun kaltaista hyvin monimutkaista sääntelymallia tulisi hyväksyä. Siinä jokaisen jäsenmaan tulisi selvittää komission nykyisen suosituksen mukaisella laskentamallilla kansalliset terminointikustannukset. Tämän lisäksi komissio määrittäisi EU-terminointihinnan, jolle olisi vielä tämän lisäksi säädetty hintakatot, jota ei voisi ylittää.

Ehdotus yhteisinvestoinneista (74 art) on lähtökohtaisesti kannatettava ajatus, jolla pyritään kannustamaan investointeihin ja edistämään verkkojen rakentamista. Tämäkin ehdotus on kuitenkin turhan monimutkainen, ja sitä tulisi yksinkertaistaa jatkovalmistelussa. Lisäksi jatkovalmistelussa tulisi pohtia sen suhdetta muun muassa HMV-alueisiin.

Vain tukkumarkkinoilla toimivaa HMV-verkkoyritystä koskevaa ehdotusta (77 art) voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavana.

Taajuudet

Taajuushallinnon harmonisoinnin tavoitteet, jotka edistävät langattoman laajakaistan käyttämien taajuuksien samanaikaista käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa ja taajuuskoordinaatioita jäsenvaltioiden rajoilla, ovat kannatettavia. Myös taajuuksien tehokasta käyttöä koskevat ehdotukset ja lisenssien myöntäminen vähintään 25 vuodeksi ovat kannatettavia.

Taajuuksia koskevaa sääntelyä ja taajuushallintoa ehdotetaan tässäkin uudistuksessa keskitettäväksi enenevissä määrin komissiolle ja/tai BERECille, mitä ei ole pidettävä yleisesti kannatettavana ja tarkoituksenmukaisena. Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely säilyy pääosin kansallisella tasolla.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että merkittävää matkaviestintoimintaa ei voi perustaa taajuuksille, jotka ovat muussa kuin yhdelle toimijalle osoitetussa käytössä. Tällaisissa yhteishallinto/-käyttötilanteissa häiriöriskit ovat liian suuria, millä on suoria heijastusvaikutuksia palveluiden laatuun.

Rajat ylittäviä toimilupia koskevaa ehdotusta (art 37) voidaan pitää tarpeettomana, koska nykyinen sääntely ei estä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Myös roaming-vähittäismaksujen poistuminen kesällä 2017 puoltaa sääntelyn tarpeettomuutta.

Yleispalvelu

FiCom kannattaa yleispalvelusäännösten keventämistä. Viestintäpalveluiden tarjonta kaikille on tärkeää. Suomessa siinä on onnistuttu, eikä näiden palveluiden saatavuudessa ole ongelmia. Komission ehdottama malli edullisten palveluiden takaamisesta ja saatavuudesta on suomalaiselle yhteiskunnalle täysin vieras. Peruspalveluiden (asunto, ruoka, energia, sähkö, puhelin) saamiseksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on oma sosiaaliturvaan perustuva järjestelmänsä. Yhdelle toimialalle ei mitään perusteita ja tarpeita luoda esitetyn kaltaista täysin uutta, hallinnollisesti hyvin raskasta mekanismia.

Ehdotus on myös subsidiariteettiperiaatteen vastainen, koska esimerkiksi vähävaraisille palveluiden saatavuus voidaan kansallisesti hoitaa tehokkaammin ja kevyemmin jo voimassa olevilla toimenpiteillä ilman uusia sääntely- ja hallintomekanismeja. Yleispalvelusääntelylle ei ole tarvetta, koska perusviestintäpalveluiden saatavuus on kaupallisen tarjonnan perusteella toteutunut, joten sääntely tulisi poistaa kokonaan.

Palvelut ja loppukäyttäjät

FiCom kannattaa erityissääntelyn keventämistä ja vähintään sellaisilta osin missä voidaan soveltaa yleissääntelyä. Tältä osin siirtyminen kohti yleistä kuluttajansuojalakia vastaa myös esityksen tavoitetta kevyemmästä erityissääntelystä. Tämä vastaa myös tasapuolisen sääntelyn tavoitetta, koska toimijoita tulee kohdella yhdenmukaisesti riippumatta palvelun toteutustavasta.

Valitettavasti sääntely kohdistuu edelleen yksinomaan perinteisiin teleyrityksiin, joten sääntelyn tasapuolisuus ei ole toteutumassa. Tällainen lähestymistapa kuvaa hyvin esityksen monelta osin vanhaa sääntelymallia. Lisäksi erittäin epätoivottavana voidaan pitää sitä, että direktiivin tasolla annetaan uusia detaljitason säännöksiä muun muassa sopimuksen sisältövaatimuksista, varsinkin jos niistä säädetään yleisessä kuluttajansuojassa. DSM:n tavoitteiden mukaisena ei voi pitää sitä, että palvelun muuttuessa yhdistetyissä tuote- ja palvelukonsepteissa syntyisi asiakkaalle irtisanomisoikeus koko paketin osalta (art 100). Esimerkiksi myyjästä riippumattomaista syistä yhden tv-ohjelman lähetysoikeuden päättyminen oikeuttaisi irtisanomaan viihde- ja laajakaistapalvelun sekä päätelaitteen. Myös erityisten lomakkeiden (art 95) vaatimusta sopimusten osana voidaan pitää suomalaiselle oikeusjärjestykselle vieraana ja byrokraattisena.

Yli kahden vuoden sopimusta koskeva ehdotus on kannatettava, koska se vastaa osaltaan nopeiden yhteyksien investointikannustimiin, joissa kysyntä ja sen lisääminen on keskeisin osatekijä. Kannatettavaa on myös ehdotus (art 98) siitä, että loppukäyttäjällä ei ole irtisanomisoikeutta tilanteessa, jossa teleyritys joutuu tekemään välttämättömiä muutoksia sopimusehtoihin lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen takia. Esitys vastaa myös FiComin jo pidemmän aikaa esittämiä muutosehdotuksia.

Hallinto

Kansallisen sääntelyviranomaisen markkinatuntemus on parempi kuin komission tai BERECin. Suomen muista maista poikkeavaa markkinarakennetta kiinteässä verkossa ei ole ymmärretty eikä sääntelyn harmonisointia näillä markkinoilla ole mahdollista saavuttaa. Uhkana on, että BEREC ja komissio jatkossakin päättäisivät estää Suomen markkinoille oikeat sääntelyratkaisut siksi, että ne eivät sovellu muiden EU-maiden tilanteeseen.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

5.10.2016

Euroopasta digitaalinen ulkomuseo?

Euroopan komissio julkaisi syyskuun alussa ehdotuksensa tekijänoikeuspaketiksi, tarkemmin sanottuna neljä säädösehdotusta, joiden on määrä päivittää EU:n tekijänoikeussääntely digitaaliaikaan - kuten Digital Single Market -strategiassa luvattiin.

Rajat ylittävät lähetykset ja AV-sisältöjen saatavuus

Eurooppalaisen televisiomarkkinan kehittäminen on tähän asti perustunut alkuperämaaperiaatteeseen. Sen mukaisesti televisiopalveluiden tarjoajaan ja lähetystoiminnan tekijänoikeuksien selvittämiseen sovelletaan vain sen jäsenvaltion lakia, johon toimija on sijoittunut.

Komission ehdotuksessa alkuperämaaperiaatetta on laajennettu satelliittitekniikasta lineaarisiin verkkolähetyksiin ja niihin liittyviin, YLE Areenan kaltaisiin catch-up- ja muihin lisäpalveluihin. Ehdotus on sikäli rajoittunut, että se on kytketty edelleen aikataulun mukaisiin lähetyksiin, kun jo nyt sisältöjä tehdään paljon suoraan verkossa toimiviin tilauspalveluihin.

Alkuperämaaperiaatteen laaja soveltaminen olisi tukenut toimintamallia, jossa tekijänoikeudet olisi voitu selvittää kerralla usean jäsenvaltion ja kaikkien jakelutapojen osalta.

Tekijänoikeuspaketissa olivat harkittavana myös toimet eurooppalaisten AV-teosten saatavuuden edistämiseksi, mutta siltä osin ehdotus typistyi jäsenvaltioille asetettavaan neuvontavelvoitteeseen. Keväällä annetussa AV-direktiivin uudistusehdotuksessa ehdotettiin eurooppalaisille tilausvideopalveluille vielä merkittävää lisäsääntelyä alaikäisten suojaamiseksi ja kiintiöitä eurooppalaisten teosten edistämiseksi. Ehdotukset eivät anna eurooppalaisille AV-palveluille lisävauhtia digiloikkaan, pikemminkin päinvastoin.

Välittäjän vastuu ja kustantajien oma tekijänoikeus - herkkä tasapaino järkkyy

Sisällöistä käytävään keskusteluun on musiikkialalta nostettu niin sanottu arvokuilun käsite, jolla on pyritty osoittamaan tiettyjen käyttöyhteyksien tekijänoikeuskorvausten alhainen taso. Komissio on tarttunut tähän huoleen ja ehdottaa nyt merkittäville sisältöalustoille, kuten YouTubelle velvoitetta luoda toimintatavat luvattomien sisältöjen poistamiseksi. Ehdotus on periaatteellisesti merkittävä puuttuminen välittäjän vastuuvapauteen.

Lisäksi komissio ehdottaa lehtien kustantajille uutta 20 vuoden omaa tekijänoikeutta helpottaakseen niiden neuvotteluasemaa verkossa toimivien uutisaggregaattoreiden kanssa.

Rajoitukset rajoittuneita - kansanperintö kuitenkin turvassa

Komission ehdotus tuo eurooppalaiseen sääntelyyn myös sellaisia uusia tekijänoikeuden rajoituksia, joilla edistetään digitaalisen ajan tekniikoita ja palveluja. Näistä datanlouhintaa edistävä säännös on valitettavasti rajoitettu vain voittoa tavoittelemattomiin tutkimuslaitoksiin. Digitaalista opetustoimintaa palveleva rajoitus sen sijaan vaikuttaa lupaavalta, mutta koko pakettia leimaavasti eniten ruutia on käytetty kansanperinnön digitalisointiin.

Mikä on tekijänoikeuspaketin merkitys digitaalisen sisämarkkinan kannalta?

Ehdotuksien oli määrä vauhdittaa eurooppalainen sisältömarkkina digitaaliselle kasvu-uralle. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, että on käytetty vanhakantaisia keinoja: lisääntyvää yksityiskohtaista sääntelyä ja jopa kiintiöitä.

Tekijänoikeus on varsin voimakas työkalu vanhojen toimintatapojen suojaamiseksi. Kustantajien tekijänoikeudesta on hyvinkin negatiivisia kokemuksia esimerkiksi Saksassa, mutta Brysselistä tihkuneiden tietojen mukaan odotukset on rakennettu siten, että koko EU:n mittakaavassa tavoite, eli kustannusalan auttaminen on toteutettavissa. Erityisen huolestuttavia ovat esitykset, jotka lisäävät välittäjien, tässä tapauksessa sisältöalustojen, kuten YouTuben vastuuta sisällöistä. Välittäjien vastuuvapautta heikentävät esitykset uhkaavat jäädyttää eurooppalaisten internet-palvelujen kehityksen lisääntyvien oikeudellisten riskien vuoksi.

Digitaalisella markkinalla kilpailu on kansainvälistä ja esimerkiksi USA:ssa AV-teosten tekijänoikeudet ovat paljon Eurooppaa helpommin selvitettävissä. Jos EU-alueelle ei pystytä rakentamaan sisältö- ja uusille verkkopalveluille selkeää toimintaympäristöä, on eurooppalaisten toimijoiden vaikeaa menestyä globaalissa kilpailussa - tällöin merkittävimmäksi uudistukseksi jää pieteetillä valmisteltu kansanperinnön digitalisointi.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


5.10.2016

Telecom-sääntelyehdotus − keisarin uudet vaatteet?

EU-komission syyskuussa antama ehdotus sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi perustuu komission toukokuussa 2015 julkaisemaan digitalisia sisämarkkinoita koskevaan Digital Single Market -strategiaan, jossa yhtenä kuudestatoista toimenpiteestä on nykyisten televiestintäsääntöjen uudistaminen.

Hyvänä ja tarkoituksenmukaisena voidaan pitää sitä, että aikanaan jo voimaan tulleessaan vanhentunutta sääntelyä uudistetaan. Ehdotuksessa on hyviä puolia, mutta vastapainoksi siinä on myös runsaasti kehitettävää ja parannettavaa. Hyvää on, että sääntelyinstrumenttina on jatkossakin direktiivi, mikä mahdollistaa enemmän joustavuutta muun muassa markkinoiden kansallisten eroavaisuuksien huomioimisessa.

Lisäksi positiivisena voidaan pitää sitä, että ehdotus yhdistää aiemmat neljä direktiiviä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ehdotuksen tavoitteita muun muassa kilpailun edistämiseksi ja huippunopean laajakaistan saatavuuden lisäämiseksi voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavina. Tavoitteiden saavuttamiseksi esitetyt sääntelykeinot vaikuttavat kuitenkin monelta osin erittäin raskailta, byrokraattisilta ja monimutkaisilta. Kokonaisuutta arvioitaessa uudistuksesta valitettavasti jäävät puuttumaan rohkeus, edelläkävijyys ja tulevaisuuden visiointi.

Lähestymistapana ovat "näin on ennenkin tehty" -periaate ja varovaisuus. Tämä näkyy esityksen rakenteesta, sillä se pohjautuu vanhaan sääntelyyn, josta on säilytetty paljon, muutettu sitä hieman ja liimattu päälle uutta, osin hyvin yksityiskohtaista lisäsääntelyä. Esimerkkinä telepalveluiden saatavuuden takaaminen vähävaraisille: suomalaisessa yhteiskunnassa on täysin vierasta, että yhden kaupallisen toimialan − teleyritysten − tulisi tarjota erityishinnoiteltuja palveluita erityisryhmille. Eihän ruokaakaan myydä eri hinnoilla eri asiakkaille näiden tulotason tai varallisuuden perusteella, vaan pohjoismaisessa yhteiskuntamallissa lähestymistapa on tämän kaltaisissa asioissa erilainen.

Komission esityksessä teleyrityksiin kohdistuva sääntely tuntuu monessa suhteessa siis jatkuvan entisellään, ja joiltakin osin siihen olisi tulossa vielä lisäsääntelyä.

Ehdotus ei edistä suomalaisia normienpurkutavoitteita

Aiempien sääntelyehdotusten kanssa sama tematiikka EU-komission vallan kasvattamisesta ja keskittämisestä on edelleen vahvasti läsnä. Tämä käy ilmi esimerkiksi taajuuksia ja käyttöoikeuksia koskevista ehdotuksista. REFIT (Regulatory Fitness and Performance) -periaate ja sääntelyn keventäminen eivät ole komission ehdotuksen keskiössä eikä se tältä osin edistä suomalaisia normienpurkutavoitteita.

Suomessa on millä tahansa mittarilla mitattuna tarjolla edullisia, kattavia ja laadukkaita viestintäpalveluita, eikä tätä tilannetta tulisi heikentää EU-tasoisella sääntelyllä. Tästä syystä kansallisten markkinoiden erityispiirteet tulisi huomioida asian jatkovalmistelussa voimakkaasti. Kunkin maan viranomaiselle tulisi myös antaa mahdollisuus arvioida kansallisten markkinoiden tilannetta ja sen erityispiirteitä sen sijaan, että valtaa ja päätöksentekoa esitetään keskitettäväksi Brysseliin. Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely säilyy pääosin kansallisella tasolla.

Punaisena lankana asian jatkovalmistelussa tulisi olla, että EU-tason telesääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana ja siinä tulisi säännellä vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista. Sääntelyn tulisi olla mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

4.10.2016

Lausunto tekijänoikeuksien yhteishallinnosta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla asiasta kuulluksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Esitys on hyvin valmisteltu ja tekijänoikeuksien käyttäjien tarpeita on otettu valmistelussa huomioon.
  • Tekijänoikeusmarkkinan toiminnassa on todettu ongelmia (KKV selvitys 2/2014). Esitys on merkittävä mahdollisuus parantaa markkinan toimintaa ja I lakiehdotuksen 1 § kirjaus on merkittävä.
  • I lakiehdotuksen 8 § tarkoitettu oikeudenhaltijan oikeus peruuttaa yhteishallinnointia koskeva valtuutus voi merkittävästi edistää teosten käyttöä ja ehkäistä epäselviä tilanteita AV-teosten oikeuksista määräämisestä.
  • Ehdotukset lisenssineuvotteluista ja teosten käytön raportoinnista ovat kannatettavia.
  • Kiellettyjen sopimusehtojen käytön kieltäviä säännöksien sanamuotoa pitäisi täsmentää siten, että on selvää, että markkinaoikeus voi käsitellä ja kieltää myös neuvottelussa esitetyn sopimusehdon tai menettelyn käyttämisen.
  • Esitystä tulee täydentää sovittelumenettelyn käytön edistämisellä.
  • Yhteishallinnon neuvottelukunnan kokoonpanossa tulee huomioida teosmarkkinan toiminnan edistäminen.

Tekijänoikeusmarkkinan toiminta

FiCom kannattaa lämpimästi esityksen tavoitteeksi otettua tekijänoikeusmarkkinan toiminnan edistämistä. Markkinan toiminnassa on Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksessä 2/2014 todettu merkittäviä ongelmia, joihin ehdotetulla sääntelyllä voidaan vaikuttaa. Mainittu selvitys on otettu esityksessä pääasiassa asianmukaisesti huomioon.

FiComin tiedossa on useita merkittäviä ja ajankohtaisia tilanteita, joissa ehdotetuilla säännöksillä olisi muutettu nykyisiä menettelytapoja. Ehdotettaville säännöksille on yhteiskunnallinen tarve.

Tekijän mahdollisuus peruuttaa yhteishallinnointia koskeva valtuutus

Ensimmäisen lakiehdotuksen 8 § on periaatteellisesti tärkeä säännös, joka antaa tekijälle mahdollisuuden peruuttaa yhteishallintoa varten antamansa valtuutus joko kokonaan tai osittain. Asia ei ole kokonaan uusi, mutta tähän saakka käytäntö on perustunut oikeuskäytäntöön. Säännös on merkittävä käytännön selkiyttämisen kannalta, jossa toisinaan kohdataan ongelmia yhteishallintojärjestöjen tarpeettoman laajojen valtuutusten muodossa, erityisesti AV-alalla.

FiCom pitää tärkeänä, että pykälä hyväksytään ehdotetussa muodossa - siten että valtuutus voidaan peruuttaa myös yksittäisen teoksen tai muun suojan kohteen osalta.

Järjestöjen suhteet käyttäjiin

Yhteishallintodirektiivin säännökset järjestöjen suhteista käyttäjiin ehdotetaan pantaviksi täytäntöön I lakiehdotuksen 7 luvun säännöksillä. Ehdotetut säännökset ja niihin liittyvät perustelut ovat asianmukaiset ja ohjaavat oikeuksien hinnoittelua suuntaan, joka parantaa oikeuksien saatavuutta ja oikeuksien hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Erityisen tärkeä on 34 §:ssä ehdotettu neuvotteluvelvoite, joka on omiaan ehkäisemään täysin yksipuolisesti asetettuja tariffeja.

Ehdotetun 38 §:n ja sen perusteluissa linjatut teosten käytön raportoinnin suuntaviivat ovat markkinoille sopivia. Erityisen tärkeää on, että käytäntöä ohjataan suuntaan, jossa hyödynnetään digitaalisia tehokkaita, standardoituja toimintatapoja.

Toiminnan läpinäkyvyys ja järjestöjen valvonta

Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta kannattaa lämpimästi ehdotettua ratkaisua, jossa valvonta uskotaan tekijänoikeusasioiden poliittisesti johdetusta valmistelusta erilliselle Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Neuvottelukunta pitää myös kannatettavana PRH:n ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston 55 §:ssä tarkoitettua yhteistyötä. Talousvaliokunta on kiinnittänyt esityksestä antamassaan lausunnossa huomiota valvontaresurssien oikeaan kohdentumiseen. FiCom kannattaa niin ikään ehdotetun 57 § täsmentämistä niin, että PRH:n resurssit voitaisiin kohdistaan lain 1 § tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Valvontaviranomaisen tehtävää olisi syytä vielä täydentää siten, että viranomainen julkaisisi vuosittain tietoa valvottavien järjestöjen toiminnasta siltä osin, kun se on merkittävää lain 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden edistämisen kannalta.

FiComin näkemyksen mukaan hallituksen esityksen yleisperusteluissa esitetyillä perusteilla olisi perusteltua ja luontevaa siirtää myös opetus- ja kulttuuriministeriöllä olevat tekijänoikeuslaissa tarkoitetut sopimuslisenssijärjestöjen valvontatehtävät PRH:n hoidettaviksi. Tällöin valvontatehtävät muodostaisivat toimivan kokonaisuuden ja antaisivat PRH:lle mahdollisuuden seurata markkinoiden toimintaa kokonaisuutena.

Kielletyt sopimusehdot ja menettelyt

Ensimmäisen lakiehdotuksen 65 ja 66 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi kielletyistä sopimusehdoista ja menettelyistä sekä toisessa lakiehdotuksessa mahdollisuudesta saattaa kielletty ehto markkinaoikeuden käsiteltäväksi. FiCom ehdottaa säännöksiä täsmennettäväksi niin, että on selvää, että myös neuvottelutilanteessa tehty esitys voidaan saattaa markkinaoikeuden tutkittavaksi, mikä 66 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan on esityksen tarkoitus.

Sovittelumenettely ja yhteishallinnon neuvottelukunta

Sovittelumenettelyn edistämisen ja yhteishallinnon neuvottelukunnan osalta FiCom yhtyy Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunnan lausuntoon.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


26.9.2016

Välitystietojen luovuttaminen tilaajalle tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry, kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Operaattoreille saattaa tulla kuukaudessa useita tuhansia tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitettuja yhteystietojen selvittämismääräyksiä. Määrä vaihtelee voimakkaasti kuukausittain. Selvityspyynnöt kuormittavat operaattoreita, koska työtä ei voida asianmukaisesti suunnitella.
  • Oikeudenhaltijan edustajalla saattaa kulua hyvinkin pitkä aika liittymän haltijan yhteystietojen selvityksestä siihen, että prosessi yhteystietojen saamiseksi käynnistetään. Siinä vaiheessa, kun asia tulee vastaajan tietoon, tiedot on saatettu jo poistaa operaattorin järjestelmistä tietoyhteiskuntakaaren 137 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
  • Tilannetta voitaisiin muuttaa tarkistamalla oikeudenhaltijan käytäntöä siten, että vaatimus yhteystietojen saamiseksi on käynnistettävä heti kun mahdollinen tekijänoikeusloukkaus on havaittu.

Yhteystietojen selvittämismääräykset: tilanne

Tilanne tekijänoikeuksien valvonnassa on kehittynyt kovin erilaiseksi verrattuna tekijänoikeuslain 60 a §:n säätämisen aikaan vallinneeseen tilanteeseen. Oikeuksia valvovia tahoja on tullut lisää ja selvityspyyntöjen määrä on kasvanut hyvin voimakkaasti. Selvityspyyntöjen suuri määrä aiheuttaa operaattoreille ongelmia, koska määräykset aiheuttavat runsaasti normaalien toimintatapoihin ja -prosesseihin kuulumatonta työtä, jota ei voida etukäteen suunnitella ja resursoida.

Oikeuksia valvovat tahot perustavat vaatimuksensa tyypillisesti kolmannen osapuolen keräämään aineistoon, jonka perusteella yhteystietojen selvityshakemukset laaditaan markkinaoikeudelle. FiComin käsityksen mukaan varsinaisen tekijänoikeusloukkauksen havaitsemisesta saattaa kulua varsin pitkä aika siihen kunnes määräys liittymän haltijan yhteystietojen saamiseksi pannaan vireille. Lisäksi varsinaisen vaatimuksen esittämiseen saattaa myös kulua varsin pitkään yhteystietojen selvittämisen jälkeen.

Tietoyhteiskuntakaaren 137 § mukaan operaattorin on hävitettävä välitystiedot, kun sillä ei ole niille enää tarvetta. Tällöin voi käydä niin, että tietoja ei ole enää operaattorin järjestelmissä, kun oikeudenloukkaukseen liittyvä vaatimus esitetään liittymän haltijalle.

Pisimmillään useiden kuukausien aikajänne yhteystietojen selvittämishakemuksessa tarkoitetusta todisteena toimivasta tiedoston lataushetkestä vaatimuksen esittämiseen on tarpeettoman pitkä ja johtuu FiComin käsityksen mukaan vaatimusten julkisuusarvon maksimoimisesta. Keskittämällä suuri määrä vaatimuksia tiettyyn ajanhetkeen pyrittäneen hakemaan asialle mahdollisimman paljon julkisuutta.

Ehdotus tilanteen ratkaisuksi

FiCom ehdottaa, että oikeudenhaltijat muuttavat käytäntöään oikeuksien valvonnassa siten, että prosessi yhteystietojen saamiseksi käynnistetään mahdollisimman nopeasti oikeudenloukkauksen tultua havaituksi.

FiCom korostaa sitä, että asiaa harkittaessa on syytä muistaa, että operaattorit eivät ole osallisina mahdollisissa tekijänoikeusloukkauksissa. Yhteystietojen selvittäminen aiheuttaa nykymittakaavassa runsaasti ylimääräistä työtä, joka palvelee lähinnä vaatimuksia ajavien tahojen liiketoimintaa.

FiComin käsityksen mukaan ongelma osaltaan johtuu siitä, että TekijäL 60 a §:ssä tarkoitettua edellytystä oikeuksien suojan kannalta merkittävissä määrin jaettavasta luvattomasta aineistosta ei ole oikeuskäytännössä tulkittu pykälän sanamuodon mukaisesti, jolloin edellytyksellä ei ole ollut käytännössä merkitystä. Vaatimuskirjeiden tekijänoikeusloukkauksia estävästä vaikutuksesta ei ole sellaista näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että kokonaisuutena arvioiden vaatimuksista aiheutuva kuormitus operaattoreille ja tuomioistuinlaitokselle olisi oikeassa suhteessa sillä saatavaan hyötyyn oikeuksien suojan kannalta.

FiCom korostaa sitä, että välitystietojen käsittelyperusteen on oltava selvä. TekijäL 60a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa käsittelyperusteen muodostaa markkinaoikeuden määräys. Tällöin on luontevaa, että myös mahdollinen tarkistuspyyntö tulee niin ikään hakijalta. Tämä on loogista myös kulujen korvaamisen kannalta; tekijänoikeuslain 60 a §:ssä kuluvastuu on asetettu yksin hakijalle.

Tällä hetkellä välitystietojen selvittämisestä vakavien rikosten selvittämiseksi on säädetty erikseen. Operaattoreilla on oikeus korvaukseen tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetusta selvitystyöstä. Vaatimuksia ajavan tahon toimintatavoista johtuvan tilanteen ratkaisuksi operaattoreille ei voida missään nimessä edes harkita sellaisia velvoitteita, jotka aiheuttaisivat järjestelmämuutoksia, uusia säilytysvelvoitteita tai ylimääräistä työtä joko uusien toimintojen tai asiakaspalvelun kuormittumisen muodossa ja joista aiheutuvat kulut jäisivät operaattoreiden vastattaviksi. Hakijan on kaikissa tapauksissa korvattava aiheutuneet kustannukset operaattorille, eikä operaattoreille tule asettaa uusia velvoitteita.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


23.9.2016

EU-komission roaming-esitys vaarantaa suomalaisen mobiilimarkkinan kehityksen

Euroopan komission uusin esitys käyttäjälle lisämaksuttomista verkkovierailuista EU-alueella voi johtaa koko suomalaisen mobiilimarkkinan myllerrykseen. Suomalaiset kuluttajat ovat mobiilidatan edelläkävijöitä: dataa käytetään eniten maailmassa ja hinnoittelu Suomessa on EU:n edullisin. Komission esityksen voimaantulo tällaisenaan vaarantaa edistyksellisen suomalaisen mobiilimarkkinan kehityksen.

EU:n Roam like at home -esityksen tavoitteena on poistaa roaming-maksut kokonaan kesään 2017 mennessä. Tämän jälkeen matkailija voisi käyttää rajoituksetta kännykkää kaikissa EU-maissa samaan hintaan kuin kotimaassakin. Verkkovierailumaksuista luopuminen on kannatettavaa, mutta mallissa tulisi huomioida EU-alueen valtavat erot mobiilipalveluiden tarjonnassa ja datan käytössä.

Tukkuhinnoittelu ja datan käyttömäärä avainasemassa

Suomalainen operaattori maksaa ulkomaiselle operaattorille tukkuhintaa siitä, että sen asiakas käyttää palveluita ulkomailla. Mitä korkeampi tukkuhinta ja mitä enemmän palveluita ulkomailla käytetään, sitä enemmän kotimainen operaattori maksaa tukkumaksuja. Suomalaiset asiakkaat käyttävät mobiilidataa moninkertaisesti muihin EU-maihin verrattuna ja näin ollen myös suomalaisoperaattoreiden maksamat tukkuhinnat ovat moninkertaiset.

Operaattoreiden välisiä tukkuhintoja koskevaa sääntelyä valmistellaan parhaillaan. Riskinä on, että tukkumaksut jäävät suuremmiksi kuin suomalaisten asiakkaiden maksamat verkkovierailuhinnat. Suomalaisoperaattorit ovat yhtä mieltä siitä, että komission nyt ehdottama tukkuhinta − 0,85 senttiä megatavua kohden − on täysin kohtuuton ja sitä tulee laskea merkittävästi, jotta nykyinen palvelutarjonta ja kuluttajille tutuksi tulleet hinnoittelumallit on mahdollista säilyttää.

- Pidämme verkkovierailumaksujen poistamista kuluttajilta oikeana askeleena, mutta sitä ei saa tehdä niin, että innovatiiviset suomalaisoperaattorit, joiden asiakkaat ovat mobiilidatan ahkerimpia käyttäjiä, laitetaan maksumiehiksi, sanoo Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry:n toimitusjohtaja Petri Aaltonen.

- Jos tukkuhintaa ei saada riittävän alas, on kyseessä jopa satojen miljoonien eurojen vuosittainen tulonsiirto Suomesta Etelä-Eurooppaan. Tämä on merkittävä osuus Suomen noin 1,85 miljardin euron mobiilimarkkinasta, joten asialla on väistämättä kustannusvaikutuksia ja se vaikuttaa myös investointeihin, Aaltonen jatkaa.

Komission esityksen mukaan mobiilidataa voisi EU-alueella matkustaessaan käyttää kotimaan hinnoilla minkä verran tahansa. FiCom ehdottaa, että rajoittamattoman datan matkapuhelinliittymiä voisi käyttää EU-alueella kotimaan hinnalla EU:n kuukausittaisen keskiarvokäytön mukaisen määrän, ja sen ylittävästä käytöstä veloitettaisiin verkkovierailumaksut.

Lisätietoja: Petri Aaltonen, toimitusjohtaja/Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto FiCom ry, p. 040 750 9797, etunimi.sukunimi@ficom.fi

EU Commission's roaming proposal a threat to the development of the Finnish mobile market

The latest proposal by the European Commission on ending roaming charges may throw the entire Finnish mobile market into turmoil. Finnish consumers are pioneers of mobile data: Finns use the most data in the world and the Finnish prices are the lowest in the EU. If the EU commission's proposal enters into force in its current form, it may jeopardise the development of the Finnish mobile market.

The Roam like at Home proposal aims at ending roaming charges by the summer of 2017. After that, EU travellers would be able to use their mobile phones in all EU countries without limits and at the same prices as in their home country. We support the end of roaming charges but would welcome a model where the enormous differences in mobile service offerings and data usage across the EU are taken into account.

Whole sales prices and data volumes of key importance

When a customer of a Finnish operator uses mobile services in the network of a foreign operator, the Finnish operator pays the foreign operator a wholesale price for the services used. The higher the wholesale price and the more the services are used, the higher the wholesale price the domestic operator pays. Finnish customers consume mobile data multiple times more than other customers in the EU and therefore the Finnish operators pay a multiple sum in wholesale charges compared to other EU operators.

Regulation on operator-to-operator wholesale prices is currently under preparation. There is a risk that the wholesale charges operators pay will be higher than the prices Finns pay for roaming. Finnish operators all agree that the wholesale charge proposed by the Commission − 0.85 cents per megabyte − is completely unreasonable and must be lowered significantly in order to maintain the service offering and pricing models that the customers have grown used to.

- We consider the removal of roaming charges as a step towards the right direction but its implementation cannot mean that the innovative Finnish operators, whose customers are the most eager users of mobile data, have to foot the bill, comments Petri Aaltonen, managing director of the Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom.

- Failing to bring the wholesale charges down to a satisfactory level would mean an annual transfer of assets from Finland to Southern Europe of up to hundreds of millions. It is a major share of the Finnish mobile market, which is worth around 1.85 billion euros. It would inevitably have cost effects and affect investments, Aaltonen continues.

The proposal of the Commission includes unlimited volumes of data at domestic prices in the EU area. FiCom suggest a solution where mobile subscriptions with unlimited data could be used at domestic prices in the EU area up until the average volume, after which data would become subject to roaming charges.

Further information: Petri Aaltonen, Managing Director/Finnish Federation for Communications and Teleinformatics, FiCom, tel. +358 40 750 9797, firstname.lastname@ficom.fi


15.9.2016

Lausunto postilain arviomuistiosta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa otsikkoasian postilain arviomuistiosta (jäljempänä muistio). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Arviomuistio on päälinjoiltaan tasapainoinen ja siinä huomioidaan se, että postitoiminnan ja myös postilain tulee elää ajassa, jossa uutta lainsäädäntöä tehdessä huomioidaan pitkän aikavälin kehitys.
  • Keräily- ja jakelutiheyden keventäminen ja sähköisiä palveluja laajempi mahdollistava sääntely ovat kannatettavia.
  • Painettujen lehtien jakelu on tähänkin asti hoidettu kaupallisten sopimusten pohjalta ilman velvoitteita, joka jatkossakin tehokkain tapa lehtijakelun järjestämiseksi. Lehtijakelun kustannuksia ei tule laittaa muiden lähettäjäasiakkaiden maksettavaksi pitämällä kiinni nykyisistä yleispalvelukirjeiden jakeluvelvoitteista.

Digitalisaation edistäminen edellyttää postilain sääntelyn keventämistä

Suomen menestyksen kannalta digitaalisuuden edistäminen on välttämätöntä. Tämän vastapainona ja digitalisaation hyväksyttävyyden kannalta on samalla tärkeätä huolehtia lainsäädännöllisen taakan helpottamisesta, sääntelyn ja hallinnollisen keventämisestä erityisesti niillä toimialoilla, joihin digitalisaatio iskee, kuten perinteiseen postitoimintaan.

FiCom pitää muistiota ansiokkaasti laadittuna. Muistiossa esitetyt ministeriön arviot ovat pääosin perusteltuja ja kannatettavia. Sipilän hallitusohjelman mukaisesti muistiossa esitetään postilain sääntelyn keventämistä vastaaman paremmin nykyisiä ja tulevia asiakastarpeita. Kuten muistiossa todetaan osoitteellisen kirjepostin lähetysvolyymit ovat laskeneet erittäin merkittävästi tämän vuosikymmenen aikana. Tämän laskutrendin jatkuminen tulevaisuudessa on selvää, joten lainsäädännössä myös yleispalvelusta huolehtivalle postioperaattorille on annettava mahdollisuudet sopeutua ja sopeuttaa toimintaansa.

Postilakia uudistettaessa sen tarkoitusta ja tavoitteita tulee katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja samalla ymmärtäen, mitä osoitteelliselle printtiviestinnälle ja erityisesti kirjeviestinnälle tulee tapahtumaan. Suomessa postitoiminnan menestyksellinen hoitaminen on perustunut yhteistuotannon mittakaavaetuihin. Kirje- ja lehtivolyymien laskiessa kyseinen etu muuttuu rasitukseksi maksajien vähentyessä, ellei nykyisiä velvoitteita muuteta. Kestävä ratkaisu tähän on Postia koskevien velvoitteiden keventäminen, joka mahdollistaa muuttuvien asiakastarpeiden mukaisen tuottavuuden jatkuvan kehittämisen. Se puolestaan mahdollistaa maltillisemman hintakehityksen.

Seuraavaksi lausunnossa esitetään yksityiskohtaisempia kannanottoja noudattaen muistion esitystapaa.

Yleispalvelu

FiCom kannattaa ehdotus 1:sta eli jakeluvelvollisuuden keventämistä kolmipäiväiseksi, arviomuistiossa mainituilla perusteilla. Erityisesti keräily- ja jakelutiheyden keventäminen ja sähköisten kanavien laajempi hyödyntäminen ovat panostamista tulevaisuuteen. Vaikka painettujen lehtien jakelu perustuu kaupallisiin sopimuksiin, yleispalvelun maltillinen hintakehitys puolestaan turvaisi myös parhaiten painetun viestinnän tulevaisuuden. Kuitenkin on syytä korostaa sitä, että painettujen lehtien jakelu tulee irrottaa ja ratkaista postilaista erillisenä kysymyksenä. Lehtijakelun kustannuksia ei tule laittaa muiden lähettäjäasiakkaiden maksettavaksi pitämällä kiinni nykyisistä jakeluvelvoitteista.

Yleispalvelun rahoitus

FiCom uudistaa aiemmin lausumansa kustannusten kohdentamisesta sekä yleispalveluototteiden kohtuullisesta katteesta.

Kirjeiden kulkunopeus

FiCom kannattaa ministeriön arviota kirjeiden kulkunopeutta koskevien vaatimusten keventämiseksi.

Toimipaikkaverkko

FiCom esittää uudelleenharkittavaksi ministeriön arvioita toimipaikkaverkon osalta. Sääntelyn tavoitteita tulisi tarkastella katsomalla tulevaisuuteen ja asiakkaiden tarpeisiin eikä siihen, mitä on aiemmin säädetty. FiComin näkemyksen mukaan Viestintäviraston ja Postin perustelut toimipisteitä koskevan sääntelyn keventämiseksi ovat perusteltuja.

Osoiterekisteri

FiCom uudistaa aiemmin lausumansa sääntelyn keventämisestä ja kokeilukulttuurin kehittämisestä. Lisäksi Postin tulisi voida hyödyntää osoitetietoja nykyistä laajemmin vastaavasti kuin muut toimijat kuten esimerkiksi Väestörekisterikeskus VTJ-tietoja kaupalliseen käyttötarkoitukseen.

FiCom kannattaa kilpailtuja markkinoita. Tällöin markkinoiden tulisi antaa toimia mahdollisimman vapaasti ilman sääntelyä, mutta joissain tilanteissa sääntely on tarpeen. Markkinataloudessa hintasääntely on yleensä viimekätinen sääntelykeino ja sen antamisen tulee olla poikkeuksellista ja välttämätöntä. Arviomuistiossa esitetyt perustelut siirtymisestä kustannussuuntautuneesta hintasääntelystä irrottamiskustannuksia koskevaan hintasääntelyyn on iso askel, koska kilpailulla markkinoilla toiset toimijat joutuisivat subventoimaan toisten markkinatoimijoiden liiketoimintaa. Uusille toimijoille on jo nykyisessä postilaissa luotu useita markkinoille tulon helpotuksia ja niillä on ollut kustannuslaskelmia tehdessään ja toimintaan ryhtyessään tiedossa toiminnan kustannukset.

Muistiossa esitetty malli ei ole luo insentiiviä investointeihin ja kehittämiseen, vaikka näiden tulisi olla sääntelyn perustavoitteita Sipilän hallitusohjelman mukaisesti. Valvontaviranomaiselle aiheutunut haasteellisuus hintavalvonnassa ei tulisi olla peruste sääntelyn muuttamiselle. Muistioissa on viitattu teleyritysten käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuuksiin, joissa hintasääntely perustuu kustannussuuntautuneeseen hintaan. Irrottamiskustannuksia telepuolella ei tunneta, joten nyt oltaisiin luomassa aivan uutta hintasääntelymallia, mitä ei voida pitää toivottavana kehityksenä.

Kustannussuuntanut hinta on jo hintasääntelyä, joten sen kiristämiselle ei ole perusteluja. Hintasääntelystä tulisi tulevaisuudessa pyrkiä kokonaan eroon.

Lokerikkojakelu

FiCom kannattaa muistion ehdotusta 1, jossa kerrostalojen lokerikkojakelu on pääsääntö. Tämä vastaa muualla Euroopassa käytössä olevaa jakelutapaa.

Verkkoon pääsy

FiCom kannattaa vahvasti muistion arvioita perusteluineen siitä, että access-sääntelyn muutokset eivät ole tarkoituksenmukaisia.

Viestintäviraston toimivaltuudet

Valvontamaksu 0,29 % postiyrityksen liikevaihdosta, joka tarkoittaa Posti Oy:lle huomattavaa kustannusta (noin 1,5 milj € vuodessa). Maksun määräytymisperuste on suhteettoman suuri ja lähes 2,5 kertainen verrattuna tietoyhteiskuntakaaressa säädettyyn teletoiminnan liikevaihdosta perittävään 0,12 %:n tietoyhteiskuntamaksuun.

FiCom esittää, että postilain jatkovalmistelussa valvontamaksun siirtämistä ensisijaisesti valtion rahoitettavaksi tai toissijaisesti valvontamaksun huomattavaa alentamista. Muistiossa esitetyt sääntelyn keventämiset tulisi vastaavasti heijastua myös valvonnan ja hallinnon keventämiseen ja sitä kautta valvontamaksun merkittävään alenemiseen.

Muilta osin FiComilla ei ole muistioon lausuttavaa.


12.9.2016

EU:n rahanpesusääntelyn uudistus

(U39/2016 vp)

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla asiassa kuulluksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Teleyritykset tarjoavat etukäteen maksettavia pre-paid-liittymiä, joista osaa voidaan käyttää myös mobiilimaksamiseen. Pre-paidit ovat tärkeitä erityisesti opiskelijoille ja muille henkilöille, joiden ei esimerkiksi luottotietomerkinnän vuoksi ole mahdollisuutta saada jälkikäteen laskutettavaa liittymää.
  • Siltä osin kuin pre-paid-liittymiä voidaan käyttää maksamiseen, ne ovat nykyisen maksulaitoslain ja rahanpesusääntelyn sekä tältä osin Finanssivalvonnan valvonnan piirissä.
  • Maksupalvelusääntely on kiristyvien EU-säännösten vuoksi kiristymässä, jolloin todennäköisesti nykyistä suurempi osa pre-paid-liittymistä tulisi maksu- ja rahanpesusääntelyn piiriin.
  • FiComin tiedossa ei ole, että pre-paid-puhelinliittymiä olisi käytetty väärin, esimerkiksi rahanpesuun.
  • Anonyymien pre-paid-liittymien euromääräinen raja tulisi pitää ennallaan eikä liittymiin muutenkaan tule kohdistaa lisäsääntelyä jo olemassa olevan sääntelyn lisäksi.

Yleistä

FiCom ymmärtää taustan, jonka pohjalta komission ehdotus on annettu. Ennalta maksamiseen kohdistuvilla toimenpiteillä voi olla kuitenkin kielteisiä vaikutuksia teleyrityksiin ja viestintäpalvelujen käyttäjiin.

Anonyymit pre-paid-kortit

Kaikki Suomessa toimivat teleyritykset tarjoavat ennalta maksettuja pre-paid-liittymiä, ja osalla yrityksistä on myös maksupalveluihin soveltuvia pre-paid-tuotteita. Siltä osin, kun näitä palveluja voidaan käyttää maksupalvelulaissa tarkoitettuun maksamiseen, ovat palvelut maksulaitoslaissa tarkoitettua sähköistä rahaa, jolloin ne tulevat myös rahanpesusääntelyn soveltamisalan piiriin.

Parhaillaan implementoitavana oleva II maksupalveludirektiivi tulee todennäköisesti muuttamaan myös sähköisen rahan määritelmä, jolloin nykyistä olennaisesti suurempi osa pre-paid -korteista tulisi arvioitavaksi maksulaitoslaissa tarkoitettuna sähköisenä rahana. Tällöin siihen sovellettaisiin myös rahanpesun estämiseksi annettuja säännöksiä.

FiCom korostaa, että ennalta maksettaviin välineisiin kohdistuvan lisäsääntelyn tarvetta arvioitaessa tulee huolellisesti arvioida kyseisiin välineisiin liittyviä riskejä ja välineiden merkitystä eri käyttäjille sekä digitaaliselle taloudelle ylipäätään. FiComin käsityksen mukaan kyseisiin välineisiin liittyvät riskit ovat hyvin vähäiset, eikä väärinkäytöksistä Suomessa ole raportoitu. Useille käyttäjille, kuten opiskelijoille (etenkin vaihto-opiskelijat), nuorille tai luottotietonsa menettäneille pre-paid-liittymät ovat tarkoituksenmukainen tapa saada viestintäpalvelut käyttöönsä. Näihin liittymä- tai palvelutyyppeihin kohdistetut ylimitoitetut vaatimukset olisivat omiaan vähentämään halua kehittää uusia tuotteita ja palveluja, jolloin pelkona on, että osa suomalaisista tai Suomessa opiskelevista ulkomaalaisista jäisivät ilman digitalisoituvan yhteiskunnan peruspalveluja.

Anonyymien korttien osalta raja tulisi pitää nykyisellään

Toisin kuin valtioneuvoston kannassa esitetään, FiCom pitää perusteltuna säilyttää anonyymien pre-paid korttien yläraja nykyisellään 250 eurossa. Vähintään raja tulisi pystyä pitämään nykyisellään sellaisissa anonyymeissa pre-paid-korteissa joita voidaan käyttää maksamiseen vain yhdessä jäsenvaltiossa.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


1.9.2016

Operaattorit sitoutuneita kehittämään turvallista ja sujuvaa sähköistä asiointia

Vahvan sähköisen tunnistamisen toimintaympäristö muuttuu, kun EU tiukentaa tunnistuspalveluita tarjoavien toimijoiden tietoturvavaatimuksia sekä avaa markkinaa kilpailulle. Lisäksi Suomessa ollaan ottamassa käyttöön tunnistuspalvelun tarjoajien luottamusverkosto, joka toimii kansalaisille tarjottavien tunnistuspalvelujen taustalla.

Vahva sähköinen tunnistaminen käsittää pankkien asiakkailleen myöntämät TUPAS-tunnisteet, matkapuhelinoperaattoreiden tarjoaman Mobiilivarmenteen sekä Väestörekisterikeskuksen sähköisen henkilökortin. Valtaosa tunnistamistapahtumista tehdään Suomessa pankkitunnuksilla.

Kotimaisten sääntelymuutosten myötä sähköisten palveluiden tarjoajat, esimerkiksi terveydenhuollon toimijat, saavat käyttöönsä luottamusverkoston, jossa sähköisen tunnistamisen voi ottaa käyttöön yhdellä sopimuksella. Kuluttajan kannalta asiointi helpottuu tunnistusvälineen sähköisen rekisteröinnin edistyessä: esimerkiksi mobiilivarmenteen voi jatkossa ottaa käyttöön asioimatta operaattorin palvelupisteessä.

Kaikki mobiilivarmenteen tarjoajat mukana luottamusverkostossa

Tunnistuspalvelun tarjoajien luottamusverkosto aloittaa toimintansa vappuna 2017. Verkostoon mukaan aikovilla palveluntarjoajilla on ollut elokuun loppuun saakka aikaa ilmoittautua Viestintävirastolle. Kaikki suomalaiset mobiilioperaattorit ovat mukana luottamusverkostossa ja sitoutuvat näin ollen kehittämään helppokäyttöistä ja turvallista sähköistä asiointia sekä toimivaa tunnistuspalvelujen markkinaa.

Toimijoiden yhteisellä luottamusverkostolla on tarkoitus luoda tarjota puitteet sähköisen tunnistamisen palvelujen, tekniikan ja markkinoiden kehittymiselle.
"On arvokas asia, että operaattoreiden lisäksi myös pankit ovat mukana luottamusverkostossa. Sähköinen tunnistaminen on avainasemassa kehitettäessä nykyistä turvallisempaa digitaalista ympäristöä", toteaa FiComin toimitusjohtaja Petri Aaltonen.

Luottamusverkosto edistää turvallista asiointia

Helppokäyttöisillä ja kustannustehokkailla sähköisillä tunnistuspalveluilla on keskeinen merkitys uusien ja kehittyvien sähköisten hyötypalveluiden kilpailukyvyn kannalta kansallisesti. 'Terveystalolla on suuret odotukset uuden luottamusverkoston tuottamille tunnistuspalveluille. Liiketoimintamme digitalisoituu nopeasti ja asiakkaamme asioivat mielellään sähköisissä palveluissamme. Aiempaa merkittävästi helpompi, monipuolisempi ja kustannustehokas sähköinen tunnistaminen mahdollistaa terveydenhuollon asiakkaille uudet sujuvammat palvelut jatkossa' sanoo Chief Digital Officer Juha Juosila Terveystalosta.

Mobiilivarmenne on turvallinen ja helppokäyttöinen

"Mobiilivarmenne on turvallinen ja helppo tapa todistaa henkilöllisyys ja se toimii kätevästi omalla kännykällä", Aaltonen jatkaa. Mobiilivarmenne toimii nykyisellään jo lähes kaikissa sähköisissä asiointipalveluissa joissa hyödynnetään vahvaa tunnistamista.

Mobiilivarmennetta tarjoavat DNA, Elisa ja Sonera ja se perustuu yleisesti hyvin turvallisena pidettyyn PKI-teknologiaan. Mobiilivarmenne toimii useissa julkisissa palveluissa, kuten kela.fi:ssä, vero.fi:ssä osana OP:n tunnistuspalvelua sekä lukuisissa koti- ja ulkomaisissa palveluissa kuten vakuutysyhtiöissä, finanssipalveluissa ja yksityisen terveydenhuollon toimijoiden palveluissa. Mobiilivarmenteen voi ottaa käyttöön verkossa useimmilla pankkitunnuksilla oman operaattorin palvelusta.

Jatkossa suomalaisille mobiilivarmenteen käyttäjille avautuu mahdollisuus käyttää myös kansainvälisiä palveluja, joissa on käytössä Mobile Connect -tunnistaminen.

www.mobiilivarmenne.fi


26.8.2016

Lausunto yleispalveluyrityksen nimeämistarpeen arvioinnista

Viestintävirasto on pyytänyt lausuntoa otsikkoasian perustelumuistiota koskevasta luonnoksesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Voimassa olevien yleispalvelupäätösten uudelleenarviointi on tullut ajankohtaiseksi, koska nykyisten päätösten jälkeen on tapahtunut muutoksia säädännössä, viestintäverkkojen peittoalueissa ja yleispalvelun nimeämismenettelyn periaatteissa.

Nimeämismenettelyn keventäminen ja yksinkertaistaminen sekä siirtyminen ennakoivasta valvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan on erittäin kannatettavaa. Erityisesti menettelyn keskiöön nostettu yleispalvelun sääntelyn tarkoitus toimia viimekätisenä turvaverkkona niissä tilanteissa, joissa viestintäpalvelua ei ole kaupallisesti saatavilla, on oikea ratkaisu. Tämä yleispalvelun keskeinen ydin vastaa myös asiaa koskevaa direktiiviä ja Euroopan komission näkemyksiä.

Perustelumuistio vastaa osaltaan sääntelyn sujuvoittamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen. Lopputuloksissa se näkyy siten, että Viestintävirasto ehdottaa yleispalvelun nimeämistarpeen merkittävää vähentämistä sen osalta, mihin on jatkossa aito ja todellinen tarve nimetä yleispalveluyritys. FiCom pitää Viestintäviraston ehdottamaa lopputulosta ja perusteluja kannatettavina. FiCom suosittelee Viestintävirastoa rohkeasti hyödyntämään myös jatkossa tästä hankkeesta saatuja kokemuksia ja tuloksia sääntelyn ja hallinnollisen taakan keventämiseksi.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

25.8.2016

Asiakastarve muuttuu, entä sääntely?

 

Kuulostaako tutulta? Perinteinen viestintä vähenee asiakastarpeen muuttuessa ja samalla sen kustannustaso nousee, kun käyttäjien määrä laskee.

 

Aivan oikein. Esimerkkinä voidaan käyttää lankapuhelimia, joita on digitalisaatiokehityksen seurauksena nyt miljoona kappaletta vähemmän kuin kymmenen vuotta sitten ja määrä laskee edelleen 10-20 % vuodessa. Lankapuhelinverkon ylläpitäminen tulee siten hyvin ymmärrettävistä syistä entistä kalliimmaksi – niin operaattoreille kuin asiakkaille.

Samoin on käymässä kirjeille ja paperilehdille. Kuluttajien ja yritysten muuttuvat tarpeet ohjaavat viestintää kiihtyvää tahtia sähköiseen maailmaan. Jaettavien sanomalehtien määrä on pudonnut jo 1950-luvun tasolle ja osoitteellisten kirjeiden määrä on puolestaan vähentynyt yli 30 % eli yli 360 miljoonaa kpl vuosina 2008-2015. Lankaliittymien tavoin jakelussa yksikkökustannukset nousevat, koska kiinteät kulut eivät jousta.

Digitaalisten palveluiden kysynnän ja tarjonnan arvioidaan moninkertaistuvan seuraavina vuosina. Maan hallitus näyttää itse esimerkkiä aikomalla digitalisoida julkisen sektorin palvelut. On siis täysin selvää, että tällaiseen toimintaympäristön muutokseen jokaisen toimialan ja yrityksen pitää sopeutua.

Postissa asiakastarpeen muutoksiin on reagoitu monella tapaa. Olemme voimakkaasti lisänneet ja kehittäneet digitaalisia palveluitamme. Verkkokaupan kasvuun olemme vastanneet avaamalla asiakkaiden toiveiden mukaisesti pakettien noutopisteitä kauppojen yhteyteen ja lisäämällä pakettiautomaattien määrää. Yli 400 000 asiakasta on ladannut älypuhelimeensa sovelluksen seuratakseen esimerkiksi pakettien kulkua.

Asiakastarpeiden muutokset edellyttävät myös postialan sääntelyn joustavoittamista. Postimarkkinatovat kesäkuusta alkaen olleet täysin vapaat ja kilpaillut Suomessa, mutta postinjakelua ohjaava yleispalvelu elää edelleen vanhassa ajassa. Postilla on jäykkä viisipäiväinen jakeluvelvoite, vaikka yleispalveluun kuuluvat kirjeet ovat alle 5 % koko postimäärästä. Muut toimijat saavat jakaa kirjeitä jo täysin vapaasti.

Liikenne- ja viestintäministeriö julkisti elokuussa arviomuistion siitä, miten postilakia tulisi uudistaa yleispalvelun osalta. Ministeriön linjauksissa on paljon kannatettavia asioita. Ministeriö olisi valmis keventämään jopa jakelupäivävelvoitetta asiakastarpeen muutoksen perusteella. Tähän on perusteita. Kuluttajien muutoshalukkuudesta kertoo Porvoossa tehty kokeilu, jossa yleispalvelukirjeitä jaettiin viiden päivän sijasta vain kahtena päivänä. Tulos oli, että 79 % piti kaksipäiväistä jakelua riittävänä.

Sääntelyn uudistaminen on tärkeää asiakkaille myös kustannusten kannalta. Postilain uudistukset mahdollistavat kustannustehokkaiden ja asiakkaiden toivomien uusienkin palvelujen tuottamisen. Erityisesti suurille lähettäjäasiakkaille jakelukustannukset ovat tärkeämpi tekijä kuin se, että heidän tuotteitaan jaetaan kaikkina päivinä. Kirjeitä ei 10 vuoden kuluttua riittäisi muutenkaan jaettavaksi nykymallilla, eikä lakia uudistettaessa voida miettiä vain nykyistä tilannetta tai lyhyttä aikaväliä. Ennusteiden mukaan digitalisaation vauhti vain kasvaa ja perinteisten kirjeiden määrä puolittuu lähivuosina.

Tämä aihe liittyy

Jani Jolkkonen on Posti Groupin ICT- ja digitalisaatiojohtaja sekä FiComin hallituksen jäsen.

24.8.2016

Digitalisaatiokehitys edellyttää sääntelyn keventämistä

Digitalisaation edistäminen on tärkeä osa koko Suomen menestystä. Ensisijaisena tavoitteenamme tulee olla, että Suomi on kansakuntana eturivissä digitaalisuuden monipuolisena hyödyntäjänä. Myös maamme hallituksen ohjelmassa digitalisaation edistäminen on keskeisessä roolissa, yksi viidestä kärkihankkeesta.

Digitalisaatiokehitys vaikuttaa väistämättä kaikkiin toimialoihin muuttamalla liiketoiminnan rakenteita ja ansaintamalleja. Jo nyt on huomattu, että muutos kohtelee eri toimialoja eri tavoin. Digitaalisuuden edistämisen vastapainona on tärkeää huolehtia sääntelyn keventämisestä ja hallinnollisen taakan helpottamisesta erityisesti niillä toimialoilla, joiden liiketoimintaedellytyksiä digitalisaatiosta aiheutuva toimialamurros kaventaa.

Operaattoriliiketoiminnassa on nähty, kuinka erilaiset mobiilidataa hyödyntävät verkkopalvelut, mm. WhatsApp ja Messenger nakertavat puheluiden ja tekstiviestien suosiota erityisesti Suomessa, jossa mobiilidatan hinta on edullisin maailmassa. Maailmanlaajuisesti WhatsAppin kautta lähetettyjen viestien määrä on jo ylittänyt tekstiviestien määrän. Kumpikin vastaa samaan asiakastarpeeseen, mutta niitä koskeva sääntely on erilaista.

Digitalisaatio muuttaa postialan liiketoimintamalleja

Myös perinteinen postitoiminta on digitalisaation myötä muuttunut peruuttamattomasti. Postinjakelumäärät ovat jo pitkään laskeneet ja trendi jatkuu. Postilainsäädäntöä on kuluvan hallituskauden aikana jo uudistettu: toimiluvista on luovuttu ja kilpailua lisätty lähinnä suosimalla muita toimijoita kuin Posti Groupia.

Postilain uudistamisen toista vaihetta koskeva Liikenne- ja viestintäministeriön arviomuistio julkaistiin elokuun alussa ja se on odotetusti herättänyt vilkasta keskustelua. Muistio on päälinjoiltaan tasapainoinen ja siinä huomioidaan se, että postitoiminnan ja myös postilain tulee elää ajassa. Uutta lainsäädäntöä tulee tehdä niin, että pitkän aikavälin kehitys otetaan huomioon.

Posti Groupia koskevien lainsäädännöllisten velvoitteiden keventäminen mahdollistaa muuttuvien asiakastarpeiden mukaisen tuottavuuden kehittämisen. Tämä puolestaan mahdollistaa maltillisemman hintakehityksen, joka parhaiten turvaa myös painetun viestinnän tulevaisuuden.

Mediatalot ovat kiinnittäneet erityistä huomiota postilain viisipäiväisen jakeluvelvoitteen säilyttämiseen. Jakelupäivien määrää tärkeämpää on kuitenkin nähdä kokonaisuus ja uudistaa postilain yleispalveluvelvoite vastaamaan tulevaisuuden asiakastarpeita. Ilman kevennyksiä nykymuotoinen yleispalvelu uhkaa tulla liian kalliiksi: esitettyjen arvioiden mukaan se voisi johtaa jopa 100 miljoonan euron lisärahoitustarpeeseen vuodessa.

Itse asiassa vain haja-asutusalueille jaettavat sanomalehdet ovat riippuvaisia viisipäiväisestä jakeluvelvoitteesta, koska lehtien jakelu on tähänkin asti hoidettu kaupallisten sopimusten pohjalta ilman velvoitteita. Tämä olisi varmasti jatkossakin tehokkain tapa jakelun järjestämiseksi. Onko viisipäiväisen jakeluvelvoitteen puolustajien tavoitteena itse asiassa siirtää oman liiketoimintansa kustannuksia muiden lähettäjäasiakkaiden vastattaviksi?


24.8.2016

Palveluväylä vähentää viranomaispostia

Sipilän hallituksen ensimmäinen kärkihanke on julkisten palveluiden digitalisointi. Julkisten palvelujen digitalisointi perustuu vuoden 2015 marraskuussa tuotantokäyttöön otettuun Kansalliseen palveluväylään ja saman vuoden joulukuussa koekäyttöön otettuun palvelunäkymään.

Palveluväylä toimii eri tietovarantoja ja rekistereitä yhdistävänä tiedonvälityskanavana ja palvelunäkymä kansalaisten ja yhteisöjen käyttöliittymänä, näkymänä kaikkiin julkisiin palveluihin. Tätä kokonaisuutta kutsutaan Kansalliseksi palveluarkkitehtuuriksi.

Palveluarkkitehtuurin keskeisenä tavoitteena on koota kunnallisten ja valtion palvelujen moninaisuus yhteen näkymään. Tähän liittyen eduskunta hyväksyi kesäkuussa niin sanotun KaPa-lain eli lain hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista. Laki velvoittaa sekä valtion että kuntien julkisia palveluja tarjoavat toimijat käyttämään yhteisiä palveluväylän tukipalveluja. Laissa yhteisten tukipalvelujen toteuttaminen on uskottu Väestörekisterikeskukselle.

Palvelunäkymässä on viestinvälityspalvelu, jonka kautta kulkevat paitsi kaikki viestit julkishallinnolle, myös julkisten tahojen päätösten tiedoksiannot. Sähköinen tiedoksianto muuttaa viranomaisten toimintatapaa ja on merkittävä periaatteellinen uudistus julkishallinnon digitalisaation kannalta.

Kaikki tiedoksiannot digitaalisiksi

Valtiovarainministeriön tavoitteena on digitalisoida kaikkien päätösten tiedoksiantaminen. Kansalaisen tulee viestinvälityspalvelua käyttöön ottaessaan ensin suostua sähköisten tiedoksiantojen vastaanottamiseen, mutta kun suostumus on kerran annettu, saa käyttäjä jatkossa kaikki päätöksensä sähköisesti. Kansalaisen palvelunäkymän on tarkoitus tulla tuotantokäyttöön vuoden 2017 alkuun mennessä. Ulosotossa sähköinen tiedoksiantaminen kansalaisen asiointitilille otettiin käyttöön jo kuluvan kuun alusta.

On todennäköistä, että sähköinen viestintäkanava korvaa postitse toimitettavat kirjeet ja paperiset päätökset hyvinkin nopeasti, kun ne keskitetään yhteen palveluun. Asiakkaan kannalta viestinvälityspalvelu muodostaa myös sähköisen arkiston, josta kaikki päätökset ovat helposti löydettävissä. Tämä tullee osaltaan vähentämään merkittävästi julkisen sektorin lähettämän kirjepostin määrää.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


18.8.2016

Suomi siirtyy kokonaan HD-aikaan 31.3.2020

Suomen antennilähetysverkon tv-toimijat ovat sopineet vapaasti jaeltavien antenniverkon kanavien yhtäaikaisesta siirtymisestä HD:n eli teräväpiirron mahdollistavaan DVB-T2-lähetystekniikkaan.

Nykymuotoiset SD-lähetykset loppuvat 31.3.2020. Rinnakkaiset HD-lähetykset laajentuvat arviolta noin vuotta aiemmin. Uusi tekniikka mahdollistaa pienenevän taajuuskapasiteetin tehokkaamman käytön eli televisiokanavien määrän kasvattamisen.

Antenna Ready HD -merkinnän saaneet vastaanottimet on testattu toimiviksi Suomen antenni-tv-lähetysverkoissa myös 31.3.2020 siirtymän jälkeen.

Uuteen tekniikkaan siirtyminen koskee UHF-antenniverkon niitä kanavia, jotka tällä hetkellä lähetetään DVB-T-tekniikalla. VHF-verkko käyttää jo nykyisin DVB-T2-tekniikkaa. Maksu-tv-kanavat siirtyvät DVB-T2-lähetyksiin jo aiemmin.

Lisätietoja:

Tietoa DVB-T2-siirtymästä ja HD-lähetyksistä

DVB-T on maanpäällisten digilähetysten lähetysjärjestelmä. Kun Suomessa siirryttiin "perinteisestä" analogisesta tv:stä digi-tv:hen, kyse oli teknisesti siirtymisestä PAL-lähetyksistä DVB-T-lähetyksiin.

Antenniverkossa HD-lähetykset lähetetään DVB-T2-lähetysjärjestelmällä ja niiden katsomiseen tarvitaan DVB-T2-standardia tukeva Antenna Ready HD -vastaanotin. DVB-T2-siirtymän jälkeen lähetysten vastaanottoon ei siis kelpaa edellisen digisiirtymän digiboksi, joka on tarkoitettu DVB-T:llä lähetettyjen kanavien vastaanottoon.

DVB-T-lähetystekniikan mukaisia lähetyksiä voi seurata antenniverkossa 31.3.2020 saakka. Sen jälkeen siirrytään täysin DVB-T2-tekniikkaan, ja antennitaloudet tarvitsevat DVB-T2-virittimellä varustetun television tai digiboksin. Antenna Ready HD -merkintä laitteessa kertoo, että sen toimivuus suomalaisissa tv-lähetysverkoissa on testattu.

DVB-T2 mahdollistaa HD-lähetykset, mutta myös SD-tasoisen kuvan lähettäminen on mahdollista.

Suomessa antenniverkon lähetyksiä lähetetään kahdella taajuusalueella. UHF-taajuusalueella Digitan verkossa on T- sekä T2-lähetyksiä ja VHF-taajuusalueella DNA:n verkossa on T2-lähetyksiä.

DVB-T2-tekniikkaan siirtymisessä on kyse globaalista television tuotanto-, lähetys- ja vastaanottoteknologioiden kehityksestä. Uusi tekniikka mahdollistaa kapasiteetin tehokkaamman hyödyntämisen ja siten myös useamman televisiokanavan lähettämisen.

DVB-T2-lähetystekniikan myötä televisiokuvan pakkaamisessa siirrytään käyttämään MPEG-4-pakkausta, jolla saavutetaan tehokkaampi pakkauskyky sisällöille. DVB-T-lähetysjärjestelmässä käytetään sisällöille tehottomampaa MPEG-2-pakkausta.


15.8.2016

700 MHz taajuuslupien huutokauppa

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytänyt lausuntoa otsikkoasiassa. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Taajuusalueen allokointi kaupallisen käyttöön on kannatettavaa ja perusteltua

FiCom kannattaa muistiossa esitetyn mukaisesti taajuusalueen allokoimista kaupalliseen käyttöön. Muistiossa on erinomaisen perusteellisesti tuotu esille ne keskeiset perusteet, jotka puoltavat taajuusalueen osoittamista esitettyyn käyttötarkoituksen.

Kaupallinen käyttötarkoitus mahdollistaa osaltaan suomalaisen mobiilimarkkinan menestystarinan turvaamisen myös tulevaisuudessa. Nopeiden langattomien laajakaistaverkkojen lisäkapasiteetin ja tiedonsiirtonopeuksien kasvattaminen on ehdoton edellytys digitalisaation hyödyntämiselle myös jatkossa.

Suomessa on hyvin toimivat, laadukkaat, edulliset ja kilpaillut mobiilimarkkinat. Ehdotettu taajuusjako (2x30 MHz) ja enintään 2x10 MHz yrityskohtainen rajoitus takaa jatkossakin kilpaillut markkinat ja tämä hyödyntää mitä suuremassa määrin loppukäyttäjiä.

Viranomaispalveluiden takaaminen langattomissa laajakaistaverkoissa

Muistiossa esitetään, että liikenne- ja viestintäministeriö aloittaa syksyllä 2016 valmistelun, jonka tavoitteena on yhdessä keskeisten turvallisuusviranomaisten ja teleyritysten kanssa tarkentaa viranomaistoiminnan verkoilta edellyttämiä vaatimuksia sekä selvittää ja valmistella tarvittavia lainsäädäntömuutoksia. Lisäksi esitetään taajuusreservin osoittamista viranomaiskäyttöön.

FiCom kannattaa ja pitää perusteltuina muistion ehdotuksia viranomaistarpeiden selvittämiseksi. Esitetty ratkaisu viranomaispalveluiden toteuttamiseksi on kustannustehokkain ja mahdollistaa osaltaan näidenkin palveluiden jatkuvan kehittämisen.

Huutokaupan maksut

Muistiossa esitetään lähtöhinnaksi 15 miljoonaa euroa yhtä 5 MHz taajuuskaistaparia kohden. Tähän päädytty huomioimalla Euroopassa vastaavien taajuuksien (sekä 700 MHZ että 800 MHz) huutokaupoissa toteutuneet hinnat ja Venäjän taajuuskäytöstä aiheutuvat rajoitukset.

FiComin näkemyksen mukaan määriteltyä lähtöhintaa tulisi arvioida uudelleen alaspäin nyt ehdotetusta, sillä muiden Euroopan maiden toteutuneita hintoja ei tulisi verrata Suomessa käytettävään lähtöhintaan. Suomessa väestömäärä on selvästi alhaisempi ja toimilupaehdot (rakentamisvelvoitteet, palvelutasovaatimukset, häiriön poistot jne.) ovat tiukemmat kuin verrokkimaissa. Edelleen Venäjän aiheuttamat rajoitteet vaikuttavat taajuusalueen käyttömahdollisuuteen huomattavasti toisin kuin muissa vertailumaissa. Lisäksi lähtöhintaa arvioitaessa tulisi huomioida Suomen mobiilipalveluiden asiakasystävällinen hinnoittelurakenne ja hintataso verrokkimaihin verrattuna.

Toimilupaehdot

Toimilupakaudeksi ehdotetaan 17 vuotta, jolloin toimiluvat päättyisivät samanaikaisesti 800 MHz toimilupien kanssa. FiCom ehdottaa, että 700 MHz taajuusaluetta koskevan normaalia lyhyemmän toimilupakauden sijaan 800 MHz toimilupakautta jatkettaisiin kolmella (3) vuodella.

Rakentamisvelvoitteen osalta muistiossa ehdotetaan väestöpeiton lisäksi kohtuullista sisätilapeittoa. Tällä tarkoitetaan sitä, että televerkkopalvelut ovat ilman käyttäjille aiheutuvia lisäkustannuksia saatavilla vakituisessa asunnossa tai yrityksen toimipisteessä tavanomaisessa käyttöympäristössä. FiCom kiinnittää liikenne- ja viestintäministeriön huomioita siihen, että uusien uudis- ja peruskorjausrakentamisen energiatehokkuusvaatimusta koskevien normien yhteydessä on noussut esille niiden aiheuttamat ongelmat mobiilipalveluiden sisätilakuuluvuudelle. Liikenne- ja viestintäministeriö on itsekin tiedostanut ja tunnustanut tämän ongelman, jonka ratkaiseminen on riippuvainen siitä, miten tulevissa rakentamista koskevissa säädöksissä varmistetaan mobiilipalveluiden sisätilakuuluvuuden laatu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.8.2016

Lausunto internetyhteyspalvelun nopeuden ilmoittamistapaa koskevasta kannanotosta

Viestintävirasto pyytänyt lausuntoa kannanottoluonnoksesta (jatkossa kannanotto) internetyhteyspalvelun nopeuden kohtuullisesta ilmoittamistavasta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Kannanotto ei vastaa Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitetta sääntelyn purkamisesta, hallinnollisen taakan keventämisestä ja EU-säännösten toimeenpanossa kansallisesta lisäsääntelystä pidättäytymisestä.
  • Verkkoneutraliteettia koskeva sääntely on EU-tasoista, ja siihen liittyvää ohjeistusta annetaan BERECin määrittelemillä suuntaviivoilla. Näin ollen kansallisista ohjeista tulee pidättäytyä toistaiseksi.
  • Kannanoton kansalliset näkemykset pirstaloivat EU-sääntelyä ja heikentävät suomalaisten yritysten kilpailukykyä.
  • Kannanotto ei edistä kilpailua eikä selkeytä kuluttajasopimuksia.
  • Kannanotosta ei ilmene, mitä loppukäyttäjiin kohdistuvia markkinaongelmia sillä ratkaistaan.
  • FiCom ei pidä kansallista kannanottoa perusteltuna ja tarpeellisena, vaan esittää sen jatkovalmistelusta luopumista toistaiseksi.

Kannanotto ei vastaa hallitusohjelman tavoitetta säädösten sujuvoittamisesta ja kansallisesta lisäsääntelystä pidättäytymisestä

Yksi Sipilän hallitusohjelman keskeisimmistä kirjauksista ja tavoitteista on säädösten sujuvoittaminen. Tämä pitää sisällään turhan sääntelyn purkamista ja hallinnollisen taakan keventämistä. Erikseen on kirjattu, että EU-säädösten toimeenpanossa pidättäydytään kansallisesta lisäsääntelystä ja että Suomen EU-vaikuttamisen yhtenä painopisteenä on nykyistä vähäisempi, parempi ja kevyempi sääntely. Edelleen hallitusohjelmaan on kirjattu, että välittömästi ryhdytään purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia alempiasteisia normeja, määräyksiä ja ohjeita.

Viestintäviraston kannanotto on hyvin laaja, seikkaperäinen ja sillä puututaan yritysten sopimusvapauteen ja tuotteistamiseen. Kannanotto menee monessa kohdin pidemmälle kuin EU:n antama asetus (EU 2015/2120) ja BERECin suuntaviivat. Esimerkkeinä sopimusvapauteen ja tuotteistamiseen puuttumisesta sekä kansallisesta lisäsääntelystä voidaan mainita kiinteän verkon miniminopeuden nosto vuoden 2011 kannanoton 50 prosentista 75 prosenttiin sekä normaalinopeuden määritelmä, 90 prosenttia maksiminopeudesta. Lisäksi kannanotossa otetaan kantaa seikkoihin, jotka eivät kuulu Viestintäviraston toimivaltaan: esimerkiksi Viestintäpalvelun virhe s. 9 ja 11 (virheen toteaminen ei kannanotonkaan mukaan kuulu viraston toimivaltaan).

Vaikka kannanotossa (s. 2) todetaan, että se ei ole juridisesti sitova, sitä käytännössä tullaan käyttämään viestintäpalveluihin kohdistuvassa valvonnassa, tulkinnassa ja soveltamiskäytännössä, jolloin se saa tosiasiallisesti normatiivisen statuksen Viestintäviraston toiminnassa. Tätä käsitystä tukee se, että kannanotossa edellytetään noudatettavan siinä ilmaistuja periaatteita (s.3). Kannanotossa on kyse sääntelystä, joka menee EU-sääntelyä pidemmälle. Näin ollen Viestintäviraston kannanotto ei vastaa hallitusohjelman tavoitetta säädösten ja hallinnollisen taakan keventämisestä sekä kansallisesta lisäsääntelystä pidättäytymisestä.

Asetuksen tarkoitus yhtenäisen sääntelyn tulkinnasta ja soveltamisesta ei toteudu kannanotossa

Verkkoneutraliteettia koskevalla asetuksella on tarkoitus vahvistaa yhteiset säännöt ja välttää yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteistä aiheutuva sisämarkkinoiden pirstoutuminen (res. 1 ja 3). Lisäksi asetuksen 5 artiklan 3. kohdassa nimenomaisesti painotetaan BERECin tulevia suuntaviivoja asetuksen johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi. Kannanotossa todetaan (s. 2), että "asetuksen nojalla BEREC vahvistaa suuntaviivat, jotka ohjaavat asetuksen (EU 2015/2120) tulkintaa valvontaviranomaisissa".

Viestintäviraston kannanotto asettaa Suomessa toimivat yritykset heikompaan ja kilpailukyvyltään eriarvoiseen asemaan muissa EU-jäsenmaissa toimiviin yrityksiin nähden, mikä osaltaan on vastoin asetuksen tavoitetta ehkäistä jäsenvaltioiden toimenpiteistä aiheutuvaa sisämarkkinoiden pirstoutumista. Tällaisia epäyhdemukaisuuksia kannanotossa ovat muun muassa edellä esitetyt minimi- ja normaalinopeusprosentit.

EU-jäsenmaissa noudatettavan yhtenäisen tulkinta- ja soveltamiskäytännön luomiseksi ja varmistamiseksi Viestintäviraston tulisi toistaiseksi pidättäytyä kansallisesta kannanotosta. Viestintäviraston edellisen kannanoton (2011) aikana ei ollut EU-tasoista sääntelyä ja suuntaviivoja, mutta näitä asioita koskevalle erilliselle kansalliselle kannanotolle ei ole enää tai ainakaan toistaiseksi perusteltua tarvetta.

Kannanotto ei edistä kilpailua eikä selkeytä sopimuksia

Kannanoton mukaan sen tarkoituksena ei ole puuttua teleyritysten sopimusvapauteen ja tuotteistuksiin enempää kuin sopimusehtojen valvonta edellyttää. FiComin käsityksen mukaan kannanotolla kuitenkin puututaan nimenomaisesti ja kohtuuttomasti teleyritysten sopimusvapauteen ja tuotteistukseen. Tällainen puuttuminen markkinaan rajoittaa tervettä kilpailua ja haittaa yritystoimintaa, mikä on vastoin Sipilän hallitusohjelmaa.

Esimerkiksi minimi- ja normaalinopeusprosentteja koskevat näkemykset puuttuvat yritysten kannalta keskeiseen sopimusvapauteen ja tuotteistukseen, jolloin ne rajoittavat kilpailua ja heikentävät käyttäjien valinnanvapautta. Näin voimakas puuttuminen toimivaan laajakaistamarkkinaan tulisi perustella perusteellisella analytiikalla, jota osoittaisi markkinoiden toimimattomuuden ja käyttäjien suojan tarpeellisuuden. Lisäksi voidaan kyseenalaistaa se, onko vain 10 prosenttia maksiminopeudesta jäävä nopeus normaalinopeus vai onko normaalinopeus käytännössä maksiminopeus, joka mahtuu mahdolliseen virhetoleranssiin. Teleyrityksillä on edelleen runsaasti käytössään toimivaa kupariverkkoa, joten miniminopeuden prosentin nosto ja esitetty normaalinopeuden nosto vaikuttavat jopa tarkoitushakuisilta vaatimuksilta.

Kannanoton ehdotukset eivät tule toteuttamaan asetuksen vaatimuksia sopimusehtojen selkeydestä ja ymmärrettävyydestä. Sopimukset tulevat esitettyjen erityissääntelyn aiheuttamien seikkaperäisten vaatimusten perusteella entisestään monimutkaistumaan, mikä ei ole kenenkään etu.

Lopuksi

Nopeuden määrittelyssä tulee kannanoton mukaan huomioida nopeuden todentaminen myös teleyrityksen oman verkon ulkopuolelle (s. 5). Vaatimusta voidaan pitää erikoisena, koska teleyritys ei voi vastata toisen yrityksen verkosta tai sen kapasiteetista.

Suomessa on hyvin toimivat, laadukkaat, kattavat ja edulliset laajakaistapalvelumarkkinat. Käyttäjät eivät ole kokeneet ongelmia liittymien saannissa, verkkoon pääsyssä ja hinnoittelussa. Sääntelyllä ja viranomaisohjeistuksella tulisi pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan mahdollisia ongelmia ja tarvittaessa mahdollistamaan markkinaehtoinen toiminta eli vapaa kilpailu. Kannanotosta ei ilmene, mitä ongelmia sillä pyritään ratkaisemaan tai miten se lisää markkinoiden toimivuutta. Kannanotosta uupuu investointeihin ja innovaatioihin kannustava lähestymistapa.

FiCom esittää, että kannanoton jatkovalmistelusta luovutaan toistaiseksi ja odotetaan miten BERECin tulevat suuntaviivat ohjaavat ja yhdenmukaistavat verkkoneutraliteettia EU-tasolla. Kansalliselle lisäsääntelylle ei tässä vaiheessa ja tilanteessa ole osoitettu olevan perusteltua tarvetta.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

20.6.2016

Määräysluonnos johtojen sijoittamisesta

Liikennevirasto on pyytänyt lausuntoa Liikenneviraston määräysluonnoksesta johtojen sijoittamisesta maantien tiealueelle. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Digitalisaatio on Sipilän hallituksen strategian läpileikkaava teema, joka on mahdollista ainoastaan, jos siihen on tarjolla kattava ja tehokas viestintäverkkoinfrastruktuuri.
  • Liikennevirasto voi osaltaan edistää lausuttavana olevalla määräyksellä ja siihen liittyvällä dokumentaatiolla Suomen digitalisoitumista ja huippunopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista.
  • Viranomaisen tulee olla mahdollistaja ja vain välttämättömistä asioista tulee säätää normeilla ja ohjeilla. Määräyksessä, sen perusteluissa ja niitä täydentävissä ohjeistuksissa tulee jatkuvasti huomioida laajakaistarakentamisen tavoitteet, sääntelyn sujuvoittaminen ja turhan sääntelyn purkaminen.
  • Pykäläkohtaiset huomiot on esitetty jäljempänä, mutta niissä on lähes poikkeuksetta tausta-ajatuksena laajakaistarakentamisen edistäminen. Esimerkiksi kaapelin siirtokustannuksissa lisääntyneen kapasiteetin ei tule alentaa korvausta.
  • FiCom pitää tärkeänä, että uusien kehittyvien ns. matala-asennustekniikoiden käyttöä tulisi edistää, mutta samalla varmistaa, että tierakenteelle ei aiheudu vahinkoa.

Yleistä

Digitalisaatio on Sipilän hallituksen strategian läpileikkaava teema. Hallitusohjelman yhtenä tavoitteena on helpottaa merkittävästi yritystoimintaa, investointeja, rakentamista sekä tervettä kilpailua turhaa sääntelyä purkamalla, hallinnollista taakkaa keventämällä ja lupaprosesseja sujuvoittamalla. Digitalisointi on mahdollista ainoastaan, jos siihen on tarjolla kattava ja tehokas viestintäverkkoinfrastruktuuri. Myös liikennekaari ja sen tavoitteet edellyttävät niiden mahdollistajana toimivia viestintäverkkoja.

Osana hallituksen kärkihankkeita Liikenne- ja viestintäministeriö antoi 1.6.2016 laajakaistan toimeenpano-ohjelman, jonka tavoitteena on edistää huippunopeiden, kattavien, viiveettömien, energiatehokkaiden ja turvallisten kiinteiden sekä langattomien yhteyksien rakentamista ja kehittämistä.

Liikennevirasto voi osaltaan edistää lausuttavana olevalla määräyksellä ja siihen liittyvällä dokumentaatiolla Suomen digitalisoitumista ja huippunopeiden laajakaistaverkkojen rakentamista. Sen vuoksi Liikenneviraston tulee toimia mahdollistajana, ja määräyksessä ja sen dokumenteissa tulisi kauttaaltaan ottaa huomioon edellä mainitut tavoitteet.

Pykäläkohtaiset huomiot

1 § Määräyksen tarkoitus

Säännöksen mukaan "määräyksen tarkoituksena on myös antaa tarkempia määräyksiä siirto-, suojaamis- ja poistamiskustannuksista...". Säännöksen sanamuotoa on syytä tarkentaa, koska tarkoituksena ei ole antaa määräyksiä kustannuksista, vaan niiden jakautumisesta eri toimijoiden kesken.

6 § Tulevat tienparannustyöt sijaintipaikan valinnassa

Liikenneviraston ja tienpitoviranomaisen tulee huolehtia ja kehittää ajan tasalla olevien tietojen saamista tulevista ja suunnitelluista tienparannustöistä sekä siitä, että ne ovat helposti saatavilla esimerkiksi sähköisenä aluetietona. Myös mahdolliset telerakenteiden asentamista koskevat esteisiin ja haittoihin liittyvät tiedot, kuten asfaltoinnit, tulee olla saatavilla.

Sijoitussuunnitelmien ja johtojen sijoituslupien hakemisen helpottamiseksi tulee määräyksen "perustelu ja soveltaminen" -dokumenttiin lisätä tieto siitä, mistä tarvittavat tiedot ovat saatavissa, esimerkkinä 6.2 §:ssä mainittu tieto pehmeästä pohjamaasta.

7 § Sijaintipaikan rajoituksia

Ehdotuksesta ei ilmene, miksi kohdassa 1 mainittuihin kohteisiin ei ole sijoitusmahdollisuutta, jos se voidaan tehdä kohdan mukaisesti luiskasta käsin.

Kohdan 3 mukainen "pitkä matka" -määritelmä on kannatettava ja se tulee jättää perusteluihin.

Kohdan 5 mukaisen ympäristötekijöiden selvitysmenettelyn periaatteet tulee määritellä tai avata tarkemmin perusteluissa.

8 § Kaivantojen suunnittelu

Televerkkojen osalta on oleellista, että suunnitelmien laatijalta ei edellytetä pohjavesirakennesuunnittelijan pätevyyttä alle 1,4 m syvyisissä kaivannoissa tai alle 10 m2 laajuisissa, enintään 2 m syvyisissä kaivannoissa.

9 § Tien alituspaikan valinta

Tarkoitetaanko 4 momentin vähimmäisetäisyydellä syvyyttä (Suojaputken vähimmäisetäisyys sivuojan pohjasta on 0,8 metriä ja tien pinnasta vähintään 1 metri.)?

10 § Johto sillan tai rummun kohdalla

Perusteludokumenttiin ehdotamme, että telejohto voidaan asentaa putkisillan tai rummun yli myös silloin, kun sen päällä on vähemmän kuin 1,2 m maata. Asennustapana käytettäisiin riittävän pitkää kaapeliin tehtävää kieppiä (esim. 20 m jommallekummalle tai molemmille puolille kohteesta riippuen), jolloin putkisillan tai rummun uusinnan yhteydessä kaapelin väliaikainen sijoitus työalueen ulkopuolelle ei aiheuta merkittävää lisäkustannusta eikä katkosta teleliikenteelle. Tämä mahdollistaisi rummun tai sillan korjauksen tai vaihtamisen yhteydessä kaapeliin niin suuren "löysän lenkin" tekemisen, että kaapeli saadaan ehjänä ja tuotantokäytössä olevana siirrettyä työmaa-alueelta sivuun ja työmaan valmistuttua myös takaisin paikalleen.

11 § Maan pinnalle ulottuvat rakenteet

Ohjeeseen ehdotetaan otettavaksi valokuitukaapelin jatkoksen tekeminen ensisijaisesti kaapelikaivoon. Jatkos tulee voida tehdä myös tiealueen reunaan sijoitettuun jakokaappiin, jolloin se ei muodosta näkemäestettä.

Tässä määräyksessä ei ole syytä ohjeistaa kaapelikieppien halkaisijasta. Kaapelin valmistaja antaa ohjeet taivutussäteestä.

13 § Maakaapeleiden sijoittaminen loivaluiskaisella tiellä

Ehdotamme, että pääsääntönä telejohtojen asentamisessa noudatetaan taulukon 2 ohjearvoja. Vaihtoehtoisesti kallioleikkauksessa vaihtoehdon 1 mukaisesti ja noudattamalla taulukon 2 asennussyvyyksiä ja suojarakenteita seuraavalla muutoksella (poistetaan viimeinen lause):

Kallioleikkauksessa pyritään kaivamaan ura tien ja kallion väissä olevaan maahan ja tarvittaessa louheeseen. Louheen kaivaminen ei saa vahingoittaa tietä. Louheeseen kaapeli asennetaan niin, että se ei estä seuraavan kaapelin asentamista kaapelin viereen vahingoittamatta aikaisemmin asennettua kaapelia. Ensisijainen keino on asentaa kaapeli suojaputkeen. [POISTETAAN: Vaihtoehtoisesti kallioon sahataan ura tai porataan reikä kaapelille.]


15 § Maakaapelin sijoittaminen jalankulku- ja pyöräilytien kohdalla

Pykälän 2 momentin mukaan sijoittaminen jalankulku- ja pyöräilytien rakenteeseen sallitaan rakennettavilla ja parannettavilla teillä ennen päällystämistä.

Telejohdon sijoittamista jalankulku- ja pyörätien rakenteeseen ei tule rajata määräyksessä kategorisesti. Käytännössä tulee tilanteita, että telejohto on "pakko" sijoittaa olemassa olevaan rakenteeseen, koska vaihtoehtoinen reitti toisi kohtuuttomia lisäkustannuksia. Operaattorit sijoittavat ensisijaisesti johdot rakenteen ulkopuolelle välttääkseen esim. asfalttipäällysteen uusimisen, mutta eteen voi tulla tapauksia, jossa paras sijoituspaikka on rakenteessa.

21 § Liikennejärjestelyt

Kappaleeseen 4 ehdotamme seuraavaa muutosta:

Johtojen asentaminen on ensisijaisesti toteutettava tien (ajokaistan ja pientareen) ulkopuolelta [POISTETAAN: jos tehtävän työn luonne sekä käytettävissä oleva tila ja maanpinnan muoto sallii eikä työskentely näiden ulkopuolelta ei merkittävästi viivytä työn toteuttamista]. Lupaviranomainen voi kuitenkin myöntää sijoitusluvan yhteydessä luvan ajokaistoilla ja pientareella työskentelyyn, jos ratkaisuissa on otettu huomioon tämä määräys.

Perustelut: Kaapeleita aurattaessa varsinkin 1. kaapelin osalta aurauskone kulkee pääsääntöisesti ainakin osittain ajokaistalla tai pientareella. Mikäli aurauskaluston pitää kulkea kokonaan tieluiskassa, hankaloittaa ja hidastaa se työn tekemistä ja todennäköisesti siten myös nostaa kustannuksia. Tien luiskassa aurauskalusto todennäköisesti myös aiheuttaa tien luiskaan "pahempaa jälkeä" kuin tie- tai piennar- alueella kulkiessaan.

32 § Tienpitäjän vastuulle kuuluvien siirtojen kustannukset

Aikaväliä 1 - 6 vuotta koskeva alennus tulee poistaa, koska noin lyhyelle käyttöiälle ei tehdä investointeja. Alennus ei ole mielestämme perusteltavissa.

Jos tienpitoviranomainen vastaa telekaapelin siirron kustannuksesta, ei lisääntyneen kapasiteetin tule alentaa korvausta silloin, kun kyseessä on kuitukaapeli, koska kuitukaapelin kapasiteetti määräytyy ensisijaisesti käytettävien aktiivilaitteiden ominaisuuksista ja toissijaisesti kuitujen lukumäärästä. Kuparikaapeliverkkoa ei lähtökohtaisesti enää laajenneta, joten siirrettävä kuparikaapeli korvataan vastaavan kokoisella kuitukaapelilla. Kuitukaapeli ei myöskään lisää siirtokustannuksia. Jos kapasiteetti kasvaa, voidaan enintään huomioida vain siirrettävän kaapelin ja uuden kaapelin materiaalihinnan erotus.

FiComin näkemyksen mukaan ehdotus on vastoin yhteisrakentamislain ja LVM:n nopean laajakaistan rakentamisen edistämisen toimenpideohjelman tavoitteita.

Muita huomioita

FiCom pitää tärkeänä, että uusien kehittyvien ns. matala-asennustekniikoiden käyttöä tulisi edistää samalla kun varmistetaan, että tierakenteelle ei aiheudu vahinkoa. FiCom ei kannata asennussyvyyksille liian kapeita liukumia, vaan suunnitelman päivitys lupa- ja ilmoitusviranomaiselle tulee olla riittävä, jos poiketaan suunnitelman mukaisesta asennuksesta.

Liikenneviraston pitämissä valmistelukokouksissa on keskusteltu määräyksen rakenteesta. Ehdotamme rakenteeksi erillistä määräysdokumenttia ja erillistä määräyksen perustelu- ja soveltamisdokumenttia.

Ehdotamme, että maantielaissa mainitun ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvat kuusi vaihtoehtoa tuodaan perusteludokumenttiin helpottamaan suunnittelijoiden työtä.

Lisäksi ehdotamme määräyksen voimaan tullessa, että Liikennevirasto järjestää koulutusta ja siten helpottaa osaltaan määräyksen käyttöönottoa ja soveltamista.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

3.6.2016

FiCom Forum tarjoili näkökulmia digitaaliseen tulevaisuuteen

Ensimmäinen FiCom Forum -seminaari pureutui digitalisaation eri ilmiöihin tiistaina 31.5.2016 Marina Congress Centerissä Helsingissä. Kaikille yhteisen sisällön lisäksi valittavana oli kaksi kiinnostavaa sisältöpolkua: ICT tänään ja TV tänään.

FiComin hallituksen puheenjohtaja, Elisan toimitusjohtaja Veli-Matti Mattila totesi avauspuheessaan, että uudet digitaaliset innovaatiot edellyttävät rohkeita kokeiluja. Uudessa tilanteessa vain ketterät, joustavat ja innovatiiviset yhtiöt pärjäävät.

Myös liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin puheenvuorossa korostettiin, että digitalisaatio antaa kasvun mahdollisuuksia kaikille toimialoille, ja tavoitteena onkin, että tulevaisuuden Suomi on hyvä toiminta- ja kasvuympäristö digitaaliselle liiketoiminnalle ja yrittämiselle.

"Every product is a digital service waiting to happen"

Digitalisaatio antaa meille mahdollisuuden muuttaa koulutusta, terveydenhuoltoa, liikennettä - oikeastaan koko yhteiskuntaa ja kaikkea liiketoimintaa. Vaikutus on lopulta positiivinen, vaikka matka ei välttämättä olekaan helppo. Tämä kävi ilmi oikeastaan kaikissa päivän aikana kuulluissa puheenvuoroissa ja paneelikeskusteluissa.

Muutaman lähivuoden kuluessa miltei koko maapallo on verkottunut, mikä avaa valtavasti mahdollisuuksia, ennusti Ericssonin Olli Sirkka 5G:tä, esineiden internetiä IoT:tä ja tulevaisuuden verkottunutta yhteiskuntaa avanneessa puheenvuorossaan. Uusi teknologia mahdollistaa erilaisia tapoja tuottaa uusia palveluita, uudenlaisia ansaintamalleja ja liiketoimintamahdollisuuksia. Eräänä esimerkkinä Sirkka mainitsi Volvon, jonka Connected Car -ratkaisu tarjoaa autoilijoille hyötyä ja huvia ja Volvolle mahdollisuuden aitoon asiakasymmärrykseen - ensimmäistä kertaa automerkin historiassa.

Esineiden internetin avulla on mahdollista paitsi lisätä asiakasymmärrystä, myös rakentaa kilpailukykyä, vähentää kustannuksia, lisätä tehokkuutta ja rakentaa uusia palvelumalleja. Microsoftin Jürgen Imhoffin mukaan kysymys ei ole vain siitä, että esineiden internet on olemassa, vaan siitä, millaista liiketoimintaa sen avulla saadaan aikaan. Jo nyt esineiden internetillä seurataan erilaisia tapahtumia käsisaippuasäiliöiden täyttöasteesta suihkumoottoreiden toimintaan. Koko IoT-markkinan tuoma taloudellinen hyöty kasvaa Microsoftin arvion mukaan maailmanlaajuisesti jopa biljoonaan dollariin vuonna 2020.

Digitalisoituva maailma on entistä alttiimpi tietoturvauhkille. Erilaisten tietoturvaloukkausten määrä kasvaa vuosittain jopa 25 prosenttia, ja sovellukset ovat tietoturvan uusi taistelukenttä, kertoi Jari Salokannel Hewlett Packard Enterpriselta. Jo yli 80 prosenttia tietoturvaloukkauksista hyödyntää haavoittuvuuksia sovellustasolla, kun erilaisten pilvessä olevien sovellusten ja mobiililaitteiden käyttö on yleistynyt voimakkaasti.

Lisätty todellisuus arkipäiväistyy

Ihminen on aina pyrkinyt luomaan toisen todellisuuden voidakseen sitä kautta aistia jotakin, joka ei muuten ole mahdollista. Ensimmäisiä virtuaalitodellisuuskokeiluja tehtiin jo 1960-luvulla Yhdysvaltain ilmavoimien lentosimulaatioissa. Nyt Virtual Reality -maailmasta on kehittymässä valtava teknologinen ekosysteemi, jolla on lähes rajattomat liiketoimintamahdollisuudet sekä viihde- että hyötykäytössä, kuvaili DNA:n Sami Aavikko esityksessään.

Joidenkin vuosien päästä älypuhelimet ja tabletit alkavat korvautua virtuaalipäätelaitteilla. Aavikko kehotti kaikkia kuulijoita käyttämään edes hetken sen miettimiseen, miten virtuaalitodellisuus voisi luoda jotakin uutta liiketoimintaa jokaisen omassa yrityksessä. Myös tässä digitalisaation ilmiössä nopeat syövät hitaat.

DNA tarjosi FiCom Forumissa mahdollisuuden päästä kokeilemaan keinotodellisuutta myös käytännössä: Alppisimulaattori osoittautui vetonaulaksi ja moni seminaarivieras lähti kotiin huikeaa lasketteluelämystä rikkaampana.

Katja Laine, televisioasiat ja viestintä @FiCom

Seuraa Katjaa Twitterissä: https://twitter.com/KatjaMLaine

Pages