29.3.2016

IPR-oikeuksien täytäntöönpanos EU:ssa

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua E-kirjelmästä E 13/2016 ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • FiCom kannattaa valtioneuvoston ehdottamaa kantaa IPR-oikeuksien täytäntöönpanossa.
  • Teollis- ja tekijänoikeuksien täytäntöönpanossa on keskityttävä kaupallisen laajuuden loukkauksiin ja pyrittävä kestäviin ja laittomien palvelujen talouteen tehokkaasti puuttuviin keinoihin.
  • Erityisen kannatettavaa on IPR-oikeuksien suojaamisen kokonaisvaltainen tarkastelu ja keskittyminen laittomien palvelujen rahavirtojen katkaisemiseen.
  • Toimenpiteet laittomien palvelujen ehkäisemiseksi tulee kohdistaa piratismin lähteelle. Tätä varten on perusteltua tiivistää viranomaisten yhteistyötä.
  • Laillisten sisältöpalvelujen edistäminen on paras keino ehkäistä musiikki- ja elokuvapiratismia.
  • Operaattoreille ei tule asettaa uusia velvoitteita laittomiin palveluihin pääsyn estämiseksi.
  • Operaattorilla tulee aina olla oikeus täyteen korvauksiin sille asetetuista, muiden tahojen liiketoimintaa palvelevista velvoitteista.

Yleistä operaattoreiden asemasta laittomien palvelujen osalta

Yritykset, jotka mielletään operaattoreiksi, toimivat sisältöjen arvoverkossa useissa eri rooleissa. Ytimenä on verkko-operaattorin toiminta: operaattorit investoivat, rakentavat ja ylläpitävät viestintäverkkoja, joissa siirretään tietoa osapuolten välillä; ykkösiä ja nollia. Tämän toiminnon sääntelyn tulee olla selkeää, sisältöjen osalta neutraalia ja kannustaa verkkoinvestointeihin. Suomalaiset operaattorit investoivat joka vuosi yli 500 miljoonaa euroa suomalaisten viestintäyhteyksiin. Tähän toimintaan kohdistuu hyvin seikkaperäinen ja raskas sääntely, jolla varmistetaan viestinnän toimivuus ja luottamuksellisuus.

Operaattorit toimivat myös palveluntarjoajina tarjoten erilaisia viestintä- ja enenevissä määrin sisältöpalveluja, kuten maksutelevisiota, tilausvideopalveluja ja ohjelmien tallennuspalveluja. Tekijänoikeudelliset velvoitteet, kuten sisällöistä sopiminen kuuluvat vain tähän toimintoon.

Verkko-operaattorin aseman kannalta keskeinen säännös on EU:n sähkökauppadirektiivi, jossa on vahvistettu välittäjän vastuuvapaus. Suomessa sääntely on nykyään osa tietoyhteiskuntakaarta. Verkko-operaattori ei vastaa tekijänoikeusloukkauksista, kun se välittää ykkösiä ja nollia viestinnän osapuolten välillä. Sääntelyyn liittyy myös sisältöjä saatavilla pitävän hosting-operaattorin velvollisuus poistaa tekijänoikeuden haltijan laittomiksi ilmoittamat sisällöt ilmoituksen saatuaan. Tästä on syytä pitää kiinni myös vastaisuudessa.

Arvioitaessa sähköisen viestinnän sääntelyä EU:ssa ja Suomessa, viestinnän välittäjien vastuuta ei tule lisätä eikä lisätä välittäjille uudenlaisia, sisällön valvontaan liittyviä tehtäviä. Oikeuksien suojaamisesta johtuvat kulut tulee täysimääräisesti kohdistaa niistä hyötyvien tahojen eli oikeuksien haltijoiden kannettaviksi.

Viime vuosina operaattoreiden velvoitteita on oikeuksien loukkauksiin puuttumiseksi lisätty tavalla, joka järkyttää eri toimijoiden välistä tasapainoa ja haittaa digitaalisen markkinan kehittymistä. Verkko-operaattorille asetetut velvoitteet omalla kustannuksellaan estää pääsy palveluihin, joissa sisältöjä lainvastaisesti jaetaan, aiheuttaa hallinnollista taakkaa ja vie resursseja pois verkkojen kehittämisestä. Tutkimukset osoittavat, että pääsyn estäminen piraattipalveluihin ei ole kestävä tapa vähentää piraattipalvelujen käyttöä. Sen sijaan kuluttajien odotuksia vastaavat, sisällöltään rikkaat ja helppokäyttöiset lailliset sisältöpalvelut ovat onnistuneet saamaan käyttäjät jättämään laittomat palvelut. Oikeudenloukkauksien torjunnassa on keskityttävä piraattipalveluita tehokkaasti ehkäiseviin politiikkatoimiin, kuten tekijänoikeutta loukkaavien sivustojen rahavirtojen katkaisemiseen. Pääpainon tulee kuitenkin olla laillisten palvelujen tarjoamisedellytysten parantamisessa.

Valtioneuvoston ehdotus EU:n IPR-oikeuksien täytäntöönpanosäännösten uudistamisessa

Valtioneuvoston E-kirjelmässä ehdotettu Suomen kanta on FiComin mielestä onnistunut ja tasapainoinen. FiCom kannattaa sitä, että Suomen kannassa kannatetaan IPR-oikeuksien yhtenäistä tarkastelua ja keskittymistä kaupallisen laajuuden loukkauksiin.

FiCom korostaa sitä, että nykyiset keinot laittomien sisältöjen tarjonnan ehkäisemiseksi eivät ole johtaneet kestäviin ratkaisuihin. Osaltaan tätä osoittaa se, että eri oikeudenhaltijoiden vireille laittamia IP-osoitteiden selvitysmääräyksiä saattaa tulla markkinaoikeudelta jopa useita tuhansia yhden kuukauden aikana. IP-selvitykset kuormittavat merkittävästi operaattoreita. Tämän vuoksi on hyvä, että valtioneuvoston kannassa kannatetaan uutta lähestymistä, jolla pyritään laittomien palvelujen rahavirtojen katkaisemiseen. FiCom pitää tärkeänä myös huomion kiinnittämistä laillisten palvelujen tarjoamisen edellytysten parantamiseen. Näitä toimenpiteitä ovat oikeuksien saatavuuden kehittäminen ja vireillä oleva sisältöpalvelujen rajat ylittävää käyttöä koskeva komission asetusehdotus.

FiCom pitää hyvänä, että ehdotetussa Suomen kannassa kiinnitetään huomiota kuulemisen yhteydestä tekijänoikeus- ja alustatalouden kuulemisiin välittäjien sähkökauppadirektiivissä määritellyn vastuuvapauden osalta. FiCom korostaa, että operaattoreiden velvoitteita laittomien palvelujen osalta ei lisätä nykyisestä ja että operaattoreilla on aina oikeus täyteen korvaukseen muiden tahojen liiketoimintaa palvelevista velvoitteista.

FiCom kannattaa Suomen kantaa tuomioistuinten, poliisin ja tullin sekä muiden viranomaisten yhteistyön parantamiseksi, jotta oikeuksien loukkauksiin voitaisiin puuttua nykyistä tehokkaammin niiden lähteellä.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


24.3.2016

Lausunto postilain uudistamisessa

Liikenne- ja viestintäministeriö
Asia: Lausuntopyyntö LVM/1024/03/2015

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa seikoista, joista postilain uudistamisessa tulisi ottaa huomioon. FiCom kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa, ja esittää kunnioittaen seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Yleispalvelusääntelyä on merkittävästi kevennettävä muun muassa viisipäiväisen jakelu- ja keräilyvelvoitteen sekä toimipaikkasääntelyn osalta.
  • Jakelusäännöksiä tulee yleisesti keventää, esimerkiksi sallia jakelu kerrostalojen lokerikkoihin.
  • Kustannuslaskennan sääntelyä on uudistettava ja sallittava säännellyissä tuotteissa kohtuullinen liikevoitto.
  • Postiverkon nykyinen access-sääntely tulee säilyttää.

Sääntelyn keventäminen on keskeistä

Digitalisaation edistäminen on hallituksen keskeinen tavoite, joka osittain on jo johtanut ja jatkossa yhä enenevässä määrin tulee johtamaan siihen, että postin jakelumäärä jatkaa laskuaan. Vuositasolla lasku on noin 10 prosenttia. Keskeisiä selviytymiskeinoja postin jakelumäärän laskusuhdanteessa ovat tuottavuuden kehittäminen, liiketoiminnan sopeuttaminen ja investoinnit.

Koska volyymilaskun ennakoidaan olevan nopeaa, on edellytyksenä Postin omien toimien lisäksi lainsäädännön velvoitteiden keventäminen ja uudelleenarviointi muun muassa huomioimalla tulevaisuuden asiakastarpeet ja tasapuoliset kilpailuedellytykset toimijoille.

 

1. Yleispalveluun kuuluvien kirjeiden jakelu- ja keräilyvelvoitteita kevennetään nykyisestä viidestä kerrasta viikossa. Kirjevolyymien laskiessa jyrkästi nykyinen viisipäiväinen velvoite aiheuttaa kohtuuttoman taloudellisen rasitteen yleispalvelun tarjoajalle, joten jakelu- ja keräilyvelvoitteen toteuttaminen ei ole mahdollista ilman kustannusten korvaamista yleispalvelun tarjoajalle valtion varoista.

2. Koska digitalisaation edistämien on hallituksen keskeisiä tavoitteita, tulisi digitaalisen jakelun olla mahdollinen yleispalvelun jakeluvelvollisuuden täydentäjä.

3. Jakelusäännösten yleinen keventäminen, kuten lokerikkojakelu, tulisi sallia kerrostaloissa, koska se osaltaan tehostaisi jakelua ja mahdollistaisi uusia palvelukonsepteja. Lokerikkojakelu on muualla Euroopassa keskisin ja yleisin jakelutapa. Lisäksi tulisi uudistaa jakelukriteerit niin, että viisipäiväisestä jakelu- ja keräilyvelvoitteesta voisi poiketa vaikeakulkuisilla saaristo - ja erämaa-alueilla sekä tarkistaa henkilökohtaisista tarpeista tapahtuvan jakelun edellytykset.

4. Toimipisteverkon sääntelyn keventämisellä mahdollistettaisiin verkon tehostaminen ja kehittäminen tarpeen ja kysynnän mukaiseksi.

5. Kustannuslaskentasääntelyä tulee uudistaa siten, että säänneltyihin tuotteisiin tulee voida kohdentaa kustannukset, jotka lainsäädännön velvoittama infrastruktuurin ylläpito aiheuttaa. Lisäksi yleispalvelutuotteiden hinnoittelussa tulee sallia kohtuullinen kate, koska työvoimavaltaisella alalla yksinomaan sijoitetun pääoman kohtuullinen etuotto ei ole oikea kriteeri hinnoittelun kohtuullisuudelle. Nykyinen hinnoittelumekanismi ei huomioi esimerkiksi verkkoinvestointeja, jotka ovat välttämättömiä.

6. Osoiterekisterin käytön sääntelyn keventäminen mahdollistaisi osaltaan uusien palveluiden kehittämisen ja kokeilukulttuurin, johon hallitus voimakkaasti kannustaa.

7. Postiverkon access-sääntely tulee säilyttää nykyisellään. Postin verkkoinfrastruktuuri poikkeaa merkittävästi televerkkojen infrastruktuurista, joten sitä koskevan access-sääntelyn implementoiminen postilakiin ei ole tarkoituksenmukaista.

Postin lajittelutoiminta perustuu erittäin tehokkaaseen menettelyyn, jossa posti jätetään lajittelukeskuksiin. Tämä tulisi säilyttää myös jatkossa, koska mahdollistamalla postin jättäminen muualle romahdutettaisiin koko jakeluteknologia- ja logiikka. Lisäksi postiverkon luovutusvelvollisuutta koskevan sääntelyn muuttaminen ei loisi insentiiviä postiverkon kehittämiseen ja uusiin investointeihin.


Edellä mainitut lainsäädännön keventämis- ja uudistamisehdotukset ovat edellytyksiä sille, että kohtuuhintaiset, laadukkaat ja kattavat postipalvelut taataan myös jatkossa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

17.3.2016

Viestintäalaa koskevat valitukset Kuluttajariitalautakunnassa edelleen laskusuunnassa

Kuluttajariitalautakunta on puolueeton ja riippumaton ratkaisuelin kuluttajariita-asioissa. Lautakunta linjaa ja ohjaa kuluttajaoikeutta vakiintuneella ratkaisukäytännöllään ja uusilla täysistuntoratkaisuillaan.

Kuluttajariitalautakunnassa on neljätoista jaostoa. Jokaisessa jaostossa on puheenjohtaja ja neljä jäsentä. Lautakunnan jäsenet edustavat kuluttajia ja elinkeinonharjoittajia.

FiComilla edustus lautakunnassa

Asiat jaetaan eri jaostojen käsiteltäviksi sen mukaan, mikä tuote tai palvelu on kysymyksessä. Tuotteen tai palvelun pitää lisäksi olla kulutushyödyke eli hyödyke, joka on tarkoitettu pääasiassa muuhun tarkoitukseen kuin kuluttajan elinkeinotoimintaa varten.

Viestintäalaa koskevat valitukset käsitellään jaostossa "Muut palvelut", kuten pankit, posti, puhelin, asianajo, luottokortit ja sähkön ja veden toimitus. FiComin edustaja on tämän ryhmän jäsen.

Hyvitystä valittajalle suositeltiin harvoin

Vuonna 2015 Kuluttajariitalautakunta vastaanotti yhteensä 5 754 valitusta. Valitusten määrä väheni edellisvuodesta noin kolme prosenttia.

Puhelinpalveluita ja tietoliikennettä koskevia valituksia näistä oli 139. Alaa koskevien valitusten määrä laski edellisen vuoden 189 valituksesta 26 prosenttia. Sama laskusuunta oli näkynyt myös vuonna 2014, jolloin alan valituksia oli 27 prosenttia edellisvuotta vähemmän.

Kuluttajariitalautakunta toimitti FiComille tiedoksi 41 toimialaa koskevaa päätöstään vuodelta 2015, mikä oli kymmenen vähemmän kuin edellisenä vuonna. Lautakunta ei suosittanut hyvitystä 35 tapauksessa eli 85 prosentissa käsitellyistä. Kuudessa tapauksessa hyvitystä suositettiin, ja kolmeen niistä on liitetty eri mieltä olevan jäsenen lausunto.

Lautakunnan päätökset ovat suosituksia, eikä niitä voi panna täytäntöön pakkotoimin. Kuluttajariitalautakunnan mukaan päätöksiä noudatetaan noin 80 prosentissa kaikista tapauksista.

Tämä aihe liittyy

Silja Kärpänniemi on FiComin tietoasiantuntija.

Seuraa Siljaa Twitterissä: https://twitter.com/skarpanniemi

11.3.2016

Operaattoreiden yhteinen Mobiilimaksu-palvelu helpottaa verkkomaksamista

Mobiilimaksu on helppo ja turvallinen tapa maksaa tuotteita ja palveluita mobiililaitteilla. Nettisivulla tai mobiilisovelluksessa tehtävä ostos maksetaan kätevästi suoraan puhelinlaskulla tai prepaid-saldolla. Suomalaisten operaattoreiden yhdessä lanseeraaman Mobiilimaksun tunnistaa jatkossa juuri uudistetusta Mobiilimaksu-ikonista.

Mobiilimaksu tekee älypuhelimella ja tabletilla maksamisesta vaivatonta. Pankkitunnusten tai luottokortin sijaan maksaja tunnistetaan suoraan mobiililaitteen SIM-kortin perusteella, eikä palvelun käyttö edellytä erillistä rekisteröitymistä tai kirjautumista. Kauppiaille Mobiilimaksu tarjoaa uuden, vaivattoman maksuvaihtoehdon verkko-ostoksille.

Kuluttaja tunnistaa Mobiilimaksun helposti Mobiilimaksu-ikonista, joka tästä eteenpäin on oltava käytössä kaikissa uusissa Mobiilimaksua hyödyntävissä palveluissa. Jo olemassa olevat palvelut siirtyvät uuteen yhtenäiseen ulkoasuun kevään 2016 kuluessa.

- Vain pari klikkausta vaativa, mutta samalla turvallinen oman operaattorin tarjoama maksutapa on omiaan lisäämään mukavuutta erityisesti euromääräisesti pienten ostosten tekemisessä. Odotammekin Mobiilimaksun yleistyvän voimakkaasti vuoden 2016 aikana, toteaa toimitusjohtaja Juhani Kivikangas digitaalisten palveluiden tuottajia edustavasta Teleforum ry:stä.

Tähän mennessä Mobiilimaksu on otettu käyttöön esimerkiksi Helsingin ja Turun seutujen joukkoliikenteen matkalippusovelluksissa, useissa TV-äänestyksissä, digitaalisten lehtien tilauksissa, sovelluskaupoissa sekä niin autorekisterihakujen kuin netin myyntipalstojen ilmoitustilan maksamisessa.

- Valtaosalla asiakkaistamme on älypuhelin käytössään ja haluamme tarjota heille sujuvimman mahdollisen käyttökokemuksen. Mobiilimaksulla varustetulla sovelluksellamme voi nyt vaivattomasti ostaa matkalippuja kaikkiin liikennevälineisiimme koko toiminta-alueellamme, kertoo ryhmäpäällikkö Risto Vaattovaara Helsingin seudun liikenteestä.

Miten Mobiilimaksu käytännössä toimii?

- Mobiilimaksu toimii kaikkien Suomen suurimpien operaattoreiden verkoissa. Mobiilimaksun käyttö perustuu asiakkaan ja operaattorin väliseen liittymäsopimukseen eli sitä ei tarvitse erikseen aktivoida. Riittää, että asiakkaalla on käytössään internet-yhteydellä varustettu liittymä, kertoo operaattoreita edustavan FiCom ry:n toimitusjohtaja Petri Aaltonen.

Liittymänhaltija voi halutessaan estää Mobiilimaksu-palvelun käytön liittymästään ottamalla yhteyttä operaattorinsa asiakaspalveluun. Mobiilimaksuja koskevat samat palveluestot kuin perinteisiäkin SMS-palveluita.

Varsinaiset mobiilimaksamisen järjestelmät ovat edelleen operaattoreiden omia, mutta niillä on nyt operaattoreiden yhteisesti sopima ulkoasu ja konseptointi, jonka kuluttaja tunnistaa Mobiilimaksu-ikonista. Yhteinen termistö ja logo on toteutettu yhteistyössä Teleforumin johdolla.

Lisää tietoa Mobiilimaksusta löytyy osoitteessa www.mobiilimaksuinfo.fi

Tämä aihe liittyy


9.3.2016

AV-alan digitalisaatio - muutos on kasvun mahdollisuus

Sisältöjen kuluttaminen on muutoksen tilassa. Ensimmäisenä muutoksen kävi läpi musiikkiala, jossa uudet palvelut mullistivat käyttötottumukset ja loivat pohjan uudelle kasvulle. Nyt on vuorossa AV-ala.

Vaikka niin sanottujen perinteisten sisällönkäyttötapojen mittarit edelleen osoittavat kaakkoon, on muutos jo käynnistynyt. Nuorten sisällönkulutus painottuu vahvasti verkkoon ja etääntyy lineaarisesta lähetysvirrasta. Laajakaistaratkaisuihin perustuvat palvelut valloittavat alaa, aluksi hitaammin, mutta yhä kasvavalla vauhdilla.

Sisältöpalveluilla Suomessa menestymisen edellytykset

Useat ennusteet lupaavat muutoksen tuovan AV-alalle merkittävää kasvua. Kysymys kuuluukin, mitä tulee tehdä, jotta murros pystytään kääntämään kasvuksi? Vastaukset on syytä löytää nopeasti, koska digitaalisessa ympäristössä kilpailu on kansainvälistä.

Suomi on uusille sisältöpalveluille erinomainen laboratorio: meillä on kattavat ja laadukkaat laajakaistayhteydet ja ihmisten valmius uusien palveluiden käyttöön on hyvä. Tämän osoittaa esimerkiksi suomalaisten operaattorien siirtämän datan suuri määrä ja määrän jatkuva kasvu. Lisäksi meillä on kyky sopia asioista ja etenkin oikeuksista, joita uusiin palveluihin tarvitaan.

Eurooppalainen lainsäädäntö uudistettava tukemaan kilpailukykyä

Euroopan AV-markkinat ovat edelleen hajanaiset. EU:n lainsäädäntö on vielä sidottu vanhaan satelliitti- ja kaapelitekniikkaan ja tekniikoihin perustuviin liiketoimintamalleihin. Myös televisiotoiminnan sääntely on edelleen hyvin yksityiskohtaista.

Euroopan komissio selvittää osana Digital Single Market -strategiaa satelliitti- ja kaapelidirektiivin päivittämistä. FiCom kannattaa sääntelyn uudistamista internet-aikaan sopivaksi. Digitalisaation mukanaan tuoma muutos on merkittävä, ja se herättää paljon epäluuloja Euroopassakin muun muassa tuotantojen rahoittamisen ja lisensointimallien suhteen.

Kansainvälistyvä kilpailu muuttaa Suomen ja Euroopan markkinoita joka tapauksessa. Huolehtimalla suomalaisten ja eurooppalaisten palvelujen kilpailukyvystä voidaan ratkaisevasti vaikuttaa paikallisen kulttuurituotannon edellytyksiin ja antaa eväitä kasvuun.

Selvitys digitaalisista sisältömarkkinoista korostaa toimijoiden yhteistyötä

Kotimaisen AV-alan arvoverkon elinvoima ja kilpailukyky on säilytettävissä ja kasvun mahdollisuus hyödynnettävissä koko arvoverkon yhteistyöllä. Opetus- ja kulttuuriministeriö selvitti viime syksynä tekijänoikeuksien käyttäjien ja oikeuksien haltijoiden aloitteesta digitaalisten sisältömarkkinoiden tilaa Suomessa. Selvityksellä haluttiin saada pohja poliittisille toimille, joilla alan arvoa pystyttäisiin kasvattamaan.

Digital Media Finlandin tekemän selvityksen raportissa korostetaan toimijoiden välistä yhteistyötä sekä omaleimaisten ja laadukkaiden sisältöjen lisäksi myös mahdollisuutta kehittää kuluttajia kiinnostavia palveluja ja ansaintamalleja.

Vain tasapuolisissa kilpailuolosuhteissa voi menestyä

Uusien palvelujen kehittämisessä on tärkeää hyödyntää jo olemassa olevia vahvuuksia, kuten monipuolisia ja kattavia yhteyksiä ja vahvaa televisiotarjontaa. Internetin kautta tarjottavat palvelut avaavat mahdollisuuksia uusiin ansaintamalleihin, ja arvoverkkoon saatavat tuotot hyödyttävät kaikkia.

Lainsäätäjältä tämä edellyttää tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luomista kotimaisille toimijoille kansainvälisten kilpailijoiden kanssa sekä uusiin palveluihin tarvittavien oikeuksien saatavuuden turvaamista. Uusien palvelujen kehittämisen yhteydessä syntyville alustoille on mahdollista löytää vientimarkkinoita kansainvälisesti.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


9.3.2016

Lausunto laista tietoyhteiskuntakaaren muuttamiseksi

Liikenne- ja viestintäministeriö
Lausuntopyyntö LVM/1675/03/2015

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitysluonnoksesta eduskunnalle laiksi tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta, josta FiCom esittää kunnioittaen seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom on huolissaan siitä, että valvontaviranomainen on näin keskeisesti mukana lainvalmistelussa, jossa lisätään heidän toimivaltuuksiaan.
  • FiCom kannattaa tietoyhteiskuntakaaren 108 §:ään esitettyjä muutoksia.
  • Verkkoneutraliteettia koskevat linjaukset ovat kannatettavia. Asetuksen ja BERECin suuntaviivojen kansallisilla tulkinnoilla ja soveltamiskäytännöillä tulee varmistaa, että käyttäjille voidaan jatkossakin tarjota Suomessa laadukkaita ja heidän käyttötarkoituksiinsa sopivia viestintäpalveluita. Lisäksi esitystä olisi tarkoituksenmukaista muuttaa Viestintäviraston määräyksenantovaltuuden osalta.
  • FiCom vastustaa esitettyjä 135 §:n ja 315 §:n muutoksia, koska niissä tai niitä koskevissa perusteluissa ei ole pystytty osoittamaan lisäsääntelyn tarvetta.
  • Välitystietojen käsittelyyn ehdotetun muutoksen (136 §) tavoitteena on tukea uusien palveluiden ja liiketoimintamallien kehittymistä, mitä lähestymistapaa voidaan pitää kannatettavana.

Viestintäviraston rooli

Luonnoksen mukaan esitys on valmisteltu liikenne- ja viestintäministeriössä yhteistyössä Viestintäviraston kanssa. FiCom on kiinnittänyt huomioita siihen, että valvontaviranomainen osallistuu varsinaiseen lainvalmisteluun näin keskeisesti ja pystyy suoraan vaikuttamaan lain sisältöön omien intressiensä mukaisesti. Tämä näkyy siinä, että sääntelyä ja valvontaviranomaisen valtuuksia lisätään heidän toiveidensa mukaisesti huomioimatta teleyritysten näkemyksiä. Lisäksi FiCom kiinnittää huomiota siihen, että säännöksiä ja niiden perusteluja muutetaan, mutta ne rajataan lausuntopyynnön ulkopuolelle.

Luonnoksessa esitetään jälleen uusia määräyksenantovaltuuksia Viestintävirastolle. Kehitystä, jossa yhä suurempi osuus sääntelystä ja velvoitteiden asettamisesta siirtyy lain noudattamista valvovalle viranomaiselle, voidaan pitää huolestuttavana. Erityisen arveluttavaa on, että kyseinen viranomainen on ollut valmistelemassa tämän mahdollistavaa sääntelyä.

Viestintäviraston määräyksenantovaltuuksista säädettäessä tulisi määritellä erittäin tarkkarajaisesti, mistä asioista määräyksiä voi antaa ja minkälaisia taloudellisia rasitteita teleyrityksille voidaan määräyksillä luoda. Lisäksi delegointisäännökseen tai ainakin sen perusteluihin tulisi Viestintävirastolle asettaa velvoite tarkasti arvioida suunnitellun määräyksen taloudelliset ja toiminnalliset vaikutukset teleyrityksille ja verrata niitä määräyksellä saavutettaviin realistisesti arvioituihin hyötyihin.

Lisäksi delegointisäännöksessä Viestintävirastolle tulisi asettaa selvitysvelvollisuus eduskunnalle tai liikenne- ja viestintäministeriölle määräyksen vaikutuksista ja valvottaville mahdollisuus antaa lausunto tästä selvityksestä. Tällaista seurantamekanismia ei tällä hetkellä ole, mitä voidaan pitää selkeänä puutteena.

Edelleen Viestintävirastolle tulisi myös asettaa velvoite arvioida muita, kevyempiä vaihtoehtoja kuin määräyksen antaminen. Sääntelyn asettamisprosessiin tulisi myös sisältyä vaikutusanalyysi. Analyysissä tulisi arvioida sääntelyn vaikutukset esimerkiksi kilpailutilanteeseen ja markkinamekanismin toimintaan.

108 § Viestintäpalvelusopimus

FiCom kannattaa Euroopan unionin asetuksen säännösten kanssa päällekkäisten tietoyhteiskuntakaaren säännösten kumoamista.

110 § Verkkoneutraliteetti

FiCom kannattaa Euroopan unionin asetuksen säännösten kanssa päällekkäisten tietoyhteiskuntakaaren säännösten kumoamista.

FiCom kuitenkin ehdottaa säännöksen perusteluissa mainitun välttämättömyyskriteerin nostamista itse säännöstekstiin esimerkiksi seuraavasti:


Viestintävirasto voi antaa sähköisen viestinnän sisämarkkina-asetuksen noudattamisen valvonnan ja täytäntöönpanon kannalta [tarpeellisia] välttämättömiä määräyksiä. Määräykset voivat koskea asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja internetyhteyspalvelun teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia ja tarpeellisia toimenpiteitä koskevia välttämättömiä vaatimuksia sekä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen dokumentointia ja tilastointia sekä näihin liittyvien asiakirjojen muotoa ja tietojen säilyttämistä. Lisäksi Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä asetuksen 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun internetyhteyspalvelun laadun todentamiseen käytettävän palvelun hyväksymisestä tai päättää käytettävän palvelun hyväksymisestä.


Muilta osin FiCom viittaa 18.1.2016 päivättyyn lausuntoon ja siinä mainittuun teleyrityksen tuotteistamisoikeuteen. Viestintävirastolle ei tulisi antaa jatkossakaan tämän oikeuden nykyistä laajempaa rajoittamista. Asetuksen ja BERECin suuntaviivojen kansallisilla tulkinnoilla ja soveltamiskäytännöillä tulee varmistaa, että käyttäjille voidaan jatkossakin tarjota Suomessa laadukkaita ja heidän käyttötarkoituksiinsa sopivia viestintäpalveluita. Sopimusvapauden kaventaminen tarpeettoman tiukoilla tulkinnoilla tai valvontakäytännöillä voi johtaa käyttäjille tarjolla olevien viestintäpalveluiden valinnanvapauden kaventumiseen ja laadun heikkenemiseen.

135 § Oikeus rajoittaa liittymän käyttöä muun kuin viestintäpalvelun vastaanottamiseen

FiCom viittaa 16.11.2015 päivättyyn lausuntoonsa ja toteaa lisäksi, että esitetyt perustelut eivät osoita lisäsääntelyn tarvetta. Teleyritykset ovat omatoimisesti, välittömästi ja tehokkaasti yhteistyössä Teleforum ry:n kanssa reagoineet viime syksynä ilmenneeseen yhden toimijan aiheuttamaan ongelmaan. Toimiala on itsesääntelyn ja tietoyhteiskuntakaaren 303.6 §:n mukaisesti muuttanut yhtenäisiä pelisääntöjä ja käytäntöjä vastamaan teknistä ja toiminnallista kehitystä. Ongelmia ei ole tämän jälkeen juurikaan esiintynyt.

FiCom esittää, että Viestintäviraston 135 §:n 2 momenttia koskeva määräyksenantovaltuus kumotaan tarpeettomana tai toissijaisesti muutoksesta luovutaan esityksen jatkovalmistelussa.

136 § Viestin ja välitystietojen luottamuksellisuus

Välitystietojen käsittelyyn ehdotetun muutoksen tavoitteena on tukea uusien palveluiden ja liiketoimintamallien kehittymistä. FiCom pitää tavoitteen mukaista lähestymistapaa sääntelyyn kannatettavana, vaikka ehdotettu muutos ei näyttäisi tuovan teleoperaattoreille juurikaan uusia mahdollisuuksia välitystietojen käyttöön.

Suomessa voitaisiin vielä laajemmin tutkia mahdollisuuksia ottaa käyttöön muita vastaavan kaltaisia kokeilulakeja, joilla pyrittäisiin edistämään ns. datatalouden kehittymistä. Lainsäädännöllä ei kuitenkaan tule missään tilanteessa velvoittaa yrityksiä luovuttamaan heillä olevaa dataa. Uutta liiketoimintaa voi syntyä ainoastaan kaupallisesti sopimalla.

Lainsäädännössä ja palveluita käytännössä toteutettaessa on aina tärkeää varmistaa luottamuksellisen viestinnän ja yksityisyyden suojan toteutuminen riittävällä tavalla. Sääntely ei kuitenkaan saisi johtaa luonnoksessakin kuvattuun tilanteeseen, jossa liiketoiminnan on katsottu olevan lainvastaista, vaikka todellista vaaraa viestinnän luottamuksellisuudelle tai yksityisyyden suojalle ei olisikaan aiheutunut. Esimerkiksi anonymisoidun tiedon käyttö tulisi lähtökohtaisesti olla yksiselitteisesti sallittua. Kun tieto on riittävällä tavalla anonymisoitu, ei kenenkään luottamuksellisen viestinnän tai yksityisyyden suoja voi käytännössä vaarantua.

315 § Viranomaisten yleinen tiedonsaantioikeus

FiCom viittaa 16.11.2015 päivättyyn lausuntoonsa ja toteaa lisäksi, että esitetyt perustelut eivät osoita lisäsääntelyn tarvetta. Viranomaisen oman tiedonkeruujärjestelmän muutoksen tai julkaisutehtävän vuoksi teleyrityksiä ei tule velvoittaa rakentamaan ja muokkaamaan järjestelmiään ja toimittamaan viranomaiselle sellaista tietoa, jota ei ole saatavilla tai jota yritykset eivät itse tarvitse.

FiCom esittää esityksen jatkovalmistelussa ensisijaisesti lisäsäännöksestä luopumista ja toissijaisesti säännöksen muuttamista seuraavasti:

315 § Viranomaisten yleinen tiedonsaantioikeus

***

Tiedot on luovutettava viipymättä, [viranomaisen pyytämässä muodossa] siinä muodossa, kun ne ovat saatavilla ja maksutta

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä velvollisuudesta säännöllisesti kerätä ja luovuttaa tietoja, tietojen [digitaalisesta muodosta ja] toimittamisesta Viestintävirastoon. Määräykset voivat koskea tietoja, jotka ovat saatavilla [tarpeellisia] ja välttämättömiä:

1) 16 §:ssä tarkoitettujen verkkotoimiluvan ehtojen valvomiseksi,

2) 51-79 §:ssä tarkoitetun markkina-analyysin ja huomattavan markkinavoiman päätöksen valmistelemiseksi tai päätöksessä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi, taikka

3) 85 §:ssä tarkoitetun yleispalveluyrityksen nimeämistä koskevan päätöksen valmistelemiseksi tai päätöksessä asetettujen velvoitteiden valvomiseksi [taikka].

[4) 304 §:n 6-kohdassa tarkoitetun tiedon keräämistä ja tiedottamista koskevan tehtävän hoitamiseksi.]


Muilta osin FiComilla ei ole esitykseen lausuttavaa.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

9.3.2016

Kilpailu antennijakelussa kiristyy

 

Valtioneuvosto myönsi marraskuussa antenni-tv:n verkkotoimiluvat vuosille 2017–2026. Toimiluvat päätettiin jakaa Digitalle, Telenorin omistamalle Norkringille ja DNA:lle. Kilpailu antenni-tv:n jakelumarkkinoilla siis lisääntyy. Digitalle antenniverkon kilpailukyky ja sen kehittäminen ovat strategian keskeisiä osia.

 

Monen tv-toimialaa pidempään seuranneen mielestä tuleva toimilupakausi tulee ratkaisemaan paljon antenniverkon tulevaisuudesta: kuihtuva ja väistyvä tekninen tv-jakelutekniikan jäänne vai jatkuvasti kehittyvä, kotimaisen av-viestinnän perustason tasapuolisesti kaikissa tilanteissa suomalaisille turvaava mediaverkko.

Kansainvälinen kilpailu syventää mediakentän murrosta

Suomalainen mediakenttä on joutunut parhaillaan kuluvalla antenniverkon toimilupakaudella ennennäkemättömän rakennemuutoksen kynsiin. Vastaava murros on aiemmin koettu mm. musiikkiteollisuuden ja kaupan aloilla, seuraavaksi vuorossa näyttää olleen painettu ja av-media.

Leimaavaa tälle viestintäteknologian kehittymisen mahdollistamalle murrokselle on ollut kilpailun muuttuminen globaaliksi. Siinä missä kilpailu on aiemmin käyty kotimaisten hallitsevien pelureiden kesken, ovat murroksen kouriin yksitellen joutuneet alat kohdanneet kansainvälisen kilpailun. Moninkertaisin resurssein globaaleita markkinoita valtaamaan ryhtyneet pelurit ovat haastaneet kotimaiset toimijat. Ja niin kuin usein aiemminkin, haastaja pelaa eri peliä kuin etabloitunut toimija – markkinoita pyritään voittamaan suurin panostuksin ja onnistuminen mitataan kasvulla kun taas vakiintunut toimija tekee kaikkensa säilyttääkseen asemansa ja kannattavuutensa kilpailun lisääntyessä.

Näin näyttää käyvän parhaillaan siis tv-toimialalla. Suomalaisten mediankulutus on muuttunut ja muuttuu edelleen. Kuluttajien huomio jakaantuu yhä useamman median kesken ja A/V-medioihin käytetty aika lisääntyy jatkuvasti. Vaikka mainoseuroilla mitattuna tv on menettänyt asemiaan verkkomainonnalle, on katseluun käytetyn ajan suhteen muutos ollut huomattavasti pienempi. Massajakeluun tarkoitettujen verkkojen kautta televisiota katseltiin vuonna 2015 keskimäärin 2 tuntia 59 minuuttia vuorokaudessa, mikä on vain 5 minuuttia vähemmän kuin urheilun (Sotshi ja Rio) supervuonna 2014. Vuosi 2015 vastaa tv:n katselumäärältään likimäärin vuotta 2011 (2 h 58 min).

Kuluttajakysynnän puolesta edellytykset suomalaisten tv-yhtiöiden menestykselle ovat siis edelleen olemassa. Lisäksi katselulla mitattuna suurimmat netti-tv-palvelut ovat kotimaisten tv-yhtiöiden operoimia. Mutta niin kauan kun mainostajien eurot yhä kasvavissa määrin virtaavat ulkomaisten verkkomedioiden kassaan, pysyy tilanne suomalaisten yhtiöiden kannalta vaikeana. Ja tämä puolestaan on pienen kielialueen väestölle jopa kulttuurillinen uhka.

Lisää vetovoimaa hybridipalveluilla

Antenni-tv:n kehittyminen kohti yhä korkeampaa teknistä laatua ja antenni-tv:n ja internetin yhdistävän hybridi-tv:n kautta myös henkilökohtaisia palveluita tarjoavaksi tv:n käyttöympäristöksi on suomalaisen mediatoimijan etu. Se on myös suomalaisten katsojien etu. Kytkemällä erilaisten hybridipalveluiden avulla perinteinen tv-markkina osaksi verkkoliiketoimintaa, on tv-yhtiöillä mahdollisuus ohjata yhä suurempi osa nyt ulkomaille virtaavasta verkkomainostulosta takaisin itselleen. Samalla suomalainen katsoja saa yhdeltä isolta ruudulta helposti käyttöönsä palvelut, joissa on meitä eniten kiinnostavat sisällöt. Olivatpa ne sitten ohjelmakarttaan perustuvia tai eivät.

Ulkomainen kilpailu uhkaa suomalaista kulttuuria

Kun perusantennijakeluun kohdistetaan yhä koveneva kilpailupaine, on vaarana antenniverkon kuihtuminen väistyväksi tv-jakelutekniikan jäänteeksi. Samalla tv-yhtiöt joutuvat pohtimaan yhä ankarammin perusjakelunsa järjestämistä tulevaisuudessa ja siinä samalla pahimmillaan myös omaa tulevaisuuttaan. Harvaan asutussa maassa tv:n massajakelun järjestäminen puhtaasti Internet-verkoilla ei ole realismia vielä tulevan toimilupakauden jälkeenkään. Antenniverkko on ylivoimaisesti kustannustehokkain tapa jakaa tv-sisällöt Suomen kokoisessa maassa ja siksi sen kilpailukyky on tärkeää säilyttää myös jatkossa.

Kaikkien kannalta parhaaseen lopputulokseen päästäisiin pitämällä huoli siitä, että kilpailu eri jakeluteiden välillä pysyy jatkossakin kovana. Tällöin kuluttajalla olisi tarjolla useita helppoja ja houkuttelevia sisältökokonaisuuksia eri vastaanottovaihtoehdoilla järjestettynä. Ulkomainen kilpailu haastaa nyt verkon kautta suomalaisen median. Tämä uhkaa suomalaista kulttuuria laajemminkin.

Juha-Pekka Weckström on Digita Oy:n toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen jäsen.

3.3.2016

Lausunto verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä

Lausuntopyyntö HE 116/2015 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esityksestä eduskunnalle laeiksi verkkoinfrastruktuurin yhteisrakentamisesta ja -käytöstä sekä tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta (HE 116/2015 vp), josta FiCom esittää kunnioittaen seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom ehdottaa muutettavaksi esitystä vastaamaan lain tavoitetta alentaa nopeiden viestintäverkkojen rakentamiskustannuksia.
  • Rakentamiskustannusten aleneminen ei ole toteutumassa, koska lain perusteella valmisteltava Viestintäviraston määräys on lisäämässä teleyritysten vuosittaisia rakentamiskustannuksia useilla miljoonilla euroilla, mikä on vastoin laajakaistadirektiiviä ja käsiteltävänä olevaa lakia.
  • Määräysvalmistelussa esitetyt vaatimukset ovat vastoin hallinnollisen taakan keventämistä ja normien purkua.

Määräyksen lisävelvoitteilla ei saavuteta tavoiteluja hyötyjä, lisäkustannukset sen sijaan useita miljoonia

Hallituksen esityksessä todetaan useaan otteeseen, että ehdotetun lain yhtenä keskeisenä tavoitteena on alentaa nopeiden sähköisten viestintäverkkojen rakentamiskustannuksia velvoittamalla verkkojen yhteisrakentamiseen sillä edellytyksellä, ettei yhteisrakentaminen lisää verkkotoimijoiden kustannuksia erillisrakentamiseen verrattuna.

Viestintävirastossa on parhaillaan käynnissä käsiteltävään lakiin liittyvä määräysvalmistelu (Viestintävirasto 71/2016 M Määräys verkkotietojen ja verkon rakentamistietojen toimittamisesta Viestintävirastolle), jossa määrätään toimitettavat tiedot ja niiden tarkkuustasot.

Viestintäviraston perusteluna toimitettaville tiedoille on muun muassa kaivuvahinkojen vähentäminen ja kaapelin näyttökustannusten väheneminen. Valitettavasti tietopisteen toiminnalla ei saavuteta käytännössä merkittäviä parannuksia kaapelivaurioiden pienentämisessä, koska kaapelivauriot johtuvat muista syistä, kuten tonteilla olevista kaapeleista, jotka eivät kuulu sääntelyn piiriin. Yksi syy on myös karkeat työmenetelmät, joissa kaapeleiden sijaintitieto on tiedetty, mutta tästä huolimatta vahinko on aiheutettu.

Näyttökulujen osalta tietopisteeseen tulevat tiedot eivät sellaisenaan vaikuta näyttöjen tarpeeseen, vaan operaattori arvioi näyttötarpeen oman dokumentointinsa laadun perusteella. Dokumentoinnin laatu ei muutu tietopisteen vaihdoksen perusteella.

Määräykseen tulossa olevat lisävelvoitteet (vähimmäistiedot) lisäävät teleyritysten rakentamiskustannuksia useilla miljoonilla euroilla vuositasolla, eikä lisätiedoilla saavuteta määräyksessä mainittuja tavoitteita. Lisäkustannukset ylittävät merkittävästi sillä tavoiteltavat hyödyt, joten määräyksenantovaltuutta tulisi muuttaa lain ja direktiivin tavoitteen mukaiseksi.

Määräysvalmistelussa esitetyt vaatimukset ovat vastoin hallinnollisen taakan keventämistä ja normien purkua.

Määräysvaatimusta koskeva esimerkki: syvyystiedot ja z-koordinaatit

Määräyksessä esitetään toimittavaksi muun muassa syvyystietoja ja niitä koskevia tarkkuustietoja tai syvyyskoordinaatteja, mutta niiden käyttöönoton hyödyt näyttävät tämänhetkisten arvioiden perusteella vähäisiltä. Maanpinnassa tapahtuu muutoksia mittaushetken ja asentamisajan välissä sekä asentamisen jälkeen, jolloin syvyystieto ja siltä edellyttävät tarkkuustiedot tai syvyyskoordinaatti eivät ole määräyksen edellyttämällä tasolla.

Asentamisen jälkeen tapahtuvat maanpinnan muutokset, kuten maakerrosten lisääntyminen tien luiskaan asennettujen kaapeleiden päälle talvikunnostuksen yhteydessä tai muun maa-aineksen siirtymisen yhteydessä, ovat ongelmallisia. Maa-ainesta myös poistuu muun muassa ojien perkauksen yhteydessä. Toisen verkkotoimijan tekemät työt kyseisellä alueella omassa verkossaan ovat myös mahdollisia maanpinnan muutoksen aiheuttajia.
Kun käytetään kaivukoneeseen soveltuvaa, muun muassa syvyyskoordinaattikykyistä GPS-laitteistoa, saadaan mittaushetkellä ojan tarkka syvyystieto. Kaapelia ei kuitenkaan asenneta välittömästi mittauksen jälkeen ojaan, joten mittaushetken ja asennuksen välisenä aikana pienet sortumat, vesisade yms. saattavat nostaa ojan pohjaa. Lisäksi syvyyskoordinaatin käyttöönotto edellyttää käytännössä syvyystiedon kartoitusta ojien ollessa auki eli rakentaminen kestää kauemmin. Nykyisin normaali käytäntö on, että kaapelin sijainti kartoitetaan suljetun ojan päältä tutkaamalla.

Säännöksen muutosehdotus

Koska tietopisteen tiedoilla ei saavuteta sillä tavoiteltavia hyötyjä eikä käsiteltävän lain tavoitetta alentaa nopeiden viestintäverkkojen rakentamiskustannuksia, FiCom esittää säännöksen muuttamista. Säännöksen tulisi lain tavoitteiden edistämiseksi koskea vain sellaisia tietoja, jotka ovat saatavilla ilman lisäkustannuksia ja joita toimitetaan jo nykyisin. Lisäksi säännöksen tulisi vastata muilta osin voimassa olevan tietoyhteiskuntakaaren telekaapeleiden sijaintisäännöstä (242.3 §).

FiCom esittää säännöksen muuttamista seuraavaan muotoon (lisäykset lihavoinnilla ja poistot [hakasulkeissa]):


13 §
Viestintäviraston oikeus antaa määräyksiä

Viestintävirasto voi antaa tarkempia määräyksiä 7 §:ssä tarkoitettujen saatavilla olevien tietojen [vähimmäissisällöstä,] digitaalisesta muodosta sekä niiden käsittely[ssä]n [ja siirtämisessä tarvittavien järjestelmien yhteen toimivuudesta ja] tietoturvasta.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

29.2.2016

Lausunto Euroopan komission tekijänoikeuksien tiedonannosta

Eduskunnan sivistysvaliokunnalle
(E 1/2016 vp)

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta saada lausua valtioneuvoston selvityksestä Euroopan komission tiedonannosta: Tavoitteena nykyaikainen, eurooppalaisempi tekijänoikeusjärjestelmä.

FiCom esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Sisältöjen kulutus digitalisoituu. Tämä muuttaa käyttäjien käyttötottumuksia siten, että teoksia käytetään enenevissä määrin internetin palveluissa. Kehitys on huomioitava eurooppalaisen tekijänoikeussääntelyn kehittämisessä.
  • Tiedonannon tavoite ja ehdotettu Suomen kanta ovat kannatettavia: sisältöjen saatavuutta EU:ssa on syytä edistää jotta suomalaiset sisällöt ja palvelut menestyvät kansainvälistyvässä kilpailussa ja sisältöjen arvoverkon kokonaisarvoa on pyrittävä kasvattamaan.
  • FiCom kannattaa satellitti- ja kaapelidirektiivin uudelleentarkastelua ja kilpailun lisäämistä tekijänoikeuksien kollektiivihallinnossa. Tämä parantaa edellytyksiä laajentaa asteittain myös suomalaisten palvelujen tarjontaa laajemmille markkinoille.
  • Sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntely on toimivaa ja tasapainoista. Operaattoreille ei tule asettaa digitalisaatiosiirtymää hidastavia velvoitteita monitoroida sisältöjä. Tehokkain tapa edistää koko sisältöjen arvoverkon kasvua on parantaa oikeuksien saatavuutta ja parantaa mahdollisuuksia tarjota laillisia palveluja, joista kuluttajat ovat valmiita maksamaan.
  • IPR-oikeuksien täytäntöönpanossa tulee keskittyä taloudellisesti merkittäviin rikkomuksiin keinoin, joilla saavutetaan kestäviä tuloksia.

Sisältöjen kulutuksen digitalisoituminen - mahdollisuus kasvuun kaikkien eduksi

Erityisesti AV-sisältöjen kulutus digitalisoituu ja käyttäjien toimintatavat ovat muutoksessa. Keskeisenä tekijänä on sisältöjen kulutuksen siirtyminen internetin palveluihin, joissa niitä voidaan kuluttaa ajasta ja paikasta riippumatta, kaikilla laitteilla. Tämän hetkinen EU:n tekijänoikeussääntely on tehty valtaosin lineaaristen televisiolähetysten ympäristöön. Digitaalisten sisältöjen markkina on korostetun kansainvälinen, jossa kuluttajien ajasta kilpailevat niin kotimaiset kuin kansainvälisetkin sisällöt ja palvelut. Tämä edellyttää EU:n tekijänoikeussääntelyn muutosta, jotta eurooppalaisten sisältöjen oikeudet saadaan tehokkaasti ja varmasti selvitettyä myös internetin palveluihin.

Ehdotetussa Suomen kannassa on osuvasti otettu lähtökohdaksi sisältöjen saatavuuden parantaminen ja tekijänoikeusmarkkinoiden kasvu. Digitalisoituminen mahdollistaa useiden selvitysten mukaan (esimerkiksi OKM selvitys 2015:13 - Suomen digitaaliset sisältömarkkinat: kasvun ja kehityksen edellytykset) koko sisältöalan arvoverkon merkittävän kasvun, jos sitä tukevat olosuhteet eli tasapainoinen ja toimiva sääntely, joka tukee oikeuksien saatavuutta uusiin palveluihin, ovat kunnossa. Alan markkinaehtoinen kasvu luo hyvän kierteen, jossa uusien tuottojen myötä mahdollisuus tehdä uusia kunnianhimoisia sisältöjä kohenee. Jotta mahdollisuudesta voidaan hyötyä, tulee oikeuksien saatavuutta uusiin palveluihin kehittää.

Merkittävin tiedonannossa mainittu uudistus on tiettyyn televisiolähetystekniikkaan sidotun satelliitti- ja kaapelidirektiivin uudistaminen palvelemaan uudenlaista toimintaympäristöä. FiCom kannattaa tiedoksiannossa ehdotettua alkuperämaaperiaatteen laajentamista uusiin palveluihin ja pitää tärkeänä, että ehdotetulla tavalla Suomen kannassa korostetaan sääntelyn teknologianeutraaliutta ja uusien liiketoimintamallien edistämistä.

FiCom kannattaa tiedoksiannossa ja ehdotetussa Suomen kannassa otettua näkökulmaa nykyaikaistaa tekijänoikeuden rajoituksia. Näistä etenkin tiedon louhintaa (text and data-mining) on keskeinen digitalisaation kannalta. Suomen kantaan ehdotetut huomiot yksityisen kopioinnin hyvitysmaksusta ovat kannatettavia: Suomessa omaksuttu budjettirahoitteinen malli on toimiva ja Suomen on perusteltua ajaa EU:ssa hyvitysmaksujärjestelmän sisämarkkinavaikutusten selvittämistä.

Tasapainoinen sääntely - sisältöjen saatavuus keskeistä

Tiedonantoon sisältyy myös aloitteita, jotka koskevat operaattorien ja välittäjien vastuuta tekijänoikeusloukkauksissa ja kokonaisvaltainen IPR-oikeuksien täytäntöönpano. FiCom korostaa sitä, että 2000-luvun alussa annettu sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntely on vakiintunut ja tasapainoinen pohja osapuolten vastuunjaolle laittomiin sisältöihin puuttumisessa. FiCom pitää tärkeänä sitä, että pääpaino sääntelyn kehittämisessä on laillisten palvelujen tarjoamisen edellytysten parantaminen. Tiedonannossa tarkoitettu IPR-oikeuksien tehokas täytäntöönpanosäännösten uudelleenarviointi on kannatettavaa, kunhan sääntelyllä keskitytään kaupallisesti merkittäviin loukkauksiin ja sellaisiin keinoihin, joilla saavutetaan kestäviä tuloksia. Tiedonannossa mainittu laittomien palvelujen rahavirtoihin puuttuminen on tehokas keino, koska se puuttuu suoraan laittoman palvelun toiminnan edellytyksiin.

Sen sijaan oikeuksien täytäntöönpanon nimissä ei ole perusteltua lisätä operaattorien tai välittäjien velvoitteita. Tällä hetkellä käytetty pääsyn estäminen laittomiin palveluihin on osoittautunut pistemäisenä keinona tehottomaksi, koska käyttäjät siirtyvät sujuvasti aina seuraavaan palveluun. Samoin erilaiset mahdolliset monitorointivelvoitteet ovat käytännössä hyvin haastavia ja työläitä toteuttaa ja osaltaan vievät pois resursseja uusien palvelujen kehittämisestä ja voivat jopa vaarantaa uudet liiketoimintamallit, joissa käyttäjien ja oikeudenhaltijan sisällöt voivat olla palveluissa tarkoituksella rinta rinnan saatavina.

Oikeuksien täytäntöönpanossa on syytä pitää kirkkaina eri osapuolien roolit ja vastuut. Operaattoreiden tehtävänä on rakentaa sisältöjen käytön kannalta välttämättömiä tietoliikenneyhteyksiä ja varmistaa niiden laatu ja käytettävyys kaikkialla. Suomalaiset operaattorit investoivat vuosittain Suomen viestintäyhteyksiin yli 500 miljoonaa euroa. Nämä investoinnit muodostavat digitaalisten sisältömarkkinoiden kivijalan, jonka päälle voidaan rakentaa uusia kuluttajia kiinnostavia sisältöpalveluja.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


29.2.2016

Lausunto sisältöjen siirrettävyydestä


Eduskunnan sivistysvaliokunnalle

U-kirjelmä U 3/2016 vp

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua EU:n teosten siirrettävyysasetuksesta laaditusta U-kirjelmästä ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Asetusehdotuksella pyritään ratkaisemaan konkreettinen digitaalisiin sisältöpalveluihin liittyvä ongelma.
  • Nykyinen sopimuskäytäntö ei ole sallinut internetin mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä sisältöpalveluissa; palveluihin on tullut liittää kuluttajien odotusten kannalta kielteisiä pääsyrajoituksia.
  • Asetusehdotus on hallittu askel oikeaan suuntaan, jolla parannetaan koko sisältöalan arvoverkon mahdollisuuksia hyödyntää internetin mahdollisuuksia ja kehittää kuluttajien tarpeita paremmin palvelevia palveluja.
  • Ehdotus parantaa edellytyksiä tarjota laillisia sisältöpalveluita ilman että niiden tarjoamisesta tehtyjä sopimuksia tarvitsisi ryhtyä uusimaan. Paremmat lailliset palvelut auttavat torjumaan piratismia.
  • Tilapäistä oleskelua ei tule asetuksessa määritellä liian rajoittavasti, jotta asetuksen tavoite ei vesity.
  • FiCom kannattaa asetusehdotuksen hyväksymistä ja ehdotettua Suomen kantaa.

Tausta

FiComin jäsenyritykset tarjoavat kuluttajille monipuolisia televisio- ja muita sisältöpalveluita. FiComin käsityksen mukaan tämänhetkiset rajoitukset laillisten internetin AV-palveluiden käytössä johtuvat vallitsevasta AV-teosten lisensointikäytännöstä, jossa pyrkimys jakaa markkinat valtionrajojen mukaan on johtanut lisensointikäytäntöön, jossa palveluntarjoajia vaaditaan estämään pääsy palveluihin muista maista, vaikka käyttäjä olisikin toisessa maassa vain tilapäisesti esimerkiksi lomamatkan takia. Tähän on johtanut FiComin käsityksen mukaan liiallisen pitkälle viety tulkinta maantieteellisistä rajoista.

Komission asetusehdotus pyrkii oikaisemaan tämän vääristymän teosten hyödyntämisessä paremmin internet-talouteen sopivaksi. Ehdotus on tarkasti kohdistettu ja siinä esitetyt säännökset ovat oikein valitut ongelman ratkaisemiseksi. Ehdotus on perusteltua antaa nimenomaan suoraan sovellettavana asetuksena, jotta sen tavoitteet saavutetaan.

Asetuksen rakenteessa on tärkeää, että se ulottuu sekä sisältöpalvelujen tukku- että vähittäismarkkinalle. Ehdotuksessa asetetaan velvoite pääsyn antamisesta palveluntarjoajille, jota vastaa asetusehdotuksen säännös siitä, että ohjelmien tukkumarkkinoilta hankittaviin oikeuksiin sisältyy automaattisesti ja takautuvasti pääsyn antamiseen mahdollisesti tarvittavat oikeudet. Tästä tasapainosta on tarpeen pitää kiinni asetusehdotusta mahdollisesti kehitettäessä.

Sisältöpalveluissa on varsin usein käytössä ohjelmien ostosopimuksista johtuvia maantieteellisiin rajoihin perustuvia pääsynhallintamekanismeja. Asetus helpottaisi palvelujen tarjoamista siten, että se yhtenäistäisi käytäntöjä joka puolestaan alentaisi palveluntarjoajille aiheutuvia kustannuksia.

Asetusehdotus

FiCom esittää seuraavat yksityiskohtaiset huomiot asetusehdotuksesta. Ehdotuksen 2 artiklassa määritellään asetuksen soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet. Keskustelua tulee herättämään erityisesti tilapäisen oleskelun määritelmä. FiComin näkemyksen mukaan tilapäistä oleskelua ei tule määritellä liian rajoittavaksi. Sisältöpalvelujen osalta on perusteltua ottaa lähtökohdaksi AV-direktiivin (2010/13/EU) audiovisuaalisen mediapalvelun määritelmä, mutta sen tulee ehdotetulla tavalla olla niin laaja, että se kattaa esimerkiksi verkko-PVR- ja muut uudenlaiset AV-palvelut.

Asetusehdotuksen 3 ja 5 artikla liittyvät kiinteästi toisiinsa: 5 artiklan oikeuksien siirtymistä säännöstävän määräykseen tulee laajuudeltaan vastata 3 artiklassa palveluntarjoajille asetettavaa velvoitetta. Ehdotuksen 4 artikla sisältää asetuksen avainsäännöksen. Säännöksen mukaan teosten tekijänoikeudellisesti relevantti käyttö tapahtuu palvelun käyttäjän kotivaltiossa. Asetusehdotus sopii hyvin tekijänoikeussopimusten ja lainsäädännön muodostamaan kokonaisuuteen ja on luonteeltaan alan rakenteet säilyttävä ja selventävä. FiComin käsityksen mukaan asetusehdotuksen hyväksyminen ei aiheuttaisi kielteisiä vaikutuksia oikeuksien hyödyntämiseen.

Ehdotus kuluttajan kannalta ja vaikutus piratismiin

FiComin näkemyksen mukaan asetusehdotus auttaa ratkaisevasti kehittämään laillisia sisältöpalveluja vastaamaan kuluttajien oikeutettuja odotuksia. Oikeuksien lisensointikäytäntö on johtanut rajoituksiin, jotka näyttäytyvät kuluttajille tarpeettomina. Selventämällä oikeuksien hyödyntämisen oikea paikka, kuluttajien kannalta turhia rajoituksia ei palveluihin tarvitse enää liittää. Tämä on omansa lisäämään kuluttajien luottamusta digitaalisiin sisältöpalveluihin ja todennäköisesti lisää kuluttajien halukkuutta maksaa niistä.

Laillisten palveluiden toimintaedellytysten parantaminen on FiComin näkemyksen mukaan paras tapa torjua laittomia palveluja. Asetusehdotuksen hyväksyminen olisi omansa lisäämään kotimaisten sisältöpalvelujen käyttöä joka puolestaan olisi positiivista koko kotimaisen sisältöalan arvoverkon kannalta. Ehdotettu säädösmuoto, asetus edistäisi erityisesti globaalissa mittakaavassa pienien toimijoiden mahdollisuuksia kehittää palveluja kun suurilla globaaleilla toimijoilla on pieniä toimijoita parempi mahdollisuus saada asetusehdotuksessa tarkoitettuun toiminnallisuuteen mahdollisuus neuvotteluvoimansa avulla. Kuluttajien kannalta olisi hyvä että asetus tulisi voimaan ehdotetun kuuden kuukauden siirtymäajan jälkeen.

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


17.2.2016

Lausunto lakimuutoksesta tukiasemien ja radiomastojen sijoittamisessa

Liikenne- ja viestintävaliokunta (LVM) on pyytänyt FiComilta lausuntoa lakialoitteesta LA 23/2015 laiksi tietoyhteiskuntakaaren muuttamisesta, josta FiCom esittää kunnioittaen seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus, International Agency for Research on Cancer (IARC) katsoo, että tukiasemien säteilyn aiheuttamien taustakenttien osalta ei ole näyttöä syöpävaarasta.
  • Säteilyturvakeskuksen (STUK) mukaan tyypillinen altistuminen tukiasemien kentille esimerkiksi asunnoissa on kymmenestuhannesosa ja enimmilläänkin sadasosia enimmäisarvosta. Asetetut raja-arvot ovat niin alhaiset, etteivät ne aiheuta terveysvaaraa.
  • FiCom korostaa, että IARCin ja STUKin mukaan matkapuhelimen terveyshaitoista ei ole tieteellistä näyttöä.
  • Tukiasemien ja radiomastojen suunnittelu on kokonaisuus, jossa yhdenkin aseman tai maston sijainnin muutoksella on laajoja kerrannaisvaikutuksia. Yhtään asemaa tai mastoa ei asenneta turhaan.
  • Tukiasemien tarkoituksenmukainen sijoittaminen mahdollistaa toimintavarmimmat palvelut myös hätäpuhelut.
  • Sijoittamisoikeuden muuttaminen tai poistaminen aiheuttaisi todennäköisesti satojen miljoonien kustannukset teleyrityksille ja vähentäisi teleyritysten investointikykyä. Teleyritykset investoivat vuosittain Suomeen yli 600 miljoonaa euroa.
  • Aloitteen hyväksyminen heikentäisi merkittävästi digitalisaatiota, Suomen kilpailukykyä, Suomea sijoituskohteena ja seuraavien sukupolvien verkkoteknologioiden käyttöönottoa.
  • Teleyrityksille on lainsäädännöllä, määräyksillä ja toimilupaehdoilla asetettu lukuisia laatu- ja palveluvelvoitteita. Aloitteen hyväksyminen edellyttäisi lukuisia muita muutoksia lakeihin ja toimilupaehtoihin, koska velvoitteiden täyttämismahdollisuudet tulisi arvioida täysin uudelleen, kuten teleyritysten velvoitteiden huomattavaa keventämistä sekä lisäksi notifiointia Euroopan komissiolle.
  • FiCom vastustaa tukiasemien ja radiomastojen yleistä tietojen saantimahdollisuutta, koska sen voidaan katsoa vaarantavan verkon turvallisuutta, kansallista turvallisuutta ja/tai yritys- ja liikesalaisuuksia.
  • Aloite on vastoin hallituksen norminpurkutavoitteita ja hallinnollisen taakan keventämistä.
  • Aloite tulisi hylätä.

Lakialoitteen sisältö

Lakialoitteessa ehdotetaan tukiasemien ja radiomastojen sijoittamista yleisille alueille, jotta niistä aiheutuva säteilyalttius minimoidaan. Aloitteen tavoitetta perustellaan terveyssyillä ja sillä, että tukiasemien ja radiomastojen säteily ei ole ihmisen hallittavissa. Lisäksi aloitteessa esitetään tiedotusvelvollisuutta sijoittamissuunnitelmasta, sen muistutusoikeudesta, sijoittamisoikeuden muuttamisesta ja poistamisesta sekä kiinteistörekisteriin merkitsemisestä.

Tukiasemien ja matkapuhelimien säteilyn vaaroista ei ole tieteellistä näyttöä

WHO:n syöpää tutkiva alajärjestö, Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) luokitteli radiotaajuisen säteilyn mahdollisesti syöpää aiheuttavaksi (luokka 2B, johon kuuluu muun muassa kahvi) vuonna 2011. Luokitus perustuu matkapuhelinten käyttöä koskeviin tutkimuksiin. Muiden altistumistyyppien (mm. tukiasemien aiheuttamat taustakentät) sekä muiden syöpätyyppien osalta IARC katsoo, että näyttöä syöpävaarasta ei ole.

Kyseisen tutkimuksen luokittelu koskee siis matkapuhelimia, ei tukiasemia, joten aloite tulisi tälläkin perusteella hylätä.

Aloitteessa aivan oikein todetaan, että tukiasemien säteily on heikompaa kuin matkapuhelimien. Säteilyturvakeskus (STUK) on ohjeistanut vuonna 2014 matkapuhelinoperaattoreita tukiasema-antennien turvallisessa asentamisessa. STUKin mukaan tyypillinen altistuminen tukiasemien kentille esimerkiksi asunnoissa on kymmenestuhannesosa ja enimmilläänkin sadasosia enimmäisarvosta. Esimerkiksi jos moottoritiellä katsotaan turvalliseksi enimmäisnopeudeksi 120 km/h, mutta nopeudeksi on kuitenkin määritelty 12 km/h.

Matkapuhelin altistaa eniten, kun siihen puhutaan huonossa kentässä ja puhelin on korvalla. Mitä parempi tukiaseman kentänvoimakkuus, sitä pienemmällä teholla matkapuhelin lähettää eli toisin sanoen tukiaseman ollessa kaukana tai eri suuntaan suunnattu, matkapuhelin säteilee heikossa kentässä voimakkaammin. Siten tukiasemia kannattaa sijoittaa juuri siten, että ne palvelevat alueita, joissa säteilyaltistusta halutaan minimoida. Matkapuhelimien käyttöä aloitteessa mainituissa tiloissa tai alueilla ei ole mahdollista kieltää, ja monessa tiiviissä yhteisössä, kuten esim. kouluissa, lähes kaikilla on matkapuhelin. Tukiaseman poistaminen tai suuntaaminen eri suuntaan siis käytännössä lisää radiotaajuiselle säteilylle altistumista.

Matkapuhelimen puhekäytön mahdollisesti aiheuttamia terveysvaikutuksia voi yksinkertaisesti ja tehokkaasti vähentää käyttämällä hands free -laitetta tai kaiutintoimintoa siten, että puhelin on pöydällä. Matkapuhelin altistaa eniten, kun siihen puhutaan huonossa kentässä ja puhelin on korvalla. Muut käyttötavat aiheuttavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta selvästi pienemmän altistumisen. Esimerkiksi internetiä selatessa tai pikaviestejä kirjoittaessa altistuminen on yleensä pientä, koska puhelin on kädessä kauempana kehosta ja laite lähettää tietoa vain harvoin. FiCom kuitenkin korostaa, että IARCin ja STUKin mukaan matkapuhelimen terveyshaitoista ei ole tieteellistä näyttöä.

Sijoittamisen edellytykset, lain ja toimilupaehtojen velvoitteet, hätäpuhelut

FiCom haluaa kiinnittää valiokunnan huomiota siihen, että radiomastojen ja tukiasemien sijoittamisessa on kyse kokonaisuudesta, jossa jokaisen tukiaseman ja maston sijoittaminen perustuu seikkaperäiseen suunnitteluun. Yhtään tukiasemaa tai mastoa ei asenneta turhaan. Suunnittelulla ja rakentamisella pyritään optimoimaan taajuuksien tehokas käyttö, palvelun laatu ja häiriöttömyys muille palveluille.

Taajuussuunnittelu on pitkäjänteistä ja -kestoista sekä monikerroksista toimintaa, jossa joudutaan ottamaan huomioon yhteiskunnan vaatimukset. Aloite heikentää merkittävästi myös Suomen digitaalisuustavoitteita ja Suomen kilpailukykyä, koska viestintäverkkojen laatuvaatimusten täyttäminen olisi jatkossa huomattavasti vaikeampaa.

Viestintäyhteydet nähdään ja koetaan perusinfrastruktuurina, jota säännellään hyvin seikkaperäisesti ja jolle asetetaan raskaita velvoitteita. Viime aikoina teletoiminalle osoitettuja taajuusalueita on jaettu huutokaupalla ja niihin on liitetty merkittäviä toimilupaehtoja, muun muassa 97 - 99 prosentin väestöpeittovaatimus ja kohtuullisen sisätilapeiton varmistamista vakituisessa asunnossa tai yrityksen toimipisteessä.

Lisäksi tietoyhteiskuntakaaren yleispalveluvelvoite vaatii teleyritystä tarjoamaan liittymän käyttäjän vakinaisessa asuin- tai sijaintipaikassa säädetyillä palvelu- ja laatuvaatimuksilla. Lisäksi tietoyhteiskuntakaaressa ja Viestintäviraston määräyksissä on säädetty viestintäverkkojen ja -palveluiden laatuvaatimuksista.

Jotta teleyrityksillä olisi mahdollisuus toteuttaa lain ja lupaehtojen vaatimukset, tehtiin tietoyhteiskuntakaareen (917/2014) lisäys teleyrityksen oikeudesta sijoittaa tukiasema ja radiomasto, silloin kun niistä ei päästä sopimukseen.

Tukiasemien ja radiomastojen sijoittamisoikeus muuallekin kuin yleisille paikoille turvaa myös viranomaisverkon ja hätäpuheluiden entistä paremman toimintavarmuuden, myös kouluissa ja päiväkodeissa. Lisäksi on syytä huomioida se, että tukiasemat ja radiomastot on liitetty kiinteään verkkoon, joten niiden sijoittaminen yleisille alueille veisi myös kiinteää verkkoa - käytännössä siis kuituverkkoa - pois kodeista ja yrityksistä.

Aloitteessa ei ole lainkaan huomioitu lainsäädännössä ja toimilupaehdoissa asetettuja velvoitteita. Jos aloitteen mukaiset sijoittamisedellytykset hyväksyttäisiin, tulisi samassa yhteydessä poistaa yllä mainitut yleispalveluvelvoitteet ja toimiluvan ehdot, sekä keventää teleyrityksille asetettuja laatuvaatimuksia. Samalla tulisi määritellä, miten hätäpuheluiden toimintavarmuus taataan jatkossa. Lisäksi tulisi notifioida Euroopan komissiota siitä, että Suomessa ei ole jatkossa mahdollista toteuttaa yleispalveluvelvoitetta teknologianeutraalisti, mikä olisi vastoin voimassa olevaa yleispalveludirektiiviä ja tietoyhteiskuntakaarta.

Sijoittamisoikeuden muuttaminen tai poistaminen aiheuttaisi vähintään kymmenien miljoonien kustannukset

Teleyritykset investoivat vuosittain Suomeen 530 miljoonaa euroa verkkoinfrastruktuuriin kokonaisinvestointiasteen ollessa noin 610 miljoonaa euroa. Kyse on erittäin merkittävästä vuosittaisesta investoinnista. Tasoa voidaan verrata siihen, että valtioneuvoston osoitti 600 miljoonan euron kokonaissumman tienpidon korjausvelan lyhentämiseen.

Jos aloite hyväksyttäisiin ja vielä taannehtivasti, sen kustannusvaikutukset olisivat alimmillaan kymmeniä miljoonia euroja, mutta todennäköisesti satoja miljoonia euroja, mikä on pois digitalisaation edistämisestä. Lisäksi tulisivat palvelun laadun huonontumiseen liittyvät kysymykset, mikä näkyisi muun muassa hätäpuheiden toimintavarmuuden heikkenemisenä ja virhevastuuseen perustuvina korvausvaateina.

Jos aloite hyväksyttäisiin ja teleyrityksiä ryhdyttäisiin sen perustella velvoittamaan siirtämään tai poistamaan tukiasemia ja radiomastoja, tulisi siirto- ja poistokustannukset korvata teleyrityksille täysimääräisesti, koska sijoittaminen on tapahtunut vallitsevan oikeustilan ja perustuslaissa taatun omaisuudensuojan (15 §) ja elinkeinovapauden (18 §) mukaisesti.

Kiinteistöjärjestelmään merkitseminen vaarantaisi viestintäverkkojen turvallisuutta

FiCom vastustaa tukiasemien ja radiomastojen merkitsemistä kiinteistötietojärjestelmään, koska sopivien yksittäisten tukiasemien tekeminen toimintakyvyttömäksi saattaa lamauttaa laajoja alueita kriittisestä viestintäverkkojärjestelmästä. Esimerkiksi valiokunnassa parhaillaan käsittelyssä olevassa yhteisrakentamislaissa (HE 116/2015) määritelty avoin keskitetyn tietopisteen ei tarvitse luovuttaa tietoja siltä osin kuin luovutus voidaan katsoa vaarantavan verkon turvallisuutta, kansallista turvallisuutta tai yritys- ja liikesalaisuuksia (5 §). Samoilla perusteilla tulisi estää tukiasemien ja radiomastojen yleinen tietojen saanti.

FiComin näkemyksen mukaan aloite on sekä yksittäisten säännösehdotusten että kokonaisuuden osalta arvioituna vastoin hallitusohjelman tavoitetta normien purkamiseksi ja hallinnon sujuvoittamiseksi.

Edellä esitetyillä perusteilla FiCom esittää aloitteen hylkäämistä.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.2.2016

Lausunto massadatan periaatepäätösluonnoksesta


Liikenne- ja viestintäministeriölle

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua periaatepäätösluonnoksesta ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Tiedon hyödyntäminen on keskeinen tuotannontekijä digitaalisessa taloudessa.
  • Yleinen tietosuoja-asetus muuttaa ratkaisevasti alalla vallitsevia vastuuasetelmia ja sopimusrakenteita.
  • Periaatepäätöksessä täytyy yksityiskohtaisesti huomioida sujuva siirtyminen tietosuoja-asetuksen soveltamiseen julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyönä.
  • Dataosaamisen kehittämiseen tulee keskittää tuntuvia panostuksia.
  • Tekijänoikeussääntely on luonnoksessa hyvin huomioitu - datamining-rajoitus on keskeinen.
  • Erityissäännellyn tiedon, kuten viestinnän välitystietojen tai sijaintitietojen hyödyntämistä on syytä tarkastella osana norminpurkuhanketta.
  • Datan avaamisen on syytä pysyä yksityisille yrityksille vapaaehtoisena.
  • Viranomaisten ydintehtävää varten keräämiä tietoja voidaan liikesalaisuudet huomioiden avata, mutta yrityksiä ei tule rasittaa viranomaisen ydintehtävään liittymättömän tiedon keräämisellä.
  • Yleistä

FiCom pitää linjausten lähtökohtaa oikeana: digitalisaatio on tiedon hyödyntämistä. FiCom pitää tärkeänä, että periaatepäätöksessä eri toimijoiden roolit ovat selkeät ja palvelevat toimivia markkinarakenteita. Tiedon hyödyntämiseen yrityksissä vaikuttaa olennaisesti loppuvuodesta hyväksytty EU:n yleinen tietosuoja-asetus. Asetus muuttaa vallitsevia vastuuasetelmia rekisterinpitäjien ja tiedon käsittelijöiden välillä, kun tiedon käsittelijöiden vastuut kasvavat. Toinen merkittävä uudistus on taloudellisesti hyvin raskas vastuu mahdollisista tietoturvaloukkauksista. ICT-yritysten kannalta lähitulevaisuudessa on ratkaisevan tärkeää kehittää Suomeen mahdollisimman selvät ja toimivat käytännöt tietosuoja-asetuksen soveltamisen ja kansallisesti päätettävien kysymysten osalta. Tämä edellyttää viranomaisten ja yritysten toimivaa yhteistyötä.

Poliittisissa linjauksissa olisi syytä aloittaa erottelemalla tarkastelu ja toimenpiteet henkilötietojen ja muiden, esimerkiksi internetiin kytkettyjen laitteiden tuottamien tietojen osalta.

Osapuolten roolit

Periaatepäätöksessä olisi toivottavaa selventää yksityisen ja julkisen sektorin roolit. FiComin näkemyksen mukaan julkisen sektorin roolina on erityisesti huolehtia toimivien käytäntöjen luomisesta tietosuoja-asetuksen soveltamiseen valmistauduttaessa. Yhteistyössä tehtävät toimivat tulkinnat ja käytänteet kasvattavat dataosaamista ja poistavat turhia epäselvyyksiä, jotka muuten voisivat haitata tiedon hyödyntämistä. Toinen julkiselle sektorille luontevasti kuuluva kokonaisuus on osaamisen kehittäminen, josta käytänteiden ja tulkintojen luomisen lisäksi voidaan huolehtia oikeilla ja tasoltaan riittävillä painotuksilla koulutuksessa. Kolmas luonteva rooli julkiselle sektorille on huolehtia datan avaamisesta ja siitä, että sähköisen asioinnin kannalta tärkeät julkiset rekisterit ovat ilmaiseksi avoimin rajapinnoin hyödynnettävissä.

Julkisen sektorin ei tule toimia sellaisessa roolissa, jossa yksityisiltä yrityksiltä kerätään esimerkiksi viranomaisen valvontatehtävään liittymätöntä tietoa jaettavaksi.

Yksityiset yritykset hyödyntävät tietoa toiminnallisten tarpeittensa, lainsäädännön ja talouden reunaehtojen puitteissa. Julkisen sektorin on luontevaa edistää datan jakamista ja käyttöä omalla esimerkillään ja kehittämällä omaa toimintaansa kysy van kerran periaatteen mukaisesti. Tiedon jakamisen tulee olla yksityisille toimijoille yksinomaan vapaaehtoista - toki jakamiseen voi olla esimerkin voimalla perusteltua kannustaa.

Huomiot linjauksista ja toimenpiteistä

Linjaus 1.1 - kannustava sääntely

Tietosuoja-asetuksen osalta yrityksille on keskeistä tehdä yhteistyötä ja kehittää käytänteitä asetuksen valvonnasta vastaavan tietosuojavaltuutetun toimiston kanssa. Toimistolla tulee olla tähän toimintaan riittävät voimavarat. Tekijänoikeuslainsäädännön osalta datamining rajoitus on merkittävä, joten se tulee ottaa painopisteeksi Suomen EU-vaikuttamisessa.

Julkisissa rekistereissä olevan datan vapaasta hyödyntämisestä tulisi periaatepäätökseen ottaa selkeä tavoite. Julkisen ja yksityisen datan vastavuoroisen jakamisen osalta tulee tarkastella vain sellaisia alueita, joilla ei jo ennestään ole tiedon luovutusvelvoitteita. Teleyritykset raportoivat jo hyvin kattavasti tietoja toiminnastaan alan erityissääntelyn nojalla.

Aloite välitystietojen ja sijaintitietojen kokeiluista on kannatettava. Tämä aloite tulisi sitoa hallituksen norminpurkua ajavaan kärkihankkeeseen, jossa tavoitteeksi tulee ottaa sähköisen viestinnän yksityisyydensuojan tietosuoja-asetuksen kanssa päällekkäisen sääntelyn purkaminen niin kotimaisesta kuin EU:nkin sääntelystä.

Linjaus 1.2 - Dataosaaminen ja päätöksenteon tietopohja

FiComin näkemyksen mukaan ensimmäinen linjaus on erityisen merkittävä; panostusta alan opetukseen ja tutkimukseen on syytä lisätä, samalla tiiviistä yhteistyöstä elinkeinoelämän kanssa huolehtien. Panostusten on syytä olla riittävän pitkäkestoisia. Perustettavalle osaamiskeskittymälle tarkoituksenmukaisin malli olisi hallinnoltaan kevyt, yrityksiä ja muita toimijoita yhdistävä verkosto, johon tulee saada myös tietosuojavaltuutetun toimiston edustus.

Linjaus 2.1 - Toimintamallien kehittyminen ja markkinoiden avautuminen

Tämän linjauksen osalta toimenpiteet ovat osin melko hajanaiset. FiCom pitää kannatettavina ehdotettuja ajoneuvodatan hyödyntämistä ja tiedon välittämistä julkisen sektorin eri toimijoiden välillä. Viime mainitun osalta toimenpiteet tulee kytkeä vireillä olevaan kansallisen palveluväylän hankkeeseen, josta toimenpiteessä vaikuttaisi olevan pohjimmiltaan kyse.

FiCom kannattaa eri toimijoiden roolien selkeyttämistä viimeisessä toimenpiteessä tarkoitetulla tavalla. Valtion rooliin sopii kilpailun kehittämisen varmistaminen, mutta valtion ei tule FiComin näkemyksen mukaan ottaa omistuksellista roolia kansallisen infrastruktuurin kehittämisessä.

Linjaus 2.2 - Käytänteet mahdollistamaan datan jakamista ja hyödyntämistä

FiCom pitää näistä toimenpiteistä datan anonymisoinnin ja mallisopimusten kehittämistä kannatettavina.

Linjaus 2.3 - Valtion esimerkki datan jakamisessa

Toimenpiteet ovat pääosin kannatettavia. Valtio pystyy omalla esimerkillään tehostamaan omaa toimintaansa ja vähentämään kansalaisten ja yritysten hallinnollista taakkaa sekä edistämään palveluhankinnoillaan kotimaista alan yritystoimintaa.

FiCom pitää tärkeänä, että viimeistä kappaletta täsmennetään siten, ettei siitä johdu tulkintaa, joka johtaisi viranomaiset keräämään ylimääräistä tietoaineistoa esimerkiksi valvontatehtävän yhteydessä yrityksiltä sen myöhempää jakamista varten.

3. Linjaukset palvelu- ja sovelluskehityksen edistämiseksi

FiCom pitää tämän osion linjauksia kannatettavina.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


8.2.2016

Lausunto maantielain ja ratalain muutosesityksistä

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on pyytänyt lausuntoa maantielain ja ratalain muutosesityksistä. FiCom kiittää mahdollisuudesta lausua asiasta, mutta lausunto keskittyy maantielain 42 - 42 b §:iin, joista FiCom esittää kunnioittaen seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom pitää positiivisena sitä, että laajakaistarakentamista edistetään keventämällä lupamenettelyjä.
  • Liikennevirastolle ehdotettuja määräyksenantomahdollisuuksia tulee arvioida uudelleen perustuslainmukaisuuden ja objektiivisuuperiaatteen mukaisesti. Mahdolliset määräykset tulee valmistella avoimesti, yhdessä sidosryhmien kanssa ja niistä tulee valmistella vaikutusarvioinnit.
  • FiCom ehdottaa viestintäverkkojen sijoittamismenettelyksi oletusarvoisesti ilmoitusmenettelyä ja luvanvaraisuutta poikkeukseksi, jonka edellytykset ja perusteet säädetään laissa.
  • Tienpitoviranomaisen vaatimassa siirtovelvoitteessa FiCom ehdottaa noudatettavaksi niin sanottua Kuntaliitto-mallia, joka on oikeudenmukainen ja selkeä ja joka on osoittautunut käytännössä toimivaksi kustannustenjakomalliksi.
  • Voimaantuloa tulisi siirtää syksyyn 2016.
  • Postilaatikoiden sijoittelusta tulisi säätää maantielaissa, ja sijoittamisen tulisi olla vapautettu luvanvaraisuudesta ja ilmoitusmenettelystä, koska postin keräilyssä ja jakelussa tarvittavien laitteiden sijoittelu vaatii vain vähäistä työskentelyä tiealueella.

Viestintäverkot ovat digitalisaation perusta ja mahdollistaja

Digitalisaation keskeinen mahdollistaja ovat viestintäverkot. Ilman viestintäverkkoja ei nykyinen ja tulevaisuuden tietoyhteiskunta olisi mahdollinen, sillä ne mahdollistavat globaalin, integroidun ja sähköisen tiedon.

Teleyritykset investoivat Suomeen joka vuosi yli 600 miljoonaa euroa, joista viestintäverkkojen osuus on 530 miljoonaa euroa. Teletoiminnan investointiaste on 15,5 % liikevaihdosta. Koko yrityssektorin investointiaste on noin kolmen prosentin luokkaa, ja tämä sisältää myös teleyritysten investoinnit. Yksi keskeinen osa viestintäverkkoinfrastruktuurin edistämistä ja kehittämistä on yksinkertainen, kevyt, tehokas, sähköinen ja tulevaisuuteen suuntautuva lupaprosessi.

FiCom pitää positiivisena sitä, että esityksessä on kiinnitetty huomiota telekaapeleiden rakentamiseen kuuluvien sijoittamislupahakemusten käsittelyn pitkittymiseen. Esityksen tavoitteena on pyrkiä yksinkertaistamaan ja tehostamaan lupakäsittelyä. Tavoite on oikean suuntainen.

Käsittelyn ruuhkautuminen ja käsittelyaikojen pitkittyminen ovat valitettavasti hidastaneet viestintäverkkojen rakentamista. Lisäksi seikkaperäinen ja raskas viranomaisvaatimuksiin perustuva ennakkoselvitysmenettely on osaltaan hidastanut viestintäverkkojen rakentamista sekä nostanut niiden rakentamiskustannuksia merkittävästi lisäkustannuksen ollessa vuositasolla noin 4 miljoonaa euroa.

Liikenneviraston määräyksenantovaltuus 42 § 5 momentti

Ehdotuksen mukaan uudessa 5 momentissa Liikennevirastolle ehdotetaan valtuuksia antaa määräyksiä tiealueelle sijoitettavien rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden teknisistä ominaisuuksista, sijoittamisesta sekä työnaikaisista järjestelyistä. Sijoittamisella tarkoitetaan rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden sijaintia sekä sijoittamis- tai asentamistyön toteuttamistapaa. Työnaikaisiin järjestelyihin sisältyvät tarvittavat liikennejärjestelyt sekä muut tarvittavat järjestelyt.

Yleensä perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisena lähtökohtana on pidetty, että ministeriölle voidaan osoittaa asetuksenantovaltaa lähinnä teknisluonteisissa sekä yhteiskunnalliselta ja poliittiselta merkitykseltään vähäisehköissä asioissa (hallituksen esitys HE 1/1998 vp, s. 132 sekä perustuslakivaliokunnan lausunnot PeVL 27/2004 vp, s. 3, PeVL 33/2004 vp, s. 3, PeVL 7/2005 vp, s. 11). Siten muun viranomaisen antamat oikeussäännöt voivat olla luonteeltaan vain korostetun teknisiä ja vähämerkityksellisiä. Muiden viranomaisten norminantovalta on lisäksi perustuslain näkökulmasta poikkeuksellista (perustuslakivaliokunnan mietintö PeVM 10/1998 vp, s. 23). Perustuslakia koskevassa hallituksen esityksessä on esimerkkinä viranomaisen norminantovallasta mainittu tekninen ja vähäisiä yksityiskohtia koskeva sääntely, johon ei liity merkittävää harkintavallan käyttöä (HE 1/1998 vp, s. 133).

Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan katsonut, että Viestintävirastolle voidaan lailla määritellä ainoastaan toimivaltaa antaa teknisluonteisia määräyksiä, joilla tarkennetaan yksittäisissä laintasoisissa säännöksissä määriteltyjen vaatimusten ja velvoitteiden sisältöä (PeVL 16/2009 vp; PeVL 9/2004 vp, s. 8). Samat edellytykset pätevät harkittaessa Liikennevirastolle osoitettavia delegointisäännöksiä.

FiComin näkemyksen mukaan määräyksenantovaltuudella on oltava hyväksyttävät perusteet, delegointisäännöksen on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen sekä suhteellisuusperiaatteen mukainen, joten sen tulisi koskea vain välttämättömiä valtuuksia. Perusteina tulisi olla liikenneturvallisuus tai tien rakenteen kunto. FiComin näkemyksen mukaan Liikennevirastolle ei tule antaa valtuuksia rakenteiden, rakennelmien ja laitteiden teknisiin ominaisuuksiin, tai toteuttamistapoihin niiltä osin, kuin niillä ei ole tekemistä tien rakenteen kunnon tai liikenneturvallisuuden kanssa. Riittävää olisi määrätä esimerkiksi rakennelmien koosta ja etäisyydestä tai kaapelin asennussyvyydestä.

FiCom haluaa kiinnittää ministeriön huomioita siihen, että teleyrityksiä velvoittavat televerkon rakenteeseen liittyvät Viestintäviraston määräykset ja niiden osana kansalliset ja kansainväliset standardit sekä suositukset. Lisäksi ohjausvaikutusta on myös alan parhailla käytännöillä. Liikenneviraston määräystenantovaltuus teknisistä ominaisuuksista ei saa mahdollistaa päällekkäistä säädäntöä alan eristyssääntelyn kanssa, eikä Liikenneviraston määräykset saa asettaa tiukempia ehtoja kuin erityissääntely edellyttää. Mahdollisten päällekkäisyyksien tarkempi analyysi on tarpeellinen ennen lain säätämistä ja voimaantuloa.

Lisäksi Liikenneviraston sääntelyoikeuden tulee mahdollistaa jo käytössä olevat eri rakentamisteknologiat, esimerkiksi auraaminen. Myös uusien kustannustehokkaiden rakentamisteknologioiden, kuten mikrokanavaputkituksen, käyttöönotto viestintäverkkojen rakentamiseksi tulee olla mahdollista. Esityksen jatkovalmistelussa uusien rakentamisteknologioiden ja niitä koskevien kokeilujen hyödyntäminen tulisi huomioida ainakin esityksen perusteluissa. Lisäksi FiCom ehdottaa, että esityksen jatkovalmisteluun kirjataan, että määräykset valmistellaan yhdessä sidosryhmien kanssa, ja niiden valmistelun yhteydessä suoritetaan vaikutusarviointi.

42 a § Tiettyjen kaapeleiden sijoittaminen tiealueelle

FiCom pitää positiivisena sitä, että lupamenettelyä ehdotetaan tietyin edellytyksin kevennettäväksi ilmoitusmenettelyksi. Jotta viestintäverkkojen ja erityisesti laajakaistaverkkojen rakentaminen helpottuisi, tulisi ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluvaa rakentamista huomattavasti laajentaa. Viestintäverkkojen osalta lähtökohtana tulisi olla ilmoitusmenettely. Lupamenettelyä sovellettaisiin ainoastaan niissä tapauksissa, joissa sijoittamiseen liittyy tosiasiallista suojan tarpeen harkintaa, kuten esimerkiksi pohjavesisuojelua. Moottoriteiden osalta Liikenneviraston tulisi suunnitelmavaiheessa varata tilaa suojaputkitukselle ja rakennusvaiheessa rakentaa ne teleyritysten tarpeiden mukaisesti. Louherakenteeseen tulisi rakennusvaiheen aikana rakentaa suojaputkitus Liikenneviraston koordinoiman tarvekartoituksen mukaisesti.

Perusteluna ilmoitusmenettelylle on, että ilmoitus pitää sisällään lähtökohtaisesti saman riittävän selvityksen, jonka luvan saaminen edellyttää. Nyt ehdotettu ilmoitusmenettely on erittäin suppea ja rajaa tarpeettomasti sen käyttötarkoitusta. Lisäksi viestintäverkon sijoittaminen on huomattavasti kevyempää ja nopeampaa kuin sähköverkon, joka vaatii vielä erillisen turvasuojauksen. Verkkojen eri ominaisuudet tulisi huomioida ilmoitusmenettelyssä.

Liikennevirastolle ehdotetaan pykälän 4 momentissa annettavaksi määräyksenantovaltuus antaa tarkempia määräyksiä ilmoituksen sisällöstä, 1 momentissa tarkoitettujen sähkö- ja telekaapeleiden teknisistä ominaisuuksista ja sijoittamisesta sekä työnaikaisista järjestelyistä. FiCom viittaa edellä lausumaansa sääntelyvaltuutuksesta ja viranomaisen norminantovallasta. FiCom vastustaa määräyksenantovaltuuden antamista telekaapelin teknisistä ominaisuuksista, koska niistä määräämisen ei tule kuulua Liikenneviraston toimivaltaan.

Ehdotuksen mukaan sijoittamisella tarkoitetaan kaapelireitin sijaintia sekä sijoittamistyön, siis kaapelin asentamisen, toteuttamistapaa. FiCom viittaa aiemmin lausumaansa, jossa määräyksen tulee mahdollistaa eri kaapeleiden asentamistavat, joten sääntelyn tulee olla teknologianeutraalia. Esityksen jatkovalmistelussa tulee tarkemmin määritellä, mistä kaikesta virasto voi määrätä, jotta vältytään perusteettomilta vaatimuksilta ja pahimmillaan estetään kustannustehokkaiden, keveiden ja nopeiden menetelmien käyttö.

FiCom ehdottaa 2 momentissa olevan ilmoitusajan lyhentämistä, jos jatkovalmistelussa ei jostain syystä pidettäisi ilmoitusvelvollisuusolettamaa lähtökohtana. Ilmoitus tulisi tehdä viimeistään 10 [21] päivää ennen toimenpiteen suunniteltua aloituspäivää. Perusteluna on, että työmaalla tulee eteen tilanteita, jotka saattavat edellyttää nopeita toimenpiteitä.

Ehdotuksen 3 momentissa annetaan tienpitoviranomaiselle mahdollisuus kieltää toimenpide. Tarpeettomien kustannusten välttämiseksi FiCom ehdottaa, että kielto-oikeudelle asetetaan määräaika. Lisäksi vaaran aiheuttamisen tulee olla selvä, eikä siinä saa olla harkinnanvaraa.

FiCom esittää, että

Tienpitoviranomainen voi ilmoituksen saatuaan, viimeistään 5 päivää (lisäys) ennen ilmoitettua aloituspäivää kieltää toimenpiteen toteuttamisen, jos ]se harkitsee, että] kaapelin sijoittaminen aiheuttaa vaaraa liikenneturvallisuudelle tai vähäistä suurempaa haittaa tienpidolle.

Ehdotuksessa ei ole otettu kantaa ilmoitusmenettelyn hinnoitteluun. Jatkovalmistelussa tulisi käsitellä myös hinnoittelua tai ainakin sen reunaehdot. Koska ilmoitusmenettelyä koskeva käsittely on tienpitoviranomaiselle kevyempi ja vähätöisempi, tulisi hinnoittelun vastata enintään siitä aiheutuvia kustannuksia. Yhtenä vaihtoehtona FiCom esittää, että ilmoitusperusteinen hinta määräytyisi Valtioneuvoston maksuasetuksen (1397/2014) liitteen maksutaulukon B1 Tienpidon suoritteet ensimmäisen kohdan mukaisesti, jossa suoritemäärä on 200 euroa. Kohdan saisi muutettua esimerkiksi lisäämällä se koskemaan 42 a §:n mukaisia ilmoituksenvaraisia suoritteita.

42 b § Siirtovelvoite

FiComin näkemyksen mukaan siirtovelvoitetta koskevien toimenpiteiden suorittamisajakohtien tulee kohdella toimijoita yhdenvertaisesti, jolloin ajanjakso olisi kaikille sama 6 - 12 kuukautta. Perusteluna yhdenmukaiselle kohtelulle on, että muutoin Liikenneviraston tulisi entistä tarkemmin huomioida siirtoajankohdan vuodenaika, olosuhteet ja kustannukset. Esimerkiksi lokakuussa tehtävä siirtoilmoitus on kustannuksiltaan aivan eri luokkaa kuin sulan aikaan tapahtuva siirto. Siirrossa tulee huomioida paitsi kaapelin ylöskaivuu myös sen uudelleensijoittaminen routaiseen maahan.

FiCom pitää teleyrityksen oikeussuojan kannalta ongelmallisena sitä, että tienpitoviranomainen voi vaatia siirtoa pelkän ilmoituksen perusteella. FiCom esittää, että pistemäisten siirtojen osalta tulisi antaa perusteltu ilmoitus ja muiden siirtovaatimusten osalta valituskelpoinen päätös.

Siirtokustannusten jakaminen tulee huomioida pidemmältä ajalta kuin ehdotettu 5 vuotta esimerkiksi lineaarisella jaksotuksella, jossa ensimmäisistä 5 vuodesta vastaa tienpitoviranomainen, kun siirto tapahtuu sen aloitteesta. Tämän jälkeen kustannusjako lasketaan lineaarisesti siten, että tienpitoviranomaisen osuus kustannuksista vähenee laitteiden iän kasvaessa ja 25 vuoden jälkeen verkon omistaja vastaa täysimääräisesti siirtokustannuksista. Vastaava malli on ollut käytössä Kuntaliiton kanssa ja sitä on pidetty selkeänä ja oikeudenmukaisena. Tämä malli on esillä Liikenneviraston kanssa käydyissä neuvotteluissa, jossa asian käsittely on kesken. Esityksen jatkovalmisteluun FiCom esittää Kuntaliiton mallia, joka on osoittautunut käytännössä toimivaksi.

FiCom ei pidä korvaavan johdon ikää ja kapasiteetin lisäystä korvauksen vähentämisperusteena, jos Kuntaliiton mallia ei jostain syystä otettaisi jatkovalmistelussa huomioon ja päädyttäisiin ehdotettuun 5 vuoden tarkastelujaksoon. Passiivisen verkon komponenttien teknis-taloudellinen käyttöikä on 30 - 40 vuotta. Esimerkiksi kuitukaapeleissa kapasiteetin lisäys perustuu aktiivilaitteisiin.

Liikennevirastolle ehdotetaan määräyksenantovaltuutta, jolla se voisi täsmentää 3 momentin säännöstä ottamalla kantaa siihen, miten siirrettävän kohteen ikä ja korvaavan johdon tai kaapelin kapasiteetti vaikuttavat korvauksen määrään tilanteissa, joissa tienpitoviranomainen maksaa siirron. FiCom ei pidä tällaista määräyksenantovaltuutta, jossa korvausvelvollinen viranomainen itse määrää sen suoritettavaksi tulevan korvausmäärän, hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluvan objektiivisuusperiaatteen mukaisena. . Määräyksenantovaltuus on myös ongelmallinen teleyrityksen oikeusturvan kannalta, koska yritys ei voisi käyttää oikeussuojakeinonaan valitusmahdollisuutta. Määräyksenantovaltuuden sijaan asiasta tulisi säätä laissa.

Muutoksenhakuoikeus

Muutoksenhakuoikeuden tulisi koskea edellä kuvatuin tavoin 42 b §:n koskevaa siirtovelvoitetta, joten sitä koskeva oikeus tulisi lisätä 105 § 4 momenttiin. Laajakaistarakentamisen edistämiseksi FiCom esittää, että pykälän 5 momentissa mainittua muiden viranomaisten valitusoikeutta rajoitetaan siltä osin kuin se koskee 42 - 42 b § viestintäverkkoihin kohdistuvia päätöksiä ja ilmoituksia.

Voimaantulo

FiCom ehdottaa siirtymäaikaa 42 - 42 b §:n voimaantulolle, koska ohjeistusta ja koulutusta ei ennätetä toteuttaa 2016 kesään mennessä, jolloin keskeisillä lupa-/ilmoitusviranomaisilla on lomakausi ja samaan aikaan on käynnissä vilkkain rakentamisajankohta. FiCom esittää voimaatuloa syksylle 2016, jolloin seuraavaan vuoden suunnittelujakso käynnistyy.

Postilaatikoiden sijoittaminen

Ehdotuksessa esitetään, että tienvarsimainonta sallittaisiin (52 §) siten, että mainoksen asettamisen rajoitus perustuisi yksinomaan liikenneturvallisuuteen. FiCom esittää, että maantielaissa tulisi säätää oikeudesta sijoittaa postin keräilyssä ja jakelussa tarvittavia laitteita tai vähäisiä rakennelmia ilman lupaa postilain 45 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa. Ilmoitusmenettelylle ei ole tarvetta, koska postin keräilyssä ja jakelussa tarvittavien laitteiden sijoittelu vaatii vain vähäistä työskentelyä tiealueella.

Kaapelivaurioiden välttämiseksi työn suorittajan on ennen mainosten tai muiden laitteiden tai rakennelmien sijoittamiseen ryhtymistä selvitettävä, sijaitseeko sijoittamisalueella kaapeleita. Vastaava selonottovelvollisuus on tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 241 §:ssä

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

4.2.2016

Digitalisaation kulmakiviä: tunnistaminen

Kuinka monta asiaa on mennyt sivu suun, kun et muista palvelun käyttäjätunnuksia? Arveluttaako kirjautumisen tietoturva? Sähköinen tunnistaminen on yksi digitaalisten palvelujen sujuvan käytön keskeinen edellytys, johon teleoperaattoreiden ratkaisu on turvallinen ja sujuva, myös maailmanlaajuiseksi skaalattava mobiilivarmenne.

Helppokäyttöinen tunnistaminen on avainasemassa sähköisten palvelujen käytön edistämisessä. Tähän saakka on päästy pitkälle käyttäjätunnus-salasana -parilla sekä pankkitunnuksilla. Pöytäkoneympäristöön syntyneet mallit ovat toimineet yllättävän pitkään. Internetin palvelujen käyttö siirtyy yhä enemmän mobiililaitteisiin, jolloin tunnistamisen helppous on oleellista palveluja kehitettäessä. Myös ratkaisujen turvallisuus tulee korostumaan. Suomessa valtiolla on tavoite siirtää asiointia sähköiseksi kansallisen palveluväylän ja kansalaisen palvelunäkymän avulla.

Suomessa tunnistamisratkaisuun uudenlaisella yhteistyöllä

Sähköisen tunnistamisen kulisseissa on tapahtunut viime vuosina paljon. Suomessa on tehty päätös kansallisen tunnistamisratkaisun kehittämiseksi. Ratkaisun perustana on nykyisen markkinan kehittäminen ja toimijoiden luottamusverkosto, jossa sähköisen palvelun tarjoaja saa käyttöönsä kaikkien vahvan tunnistamisen palveluntarjoajien asiakkaat yhdellä ainoalla sopimuksella.

Malli edustaa uudenlaista julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä, jossa tavoitteet on määritellyt valtio ja markkinatoimijat ovat tuottaneet ratkaisut. Tarvittavat säädösmuutokset jäävät tavoitteisiin nähden varsin maltillisiksi. Luottamusverkostoon on määrä siirtyä toukokuussa 2017. Suomalaisille teleoperaattoreille tämä ei ole sinänsä mullistavaa, koska mobiilivarmenteen osalta luottamusverkostossa on toimittu jo vuodesta 2009.

Eurooppalainen tunnistaminenkin etenee

EU:ssa sähköisen tunnistamisen asetus eIDAS hyväksyttiin kesällä 2014. Asetuksen tavoitteena on luoda yhtenäiset puitteet eri jäsenvaltioissa käytössä olevien sähköisen tunnistamisen ja allekirjoitusten välineiden ja varmenteiden vastavuoroiselle tunnistamiselle.

Asetuksessa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä määritellään yhtenäiset laatuvaatimukset eri turvatasoille. Asetuksessa ei - ainakaan tässä vaiheessa - aseteta velvoitetta rakentaa pääsyä toisen jäsenvaltion julkisiin palveluihin, vaan se rajoittuu pelkkään tunnistamiseen.

Eurooppalaisen tunnistamisen kehittäminen on haastava ponnistus, koska hallintokulttuurit ja väestökirjanpito poikkeavat eri jäsenvaltioissa voimakkaasti toisistaan.

Mobiilivarmenteeseen perustuva tunnistaminen kansainvälisessä kokeilussa

Ylikansallista tunnistamista testattiin käytännössä useiden operaattoreiden, kansainvälisen mobiilialan järjestön GSMA:n, Katalonian aluehallinnon ja Suomen valtiovarainministeriön pilotissa loppuvuodesta 2015. Suomalaisista operaattoreista mukana oli TeliaSonera. Hankkeessa pystyttiin toteuttamaan käyttäjille yhtenäisellä ja helpolla palvelukokemuksella vastavuoroinen pääsy toisen valtion sähköisiin palveluihin.

Tunnistamisratkaisu perustui meillä jo useita vuosia käytössä olleeseen mobiilivarmenteeseen, jossa asiakas vastaa palvelulta puhelimeen tulevaan tunnistamispyyntöön itse valitsemallaan tunnusluvulla. Pilotti osoittaa, että operaattoreilla on pitkälle viedyn standardoinnin ja asiakastuntemuksen myötä hyvät edellytykset tarjota helppokäyttöisiä tunnistamispalveluja, jotka skaalautuvat täysin paikallisista tarpeista aina globaaleihin ratkaisuihin. Mobiilivarmenteen etuna niin käyttäjälle kuin sähköisen palvelun tarjoajalle ovat helppo käytettävyys, universaalius ja korkea turvataso.

Helppokäyttöinen ja mutkattomasti käyttöönotettava vahvan sähköisen tunnistamisen väline on yhteiskunnan digitalisaation peruskiviä. Suomessa digitalisaation pohjaa on rakennettu kärsivällisesti yhteistyössä kaupallisten toimijoiden ja valtion kesken. Tänä vuonna on aika ottaa merkittävä askel, jolla sitkeän työn tulokset tuodaan laajasti myös kuluttajien käyttöön.

Mobiilivarmenteen voi aktivoida useimmilla pankkitunnuksilla tai operaattorin myymälässä. Lisätietoja osoitteessa mobiilivarmenne.fi

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


4.2.2016

Normit on muutettava esteistä kannusteiksi

Markkinat muuttuvat lähivuosina arvaamattomasti: kuinka ennustaa, miten esimerkiksi esineiden internet kehittyy seuraavien 3-4 vuoden aikana. Lainsäädäntö ei ole pysynyt markkinoiden vauhdissa, mikä näkyy digiaikana yhä selvemmin.

Hallituksen kärkihankkeena normien purku ja ennen kaikkea sen konkreettinen edistäminen ovat aivan välttämättömiä.

Kansainväliset kilpailijat saavat toimia eri säännöillä

Digitaalisessa maailmassa kilpailu on globaalia. Kun kansainväliset kilpailijat tulevat aivan erilaisista toiminta- ja lainsäädäntöolosuhteista, kansalliset toimijat joutuvat kilpailutilanteeseen, jossa eri osapuolet pelaavat eri säännöillä. Digitalisaation mukanaan tuoma epäreilu kilpailutilanne haastaa perinteisten toimintamallien kansallisen sääntelyn.

Maailman nopea muuttuminen näkyy erityisen hyvin postilaissa ja tietoyhteiskuntakaaressa, jossa kansallista liikkumavaraa rajoittavat vielä EU-säännökset. EU:n asettamista rajoitteista huolimatta tietoyhteiskuntakaaren pykäliä on mahdollista keventää. Tasapuolisen kilpailutilanteen luomiseksi kaikki velvoitteet, jotka ylittävät EU-säädökset, on tietoyhteiskuntakaaresta poistettava.

Päällekkäistä sääntelyä yleisen kuluttajasuojalain kanssa ei myöskään tarvita. Esimerkiksi sisältöpalveluja tarjoavia kotimaisia operaattoreita sitovat aivan erilaiset, tiukemmat säädökset kuin ulkomaisia kilpailijoita, kuten Netflixiä.

Sääntelyn tulisi kohdella eri toimijoita yhdenvertaisesti riippumatta siitä, kuka palveluja tarjoaa.

Raskaan yleispalvelusääntelyn aika ohi

Postin ja teletoiminnan yleispalvelu tulee arvioida uudelleen nykypäivän näkökulmasta.

Yleispalvelun tarkoituksena on toimia viimesijaisena turvaverkkona, jos peruspalveluita ei ole kaupallisesti saatavilla. Esimerkiksi puhe- ja dataliittymiä on saatavilla markkinaehtoisesti lähes kaikkialla Suomessa, eikä näin ollen kysyntää yleispalveluliittymille käytännössä ole.

Raskas yleispalvelusääntely tulisikin muuttaa etukäteisvalvonnasta jälkikäteen tapahtuvaksi. Tämä keventäisi merkittävästi hallinnollista taakkaa niin yrityksiltä kuin viranomaisiltakin.

Digitaalisessa maailmassa, jossa jaettavan postin määrä on romahdusmaisesti laskenut, on kirjepostin viisipäiväinen jakeluvelvoite ylimitoitettu. Sitä on voitava esimerkiksi täydentää digitaalisella jakelulla ja supistaa velvoittavien jakelupäivien määrää.

Veroratkaisuilla voi edistää digitalisaatiota

Yksi varteenotettava keino lisätä digitaalisten tuotteiden ja palveluiden kysyntää on niitä suosiva verotus. Digitaalisten tuotteiden, esimerkiksi kirjojen ja lehtien, arvonlisävero tulisi laskea vastaavien fyysisten tuotteiden tasolle.

Verotuksella voisi kannustaa kansalaisia myös käyttämään digitaalisia terveyspalveluja, millä saavutettaisiin merkittäviä säästöjä yhteiskunnalle.

Lainsäätäjien tulee ripeästi tarttua toimeen ja muuttaa lainsäädäntö digitalisaation jarrusta sen kiihdyttäjäksi.


4.2.2016

ICT-toimiala digitalisaation edistäjänä

 

ICT-toimiala erottuu tänä päivänä edukseen muista toimialoista Suomen moninaisessa toimialakentässä. Emme jää jälkeen myöskään toimialan kansainvälisessä vertailussa. Asiakkaamme ovat päässeet nauttimaan laadukkaista palveluista sekä usein myös Euroopan halvimmista hinnoista, erityisesti mobiililaajakaistan osalta. Kilpailuasetelma on virittänyt meidät kaikki investoimaan osaamiseen ja muun muassa kattaviin verkkoihin. Asiakkaiden kokemat mobiilidatan keskimääräiset nopeudet verkossa hipovat maailmanennätyslukemia, älypuhelimet mobiiliappseineen ovat osa ihmisten arkipäivää. Toimialan mainekin on hiljalleen parantunut askel askeleelta. Siitä kuuluu kiitos kaikille meille, jotka olemme ponnistelleet yhteisen hyvän eteen.

Meillä on kuitenkin mahdollisuuksia tarjota suomalaisille vielä paljon enemmän. On erittäin tärkeä varmistaa, että pystymme esimerkiksi tulevan roaming-uudistuksen toteutuessa pitämään suomalaiset tyytyväisinä. Toisaalta palvelumme tulee olla yhä selkeämpää ja ymmärrettävämpää. Se on meidän kaikkien FiComin jäsenyritysten toiminnalle erityisen tärkeätä. Asiakas on valmis maksamaan vain laadukkaista ja hyödyllisistä palveluista.

Laajakaistaverkkojen kattavuus ja nopeudet antavat hyvät mahdollisuudet digitalisaation innovoinnille ja kokeiluille. Suomalaiset ovat tietoteknisinä edelläkävijöinä uusien teknologioiden ja käyttötapojen omaksujia, ja sitä olemme yhteisrintamana FiComissa tukeneet. On sitten kyse pilvi- tai IoT-ratkaisuista, laajakaistoista tai viihtymiseen liittyvien palvelujen tarjoamisesta uuden luomisesta on tullut meille intohimo.

Samaa henkeä löytyy myös muista suomalaisista organisaatioista, mutta me FiCom-yhteisössä voimme olla vieläkin vahvemmin esimerkkejä uuden luomisesta, kokeilutoiminnasta, yrityksen- ja erehdyksen kautta oppimisesta ja sinnikkyydestä. Tätä periksiantamattomuutta tarvitsee tällä hetkellä koko Suomi.

Jotta Suomen uudistuminen toteutuu, liiketoiminnan edellytyksiä ei pidä tarpeettomasti heikentää. Maan hallituksen erinomainen tavoite sääntelyn keventämistä tulee konkretisoida vahvoina toimina, kuten tietoyhteiskuntakaari avaamalla ja sieltä turha sääntely poistamalla. Yksityisille yrityksille on elinehto saada investoinneilleen vastinetta. Ja yksityisten yritysten elintilasta päättävät asiakkaat. Digitalisaation edetessä mikä tahansa liiketoiminta Suomessa kohtaa globaalin kilpailun. Tämän vuoksi on erityisen tärkeätä, että pelisäännöt ovat samat kaikille toimijoille samassa markkinassa.

Myös julkisen sektorin tarpeeton tunkeutuminen erityistehtäviensä ulkopuolelle, yksityisille markkinoille tulee välttää. Julkisen sektorin tulisi ennemminkin keskittyä oman digitalisaationsa kiihdyttämiseen. Meillä on jo hyvät esimerkit Kelassa ja verohallinnossa. Samanlaista uudistusjohtamista ja -draivia tarvitaan myös muualla julkishallinnossa. Upeita mahdollisuuksia on paljon. Me Ficomin jäsenet voimme tässä kehityksessä toimia erinomaisena kumppanina.

Veli-Matti Mattila on Elisa Oyj:n toimitusjohtaja.

18.1.2016

Lausunto kansallisen verkkoneutraliteettilainsäädännön muuttamisesta

FiComin lausunto muistiosta koskien verkon neutraliteettia koskevan kansallisen lainsäädännön muuttamisesta EU-asetuksen takia.

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on pyytänyt lausuntoa muistiosta koskien verkkoneutraliteettia koskevan kansallisen lainsäädännön muuttamisesta EU-sääntelystä johtuen. FiCom kiittää mahdollisuudesta ja esittää kunnioittaen seuraavaa:

Keskeiset viestit

  • Suomessa ei ole havaittu ongelmia verkkoneutraliteetin osalta, joten tätä koskevaa toimivaa suomalaista "know-how'ta" niin lainsäädännön kuin käytännön osalta tulisi viedä, tarjota ja soveltaa mahdollisimman tehokkaasti.
  • Ylisääntelyn ja -valvonnan välttämiseksi ensisijaisesti tulee taata markkinaehtoinen toiminta, jotta vältetään tilanteet, joissa BEREC tai Viestintävirasto ryhtyy tuotteistamaan olemassa olevia tai tulevia palveluja.

1) Velvoite liikenteen tasapuolisesta kohtelusta

FiComilla on hyvin samanlainen näkemys tasapuolisen kohtelun vaatimuksesta kuin mitä muistiossa on esitetty.

2) Tuotteistus ja sopimusvapaus

Liittymien tuotteistamisen rajoittamiseen tulee suhtautua erittäin pidättyvästi, koska tuotteistaminen osaltaan mahdollistaa uusien liiketoimintamallien kehittämisen ja kilpailun, jotka ovat aina käyttäjän etu. Kuten tietoyhteiskuntakaaresta ja sen perusteluista (HE 237/2014 ja LiVM 24/2014) ilmenee, käyttäjän mahdollisuuksia käyttää internetyhteyspalvelua, eri palveluja ja sovelluksia ei estetä tai rajoiteta. Tämän toimivan ja läpinäkyvän käytännön muuttamiselle ei ole tarvetta ja perusteita.

BERECin tulisi pyrkiä tässä mahdollisimman avoimeen, rohkeaan tulevaisuuteen katsovaan suuntaviivojen laadintaan, jotta jatkossakin mahdollistetaan uusien palveluiden kehittyminen, niiden markkinoille tulo ja kaupallinen tarjonta. Lisäksi BERECin tulisi pohtia kysymystä siitä, esiintyykö tosiasiassa enää verkkoneutraliteettiin liittyviä ongelmia. Sääntelyn tarkoituksena on käyttäjien tarpeet ja heidän etu, joka tulee huomioida liberaalilla tulkintakäytännöllä ja siten välttää viranomaisen toimesta tapahtuva tuotteistaminen. Näin toimimalla on mahdollista osaltaan saavuttaa DSM:n tavoitteet eurooppalaisen kilpailukyvyn kasvattamiseksi.

Zero ratingia- koskevat muistion näkemykset ovat hyvin perusteltuja ja tarkoituksenmukaisia.

Muistiossa esitetyt argumentit tulisi huomioida BERECin soveltamisohjeiden valmistelutyössä ja tarvittaessa jättää kansalliselle valvontaviranomaiselle tarvittava liikkumavara kansallisen markkinaolosuhteen huomioimiseksi.

Sopimusehtoja koskevia muutoksia ei tule vaatia tehtäväksi tehdä ennen BERECin suuntaviivojen valmistumista.

3) Liikenteen hallinta

Muistion arviot lainsäädäntöä, sen täytäntöönpanoa ja tietoturvaa koskevat poikkeukset vaikuttavat asianmukaisilta. Tosin lapsipornon suodattaminen perustuu myös lainsäädäntöön.

Sääntelyn tulkinnan tulee mahdollistaa nykyisen mallin mukainen liikenteenhallinnan jatkuvuus, koska sen yhtenä keskeisenä tarkoituksena on käyttäjien edun mukaisesti taata laadukkaat, toimivat ja turvalliset palvelut.

Sen sijaan toistuvan ja pitkäkestoisen ruuhkautumisen osalta tulisi saada BERECin näkemys siitä, mitä sillä tarkoitetaan? Puhutaanko esimerkiksi yleisötapahtumista vai loma-aikojen piikeistä (talvilomien viikot ja kesälomakuukaudet). Toisaalta liian yksityiskohtaista sääntelyä ja sen tulkintaa tulee välttää, koska se voi kääntyä itseään vastaan muun muassa estämällä teknistä kehitystä.

4) Parempaa yhteyslaatua vaativat palvelut

FiCom on samaa mieltä muistion näkemyksen kanssa paremman laadun sallimisesta, mutta riittävän kapasiteetin varmistaminen muiden palvelujen takaamiseksi ei saa johtaa perusteettomiin ja yltiöpäisiin laatuvaatimuksiin. Tällaiset vaatimukset voivat estää investointihalukkuutta.

5) Sopimusehtojen läpinäkyvyysvelvoitteet

FiCom kannattaa sitä, että ei säädetä kansallisia lisävelvoitteita.

Sopimusehtoja koskevia muutoksia ei tule tehdä ennen BERECin suuntaviivojen valmistumista.

6) Valvonta ja seuraamukset

FiComilla ei ole lisättävää.

7) Määräyksenantovaltuus

Ylisääntelyn ja -valvonnan välttämiseksi ensisijaisesti tulee taata markkinaehtoinen toiminta, jotta vältetään tilanteet, joissa valvontaviranomainen ryhtyy tuotteistamaan olemassa olevia tai tulevia palveluja. Näin ollen määräyksenantovaltuuden tulee olla (110.2 §) ehdotettua tarkkarajaisempi ja koskea vain tilanteita, joissa se on välttämätöntä. Myös mahdollisten velvoitteiden tulee olla välttämättömiä ja kohtuullisia saavutettavaan hyötyyn nähden.

Arvioitavat kysymykset:

1) Ehdotetut muutokset tietoyhteiskuntakaareen vastaavat asetusta lainsäädäntöinstrumenttina. Määräyksenantovaltuuden (110 §:n 2 mom.) tulisi kuitenkin olla tarkkarajaisempi.

2) ja 3) Kuten muistiossa todetaan, verkkoneutraliteettitilanteen voidaan katsoa olevan Suomessa hyvällä tasolla eikä täällä ole havaittu asiaan liittyviä ongelmia. Verkkoneutraliteettia koskevassa BERECin ohjeistuksessa tulisi pyrkiä mahdollisimman paljon Suomen lainsäädännön (TYK 110 §) ja sitä koskevien perusteluiden (HE 237/2014 ja LiVM 24/2014) mukaiseen sisältöön ja hyvän käytännön jatkumiseen. Tätä suomalaista toimivaa mallia tulisi edistää ja korostaa erittäin voimakkaasti BEREC-työskentelyssä.

Tulkintakäytännön tulisi olla uusiin liiketoimintamalleihin mahdollisimman kannustava ja salliva, koska se osaltaan edesauttaa kilpailukyvyn kasvua ja on investointeihin kannustavaa. Muuan muassa nämä näkemykset tulisi huomioida paremmin EU-sääntelyssä, jossa tulisi välttää liian seikkaperäistä ja raskasta sääntelyä. Innovaatiot, investoinnit ja kasvu eivät yleensä lähde lentoon sääntelyä lisäämällä. Ylipäätään EU-toiminnassa tulisi arvioida, onko sääntely ja erityisesti sen lisääminen se mekanismi, jolla voidaan ratkaista esille nousevia kysymyksiä.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

18.1.2016

Lausunto selvitykseen sähköverkkoyhtiöiden valokuituinvestoinneista

Liikenne- ja viestintäministeriö (LVM) on pyytänyt lausuntoa selvityksestä sähköverkkoyhtiöiden vakokuituinvestoinneista Ruotsissa. FiCom kiittää mahdollisuudesta esittää kunnioittaen seuraavaa:

Tavoitteet

Lausuntopyynnön mukaan liikenne- ja viestintäministeriön yhtenä viestintäpoliittisena tavoitteena on huippunopeiden laajakaistayhteyksien rakentamisen edistäminen Suomessa. Huippunopeiden yhteyksien saatavuus on melko hyvä taajamien kerrostaloalueilla sekä siellä, missä on hyödynnetty haja-asutusalueiden Laajakaista kaikille -hankkeen julkista tukea. Sen sijaan monilla muilla alueilla, kuten esimerkiksi taajamien pientaloalueilla, huippunopeiden yhteyksien saatavuus on puutteellista.

Selvityksen tavoitteena oli saada tietoa niistä taustatekijöistä, jotka ovat johtaneet eroihin sähköverkkoyhtiöiden toimintatavoissa Suomen ja Ruotsin markkinoilla. Toinen tavoite oli löytää keinoja, joilla sähköverkkoyhtiöiden kiinnostusta valokuiturakentamiseen saataisiin lisättyä.

Teleyritysten investoinnit sekä saatavuus ja kysyntä

FiComin mielestä on positiivista, että liikenne- ja viestintäministeriö pitää nopeita viestintäverkkoja yhteiskunnallisesti tärkeänä. Teleyritykset edistävät verkkorakentamista investoimalla vuosittain Suomeen yli 600 miljoonaa euroa eli noin 15 % liikevaihdosta. Investointiastetta ja -halukkuutta voidaan millä mittapuulla tahansa pitää erittäin merkittävänä, kun vielä huomioidaan pitkään jatkunut kansantaloudellinen tilanne.

Investointipäätökset tehdään yrityskohtaisesti. Päätöksissä huomioidaan muun muassa olemassa oleva tarjonta ja kysyntä.

FiCom haluaa kiinnittää ministeriön huomioita nopeiden laajakaistaliittymien saatavuusarvointiin. Liittymien mahdollista puutteellisuusarviointia voi lähestyä useammaltakin suunnalta.

Tässä yksi tulokulma: Viestintäviraston selvityksen mukaan vuoden 2014 lopussa kiinteän verkon nopea laajakaistaliittymä (30 Mbit/s) oli saatavilla 81 prosentilla suomalaisista kotitalouksista (vuonna 2013 69 %). Vuonna 2014 kotitalouksista 46 %:lla oli yli 10 - alle 30 Mbit/s liittymä ja 7 % :lla oli 30 - alle 100 Mbit/s (vuonna 2013 44 % ja 5 %). Valokuitutekniikalla kotiin tai kiinteistöön rakennettu nopea verkko oli vuonna 2014 saatavilla 53 prosentilla kotitalouksia (vuonna 2013 41 %). Vähintään 100 Mbit/s liittymiä oli kuitenkin käytössä 20 prosentilla kotitalouksista vuonna 2014 (vuonna 2013 16 %:lla). Tässä tulee huomioida se, että vähintään 100 Mbit/s sisältää kaikki teknologiat, joten valokuituliittymien saatavuus on merkittävästi kysyntää suurempaa.

Edelleen Viestintäviraston mukaan vuonna 2014 rakennettiin noin 6 000 km valokuituverkkoa, ja yhteensä valokuituverkkoa vuoden 2014 lopussa oli 14 000 kilometriä. Yhdessä vuodessa valokuituverkon määrä lähes tuplaantui.

Lisäksi tulee huomioida, että matkaviestinverkkoteknologian jatkuva kehittyminen päätelaitekannan uudistumisen ohessa edesauttaa entisestään nopeiden laajakaistayhteyksien tarjontaa ja saatavuutta.

FiComin käsityksen mukaan nopeita laajakaistayhteyksiä on jo tällä hetkellä saatavilla, ja niiden tarjontaa lisätään jatkuvasti. On pohdittava, onko mielekästä pyrkiä tuomaan yksi ja sama teknologia kaikkialle.

Sähköyhtiöiden kiinnostuksesta valokuiturakentamiseen

Sähköyritykset ja teleyritykset tekevät jo nyt yhteistyötä muun muassa verkkosuunnittelun ja yhteisrakentamisen osalta. Jatkossa myös lainsäädäntö mahdollistaa aiempaa paremmat yhteistyömahdollisuudet, kun yhteisrakentamislaki ja siihen liittyvät toiminnot otetaan käyttöön. Lisäksi yhteistyötä tehdään laajemmin toimialojen yhteistyöelimen puitteissa.

Sähköyhtiöt analysoivat huippunopeiden laajakaistayhteyksien tarpeellisuuden luonnollisesti omista lähtökohdistaan, joten tältä osin FiComilla ei ole asiasta enempää lausuttavaa. Viestintämarkkinoilla tulee kuitenkin noudattaa sitä koskevaa lainsäädäntöä. Sääntelyn ja sitä koskevan valvonnan tulee olla tasapuolista kaikille toimijoille.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.1.2016

Lausunto sisältöjen siirrettävyydestä

Opetus- ja kulttuuriministeriölle

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua Euroopan komission antamasta asetusehdotuksesta sisältöjen siirrettävyydestä ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Asetusehdotuksella pyritään ratkaisemaan konkreettinen digitaalisiin sisältöpalveluihin liittyvä ongelma.
  • Nykyinen sopimuskäytäntö ei ole sallinut internetin mahdollisuuksien täysimääräistä hyödyntämistä sisältöpalveluissa; palveluihin on tullut liittää kuluttajien odotusten kannalta kielteisiä pääsyrajoituksia.
  • Asetusehdotus on hallittu askel oikeaan suuntaan, jolla parannetaan koko sisältöalan arvoverkon mahdollisuuksia hyödyntää internetin mahdollisuuksia ja kehittää kuluttajien tarpeita paremmin palvelevia palveluja.
  • Ehdotus parantaa edellytyksiä tarjota laillisia sisältöpalveluita ilman että niiden tarjoamisesta tehtyjä sopimuksia tarvitsisi ryhtyä uusimaan. Paremmat lailliset palvelut auttavat torjumaan piratismia.
  • FiCom kannattaa asetusehdotuksen hyväksymistä.

Tausta

FiComin jäsenyritykset tarjoavat kuluttajille monipuolisia televisio- ja muita sisältöpalveluita. FiComin käsityksen mukaan tämänhetkiset rajoitukset laillisten internetin AV-palveluiden käytössä johtuvat vallitsevasta AV-teosten lisensointikäytännöstä, jossa pyrkimys jakaa markkinat valtionrajojen mukaan on johtanut lisensointikäytäntöön, jossa palveluntarjoajia vaaditaan estämään pääsy palveluihin muista maista, vaikka käyttäjä olisikin toisessa maassa vain tilapäisesti esimerkiksi lomamatkan takia. Tähän on johtanut FiComin käsityksen mukaan liiallisen pitkälle viety tulkinta maantieteellisistä rajoista.

Komission asetusehdotus pyrkii oikaisemaan tämän vääristymän teosten hyödyntämisessä paremmin internet-talouteen sopivaksi. Ehdotus on tarkasti kohdistettu ja siinä esitetyt säännökset ovat oikein valitut ongelman ratkaisemiseksi. Ehdotus on perusteltua antaa nimenomaan suoraan sovellettavana asetuksena, jotta sen tavoitteet saavutetaan.

Asetuksen rakenteessa on tärkeää, että se ulottuu sekä sisältöpalvelujen tukku- että vähittäismarkkinalle. Ehdotuksessa asetetaan velvoite pääsyn antamisesta palveluntarjoajille, jota vastaa asetusehdotuksen säännös siitä, että ohjelmien tukkumarkkinoilta hankittaviin oikeuksiin sisältyy automaattisesti ja takautuvasti pääsyn antamiseen mahdollisesti tarvittavat oikeudet. Tästä tasapainosta on tarpeen pitää kiinni asetusehdotusta mahdollisesti kehitettäessä.

Sisältöpalveluissa on varsin usein käytössä ohjelmien ostosopimuksista johtuvia maantieteellisiin rajoihin perustuvia pääsynhallintamekanismeja. Asetus helpottaisi palvelujen tarjoamista siten, että se yhtenäistäisi käytäntöjä joka puolestaan alentaisi palveluntarjoajille aiheutuvia kustannuksia.

Asetusehdotus

FiCom esittää seuraavat yksityiskohtaiset huomiot asetusehdotuksesta. Ehdotuksen 2 artiklassa määritellään asetuksen soveltamisen kannalta keskeiset käsitteet. Keskustelua tulee herättämään erityisesti tilapäisen oleskelun määritelmä. FiComin näkemyksen mukaan tilapäistä oleskelua ei tule määritellä liian rajoittavaksi. Sisältöpalvelujen osalta on perusteltua ottaa lähtökohdaksi AV-direktiivin (2010/13/EU) audiovisuaalisen mediapalvelun määritelmä, mutta sen tulee ehdotetulla tavalla olla niin laaja, että se kattaa esimerkiksi verkko-PVR- ja muut uudenlaiset AV-palvelut.

Asetusehdotuksen 3 ja 5 artikla liittyvät kiinteästi toisiinsa: 5 artiklan oikeuksien siirtymistä säännöstävän määräykseen tulee laajuudeltaan vastata 3 artiklassa palveluntarjoajille asetettavaa velvoitetta. Ehdotuksen 4 artikla sisältää asetuksen avainsäännöksen. Säännöksen mukaan teosten tekijänoikeudellisesti relevantti käyttö tapahtuu palvelun käyttäjän kotivaltiossa. Asetusehdotus sopii hyvin tekijänoikeussopimusten ja lainsäädännön muodostamaan kokonaisuuteen ja on luonteeltaan alan rakenteet säilyttävä ja selventävä. FiComin käsityksen mukaan asetusehdotuksen hyväksyminen ei aiheuttaisi kielteisiä vaikutuksia oikeuksien hyödyntämiseen.

Ehdotus kuluttajan kannalta ja vaikutus piratismiin

FiComin näkemyksen mukaan asetusehdotus auttaa ratkaisevasti kehittämään laillisia sisältöpalveluja vastaamaan kuluttajien oikeutettuja odotuksia. Oikeuksien lisensointikäytäntö on johtanut rajoituksiin, jotka näyttäytyvät kuluttajille tarpeettomina. Selventämällä oikeuksien hyödyntämisen oikea paikka, kuluttajien kannalta turhia rajoituksia ei palveluihin tarvitse enää liittää. Tämä on omansa lisäämään kuluttajien luottamusta digitaalisiin sisältöpalveluihin ja todennäköisesti lisää kuluttajien halukkuutta maksaa niistä.

Laillisten palveluiden toimintaedellytysten parantaminen on FiComin näkemyksen mukaan paras tapa torjua laittomia palveluja. Asetusehdotuksen hyväksyminen olisi omansa lisäämään kotimaisten sisältöpalvelujen käyttöä joka puolestaan olisi positiivista koko kotimaisen sisältöalan arvoverkon kannalta. Ehdotettu säädösmuoto, asetus edistäisi erityisesti globaalissa mittakaavassa pienien toimijoiden mahdollisuuksia kehittää palveluja kun suurilla globaaleilla toimijoilla on pieniä toimijoita parempi mahdollisuus saada asetusehdotuksessa tarkoitettuun toiminnallisuuteen mahdollisuus neuvotteluvoimansa avulla.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen oli FiComin lakimies vuosina 2014 - 2018.


7.1.2016

Lausunto HE-luonnoksesta sähköisen asioinnin tukipalveluiksi

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry (FiCom) kiittää mahdollisuudesta lausua esitysluonnoksesta laiksi hallinnon yhteisistä sähköisen asioinnin tukipalveluista (VM140:06/2013). FiCom esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • FiCom pitää yhtenäisen palvelukokemuksen tuottamista valtion ja kuntien sähköisten palvelujen käytössä kannatettavana.
  • Sähköisiä palveluja kehitettäessä yksityisen ja julkisen sektorin roolit on syytä selventää ja pitää erillään. Tällä tavoin sähköinen asiointi kehittyy ja yrityksillä on mahdollisuus kehittää tuotteita ja palveluja jotka hyödyttävät kansalaisia ja edistävät sähköistä asiointia.
  • Julkisen sektorin roolin tulee olla palvelujen ostajan rooli aina kun palveluita on tai voi olla saatavilla kilpailluilta markkinoilta. Tämä tukee parhaalla mahdollisella tavalla koko yhteiskunnan taloudellista ja teknistä kehitystä ja edistää digitalisaatiota. Julkisen sektorin ei tule ottaa IT-palveluiden kehittäjän roolia.
  • FiComin käsityksen mukaan valtaosa esitysluonnoksen 3 §:ssä tarkoitetuista palveluista on hankittavissa markkinoilta. Erityisesti viestinvälityksessä tulee ottaa huomioon markkinoilla saatavilla olevat viestinvälitysjärjestelmät. VRK:n ei tule tulla tarjoamaan palveluja tälle markkinalle eikä valtio missään nimessä voi monopolisoida viestin välitystä omaan järjestelmäänsä.
  • Lakiehdotuksen 3 § 2 momentti antaa varsin laajan valtuuden kasvattaa VRK:n palvelutuotantoa myös muilla palveluillam joiden tuottamisessa ei käytetä julkista valtaa. Kokonaisuutena arvioiden VRK:n rooli muodostuu erittäin laajaksi ja ongelmalliseksi yksityisen palveluntarjonnan kanssa.
  • Sähköisessä tunnistamisessa kaikkia tunnistamiseen tarvittavia palveluja on markkinoilta saatavilla. Julkisen sektorin luonteva rooli on tällöin ostaa palveluja markkinoilta, eikä tulla toimimaan tunnistustapahtumien välittämisen markkinalle.
  • FiComin näkemyksen mukaan palvelunäkymään tulisi ottaa vain julkisia palveluja ja että esityksessä tarkoitettuja tukipalveluita voidaan käyttää vain julkisten palvelujen tarpeisiin. Tukipalvelujen, kuten viestinvälityksen, tarjoaminen yksityisen sektorin käyttöön on omansa aiheuttamaan häiriöitä markkinoilla ilman, että kansalaisten kokemat palvelut olennaisesti paranisivat.
  • Esityksellä on merkittäviä vaikutuksia yksityiseen ICT-palvelutuotantoon. Tämän vuoksi FiCom esittää, että ehdotettu laki annettaisiin määräaikaisena siten, että julkiset palvelut saadaan liitetyiksi Kansalliseen palveluväylään ja kansalaisen palvelunäkymään. Määräajan jälkeen lain vaikutukset voitaisiin arvioida ja tehdä johtopäätökset sääntelyn tarpeesta ja mallista siirtymän jälkeistä aikaa varten.

Yleistä

Esityksen tavoite

FiCom kannattaa lämpimästi kansallisen palveluväylän käyttöönottoa ja kaikkien julkisten palvelujen ripeää siirtämistä palveluväylään. Esityksen tavoitteena oleva yhtenäinen palvelukokemus edistää sähköistä asiointia, hallinnon tehokkuutta ja läpinäkyvyyttä sekä kansalaisten luottamusta sähköisiin palveluihin.

Palvelujen toteuttamistapa

Esitys pohjautuu perusajatukseen, jossa vastuu julkisen sektorin sähköisen asioinnin tukipalvelujen toteuttamisesta on annettu VRK:lle. VRK:n tuottamien yhteisiä tukipalvelujen käyttö ehdotetaan säädettäväksi velvoittavaksi valtion viranomaisille ja lakisääteisiä tehtäviä toteuttaville kuntien viranomaisille. Palvelujen toteuttamisen osalta esitys linjaa ratkaisuiksi avoimet rajapinnat ja palvelujen toteuttamisen avoimen lähdekoodin pohjalta. Näistä perustavista linjanvedoista FiCom pitää avoimia rajapintoja kannatettavina.

Esitysluonnoksessa arvioidaan, että esitys hyödyttäisi yrityksiä, koska ne voisivat tuoda asiakasrekistereitään osaksi palvelunäkymää ja että yritykset hyötyisivät siitä, että ne voivat siirtää palveluväylän avulla omista palveluistaan viranomaisten järjestelmiin. Esityksessä tarkoitettua palvelunäkymää, viestinvälityspalvelua ja asiointivaltuuspalvelua on tarkoitus tarjota julkisena palveluna myös yksityisten tahojen käyttöön julkisena palveluna. Näistä ainakin viestinvälityspalvelun tarjoaminen tulee FiComin käsityksen mukaan sellaiselle markkinalle, jolla on jo ennestään kaupallista palveluntarjontaa, jolloin tulee hyvin perusteellisesti arvioida miten julkisen sektorin toiminta vaikuttaa kilpailuun markkinoilla.

Esityksestä ei käy ilmi, miten lakiehdotusta on tarkoitus soveltaa jo käytössä olevien yksityisen ja julkisen sektorin välisissä viestintäkäytännöissä, kuten sähköisten laskujen osalta.

Esityksen vaikutukset ja valittava lainsäädännöllinen ratkaisu

Edellä tarkoitetulla tavalla esityksellä on merkittävä vaikutus yksityisen sektorin ICT-palvelujen tarjontaan, jos tukipalvelujen tuottaminen annetaan yksin VRK:n tehtäväksi. Jos esityksen tavoitteena on luoda edellytykset valtion ja kuntien palvelujen tuomiseksi palveluväylään ja kansalaisen palvelunäkymään, tulisi tähän tarkoitukseen harkita vähemmän ICT-palvelujen julkisen ja yksityisen elinkeinotoiminnan väliseen kilpailuun vaikuttavaa tapaa. FiCom ehdottaa ensisijassa ehdotetun lain säätämistä 2-3 vuoden määräajaksi, jonka jälkeen lain vaikutuksia voitaisiin arvioida riittävän laajapohjaisesti ja tehdä arviot tulevaisuuden sääntelytarpeesta ja palvelujen toteuttamistavasta.

Määräaikaisuutta puoltaa myös sähköisten palvelujen ja asioinnin varsin nopea kehitystahti, jossa välineet, palvelut ja käyttäjien käyttötottumukset muuttuvat hyvin nopeasti. Tässä tilanteessa pysyviä jäykkiä rakenteita luova sääntely ei ole paras keino edistää palvelujen kustannustehokasta tuottamista eikä sähköistä asiointia ylipäätään.

Sähköinen tunnistaminen

Tunnistamismarkkina ja julkisen sektorin rooli

Vahvasta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisistä allekirjoituksista annettuun lakiin (tunnistuslaki) tehtiin muutoksia vuoden 2015 alussa, joiden tavoitteena on edistää markkinan toimintaa. Muutosten lähtökohtana on yksityinen vahvan sähköisen tunnistamisen palvelujen tarjonta. Lainmuutosten tavoitteena on siirtyä tunnistuspalvelujen tarjonnassa luottamusverkostomalliin, jossa sähköisen palvelujen tarjoaja saa käyttöönsä kaikkien tunnistuspalvelujen tarjoajien asiakkaat yhden tunnistuksen välityspalveluntarjoajan kanssa tehtävällä sopimuksella. Luottamusverkostossa tulee olemaan sekä tunnistusvälineiden liikkeellelaskijoita että tunnistuksen välityspalvelun tarjoajia. Luottamusverkostomalliin on määrä siirtyä vuoden 2017 toukokuussa.

Esityksestä ei käy yksiselitteisesti irti, missä roolissa julkisen sektorin on määrä järjestää tunnistamispalvelut julkisiin palveluihin. FiComin näkemyksen mukaan julkinen sektori voi, edellä tarkoitettu lainmuutos ja sen tavoitteet huomioiden, toimia luontevasti vain tunnistuspalvelujen ostajana. Esitystä on tältä osin syytä täsmentää, jotta rooli on riittävän tarkasti yksilöity.

Esityksestä käy ilmi valtioneuvoston huoli tunnistamistapahtumista aiheutuvista kustannuksista. Kannatettava tapa välttää kustannuksia on automatisoida toimintoja niin pitkälle, että suuri osa asioinnista saadaan hoidettua ilman tunnistamista. Valtioneuvostolla on myös mahdollisuus ohjata tunnistamisen hintatasoa ehdottamalla muutosta tunnistuslaissa asetettuun tunnistustapahtumien siirtohinnan hintakattoon. Nykyisellään hinta on asetettu markkinahintoihin verrattuna niin korkeaksi, ettei se FiComin käsityksen mukaan ohjaa markkinaa tehostamaan toimintoja, mitä näin voimakkaan keinon käytöllä yleensä tavoitellaan. Yleinen markkinaohjaus on kokonaisuutena arvioiden roolimanipulaatiota kannatettavampi keino kontrolloida tunnistustapahtumista aiheutuvia kustannuksia.

Kertakirjautuminen

Esitysluonnoksen tavoitteena edistää julkisten palvelujen käyttäjäkokemusta kertakirjautumisen avulla siten, että samalla tunnistamisella käyttäjä voisi siirtyä julkisesta palvelusta toiseen. Tältä osin FiCom korostaa sitä, että palvelun tulee perustua tunnistuspalvelun tarjoajien osalta vapaaehtoisuuteen ja että VRK:n tulee ottaa vastuu tunnistuksen siirtämisestä ensimmäisen tunnistamisen jälkeen.

Viestinvälitys

Esityksen lähtökohdat

Esitysluonnoksessa ehdotetaan keskitettäväksi julkisen sektorin ja yksityisten tahojen viestinvälitys VRK:n tuottamaan yhteiseen viestintävälityspalveluun, jota tarjottaisiin myös yksityisten tahojen käyttöön. Ilmeisesti viestinvälitys on tarkoitus perustaa jo käytössä olevan kansalaisen asiointitilin pohjalle. Kansalaisen asiointitili on ollut käytössä jo usean vuoden ajan, mutta sitä ei käyttäjien keskuudessa laajalti tunneta eikä käytetä.

FiComin käsityksen mukaan esityksen tavoitteena on tuoda viestinvälityspalvelu yhdistettynä rooli- ja valtuuspalveluun myös yritysten käyttöön siten, että tunnistettu käyttäjä voisi rooli- ja valtuuspalvelun avulla hoitaa myös yrityksen asiointia viranomaisten kanssa.

Arvio viestinvälitysmallista

Esityksestä ei käy ilmi, miten ehdotus suhtautuu nykyisiin asiointitapoihin, jotka perustuvat markkinoilta saataviin palveluihin, kuten e-laskut, TYVI-palvelu ja rooliratkaisut. Tähän epäselvyyteen kiteytyy esityksen ongelmallisuus. Esitysluonnoksesta on vaikea saada kattavaa kuvaa siitä, missä määrin esityksessä ehdotettujen ratkaisujen myötä VRK tulisi tuottamaan palveluja asiointiin, jossa tällä hetkellä käytetään markkinoilla tarjolla olevia ratkaisuja.

FiComin käsityksen mukaan muissa EU-maissa on ristiriitaisia kokemuksia julkisen asioinnin viestinvälityksen keskittämisestä. Yhteiskunnan digitalisoituessa käyttäjien tottumukset muuttuvat nopeasti ja tottumusten muutosta on vaikea ennakoida. Sen vuoksi olisi viisasta keskittyä luomaan kestäviä rakenteita, jotka jättävät käyttäjille valinnanvapauden valita viestinvälityspalveluista parhaiten tarpeitaan vastaava. Valinnanvapauden edistäminen kannustaa myös kotimaista ICT-alaa kehittämään käyttäjille hyviä palveluita. Jos viestinvälityspalvelu otetaan VRK:n monopoliksi, hyödyttää se vain julkisessa hankinnassa menestynyttä ICT-toimittajaa ja tällä hetkellä markkinoilla olevat ratkaisut joutuvat väistymään.

Ehdotettu valtion monopoliin perustuva ratkaisu ei ole toivottava käyttäjien, yritysten eikä kansantalouden kannalta. Ehdotusta tulee muuttaa siten, että se jättää viestinvälityspalveluun valinnanvapauden julkisen tahon kanssa asioivalle. Valinnanvapaus mahdollistaa palvelujen tarjonnan ja kehittämisen markkinaehtoisesti. Kilpailtu markkina kannustaa kehittämään asiointikokemusta sekä sovelluksia ja palveluita, jotka luontevasti yhdistävät käyttäjien arjen tarpeita.

Viestinvälityspalvelukin tulisi annettavassa esityksessä perustaa avoimeen rajapintaan, jotta markkinoille jäisi mahdollisuus toimia.

Muuta

Esitysluonnoksessa käsitellään jossakin määrin yksityisten toimijoiden mahdollisuutta hyödyntää valtion perusrekistereitä palveluväylän avulla. Esitykseen olisi syytä ottaa säännökset perusrekistereiden hyödyntämisen kustannusten poistamisesta. Perusrekistereiden, kuten väestö- tai kaupparekisterin tietojen hyödyntäminen edistäisi hyvää tietojen hallintatapaa, kun tietojen ajantasaisuuden varmistaminen ei olisi kustannuskysymys. Hankkeeseen osoitettujen varojen käyttäminen tähän tarkoitukseen auttaisi hallitusohjelmassa tavoitellun digitalisaatioloikan ottamisessa huomattavasti paremmin kuin markkinahäiriötä aiheuttava, yksityisen palveluntarjonnan syrjäyttävä toimintojen monopolisointi.


Pages