Kolme keinoa ICT-alan osaajapulan hillitsemiseksi

Nykypäivänä lähes jokaisen palvelun ja tuotteen takana on insinöörejä, koodareita, devaajia ja muita ICT-alan ammattilaisia. Heitä tarvitsemme myös tulevaisuudessa, mikäli haluamme pysyä kehityksen kärjessä. Osaajien tarve kasvaa jatkuvasti, ja välittömästi töitä löytyisi ainakin 7 000 ammattilaiselle. Miten voimme vastata kasvavaan kysyntään?

1. Aloitetaan ajoissa

Tämän päivän peruskoulussa höyrytään kirjainlyhenteestä STEAM (science, technology, engineering, arts & math). STEAM-opetuksen idea on antaa oppilaiden kokeilla, keksiä ja tutkia itse. Erillisten oppituntien sijaan projekteissa ammennetaan monialaisesta tekemisestä, jossa oppilas pääsee kehittämään omia ratkaisujaan tietoa yhdistelemällä. Tällaisissa projekteissa teknologia on olennaisessa roolissa: käyttämällä vaikkapa tietokoneen piirtoalustaa ja 3D-tulostinta pääsee oppilas hahmottamaan asioita moniulotteisesti ja aivan eri tavalla kuin kuuntelemalla. 

Esimerkiksi matematiikka, johon osa oppilaista suhtautuu kielteisesti, voi näyttäytyä aivan uudessa valossa, kun laskuilla saavutetaan jotakin näkyvää vaikkapa suunnitteluohjelmaa käyttäen. Hyödyntämällä teknologiaa opetuksessa voidaan oppilaissa sytyttää kipinä johonkin, joka kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Ennen kaikkea teknologian käyttäminen kehittää niitä taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä ja etenkin ICT-alalla tarvitaan.

2. Houkutellaan oikeat osaajat 

Jotta alalle riittää ammattilaisia myös tulevaisuudessa, on koulutusta tietysti lisättävä. Sen lisäksi on kuitenkin tärkeää oikoa alaan liittyviä harhaluuloja ja houkutella siten opiskelijoiksi ihmisiä, jotka aidosti soveltuvat esimerkiksi ohjelmoijiksi. Monella tuntuu olevan sellainen käsitys, että koodaus sopii ihmisille, jotka tykkäävät pelata yksin huoneessaan ja ovat siten näppäriä tietokoneen käyttäjiä.

Mielikuvassa saattoi olla perää aiemmin, mutta nykyään ala painottuu konsultti- ja freelancertyöhön. ICT-ala onkin miellettävä osittain palvelualaksi, jossa ollaan jatkuvasti tekemisissä asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kanssa. Kommunikaatiotaidot ovat nykyään siis yhtä tärkeitä kuin vaikkapa koodaustaidot, eikä syvä ymmärrys erilaisten käyttäjien tarpeista ole lainkaan pahitteeksi.

Tästä syystä myös aikuiskoulutusta on syytä kehittää: on kaikkien etu saada ICT-puolelle ihmisiä, joilla on aiempaa osaamista joltakin toiselta alalta ja siten uudenlaisia näkemyksiä ja ideoita. Sama koskee ulkomaisten osaajien houkuttelua Suomeen – koulutettujen ammattilaisten oleskelulupien saamista on sujuvoitettava, jos haluamme saada kaikki avoimet työpaikat täytettyä.

3. Pidetään perusta kunnossa

ICT-alalla jos missä varmaa on vain muutos. Niinpä yksittäisten asioiden tai koodikirjaston opettelu ei ole kovinkaan oleellista – tärkeää sen sijaan on asenteen ja opiskelutaitojen kehittäminen. Tästä huolimatta ei voida tuudittautua siihen, että kehitys kehittyy eikä aiemmin yleisillä taidoilla ole enää merkitystä.

Omista taidoistaan varmat konkarit ovat valikoivia töiden suhteen: trendikkäät buzzwordit eivät houkuta kokeneita koodareita, jotka tuntevat pystyvänsä parempaankin kuin valmiskirjastojen palapelin kokoamiseen. Näitä osaajia täytyy siis motivoida jollakin muulla kuin toimiston taukojoogalla ja artesaanikahvilla (jotka ovat sinänsä erittäin hyviä työpaikkaetuja).

Tässä työnantajalla on iso rooli: hyvä pomo ja rekryvastaava ymmärtävät, että "vanhentuneita" tekniikoita hallitseva ihminen voi olla yhtä hyvä tai parempikin omaksumaan uuden tekniikan kuin sertifikaatteja keräilevä vastavalmistunut. Molemmille löytyy varmasti sopivia hommia, kunhan oivaltaa, että erilaisten ihmisten persoonallisuuksia, osaamista ja kokemusta hyödynnetään parhaiten erilaisissa tehtävissä. Näinä pilvipalveluiden ja valmisalustojen aikana on hyvä muistaa, että tarvitsemme edelleen myös heitä, jotka hallitsevat syvän tason ohjelmoinnin ja raudan.

Tämä aihe liittyy

Jarkko Huhtaniitty on HP Finlandin toimitusjohtaja ja FiComin hallituksen jäsen.