FiComin kommentit alustavista näkemyksistä Digital Services Act -lainsäädäntöhankkeeseen

Liikenne- ja viestintäministeriö on laatinut sähkökauppadirektiivin uudistamisesta muistioluonnoksen, joka sisältää alustavia näkemyksiä komission valmistelemaan Digital Services Act -lainsäädäntöhankkeeseen. Muistiossa esitellyt näkemykset ovat lähtökohtaisesti erittäin kannatettavia, mutta FiCom kiinnittää vielä erityisesti huomiota seuraavaan:

FiComin keskeiset viestit

  • Välittäjien vastuuvapaus tulee säilyttää ja verkkoalustojen vastuuta selventää mieluummin kokonaan uudella palveluntarjoajakategorialla.
  • Yhteenkään välittäjään ei tule kohdistaa velvoitteita, joiden toteuttaminen on mahdotonta tai taloudellisesti kohtuutonta. Laittomaan sisältöön tulee ensisijaisesti puuttua sen lähteellä.
  • ”Laupias samarialainen”-sääntö tulee säätää jäsenvaltioita velvoittavaksi.

Tietoyhteiskunnan palvelujen välittäjien ehdollisen vastuuvapauden säilyttäminen

Lakisääteisiä lisävelvoitteita laittoman sisällön torjumiseksi ei tule soveltaa palveluihin, jotka ovat nykyisessä sähkökauppadirektiivissä määriteltyjä, välittäjinä toimivia palveluntarjoajia. Tiedonsiirto- ja verkkoyhteyspalvelut, tietojen tallentaminen välimuistiin, tietojen tallennustoiminta tai muut internet-infrastruktuurin tasolla tarjottavat palvelut, kuten rekisterit, nimipalvelujärjestelmät tai vastaavat tulee edelleen suojata sähkökauppadirektiivin välittäjien vastuuvapaudella. Välittäjiä ei myöskään tule vaatia monitoroimaan yleisesti sisältöjen lainvastaisuutta.

Mikäli verkkoalustojen halutaan tallennuspalvelun tarjoajina puuttuvan käyttäjiensä alustoille lataamaan sisältöön, tulee tämä toteuttaa asettamalla täydentäviä lakisääteisiä velvoitteita sen sijaan, että luotaisiin poikkeuksia sähkökauppadirektiivin vastuuvapautta koskevaan sääntelyyn. Olemassa olevien palveluntarjoajaluokkien rinnalle tulee lisätä uusi kategoria verkkoalustapalvelun tarjoajille, jolloin passiiviset hosting-palvelun tarjoajat, joille ei ole vaikutusmahdollisuuksia asiakkaidensa sisältöön, voitaisiin selkeästi erottaa aktiivisista, algoritmipohjaisista ja kuluttajille suunnatuista verkkoalustoista, esimerkiksi sosiaalisen median palveluista, jotka pystyvät vaikuttamaan käyttäjiensä luomaan sisältöön.

Uusi palveluntarjoajakategoria ja siihen sisältyvien palveluiden ominaisuudet määrittelevät sen, millaisia velvoitteita kategoriaan kuuluville palveluntarjoajille voidaan asettaa. Palveluntarjoajakategorian tarkempi määrittely mahdollistaa enemmän ja tarkkarajaisempia velvoitteita. Jos määrittely jää vähemmän täsmälliseksi, on uhkana, että uuteen palveluntarjoajakategoriaan jää vääränlaisia yrityksiä eivätkä velvoitteet kohdistu oikein.

Palveluntarjoajille asetettavien velvoitteiden ei kuitenkaan tule olla sellaisia, että markkinoille pääsy ja markkinoiden elinkelpoisuus mahdollistetaan vain suurille yrityksille. Pienille, keskisuurille sekä startup-yrityksille avoimet elinvoimaiset digitaaliset sisämarkkinat tulee säilyttää, sillä voimakas kilpailu mahdollistaa uudet innovaatiot.

Säädösympäristöä kehitettäessä on syytä oikaista kustannusten korvauksen sääntely siten, että palveluntarjoajilla on aina oikeus täysimääräiseen korvaukseen viranomaisten avustamisesta aiheutuneista kustannuksista. Nykyinen käytäntö on omiaan johtamaan tehottomiin toimintatapoihin, kun järjestelmien kehittämisen asemesta tyydytään ei-korvattaviin manuaalisesti tehtäviin toimenpiteisiin.

Oikeus tarjota laillisia palveluita sekä palveluntarjoajien ja käyttäjien oikeusturva

EU:n perusoikeuskirjassa ja sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetussa puitedirektiivissä taattua vapautta tarjota laillisia palveluita ei tule loukata. Välittäjinä toimivia palveluntarjoajia ei tule kieltää tarjoamasta tietyntyyppisiä muuten laillisia palveluita sillä perusteella, että sisällön sääntelyvelvoitteiden soveltaminen tällaiseen palveluun ei olisi teknisesti tai taloudellisesti mahdollista. Pikemminkin tällaisia velvoitteita tulisi soveltaa vain siltä osin kuin ne ovat toteutettavissa kyseiselle palvelulle.

Verkkopalveluiden on mahdotonta puuttua kaikkeen käyttäjiensä palveluihin lisäämään laittomaan sisältöön. Yhteenkään välittäjään ei tule kohdistaa velvoitteita, joiden toteuttaminen on mahdotonta tai taloudellisesti kohtuutonta. Teknisiä keinoja, joilla välittäjät täyttävät lakisääteiset velvoitteensa, ei tule määrittää rajoittavasti, jotta lainsäädäntö säilyy joustavana, teknologianeutraalina sekä tulevaisuuden kehityksen kannalta kestävänä.

Laittomaan sisältöön tulee puuttua sen lähteellä. Toimivaltaisten viranomaisten tulee ensisijaisesti ryhtyä toimiin laittoman sisällön lisännyttä käyttäjää tai verkkoalustaa vastaan. Ainoastaan siinä tapauksessa, että käyttäjä tai alusta eivät ryhdy toimiin sisällön poistamiseksi, voi lainvalvontaviranomainen viimesijaisena keinona pyytää välittäjää puuttumaan asiaan.

Jäsenvaltioiden tulee säilyttää tehtävänsä oikeusvaltion ylläpitämisessä ja alkuperämaaperiaate tulee säilyttää pääperiaatteena myös tulevassa sääntelyssä. On erittäin tärkeää, että aineiston laittomuuden tai sen poistamiseen tai estämiseen liittyvien toimenpiteiden tarpeellisuuden päättää tuomioistuin eikä viranomainen. Myös Euroopan unionin tuomioistuimen voidaan katsoa päätyneen asiassa C-18/18 (Glawischnig-Piesczek v. Facebook Ireland Ltd.) 3.10.2019 antamassaan tuomiossa tälle kannalle: Eri intressien tulee olla tasapainossa keskenään (tuomion kohta 43) ja eritellyn aineiston estämisen tulee perustua nimenomaan kansallisen tuomioistuimen asettamaan, riittävän yksilöityyn velvoitteeseen (53).

Mikäli palveluntarjoaja velvoitetaan estämään sisältö, joka on olennaisilta osin muuttamaton laittomaksi todettuun sisältöön nähden, ei palvelujentarjoajalta voida edellyttää kyseisen sisällön muotoilun itsenäistä arviointia. Poistamis- tai estomääräysten tulee perustua lakiin eikä esimerkiksi palveluntarjoajien omia palveluehtoja tule käyttää viranomaismääräysten perusteena. Toimivaltaisten lainvalvontaviranomaisten pitää olla vastuussa asettamistaan määräyksistä ja käyttäjillä tulee olla oikeus vastustaa sisällön poistamista.

”Laupias samarialainen” -sääntö

Sähkökauppadirektiivin johdantokappaleen 40 mukaan direktiivin vastuuta koskevat säännökset eivät saisi estää osapuolia kehittämästä ja panemasta tehokkaasti täytäntöön teknisiä suoja- ja tunnistusjärjestelmiä ja digitaalitekniikan mahdollistamia teknisiä valvontavälineitä tietosuojasääntelyn ja perusoikeuksien asettamissa rajoissa. Tällaisia menettelyjä olisi direktiivin mukaan kehitettävä kaikkien asianomaisten osapuolten välillä neuvoteltujen vapaaehtoisten sopimusten pohjalta ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä niitä. Johdantokappale ei kuitenkaan ole velvoittavaa oikeutta ja joissakin EU:n jäsenvaltioissa on voimassa lainsäädäntöä, joka estää alustapalveluiden pyrkimykset aktiivisesti selvittää alustalla olevien sisältöjen lainvastaisuutta. Tämä ns. ”laupias samarialainen”-sääntö tulee säätää jäsenvaltioita velvoittavaksi, jolloin välittäjien vastuuvapautta laajennettaisiin laitonta sisältöä ennakoivasti etsiessä sekä löydetyn mahdollisesti laittoman sisällön poistamisesta vilpittömässä mielessä tehtyjen päätösten osalta.

Asko Metsola on FiComin lakimies.

Seuraa Askoa Twitterissä: https://twitter.com/AskoMetsola