Haaveilun sijaan ratkaisuja

Sähköisen tunnistamiseen liittyvä lainsäädäntö uudistettiin viime keväänä. Uudistuksen myötä sähköisen tunnistamisen sääntelyä vahvistettiin esimerkiksi luomalla yhtenevät ja avoimet pelisäännöt palveluntarjoajille.

Laki on ollut voimassa kymmenisen kuukautta eikä vaikutusarvioita ole vielä virallisesti tehty. Näppituntuma on kuitenkin se, että lain tarkoitus on toteutunut hyvin. Tavalliselle kuluttajalle lainmuutos on tarkoittanut sitä, että yhä useampi palvelu toimii yhdellä ja samalla vahvan tunnistautumisen välineellä sen sijaan, että eri palvelut edellyttävät eri käyttäjätunnuksen ja salasanan yhdistelmää. Jokaisella meistä on lukemattomia eri yhdistelmiä eri sähköpostiosoitteista ja salasanoista. Vahvan tunnisteen käyttö sen sijaan on yksikertaista; esimerkiksi Mobiilivarmennetta käyttäessään tarvitsee muistaa vain yksi, itse valittu tunnusluku.

Kaikki kansalaiset tarvitsevat sähköistä tunnistautumistapaa

Vahva sähköinen tunnistaminen on mahdollista valtaosalle suomalaisista. Yksi haasteellinen ryhmä ovat kuitenkin esimerkiksi alaikäiset, joille aikuisväestön tarpeisiin luodun vahvan sähköisen tunnistusvälineen hakeminen on tarpeettoman vaikeata. Samalla tavalla pulmallinen joukko ovat maahanmuuttajat, joiden henkilöllisyyden ja taustan varmistaminen on joskus jopa mahdotonta.

Palveluiden digitalisoituessa yhä voimakkaammin  on kuitenkin selvää, että ihan kaikki kansalaiset tarvitsevat sähköistä tunnistautumistapaa.  Uskon, että ratkaisut löytyvät tehokkaimmin yhteistyössä nykyisten, jo toimivien tunnistautumisjärjestelmien kanssa, kunhan vain valmistelu tehdään huolella ja erilaisten ryhmien erityispiirteet huomioiden.

Myös valtio hyötyy markkinaehtoisista ratkaisuista

Sen sijaan, että pyrittäisiin kiireesti ratkaisemaan ongelmakohtia, ollaan valtiovarainministeriössä jälleen herättelemässä henkiin hanketta rakentaa valtiollinen tunnistautumisjärjestelmä koko kansalle. Edellisen kerran tätä yritettiin vuosituhannen alussa, jolloin henkilökorttiin tulikin mikrosiru. Tämä ei kuitenkaan koskaan kiinnostanut kuluttajia, koska pankkien ja teleyritysten tarjoamat palvelut olivat yksinkertaisempia käyttää. Hintaa tälle yritykselle tuli kymmeniä miljoonia euroja. Hanketta viriteltiin uudemman kerran 2012 – 2013, jolloin valtion toiminta aiheutti laaja-alaisen markkinahäiriön ja esti Mobiilivarmenteen käytön yleistymisen. Näitä virheitä ei saa toistaa.

Valtion kannalta on kustannustehokkaampaa hyödyntää jo nyt laajasti tarjolla olevia, kaupallisia sähköisen tunnistamisen palveluita kuin ryhtyä uuteen hankkeeseen. Koko kansan kattavan valtiollisen järjestelmän suunnittelu, toteutus ja myös sen ylläpito olisi valtava kustannus.

Parhaimmillaan markkinat kirittävät itseään ja yritykset luovat entistä laadukkaampia palveluita kasvattamatta valtion menoja. Valtion tehtävä on päivittää nykyistä lainsäädäntöä ja huolehtia siitä, että tunnistautumisjärjestelmiltä vaadittavat ehdot täyttyvät ja palvelut kehittyvät kansalaisten tarpeiden mukaisesti.  Valtion rooli on mahdollistaa selkeä ja ennakoitava toimintaympäristö markkinaehtoiselle toiminnalle, jotta sitoutuminen pitkäaikaisiin investointeihin on mahdollista.

Lue lisää

Elina Ussa on FiComin toimitusjohtaja.

Seuraa Elinaa Twitterissä: https://twitter.com/ElinaUssa