ICT- sektorin jalanjälki ja kädenjälki - miksi niiden mittaaminen on hankalaa?

Tällä hetkellä monia meistä kiinnostaa kysymys siitä, kumpi on suurempi, ICT-alan kädenjälki vai jalanjälki? Molempia näkökulmia tarvitaan, toteaa tutkija Hanna Pihkola VTT:ltä.

Hanna Pihkola
tutkija, VTT

Jalanjäljellä viitataan yleensä ns. suoriin ympäristövaikutuksiin, joita ovat mm. verkkojen energiankulutus ja tarvittaviin laitteisiin liittyvä materiaalien kulutus. Kädenjäljellä puolestaan useimmiten tarkoitetaan ICT-sektorin tuotteiden ja palveluiden muille aloille mahdollistavaa ympäristövaikutusten vähennystä.

Usein jalanjälki kuvataan ns. negatiivisten vaikutusten mittarina ja kädenjälki positiivisten vaikutusten mittarina, mutta todellisuudessa molempia näkökulmia tarvitaan. Jalanjäljen hyvä tuntemus on edellytys kädenjäljen arvioinnille. Molemmat laskelmat perustuvat elinkaariarviointiin, joka on vakiintunut ympäristöjohtamisen ja tutkimuksen menetelmä.

Erilaisia arvioita ICT-sektorin ympäristövaikutuksista on vuosien varrella esitetty, mutta yksiselitteistä vastausta vaikutusten suuruudesta on vaikea antaa, koska tarkasteltava kokonaisuus on erittäin laaja. Tutkijana toivon, että tiedon lisääntyessä ymmärtäisimme entistä paremmin, että vastauksia tähän kysymykseen voi olla monia.

Olemassa olevat tutkimukset osoittavat, että tapauskohtaiset vaihtelut esimerkiksi energiankulutuksessa ja hiilijalanjäljessä voivat olla suuria. Miten, missä ja minkälaisella päätelaitteella kuluttaja käyttää digitaalisia palveluja, voi vaikuttaa huomattavasti arvioituun energiankulutukseen ja siten myös hiilijalanjälkeen.

Kokonaiskuvan saamiseksi tarvitsemme monenlaista tutkittua tietoa

Yksittäinen tutkimus antaa yleensä tärkeää tietoa tietyn palvelun kuormituksesta, mutta kokonaiskuvan saamiseksi tarvitsemme monenlaista tutkittua tietoa erilaisista tuotteista, palveluista ja arvoketjuista. ICT-sektorilla oman erityishaasteensa muodostavat pitkät arvoketjut, nopeasti muuttuvat teknologiat sekä kerättyjen kulutustietojen kohdistaminen. Vaikka verkon tai sen eri osien energian kulutus olisi tiedossa, ei ole ihan helppo sanoa, miten tämä kulutus tulisi oikeudenmukaisesti jakaa eri käyttäjille. Tai mikä osa kuluttajan älypuhelimen valmistuksesta tulisi kohdentaa hänen puhelimella käyttämilleen (todennäköisesti useille) palveluille?

On tärkeää tiedostaa laskentaan liittyvät haasteet, mutta olennaista on myös muistaa, että täydellisen tiedon tai mittarin puute ei ole este toiminnan kehittämiselle yhä ympäristöystävällisempään suuntaan. Monilla alan yrityksillä on jo olemassa hyvät tiedot omista tuotteistaan ja toiminnoistaan, ja niistä on hyvä aloittaa koko elinkaaren kattavan tiedon kerääminen. Tämä tulee edellyttämään myös yhteistyötä toimijoiden välillä.

Jotta voisimme varmistaa sen, ettei kasvava kulutus syö parantuneella tehokkuudella saavutettuja säästöjä, olisi tärkeää ymmärtää, miten digitaaliset palvelut vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen. Näiden välillisten vaikutusten mittaaminen saattaa olla se kaikkein hankalin osa sekä jalanjälkien että kädenjälkien määritystä. Jatkossa kaikkien meidän pitäisi pystyä paremmin tunnistamaan oman toimintamme vaikutukset, ja lisäksi pyrkiä aktiivisesti vähentämään niitä. Tämä koskee sekä yksilöitä että yrityksiä. Jokaisesta laskelmasta voidaan yleensä tunnistaa eniten ja vähiten kuluttavat elinkaaren vaiheet, mutta kaikkein olennaisinta olisi keskittyä siihen, miten koko ketjun muodostamaa kuormitusta voidaan pienentää. Kuluttajat ja muut loppukäyttäjät tulisi nähdä osana tätä ketjua.

ICT-alan yritykset voivat omalta osaltaan auttaa kertomalla avoimesti omien palveluidensa vaikutuksista, sekä lisäämällä yhteistyötä koko elinkaaren kattavan tiedon tuottamiseksi. Erilaisia ratkaisuja myös luottamukselliseen tiedon jakamiseen on jo olemassa, ja elinkaaritietopankit auttavat kattamaan elinkaaren kaukaisempiin osiin liittyviä tiedonpuutteita. Jaetusta elinkaaritiedosta on hyötyä kaikille toimijoille, jotka ovat kiinnostuneita oman jalanjälkensä pienentämisestä ja kädenjälkensä kasvattamisesta.

Teksti: Hanna Pihkola, tutkija, VTT