Miten lohkoketjuteknologia voi muuttaa immateriaalioikeuksien hallintaa?

Lohkoketju eli blockchain on teknologia, jonka tunnetuimmat sovellukset ovat luultavasti erilaiset kryptovaluutat -- kuten Bitcoin. Teknologia sinänsä on kuin tilikirja -- ledger -- joka mahdollistaa tapahtumien kirjaamisen lohkoon tietyllä ajanjaksolla. Lohkot voidaan niiden sisällöstä lasketun tiivistefunktion avulla liittää toisiinsa. Silloin niistä muodostuu lohkoketju, jota ei voi huomaamatta muuttaa jälkikäteen. Kryptovaluuttojen lisäksi niin sanottuja älykkäitä sopimuksia -- smart contracts -- on pidetty lupaavana sovelluksena teknologialle.

Immateriaalioikeuksien hallinnan kannalta lohkoketjuteknologian merkitystä voi lähestyä eri näkökulmista. Ensinnäkin lohkoketjuteknologia voi tarjota vaihtoehdon sopimiselle, jolloin immateriaalioikeuksien käytöstä sopiminen hyödyntäen älykkäitä sopimuksia voi muuttaa immateriaalioikeuksien hallintaa. Tausta-ajatuksena on, että sopimiseen liittyvät prosessit voitaisiin automatisoida.

Toisaalta kysymystä voidaan lähestyä oikeuksien rekisteröinnin näkökulmasta: osa immateriaalioikeuksista -- kuten tavaramerkit -- ovat kattavasti rekisteröityjä (esim. EU-tavaramerkit ovat haettavissa keskitetysti EU IPO:n tietokannasta), kun taas osa -- kuten tekijänoikeudet -- eivät tyypillisesti ole rekisteröityjä. Lohkoketjuteknologiaan perustuva kiinteistörekisteri on yksi esimerkki teknologian mahdollisista sovelluskohteista, ja Suomessa ollaan siirtymässä tallentamaan tiedot asunto-osakkeiden omistuksesta lohkoketjuun perustuvaan järjestelmään.

Mitä se edellyttää alan toimijoilta? Miten lohkoketjutekniikan käyttöönottoa voisi edistää?

Esimerkiksi musiikin oikeuksien osalta ei ole käytettävissä kattavaa rekisteriä, josta tieto sisällöistä ja niiden oikeudenhaltijoista olisi saatavilla. Musiikkialan toimijat ovat muun muassa esittäneet musiikin hyödyntämisen tehostamiseksi lohkoketjuun ja globaaliin musiikin oikeuksien tietokantaan perustuvaa ratkaisua.

Kattava tieto oikeuksista on tärkeää, mutta tiedon yhteensopivuuden merkitys korostuu sen tehokkaan hyödynnettävyyden näkökulmasta. Esimerkiksi EU komission asettama työryhmä korosti oikeuksien kattavan rekisteröinnin samoin kuin yhteisten metadata-standardien merkitystä automatisoidulle sopimiselle.

Teknologia mahdollistaa uusia ratkaisuja, muttei välttämättä yksin ratkaise kaikkia haasteita. Lohkoketjuteknologian yhteydessä esimerkiksi usein nostetaan esille sen muuttamattomuus -- immutability -- ja sen nähdään vähentävän luottamuksen merkitystä transaktioiden yhteydessä. Lohkoketju ei kuitenkaan toimi tyhjiössä: esimerkiksi alkuperän varmistamiseen liittyvänä haasteena voi myös ns. last mile -- sen varmistaminen, että tiedot tallennetaan lohkoketjuun oikein. Myös tietoturva ja tietosuoja ovat kysymyksiä, jotka on välttämätöntä huomioida uusia ratkaisuja kehitettäessä.

Onko jo olemassa ratkaisuja, joita voisi ottaa käyttöön?

Älykkäiden sopimusten tekemiseen on tarjolla erilaisia ratkaisuja, esim. Ethereum-pohjaisten sopimusten tekemistä varten on saatavilla ratkaisu, joka ei vaadi ohjelmointiosaamista. Myös Suomessa on kehitetty tekijänoikeusjärjestöjen toimintaa tehostamaan tarkoitettu lohkoketjuteknologiaan perustuva alusta.

Tässä vaiheessa lohkoketjun laajamittainen käyttöönotto immateriaalioikeuksien hallintaan liittyen ei ole toteutunut. Tähän liittyvät ratkaisut ovat kuitenkin epäilemättä potentiaalinen kohde lohkoketjuteknologialle.

Tämä aihe liittyy