Teledirektiivin kansallinen täytäntöönpano etenee

Suomi on ensimmäisiä maita, jotka ovat implementoimassa ns. teledirektiiviä kansalliseen lainsäädäntöön. Liikenne- ja viestintäministeriö on lähettänyt lausunnoille luonnoksen sähköisen viestinnän palvelulaista (SVPL). Lakiuudistuksen tavoitteena on muun muassa edistää laajakaistaverkkojen ja viestintäpalvelujen saatavuutta sekä palvelujen esteettömyyttä ja kuluttajan oikeuksia.

Sähköisen viestinnän palvelulain uudistuksessa pannaan täytäntöön EU:n audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin (ns. AVMS-direktiivi) ja eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön (ns. teledirektiivi) tuomat vaatimukset. Samalla uudistetaan kansallista sähköisen viestinnän sääntelyä. Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä 2020 ja lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vielä samana syksynä.

FiCom on lausunut SPVL:n uudistamisesta sen valmistelun yhteydessä 1.3.2019 ja 5.3.2019.

Direktiivi tuo lisää kansallista sääntelyä

Toimialan kannalta keskeisimmät direktiivin tuomat muutosehdotukset liittyvät taajuuksia, huomattavaa markkinavoimaa (HMV) sekä kuluttajia koskeviin säännöksiin. Esimerkiksi taajuussääntelyllä ja HMV-uudistuksilla pyritään parantamaan sääntelyn ennustettavuutta ja edistää mm. 5G- ja kuituverkkoinvestointeja.

Direktiivin liitteessä on lueteltu ne vähimmäispalvelut, joita riittävän laajakaistapalvelun on tuettava. Nämä on viime kädessä toteutettava yleispalveluna, jos riittävää kaupallistaa tarjontaa ei ole. Suomen kilpailtu viestintämarkkina toimii niin hyvin, että vain muutamilla asiakkailla on ollut tarvetta yleispalveluliittymille. Suomessa Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin selvityksen mukaan direktiivin edellyttämät palvelut voidaan toteuttaa nykyisellä vähimmäisnopeudella, joten yleispalvelun nopeuden nostolle ei ole tarvetta, vaikka sellaista luonnoksessa esitetään.

Lakiuudistuksen tavoitteita voidaan yleisesti ottaen pitää kannatettavina, ja erityisesti verkkoinvestoinnit edellyttävät sääntelyltä pitkäkestoista ennustettavuutta.  Sääntelyn tulisi olla mahdollisimman teknologianeutraalia ja ottaa huomioon myös tulevaisuuden tarpeet. Lisäksi direktiivi tuo tälläkin kertaa kansalliseen sääntelyyn raskasta ja hyvin seikkaperäistä sääntelyä erityisesti kuluttajiin liittyen, mitä ei voida pitää kenenkään kannalta hyvänä kehityksenä.

Siirtovelvoite eli must carry

Lainsäädäntö velvoittaa suomalaiset kaapelitelevisioverkon operaattorit lähettämään Yleisradion julkisen palvelun kanavien televisiolähetykset verkoissaan ilman korvausta.  Tätä kutsutaan siirtovelvoitteeksi.

Liikenne- ja viestintäministeriö ehdottaa, että siirtovelvoitesääntelyyn ei tehdä muutoksia, vaan sitä tarkasteltaisiin uudelleen vuonna 2021. Tämä on valitettavaa, sillä telepakettidirektiivin mukaan siirtovelvoitteita voidaan asettaa ainoastaan, jos se on välttämätöntä kunkin jäsenvaltion selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Nykyisessä mediaympäristössä ei ole enää perusteita nykyisenkaltaiselle must carry -velvoitteelle.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö.

Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen