Erityissääntelystä yleissääntelyyn

Jotta yhteiskunta toimii, se tarvitsee lainsäädännölliset raamit.  Ulkolaidat kuitenkin riittävät – niiden sisällä ei yksityiskohdista tarvitse säädellä erikseen. Investointien ja kehityksen tiellä oleva esteet on purettava.

Lähtökohtana tulee olla siirtyminen toimialakohtaisesta erityissääntelystä pelkkään yleissääntelyyn, jossa alaa koskevalla erityissääntelyllä säädettäisiin vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista.

Sääntelyn tulee aina kannustaa kasvuun.

Kasvua saadaan uusilla innovaatioilla. Innovaatioita ei voi syntyä eikä niihin kannata investoida, jos liian yksityiskohtainen sääntely on esteenä.

Turhien normien poistaminen edesauttaa asiakasystävällisten palvelujen kehittämistä. Byrokratian keventäminen laskee kustannuksia ja rohkaisee innovatiivisten palvelujen kehittämiseen. Tarpeettoman ja pahimmillaan vain kotimaisia toimijoita rajoittavan lainsäädännön karsimisella taataan suomalaisille yrityksille yhdenmukainen toimintaympäristö.

Liiketoiminta ja investoinnit tarvitsevat ennustettavuutta ja varmaa laillista pohjaa kahlitsevan ja jopa ristiriitaisen lainsäädännön sijaan.

Sääntelyn keventäminen ei yksin riitä; myös sääntelyn valvontaa ja tulkintaa tulee väljentää. Tehokas sääntelyn vähentäminen edellyttää, että viranomaiset pyrkivät siihen aidosti myös teoissa. Sääntelyn keventäminen tulee ulottaa myös käytännön toimintaan.